Tämä on virtuaalitalli
 
PääsivuKalenteriFAQHakuKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätRekisteröidyKirjaudu sisään

Jaa | 
 

 Hug&Kiss

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Inka
Hieno hevosihminen
Hieno hevosihminen
avatar

Viestien lukumäärä : 908
Join date : 24.11.2013
Ikä : 21
Paikkakunta : Pronssijoki
Hevonen : Rana♥

ViestiAihe: Hug&Kiss   Su 27 Heinä 2014, 00:38


Teen pian oman kannen ja hoito-ohjeet tammalle.

Tämä päiväkirja on Sissi-neidon omaisuutta, ja siitä vastaa Inka-orja.
Sissi asuu karsinassa 18 aivan yksäripäädyn ulko-oven oikealla puolella.
Tamma tarhailee [kuka?]n kanssa.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Inka
Hieno hevosihminen
Hieno hevosihminen
avatar

Viestien lukumäärä : 908
Join date : 24.11.2013
Ikä : 21
Paikkakunta : Pronssijoki
Hevonen : Rana♥

ViestiAihe: Vs: Hug&Kiss   Su 27 Heinä 2014, 01:23

Uudet tuulet myrskyävät

Tuijotin kuljestuskoppia. Nyt se tapahtuisi. Rana lähtisi laitumelle muutaman kilometrin päähän syöttöporsaaksi, ja myöhemmin ehkä eräälle henkilölle ylläpitoon. Ei sillä että ruohosta olisi tammalle haittaa, sillä Rana oli laihtunut huolestuttavasti kevään aikana nirsoillessaan. Olin välillä epäillyt tamman olevan kipeä, mutta sitten juuri kun meinaan soittaa eläinlääkärille, Rana oli taas päivän tai pari oikea syömäri. Ei tämä ikävä tapahtuma ollut, tai saattaisi olla jos tuorein hankintani ei seisoisi nyt tuossa trailerissa. Paint-neitokaisen nimi oli Hug&Kiss (emä It's All About ME!, isä Silver Sailor) alias Sissi, ja kyseinen neiti oli huomannut minut koeratsastuksessa: tamma oli kiltti kuin nallekarhu, mutta silti säpäkkä ja koska päätin terästäyt esteratsastuksessa, myös hyvä ostos. Ilmiömäisiä menohaluja sillä ainakin oli, jos ei muuta. Kuulin takaani ääniä, ja käännyin katsomaan. Tuttu mies hymyili minulle, ja nuori musta budjonnyi nyki riimunnarua.
”Hei, Aleksi. Ihanaa, että saatiin tämä järjestettyä”, sanoin miehelle ja kuulin, kuinka Kristian alkoi avata laskusiltaa takanani.
”Ilo on meidän puolellamme. Tammasi kuulosti puhelimessa oikein vaikuttavalta tyypiltä”, mies sanoi hieman naurahtaen, ja hymyilin itsekseni. Sissi steppaili ulos trailerista, jonka kyydissä Rana aivan pian lähtisi. Se oli surullinen ajatus, mutta voisin käydä katsomassa tammaa milloin vain, ja enhän minä sitä voisi koskaan myydä. Onneksi sain sentään raha-apuja tädiltä ja Kristianilta. Satukin oli nyt paljon mukavampi, kun kukkaronnyörit vähän heltyivät. Hyvästi ajokortti.

Otin Sannan ojentaman pehmeän riimunnarun ja talutin kirjavaa tammaa tallipihalla muutaman kierroksen. Niiden päätteeksi Sissi pysähtyi seisomaan ryhdikkäästi ja korvat suunnattuna tallia kohti. Katsoin Aleksia hetken ja tuon nyökätessä lähdin taluttamaan rytmikkäästi askeltavaa tammaa uuteen talliinsa. Rana nuokkui auringossa ja Salla piteli tammaa hymyillen (olin pyytänyt häntä avittamaan), mutta väisti säpsähtäen meitä kun Sissi ei oikein varonut takapäätään. Talutin Sissin Ranan karsinaan, ja katsoin sitten viereisen karsinan hevosta. Hali katsoi minua ja hörähti. Olin kyllä huomannut Pinkin karsinan olevan tyhjä jo jonkin aikaa sitten. Minulla oli silti sellainen tunne, että tapaisin Mikin vielä. Ja jos niin ei tunnu käyvän, niin järjestäisin sen sitten itse. Mutta menneet olivat nyt menneitä, ja niitä ei pitänyt ajatella. Sen sijaan minun pitäisi sijoittaa katseeni tulevaisuuteen, jossa minä ja Sissi voisimme valloittaa estekentät. Hymyilin ajatukselle ja päästin Sissin karsinassa irti riimunnarusta, irroittaen loimen soljet ja vetäisten sen sitten käsivarsilleni. Suljin karsinan oven ja vein varusteet niille paikoille, missä olivat Ranan tavarat ennen olleet. Kävin vielä poistamassa kirjavalta tammalta kuljetussuojat, ja Salla jutteli minun kanssani lyhyesti siitä minne Rana oli menossa samalla kun laitoin suojat tamman jalkaan. Sitten Salla ojensi Ranan riimunnarun minulle ja seurasi meitä trailerille. Kristian ja Sanna olivat pakanneet Ranan varusteet mukaan ja purkaneet Sissin varusteet - tosin olin auttanut heitä siinä ennen kuin olimme ottaneet tamman ulos. Talutin Ranan sisään ja halasin sitä pitkään ennen kuin kimo heitti hermostuneesti päätään. Hymyillen sidoin Ranan vetosolmulla kiinni ja rapsutin hieman kaulaa.

Kristian sulki laskusillan, jolloin pimeässä trailerissa oleva tamma näytti hetken haamulta ennen kuin katosi metallilevyn taakse piiloon. Astelin eleettömästi paikasta toiseen ja kuskasin Sissin varusteita kaikkialle. Uudet harjat laitoin karsinan oven eteen entiseltä omistajalta saatuun limenvihreään harjapakkiin ja pintelit vein kaappiini, sillä epäilin etten niitä tarvitsisi ainakaan niin paljoa, että täytyisi henkihieverissä juosta hakemaan tallituvasta. Sissi pyöri karsinassaan tietämättä miten päin olla, mutta keskittyi pian heinien maisteluun ja Halin tuijotteluun kalterien läpi.
”Sissi, tulen huomenna tapaamaan sinua. Koita pärjätä Aleksin seurassa, hän on todella mukava mies. Kyllä sä opit siitä tykkäämään, sehän se sulle ruokaa lappaa”, naurahdin ja Sissi hörähtihyvin kevyesti ennen kuin astelin karsinalta tallipihalle.
”Tulen sun kanssa joskus moikkaamaan Ranaa. Ja jos se muuttaa ylläpitoon sille tallille, niin voinko tulla sitäkin katsomaan?” Salla kysyi hymyillen. Snezanakin oli nykyään kantavana. Minulla taas oli joku ihme nostalgiapuuska.
”Kyllä se sopii, mut mä en tiedä missä se talli on enkä ole muutenkaan päättänyt vielä oikein mitään”, sanoin huokaisten ja sanoin sitten moikat Aleksille ja Sallalle. Sipaisin Lokin kaulaa ja hymyilin mustalle hevoselle ennen kuin astelin reippaasti auton takaovelle ja avasin sen istahtaen sisään.
”Mennään vain”, sanoin ja auto lähti pihasta kohti Ranan uutta, väliaikaista kotia. Vilkutin takaikkunan läpi vielä tallipihalla olevalle porukalle, ja tyydyin sitten katselemaan sormiani.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Inka
Hieno hevosihminen
Hieno hevosihminen
avatar

Viestien lukumäärä : 908
Join date : 24.11.2013
Ikä : 21
Paikkakunta : Pronssijoki
Hevonen : Rana♥

ViestiAihe: Vs: Hug&Kiss   Ti 29 Heinä 2014, 01:31

Hupia, jota voi vain Hallavasta löytää

Pyyhkäisin otsaani huokaisten. Olimme vastikään Aleksin kanssa sopineet, että voisin ainakin väliaikaisesti maksaa Sissin tallipaikan tekemällä hanttihommia joita mies itse piti vähemmässä arvossa, alias heti tallille tultuani jouduin lapioimaan kilokaupalla jätöksiä. Parhaassa tapauksessa laitumella, joka oli yhtä rääkkiä siellä paahteessa. Aleksi piti kyllä huolen siitä että olin mahdollisimman vähissä vaatteissa [tarkoitan minareita ja toppia], ja laittoi minulle tallituvan jääkaappiin aina pullon vettä odottamaan janoista orjaa. Olihan se sen arvoista, Sissi viihtyi ja en saanut kuunnella huutoa rahaongelmista, joten mielelläni vähän urheilin. Ja kyllähän siinä lihakseton kasvoivat, kun kuskaili raskaita lantakuormia. Loppujen lopuksi jäin siis kuitenkin voitolle. Mikään ei muutenkaan ollut mukavampaa aherruksen jälkeen kuin pulahdus Pronssijoen virkistävän veteen, sekin oli mahdollista. Olin viimein saanut raahattua viimeisenkin kuormallisen sitä itseään lantalaan ja nojauduin kivisen tallin seinään syvään huokaisten. Pieni lepotauko, sitten harjasin Sissin ja lähtisin suoraan rantaan.

Istuin maahan pienikokoisen pensaan varjoon ja lepuutin päätäni vasten tallin seinää. Suljin silmäni ja kuuntelin tallipihan ääniä. Kuulin kavioiden kopinaa tallista, jossakin lauloi lintu, ja puiden lehdet heiluivat miltei olemattomassa tuulenvireessä luoden hankaavaa ja kahisevaa ääntä. Hetken kuluttua joku tai jokin tuli aurinkoni eteen ja kuolasi käsivarrelleni. Kuulin läähätystä, ja avasin silmäni.
- Topias?! melkein huusin ja nousin nopeasti ylös vaatteitani pudistellen. Ei, kyllä minäkin säikähdin ensin, mutta sitten näin Emman joka hyöri ja pyöri jaloissani kuin väkkärä. Poika sen sijaan kohotti kulmiaan hämmentyneesti.
- Seeelvä... mähän se. Ihmettelin miksi karvamoposi oli lukittuna tallitupaan, joten päästin sen ulkoilemaan, Topias naurahti ja katseli hieman kummastuneesti minua.
- Joo, mä oon nykyään Aleksin orjana täällä että saisin Sissin vuokrat maksettua, ni en kaivannut tätä laitumelle maistelemaan hevosten sontaläjiä, vastasin huvittunut hymy kasvoillani ja pörrötin Emman päälakea.
- Onnea vaan, on varmaan aika homma tässä helteessä? Topias kysyi toteamuksen omaisesti.
- Arvaa kaksi kertaa.

Topias katseli minua hetken päästä varpaisiin, kuin Idolsin tuomari laulajaa, eikä tietänyt päästäisikö häntä jatkoon. Sitten en uskaltanut olla enää hiljaa.
- Ajattelin lähteä uimaan. Haluatko... haluutko sä tulla? kysyin hieman soperrellen, mutta hymyilin lopuksi.
- Meinasin ajatella vähän samaa, mutta tulihan se tässä ratkaistua, kyllä mä kerkeän tulemaan, Topias vastasi ja hymyilin tuolle helpottuneesti. Olin melkein jo unohtanut, että tuo oli ollut parini itsenäisyyspäivän tanssiaisista. Oho, apua, viis niistä. Sain hieman väriä kasvoilleni ja käännyin.
- Menen laittamaan Sissin valmiiksi, ja ilmestyn sitten tähän pihalle. Okei? kysyin ja kun kuulin selkäni takaa myönteistä mutinaa, avasin tallin oven ja perässäni sen sukkien tassuttelin kirjavan tamman karsinalle. Sissi hörisi minulle äänekkäästi, ihan kuin se olisi nauranut. Päätäni pudistellen kävin karsinan sisään ja silitin tamman kylkeä.
- Naura vaan, prinsessaiseni. Kyllä synkin aikasi vielä tulee, kun saat panna energiasi peliin, hymähdin ja kiinnitin tamman.

Haettuani Sissin suitset ja harjat aloin harjata kirjavaa pitkin vedoin kaulalta, sitten kyljiltä, lautasilta ja selän päältäkin, vaikka jouduinkin varvistelemaan. Sissi antoi kaviotkin nätisti, ja ilman täytti pöly ja pienet irtokarvatpätkät, joita leijaili turpeelle ja lopulta tamman sohiessa jaloillaan ne sekoittuivat keskenään ja oli enää mahdotonta kertoa, mikä oli ollut ennen karva ja mikä pölyä. Harjasin tamman 'kainalot', pään ja mahan alta ahkerasti, lopulta siirtyen suitsimaan tammaa. Sissi alkoi siirrellä turpaansa joka ilmansuuntaan, mutta riukuttuani tovin pitkässä harjassa sain kuolaimet sen suuhun ja hihnan paikoilleen oikeille kireyksille. Oli tuntunut menneen ikuisuus kun viimein talutin korkein askelin jolkottavan kirjavan tallituvan eteen, jossa Topias istui Kyyhkyn selässä vierellään Maikki uudella ponillaan Rassella.
- Ei kai haittaa, että kutsuin Maikin mukaan? Topias kysyi hymyillen.
- Ei missään nimessä, se oli ihana idea, sanoin hymyillen molemmille.

Pinnistelin jollakin ilveellä [jonka jo unohdin] Sissin satulaan ja ratsastin sitten Rassen vierelle kirjavallani. Topias tuli metrin meidän vanavedessämne ja oli huomattavasti vähäpuheisempi kuin minä ja Maikki, me tunnille jakavan jonkinlaisen siteen, joka mahdollisti ymmärryksen jota muilla tallilaisilla ei ollut. Toki poikakin puhui ja osallistui keskusteluun, jos hän olisi ollut hiljaa niin olisin itse tunkenut hänet siihen mukaan, sillä minähän alunperin pyysin Topiasta maastoon, ei Maikkia. Huomasin siinä hötäkässä että olin paljasvarpain liikkeellä, mutta ei se haitannut, vaikka olikin hämärän peitossa milloin olin potkinut kengät jalastani. Ja samalla tiedostin myös että Sissin vierellä jolkotteli pahaenteisen ruskeahko karvakasa. Muten minä nyt Emman olin unohtanut, sen piti jäädä tallille! Herranjestas minulla menee hyvin. Ja ihan kuin ei olisi tarpeeksi ajateltavaa, Sissi veti yhtäkkiä jarrut pohjaan, suoritti puolikkaan käännöksen ja tanssahteli hermostuneesti säikyttääkseen jaloissaan poukkoilevan pikkupuuman tiehensä. Eläimetkin olivat nykyään minua vastaan.

Kun sitten sain ratsuni jalat järjestykseen ja Topias piteli Emmaa koiran perässä laahanneesta punaisesta hihnasta, matka jatkui. Satulat narisivat ja kävyt rusahtelivat hevosten painon alla. Hiekkatie päättyi aika pian rantaan, jossa Topias sitoi Emman puuhun ja minä riisuin vaatteeni joiden alta paljastuivat tummansiniset, olkaimettomat bikinit. Sanna oli ne minulle hommannut kun minut oli kutsuttu hänen kanssaan serkun rantabileisiin, joista lähdin muuten vartissa. Mutta oli niillä kyllä silti käyttöä. Kun olin sitten Sissin selässä, näin muidenkin olevan varustautuneen uima-asuin ja katselinkin, kun Kyyhky meni ensimmäisenä veteen. Sissi kahlasi ensin tunnustelevasti, mutta muutaman minuutin kuluttua syöksyi veteen kuin mylvivä virtahepo ja roiski vettä kaikkialle. Topias ratsasti vierelleni.
- Kai sä nyt uimaan aiot? Mennään yhtä aikaa, tuo ehdotti, ja näin Maikin jo kauempana Rassen kanssa. Nyökkäsin Topiakselle, joka hymyili takaisin.
- Yksi, kaksi, kolme, nyt! tuo huusi ja sukelsin pää edellä viileään veteen. Sissi hätääntyä kun katosin, sillä kuulin roisketta. Yhtä nopeasti olin pinnalla, mutta näinkin Topiaksen Kyyhkyn selässä kuivana kuin korppu.
- Menit lankaan! tuo nauroi ja piteli vatsaansa. Nousin Sissin selkään nyrpeän näköisenä, märät hiukset roikkuen olkapäillä. Ja sitten roiskin vettä niin hurjasti kuin ikinä viitsin, niin että Sissi riehaantui ja alkoi molskimaan, ja Maikkikin yhtyi antamaan Topiakselle opetus.
- Tämä olkoon sinulle opetus siitä, kuinka käy kun pilailee naisen kustannuksella! kiljaisin ja tönäisin Topiasta hellästi kylkeen. Kyyhky teki nopean sivuväistöliikkeen kun Sissi ei varonut takapäätään, ja sen seurauksena Topias putosi molskahtaen veteen. Räkätimme hetken Maikin kanssa, kunnes Sissi hullaantui ja syöksyi suoraan syvemmälle, jossa virtaus alkoi vaikuttaa. Sissi toimi kuitenkin aallonmurtajanani, ja tamma taisteli tiensä urheasti rannalle tilanteen tajutessaan. Muutaman ilopukin jälkeen kirjava rauhoittui, mutta se ei ollut vielä ohi.

Topias ilmestyi vierelleni Kyyhkyn kanssa ja kohdisti oikean hyökyaallon kohti minua ja tammaani. Sissi repi ohjia ja minä kiersin jalkani tiukasti tammaa vasten etten keikahtaisi kohtalokkaasti. Aika pian kirjava hypähti sivummalle ja iskin rintani suoraan tamman kaulaa vasten. Pieni osa ilmoista meni pihalle, mutta Topias ei ollut lopettanut vielä. Poika alkoi työntää minua olkapäästä alas ja hetken olimme kuin tappelevat sisarukset, ennen kuin räiskäytin vettä tuon naamalle ja kostoksi Topias alkoi kutittaa minua. Hihityksieni joukosta sateli lopettamispyyntöjä, mutta sitten kun poika lopetti ja yritin toipua nauruista, tuo viimeistel kostonsa tönäisemällä minut vaivattomasti veteen. Nousin vedestä nyrkkiään heristäen, mutta Maikki naurahti.
- Ehkä meidän pitäisi rauhoittua..., tuo julisti ja ratsasti rannalle. - Hetkinen, hei... Inka, oliko sulla valkoinen toppi ja vaaleat farkkuminarit?
- Oli, miten niin? kysyin ja ajoin Sissiä rantaa kohti.
- No... Emma on tehnyt niitä selvää, Maikki sanoi ja sekunnissa olin koiran luona torumassa sitä.
- Hauskaa kotimatkaa..., Topias toivotti ja vetäisi paidan ylleen. Maikki pukeutui shortseihin ja t-paitaan, jonka jälkeen Topias otti sopimuksen mukaan Emman ja minä lähdin sadattelinkin joukon kärjessä kohti Hallavaa.
- Kirottu koira... jupisin, mutta seuraavaksi Sissi saikin jonkun kohtauksen ja heitti minut kuin räsynukke viimeöisen sadekuuron aiheuttamaan mutakkoon, joka ei ollut varjon vuoksi kuivunut.

Ei minua naurattanut juuri silloin, huomenna kyllä naurattaisi. Huokaisten kapusin takaisin selkään ja jatkoin joukon hännillä matkaa. Tilanne oli koominen, ja lopulta en minäkään voinut kuin hymyillä muiden yrittäessä piristää minua. Tallilla Aleksi ja Nathaniksi eilen esittäytynyt mukava miehenalku olivat meitä vastassa, mutta tuijottavat minua kuin ruttoa levittävää rottaa.
- Inka... mitä ihmettä sulle tapahtui? Salla kysyi ja ilmestyi yhtäkkiä takaamme.
- Tuli pieni mutka matkaan. Ei sulla ois vaihtovaatteita, koska Emma tuhosi mun vaatteet enkä voi mennä kotiin bussilla, jos mulla on vaan bikinit! vastasin.
- Voi sua, tule, kyllä me sulle vaatteet saadaan mutta ensin käyt suihkussa, Aleksi naurahti ja lähti edeltä Hallavan saunalle päin, josta löytyisi suihku. Katsoin hieman pahoittelevasti Nathania, mutta oli minulla hänelle asiaakin.
- Et sä viittis riisua Sissiltä suitsia ja viedä sitä karsinaansa? kysyin.
- Ei siinä mitään, autan mielelläni, toinen vastasi ja hymyilin sitten.
- Tää muistetaan. Oon sulle palveluksen velkaa.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Inka
Hieno hevosihminen
Hieno hevosihminen
avatar

Viestien lukumäärä : 908
Join date : 24.11.2013
Ikä : 21
Paikkakunta : Pronssijoki
Hevonen : Rana♥

ViestiAihe: Vs: Hug&Kiss   La 02 Elo 2014, 13:15

1. - 7.8.-14 kesäleirin päiväkirja

2.8.



Joo, ei tässä mitään muuta kuin kiitos Aleksille meidän leireilykuvasta! <3 Poniagilityä.

3.8.
Heräsin aamulla todella virkeänä (vaikka olinkin nukkunut huonosti, telttailu on pelottavaa ja olimme muutenkin valvoneet hiljaisuuden yli, kröh) aamiaiselle, vaikka tuleva päivä hieman pelotti. Sissi oli aika arvaamaton a) esteillä, b) maastossa, joten en ollut varma mitähän tästäkin tulisi. Toivottavasti en ainakaan lentäisi selästä, ettei koko leiri päättyisi minun osiltani siihen että lähden ambulanssilla tallilta. Tosin, en tiennyt pitäisikö huolestua maastosta, sillä ainakin viimeksi Sissi oli ollut oikein hieno ennen sitä pientä häsläystä jonka aikana humpsahdin maahan. Kun sitten lopulta raahauduimme tallille, otimme varusteet valmiiksi esiin ja lähdimme hakemaan hevosia laitumelta. Sissikin oli viettänyt siellä yönsä, ja tamma näytti pärjänneen ihan hyvin, ei palellut ainakaan. Luojan kiitos kirjava ei mennyt tekemään aamusta sirkusta, vaan antoi nätisti kiinni.

Sissi oli hienosti varustettaessa ja suostui yhteistyöhön, kun talutimme ratsut kentälle. Sissi poukkoili tietysti ensin sinne tänne, riehui ja tanssahteli, joten sain jarrutella sitä oikein kunnolla. Tuli kierrettyä voltteja sen verran että melkein meni pää pyörälle, ja oli täysi työ pitää Sissi liikkeellä mutta silti käynnissä. Ravissa neiti alkoi huiskia päätä ja häntää, ja kun ei sitä tehnyt niin sipsutteli jouhet tötteröllä. Laukkaspurtteja sain sentään viivytettyä, niin että kun niiden aika oli, Sissi ampaisi matkaan kuin hauki kaislikosta. Päädyttiin sitten vuonohevosen häntään ja hieman pelotti, että Sissi jyräisi sen, mutta hyvin se meni. Esteillä neiti ampui sikin sokin joka suuntaan, mutta ajan myötä tamma ymmärsi adjektiivin 'rauhallinen' ja jätti typeryydet suorittaakseen muutaman esimerkillisen hypyn. Sitten hän keksikin jo uuden tavan saada minut sekaisin, eli lähti kieltäytymään. Nousi kerran takajaloilleenkin, mutta pysyin selässä nipin napin. Sen jälkeen Sissi oli taas rauhallinen kuin koiranpentu. Tekisi mieli kutsua joku valmentaja, mutta sitten Sissillä olisi tietysti hyvä päivä silloin kun meitä pitäisi tulle neuvomaan. Eikä meillä ollut varaa sellaisiin hienouksiin. Joten ennemmin koulutan neitoa itse, sen verran kuin osaan.

Estetunnin jälkeen lähdimme maastoon ja... [kirjoitan tähän täytteet sitten kun rope on pelattu]

[Sovittu on, Inkalla on kuvissa leikisti kypärä päässä. Piste ;-)]
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Inka
Hieno hevosihminen
Hieno hevosihminen
avatar

Viestien lukumäärä : 908
Join date : 24.11.2013
Ikä : 21
Paikkakunta : Pronssijoki
Hevonen : Rana♥

ViestiAihe: Vs: Hug&Kiss   Su 26 Loka 2014, 11:26

This will be the last time
26.10.2014 aamulla

Heräsin tallituvan lattialta sekaisin tuntein. En ollut nukkunut pitkään aikaan tallilla, mutta nyt minun oli pakko. Herätyskello näytti puoli kuutta kun suljin herätyksen ja tassuttelin vessalle pesemään kasvojani. Näytin kuolleelta katsoessani peiliin, ja sitä varmasti olinkin. En ollut saanut unta, päässäni oli pyörinyt niin paljon asioita. Mikki lähti, Aleksi oli maailmanympärimatkalla ja häntä tulisi pian sijaistamaan Rafael - olikohan kyseessä Mikin veli? EI. Ei voinut olla. Olin todella typerä, ei se voinut olla hänen veljensä. Ei tekemälläkään. Tai jos olisi, niin en tiedä mitä voisin ajatella. Pointtini oli kuitenkin, että olin nukkunut todella huonosti, ja oli herättävä aikaisin. Sissi lähtisi tänään. Tammani lähtisi eräälle opistolle jonkun nuoren hevoslääkärin projektiksi, joka parantaisi tuon jalkavaivat hitaasti. Tamman jalat ovat vain pahentuneet. Ensin oli riviä, sitten niistä tuli todella kipeät. Tuskin Sissi edes ravata jaksaa, se kestää enää rennot kävelylenkit, tai varmasti enemmänkin, mutta en halua pilata jalkoja, onhan kyseessä loistava esteratsu. Onneksi saisin takaisin ikioman monsterini huomisiltana, Rana palaisi. Siinä olisikin sitten seuraava projektini, kun tamma oli kuulemma lihonut ja kuntokin on varmasti rapainen laitumella käyskentelyn jäljiltä. Mitään tauteja ei tamma ollut onneksi kesän aikana saanut, mutta olin aivan varma että kun se tulisi tallille, energiaa olisi purettavana ja paljon.

Hiipiessäni talliin järkyttävän näköisenä kurkistin mielenkiinnosta Snezanan karsinaan. Olin tietysti kuullut uutiset, kun Salla oli yllättänyt minut tekemästä pesää tallituvan lattialle. Suloinen, hontelo varsa seisoikin karsinassa pitkillä jaloillaan, ja tuore äiti töykki sitä hellästi turvallaan nisille.
- Oiii, purkautui huuliltani ihastunut ja herkistynyt huokaus. Snezana käänsi heti korvansa minua kohti ja nosti päätään hieman uhmakkaasti ylöspäin.
- Älä minusta välitä, en minä tuollaiselle ihanuudelle voisi mitään pahaa tehdä, mutisin ja jatkoin matkaani. Sissi seisoi karsinassa orvon näköisenä. Tammalla oli oltava kipuja, ja silti se jaksoi tervehtiä minua unisella inahduksella. Olin tietysti kutsunut eläinlääkärin jo aiemmin ja hän oli antanut tammalle jotain kipulääkkeitä sekä hoitanut jalat, mutta mitään muutosta ei ollut vielä tapahtunut. Sissi ojensi päätään minua kohti kun astuin karsinaan. Tunnelma tallissa oli raskas, aivan kuin hevoset olisivat huonolla päällä. Tähystäessäni tuntihevosten käytävään Celle oli jähmettynyt karsinansa ovelle kuin patsas. Kaikki hevoset odottivat jotakin, mutta välttääkseni ajatukseni tallin kummituksista ajattelin sen johtuvan uudesta varsasta. Otin Sissin riimusta kiinni ja silittelin tamman päätä tuodessani sen käytävälle. Kiinnitin tamman riimunnaruilla keskelle tallikäytävää ja hain vesisaavin. Täytin sen hanassa ja Sissin luona upotin tamman jalan veteen. Karva oli ajeltu pois rivin kohdalta, joten hellästi hieroin riviä puhtaaksi. Samoin kävi muillekin jaloille, jonka jälkeen hain hoitovoiteen ja hieroin sitä varovasti rivikohtiin.

Seuraavaksi hain Sissin harjat ja ryhdyin pyörittelemään kumisukaa tamman tummalla karvalla. Sissin hengitys oli rauhallinen. Vedin hetkeksi tamman pään syleilyyni ja olimme siinä vain, hetken tai toisen. Sen jälkeen kävin tamman läpi pehmeällä harjalla ja pölyharjalla.
- Haluammehan että näytät hyvältä kun menet valloittamaan väliaikaisen kotisi tallin väen sydämiä, emmekös haluakin? kysyin tammalta hymyillen. Aivan kuin Sissi olisi ymmärtänyt minua, se hörähti ja nyökäytti päätään suurella liikkeellä. Jatkoin Johanna Kurkelan Rakkauslaulua hyräillen tamman puunausta. Letitin harjan pikku leteille ja hännän kalanruodoksi. Sitten hain tamman loimen ja pintelöin jalat hitaasti sekä hieman haikein mielin. Sissi oli valmis kuljetukseen. Kiinnitin kuitenkin vielä häntäsuojan ennen kuin talutin tamman ulos. Palelin t-paidassa, mutta en jaksanut välittää siitä. Kello näytti seitsemää, olin puuhaillut tamman kanssa todella kauan. Kietouduin tammaan kuin liaani ja itkin muutaman lämpimän kyyneleen sen otsalle.
- Ei hätää, tyttö. Tulet takaisin helmikuussa. Sitten tapaatkin toisen hevoseni, Ranan. Saa nähdä mitä huonoja tapoja se on siellä laitumella keksinytkään pääni menoksi. Onneksi sinä olet aina niin kiltti, hymisin ja varovaisesti kosketin huulillani tamman turpaa.

Pian auto huristeli tallitietä meitä kohti traileri perässään. Hytisten seisoin Sissin vierellä ja tuijotin kulkuneuvoa toimettomana. Se pysähtyi eteemme ja kyydistä nousi valkotakkinen oppilas ja vanhempi mieshenkilö. Vaihdettuamme muutaman sanasen katselin kuinka he lastasivat varmoin ottein tammani, joka katseli perääni vielä viime sekunteillakin ennen kuin kuin käveli traileriin. Itkien puristin vanhemman miehen kättä.
- Pidämme hänestä hyvää huolta. Neidin ei tarvitse yhtään huolehtia. Ymmärrämme kyllä miltä sinusta tuntuu. Tammaa voi tulla kyllä katsomaan, jos haluat... tässä on osoite, mies lohdutti ja taputti minua kevyesti olkapäälle. Nyökkäsin ja otin paperilapun käteeni. Puristin siihen kaikki tunteet, jotka velloivat sisälläni sillä hetkellä. Ikävä, suru, lohduttomuus ja helpotus siitä, että tamma pääsi nyt hyvään hoitoon.

Johanna Kurkela - Rakkauslaulu
(En löytänyt VEVO-versiota, mutta toivottavasti tuo kelpaa...)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Hug&Kiss   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Hug&Kiss
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Hallava :: Hallava :: Päiväkirjat-
Siirry: