Tutustumiskerta kaikentasoisille

Inkeri vetää sunnuntaina kaikentasoisille ratsastajille koulutunnin, joka suoritetaan vähän rennommalla meiningillä lähinnä tutustumisen merkeissä. Kaikki on tervettulleita mukaan ilman satulaa tai satulan kanssa, ja tunnille toivotaankin mahdollisimman paljon porukkaa! (: Maksu tarinanpätkänä/kuvana viimeistään joulukuun loppuun mennessä.
Pohja tulee sunnuntai-iltana eli ilmoittautuminen mieluiten 18.12. klo 20 mennessä. Laita viestiin myös hevostoiveesi - luvassa hauskaa ja rentoa ratsastusta joulumusiikin kera!

Ja jos on joitakin erityisiä toiveita tunnin kulkuun, niin nekin saa heittää tuohon alle (;

Mukana:
Ellen - Palle OK!
Inari - Bee
Nanna - Tinttu OK!
Senni - Darli

1. Kirjoita missä tunnelmissa olit ennen tunnin alkua, jännittikö - vai otitko rennosti? Vaihdoitteko kokemuksia uudesta ratsastuksenopettajasta, vai oliko sinulla kenties ennakkokäsityksiä Inkeristä? Nanna

“Moi kaikki! Sillä aikaa kun kävelette alkukäyntejä, mä kerron hieman itsestäni, ja te saatte myöhemmin kertoa omista ratsastustausoista ja niin edelleen. Mutta mä olen siis tosiaan Inkeri Helenmaa, 23 - vuotta, ja aloitin täällä Hallavassa ratsastuksenopettajana jo jonkin aikaa sitten. Auttelen Kettua aina arkiviikkoisin ilta, päivä - ja aamutalleissa, sekä vedän aina viikonloppuisin ratsastustunteja. Mua näkee siis täällä pitkin viikkoja, ja multa saa tulla aina kysymään jotain jos on kysyttävää”, hymyilin aurinkoisesti erinäköisille - ja tuntuisille ratsastustuntilaisille. “Muutin siis Pronssijoelle tuossa marraskuun alussa, ja opiskelen tällä hetkellä eläinlääkäriksi. Sillä aikaa olen täällä ratsastuksenohjaajana ja tallityöntekijänä. Eli kertoisitteko te nyt nimenne, kauanko olette ratsastaneet ja hoidatteko täällä jotain hevosta. Muutakin saa toki kertoa, on mukavaa päästä tutustumaan teihin!”

2. Kerro kuinka tutustuminen sujui, ja minkälainen fiilis Inkeristä jäi sinulle. Kerro myös, kuinka erilaiset venytykset ja verryttelyt sujuivat, oliko joku liian akrobaattinen tai pelottava tehtävä? Inari

Olin käskenyt kaikkia laittamaan ohjat solmulle, sillä tuntilaiset olivat saaneet tehdä alkuverryttelyjen aikana kaikenlaisia venytyksiä ja tasapainoharjoitteluja. Ensin olimme rentouttaneet ja venytelleet koko kropan vetreäksi, jonka jälkeen olimme hieman kokeilleet erilaisia tasapainoa vaativia tehtäviä. Kuten hevosen korviin - ja omiin jalkoihin kurottautumista, vatsalihasliikkeitä hevosten selän päällä, ravaamista ilman käsiä, sekä maailmanympärysmatkoja. Kaikenkaikkiaan jokaisella oli näyttänyt olevan hauskaa, eikä hankalia tai pelottavia liikkeitä tarvinnut tehdä jos ei ollut halunnut.
“Nyt kun ollaan saatu hevoset verkattua jo aika hyvin, voidaan siirtyä seuraavaan tehtävään”, hymyilin ja hyräilin itsekseni joululaulun tahdissa. “Eli kyseessä on leikkimielinen kilpailu, joka on niinkin yksinkertainen kuin ravissa pujottelu tötsien läpi, ja takaisin. Homma toimii viestinä, eli kun toinen on ylittänyt maalilinjan (punavalkoinen puomi) seuraava saa lähteä. Mutta jotta se ei olisi niin helppoa, on ratsastajan pidettävä silmät kiinni, ja joukkuelaisten on huudettava ohjeita. Eli onko säännöt selvät?”, saadessani myöntäviä äännähdyksiä ja pieniä epätoivoisia naurahduksia, annoin tuntilaisten suunnitella joukkueet. Lopulta niistä tuli seuraavanlaiset:
Team punavalkopuomi: Bee, Darli
Team punavalkopuomi senior: Palle, Tinttu

“Jos haluatte, saatte seuraavaksi kisata niin, että istutte väärinpäin hevosen selässä. Ne jotka eivät halua, voivat hankaloittaa silmät kiinni menoa niin, että ottaa hevosen laukalle!”.

3. Kerro kuinka kilpailussa kävi, huudettiinko vääriä ohjeita tai oliko joukueet liian epäreilut että niitä piti vaihtaa? Halusitko ratsastaa myös väärinpäin? Ellen

4. Kerro minkälaisissa tunnelmissa lopputunti sujui, millaisia laukkatehtäviä tehtiin, ja kuinka monta kertaa ehdit tippua satulasta loppuverryttelyjen ajan, kun saitte tehdä erilaisia tasapainoharjoituksia? Kerro myös, minkälainen fiilis tunnista jäi lopuksi? Senni

“Kiitos todella paljon tunnista, toivottavasti teillä oli hauskaa! Ainakin mulla oli, ja teihin oli myös kiva tutustua”, puhelin loppukäyntejä kiertäville ratsukoille, joista muutama parhaillaan kapusi uudelleen hevostensa selkään. Lisäsin vielä virnuillen: “Ja nyt mä taidan sitten saada aika paljon kakkua, montas kertaa te putosittekaan kyydistä?”

/ / Jokaiselle on nyt merkitty osa, josta voi kirjoittaa/piirtää maksuksi. Tunnista voi myös tehdä tarinan kokonaisuudessaan jos haluaa, mutta maksujen ei tarvitse olla pitkiä, ihan viisikymmentä-sanainenkin tiivistelmä käy hyvin (: Ja jos haluaa kommentoida muutenkin millainen tunti oli, niin otan mielelläni palautetta vastaan!
Tarinat tai kuvat tänne viimeistään 31.12!

Ellen mukaan! Pallella olis kiva köpötellä ilman satulaa, joten laitetaan toiveeksi vaikka se :-)

Inari vois tulla Beellä mukaan! Ja pidetään satula selässä, kun meki vasta tutustutaan toisiimme (:

Ootte mukana (: Muita kans messiin!

Mä voisin tulla Tintulla ilman satulaa (:

Darlilla ilman satulaa, tällee vähän riskialttiisti (:

"Pohja" tullut! Tällä kertaa tein siitä hieman erityylisen, jottei tarvitsisi niin pitkää maksua väsäillä (:

Minua hieman jännitti kävellessäni kohti tallitupaa, sillä en yhtään tiennyt mitä odottaa tulevalta tunnilta. En ollut vielä kunnolla tavannut Inkeriä, ja vaikka muut olivatkin kertoneet tämän olevan oikein mukava, eihän sitä koskaan tiennyt. Jos se ei vaikka pitäisi minusta tai jotain. Ottaisi silmätikukseen ja huomauttaisi kokoajan väärästä jalkojen asennosta tai kyynärkylmasta.
Ainakin tunnille ilmoittautuessani olin saanut sellaisen käsityksen, että mikään kamalan haastava koulurääkki ei olisi kyseessä, joten ehkä se ei haittaisi jos en jatkuvasti jaksaisi keskittyä vetämään hartioitani taakse.
Mutta mitä jos saisin ratsukseni vaikka Nikitan? Jos sillä olisi taas kunnon primadonnapäivä eikä ratsastamisesta tulisi mitään? Jos nolaisin itseni totaalisesti uuden ratsastuksenopettajan silmissä?

No, asian vetvominen ei ainakaan auttaisi asiaa millään tavalla. Niinpä riuhtaisi tallituvan oven auki ja suuntasin kulkuni ilmoitustaululle katsomaan tuntilistaa.
Huokaisin helpotuksesa nähdessäni Tintun nimen omani perässä. Eipähän tarvitsisi jännittää.

Inkerin keksimä leikkimielinen kilpailu oli jännittävä. Mä ja Palle suoriuduttiin siitä Nannan avulla mainiosti, vaikka muutaman kerran me ajauduttiin joko maneesin seinää päin, tai vastapuolueen kilpailu-alueelle.. Päästiin kuitenkin maaliin kunnialla, ja ilman suurempia haavereita. Nannan ohjeistaminen kävi melko helposti, lukuunottamatta sitä, että mulla meni muutaman kerran oikea ja vasen väärinpäin.. Lopulta Team punavalkopuomi hävisi, mutta melko tasavertaisella kamppailulla Team punavalkopuomia vastaan. (vaikkakin vihollisjoukkueessa toinen kilpailija mätkähti maahan...)

Väärinpäin kilpaileminen taas meni päin mäntyä ainakin minulla. Tipuin ainakin kuusi kertaa Pallen leveästä selästä, mutta Nanna hoito homman kotiin, ja voitimme melko ylivoimaisesti vastajoukkueen :-D