Tämä on virtuaalitalli
 
PääsivuKalenteriFAQHakuKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätRekisteröidyKirjaudu sisään

Jaa | 
 

 Estevalmennus 11.4.

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Aleksi
Tallin omistaja
Tallin omistaja
avatar

Viestien lukumäärä : 1933
Join date : 19.10.2013
Ikä : 22

ViestiAihe: Estevalmennus 11.4.   To 09 Huhti 2015, 13:35

Kaikki estemerkkiä havittelevat, tervetuloa Aleksin pitämään estevalmennukseen lauantaina 11.4. Valmennuksesta tulee tuona päivänä pöhja, josta selviää tunnin kulku, teillä on viikko aikaa suorittaa maksu, ja 18.4. Aleksi kirjoittaa kommentin suorituksestanne.
Tunnin taso muovautuu osallistujien mukaan. Ilmoita haluamasi estekorkeus hevostoiveesi yhteydessä.

Mukana:
Nanna - Tinttu 80-90cm OK!
Valma - Darcy 60-70cm OK!
Clara - Bee 60-70cm OK!
Alana - Celle 80-90cm OK!
Salli - Dunja 60-70cm OK!

Pohja:
1. Itsenäistä alkuverryttelyä kaikissa askellajeissa.
2. Esteen 1 hyppäämistä molemmista suunnista aluksi ravissa sitten laukassa. (n. 50cm ristikko) Toisella pitkällä sivulla pohkeenväistöä/temponlisäystä/kiemurauraa hevosen tarpeista riippuen. Välikäynnit
3. Esteiden 1 (60cm okseri) ja 2 (pysty 60cm) hyppääminen laukassa
4. Esteiden 3 (60cm pysty), 1 (60cm okseri) ja 2 (70cm pysty) hyppääminen laukassa.
5. Pikku rata. Joko 60-70cm tai 80-90cm. Esteet 1, 2, 3 ja 1
6. Lopuksi voi hypätä pari kertaa okserin (este 1) haluamallaan korkeudelta. Voi testata hevosen ja omia äärirajoja.
7. Loppuverryttely ravissa ja käynnis


Viimeinen muokkaaja, Aleksi pvm La 18 Huhti 2015, 13:21, muokattu 10 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Valma
Hallavan ylpeydenaihe
Hallavan ylpeydenaihe
avatar

Viestien lukumäärä : 3544
Join date : 09.11.2013
Ikä : 18
Paikkakunta : Pronssijoki
Hevonen : Dunja

ViestiAihe: Vs: Estevalmennus 11.4.   To 09 Huhti 2015, 15:59

En tiedä miksi mutta ilmoitan Valman tonne panikoimaan:D Merkkeä, merkkejä...

Valma - Darcy tai Dunja
Mä en osaa yhtään arvioida esteiden korkeutta, joten Aleksi saa tehdä sen mun puolesta, sorii:DDD


Viimeinen muokkaaja, Valma pvm To 09 Huhti 2015, 18:14, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Vierailija
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Estevalmennus 11.4.   To 09 Huhti 2015, 17:31

Jees, päästään näyttää Been kans, mihin pystytään:D Laita korkeudels vaikka about 90cm...?
Takaisin alkuun Siirry alas
Aleksi
Tallin omistaja
Tallin omistaja
avatar

Viestien lukumäärä : 1933
Join date : 19.10.2013
Ikä : 22

ViestiAihe: Vs: Estevalmennus 11.4.   To 09 Huhti 2015, 17:39

Bee hyppää korkeintaan 70cm, eli sillä tasolla joudut menee
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Alana
Hieno hevosihminen
Hieno hevosihminen
avatar

Viestien lukumäärä : 577
Join date : 04.02.2015
Ikä : 19
Hevonen : Fae

ViestiAihe: Vs: Estevalmennus 11.4.   To 09 Huhti 2015, 19:30

Alana - Celle, ja korkeudeksi 80-90cm?
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Salli
Hieno hevosihminen
Hieno hevosihminen
avatar

Viestien lukumäärä : 714
Join date : 23.12.2013
Ikä : 16
Hevonen : Minca

ViestiAihe: Vs: Estevalmennus 11.4.   To 09 Huhti 2015, 22:13

Hmm... tungen Sallin mukaan, vaikka kuolen noihin maksuihin kohta.. ja toiveena Dunja tai Klikki ja sit estekorkeus joku 60-70cm?
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Aleksi
Tallin omistaja
Tallin omistaja
avatar

Viestien lukumäärä : 1933
Join date : 19.10.2013
Ikä : 22

ViestiAihe: Vs: Estevalmennus 11.4.   La 11 Huhti 2015, 15:33

Pohja tullut, viikko aikaa tehdä maksu (:
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Valma
Hallavan ylpeydenaihe
Hallavan ylpeydenaihe
avatar

Viestien lukumäärä : 3544
Join date : 09.11.2013
Ikä : 18
Paikkakunta : Pronssijoki
Hevonen : Dunja

ViestiAihe: Vs: Estevalmennus 11.4.   La 11 Huhti 2015, 19:22

Vatsani oli solmussa, kun kävelimme estetunnin alussa uralla pitkin ohjin. Minulla ei ollut hajuakaan, miten olin onnistunut koulutunnin sijaan ilmoittautumaan estetunnille. Onneksi sain sentään Darcyn, enkä esimerkiksi Kyyhkyä tai Celleä, vaikka nyt olisin kyllä mieluummin istunut Dunjan selässä. Darcy nosti päätään ja höristeli korviaan nähdessään maneesiin rakennetut esteet: ristikko ja kaksi pystyestettä. Kaikki olivat matalia, mutta silti... tämä oli kuin suoraan painajaisesta, jossaolin onnistunut ilmoittautumaan estekisoihin, ja minun piti hypätä Dunjalla 120-senttisiä sarjaesteitä.
Alkukäyntien jälkeen lämmittelimme itsenäisesti. Yritin olla ajattelematta maneesin keskellä jököttäviä estehirviöitä. Matkin muita tuntilaisia ja aloitin taivuttelemalla Darcya käynnissä volteilla ja pienillä kiemuroilla. Darcy tuntui innokkaalta ja eteenpäinpyrkivältä, ja se kulki hyvällä kuolaintuntumalla. Siirryin raviin kun muutkin siirtyivät. Darcy ravasi pitkin askelin ja pää korkealla ja yritti kiriä edellä meneviä Claraa ja Beetä. Yritin turhaan koota ja rauhoitella sitä. Tein voltteja, käännöksiä ja kiemuroita, ja Darcy tuntui menettäneen keskittymiskykynsä täysin. Tiesin, että vika oli minussa: minun täytyisi rentoutua.
Otin pari ravi-laukkasiirtymistä varmistaakseni, että Darcy oli kuulolla, ja ratsastin lyhyessä, rauhallisessa laukassa isoja ympyröitä. Rauhoittaessani Darcyn yritin myös rauhoittaa mieleni: Aleksi ei laittaisi minua tekemään mitään, mihin en itse pystyisi.

Pian aloitimme itse harjoitukset. Aleksi selitti, että hyppäisimme ensin pitkällä sivulla olevaa pientä ristikkoa ravissa, ja jos haluaisimme, myös laukassa, molempiin suuntiin. Toisella pitkällä sivulla voisimme voisimme tehdä pohkeenväistöä, temponlisäystä tai kiemurauraa. Päätin heti, että me emme Darcyn kanssa tekisi ainakaan temponlisäystä.
Olimme vuorossa Alanan ja Cellen jälkeen. Pelkäsin pyörtyväni tai oksentavani hetkenä minä hyvänsä, ja yritin hengittää syvään. Tuo hyppy ei tunnu missään, vakuutin itselleni.
- Sitten Valma ja Darcy!
Se oli lähtökäsky. Darcy heitteli päätään ja nosti oma-aloitteisesti laukan. Istuin alas ja nojasin taakse ja pidätin ehkä liiankin rajusti, mutta ainakin Darcy hidasti raviin. Kevensin liioitellusti, ettei se vaan nostaisi laukkaa esteelle. Keskityin ravissa pysymiseen niin ankarasti, että tuskin huomasin ristikkoa. Huokaisin helpotuksesta, kun ravasimme toiseen päätyyn. Darcy askelsi energisesti, ja kokosin sitä lyhyellä sivulla. Teimme toisella pitkällä sivulla pohkeenväistöä.
Seuraavilla hypyillä onnistuin vähän rentoutumaan, mutta ravasimme joka tapauksessa. Suunnanvaihdon jälkeen Darcy temppuili taas hetken aikaa, mutta lopulta hypyt sujuivat hyvin. Darcy reipastui aina hiukan esteelle, mutta rauhoittui taas pohkeenväistössä. Se olisi selvästi halunnut laukata, mutta oli kuuliainen ja teki niin kuin minä pyysin. Viimeisellä hypyllä päätin, että halusin valmistautua siihen, että laukkaisimme pian. Annoin Darcylle laukka-avut, ja se suorastaan riuhtaisi laukalle. Lähestyimme estettä turhan nopeasti, ja minulla ei ollut muuta tehtävissä kuin roikkua mukana.

Huokaisin helpotuksesta, kun Aleksi ilmoitti, että oli välikäyntien aika. Kuinkahan kauan tuntia oli kulunut? mietin. Annoin Darcyn venyttää kaulaansa käynnissä muutaman minuutin.
Aleksi korotti ristikon okseriksi ja selitti seuraavan tehtävän. Hyppäisimme okserin ja pystyn peräkkäin laukassa. Onneksi matkassa ei ollut kummempia mutkia, sillä seinä tulisi vastaan okserin jälkeen.
Omalla vuorollani kiristin pikkuhiukkasen ohjia ja nostin sydän pamppaillen laukan. Katseeni tuntui kaventuvan putkinäöksi, ja näin vain edessä olevan okserin. Ennen kuin huomasinkaan, este oli takanapäin ja kaarsimme kohti pystyä. Olin kai vaistomaisesti mukautunut Darcyn liikkeisiin, sillä istuin edelleen satulassa. Aleksi selitti jotain, ehkä antoi neuvoja, mutten kuullut häntä. Darcy pidensi askelta seuraavalle esteelle, ja nojasin vähän taaksepäin. Tällä kertaa en mukautunut hyppyyn, ja roikuin ohjissa kuin pahainen aloittelija. Voin vain kuvitella, miten muut katsoivat minua säälivästi. Esteen jälkeen Darcy heitti pari ilopukkia, ja pysyin satulassa vain hädin tuskin.
Seuraava kierros sujui jo hiukan rauhallisemmin. Pystyin ajattelemaan vähän kirkkaammin, ja Aleksin suosiollisella avustuksella selvisimme hengissä harjoituksesta.

Seuraavaksi hyppäsimme 60-senttistä pystyä, samankorkuista okseria ja noin 70-senttistä pystyä kahdeksikon tapaisella tiellä. Nyt ohjaamisessa oli enemmän hommaa. Aloitin harjoituksen maneesin keskeltä ja nostin laukan. Darcy painoi reippaasti kädelle ja olisi selvästi halunnut mennä lujempaa. Istuin syvälle satulaan ja nojasin hiukan taakse. Juuri ennen estettä annoin ohjaa, nojasin eteen ja nousin jalustimille. Tämä hyppy oli tähän mennessä paras. Unohduin nauttimaan onnistumisentunteesta, ja Darcy oli hyvää vauhtia kääntymässä vasemmalle, se ehti vaihtaa laukankin, ennen kuin tajusin, että seuraava este oli toisessa suunnassa. Tulimme okserille hallitsematonta vauhtia. Tällä kertaa annoin kuitenkin hypyssä Darcylle ohjaa ja tilaa liikkua. Esteen jälkeen kokosin Darcya. Korkeampaa pystyä lähestyessämme sydämeni jyskytti: tämä oli korkein este tähän mennessä. Selvitimme sen kuitenkin ongelmitta, eikä se tuntunut muita korkeammalta. Varauduin ilopukkeihin, ja nyt niitä tulikin kolme. Jännityksestä huolimatta minua hymyilytti.
Meno rauhoittui taas parin seuraavan kierroksen aikana. Kuuntelin Aleksin ohjeita ja keskityin jännittämisen sijaan noudattamaan niitä, niin kaikki meni hyvin.

Aleksi ilmoitti, että seuraavaksi hyppäisimme rataa. Aleksi valitsi jokaiselle sopivan estekorkeuden. Minun vuoroni olisi viimeisenä. Nanna ja Alana ratsastivat 80-90-senttisen radan, Salli ja Clara 60-70-senttisen. Aleksi sanoi, että voisin Darcyn kanssa hypätä sen. Huokaisin helpotuksesta. Darcy vaikutti ymmärtäneen, että nyt minä määräsin, eikä intoillut erityisesti, mitä nyt heitteli päätään mutkissa. Keskityin tiukasti ja hammasta purren asiaan, etten ehtisi pelätä. Yritin ehkä turhan paljon, ja tunsin, miten kroppani joka ikinen lihas oli tiukkana. Aleksi huikkasikin, että voisin seuraavalla kierroksella rentoutua enemmän, niin Darcynkin olisi mukavampi hypätä.
Seuraava rata meni kuin unessa, mutta ei suinkaan painajaisessa. Etäisesti ajattelin, että tämä oli kuin suoraan oppikirjasta. Jokainen lähestyminen ja ponnistus oli kohdallaan, ja olimme Darcyn kanssa täydellisessä tasapainossa. Siihen ei tarvittu väkisin keskittymistä, vaan kaiken piti tapahtua melkein kuin itsestään. jälkeenpäin en muistanut siitä radasta juuri mitään.

Rata loppui aivan liian pian, ja Aleksi sanoi, että saisimme hypätä okseria muutaman kerran haluamallamme korkeudella, kun aikaa oli vielä jäljellä. Omalla vuorollani valitsin korkeudeksi 70 senttiä, olihan äskeinen rata mennyt oikein hyvin. Hyppäsimme esteen ongelmitta, mutta huomasin jännittäväni enemmän yksittäisen esteen hyppäämistä kuin kokonaista rataa. Hyppäsin 70-senttisen vielä kerran, ja nyt en jännittänyt.
Viimeisellä kierroksella korotin itsevarmasti esteen 90 senttiin; eihän se voinut olla paria edellistä korkeampi. Lähestyessämme okseria se näytti kuitenkin pelottavan massiiviselta, ja mitä lähemmäs se tuli, sitä epävarmemmaksi kävin. Tuloksena oli kielto. Darcy pysähtyi juuri ennen estettä, ja takerruin harjaan, jotta pysyisin selässä.
Aleksi käski meidän yriittää uudestaan. Minua hirvitti, mutten voinut oikein enää perääntyäkään. Suljin epävarmuuden pois mielestäni, ja käytin kaiken energiani saadakseni Darcyn ja itseni esteen yli. Ajoin voimakkaasti eteen ja nousin jo etuajassa jalustimille. Darcy lennähti esteen yli kevyesti kuin lintu, ja Aleksi huomautti, ettei minun ehkä olisi tarvinnut nojata niin paljon eteen.

- Ravaillaan hetki ja lopetellaan sitten! Aleksi huikkasi. Huokaisin helpotuksesta ja annoin Darcyn ravata kaula pitkänä. Tamma pärskähteli ja ojenteli lihaksiaan. Kumarruin silittämään sen kaulaa.
- Olit loistava tänään, sanoin sille lempeästi.

Pysyit koko tunnin ajan hienosti rauhallisena Darcyn selässä, vaikka tammassa olikin tänään erityisen paljon virtaa. Et tehnyt mitään turhia hätiköityjä liikkeitä ja ratsastit keskittyneet tiet. Alkutunnista jännitit ehkä hieman, joka näkyi asennossasi. Istu vain tukevasti alas satulaan ja pidä ylävartalo pystyssä, se osaltaan rauhoittaa Darcyn menoa. Radan ratsastit oikein mallikkaasti ja mukauduit hienosti hyppyihin. Plussaa myös siitä kuinka kylmäpäisesti ratsastit 90cm okserin, vaikka ensin tulikin kilto alle. Hyvä Valma!


Viimeinen muokkaaja, Valma pvm La 11 Huhti 2015, 20:22, muokattu 3 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Vierailija
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Estevalmennus 11.4.   La 11 Huhti 2015, 19:40

Bee käveli rennosti pitkin ohjin, kun taivuttelin sitä volteilla. En välittänyt maneesin reunalla seisovaa Liliania, joka silloin tällöin huikkasi minulle jotain, vaan keskityin täysillä Beehen. Olin tyytyväinen että olin saanut juuri Been, enkä ketään muuta, sillä ruuna oli esteissä varma luottoponini. Se selvästi tajusi, mitä pääsisimme tekemään, sillä se innokkaasti höristeli huomatessaan kolme estettä maneesin keskellä. Minäkin olin yhtä innostunut kuin hevonenkin. Hetken taivuteltuani, tein muutaman ravi - käynti siirtymisen jotka sujuivat mukavasti ja Bee tulkitsi apuni oikein. Jokainen sai verkata hevostaan itsenäisesti, joten uskaltauduin laukkaamaankin pari kierrosta kumpaankin suuntaan. Välillä Bee innostui kirimään Celleä ja Alanaa kiinni, joten sain toppuutella hevosta vähän väliä rauhallisemmaksi.

Aleksi kertoi että hyppäisimme pitkällä sivulla olevan ristikon ravissa ja laukassa, jonka jälkeen toisella pitkällä sivulla tehtäisiin pohkeenväistöä, temponlisäystä tai kiemurauraa.

-Noniin, sitten Clara ja Bee! Kuuli kun pian Aleksin äänen. Nyökkäsin ja otin ohjat käteeni. Saisin aloittaa tehtävän ensimmäisenä. Ohjasin Been kulmaan ja siirsin oikean puolimmaista jalkaa himpun verran taaksepäin, jolloin Vee nosti pyörivän laukan. Suuntasin ruunan ristikolle ja nousin jalustimien varaan, jolloin Bee hyppäsi esteen yli. Valma läähti jo perääni ja päästyäni toiselle pitkälle sivulle, väistätin Beetä siihen asti, että viimeinenkin ratsukko oli lähtenyt. Esteet sujuivat hyvin ilman suurempia ongelmia, muutaman kerran tulimme kömpelösti alas, mutta se oli minun vikani, sillä olin arvioinnut etäisyyden esteeseen väärin.

Vaihdoimme suuntaa ja jatkoimme tehtävää. Toinen puoli oli ollut Beelle helpompi, mutta joka tapauksessa ylitimme esteet vaivatta. Hetken kuluttua Aleksi ilmoitti, että olisi välikäyntejen aika. Annoin taas Beelle pitkää ohjaa, ja taputin sitä rennsti kaulalle. Minusta tuntui mahtavalta kävellä Lilianin ohi hymyillen, kun tämä kehui hiljaa suoritustamme. Bee oli kyllä loisto hyppääjä, jos minulta kysytään.

Aleksi selitti, että seuraavaksi hyppäisimme ykkös ja kakkos estettä. Ykkös este oli okseri, joka oltiin nostettu kymmenellä sentillä ja kakkos este oli pysty, joka näytti olevan saman korkuinen kuin okserikin. Aloitin taas tehtävän ensimmäisenä. Bee nosti ehkä turhankin reippaan laukan, joten tein mutaman voltin kooten sitä. Lähestyminen näytti lupaavalta, ja ruuna liiteli esteen yli, hipoen kuitenkin ensimmäistä puomia. Puomi ei joka tapauksessa pudonnut, joten jatkoin yhä hymy huulillani kakkos esteelle. Alastulo oli jälleen hieman kömpelö, sillä olin arvioinnut taas etäisyyden vähän väärin. Tulimme kuitenkin sujvasti esteen yli, ja se riitti. Ratsukot hyppivät kukin toisensa jälkeen ja kaikilla näytti menevän vähintään kohtuullisesti.

Seuraava tehtävä oli hypätä esteet pysty - okseri - pysty, eli kolmonen, ykkönen ja kakkonen. Viimeistä estettä oli nostettu 70cm korkeuteen, joka tarkoittaisi, että se vaatisi Beeltä enemmän.

Kaksi ensimmäistä onnistuivat mainiosti niinkuin arvelinkin, ja Bee hyppäsi innoissan ilmavaralla niiden yli. Viimeinen este vaati ponnistelua kummaltakin osapuolelta mutta Bee hyppäsi vielä varmuuden vuoksi ilmavaran kanssa esteen yli. Seraavalla kierroksella esteet menivät vähän kohtuulisemmin, lukuun ottamatta okserilla tippnutta puomia. Olin silti loppujen lopuksi tyytyväinen ruunaan, sillä poniksi se oli loistava hyppääjä. Seuraavaksi Aleksi kertoi että ratsastaisimme pienen radan. Kaikki ratsastaisivat 60 - 70cm rataa, paitsi Nanna ja Alana jotka hyppäsivät 80-90 senttimetristä rataa.

Lähestyin ensimmäistä estettä. Se oli noin 60cm korkuinen eikä minun tarvinnut tehdä muta kuin nosta jalustimien varaan ja nauttia vauhdista. Seuraava este oli pysty, jonne Bee laukkasi innoissaan. Pääsimme nipin napin yli, ilman että tiputimme ainuttakaan puomia. Pystyä seurasi vielä kaksi estettä jotka ylitimme hyvin, mutta jälleen kerran kömpelöllä alastulolla, joka johtui jälleen huosta arviointi kyvystäni.

Lopuksi saimme kokeilla hevosen ja itsemme äärirajoja hyppäämällä ensimmäistä okseria.

Kokeilimme ensin 70cm korkeudella, ja toistimme sitä pari kertaa, kunnes se onnistui edes pienellä ilmavaralla. Käskin Aleksia nostamaan viidellä sentillä, ja jo lähestymisessä tiesin, että vauhti oli liian hidas, joten pudotimme puomin. Kokeilin uudestaan reippaamassa tahdissa jolloin hyppäsimme onnistuneesti yli. Toistimme vielä samaa korkeutta muutaman kerran, kunnes Aleksi nosti estettä vielä mutamalla sentillä. Bee hyppäsi moitteitta, ja niinpä Aleksi käski antaa pitkää ohjaa, ja ravailla hetkisen.

Tunnista jäi todella hyvä mieli, ja luulenpa että Beekin nautti hyppäämisestä. Lilian kehui meitä lopputunnista, enkä voinut olla kuin yhtä hymyä loppupäivän.

tadaa! tässäpäs kesti hävettävän kauan, sniffff.. mutta kuitenkin ajoissa valmis! :3

Teillä sujui Been kanssa tänään erittäin hyvin. Teitte hienosti yhteistyötä, Bee kuunteli tarkkaavaisesti ohjeitasi ja sinä annoit ponille tilaa venyttää askeleitaan ennen eteitä ja hypätä hyvällä ilmavaralla yli. Muutama hieman huonompi alastulo sattui, mikä johtui lähinnä siitä, että katsoit liikaa estettä etkä sen yli, jolloin automaattisesti lyhensit hieman Been laukkaa. Muuten kuitenkin ihan nappisuoritus. Voisin kuvitella teidät yhdessä kilparadoille!
Takaisin alkuun Siirry alas
Nanna
Perus puurtaja
Perus puurtaja
avatar

Viestien lukumäärä : 304
Join date : 01.11.2013
Ikä : 21
Hevonen : Tinttu

ViestiAihe: Vs: Estevalmennus 11.4.   Ma 13 Huhti 2015, 13:29

Tinttu oli tänään aika raisulla tuulella ja mulla oli siinä koko ajan kauhee piteleminen. Vaikka nautin kyllä vauhdista täysin siemauksin, Aleksia ei moinen kaahailu hirveästi vakuuttanut ;-D

Tinttu tosiaan oli tänään "hieman" ylienerginen ja kaahotitte melkoisella vauhdilla esteiden yli. Vaikka vauhti ei näyttänytkään huomaavan päätäsi, vaikuttaa kaahailu aina teiden ratsastamiseen, sillä silloin jää vähemmän aikaa katsomiseen ja keskittymiseen. Tästä seurasi automaattisesti pari pudotusta. Yritä seuraavalla kerralla hillitä menohaluja, istu satulaan esteiden välissä ja nojaa taakse kaarteissa, pidä katse aina seuraavassa esteessä. Näin vauhti pysyy hallitumpana ja hypyistä tulee parempia. Mutta ainakin teillä näytti olevan hauskaa ja sehän on tärkeintä!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Aleksi
Tallin omistaja
Tallin omistaja
avatar

Viestien lukumäärä : 1933
Join date : 19.10.2013
Ikä : 22

ViestiAihe: Vs: Estevalmennus 11.4.   To 16 Huhti 2015, 08:31

Muistutus, että maksu pitää saada lauantaiksi kyhättyä! (:
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Alana
Hieno hevosihminen
Hieno hevosihminen
avatar

Viestien lukumäärä : 577
Join date : 04.02.2015
Ikä : 19
Hevonen : Fae

ViestiAihe: Vs: Estevalmennus 11.4.   Pe 17 Huhti 2015, 17:09

Celle vaikutti jo itsenäisissä verryttelyissä todella kivalta, ja hymyillen taputin sen kaulaa. Verrytelyämme tarpeeksi oli tarkoitus aloittaa ristikolla, joka piti tulla ensin ravissa. Esteen ylitys sujui ongelmitta, eikä laukassakaan ollut suurempia aiheita motkotukseen. Muiden hypätessä teimme pitkällä sivulla Cellen kanssa pohkeenväistöjä, ja hymyillen taputin ruunan kaulaa välikäyntien tullessa kuvaan.

Välikäyntien aikana Aleksi selitti seuraavaa tehtävää; esteiden 1 ja 2 ylittäminen laukassa. Katselin muiden suorituksia hymyillen ja valmistelin sitten laukannoston. Celle nosti todella nätisti laukan ja ohjasin sen okserille.

Ruuna hyppäsi kepeästi 60 -senttisen okserin yli, vaihtaen laukankin siinä samalla. Kulman jälkeen suoristin Cellen kakkosesteelle, ja korviaan höristäen se kiihdytti tahtiaan. Yritin pidättää sitä mahdollisimman hellästi, mutta hyppy jäi aivan liian pohjaan.

"Whoa..!" älähdykseni kaikui maneesissa Cellen säikähtäessä jotakuta toista hevosta. Ruuna hyppäsi tolppaa päin, johon tömähdin itse pamahduksella. Tunsin ensin tömähtäväni maahan ja sitten esteen romahtavan päälleni. Ohjat olivat kadonneet hyppysistäni jo tolppaan törmätessäni, ja Celle lähti valtavalla loikalla viilettämään karkuun Alanamonsteria ja hirviöestettä.
"Ja kaikki seeeeeeiiiss..." Aleksin ääni kuului epätoivoisen pihinäni läpi, ja henkeäni haukkoen kierähdin kasaan.
"Ootko kunnossa?" Aleksin ääni kuului jo lähempää, ja tunsin jalkaani puristavan tolpan nostettavan pois, sen jälkeen turvallisen tuntuisen käden olkapäälläni. Nyökytin edelleen henkeäni haukkoen, ja Aleksi kysyi sattuiko mihinkään. Pudistin päätäni ja yritin puhua, saaden aikaiseksi vain pihinää.
"Ilmat pihalla, hengitteleppä ihan siinä rauhassa, niin mie käyn hakemassa tuon Cellen tuolta", mies hymyili hieman ja auttoi minut ylös. Celle seisoi pää alhaalla muiden hevosten joukossa, ja kohotti päätään Aleksin lähestyessä sitä. Henki alkoi kulkemaan paremmin, ja hädissäni sopersin sen olleen minun syyni. Aleksi vakuutti ettei se haitannut, ja totesi kaiken olevan kunnossa. Kypärääni suoristaen väläytin hermostuneen hymyn rivissä seisoville muille ratsastajille, jonka jälkeen kapusin taas selkään. Aleksi pystytti esteen uudelleen, ja sanoin hyppääväni sen uudelleen.

Aleksi käski aloittamaan koko homman alusta, ja nostin Cellellä laukan taas okserille. Ruuna oli nyt aavistuksen herkempi ja reippaampi, mutta hyppäsi okserin kuitenkin varmasti. Hieman epäröiden se lähestyi seuraavaa estettä, mutta antaessani sille tilaa, hyppäsi ruuna sen hyvin. Taputuksien saattelemana hidastin Cellen käyntiin, ja kävelimme muiden luokse.
"Sattuks sua? Se näytti hurjalta..!" Clara supatti heti kuuloetäisyydelle päästyäni, ja pudistin päätäni.
"That happens, it's no big deal.." mutisin hiljaa. Itsepä ratsastin huonon tien.

Seuraava tehtävä olisi hypätä esteet 3, 1 ja 2, ja hymyillen katsoin Aleksin kohottavan esteitä. Olimme Cellen kanssa viimeinen pari, ja aloin innostumaan entistä enemmän. Putoamista lukuunottamatta meillä oli mennyt todella hyvin! Nostin laukan toisella pitkällä sivulla, ja ohjasin Cellen kolmosesteelle. Vaikka yritin tehdä laukanvaihdon jo sillä esteellä, onnistui se vasta ykkösesteellä. 70cm pystylle yritin tehdä mahdollisimman hyvän tien, ja Celle leiskautti sen yli helposti. Taputin sen kaulaa kiitokseksi, ja siirryin sitten kävelemään muiden kanssa.

Nyt pääsisimme hyppäämään rataa. Aleksi komensi Claran, Sallin ja Valman hyppäämään radan ensin, ja kohottaisi esteitä sitten minulle ja Nannalle. Olimme Cellen kanssa toisia korkean radan hyppääjiä, jotenka viimeisiä. Rata sujui hyvin, ehkä aavistuksen reippaasti aina väleissä, mutta muuten koin ainakin itse onnistuneemme Cellen kanssa.

Lopuksi sai vielä hypätä okseria haluamallaan korkeudella, jolloin pyysin sen metriseksi. Aleksi nyökytti ja sanoi sen olevan ihan hyvä korkeus, kunhan huolehtisin lähestymisestä. No, lähestyminen sujui ihan hyvin, ja korvat hörössä Celle hyppäsi sen tyytyväisen oloisena.
"That's a good boy..." mutisin taputtaessani ruunan kaulaa ja hymyillessäni korvasta korvaan.

Olihan tämä estetouhu ihan kivaa.

//tosi tönkkö tarina, tiedän :<

Teidän suorituksesta ei ainakaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut. Cellessä oli yhtä paljon virtaa kuin muissakin, mutta alkusäellystä lukuunnottamatta sait sen kanavoitua juuri oikaan paikkaan ja hypyt sujuivat moitteetta. Istunnastasi ja apujenkäytöstäsi minulla ei ole pahaa sanottavaa, sillä olemuksestasi huokuu kokemus. Tiedät selväti mitä siellä hevosen selässä teet ja se ilmenee hienona suorituksena. Hienosti meni Alana!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Salli
Hieno hevosihminen
Hieno hevosihminen
avatar

Viestien lukumäärä : 714
Join date : 23.12.2013
Ikä : 16
Hevonen : Minca

ViestiAihe: Vs: Estevalmennus 11.4.   Pe 17 Huhti 2015, 22:18




Dunjan kanssa otettiin hiukan rauhallisesti, vaikka välillä taas tultiin hiukan liian reippaasti. Noh päästiin ainakin jokaisen esteen yli!

//ui ihana kuinka peini kuva. Ikinä ne ei tuu sopivan kokosena..

Dunja olikin sitten ryhmän ainoa hieman rauhallisempi tapaus. Poni jäi alkutunnista hieman löysäksi ja puomit kalahtelivat alas. Käskin sinua ottamaan muutaman hieman raisumman laukkaympyrän ennen esteitä, ja kannustamaan Dunjaa ponnistamaan raipan avulla juuri ennen estettä, mikä selvästi sai Dunjaan enemmän virtaa ja jatkossa poni jaksoi nostaa takajalkojaan puomien yli. Rataa ratsastettaessa Dunja sitten hieman innostui, minkä takia meinasit jäädä itse vähän himmailemaan turhan paljon. Mutta kun annoit Dunjan lähestyä esteitä reippaassa laukassa ja venyttää askeleensa sattumaan sopiviin kohtiin, onnistuivat hypytkin. Lisää harjoitusta vaan, niin teistäkin saataisiin hyvä kisapari!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Aleksi
Tallin omistaja
Tallin omistaja
avatar

Viestien lukumäärä : 1933
Join date : 19.10.2013
Ikä : 22

ViestiAihe: Vs: Estevalmennus 11.4.   La 18 Huhti 2015, 13:22

Kiitos ajallaan tulleista maksuista! Nyt kaikilta löytyykin sitten jo kommentitkin (:
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Estevalmennus 11.4.   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Estevalmennus 11.4.
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Hallava :: Toiminta :: Ratsastustunnit ja valmennukset-
Siirry: