Kesäkurssien iltanuotio

Kukaan ei vastannut, joten tartuin tyhjään kokispulloon ja pyöräytin sitä. Tarvitsin muuta ajateltavaa. Pullo osoitti tietenkin ensimmäiseksi Jerryä. Hän näytti siltä, ettei kertoisi mitään vapaaehtoisesti, joten nyt oli tilaisuutemme tentata hänestä kaikki ulos.
- Mikä toi sut Hallavaan? kysyin ensimmäiseksi. Ei kauhean syvällistä, siihen voisi vastata lyhyesti.

Saamasi pitää:D

"Sure", kohautin olkiani ja hymyilin. Mieleeni muistui ensimmäinen kerta kun pelasin pullonpyöritystä Hallavassa, ja istuin ulkona kolmisen kierrosta ennen kuin uskaltauduin mukaan. Olin pelännyt ihan turhaan, Hallavassa oli mukavaa porukkaa.

//hahahahaaaa, tämä, ja tämä xD

Olin sisäisesti järkyttynyt tyttöjen keksinnöstä. En ollut ikinä pelannut tuollaista peliä, - ja pelkäsin, että pullo osoittaisi minuun. Kuin taikaiskusta pullo pysähtyi jalkojeni juureen, ja minun teki mieli sysätä sitä eteenpäin. Etten täysin menettäisi kasvojani, minun pitäisi vastata jotakin.
-Ymm, muutimme pois hevostilalta.. Sanoin vastahakoisesti ja nielaisin. Yritin näyttää siltä, että moinen peli oli lapsellista, mutten tiennyt onnistuinko. -Jah, noh, hallava oli ainut talli. Jatkoin kuitenkin loppuun ja huokaisin helpotuksesta. Nyt ei enää tarvinnut tehdä mitään.

Noh, sepä oli lyhyt vastaus. Haukkasin makkarastani palan.
- Sun vuoro pyörittää, sanoin osoittaen pulloa.
Suurin osa porukkaa istui kauempana harjanteen reunalla, ja nuotion ääressä olimme enää minä, Janelle, Alana ja Jerry.

"No, eihän se niin vaikeaa ollut?" hymisin Jerrylle. "Pyöräytä ja pistä parastasi, täällä ei kannata liikaa ujostella, me nähdään ja koetaan täällä kaikenlaista muutenkin."

Nyökkäsin hymy suupielessäni. Hallavassa sattui ja tapahtui, eikä kenelläkään ollut salaisuuksia. Siihen täytyi vain tottua.

Vilkaisin nopeasti kännykkäni ruutua katsoakseni kelloa, mutta tahtomattani hymyilin tyhmänä taustakuvani nähdessäni. Se oli mustavalkoinen, viikko sitten otettu kuva Henristä ja Faesta, jossa poika seisoi punaisen hevoseni vieressä ja piti ohjista kiinni. Ihan suloinen, eikä Faekaan näytä murhanhimoiselta ämmältä.
Havahduin hereille koomastani ja tungin kännykän takaisin taskuun, vilkaisten nopeasti Valmaa.


//hhnnnngh, kiva ku on ihan kuollu olo, vaikka en ees juonu /: nyt en salli itteni tulla kipeeks, koska ei saa just nyt, parin päivän päästä on nii paljon tehtävää

Katsoin äimistyneenä tyttöjä, yrittäen piilotella ärtyisyyttäni. Oli joillakin pokkaa. Pyöräytin pulloa, joka jäi osoittamaan Valman ja minun välimaastoon. Nyökkäsin kuitenkin tytölle, ja kysyin hetken empien:
-Mikä toi sut Hallavaan? Kysyin haastavasti. En tiennytkään että tämä peli olikin kuin mikäkin piinapenkki.

Huomasin Alanan kasvoilla hienoisen punan, joka taisi johtua jostain kännykän näytöllä olevasta. Suupieleni nyki. Onneksi jollain oli aihetta hymyyn sillä saralla!
Hätkähdin, kun pullo osoitti minuun ja Jerry esitti kysymyksen hämmentävän vakavissaan. Kohautin harteitani. Ikävä kyllä minun tarinani ei ollut kovin kiinnostava.
- Äiti muutti asumaan sen miesystävän kanssa Pronssijoelle, ja mä muutin mukana ja löysin sitten tieni tänne, kerroin. - Siitä on kolme vuotta.
Pyöräytin pulloa. Se jäi osoittamaan Janellea.

Keskitin ajatukseni ruokaan, ja aloin syödä pöydällä olevia herkkuja. Mietin pitäisikö minun jo kadota paikalta. Hallavalaiset olivat turhan uteliaita, enkä halunnut selvitellä menneisyyttäni kenellekkään. Annoin äsköisen hetken unohtua, ja palautin tavanomaisen hymyn kasvoilleni.

Kohotin kulmaani aavistuksen, kun pullo pysähtyi muhun.
"Mä haluan tehtävän. Äläkä sit anna mitään ihan tylsää", hymyilin haastavasti Valmalle.

- Nyt mä matkin, mutta haluan nähdä sun tekevän saman tehtävän kuin Lotta aikoinaan, sanoin hihitellen. Olisiko Janellella pokkaa tehdä sama kuin Lotalla, rämäpäisimmällä koskaan tuntemallani tytöllä? Kaivoin kännykän taskustani ja selasin nopeasti esiin Gagnam Stylen.
- Sun pitää tanssia ja laulaa täysillä Gagnam Style ja sisällyttää tanssiisi se, että ryömit kaikkien tässä olevien ihmisten jalkojen välistä, sanoin ja nousin seisomaan. Odotin muidenkin nousevan, ja Gagnam Stylen ensimmäiset soinnut pärähtivät kännykästäni.

-Menen tuulettamaan aivoja, hymyilin vinosti muille ja nousin seisomaan, vaikka olisinkinjäänyt mielelläni katsomaan tehtävää.

//hetki pieni

Nousin Valman esimerkkiä seuraten seisomaan, ja yritin peitellä hymyä kasvoiltani. Wrach pomppasi myös pystyyn ja tarkkaili ympäristöä hämmentyneenä.

En voinut olla nauramatta Valman sanoille mutta tiesin myös, että minähän tätä olin nimen omaan toivonut. Olisi silkkaa pelkuruutta vetäytyä leikistä nyt. Kaikki, jotka olivat nähneet minut maastossa laukkaamassa, tiesivät etten suinkaan ollut mikään helposti säikähtävä pelkuri.
"No, itsepähän kerjäsin tätä", hymähdin ja vetäisin syvään henkeä ennen kuin annoin lanteideni keinahdella musiikin tahtiin.
Ei se mikään helppo tehtävä ollut, varsinkaan kun naurahduksia pyrskähteli huuliltani, mutta lopulta tömähdin vatsa pidätellystä naurusta kipeänä.
"Katsotaanpas", huokaisin hörpättyäni limupullosta. "Kuka seuraavana..."
Pullo pysähtyi Alanaan.

Saimme kaikki makeat naurut, ja kun istuuduimme, olimme voipuneita. Huomasin, että Jerry oli kadonnut jonnekin. Hän tarvitsi varmaan hetken rauhan.
Katsoin odottavasti Alanaan.

Virnistin tehtävää suorittavalle Janellelle ja istuin sitten alas. Jäin hetkeksi tuijottamaan epäuskoisena minua kohti osoittavaa pulloa, jonka jälkeen vastasin hiljaa.
"Totuus."

"Nooh, kerrohan meille, miten sun rakkausrintamalla menee? Selvästi sulla on jotain säpinää, joten... kerrohan. Ihan näin tyttöjen kesken, vai mitä?" hymyilin.

Palasin pienen lenkin jälkeen paikalleni, jolloin oli Alanan vuoro. Nyökkäsin tytöille, ja nappasin sipsipussista kourallisen. Toivottavasti pullo ei enää pyörähtäisi minuun.

Janelle kysyi vähän kirpeän kysymyksen, juuri, kun palasin, ja yritin näytellä, ettei asia vaivannut yhtään.

Nojauduin hymyillen eteenpäin. Nyt saisin tietää salaperäisestä prinssistä, joka sai aina Alanan hymyilemään, kun tämä katsoi kännykkäänsä.

Vilkaisin Valmaa epävarmana, etten vain loukkaisi tuota, mutta vastasin silti totuudenmukaisesti.
"No, mulla on poikaystävä.. I guess ihan hyvin?" en oikein tiennyt miten vastata. "Sen nimi on Henri, do you need more?" kysyin ja tartuin jo pulloon pyörittääkseni sitä. Olin jo tottunut Hallavalaisten kysymyksiin, eikä tämä ollut edes yksi pahimpia.

- Yes, we do, sanoin. - Äläpäs hätäile. Millanen sun poikakaveri on, ja koska tapasit sen?
Halusin epätoivoisesti kuulla muiden iloisempia tarinoita rakkausrintamalta.

"Älä nyyt", aloin valittaa mutta huomasin, etten suinkaan ollut ainoa, joka oli innostunut asiasta, joten väläytin kiitollisen hymyn Valmalle.

"No, umm... Mä näin sen ekaa kertaa jo sillon.... tammi... helmikuussa, kun meillä oli treenit samaan aikaan, ja sitten we've been together for a month now?" laskeskelin kuukausia suomeksi päässäni. "Se on tosi kiva", selitin vain nopeasti. En oikein tiennyt mitä muuta vastata.

Tunsin lämpöä sydämessäni. Miten suloista. Toivoin, että Alanan rakkauselämä tulisi vastaisuudessakin olemaan onnistuneempi kuin omani.

Yskäisin. Tytöt eivät olleet älynneet olemassaoloani.

Oi, olipa Jerry tullut hiljaa paikalle. Hymyilin epävarmasti ja vilkaisin Alanaa. Seuraavaksi oli tämän vuoro pyörittää.

"Aww, suloista!" hymyilin iloisena. "Mutta ehkä me tyydytään tuohon vai mitä?" vilkaisin vielä muita ennen kuin nyökkäsin. "Pyöräytähän."

Hymyilin vaivautuneen oloiselle Jerrylle ja pyöräytin pulloa, mikä pysähtyi Jerryn ja Janellen väliin.
"Te saatte päättää."

Vilkaisin Janellea.
-Ihan sama, naiset valitsee. Hymähdin, kun kun pullo osui väliimme.

"Voin uhrautua puolestasi. Kerta se on ensimmäinen kun prinsessa pelastaa", vastasin kevyesti hymyillen. Olin jo huomannut, ettei Jerry vielä tuntenut oloaan järin mukavaksi seurassamme, joten päätin uhrautua piinattavaksi, jo toisen kerran.
"Totuus."

"Hmm... umm.... sietäisitkö kiimakiukkuista Faeta viikon vai istuisitko päivän muurahaispesässä?" kysyin tyhmän kysymyksen, kun ei muutakaan tullut mieleen. "Jos valitset Faen, sinä voit tulla auttaa mua sen kanssa sitten kiima-aikaan koska mä en jaksa sitä."

Naurahdin Alanalle, se ei ainakaan ollut mikään järisyttävän paha kysymys.
"Muista, että tämä ei ole tehtävä", heristin leikkisästi sormeani. "Mutta voisin ehkä ottaa Faen, vaikka se osaakin olla ärrin mörrin, niin sentään se ei kiemurtelisi housujeni lahkeiden alle."

"It's a deal", virnistin leikkisästi ja työnsin syliin tunkeneen koirani pois.

//juu, eiköhän tää nyt ollut tässä