Estetunti ke 14.10

Aleksi pitää huomenna keskiviikkona 60-80cm tasoisen estetunnin kaikille halukkaille. Suoritus lasketaan mukaan estemerkkiin ( tai he:b-merkkiin jos sinulta puuttuu siitä suorituksia).
Ilmoittautuminen ke klo11 mennessä. Maksuaikaa on viikko.

Mukana:
Salli - Dunja
Emma - Darcy
Ellen - Kyyhky OK!
Alana - Nikita
Nanna - Celle OK!

Salli mukaan!

Emma kans =)

Ellen messiin myös :-)

Alana kans

Nii joo tietysti, oisko hevostoiveita? :-D

Fae jos on helppoja tehtäviä, jos jotain vaativaa niin Celle/Nikita/joku muu heponen :3

Dunja ja Klikki toiveena, mutta kaikki ponit oikeestaan käy

Salli - Klikki
Emma - Darcy
Ellen - Kyyhky
Alana - Nikita
Nanna - Celle

Sillä aikaa kun ratsukot kävelivät alkukäyntejä, raahasin kentälle kuusi puomia, kolme kumpaankin päähän. Kerroin ratsukoille, että tänään tekisimme melko haastavaa tehtävää, joka vaatisi paljon keskittymistä. Erityisen tarkkana pitäisi olla teiden, temmon ja laukan vaihtamisen kanssa.
Hevosten tulisi siis olla hyvin avuilla ja taipua kumpaankin suuntaan. Näihin asioihin olisi kiinnittää huomiota jo alkulämmittelyissä.
Pyysin ratsukoita siirtymään kevyeeseen raviin ja aloittamaan ratsastamalla kumpaankin päätyyn suuret pääty-ympyrät, joilla ylitaivutetaan hevosta sisäänpäin. Pitkillä sivuilla saa joko ratsastaa hevosta reippaasti eteenpäin tai ottaa avotaivutusta, hevosesta riippuen.
"Alana ainakin voisi Nikitan kanssa ottaa avoa siihen pitkälle sivulle, kun tamma ei näytä oikein keskittyvän taivutukseen vaan lähinnä juoksemiseen."
"Hyvä Salli, nyt Klikkikin näyttää hieman reipastuvan. Säilytä tahti myös pääty-ympyrällä!"
"Nanna, vie sisäkättäsi taivutuksessa rauhallisesti sivulle kohti omaa polvea ja myötää kun Celle saa juonen päästä kiinni, hyvä, nyt on parempi!"
Ravasimme myös toiseen suuntaan ja sitten olikin jo ensimmäisen laukkatehtävän aika.

Tarkoituksena oli ratsastaa ravissa pituushalkaisijalle ja ensimmäiseltä ristikolta nostaa laukka. Laukata mahdollisimman suoraa kohti seuraavaa estettä, päättää kumpaan suuntaan päädystä kääntyy ja vaihtaa tarvittaessa laukan viimeisellä esteellä ennen päätyä. Joka toisella kierroksella päädystä käännytään vasemmalle ja joka toisella oikealle, mutta kannattaa ottaa etäisyydet huomioon. Pitkän sivun alusta takaisin raviin.

"Emma voi aloittaa! Hyvä lähestyminen esteelle, laukka nousi tarmokkaasti, mutta tie ei pysynyt aivan suorana seuraavalle esteelle, muista pitää pohkeet lähellä."
"Onpas Kyyhky nyt innoissaan, mutta hyvin pidit sen aisoissa, muista vain kääntää katse tarpeeksi ajoissa oikeaan suuntaan niin laukkakin vaihtuu helpommin!"

Kun tehtävä näytti sujuvan kaikilta suht koht mallikaasti, sai jokainen ratsukko vuorollaan ratsastaa pari kierrosta kasikkoa laukassa. Kummallakin lävistäjällä oli kaksi puomia ja ratsastajien tuli olla tarkkana, jotta laukka vaihtuisi ennen seuraavaa päätyä.
"Nanna vähän rauhoittelee Celleä, menette nyt ihan liian kovaa. Istu kaarteissa ihan selkeäti alas ja pidä hypyissä melko pysty asento, älä sukella noin lähelle Cellen kaulaa, kun esteet ovat vielä melko matalalla. Nyt on parempi!"

Lävistäjätehtävän jälkeen lisäsin keskelle kenttää yhden puomin, mikä vaikeutti tehtävää roimasti. Tarkoituksena oli ratsastaa loivan kiemurauran mallinen tie, jossa täytyy vaihtaa laukka ensimmäisellä, sekä viimeisellä esteellä.
"Alana voi aloittaa Nikitan kanssa. -- Oikein mallikkaasti ratsasettu, laukat vaihtuivat, tempo oli sopiva ja tiekin oli ihan hyvä. Katsotaan miten seuraavalla kierroksella menee, kun korotan esteet."
"Emmalla oli nyt laukanvaihdot hieman hukassa. Muista katse, johtava ohja, paino uuden laukan suuntaan."

Lopuksi annoin ratsastajille vapaat kädet. Tarkoituksena oli hypätä kaikki kentällä olevat esteet, mutta järjestys vapaa. Kaikki muut esteet saa hypätä vain kerran, paitsi keskellä olevan esteen, jota joituu pakostakin hyppäämään useampaan otteeseen.
Tehtävä oli haastava, mutta selkeästi monelle mieleinen, sillä tunnin pääteeksi useammankin naama oli leveässä virneessä.

Yli esteiden
kahdensadan sanan analyysi tunnista, Ellenin näkökulmaa käyttäen..

Mulla oli vähän sekavia tunteita edessä olevasta ratsastustunnista – koska btw, mä olin tosiaankin osallistunut heti ensimmäisenä estetunnille. Niin, siis vajaan yhden vuoden tauon jälkeen, mun ensimmäinen ajatus oli osallistua estetunnille. Es-te-tun-nil-le. Turvallisena vaihtoehtona pidetty kouluratsastus, oli tietenkin mennyt multa kokonaan ohi, toisinsanoen, rustasin nimeni heti ensimmäisen ratsastustunnin osallistujiin mihin törmäsin. Ja kun Aleksi heti alussa sanoi, että tänään ratsastaisimme haastavaa tehtävää, ainutkin luottamus tulevasta katosi. Et ihan kiva. Sain muutenkin olla skarppina, ettei Kyyhky oikonut kulmissa, koska alkeiskurssilaiset olivat varmaankin päästäneet sen vähän helpommalla, kuin minä aikoisin.
Pian suokki kuitenkin hoksasi, että selässä oli tällä kertaa astetta jääräpäisempi ratsastaja, joten se alussa kokeili, että jos tuosta takiaisesta päästäisiin eroon pienillä pukeilla? No, ei päästy. Ei edes vähän kovimmillakaan pukeilla. Entä kieltämisellä? Jos kiellän kaikki puomitkin? Ei kyllä silläkään. Koska mehän mentiin esteet vaikka niin, että Aleksi veti ohjista, ja minä työnsin persusta eteenpäin keppi ojossa. Peruutus? Ei. Laukkaspurtti? Noups. Mutta onneksi siltä alkoi olla ideat lopussa. Se ei selvästikkään kamalasti perustanut musta, mutta sen häsähösön rakkaus esteisiin tuli esille aika nopeasti – jolloin yhteistyö alkoi luistamaan. Havahduin kohta myös siihen, että olin yllättäen oikeassa asennossa. Kun Aleksi huomautti siitä, tajusin kuinka kaikki ratsastuksen salat olivat jääneet mulla niinkin hyvin lihasmuistiin. Ja ou god, mun ihailtava kyynerkulma yllätti itsenikin! Olin jo luullut, että näytin enemmänkin pomppivalta perunasäkiltä. Mutta pakko myöntää, että takaraivossa huuteleva ”sunkatseesonvääräspaikassunkädeteikannajasunkantapäätpainaa” - mantra piti huolta, etten päässyt kehumaan muuta, kuin kyynerkulmaani, joka nyt vielä oli melko mitättömässä osassa esteratsastusta. Mutta niin, esteet alkoivat luistamaan kivasti mulla ja Kyyhkyllä, mutta sen hillitsemisessä oli kyllä omat haasteensa. Mutta ainakin viimeisen tehtävän onnistumiset jäivät kivasti päähäni vielä loppupäivänkin ajaksi. Hengissä ollaan vieläkin, Ellen.

Innostuin heti kuullessani tunnin olevan haastava, sillä juuri sitä olin kaivannut. Vaikeita tehtäviä, jotka vaatisivat keskittymistä, tarkkuutta ja taitoa.

Celle tuntui alkuverryttelyissä kovin tahmealta. Se ei oikein meinannut taipua mihinkään suuntaan ja sen ravi oli pompottavaa tahditonta harppomista. Minulla oli täysi työ pysyä ison hevosen selässä vaikka kevensin parhaan taitoni mukaan.
Edellä mainituista syistä ensimmäinen tehtävä menikin sitten täysin päin prinkkalaa. Laukka ei noussut ensimmäiseltä esteeltä ja huojuin selässä niin että tiemme ei muistuttanut kaukaisestikaan pituushalkaisijaa. Menetin siinä sitten pikkuisen hermojani ja parin kannustava raipalla näpäytyksen jälkeen Celle heräsi koomastaan. Ja sitten mentiin. Hirvittävällä vauhdilla kaahotimme kakkostehtävää läpi, enkä tajunnut jarruttaa ollenkaan, kun olin niin hämmentynyt äkkinäisestä vauhdista. Aleksi siitä sitten muistutteli ja seuraava yritys onnistui paremmin.

Tunnin kohokohta oli ylivoimaisesti viimeinen tehtävä, jossa saimme hypätä esteitä valitsemassamme järjestyksessä. Ja vaikka minun ja Cellen yhteistyö ei pelannutkaan ihan saumattomasti, olin kaiken kaikkiaan ihan tyytyväinen tämän päiväiseen suoritukseemme.