Tapaninpäivän tohinaa klo 15:30 ->

Vaaleanharmaa pentu kipaisi aavistuksen kömpelönä huoneen poikki turvaan Hiisun luokse, mutta musta jäi kiehnäämään jalkoihini ja kiipesi polveni päällä. Hiisu kuitenkin hiipi tuvan reunoja pitkin luokseni ja nappasi viimeisenkin pentunsa suuhun, lähtien takaisin toimistoon pikkupentu roikkuen avuttoman näköisenä sen suusta.

"Onpas hauskaa. Minäkin haluaisin joskus löytää jotain mitä kukaan muu ei ole vielä löytänyt. Vaikka.. Vaikkapa juuri syntyneen varsan, tai jotain muuta hienoa", hymyilin. Huomasin sitten ruukkukukan tuvan pirtinpöydällä, ja riensin katselemaan sitä. Se oli kauniin punainen, ja se muistutti ikkunassa olevaa joulutähteä. Voisin keksiä sille nimen, mutten juuri viitsinyt, kun huone oli täynnä uusia tuttavuuksia. "Millaiset nimet teillä on?"

Pikkutytön touhut naurattivat minua.
- Ööh, Valma, sanoin suupieli nykien. Vilkaisin huvittuneena Senniä.

"Valma? Minä tunsin kerran yhden Valma-nimisen", totesin innoissani. "Se oli kylläkin lehmä, mutta minä nimesin sen itse. Entäs te muut? Keitäs te olette?"

Yritin pitää hekotuksen sisälläni. Vanhemman ihmisen suusta lehmän mainitseminen olisi saattanut olla tökeröä tai loukkaavaa, mutta kymmenvuotiaalta... Nauruhermot olivat kovilla.

Katselin Valmaa ihmetellen. Hänen suupielensä olivat alkaneet omituisesti värisemään, mutten välittänyt moisesta vaan odotin että muut kertoisivat nimensä.

"Alana", totesin ja avasin kaappini oven. Se lievästi sanottuna tursusi tavaraa, mutta kaikki siitä oli tarpeellista. Ainoastaan ötökkämyrkkyyn en ollut koskenut kuukauteen, kaikki muut olivat olleet käytössä. Haavanpuhdistusaine myös -valitettavasti. Hevosenomistajan "iloja", tunkea kaikki tarvittava pieneen kaappiin. Tallinomistajana (tai oikeastaan omistajan tyttärenä ja osa-aikatyöntekijänä) oli paljon mukavampaa, kun tilaa oli kaikille tavaroille..

Nyökkäsin Alanalle. Nimestä ei tullut mitään mieleen, mutta sen voisi antaa nimeksi jollekin kasville tai lammelle.
"Entäs sinä?", kysyin ruskeahiuksiselta tytöltä. Olisipa minullakin samanvärinen tukka. Punainen oli inhottava väri. Eikä punatukkaisille sopinut vaaleanpunaiset vaatteet.

"S-Senni", vastasin ujosti hymyillen. Vilkaisin Valmaa myötätuntoisesti, koska häntä oli verrattu jo lehmään. Punatukka oli kaikessa äänekkyydessään huvittava pieni tytöntyllerö, jonka seurassa tunsin itseni kerrankin arvostetuksi.

Nyökkäsin Sennillekin.
"Tiedättekös, kun minä kovasti haluaisin vaikkapa kastanjanruskeat tai hennon vaaleat hiukset. Punainen on mielestäni hirveä väri, ja minulle kävisi vaikka musta, jos pääsisin tästä väristä eroon! Ilona sanoo että kun olen aikuinen, näistä tulee kauniin kuparinruskeat, mutta hän yrittääkin vain lohduttaa. Miettikää, vaihtaisin punaisen vaikka porkkananoranssiin", huokaisin katsellessani Valmaa. "Elämäni on haudattujen haaveiden kirkkomaa", lausahdin soljuvasti. "Eikö se kuulostanutkin hienolta? Luin sen eräästä runokirjasta, ja minusta se kuulostaa tosi arvokkaalta ja lohduttomalta"

En voinut enää pidätellä pientä naurunpyrskähdystä. Haudattujen haaveiden kirkkomaa?? Kaikki pienessä tytössä kertoi siitä, että hän oli tarkkaavainen pieni hupsuttelija. Harva hänen ikäisensä tyttö muistaisi mitään vastaavaa.

Käännähdin Senniä kohti.
"Eikö se ollutkaan hienon kuuloinen?", kysyin. Olin salaa aika tyytyväinen, että olin saanut tytön nauramaan.

Virnistelin edelleen nuorimman jutuille.
- Oii, mun pitäisi varmaan lähteä, kello on paljon, sanoin vilkaistuani kännykän ruutua. Nousin huokaisten ja menin laittamaan kenkiä jalkaan.

"Ai täytyy? Noh, voitaisiin mennä yhtä matkaa, minulla on Ilonan potkuri, ja voimme sillä kulkea Kaviopolun päähän", ehdotin hymyillen. Olin pitkän aikaa toivonut, että saisin istua itse potkurin kyydissä.

- Selvä, sanoin hymyillen. Arvasin tytön aikeet. - Mä voin työntää, lupasin.

Floora-Ellen, ootko lukenu Vihervaaran Annaa? :-D
Mun pitää nyt oikeasti lähteä, mua vähän pelottaa jättää teitä keskenänne tänne, eli älkää järjestäkö mitään tappeluita :"-D