Tämä on virtuaalitalli
 
PääsivuKalenteriFAQHakuKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätRekisteröidyKirjaudu sisään

Jaa | 
 

 Supernova I

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Katriina
Perus puurtaja
Perus puurtaja
avatar

Viestien lukumäärä : 162
Join date : 23.03.2016
Ikä : 20
Hevonen : Nova

ViestiAihe: Supernova I   To 24 Maalis 2016, 15:13

Supernova I
"Nova"

7- vuotias reipas suomenhevostamma



Viimeinen muokkaaja, Katriina pvm Ma 02 Toukokuu 2016, 20:29, muokattu 6 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Katriina
Perus puurtaja
Perus puurtaja
avatar

Viestien lukumäärä : 162
Join date : 23.03.2016
Ikä : 20
Hevonen : Nova

ViestiAihe: Vs: Supernova I   Pe 25 Maalis 2016, 19:12

Muuttopuuhia
ensimmäinen

Tuntuihan se vähän epätodelliselta. Muistin kirkkaasti ratsastusharrastukseni alkuajat. Muistin hyvin ensimmäisen ratsastustuntinikin. Se ei ollut ensimmäinen kerta hevosen selässä, mutta oli ratkaiseva tekijä harrastuksen valinnassa. Nyt istuin autossa matkalla kohti Hallava-nimistä tallia. Auton perään oli kiinnitetty traileri, jonka sisällä oli suomenhevostamma Nova; ihka ensimmäinen hevoseni.

  Olin todella onnellinen, vaikka mieltäni peittosivat tuhannet ajatukset siitä, että jokin menisi pieleen. Jos en olisikaan hyvä omistaja hevoselle. Jos minun takia hevoselle kävisi jotain. Pyyhin ajatukset päästäni parhaimman mukaan, sillä auto kääntyi hetken kuluttua tielle, joka vei Hallavaan. Pienen mutkan jälkeen eteen avautui näkymä tarhoista, matalasta tummasävyisestä rakennuksesta ja isommasta rakennuksesta, jota veikkasin maneesiksi.

  Auto pysähtyi nytkähtäen parkkipaikaksi merkitylle alueelle ja nousin autosta ulos. Nuuhkaisin keuhkoni täyteen hevoselta tuoksuvaa ilmaa ja kävelin trailerin takaluukun luokse. Avasin luukun äitini avustuksella ja talutin Novan ulos trailerista. Se tuli sieltä pois kaksi kertaa nopeampaa, mitä oli sinne mennyt. Takana oli pitkä ajomatka ja päätin helpottaa Novan oloa ottamalla kuljetussuojat pois. Äitini piteli Novasta sillä aikaa kiinni, kun laitoin suojia yksikerrallaan maahan.

  Äitini ojensi minulle riimunnarun ja ryhtyi itse kasaamaan varusteita ja tarvikkeita sisältäviä laatikoita maahan. Lähdin taluttaa Novaa matalaa, tummaa rakennusta kohti, jota epäilin talliksi. Kävelin pihan poikki vilkuillen samalla tarhoja ja niissä lymyileviä erivärisiä ja – kokoisia hevosia. Tallin päädyssä näytti olevan ovi, joten suuntasin sitä kohti. Nova tuli vierelläni ihmetellen ja kulki hieman levottomasti.

  Kaviot kopisivat kotoisasti tallin lattiaa vasten, kun talutin Novaa tallin käytävällä. Yritin epätoivoisesti vilkuilla karsinoihin, jos näkisin jonkun, joka osaisi auttaa. Lyhyen hetken jälkeen kulman takaa ilmestyi esiin tyttö porkkananoransseissa hiuksissaan, joka kysyi minulta välittömästi tarvitsisinko apua. Vastasin myöntävästi ja jatkoin:
- Olen tuomassa tänne juuri uutta asukkia, Novaa. Nimeni on Katri, esittelin itseni.
- Ahaa! Arvelinkin, että olette pian tulossa. Mä oon Valma, tyttö esittäytyi ja ohjasi minua kulkemaan hieman pidemmälle tallissa. Hän sanoi hakevansa Aleksin paikalle.

  Tein kuten Valma oli ohjeistanut ja jatkoin matkaa. Kurkkasin tilaan, josta tyttö oli tullut esiin. Aivan, tuossa on siis satulahuone, totesin mielessäni. Toisella puolella käytävää näin pesukarsinan ja jonkun oven. Pian esiin tuli myös pieni käytävän pätkä. Päätin ottaa vielä muutaman askeleen ja pysähtyä. Huomasin samalla myös lähelläni olevassa päädyssä oven. Siitä olisi ollut nopeampi tulla, mutta muistanpahan ensi kerralla käyttää lyhempää reittiä.

  Samassa kyseisestä ovesta tuli sisään mies, jonka oletin olevan Aleksi.
- Te varmaankin olette Katri ja Nova, hän aloitti ja ojensi käden kätelläkseen.
- Jep, vastasin ja jatkoin kysymällä: Missä karsinassa Nova asustaisi?
Aleksi näytti Novan tulevan kotipesän avaamalla karsinan oven. Kiitin häntä ja talutin Novan karsinaan. Käänsin sen ympäri ja irrotin riimunnarun riimusta. Jätin sen karsinan ulkopuolelle ja suljin oven. Nyt ei muuta, kuin varusteita hakemaan. Aleksi lupasi näyttää niiden paikan, kunhan saan varusteet ensin raahattua talliin. Onneksi äitini auttoi siinä ja urakka oli nopeasti ohi.

  Aloitin laatikoiden purkamisen viemällä satulan ja suitset satulahuoneeseen. Minulla kesti hetki etsiä niille paikka, mutta sekin löytyi viimein. Nyt pitäisi vain muistaa tehdä ja laittaa nimilappu varusteiden naulakoiden kohdalle. Vein myös Novan harjakorin ja suojat satulahuoneeseen. Loimen nostin karsinan seinässä kiinni olevalle tangolle. Muutamia tavaroita vein vielä paikoilleen, mutta loput jättäisin myöhemmäksi. Nyt karsinan edusta näytti jo siltä, että karsinassa tosiaan asustaisi joku.

  Nova vaikutti vielä hieman hämmentyneeltä uudesta tilanteesta ja toivoin tamman todella sopeutuvan uuteen kotiinsa. Halusin harjata Novan ennen kuin antaisin sen sopeutua rauhassa karsinaansa. Kävin siis hakemassa harjat ja nappasin riimunnarun käsiini. Kun Nova oli kiinni karsinassaan, aloitin harjaamisen. Nova ei näyttänyt mitenkään säikkyvän tai muutenkaan osoittavansa negatiivia tunteita minua kohtaan, vaikka olinkin sille vielä aika uusi persoona. Olin ratsastanut sillä kahdesti aiemmin ja kummallakin kerralla hoitanut sitä.

  Nova vaikutti pikkuhiljaa rentoutuvan entisestään harjaamisen aikana. Tamma käyttäytyi kiltisti ja antoi minun nostaa kaviot hyvin ja putsata ne. Taputin Novaa kaulalle ja kävin laittamassa kaviokoukun harjakoriin. Karsinassa silitin Novaa vielä, ennen kuin irrotin riimunnarun karsinan seinästä ja Novan riimusta. Jätin hyvästit Novalle ja lähdin etsimään äitini. Löysin hänet tarhojen luota silittelemästä hevosia. Suuntasimme yhdessä toimistoon paperitöiden kimppuun ja neuvottelemaan kaikesta Novaan liittyvästä Aleksin kanssa.

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Katriina
Perus puurtaja
Perus puurtaja
avatar

Viestien lukumäärä : 162
Join date : 23.03.2016
Ikä : 20
Hevonen : Nova

ViestiAihe: Vs: Supernova I   Ma 28 Maalis 2016, 10:56

Tutustumista
toinen

Olin päättänyt lähteä tallille polkupyörällä, koska sää oli mitä kaunein kevätsää. Muutaman kilometrin polkemisen jälkeen löysin perille Hallavaan. Jätin pyöräni nojaamaan maneesin ulkoseinää vasten ja kävelin tallia kohti. Nappasin karsinan edestä mukaani vihreän riimunnarun ja kävelin takaisin ulos. Tallin piha kylpi keväisen auringon valossa ja minun olisi tehnyt mieli jäädä siltä seisomalta nauttimaan valosta ja lämmöstä. Eteenpäin minua kuitenkin motivoi tarhassa seisova suomenhevostammani, minun oma suomenhevostammani. Yhtäkkiä tuntui jotenkin jopa pelottavalta. Koko hevonen ja sen hyvinvointi on minun vastuullani. Pelkäsin todella sitä, että mokaan pahasti.

  Ajatuksistani minut herätti tarhasta kuuluva hörinä. Avasin tarhan portin varovasti ja luikin sisään.
”Novaa”, kutsuin liinaharjaista tammaa varovasti. Lähestyin sitä hitaasti askel askeleelta ja se seisoi vain paikallaan. Toivottavasti myös pysyisi siinä, ajattelin ja samassa tajusin sen olevan turha toivomus. Nova päätti lähteä liikkeelle. Toisellakaan yrityksellä en onnistunut, joten aika ottaa esiin suunnitelma B. Kaivoin taskustani hevosen makupalan ja Nova nosti päätään kiinnostuneena. Tällä kertaa se ei lähtenyt karkuun, kun lähestyin sitä ja se antoi minun laittaa riimunnarun riimuun oikein nätisti.
”Hyvä tyttö”, kehuin ja annoin makupalan tammalle.

  Talutin Novan karsinaan ja sidoin sen siellä kiinni. Harjaamisessa ei mennyt kauaa, koska Nova oli muuten todella siisti, lukuun ottamatta muutamaa likatahraa. Varusteita hakiessa, kiinnitin samalla nimikyltit Novan varusteiden naulakoiden kohdalle. Nova seisoi kiltisti paikoillaan koko varustamisen ajan. Olisivatpa kaikki ratsastuskouluhevoset olleet tällaisia, ajattelin ja laitoin viimeisen remmin kiinni Novan suitsista. Nova oli nyt varustettu ja seisoi koko komeudessaan, vaiko sittenkin kauneudessaan, karsinassa odottamassa ratsastajaansa. Tuo ratsastaja laittoi ensin kypärän päähänsä ja tarttui Novaan ohjista.

  Koska oli aamupäivä ja vieläpä maanantai, oli kentällä tyhjää muutaman seuraavan tunnin ajan. Suljin kentän portin ja talutin Novan kaartoon. Minua jännitti valtavasti ja pelkäsin Novan aistivan sen. Olin yhden ainoan kerran ratsastanut ilman valvontaa ja se tapahtui tutulla hevosella. Novalla olin ratsastanut tasan yhden kerran aikaisemmin. Kun satulavyötä oli kiristetty ja jalustimia laskettu, laitoin vasemman jalkani jalustimeen ja ponnistin itseni satulaan. Ehkä paras tunne koko maailmassa oli hevosen selässä istuminen. Säädin jalustimia aavistuksen verran ja olin valmis siirtymään askeleen eteenpäin.

  Annoin Novalle kevyesti pohkeita ja tamma lähti liikkeelle, tosin hieman odotettua reippaammin. Yritin kaikin keinoin hidastaa Novan vauhtia, mutta kai se oli totuttava siihen, että tamma kulki todella reipasta käyntiä. Alkulämmittelyjen aikana tein välillä muutaman voltin, ennen kuin otin ohjaa enemmän tuntumalle. Nova vaikutti todella herkältä hevoselta, joka teki kaiken mitä pyydettiin, jos se vain olisi kuulolla. Minun kohdallani tamma vain viiletti menemään, kuin viimeistä päivää ja olin hetkiä, jolloin minusta tuntui, että Nova ei ollut ollenkaan hallinnassani.

  Kun olin jonkin aikaa tunnustellut millainen ratsu Nova oikein oli, minusta alkoi tuntua, että olin haukannut liian suuren palan. Nova ei näyttänyt päällepäin katsoessa läheskään niin hankalalta hevoselta ratsastaa, mitä se oli. Koeratsastuskin oli mennyt paljon paremmin. Minua alkoi jo hieman epäilyttää, kannattiko minun sittenkään osallistua Hallavacupiin. Asiat tosin voisivat olla huonomminkin. Nova sentään asusti ratsastuskoululla ja minulla oli mahdollisuus saada opetusta.
 
  En kuitenkaan aikonut antaa periksi. Yritin saada erilaisien volttien ja ympyröiden kautta paremman yhteyden Novaan. Pikkuhiljaa opin, miten tamma on todella herkkä painoavuille ja aloin hyödyntää niitä entistä enemmän. Loppupuolella ratsastustani menin myös pienempiä pätkiä laukassa. Hidastamisessa oli enemmän kuin ongelmia, mutta sain kuin sainkin Novan vauhdin aina hidastettua haluamalleni tasolle. Ratsastukseni päätin ratsastamalla kaartoon, jossa laskeuduin satulasta. Taputin Novaa kaulalle ja suuntasin sen kanssa talliin.

  Uskomatonta miten Novalla oli riittänyt energiaa noinkin paljon. Tosin se oli totta, että tammalla ei oltu vähää aikaa ratsastettu ja uskoin, että tilanne paranisi vähitellen. Riisuin suitset ja satulan Novalta ja harjasin sen vielä sen jälkeen. Mietin harjatessa mitäköhän kaikkea vielä tulisimmekaan kokemaan yhdessä. Mietin tulisinkohan koskaan pärjäämään Novan ratsastajana. Ehkä tämän päiväisen epäonnistuneen ratsastuksen voi laittaa jännityksen piikkiin. Olihan paikka kummallekin ihan uusi.

  Vein varusteet satulahuoneeseen, jonne ei ollut pitkä matka Novan karsinalta. Tallilla oli edelleen todella hiljaista, enkä ollut pahemmin törmännyt toisiin ihmisiin. Ehkä ihan hyvä. Osittain halusin sisimmässäni vältellä toisia niin pitkään, kuin mahdollista. Toinen osa minussa taas halusi tutustua uusiin ihmisiin ja luoda ystävyyssuhteita. Minun oli hankala sopeutua joukkoon ja pelkäsin kokoajan, että muut eivät pitäisikään minusta, vaikka niin esittäisivät. En kuitenkaan aikonut kamppailla asian ja huonojen kokemusten kanssa nyt, joten yritin saada muuta ajateltavaa.

  Palasin Novan karsinalle ja irrotin tamman riimunnarun seinästä. Lähdin taluttaa Novaa tarhoille päin. Seurasin sivusilmällä, kun tamman kaunis liinaharja heilui askelten tahdissa. Nova oli kieltämättä oikea kaunotar.
”Pitäisiköhän sua alkaa käyttää näyttelyissä?” Kysyin Novalta lempeältä ääneltä. Vastausta en saanut, mutta en sitä myöskään odottanut. Tarhassa käänsin Novan ympäri ja irrotin riimunnarun riimusta. Nova seurasi minua muutaman askeleen portille päin, mutta livahdin portista nopeasti ulos ja suljin sen. Jätin Novalle hyvästit ja palasin talliin viemään riimunnarun ja pakkaamaan tallipeppuni. Päätin samalla tehdä pienen tutustumiskierroksen tallissa.

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Katriina
Perus puurtaja
Perus puurtaja
avatar

Viestien lukumäärä : 162
Join date : 23.03.2016
Ikä : 20
Hevonen : Nova

ViestiAihe: Vs: Supernova I   Pe 01 Huhti 2016, 08:17

Kolmas kerta toden sanoo
kolmas

Ongelmitta sujuneet hoitotoimenpiteet olivat nopeasti tehty, joten laitoin ratsastuskypärän päähäni ja kiinnitin sen remmin. Otin ohjat Novan kaulalta ja lähdin taluttaa tammaa pitkin tallikäytävää. Ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua saavutin tallin tuntsaripäädyn oven ja astelin siitä ulos auringonpaisteeseen. Kenttä oli vapaana vielä parin seuraavan tunnin ajan, joten pääsisin nauttimaan siellä ajoittain häikäisevästä auringonpaisteesta. Suljin kentän portin perässäni ja talutin Novan kaartoon.

  Kolmas kerta toden sanoo, ajattelin noustessani kolmannen kerran Novan satulaan Hallassa. Toki edellinen tunti oli mennyt jo huomattavasti paremmin, koska olimme menneet pieniä esteitä. Nova oli saanut päästellä höyryjään oikein kunnolla. Se ei kuitenkaan takaisi sitä, että tamma olisi nyt rauhallinen. Kun olin kiristänyt satulavyötä ja säätänyt jalustimia hieman pidemmäksi, annoin Novalle luvan liikkua.

  Tamma kulki tottuneesti uralla ja vaikutti ihan rennolta. Sen pää oli rennosti alempana, enkä huomannut, että Nova olisi jännittynyt tai mitään vastaavaa. Kun sopivalta tuntui, keräsin ohjia hieman käsiini ja tein muutamia voltteja. Nova tuntui olevan kuulolla hyvin, vaikkei se ihan siltä tuntunutkaan. Tamman reippaassa tahdissa oli aluksi hankala tehdä ympyröitä, voltteja tai oikeastaan mitään käännöksiä, joten yritin parhaani mukaan tehdä pidätteitä ja saada Novaa kulkemaan rauhallisemmin.

  Mitä kauemmin kuitenkin ratsastin, sen todennäköisempänä pidin sitä, että Hallavacup ei olisi mahdottomuus. Minun olisi vain totuttava Novan reippaaseen tahtiin ja luottaa siihen, että Nova on kuitenkin kokoajan hallinnassani, vaikka se tuntuukin siltä, että se puskisi kaikista avuista läpi eikä kuuntelisi. Uskoin, että pienellä treenaamisella me kyllä onnistumme. Sitä paitsi onhan tässä vielä aikaa ja valmennuskin tulossa.

  Kun olin noin tunnin verran saanut esimakua siitä, millainen kouluratsu Nova olisi, laskeuduin satulasta. Nostin jalustimet ja lähdin taluttamaan Novaa kohti tallia. Menin sisään tuntsaripuolen ovista. Olin jo muutamiin muihin ihmisiin tallilla tutustunutkin, enkä kokenut muita enää niin ahdistaviksi. En edes kauaa kerennytkään kävellä, kun vastaan tulikin jo Eeva suitset käsissään. Tervehdimme toisiamme, muttemme jääneet sen enempää juttelemaan.

  Viereisen karsinan arabitamma seurasi katseellaan, kun talutin Novan karsinaan. Riisuin oitis tammalta suitset ja sujautin sille riimun päähän. Nostin satulan Novan selästä ja laitoin sen telineeseen karsinan ulkopuolella. Seuraavana vuorossa oli oman ratsastuskypärän riisuminen. Kävin hakemassa kostutetun sienen, jolla pyyhkisin Novan hikisiä alueita. Ne rajoittuivat lähinnä satulan alueelle. Tämän jälkeen ryhdyin harjaamaan tammaa ja putsaamaan tämän kaviot.

  Kun varusteet ja harjakori oli kaikki viety omille paikoilleen, palasin Novan karsinalle. Ojensin tälle käteni, jolla oli hevoselle tarkoitettu makupala. Se katosi kädeltäni alta aikayksikön, enkä voinut muuta kuin naurahtaa. Taputin Novaa kaulalle ja hipelöin tamman paksua kiharaa harjaa. Tämä oli yksi niistä hetkistä, kun tuntui, että maailmassa ei olisi ketään muita kuin itse ja läheinen hevonen.

// Itessää ratsastamista oli 204 sanaa (:
//1 arpa lisätty -A


Viimeinen muokkaaja, Katriina pvm Ti 05 Huhti 2016, 14:14, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Katriina
Perus puurtaja
Perus puurtaja
avatar

Viestien lukumäärä : 162
Join date : 23.03.2016
Ikä : 20
Hevonen : Nova

ViestiAihe: Vs: Supernova I   La 02 Huhti 2016, 22:07

Kouluvalmennus
neljäs

Talutin Novan yksäripäädyn ovesta maneesiin muiden perässä. Kiristin kaarrossa vielä satulavyötä ennen ratsaille nousemista. Jalustimia ei onneksi tarvinnut säätää, koska ne olivat valmiiksi oikean mittaiset. Se jos mikä oli hyvä puoli siinä, että oli ainoa, joka kyseisellä hevosella ratsasti. Ei tarvitsisi säätää jalustimia niin usein. Kun olin valmis, seurasin hieman sivusilmällä, milloin muut ratsukot lähtivät liikkeelle ja mihin suuntaan. Annoin Novalle pohkeita ja ratsastin uralle hyvään väliin. Yhtä hevosta kannatti kuulemma varoa, koska se potkisi.

  Tein paljon voltteja, jotta saisin Novan kuulolle. Harjoittelin myös muutamia pysähdyksiä. Niissä ongelmana oli saada Nova pysähtymään nopeasti ja sujuvasti. Ravasin myös pieniä pätkiä uralla ja ympyrällä. Ei aikaakaan, kun alkulämmittelyt olivat ohitse ja oli aika käydä kunnolla töihin. Keräsin ohjia entistä enemmän tuntumalle ja valmistauduin kuuntelemaan ensimmäisiä ohjeita. Muodostimme kaksi pääty-ympyrää, joilla mentiin ¼ avotaivutuksessa ja ¼ normaalisti reippaassa käynnissä. Reipas käynti onnistui Novalta ainakin luonnostaan, enkä sen eteen joutunut tekemään töitä.

  Avotaivutuksissa oli aluksi hieman ongelmia, mutta nekin lähtivät sujumaan pikkuhiljaa. Suunnanvaihdon jälkeen vaikeuksia ei ilmennyt lähes laisinkaan. Ravissa sitten ongelmaksi koitui jälleen Novan reippaus. Ympyrä meinasi venyä aina liian suureksi, enkä saanut Novaa kulkemaan kunnolla avotaivutuskohtia ravissa. Vertasin välillä menoani muihin ratsukoihin ja näytti siltä, että heillä sujuisi paljon paremmin. Pelkäsin, että muut pitäisivät minua täysin aloittelijana, vaikka eihän minulla ollutkaan välttämättä yhtä paljoa ratsastuskokemusta, mitä heillä saattoi olla.

  Välikäynteihin siirtyminen tuntui suurelta helpotukselta. Annoin Novalle hieman pidempää ohjaa, jotta se saisi kulkea rennosti hetken aikaa. Tai niin rennosti miten Nova vain osasi kulkea. Tamma otti silti reippaita askelia ja saavutti jatkuvasti edellä menevää ja jouduin tekemään väliin voltteja enemmän, mitä laki sallii. Välikäyntien jälkeen oli aika laukata.

  Kun tuli minun vuoroni, laukannostossa ei ollut minkäänlaista ongelmaa. Novan laukka ei onneksi ollut liian reipasta ja kulmassa tehtävä voltti sujui erinomaisesti. Novan innostuksesta johtuen sulkutaivutus ei sujunut ihan niin kuin olisi pitänyt. Toisella yrittämällä sekin meni kuitenkin jo huomattavasti paremmin. Onnekseni käyntiin sai siirtää ravin kautta, koska tiesin, että hidastaminen ei tulisi olemaan helppo nakki. Tiesin, että minun täytyisi opetella paremmin Novan hallintaa, vaikka tamma kyllä tottelee aina loppujen lopuksi käskyjäni.

  Toiseen suuntaan ratsastaessa sulkutaivutukset sujuivat jostain kumman syystä paremmin. Saimme Novan kanssa yhdessä välissä jopa kehujakin Aleksilta. Siltin tuntui, että muilla ratsukoilla olisi mennyt paremmin, kuin minulla. Loppuraveissa löysäsin ohjaa reippaasti ja Nova sai kulkea kaula venytettynä. Jouduin jälleen tekemään muutamia voltteja, jottemme törmäisi edellä kulkevaan hevoseen. Loppukäyntien aikana Nova näytti jopa oikeasti rentoutuvan ja hörisi tyytyväisen oloisena. Irrotin jalkani jalustimista ja venyttelin hieman. Tämän päiväinen ratsastus tuntuisi varmaan seuraavana päivänä lihaksissa.

  Tunti ei ollut mistään helpoimmasta päästä minulle. Siitä tosin oli jonkin aikaa, kun olin ratsastanut koulua kunnolla ja välillä tuntuikin, että Nova osasi reippaasti paremmin, kuin minä. Kaikin puolin valmennus oli sujunut kohtalaisen hyvin ja minulla alkoi pikkuhiljaa olla itsevarmempi olo taidoistani. Sain kartoitettua asioita, joita minun pitäisi vielä hioa ja asioita, jotka osasin jo.

  Kiitin Novaa tunnin jälkeen taputtamalla tätä kaulalle ja laskeuduin satulasta. Löysäsin hieman satulavyötä ja nostin jalustimet. Annoin muiden ratsukoiden kulkea edeltäni ulos maneesista ja lähdin sitten itse jonon hännille. Tallissa onneksi ei tarvinnut pitkää matkaa kävellä. Palkitsin Novan vielä lopuksi porkkanalla.


//Novasta tuli jotenkin aavistuksen väärän sävyinen, mutta leikitään, että johtui maneesin valaistuksesta x'D Muutenkaan en oikeen tohon kuvaan jaksanu panostaa, en tiennyt miltä maneesi näyttää sisältä päin, niin päädyin tommoseen luovaan ratkasuun taustan kohdalla =D
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Katriina
Perus puurtaja
Perus puurtaja
avatar

Viestien lukumäärä : 162
Join date : 23.03.2016
Ikä : 20
Hevonen : Nova

ViestiAihe: Vs: Supernova I   Ti 05 Huhti 2016, 20:40

Maastossa
viides

Jottei Nova tai erityisesti minä tylsistyisi tämän ahkeran kouluratsastusharjoittelun ohella, päätin lähteä maastoon. Aleksi oli näyttänyt minulle kartasta sopivan ja helpon maastolenkin. Vaikka minulla olikin hyvä muisti ja suuntavaisto, halusin tutustua Hallavan ympäristöön kaikessa rauhassa. Vielä kun lähtisin maastoon yksin, halusin tapani mukaan minimoida kaikki riskitekijät.

Harjasin Novan putipuhtaaksi kaikesta mudasta ja liasta, jota se oli itseensä kerännyt mutaisesta tarhasta. Tämän jälkeen satuloin Novan ja laitoin itselleni kypärän päähän. Varmistin vielä, että kännykkäni on taskussa, eikä tallirepussa. Kun koin olevani valmis lähtöön, otin ohjat Novan kaulalta ja talutin tamman maneesiin noustakseni siellä satulaan. Lyhensin jalustimia hieman ja maiskutin sitten Novalle merkiksi, että se saisi lähteä liikkeelle.

Nova taisi aavistaa todella nopeasti, että suuntasimme maastoon ja vapaampaan ympäristöön. Se kulki uteliaan näköisesti ja käänteli päätään tutkiakseen ympäristöä. Varmuuden vuoksi pidin ohjia aika tuntumalla ja yritin olla jännittämättä liikaa, ettei se tarttuisi Novaan. Olin samaan aikaan kuitenkin todella innoissani, sillä maastoilu oli lempipuuhaani.

Alkumatkasta kuljin hiekkatietä ja silmäillen ympärilleni, jospa näkisin pienemmän polun haaran, jolle minun pitäisi kääntyä. Aurinko ei päässyt muutaman edessä olevan pilven takia paistamaan täydeltä taivaalta, mutta sää oli muuten erinomainen. Lumikasat sulivat entisestään, eikä niistäkään ollut enää paljoa jäljellä.

Käännyin polulle, joka vei peltoaukion reunaan. Nostin siinä ravin ja ravasin leveää polkua pitkin pellon reunassa. Nova vaikutti olevan todella innoissaan maastoilusta. Se siis todellakin piti siitä, kuten edellinen omistaja oli kertonut. Ravaamisen jälkeen pidin ohjiakin löysempänä, koska sain jo esimakua siitä, kuinka luotettavan oloinen maastoratsu Nova oli. Käännyin jälleen pienemmälle polulle, jonka jälkeen pitäisi tulla hyvä laukkasuora.

Kun laukkasuoraksi tunnistamani paikka tuli esiin, nostin epäilemättä laukan. Rynnistimme tiellä menemään, kunnes oli aika hidastaa lyhyen ravipätkän jälkeen käyntiin. Hallavan pitäisi nimittäin tulla pian esiin. Ei aikaakaan, kun näin jo tutuksi tulleen tallirakennuksen ja sitä ympäröivät tarhat. Laskeuduin tallin pihassa satulasta ja nostin jalustimet samalla. Mikään ei voittanut sitä mahtavaa fiilistä maastolenkin jälkeen. Novakin oli näyttänyt nauttivan täysin siemauksin. Jos Nova olisi ollut ihminen, se olisi varmaan hymyillyt niin, että suupielet yltäisivät korviin asti.


Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Katriina
Perus puurtaja
Perus puurtaja
avatar

Viestien lukumäärä : 162
Join date : 23.03.2016
Ikä : 20
Hevonen : Nova

ViestiAihe: Vs: Supernova I   Ke 06 Huhti 2016, 14:13

Räps, räps
kuudes

Rojahdin jo hieman kuluneelle tallituvan sohvalle, sillä mitä muutakaan rankan koulupäivän ja karsinansiivouksen uuvuttama teini tekisi. Tiesin kyllä, että pian olisi aika hakea Nova tarhasta ja harjata tamma. Ratsastamaan en tänään aikonut ajan puutteen vuoksi. Tallituvan ovi kävi ja korjasin salamannopeasti röhnöttävää asentoani vähän asiallisempaan. Tulija oli Eeva hienoine tallivaatteineen.

”Ai, täällähän sinä olitkin”, nuori nainen sanoi ja jatkoi hymyillen: ”Olinkin näkevinäni, että olit tullut tallille. Mä tarttisin vähän apua.”
”Okei… Minkälaista apua?” Kysyin kiinnostuneena.
”Aattelin ottaa muutamia kuvia Aavasta, siitä mun shetlanninponista ja mä kaipailisin siinä vähän apujoukkoja”, Eeva selitti ja kohotti käsissään olevaa kameralaukkua.
”Sehän passaa”, vastasin ja pomppasin sohvalta ylös.
”Voin myös ottaa Novastakin kuvia, jos tahdot. Se olis oikeestaan tosi kiva juttu”, Eeva kertoi iloisesti ja katsoi minuun kysyvästi. En osannut kieltäytyäkään, joten vastasin myöntyvästi.
Suunnistin hakemaan Novan tarhastaan, jotta pääsisin harjaamaan tamman. En edes halunnut kuvitella millainen harjausurakka minulla olikaan edessä, kun talutin mudan ja lian peittämää Novaa talliin.

Eeva oli minua jonkin aikaa aikaisemmin valmis, mutta odotti kärsivällisesti minua. Ihme kyllä. Novan jouhien selvittäminen ei vienyt onneksi kauaa aikaa ja kävin hakemassa satulahuoneesta tammalle suitset. Ne sain nopeasti pujotettua Novan päähän ja laitoin remmit kiinni.
”Noin, valmista”, totesin ja liu’utin karsinan ovea enemmän auki. Talutin Novan karsinasta ulos ja menimme tallin pihalla hieman syrjäisempään kohtaan ottamaan kuvia. Tai Eeva niitä otti. Minä taas pidin ruhtinaallisesti hevosista kiinni.


Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Katriina
Perus puurtaja
Perus puurtaja
avatar

Viestien lukumäärä : 162
Join date : 23.03.2016
Ikä : 20
Hevonen : Nova

ViestiAihe: Vs: Supernova I   Su 17 Huhti 2016, 08:11

Melkein kuin ensiesteet
seitsemäs

Olin yhtä hymyä kävellessäni tallista ulos lähimmälle tarhalle. Vaaleanrautias tamma seurasi uteliaana, kun lähestyin tarhaa ja ryhdyin avaamaan porttia. En tiedä olinko vain niin innoissani tulevasta varsasta vai näyttikö Novan maha todella suuremmalta kauempaa katsoessa. Lähestyin Novaa riimunnaru käsissäni valmiina napsauttamaan sen riimun lukkoon kiinni. Nova ei näyttänyt siltä, että olisi ollut aikeissa livistää tarhan toiseen nurkkaan, joten kiinnitin narun ongelmitta tamman riimuun. Kehuin sitä pikaisesti ja talutin Novan talliin.

Kuten aina, aloitin ensin harjaamalla Novan. Talvikarvaa lähti kiitettävästi, mutta Nova näytti siltikin kovin pörröiseltä yksilöltä. Talliin oli juuri muuttanut toinenkin suomenhevostamma, mutta omistajaa en tuntenut, vielä.

Kun Nova oli harjattu, hain varusteet karsinan edustalle odottamaan. Kipaisin käymään kentällä laittamassa pari estettä pystyyn. Tiesin kentän olevan muutaman tunnin vapaana ja tietenkin halusin hyödyntää tilanteen. Ja mikäs sen fiksumpi tapa hyödyntää vapaa kenttä, kuin harjoittelemalla lähestyviin kilpailuihin.

Talutin varustetun Novan kentän portista sisään. Kasaamani kaksi matalaa pystyestettä olivat yhä paikoillaan. Hyvä aloitus. Nousin Novan satulaan laskettuani jalustimet. Niitä jouduin lyhentämään oikein urakalla. Kun kaikki tuntui olevan valmista, painoin pohkeita Novan kylkeen. Tamma olisi lähtenyt vähemmästäkin liikkeelle. Se taas vaihteeksi vaikutti olevan täpötäynnä energiaa.

Lämmittelyiksi menin ensin käyntiä pitkin ohjin ja otin sitten ohjat tuntumalle. Tein ravissa muutamia voltteja. Kummatkin esteet olivat pitkillä sivuilla hieman uran sisäpuolella. Halusin aloittaa rauhallisesti, varsinkin tämän ollessa ensimmäinen kerta, kun harjoittelisin esteitä itsenäisesti. Estevalmennuskin tulisi olemaan haastavampi ja halusin saada tuntumaa esteisiin ennen valmennusta.

Suuntasin ravissa ensimmäiselle esteelle. Nova lähestyi sitä aika lailla kaasu pohjassa, vaikka kuinka yritin tehdä pidätteitä. Nova ponnisti matalan esteen edessä ja myötäsin hypyssä. Hyppy oli vähän turhankin sulava ja tiesin ensikerralla pidätellä Novaa enemmän. Ehkä korkeammilla esteillä se ei juoksisi niiden läpi.

Ratsastin laukassa seuraavalle esteelle pitäen katseen siinä jo valmiiksi. Nova teki kauniin kaaren uran sisäpuolella ja laukkasi tällä kertaa rauhallisemmin kohti estettä. Toinen hyppy oli jo reilusti mukavampi ratsastajan kannalta. Kuljin seuraavaa estettä kohti ravissa ja yritin saada Novan kulkemaan rauhallisempaa ravia. Tamman hypätessä estettä, puomi kolahti. Seuraava este meni jälleen kerran paremmin. Vaihdoin myös välissä suuntaa ja hypyt olivat melko hyviä. Ehkä Nova ei rynnistäisi niin kovaa korkeammille esteille.

Estehyppelyiden jälkeen kuljin hetken ravia uralla, jonka jälkeen siirryin käyntiin ja löysäsin ohjaa. Taputtelin Novaa kaulalle ja irrotin jalkani jalustimista. Olipa tuntunut hyvältä hypätä pitkästä aikaa. Käänsin sopivan ajan kuluttua Novan kaartoon, jossa sitten laskeuduin selästä. Löysäsin satulavyötä hiukan ja nostin jalustimet.

Karsinassa riisuin Novan varusteet ja aloitin tamman harjaamisen. Pyyhin märällä sienellä lievästi hikisiä kohtia. Nova näytti nauttivan puunaamisesta ja minun oli ikävä tuottaa tammalle pettymys lähtiessäni korjaamaan esteet pois kentältä. Palasin talliin kuitenkin viemään varusteet ja harjakorin pois, sekä tietenkin hyvästelemään Novan makupalan kera.




// ratsastusta 247 sanaa + kuva, eli 2 arpaa Hallavacupiin (:
// 2 arpaa lisätty - A
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Katriina
Perus puurtaja
Perus puurtaja
avatar

Viestien lukumäärä : 162
Join date : 23.03.2016
Ikä : 20
Hevonen : Nova

ViestiAihe: Vs: Supernova I   Su 17 Huhti 2016, 15:22

Edistystä
kahdeksas

Tällä kertaa esteiden korkeus nousi jo hieman. Vielä Nova rynnisti esteille aika kovalla vauhdilla, mutta kyllä tamma esteitä osaa hypätä. Saa nähdä miten valmennuksessa käy =)



// 1 arpa Hallavacupiin (:
//1 arpa lisätty
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Katriina
Perus puurtaja
Perus puurtaja
avatar

Viestien lukumäärä : 162
Join date : 23.03.2016
Ikä : 20
Hevonen : Nova

ViestiAihe: Vs: Supernova I   To 21 Huhti 2016, 20:09

Estevalmennus 17.4
yhdeksäs

Verryttelyt meidän täytyi jälleen kerran hoitaa itsenäisesti. Aikaa ei ollut paljoa, joten en kulkenut erityisen kauaa alkukäyntejä pitkin ohjin. Tein Novalla reippaassa käynnissä muutamia voltteja ja testailin, kuinka hyvin tamma olisi kuulolla. Minun lisäkseni maneesissa oli Eeva Kyyhkyllä ja Nelli Amilla, joten tilaa riitti. Laukassa tein vain pääty-ympyröitä. Verryttelyjen jälkeen Aleksi antoi ohjeita ensimmäisestä tehtävästä. Tein työtä käskettyä ja nostin laukan okserin vierestä. Laukkasin pitkän sivun ja maapuomit ympyrällä. Novalla riitti taas energiaa ja täydellisen ympyrän tekeminen tuntui vähän turhankin hankalalta. Yritin käyttää painoapuja parhaani mukaan.

  Ympyrän jälkeen jatkoin laukassa toiselle pitkälle sivulle, jossa oli hypättävänä harjoituseste. Esteen jälkeen hidastin Novan ravista käyntiin. Toisella kertaa suoritus oli jo parempi, etenkin kun tein pidätteitä ennen ympyrälle menoa ja ennen viimeistä estettä.

  Kun vuorossa oli sarjaesteet, Novan oli väkisinkin mentävä ne vähän rauhallisemmin. Sarjaesteitä korotettiin kerta kerralta. Yhdessä vaiheessa Nova pudotti jälkimmäiseltä sarjaesteeltä puomin, joka hieman stressasi minua, sillä muilta ei ollut pudonnut yhtään puomeja vielä. Pikkuhiljaa sarjaesteiden noustessa, jouduin myös kiinnittämään huomiota yhä enemmän istuntaani ja myötäämiseen hypyn aikana.

  Aleksi kommentoi myötäämistä kuitenkin vasta rataa hypätessä. Minun oli vaikea yrittää keskittyä kaikkiin asioihin samaan aikaan. Piti muistaa istunta, painoavut ja katse aina menosuuntaan, unohtamattakaan puolipidätteitä. Suuren osan ajasta radalla, mietin pudottaisiko Nova puomeja. Paineet myös kasvoivat, kun tajusin kaikkien muidenkin seuraavan ratani suoritusta. Muut tuntuivat ratsastavan radan paljon itsevarmemmin.

  Radan esteistä joitain korotettiin aina välillä, eikä rata tuntunut menevän yhtään sen paremmin. Tiukka mutka ennen kulmassa olevaa pystyestettä, tuotti ongelmia joka kerta. Tiesin Novan hyppäävän korkeammalle, mitä kentällä olevat esteet ja silti tamma pudotti toisenkin puomin. Tiedostin, että minulla olisi vaikka kuinka paljon harjoiteltavaa. Kenties minun pitäisi pidätellä Novaa vielä enemmän tai vaan päästää tamma hyppäämään rata omalla tyylillään? Valmennuksen jälkeen oloni oli kieltämättä enemmän kuin turhautunut.


/ 286 sanaa elikkäs 1 arpa Hallavacupiin ;D
// 1 arpa lisätty -A
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Katriina
Perus puurtaja
Perus puurtaja
avatar

Viestien lukumäärä : 162
Join date : 23.03.2016
Ikä : 20
Hevonen : Nova

ViestiAihe: Vs: Supernova I   Ma 25 Huhti 2016, 21:43

Vauvamaha
kymmenes

Pitelin kevyin ottein kiinni vihreästä riimunnarusta. Talutin rauhallisesti perässäni kävelevää Novaa tarhasta talliin. Tällä kertaa talutin tamman kuitenkin toiseen paikkaan, varsomiskarsinaan pienessä lisäsiivessä. Tavarat olin siirtänyt jo varsomiskarsinalle hetkeä aiemmin. Novalla olisi jonkin verran aikaa asettua karsinaan ennen synnytystä. Tai oikeastaan ennen laskettua aikaa. Eihän sitä vielä tiennyt milloin tamma varsoisi tarkalleen ottaen.

  Jäin järkyttyneenä tuijottamaan karsinassa seisovan Novan vatsaa. Se oli viimeaikoina kasvanut, kuin puhallettava ilmapallo. Nova vaikutti yllättävän rauhalliselta ottaen huomioon uuden, vaikkakin väliaikaisen, karsinan ja lähestyvän synnytyksen. Minua pelotti valtavasti jos jokin menisikin pieleen ennen tai synnytyksen aikana. En ollut koskaan aiemmin ollut mukana varsan syntymisessä. Ja nyt kun olisin, kyse olisi minun hevosestani. Aloin pikkuhiljaa stressata aihetta entistäkin enemmän. Pääsisin jännityksestä eroon varmaan vasta varsomisen jälkeen. Sitä seuraavaksi olisikin vuorossa erilainen jännitys ja vastuu varsan kasvattamisesta.

  Suljin karsinan oven ja lähdin hakemaan harjakorin. Harjatessani tarkkailin pitkällä olevan tiineyden merkkejä ja tarkkailin Novan käytöstä. Nova näytti asettuvan hyvin väliaikaiseen karsinaansa, joten päätin jättää tamman hetkeksi omiin oloihinsa. Halusin antaa sille mahdollisuuden totutella väliaikaiseen ratkaisuun rauhassa, joten vein harjakorin takaisin harjaamisen jälkeen ja vetäydyin tallitupaan syömään pientä evästä. Ennen lähtöäni kävin kuitenkin tarkastamassa Novan ja hyvästelemässä tämän.

/Tämmönen lyhyt vähän päivityksen omainen, koska erityistä kirjoitusinspiraatiota ei ollut xD Mutta anyway, Novan varsominen on nyt lähellä ja seuraavaksi koitankin sitten kirjoittaa itse varsomisesta (:
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Katriina
Perus puurtaja
Perus puurtaja
avatar

Viestien lukumäärä : 162
Join date : 23.03.2016
Ikä : 20
Hevonen : Nova

ViestiAihe: Vs: Supernova I   Su 01 Toukokuu 2016, 20:10

Lopussa kiitos seisoo
yhdestoista

Olin ehkä väsyneempi, kuin koskaan. Aleksi oli ystävällisesti luvannut vahtia Novaa päivien mittaan, kun en ollut paikalla ja oli suostunut ottaa itselleen kokonaisen parin tunnin vahtivuoron. Ilta alkoi jo hämärtyä ja Aleksi pomppasi pois juuri putsatut suitset käsissään synnytyskarsinan edessä olevalta penkiltä. Minun olisi määrä vahtia koko seuraava yö. Pidin säännöllistä unirytmiä erittäin tärkeänä ja koko Novan varsomisjuttu oli saanut unirytmini sekaisin. Kovasti ainoat tuntemani tallilaiset Eeva ja Valma olivat luvanneet katsoa Novan perään ollessaan tallilla. Moni muukin oli pitänyt tammaa aina silmällä, jos en ollut paikalla.

  Olin oikeastaan asunut tallilla viimeiset 2 vuorokautta. Nova oli antanut jo monia merkkejä varsomisesta, muttei ollut päättänyt luopua maha-asukistaan vielä.
”Saat kyllä tänä yönä varsoa, koska mä en enää montaa yötä aio valvoa takiasi”, selitin Novalle kurkatessani tamman karsinaan. En osannut oikein itsekään sanoa oliko äänensävyni ollut nauravainen vaiko vihainen.
”Älä huoli, arvelen, että Nova varsoo tänä yönä. Ainakin se on pyörinyt entistäkin enemmän karsinassaan”, Aleksi kertoi rauhallisella äänellä. Hän lähti viemään putsaamiaan suitsia satulahuoneeseen ja huikkasi minulle vielä ennen katoamistaan: ”Soita heti, kun varsominen käynnistyy!”
”Jos käynnistyy…” Totesin hiljaisella äänellä tympääntyneenä ja toivoin, ettei Aleksi kuullut. Kurkistin taas karsinaan. Nova tuijotti seinään, kuin ei huomaisikaan minua. Päätin istahtaa korkealle penkille ja kaivaa yli puolessa välissä olevan kirjani esiin.

  Kellon lähestyessä puoltayötä ja kirjan lähestyessä jo loppua, kuulin karsinassa lisääntynyttä kahinaa. Nova oli jo hetken aikaa kävellyt levottomammin ympäri karsinaa ja päätti nyt käydä makuulle. Kun kurkistin karsinaan, se nousi seisomaan ja alkoi taas käppäillä ja pyöriä karsinassa. Hienoa, mikään ei ole sen hauskempaa kuin se, että tamma päättää itse milloin varsoo. Päätin olla häiritsemättä Novaa, jotta se aloittaisi jo pian synnytyksensä.

  Kun aloin olla varma siitä, että Nova päätti aloittaa varsomisen ja synnytyksen ensimmäinen vaihe oli meneillään, laitoin viestin Aleksille. En viitsinyt soittaa, koska se häiritsisi Novaa. Epäilin, että Aleksi oli vielä hereillä ja kuulisi, jos laittaisin viestin. Kirjoitin viestiin samalla, että tulee hiljakseen, jottei Nova päätä keskeyttää avautumisvaihetta.

  Juuri ennen kuin kuulin Aleksi askeleita läheisen oven ulkopuolelta, Nova asettui kyljelleen karsinassa. Samassa myös sikiökalvo puhkesi, jonka seurauksena sikiövettä valui ulos. Oloni oli todella avuton, vaikka tiesin, etten vielä tässä vaiheessa saisi puuttua Novan varsomiseen. Jos kuitenkin jotain kävisi, niin oli hyvä, että Aleksi oli saapunut paikalle.
”Juuri ajoissa”, mies kommentoi tullessaan karsinalle. Hän selitti hiljaisella äänellä mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan ja mikä olisi epänormaalia.

  Synnytys eteni juuri niin kuin piti. Kello oli noin kaksi yöllä, kun rautiaanvärinen orivarsa oli tullut tähän maailmaan. Jätimme Aleksin kanssa tamman ja pienokaisen hetkeksi rauhaan. Tai olihan Nova saanut olla aika rauhassa koko varsomisen ajan, sillä mitään ongelmia ei ollut tullut. Aleksi sanoi menevänsä tallitupaan hetkeksi, ennen kuin menisi nukkumaan ja jättäisi lopun vahtimisen jälleen minulle.

Tässä välissä tunnelmaa lisää, jos laittaa tämän soimaan hiljaisella taustalle (:

  Avasin pienen lisäsiiven oven ja putkahdin ulos Aleksin kanssa samalla ovenavauksella. Kevät oli jo edennyt tähtitieteellisesti aika pitkälle, joten yön pimeimpinä tunteinakin pystyi havaitsemaan taivaanrannassa lymyilevän valon kajastuksen. Jäin haukkaamaan happea viileään yöhön ja ihailemaan taivaankannella komeilevia tähtiä. Pieni aivokapasiteettini ei pystynyt käsittelemään sitä onnen ja helpotuksen määrää, joka minut oli vallannut. Tähän asti Nova ja varsa olivat näyttäneet terveiltä ja pienellä heppavauvalla olisi kokonainen elämä edessä.

  Pohdin tähtitaivasta tuijotellessani, minkä antaisin varsalle nimeksi. Kaikista valmiista nimivaihtoehdoista ja – ehdotuksista huolimatta halusin varsan nimen sopivan samaan avaruusaiheiseen teemaan, mitä emällänsäkin. Päässäni pyöri muutama planeetan nimi. Erityisesti taivaalla silläkin hetkellä näkyvä Jupiter. Silti jotenkin Merkurius kuulosti viehättävämmältä. Pitäisi varmaan kysyä muiden mielipidettä huomisaamuna… tai oikeastaan tämän päivän aamuna, ajattelin kääntyessäni tallin ovelle päin. Palasin karsinalle vahtimaan kaksikkoa ja sanoin samalla hyvät yöt nukkumaan menevälle Aleksille.

  Heräsin kevyeen ravistukseen. Niskojani särki ja silmilläni kesti hetken aikaa tottua ikkunoista tulvivaan valoon. Tunnistin nukkuma-alustakseni tallituvan sohvan, jolla olin nyt tainnut nukkua reilusti enemmän, mitä istua. Tunnistin herättäjäkseni Valman, joka punastui, kun huomasi, että heräsin.
”Anteeksi kamalasti, mutta ajattelin, että haluat jo herätä”, Valma sanoi ja hörppäsi kupistaan jotain höyryävää nestettä. Hän ilmeisesti muisti, kuinka olin joskus ohimennen tallituvassa valittanut siitä, miten vihasin nukkua myöhään aamulla.
”Ei se mitään”, vastasin ja yritin parhaani mukaan hymyillä. Olin vieläkin kärttyisällä tuulella monen huonosti nukutun yön jäljiltä, mutta samalla huojentunut tajutessaan, että nyt se kaikki oli ohi. Vilkaisin kelloani, joka näytti aamukymmentä. Olin saapunut tallitupaan joskus aamukuuden jälkeen, kun aamutallin teko alkoi.

  Kävelin jännityksessä Novan väliaikaiselle karsinalle siistien takkuisia hiuksiani ja näin karsinan ovessa olevan lapun. Aleksi oli kirjoittanut siihen, kuinka oli aamulla katsonut kaiken olevan kunnossa jne. Hyvä, ettei kaikkea tarvinnut itse huolehtia ja pääsi välillä nukkumaankin. Menin karsinaan sisälle tervehtimään vaaleaa rautiasta varsaa ja sen nopeasti toipunutta emää. Novalle synnytys näytti olevan helppo nakki. Aivan kuin se olisi tehnyt sen useasti ennenkin.

 Pian kuulin takaani kevyen koputuksen karsinan ovelle. Käännyin ympäri ja tervehdin kevyellä nyökkäyksellä tyttöä, jonka tunnistin Alanaksi.
”Saanko tulla katsomaan pikkuista?” Tämä kysyi toiveikkaana.
”Ilman muuta”, vastasin ja annoin tilaa vaaleaverikölle.
”How cute!” Alana hihkaisi ja laskeutui kyykkyasentoon tervehtimään vielä toistaiseksi heikon näköistä orivarsaa.
En voinut muuta, kuin hymyillä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Katriina
Perus puurtaja
Perus puurtaja
avatar

Viestien lukumäärä : 162
Join date : 23.03.2016
Ikä : 20
Hevonen : Nova

ViestiAihe: Vs: Supernova I   La 07 Toukokuu 2016, 09:16

Paluu arkeen
kahdestoista

Menin Novan karsinalle käyden sitä ennen tallituvassa. Tunnelma siellä oli hiljainen ja sohvalla istui ainoastaan kaksi tuntilaista odottamassa ilmeisesti kyytiään. Yleensä huoneessa oli hoitajia tai yksäreiden omistajia. Kun olin juonut lasillisen vettä, suuntasin talliin. Tervehdin Alanaa ja Nelliä, kun näin heidät. Samalla mieleeni juolahti, että missä Valma oli. Tuntui, etten ollut nähnyt häntä pitkään aikaan. Ei sillä, että tuntisimme toisemme hyvin, mutta Valma vaikutti aina olevan paikalla. Olin kuullut joitain huhuja, että hänellä olisi ollut riitaa Alanan kanssa. Ehkä tämä oli siksi poissa tallilta. Tuntui muutenkin, että olin pihalla tallin asioista, kuin lumiukko.

  Päätin siirtää ajatukset taka-alalle ja keskittyä varustamaan Novaa. Ratsastaisin tällä rennosti kentällä totutellen taas pikkuhiljaa arkeen. Kävisin läpi yksinkertaisia koulujuttuja harjoitellen samalla Hallavacupiin, jonka kolmannet ja neljännet osakilpailut lähestyivät. Meku tuli kentälle mukaan ja orivarsa loikki iloisesti Novan perässä kentälle. Lämpötila oli sen verran korkealla, että päätin luopua hupparistani samantien. Jätin sen kentän portille ja jatkoin matkaani kohti kaartoa.

  Ponnistin itseni satulaan ja aloitin pitkillä ja rennoilla alkukäynneillä. Mekun touhuaminen ei näyttänyt vaikuttavan Novaan mitenkään. Se kulki reippaasti, mutta rentoutuen eteenpäin uralla. Otin ohjat jonkin ajan kuluttua tuntumalle ja aloitin temmon lisäyksillä.  Tein myös muutamat pysähdykset. Meku seurasi uteliaana menoamme. Sen mielestä näytti varmaan huvittavalta, että Nova kulki välillä hitaampaa ja välillä nopeampaa ja välillä taas pysähteli, kuin seinään. Raukkaparka joutuisi varmaan itse tekemään samoja juttuja myöhemmin.

  Ratsastin erilaisia koukeroita ja kiemuroita kentällä keskittyen painoapujen käyttöön. Yritin olla parhaani mukaan käyttämättä ohjia. Jossain kohtaa Meku kyllästyi riehumiseen ja alkoi nyhtää kasvavia ruohontupsuja kentän aidan ali. Päätin aina kiertää kyseisen nurkkauksen, jonka ori päätti omia. Tein myös pysähdyksiä ratsastaessani ympyröitä ja kiemuroita. Niissä oli haasteita, mutta ne tuntuivat menevän kuitenkin hyvin. Olin pikkuhiljaa jo päässyt jyvälle Novalla ratsastamisesta, eikä sen reippaus aiheuttanut minulle harmaita hiuksia. Oikeastaan vain odotin innolla tulevia Hallavacupin kisoja, sillä minulla oli fiilis, että ne menisivät hyvin.

  Nova selvästikin väsyi normaalia nopeammin, joten annoin tälle pitkää ohjaa ja ratsastin loppukäyntejä. Irrotin jalkani jalustimista ja kumarruin taputtamaan Novaa tämän hikiselle kaulalle. Meku liittyi seuraan ja tuli Novan rinnalla. Vuoroin se käveli, vuoroin se taas ravasi. Seurasin sivusilmällä varsan tikittäviä askelia, enkä voinut olla ajattelematta, että se oli minun varsa. Ja tästä varsasta olin ylpeä.

// 1 arpa Hallavacupin kouluosuuteen
// 1 arpa lisätty -A
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Katriina
Perus puurtaja
Perus puurtaja
avatar

Viestien lukumäärä : 162
Join date : 23.03.2016
Ikä : 20
Hevonen : Nova

ViestiAihe: Vs: Supernova I   La 14 Toukokuu 2016, 08:32

Treenailua
kolmastoista

Kouluvalmennus 4.5.2016

Enää en jännittänyt kouluvalmennukseen menoa. Voitot sekä koulu- että esteosuudessa olivat kasvattaneet valtavasti itseluottamustani. Vaikka en halunnutkaan leveillä, niin tuntuihan se aika mahtavalta olla hyvässä asemassa loppusijoitusta ajatellen. Ties vaikka sijoittuisin muutaman parhaan joukkoon. Nova herätteli minut ajatuksistani kevyellä töytäisyllä. Samassa huomasin muiden jo kapuavan ratsujensa selkään. Laskin jalustimet salamannopeasti alas ja laitoin ohjat kaulalle. Nousin satulaan ja onnellisena totesin jalustimien olevan valmiiksi oikean pituiset. Lähdimme kiertämään uraa.

 Työnteko alkoi melkein saman tien, sillä aloimme tehdä käynnin säätelyä pohkeiden ja pidättävien apujen avulla. Pysähdykset menivät minulla ka Novalla hyvin, sillä olin harjoitellut niitä tamman kanssa paljon. Tänään Novalla ei myöskään näyttänyt olevan niin kova kiire, kuin yleensä ja minä aioin ottaa siitä kaiken irti. Siirryimme raviin hevosten ollessa kuulolla ja ravissa haimme oikean tahdin. Toisten oli tarkoitus saada ratsunsa kulkemaan edes hivenen nopeammin, kun taas minun piti enemmänkin pidätellä Novaa.

 Ratsastimme ravissa ympyröitä ja voltteja, joilla keskityimme oikea-aikaisiin apuihin ja taivutuksiin. Mitä enemmän sain Novan kulkemaan hiljempaa tahtia, sen paremmin taivutukset sujuivat ympyrällä. Tehtävässä sain tehdä töitä oikein urakalla varsinkin lyhyehkön tauon jälkeen, jonka olin väkisinkin pitänyt ratsastuksesta Novan varsomisen takia.

 Välikäyntien jälkeen jatkoimme harjoitusravissa. Siinä tehtävät askeleen pidennykset tuntuivat aluksi äärimmäisen hankalilta. Etenkin jos tasapainoisesti istuvan ratsastajan sijaan satulassa istui, joku joka heilui kuin perunasäkki. Ja se perunasäkki olin minä. Loppujenlopuksi saimme kuitenkin yhden pätkän kuljettua niin, että Aleksikin vaivautui sitä kehumaan. Volttien teossa päädyissä oli aina välillä ongelmana liian suuri voltti ja välillä taas liian pieni voltti.

  Pääty-ympyrä harjoituslaukassa sujui, ainakin omasta mielestäni, todella hyvin, samoten sivuilla laukkaaminen. Minulla kesti kuitenkin jokin aikaa päästä jyvälle kootusta laukasta, saatikka onnistua siinä vieläpä volttia tehdessä. Onnistuimme yhden voltin kulkemaan lähes oikeaoppisesti, joten pääsin hyvin mielin siirtymään loppuverryttelyihin.


------------
Estevalmennus 9.5.2016

Olin alkulämmittelyjen aikana seuraillut ja tutkaillut esteitä, joita tulisimme hyppäämään. Aloitimme kuitenkin ensin ravipuomeista keskihalkaisijalla. Se ei erityisemmin tuottanut vaikeuksia, vaikka tosin Novan vauhti olisi voinut olla hieman rauhallisempi. Kahden puomin välissä tuli tehdä nopea siirtyminen käyntiin. Pitkällä sivulla sai tavallaan valita itse mitä. Eri kerroilla tein eri asioita.

  Tämän jälkeen kahden ravipuomin sarja muutettiin ristikoksi, jota varten täytyi nostaa oikea laukka. Laukannostot sujuivat, kuten piti, mutta kahden matalan esteen hyppääminen ympyrällä ristikon jälkeen oli hankalampi. Nova meni nimittäin vähän turhankin reippaassa tahdissa kohti esteitä ja melkeinpä vain juoksi niiden läpi. Seuraavalla kerralla tein enemmän pidätteitä ennen ympyrälle siirtymistä ja ennen esteitä. Sen jälkeen hypyt sujuivat jo paremmin.

  Toiselle pitkälle sivulle lisättiin kaksi estettä lisää. Seuraava tehtävä vaikutti jo reilusti haastavammalta, ainakin minun mielestä. Esteet tuli hypätä pääty-ympyröillä vähän kahdeksikkomaisesti. Laukanvaihdot eivät aluksi olleet mitenkään helppoja, koska tuntui olevan niin monta asiaa mihin piti keskittyä, mutta nekin lähtivät sujumaan pikkuhiljaa. Pienehkö rata hypättiin myös toiseen suuntaan ennen varsinaista radan hyppäämistä.

  Lopullisella esteradalla piti kiinnittää huomiota laukanvaihtoihin ja teiden ratsastamiseen. Nova reagoi herkästi painoapuihin, joten ohjaamisessa en erityisen paljoa ohjia kaivannut. Rata alkoi ravipuomeista, jonka jälkeen tuli ristikko. Suuntasin jo päädyssä katseen seuraavalle esteelle, joka oli kahden matalan esteen sarja. Tein parhaani pidätteiden tekemisessä ennen sarjaestettä. Seuraavalla esteellä Nova osasi itsekin mitoittaa askeleensa hieman paremmin. Toisinaan kilpailuissa Novan vauhdista olisi apua, joten päätin antaa Novan mennä vapaammin kokeilun vuoksi. Loppurata sujui oikein hyvin ja annoin Novalle kunnon taputukset kaulalle.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Katriina
Perus puurtaja
Perus puurtaja
avatar

Viestien lukumäärä : 162
Join date : 23.03.2016
Ikä : 20
Hevonen : Nova

ViestiAihe: Vs: Supernova I   La 21 Toukokuu 2016, 21:25

Novan estetreeni
neljästoista


Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Katriina
Perus puurtaja
Perus puurtaja
avatar

Viestien lukumäärä : 162
Join date : 23.03.2016
Ikä : 20
Hevonen : Nova

ViestiAihe: Vs: Supernova I   Ma 25 Heinä 2016, 22:09

Satulatta
viidestoista

Astelin ulos autosta parkkipaikalla tutun tallin pihapiirissä. Varmistin vielä, että auton ovet olivat lukossa ennen kuin suuntasin tallirakennukselle. Nappasin riimunnarun mukaan ja kävelin iloisena laitumia kohti. Nova oli aina silloin tällöin laitumella ja tänään oli yksi niistä päivistä. Avasin laitumen portin ja lähdin kävelemään Novaa kohti samalla kutsuen tammaa. Kisatiimin ja treenaamisen ansiosta, sen vatsa ei ollut erityisen pyöreä, sekä satulavyönkin sai vielä hyvin kiinni. Nova hörisi tyytyväisenä, kun laitoin riimunnarun sen riimuun.

Sain pidätellä Novaa oikein urakalla, ettei se säntäisi laitumen ympäristössä olevan vihreän kimppuun sillä välin kun suljin porttia. Onneksi Nova totteli kuitenkin hyvin, sillä en olisi pärjännyt suomipollelle vetokisassa. Talutin Novan talliin ja jäin hetkeksi ihmettelemään tallin hiljaisuutta. Porukkaa ei ollut vielä saapunut tallille, sillä olihan nyt aamu - ja vieläpä maanantai. Monet varmaan nukkuivat vielä.

Toisaalta olisi kiva jos tallilla olisi ollut joku, jonka kanssa rupatella. Toki tiesin monet vakiokävijöistä ja hoitajista, mutta en ollut vielä ystävystynyt kenenkään kanssa kunnolla. Onneksi Novan seura kelpasi minulle mainiosti ja tamma tuntui kuuntelevan huoleeni, vaikka Nova olikin vähäpuheista sorttia.

Vastustelematta Nova otti kuolaimet vastaan ja laitoin loputkin suitsista sen päälle. Laitoin upouudet ratsastushanskat käsiini ja kiinnitin kypärän remmin. Olin niin paljon ratsastellut maastossa viimeaikoina, joten menin vaihtelun vuoksi kentälle. Osittain myös siksi, että kenttä ja maneesi olivat todella usein varattuja, koska kisatiimin myötä tallilla oli paljon yksityisiä treenaamassa. Nova ei ollut millään laiskimmalla tuulella, kun nousin sen paljaaseen selkään jakkaralta. Ajattelin ratsastella tavoitteenani ylimääräisen energian kuluttaminen, sekä painoapujen harjoittelu.

Pikkuhiljaa minun ja hevoseni yhteistyössä huomasi edistystä kun vertasi siihen, kun olin juuri saanut Novan. Vaikka tamma tuppasi olemaan yhtä reipas ja energinen, hallitsin sitä paremmin, sekä opin jo käyttämään oikeanlaisia apuja oikeissa tilanteissa. Toisinaan minua huolestutti ylipäätään vähäinen ratsastuskokemukseni, mutta omasta mielestä pärjäsin ajoittain Novan kanssa mainiosti. Välillä en voinut sillä mitään, että unelmoin isoista kisakentistä ja lukuisista näyttelypalkinnoista. Aleksikin oli jopa nähnyt potentiaalia Novassa kilpailemiseen. Todellisuuteen minut herätti Novan halu lisätä vauhtia. En ollut vielä tänään laukannut, joten annoin laukka-avut ja istuin Novan keinuvassa laukassa.

Ratsastuksen jälkeen karsinassa, riisuin Novalta suitset päästä ja menin satulahuoneeseen viemään niitä pois ja pesemään kuolaimet. Palasin tamman luo pyyhkien hikeä otsaltani. Lämpötila nousi päivän edetessä pidemmälle. Harjasin Novan vielä ennen tallilta lähtöä. Jätin tyytyväisen näköisen tamman tällä kertaa tarhaan mutustelemaan heiniään. Hyppäsin autooni juuri kun tallille saapui isompi porukka ihmisiä. Ehkä tekisin heidänkin kanssaan vielä tuttavuutta, joskus.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Supernova I   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Supernova I
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Hallava :: Hallava :: Päiväkirjat-
Siirry: