Fasun päiväkirja

Fasun ja Dicon kommelluksia kesän kisatiimissä

Saapuminen Hallavaan


"Ollaanks kohta perillä?" kuului nelivuotiaan kitinä takapenkiltä. Vilkaisin navigaattoria.
"Viisi minuuttia jäljellä kulta", vastasin Adalle. "Nyt silmät tarkkana molemmat, kohta pitäisi jossain näkyä tienviitta", jatkoin hidastaen auton vauhtia.
"Tuolla", huudahti Mari yhtäkkiä. Olin ollut todella huojentunut valmentajani suostuessa reissuseuraksi. Ei ollut helppoa matkustaa nuoren hevosen kanssa toiselle puolelle Suomea, etenkin kun mukana matkassa oli myös pieni lapsi.

Käänsin auton hiekkatielle ja kaivoin mariannepussin hansikaslokerosta.
"Täällä on vielä kolme jäljellä", totesin heittäessäni karkin suuhuni ja ojentaessani pussin Marille. Sula suklaa kiemurteli kielelleni makean minttukuoren raoista. Hymyillen parkkeerasin auton Hallavan pihaan ja kiskoin käsijarrun päälle. Nousin ulos autosta ja kävin vapauttamassa mariannepaperilla leikkivän Adan takapenkiltä. Mari avasi jo trailerin luukkuja.

"Ihanan näköinen paikka", huudahdin katsellessani ympärilleni. Lämpimästi hehkuva aurinko valaisi idyllisen näköistä tallipihaa. Irrotin riimunarun autosta ja peruutin Fasun ulos autosta. Tamma vaikutti selvästi helpottuneelta. Vaikka olimme jakaneet ajomatkan Lapista kahdelle päivälle, oli ajotunteja silti kertynyt päivää kohden melko lailla.
"Käytkö Mari kattomassa olisko tuolla tallissa joku joka tietää mihin Fasun vois laittaa", ehdotin. "Ja hae samalla tälle vettä!"

Pian Mari tuli takaisin, perässään mies joka esittäytyi Aleksiksi. Fasun nauttiessa vettä suurin kulauksin Aleksi osoitteli meille paikkoja tallipihalta, sekä kertoi mitä tarhaa ja karsinaa saisimme käyttää vierailumme ajan. "Oottekin ensimmäisiä täällä. Voitte laittaa Fasun nyt tarhaan, koska karsinoiden valmistelut on vielä vähän kesken. Pidän sitten illemmalla infon koko kisatiimille kun kaikki on saapuneet, nyt pitää rientää takasin töihin!" mies selitti hymyillen.

"Tuus Ada, mennään viemään Fasu tarhaan", kehotin pellavapäistä lastani iloisesti. Tästä tulisi hyvä kesä!

#kisatiimi

Kouluvalmennus

Kyllä huomasi, ettei ollut tullut paljoa treenattua lähiaikoina. Mun koko kroppaa huusi hoosiannaa edellispäivän kehonhuoltotunnin jäljiltä. Miten ihmeessä selviäisin tästä kouluvalmennuksesta, mietin vaan?

Fasu ei ainakaan helpottanut asiaa. Se kyttäsi muita ratsukoita, ravasi hetken aikaa siististi ja ponnahti sitten yhtäkkiä metrin verran sivulle nähdessään epäilyttävän näköisen auton ajelemassa kaukana tallipihan toisella puolella. Tiivistin istuntaani, tein puolipidätteen ja taivutin Fasua hieman turhankin paljon vasemmalle, jolloin sen oli pakko keskittyä säilyttämään tasapainonsa. En antanut tamman keskittymisen herpaantua hetkeksikään, vaan lyhensin ravia hieman pitkällä sivulla vain kääntääkseni pian taas voltille reippaammassa ravissa. Pidin nuorikon täystyöllistettynä, jolloin sille ei jäänyt aikaa ihastella maisemia tai ihmetellä kentän vieressä taapertavaa siiliä (vaikka kyllä se kovasti yritti). Tämä, yhdistettynä piinaavaan helteeseen takasi meille molemmille kevyen hien pintaan jo alkuverryttelyssä.

Tehokkaan alkuverryttelyn jäljiltä loppuvalmennus sujuikin yllättävän hyvin lukuunottamatta sitä, että Fasu olisi kovasti halunnut tulkita pohkeenväistöavut vääränlaisiksi laukka-avuiksi ja lähteä pukkilaukkaa ympäri kenttää. Onneksi energiaa päästiin kuitenkin purkamaan laukkatehtävällä, jossa tamma laukkasikin niin riemukkaasti, että meidän keskilaukka alkoi pian muistuttaa enemmän lisättyä laukkaa hallitsematonta kaahotusta.

Viimeisillä ravitehtävillä Fasu oli parhaimmillaan. Se kuunteli pienimpiäkin apujani, ja muutti tempoa ja askelpituutta juuri haluamallani tavalla. Tästä olisi hyvä jatkaa itsenäisiä treenailuja, kunnes koittaisi seuraava valmennus!

#kisatiimi