Slowari 6.7.2016 klo 15:50 --->

PENELOPE
Oscar lähti vaihtamaan vaatteita, mutta minulla ei ollut mitään lenkkeilyvaatteiden tilalle. Lyhyet hiukset sojottivat märkinä sinne tänne, ja yritin sutaista ne edes jotenkin pois kasvoilta.
"Oiskohan mullakin joku huppari tuol kaapissa", mietin ääneen ja avasin taas sekamelskaisen kaapin oven. Yksi Adidaksen huppari löytyi.

Kun muutkin vaihtavat vaatteita, menen katsomaan, löytyisikö omastakin kaapistani jotain muuta järkkärikameran lisäksi. Olin tuonut kameran tallille säilöön - eihän sitä kotona ollut mitään kuvattavaa! Kaapista löytyi kuin löytyikin kuivat farkkuratsastushousut ja harmaa huppari, jotka pukaisin päälleni. Hupparin vetoketju tuntui ihoa vasten kylmältä, mutta minulla ei ollut mitään kuivaa laitettavaa sen allekaan.

PENELOPE
"Mä en varmaan oo teistä suurimmalle osalle esittäytynytkään", tajusin. "Oon siis Oscarin serkku, Penelope, mutta sanokaa vain Penny. Hoidan täällä Klikkiä. Entäs te muut?"
Tunnelma oli selvästi jännittynyt, joten halusin vaihtaa aiheen pois tulipalosta. Ja ehkä myös senkin takia, että rauhoittaisin samalla itsenikin.

"Mä oon Nanna, hoidan ja treenaan Tinttua. Mun piti osallistua tohon kisatiimiin mut aika ei mitenkään riitä nyt treenaamiseen. Ehkä syksyllä sit taas", kerron Penelopelle. Haluan vain pikaisesti saada tulipalon pois mielestäni ja Tintun treenaamisesta lörpöttäminen auttaa.

PENELOPE
Nyökkäsin Nannalle.
"Se kisatiimi kuulostaa kivalle, mutta itse varmaan pysyttelen ihan vaab wannabe-puskaratsastajana. Vietän mun välivuotta Suomessa - asun siis oikeasti Briteissä - ja etsin nyt itelleni sopivaa kämppää. Sen ajan asun tuon luona", virnistin ja tökkäsin vessasta palannutta Oscaria. Nanna vaikutti kivalle tyypille, ja kieltämättä ihailin tytön rohkeaa pukeutumista.

"Aa... Tää on ehkä vähän outo ehdotus kun ei ees tunneta, mutta mun kämppis on syksyllä muuttamassa pois kun se pääsi korkeakouluun ja tartteisin uuden kämppiksen..." En tiedä miksi päästin ajatukseni heti ulos kun sain sen päähäni, mutta sinne meni. Penelope vaikutti kyllä oikeasti ihan mukavalta..

Minä olin jäänyt hieman omiin ajatuksiini venyttelemään ja väittelemään Johanneksen kanssa whatsappissa, ja Wrach nojasi tyytyväisenä sitä rapsuttavan Nannan jalkaan. Koiran kieli roikkui rennosti ulkona, ja se näytti hyvin tyytyväiseltä tilanteeseen. Kuuntelin sivussa muiden kertomusta, ja vedin läpimärän toppini päälle Tuomakselta "lainattuun" ylisuureen huppariin. Siinä ei ollut vetoketjua, joten otin sniikisti topin pois sen alta, ja jätin vain oranssin hupparin sen tilalle.
"Oh, Alana, omistan Faen, me kisataan kenttää", esittelin itseni. "Ja Nanna sun kaakaota juo Wrach, sori, teen sulle lisää", esittelin myös tyytyväisenä kaakaota lipittävän koiran, joka komentamalla lönkötteli viereeni aavistuksen syyllisen näköisenä.

"Ja mä oon siis Ruusu, hoidan ja treenaan Celleä", tokaisen ja kadehdin Pennyä vielä enemmän. Tykkään itsekin Nannasta, ja nyt heistä on tulossa kavereita. En osannut arvata, että illasta tulisi tällainen - alan kadehtimaan Pennyä, yritän saada kaveria räväkästä tyypistä... Ajatukseni pursuilevat yli aisojen.

PENELOPE
Katsoin Nannaa silmät suurina.
"Ootko sä tosissas? Oikeesti! Haittaako jos tuon mun koirankin? Se on hyvätapainen, mut jos oot allerginen, niin Oscarin perhe varmasti pitää siitä huolta. Florence on jo tosi kiintynyt siihen", hymyilin. En ollut edelleenkään uskoa kuulemaani todeksi, mutta tottakai tarttuisin tilaisuuteen. Viihtyisin varmasti Nannan luona.

"Siihen asuntoon ei saa ottaa lemmikeitä, mut voithan tietysti koittaa suostutella vuokraisännän. Mulla ei oo mikään koiria vastaan", nauroin iloisesti Pennyn innostukselle. "Mutta joo huone vapautuu elokuun alussa. Se on sellanen pieni kolmio. Kaks makuuhuonetta plus keittiö-olohuone yhdistelmä, ranskalainen parveke ja vessa tietysti. Ois kyllä mahtavaa jos muuttaisit siihen ni mun ei tarvii maksaa yksinään koko vuokraa."
Hitsi jos tämä onnistuisikin näin helposti, mietin itsekseni. En ollut mikään innokkain netti-ilmoitusten kirjoittaja nimittäin, ja silloin ei ikinä tiennyt minkälaisen kämppäkaverin saisi. Penny sentään vaikutti ensisilmäykseltä hyvältä tyypiltä.

Silitän koiraa joka tuli kiehnäämään jalkoihini. Hörppään vielä kaakaoni loppuun ja vien mukin tiskialtaaseen.
"Mitä sä teet Hallavassa?" kysyn Alanalta. Ketäköhän hän hoitaa, vai omistaakohan hän hevosen?

Ruusuksi esittäytynyt ei tainnut kuulla edellistä esittelyäni.
"Mä oon täällä vaan muiden tiellä", kohautin olkiani. "No sitä ja omistan kans Faen."
Nanna näytti tekevän kämppissuunnitelmia Penelopen kanssa, ja pojat istuskelivat hieman kauempana(?).

(Ruusu ei kuullut sitä esittelyä, sovitaan et se oli vaihtamassa vaatteita sillo :p)

Nyökkään Alanan vastaukselle ja mietin, mitä tekemistä löytyisi. En uskalla alkaa kaveeramaan kummemmin Nannankaan kanssa, istuskeken vain ja kuuntelen sivukorvalla poikien läpänheittoa sekä muuta keskustelua. Penny ja Nanna suunnittelevat muuttoa ja Alana rapsuttaa hänen luokseen kävellyttä koiraa, jonka kieli roikkuu söpösti ulkona. Sade alkaa hiljalleen hellittää - peltikatto ei enää ropise. Ikkunaankaan ei iskeydy sinisiä miehiä. Celle on varmasti läpimärkä, mutten anna sen haitata.

"Mennäänkö touhuun jotain hevosten kaa?" kysyn peläten mulkaisuja keskustelujen keskeyttämisestä.

PENELOPE
"Kuulostaa tosi hyvälle! Ja enköhän mä saa sen vuokraisännän suostuteltua, tai jos en saa, Florence pitää siitä mielellään huolta", hymyilin aurinkoisesti. Nanna vaikutti mahtavalta tyypiltä, varsinkin nyt kun sain vihdoin löydettyä itselleni kämpän. "Hei annatko sun numeron, niin voidaan jutella myöhemmin vähän tarkemmin?", kysyin ennen kuin käännyin Ruusun puoleen. Kohautin olkapäitäni ja vilkaisin ikkunasta ulos. Sää ei ollut kaikista parhain, mutta voisimme aina touhuta tallissa jotain.

"No joo... Onhan tuolla aika kosteeta mutta enää ei sada", tokaisen Pennylle ja venyttelen puutuneita jalkojani.
"Mentäiskö kentälle tuuppaileen rennosti? Se on niin märkä, ettei siellä suurempaa voi puuhailla", mietin.

"Mä en voi tulla, Faella on vapaapäivä. Jos ees halusitte mut mukaan", lisäsin lopun hiljaa. Eivät ne varmaan edes kysyneet minulta. Wrach päätti retkahtaa kyljelleen torkkumaan keskelle tupaa, peittäen aika tehokkaasti kulkureitin ulos. Ja vastauksena se vain murisi laiskasti.
"Oh, kävelkää vaan sen yli, he won't move."

Annoin Pennylle numeroni ja myös vuokraisännän numeron.

"Alana totta kai tuut mukaan. Pyydä Aleksilta vaikka joku tuntiheppa jos haluut ratsastaa. Palle ainakin kaipais liikuntaa kun se alkaa olee ihan hirvee pallo", hymyilin Alanalle. En halunnut tuon tuntevan itseään ulkopuoliseksi, en varsinkaan kun hän oli niin mukava kuin oli - silloin kun ei rypenyt itsesäälissä.

"No tietenki tuut mukaan! Kaikiltahan teiltä mä kysyin", virnistän Alanalle, ikäänkuin vahvistuksena Nannan sanoille. "Aleksiki on varmaan jo korjailemassa niitä lankoja, niin sä voit varmasti kysyy sit siltä jotain tuntihevosta", tokaisen perään.

Wrach makoilee koko pituuttaan oven edessä, mutta loikkaan sen yli kävellessäni pois taukotuvasta, tallin puolelle.

Sade oli hiipunut pieneksi tihkutukseksi, joten mäkin olin viitsinyt kammeta itseni tietokoneen äärestä ja lähteä tallille. Jätin rämän polkupyöräni tallin reunustalle ja jatkoin sitten matkaani sisälle talliin, jonne Luka oli varmaan jätetty ukkosen ajaksi.

Käytävällä mua vastaan tuli tummahiuksinen tyttö rivakkaasti kävellen.
"Hei", moikkasin tuota hymyillen.

//uskaltauduin tännekin xd

PENELOPE
Seurasin Ruusua talliin, jonne oli ilmestynyt myös tutun näköinen miehenalku.
"Moi", tervehdin häntä leveästi hymyillen. Hän taisi olla Lukan omistaja, joka oli Oscarin mukaan mukana kisatiimissä. Ainakin ulkonäkökuvaus piti paikkansa.

//Hyvä juttu xd Mä ropetan sit kahdella hahmolla, eli älä mee sekaisin

//äh mulla meni Ruusu ja Penelope sekaisin... Ruusuhan se sieltä ekana tuli xd

Tervehdin myös punaruskeilla hiuksilla varustettua tyttöä, jonka tunnistin Cellen hoitajaksi.
"Mitä täällä on meneillään?" kysyin tytöiltä, sillä he näyttivät siltä kuin heillä olisi jokin suunnitelma.

Mä seurasin muita vähän orpona talliin. Mulla ei ollut vuoteen ollut hoitohevosta, joten mä tuskin ratsastaisin.

Seurasin muita talliin, mutta vetäydyin itsekseni Tintun karsinalle, kun huomasin Pennyn ja Ruusun juttelevan sen kisatiimissä olevan pojan kanssa. Näin kuinka Miro harhaili myös talliin ja koitin viittoa sitä myös Tintun karsinalle.

"Öh, mä ainakin aattelin mennä kevyesti koulua", vastasin miehelle, muistaakseni Roopelle.

MIRO:

Seurasin Nannaa tumput suorina.
- Mä voin tulla teidän groomiksi, ehdotin. - Keksitään jotain hauskaa. Rakennetaan joku kaheli esterata?

/Unohdin vaihtaa käyttäjää :-D

"Hei joo Valma, kenttä on aika märkä, mutta maneesissa voi ainakin tehä jotain estehommia", sanon Valmalle ja hymyilen hänelle. Etsin katseellani riimunnarua ja poimin sellaisen oven vieressä olevasta koukusta.
"Tuleeko joku auttamaan mua hevosten hakemisessa?" kysyn varovasti.

"Estetata kuulostaa hyvälle. Ja sä tietysti ratsastat kans Tintulla", hymyilin Mirolle ja aloin kaivella Tintun harjoja. Tyrkkäsin pojalle pölyharjan käteen ja otin itse kumisuan.

Kohautan hartioitani ja lähden hakemaan Celleä yksinäni. Laitumelle päästyäni huomaan, että ruuna makoilee täysin kuivana ja tyytyväisenä loimen alla. Onneksi sille oli laitettu loimi! Muutenhan se olisi likomärkä. Nappaan Cellen kiinni ja talutan sen talliin hoidettavaksi.

Kohta talli olikin täynnä väkeä ja porukat alkoivat puhua jotain esteradan rakentamisesta. "Mä voin tulla mukaan auttamaan, mutten ajatellut ratsastaa Lukaa tänään", kerroin.
Olin eilen pitänyt aika rankan koulutreenin, joten olin ajatellut tänään vain vähän irtojuoksuttaa.

//not big deal, Roope :-)

PENELOPE
"Ei mitään ihmeellistä, mennään varmaan ratsastamaan", virnistin miehenalulle. "Voit liittyä seuraan, jos haluat."
Vilkaisin olkani yli muita tallin puolelle tulleita, mutta he eivät näyttäneet olevan kovin kiinnostuneita Lukan omistajasta. Oscartakaan ei näkynyt käytävällä. Käännyin takaisin miehen puoleen ja kysyin:
"Sä olit vissiin se kisatiimiläinen?"

OSCAR
Mä jäin vielä hetkeksi tupaan, koska musta tuntui että tarvitsin vähän omaa rauhaa. Lähetin Valmalle viestin, jossa kerroin tulipalosta ja keskityin sen jälkeen kaappien tutkailuun. Okei, no ehkä voisin kuitenkin liittyä muiden seuraan..?

"Joo. Äitin mielestä oli sika hyvä ajatus ostaa mulle hevonen valmistujaislahjaksi", naurahdin. "Mutta kyllä meillä on Lukan kanssa alkanut sujua ihan kivasti. Niin ja mun nimi on siis Roope", kerroin tummahiuksiselle sporttitytölle.

Alan harjaamaan kalteriin sitomaani Celleä. Ruuna katselee käytävän vilinää innostuneena vilskeestä. Harjailen sitä pitkin vedoin ja käyn huolellisesti vatsanalusen läpi - sinne on kuin onkin jäänyt paljon mutakikkareita!
"Mennäänkö maneesissa vai kentällä? Nythän ulkona paistaa jo aurinko, mutta kenttä on litimärkä?" kysyn niin kovaan ääneen, että kaikki kuulevat.

PENELOPE
"Mennään vaan maneesiin!", huikkasin Ruusulle, joka oli jo käynyt hakemassa Cellen hoidettavakseen.
"Ja vau, sun äidillä on aika villi mielikuvitus", virnistin Roopelle. "Mä oon Penelope, mutta sano vaan Pennyks. Penelope on nimittäin aika hirvee nimi. Hoidan täällä Klikkiä, kun vietän välivuotta Suomessa. Tai saatan kyllä jatkaa opiskeluja täällä, koska ei hirveästi houkuta palata takaisin Britteihin."
Roope vaikutti aika hauskalta jätkältä, ja tutustuisin mieheen varmasti enemmän, vaikka hän olikin yksärinomistaja.

Sanon okeit Pennyn vastaukselle ja tongin Cellen sotkuisesta harjapakista kaviokoukun. Pitäisi taas siivota harjoja ja vaikka koko pakki. Celle vilkuilee levottomasti touhujani sekä käytävää, joten päädyn rauhoittelemaan ruunaa.

Roope vaikuttaa ihan mukavalta tyypiltä, ainakin sen vähäisen ajan perusteella, mitä hänen kanssaan juttelin. Tutustuisin häneen Pennyn tavoin mielelläni enemmän, mutta myös Valma tuntuu tutustumisen arvoiselta tyypiltä.

Minä olin jäänyt hieman ulkopuoliseksi, mutta olin silti seurannut muita talliin. Ja komentanut Wrachin mukaani. Nyt koira hyppelehti tervehtimään Roopea, sitä Lukan uutta omistajaa, ja pyöri innokkaana tallissa.
"Hey, Wrach, suí ar", käskin sitä istumaan, ettei se kaataisi ketään intoilullaan, mutta muuten olin hiljaa muiden keskustellessa. Aleksi vastasi aiemmin näpyttelemääni tekstiviestiin myöntävästi, joten suuntasin Pallen karsinalle harjaamaan ruunaa.

Nyökkäilin Pennyn esittelylle ja tervehdin samalla Alanan koiraa, joka oli tullut pyörimään jalkoihini. Alana kuitenkin komensi tuon pian istumaan ja päätin käydä kyykkyyn koiran viereen ja rapsutella sitä samalla kun odottelin että muut saavat ratsunsa varustettua.

"Hei Alana, mietin sitä yhteistä estetreeniä... käviskö sulle vaikka huomenna?" huikkasin irkkutytölle, joka oli kadonnut Pallen karsinaan.

//mä olin siis siinä estevalkkutarinassa kirjottanu, että nää olis sopinu menevänsä joku kerta hyppäämään yhessä esteitä, ja aattelin että voisin tänään (9.7.) kirjottaa siitä pienen tarinan (:

Tungin pääni ulos Pallen karsinasta.
"Oh yeah, joo, käy. Mulla on vapaapäivä from hockey, joten oon vapaa whenever you want", vastasin Roopelle, joka näytti Wrachin ilmeestä päätellen saaneen minionin itselleen. Tai no, koira nyt tykästyi sitä huomioiviin ihmisiin supernopeasti.
Palle katseli tallin menoa puolitangossa roikkuvien silmäluomien alta, ja hymähdin tajutessani että tämä ratsu ei yrittäisi heittää minua alas pienenkin virheen tehdessäni. Fae oli niin herkkä, varsinkin esteillä tasapainon kanssa, että se jatkoi helposti matkaansa ilman ratsastajaa. Palle ei varmaan yrittäisi tehdä samanlaisia ninjaliikkeitä.

Mä autoin Nannaa Tintun harjaamisessa. Ehdotus ratsastaa Tintulla sai mut hätkähtämään.
- No, mikäs siinä...
Sitten vilkaisin kaipaavasti Pallen karsinalle, jossa Alana paraikaa hoiti mun ikiomaa tukkajumalaani, vanhaa hoitohevostani.
- Vai antaiskohan Alana mun kokeilla vähän Pallea, ihan pikkuisen vain, sanoin puoliksi itsekseni.

PENELOPE
Olin vakaasti päättänyt että jättäisin tällä kertaa hyppäämisen väliin, joten odottelin käytävällä että muut valmistautuisivat pikkuhiljaa ratsujensa kanssa. En ollut vielä kertaakaan ratsastanut Klikillä, enkä halunnut hypätä vielä ekalla kerralla esteitä.
"Hmm, mihinköhän Oscar jäi?", mietin ääneen, mutten lähtenyt kuitenkaan tupaan etsimään poikaa. Se saisi itse kammeta itsensä talliin.

Löin itseäni kämmenellä otsaan.
"Mikä pönttö mä olinkaan. En yhtään jotenkin ajatellut kun Alana valitti ettei sillä ollut ratsua. Tietysti mun ois pitänyt ehdottaa että sä menisit Pallella", katsoin Miroa pahoittelevasti.
"Mutta kai te voitte mennä vuorotellen."

Harjaan Cellen vielä toisellakin harjalla läpi ja lähden sitten hakemaan suitsia, jotka sujautan Cellen päähän näppärästi. Mietiskelen ääneen, minne Oscar jäi. Pennykin oli pohtinut samaa hetkeä aikaisemmin.

"Ootteko te muut pian valmiita?" kyselen.

"Jos Miro haluaa niin sä voit mennä Pallella", totesin karsinasta satuloinnin lomasta. "Mun ei tartte, I thought että olisin mennyt koulua muutenkin. Ya know, to see miten tää menee kunnolla."
Se kuulosti paljon ylimielisemmältä kuin olin ajatellut, mutta toisaalta, tiesin olevani hyvä ratsastaja. En mikään superluonnonlahjakkuus, mutta sain aika lailla kaikki ratsastamani hevoset kulkemaan oikein. Eipä sitä että sillä olisi väliä sillä muodolla,, mutta kyllä se kertoi jotain ratsastajastakin että hevonen oli tyytyväinen. Ja hei, olinhan ratsastanut koko elämäni, ja viellä niin vaikeilla hevosilla, että niiden kanssa piti vain oppia tekemään asiat siististi ja kunnolla, tai olisit maassa samantien, joten "normaalit tuntihepat" olivat aika helppoja.
"Haluutko vai etkö?" varmistin vielä tunkiessani ruunalle suitsia päähän. "I'm fine with anything."

- Ei se mitään, mä totesin Nannalle. Huikkasin Alanan suuntaan:
- Mee sä vaan, mä en ole ratsastanut ikäkausiin! Mutta jos mä saisin kokeilla vaikka vähän lopuksi niin olisin kovin tyytyväinen.

Kohautan olkiani ja odottelen Cellen karsinassa, että muut lähtisivät liikkeelle.