Huokaisen syvään autossa. Taas muutetaan, tämähän on jo kolmas muutto kahden vuoden sisällä.
"Isä, eikö sun kannattais vaan pysyy sinkkuna, ettei meidän aina tarvis muuttaa", sanon pitäen käteni puuskassa.
"Kultapieni, minä tiedän ettet pidä tästä yhtään", isäni vastaa ja rutistaa autonrattia. Pyöräytän silmiäni ja laitan kuulokkeista musiikin kovemmalle. Sentään saan Frozzen mukaani. Mitenköhän tamma mahtaakaan pärjätä trailerissa.
"Pysähdytäänkö, mulla on jano, jalat puutuneet ja haluun nähä Frozzen", sanon valittavalla äänellä. Isäni huokaisee syvään ja ajaa seuraavan ABC!:n pihaan. Avaan turvavyöni ja menen ulos autosta. Päästän Mintun ja Mufun takapenkiltä.
"Vierelle", sanon heti tiukasti ja koirat alkavat kävellä omilla puolillaan minua, vaikkeivat olekkaan hihnojen päässä.
"Mufu, missä sun hihna on?", kysyn ja katson koiraa tiukasti. Leikattu uros pomppaa takaisin takapenkille ja nappaa hihnansa pelkääjän paikan penkin alta sekä antaa sen minulle. Rapsutan koiraa sekä kehun, samalla kun pujotan käteni karvan sekaan ja napsautan hihnan lukon uroksen pantaan kiinni. Lähden kävelemään kohti traileria. Avaan etuoven ja kuulenkin hörähdyksen.
"No hei kultamussukka", hymyilen ja kuulen isän avaavan takaluukkua ja irrotan tammani etupuomista.
"Paikka", sanon koirilleni sekä nuo jäävät makaamaan asfaltille paikoilleen.
"Päästään hiukan kävelemään", ilmoitan ja talutan paint-tammani ulos trailerista. Pyydän Mufun ja Mintun luokseni ja uros ojentaa hihnansa minulle. Rapsutan kolmikkoani, kaikki sinisilmäisiä. Olemme varmasti huvittava näky. Minttu kävelee vasemmalla puolellani ja Mufa oikealla, sekä Frozze hieman taaempana, kuten tamma on opetettukin.
Matka jatkuu taas. Frozze kävelee itsekseen traileriin, kun vain lähetin tamman. Koiratkin menevät kiltisti takapenkille, kun avaan takaoven. Isä laittaa trailerin taas kiinni ja itse istahdan pelkääjän paikalle. Navigaattori ilmoittaa, että Hallavaan on matkaa vielä kymmenen kilometriä. Muuttoautot tulisivat vasta ylihuomenna, joten minulla on mukanani jo vaatteita sekä tietenkin lemmikkieni kaikki tavarat.
"Käänny oikealle ja sitten käänny oikealle, olet saapunut päämäärään", on seuraava ääni mihin havahdun. Navigaattoriin. Vilkaisen takapenkille ja Minttu alkaa heti heiluttamaan häntäänsä ja Mufu nukkuu. Hymyilen ja katson taas eteenpäin. Isä kääntää auton mahdollisimman pehmeästi asfalttitieltä hiekkatielle. Ympärillämme on pelkkää metsää. Muutaman metrin jälkeen kuitenkin ilmestyy pelto näkyviin ja tiehaara. #Kaviopolku#, luen.
"Tonne noin", sanon ja nyppäisen kuulokkeet pois korvistani innoissani. Minttukin nousee istumaan ja katsoo ikkunasta ulos.
"Eihän täällä mee kauaa?", isä heti varmistaa, kun parkeeraa farmariautomme. Pudistan päätäni ja sanon:
"Jos sie vaan autat". On isäni vuoro pyörittää silmiään ja nousee autosta. Minttu alkaa vinkumaan heti, kun astun autosta ulos enkä avaakkaan takapenkin ovea. Huomaan Mufunkin nousevan ylös, kun avaan takaluukun.
"Hiljaa", ärjäisen Mintulle ja otan Frozzen loimipinon sekä harjakopan. Kisavarusteet jätän autoon, ja veisinkin ne kotiin turvaan uteliailta kätösiltä ja silmiltä. Ratsastuskamat onkin trailerin satulakaapissa. Huomaan uteliaita katseita ja kentälläkin muutama ratsukko on pysähtynyt katselemaan meitä mielenkiinnolla.
"Ota sä nää", sanon ja annan kantamukseni isälle. Laitan vielä bootsini isän toiseen käteen ja kypäräni loimipinon päälle. Meitä lähestyy rennon oloinen mies.
"Hei, olen Aleksi, te taidattekin olla Niityt?".
"Juu, ja Frozze oottaa kopissa", sanon. Isäni kröhähtää. Vilkaisen häntä ihmeissäni, kunnes muistan tavarapinon, jonka sysäsin huoltajalleni.
"Mihin voidaan laittaa tavarat?" kysyn kääntäen katseeni takaisin Aleksiin, tallin omistajaan.
"Seuratkaa ja voinko olla jotenkin avuksi?", mies on heti avuliaalla päällä. Mietin hetken. #Frozze, ridausvarusteet... Ainiin ja vielä noi vinkuvat otukset#.
"Öömm.. Ei me varmaan tarvita muuta apua, kuin näytät tavaroiden paikat", vastaan ja alan ottaa satulaa ja padia traikusta. Kuulen samalla Frozzen vaativat jalkojen tömäytykset. Lähden kantamaan 13 kiloa painavaa satulaa Aleksin perässä.
Aleksi pitää meille ovea auki, kun saavumme tallirakennukselle.
"Siistin näköinen", sanon kun katselen ympärilleni.
"Juu, meillä on meneillään kevätsiivous", Aleksi sanoo ja ohjaa meidät satulahuoneeseen. Huomaan muutaman uteliaan pään kurkkaavaan karsinasta, mutta katoaa taas pian. Satulahuone näyttää tilavalta ja Aleksi osoittaa paikkaa, missä on meille vapaa paikka. Onneksi alimalla rivillä. Lasken satulan telineelle, sekä otan loimipinon ja kypärän isältäni, ja Aleksi avaa meille kaapin sekä antaa avaimen minulle, kun olen laskenut loimipinon käsistäni.
"Karsinan oveen voi laittaa ne loimet, mitä käytetään päivittäin, niin helpottaa työntekijöitäkin", Aleksi selventää ja nyökkään. Mies kertoo vielä, mihin karsinaan ja mihin tarhaan Frozzen voisi laittaa ja että maneesi on vapaana vielä tunnin, jos haluan päästää tammani hiukan jaloittelemaan vapaasti. Kiitän tallin omistajaa ja lähden isä perässäni kohti traileria.
"Kisakamat varmaan kotiin", isäni varmistaa. Vastaan myöntävästi ja menen traileriin.
"Ollaan uudessa kodissa", sanon tammalle hymyillen ja silittäen hevoseni otsaa. Isä availee takaosaa tottuneesti, mutta näen kuinka hän haukottelee, kun luukku on auki.
"Mee sä vaan. Tuu hakee parin tunnin päästä tästä", sanon isälleni ja kun Frozze on ulkona, tamma hirnuu korvat hörössä ja saa muutaman vastauksen. Taputan hevoseni kaulaa ja menen päästämään Mintun ja Mufun ulos, ennen kuin isä lähtisi uutta kotia kohti. Onneksi tontti on suuri ja aidattu, joten koirat pääsisivät päivittäin vapaana temmeltämään.
"Paikka", komennan koiriani ja nuo menevät heti makaamaan. Heitän riimunnarun Frozzen kaulan yli ja alan ottamaan kuljetussuojia ja häntäsuojaa pois sekä vippaan ne takapenkille. Isä lähtee peruuttamaan ja Frozze vain haukottelee suuresti ja koirat siirtyvät jalkojeni viereen pyynnöstäni. Matkaamme kohti maneesia.
Olen kävellyt kolmikkoni kanssa muutaman kierroksen tyhjää maneesia ympäri ja huomaan kaksi silmäparia katsovan meitä pienestä katsomosta, muka huomaamatta. Nelijalkaiset eivät jaksa välittää katselijoista, vaan keskittyvät minun olotilaani, sillä on uusi paikka kyseessä. Irrotan narkin Frozzen riimusta ja rapsutan hevosen kaulaa.
"Vapaa", sanon. Minttu ja Mufu lähtevät heti nuuskimaan maneesia ympäri, mutta Frozze päättää laittaa kunnon shown pystyyn. Tamma ensin liihottaa ravuriravia maneesia ympäri, kunnes aloittaa pierupukkilaukat, kuin mikäkin rodeokone. Frozze ei kertaakaan pukita minua päin ja väistää aina minut. Vilkaisen katsomoon ja huomaan, kuinka kaksi suuta ovat apposen auki. Vaikka olenkin ujo, minun on pakko sanoa jotain. Ilmeisesti kaksikko ihmettelee, miten nopeasti rauhallisesta hevosesta tuli kuin mikäkin pikkuvarsa.
"Varokaa, ettei kärpäsiä tule suuhun", sanahdan jotain ja kaksikko katsoo minua, molemmat sulkien suunsa. Ihmiset jatkavat Frozzen katselua, joka nyt laukkaa Minttu ja Mufu perässään. Huomaan kuinka kolmikko nauttii. Mietin samalla millainen siitä tulisi, kun koirat pääsevät ekaa kertaa tontille vapaaksi. Tamma alkaa ravailemaan tyytyväisesti pärskähdellen. Minttu ja Mufu alkavat taas nuuskimaan paikkoja ympäriinsä.
Frozze kävelee rennosti haukotellen luokseni. Rapsutan tamman otsaa ja kiinnitän narkin hevosen riimuun. Annan pusun vielä tammani silkkiselle turvalle ja kutsun koirat luokseni. Mufu taas kiinni ja lähdemme joukolla kohti tallirakennusta. Frozze saisi totutella karsinaansa, ennenkuin menisi tarhaan uuden hevosen kanssa. Huomenna olisi lauantai, joten pääsisin itse katsomaan, miten hevosten tutustuminen sujuu.
Tallissa riisun käytävällä Frozzelta fleeceloimen, joka on ollut tamman selässä koko ajan ja päästän hevoseni karsinaansa. Nelijalkainen menee heti juomaan ja vien fleeceloimen kaappiini. Vien sadeloimen tamman karsinan eteen, sillä kevät on aika tuulista ja sateista aikaa. Teippaan Frozzen loimitus-ohjeet vielä karsinan oveen kiinni ja laitan ruokintaohjeet siihen viereen, josta mahdollinen työntekijä voisi viedä sen paikoilleen, sillä en tiedä mihin ruokalappu pitäisi pistää sekä en näe Aleksiakaan enään missään. Enkä uskalla kysyä toisilta apua tai edes tiedä, mistä tallin omistaja löytyisi.
Annan Frozzelle loput heinät, mitä on jäljellä muuttomatkan kuormasta ja rapsutan tammani otsaa.
"Oo kiltisti sit", sanahdan kultamurulleni ja halaan tammaa nopeasti. Laitan karsinan oven kiinni ja varmistan, että se on kunnolla kiinni, ennen kuin lähden koirat vierelläni kohti parkkipaikkaa. Isä odottaakin siellä jo ja Mufu hyppää innoissaan autoon, mutta Minttu katsoo minua odottavasti.
"Kotona odottaa ruoka", sanon nartulle ja koira pomppaa autoon häntäänsä heiluttaen. Isä kysyy miten meni. Vastaan, että Frozze innostui maneesissa, eikä mitään kummallisempaa. Isä nyökkää ja lähtee ajamaan kohti uutta kotiamme. Haukottelen suuresti ja kuulen haukottelevia koiriakin takapenkiltä.
//The end Kommentoida saa ja pitää c:
