Bad Boy Pinocchio

27.07.2014 Kenttää kokeilemassa

Napsautin talliin valot. Tälleen aamupäivällä paikalla ei näkynyt olevan ketään, joten mulla olisi loistavasti aikaa mennä rauhassa kokeilemaan Hallavan kenttää. Hiippailin varustehuoneeseen, josta keräsin mukaani harjapakin sekä suitset ja pintelit. Rahtasin ne Pinokkion karsinan edustalle ja kävin hakemassa vielä ruunan vaaleanruskean koulusatulankin odottamaan karsinalle. Tämän jälkeen lähdin asteleemaan tarhoille ja kuulin Pinokkion varsin kaukaa. Ruuna hirnui tammoille ja ravaili ympäri tarhaa. Herra ei selvästikkään ollut kotiutunut, mutta ehkä se auttaisi jos jatkaisimme normaaleja arkirutiineja. Minut nähtyään Pinokkio ravasi tarhan portille ja odotti hieman steppaillen että otin sen kiinni. Käänsin ruunan portista ulos ja lähdin taluttamaan Pinokkiota talliin. Ruuna ravasi vierelläni häntä soihtuna, muttei missään vaiheessa yrittänyt jyrätä ylitseni. Se vain esitteli upeita liikkeitään tammoille. Talutin ruunan sisälle talliin yksärien päädystä ja heti oven jälkeen olikin karsinamme mihin ohjasin ruunani. Otin siltä riimun pois ja Pinokkio alkoi hamuta ruokakuppiaan jonne oli jäänyt pari kauranmurua aamuruuasta. Ripustin riimun ja narun roikkumaan karsinan ovessa olevaan koukkuun suitsien seuraksi ja nappasin harjapakista limenvihreän pölyharjan. Valkea ruunani oli säilynyt onnekseni puhtaana, mitä nyt muutaman pölypalleroa sen kyljistä sain huiskittua. Karsinassa Pinokkio rauhoittui ja keskittyi seurailemaan tekemisiäni korvat hörössä. Taputin ruunan kaulaa vaihdoin pölyharjan pehmeään pääharjaan. Pään harjausta Pinokkio vastusteli hieman, mutta sain kuin sainkin pään harjattua, jonka jälkeen puhdistin vielä kaviot. 

Varustettuani Pinokkion lähdin taluttamaan sitä kentälle, jossa kapusin sitten steppaavan ruunani selkään. Pyysin Pinokkiota seisomaan paikallaan hetken ennenkuin annoin sille luvan kävellä. Ruuna venytti ensin pitkää ja siroa kaulaansa alas, mutta nosti sitten pään ylös tarkkaillakseen ympäristöä. Juttelin sille rauhallisella äänellä ja muutaman käyntikierroksen jälkeen kokosin hieman ohjia ja aloin vaatia hieman enemmän. Aluksi Pinokkio puri hieman kiinni kuolaimeen, mutta kun maltoin istua rauhassa ja tehdä paljon puolipidätteitä, alkoi ruunakin myödätä niskastaan. Taivuttelin ruunaa käynnissä molempiin suuntiin huolella ennenkuin siirryin raviin. Aluksi Pinokkio ravasi pää pystyssä ja tuntui varsin viritetyltä. Ruuna keksikin samassa että portti on kovin pelottava ja hypähteli aina sen kohdalla. Niimpä jäimme hetkeksi pyörimään portin lähettyville, jotta ruuna pääsi "pelostaan" eroon. Kehuin Pinokkiota ja otin muutamat pohkeenväistöt molempiin suuntiin ravissa. Oli niin kuuma ilma, etten viitsinyt työstää Pinokkiota kovinkaan paljoon, joten loppuun otin vain keskiympyrällä muutamat laukat ja se menikin yllättävän hyvin, eikä Pinokkio edes pukitellut, vaikka aluksi niin epäilinkin. Kun laukat sujuivat hyvin, ravasin loppuravit hieman pidemmällä ohjalla, jonka jälkeen kävelin loppukäynnit. 

Loppukäyntien jälkeen talutin Pinokkion suoraan pesariin, jossa nappasin siltä varusteet pois ja suihkuttelin sen viileällä vedellä. Pinokkio steppaili hieman edestakaisin, mutta kyllä se tuntui vesisuihkusta nauttivan. Kävin nopeasti viemässä Pinokkion tarhaansa, jossa se meni heti piehtaroimaan. 
- Eipä oo mulla enään valkosta hevosta, naurahdin itsekseni ja palasin talliin keräämään tavarani. Kun kaikki tavarat olivat paikoillaan lähdin suuntaamaan kulkuni tallitupaan, jossa ei vielä ketään näkynyt, mutta ehkä sinne joku vielä tulisi jos tarpeeksi kauan odottaisin. Nappasin jonkun vanhan hevoslehden käteeni ja aloitin sitä selailemaan. 



Katri ja Pinokkio 2hm

29.07.2014 Maastakäsin

Pirteästi kävelen Hallavaan ja livahdan ovesta sisälle talliin. Kipaisen viemässä pienen laukkuni taukotupaan, jonka jälkeen lähden hakemaan Pinokkiota tarhasta. Raukka joutuu vielä tarhailemaan yksin, mutta ehkä se vielä ehtii laitumelle muidenkin kanssa. Ruuna pörhistelee tarhassa minut nähtyäni ja huiskii hännällään inhottavaa paarmaparvea loitommalle. Nappaan riimunnarun käteeni ja kumarrun aidan alitse tarhaan. Tervehdin uteliasta pikkuruunaa, joka innokkaasti tökkii minua turvallaan herkkujen toivossa. Taputan valkeaa kaulaa ja kiinnitän riimunnarun riimuun ja lähden sitten taluttamaan Pinokkiota talliin. Ruuna hirnahtaa kertaalleen kimeästi, mutta on selkeästi rauhoittunut. Talutan ruunan talliin ja näenkin Darcyn karsinan eteen saapuneen Nathanielin. Hymyilen tälle pirteästi ja tervehdin ystävällisesti. Pinokkio tanssahtelee käytävää pitkin kaviot kopisten ja käyn viemässä sen yksäreiden päätyyn. 
- Taas tuo kiekuu, naurahdan Nathanielille kuullessani Pinokkion hirnuvan karsinassaan. 
- Miten kauan oot siis omistanutkaan ton? poika kysyy minulta hymyillen. Jähmetyn hetkeksi tarkkailemaan tämän kasvonpiirteitä. Nathaniel on todella pitkä ja sellainen hintelä. Virnistän itsekseni. Samassa havahdun ja tajuan kuinka typerältä vaikutan tuijottaessani. 
- Joo siis.. Pinokkio on ollut mulla nyt vähän päälle vuoden. Se tuli suoraan Puolasta kasvattajaltaan ja se oli sillon vielä ori. Talvel päätettii ruunata se ku kisoissa käynti oli yhtä tuskaa, virnistän. Nathaniel tuntui huomanneen tuijotukseni. 
- Niin. Semmosii ne orit joskus on, poika naurahtaa ja vilkaisee tuntihevosten käytävään jossa Darcy kolistelee. 
- Pitää varmaa mennä. Hevonen kutsuu, poika naurahtaa ja lähtee vuokrahevosensa luokse. Hihkaisen jotkut moikan tapaiset tämän perään ja livahdan varustehuoneeseen. 

Palaan Pinokkion karsinalle harjapakin ja naruriimumme kanssa. Naruriimusta roikkuu todella pitkä ja hieman paksumpi naru, jota käytän yleensä maastakäsin harjoituksissa. Livahdan Pinokkion karsinaan pölyharja kourassani ja alan harjailla valkeaa karvaa. Pinokkio puhisee tyytyväisenä ja leputtaa päätään ruoka-astiassa. 
- Olet sä kyllä semmonen tuuliviiri, naurahdan ruunalleni. Ensin ollaan olevinaan niin kovaa jätkää ja sitten tuhistaan tyytyväisenä kun vähän paijataan. Harjaan Pinokkion huolella ja puhdistan kaviot. Selvitän myös ruunan pitkän ja hieman kiharan harjan, sekä paksun hännän. Kun harjaukset on tehty, nappaan naruriimun karsinan ulkopuolelta ja ujutan sen Pinokkion päähän. Solmin riimun kiinni ja avaan karsinan liukuoven. Lähden taluttamaan jo rauhoittunutta ruunaani ulos tallista ja suuntaamme kentälle. Taluttaessa Pinokkio taas hieman kyttäilee puskia, mutta on jättänyt jo turhan ravailun pois. 

Kentällä kävelen Pinokkion kanssa ja aluksi harjoitellaan sitä että ruunan tulisi kävellä rauhassa takanani löysällä narulla. Tämä tuottaakin jo vaikeuksia, sillä Pinokkio haluaisi kulkea joko edelläni tai sitten turpa kiinni hiuksissani. Joudun kävelemään varsin monta kierrosta ennen kuin onnistumme. Aloitamme sitten pysähdysharjoitukset, jotka sujuvatkin helposti, sillä Pinokkio tuntui tarkkailevan jokaista liikettäni todella tarkkaan. Kehuin ruunaa ja otimme muutamat peruutukset. Heti kun heilutin narua hieman, Pinokkio ymmärsi mistä on kyse ja otti muutaman askelta taaksepäin pää kohollaan. Teimme myös muutamia käännösharjoituksia, joiden jälkeen kävin sulkemassa kentän portin ja päästin Pinokkion vapaaksi. Päätin käyttää täysin tyhjää kenttää hyödyksi ja kokeilimme seuraamista. Aluksi Pinokkio seurasi minua innoissaan, mutta hetkessä se kyllästyi ja lähti etsimään syötävää kentän laidalta. Kun vihelsin, ruuna katsahti minuun ja jos lähdin kävelemään pois päin, Pinokkio ravasi luokseni ja ihmetteli mihin olin menossa. Huomasin sitten että Nathaniel talutti Darcya kentälle päin, joten nappasin Pinokkion kiinni. Ruuna tarkkaili Darcya siro kaula kaarella ja hörähti matalasti. 
- Voi kuule kun ei se oo sulle se tamma, tirskahdin ja taputin Pinokkion kaulaa. Jatkoin ruunan taluttelua ja tarkkailin sivusilmällä kun Nathaniel talutti Darcya. Ilmoitin tälle sitten lähteväni ja sanoimme heipat. Lähdin hymyillen kävelemään kohti tallia ja Pinokkiokin vaikutti todella rauhalliselta. 

Tallissa vaihdoin Pinokkiolle normaalin riimun, jonka jälkeen vein sen tarhaan ja palasin itse talliin keräämään tavaramme. Tämän jälkeen suuntasin taukohuoneeseen, josta löysinkin Sallan ja Maikin keskustelemasta iloisesti. Liityin mukaan keskusteluun. Olihan nyt loistava hetki tutustua talliporukkaan. 

Katri ja Pinokkio 3hm

31.07.2014 Sandra ja Pinokkio tutustuu


Äitini auto pysähtyi tuttuun risteykseen ja autoon livahtaa pienikokoinen kaverini Sandra. Tämä ruskeahiuksinen tyttö oli vuosi sitten kanssamme hakemassa Pinokkiota Puolasta Suomeen ja nyt olin ehdottanut että tämä saisi aloittaa Pinokkion hoitajana jos hän ja hevonen sopisivat yhteen, eikä liikaa ongelmia tulisi. Ongelmia nyt Pinokkion kanssa aina tulee, mutta uskon että Sandran rauhallinen luonne saattaa sopia hyvinkin orimaiselle ruunapojalleni. 
- Miten sinulla on mennyt? äitini utelee Sandralta tarkastellen tämän kapeita ja pisamaisia kasvoja auton peilistä. 
- Hyvin on mennyt! Viimeaikoina hevostelut on jääny vähän vähemmälle mutta jos nyt saataisiin siihenkin muutos, tyttö sanoo pirteästi. Virnistän tälle. 
- Olkaa sitten varovaisia sen Pinokkion kanssa, kun se on vähän sellainen vaikea, äitini huolehtii. 
- Joojoo. Kyl Sandra sille pärjää, sanon pikaisesti ja pian saavummekin jo tutulle Hallavaan johtavalle tielle. Hallavan pihassa hypähdämme pois autosta ja äitini suuntaa kotiin. 
- Mennään nyt kattoo sitä pölöö, naurahdan ja viiton Sandraa seuraamaan minua tarhoille, jossa valkea ruunani seisoskelee rauhassa. Pinokkio on vihdoin alkanut kotiutua eikä kyttää jokaista pientä liikettä. Nähtyään meidät, ruuna hirnahtaa kimeästi ja ravaa tarhan portille häntä törröllään. 

Sandra taluttaa ravaavan Pinokkion talliin. Hieman Pinokkio kokeili uutta ihmistä yrittämällä sinkoilla sinne tänne, mutta hyvin Sandra jaksoi sen kanssa vääntää niin, että he pääsivät kävelemään osan matkasta kohtuu rauhallisestikkin. Neuvoin Sandralle oikean karsinan johon hän sitten vapautti Pinokkion ja sulki oven perässään. 
- Jos sä tänään vaan hoidat sitä kun mulla alkaa huomenna se leiri niin ei viitti tehä nyt kauheesti, ehdotan ja Sandra nyökkää. 
- Jos kokeilet sit ratsastaa Pinokkiolla sen leirin jälkeen, ehdotan vielä. 
- Joo käy hyvin. Hyvä aloittaa ihan rauhassa, Sandra hymyilee ja näytän tälle sitten mistä hän löytäisi Pinokkion harjat ja muut varusteet. Palaamme harjapakin kanssa Pinokkion karsinalle ja samassa näenkin Nathanielin vievän Darcyn karsinaan. 
- Toi tuol on Nathaniel. Se hoitaa fwb-tamma Darcyy ja se on niin söpö. Nathaniel, sekä Darcy, virnistän ja katson hetken haaveilevasti Nathanielin perään ja kuulen Sandran naurahtavan. Tönäisen tätä pienesti, sillä Nathaniel huomasi meidät. Poika tervehti kohteliaasti ja jatkoi matkaansa varustehuoneeseen. Virnistin pienesti ja Sandra aloitti Pinokkion harjailun. Arabialainen oli selvästikkin varuillaan uuden ihmisen kanssa, mutta kun menin karsinaan hetkeksi rapsuttelemaan sitä, ruuna alkoi rentoutua ja tutki jo uteliaammin Sandrankin taskuja. 

Harjattuamme ruunan, kyselin Sandran mielipidettä. 
- Pinokkio vaikuttaa superihanalle, tämä hihkaisee innoissaan. 
- Oota vaan ku pääset ratsastamaan. Jos saat sen menee hyvin ni se on niin ihana. Mut kantsii varoo.. Se osaa olla tosi hirvee, virnistän ja tämän jälkeen Sandra pujottaa nahkariimun Pinokkion päähän ja lähdemme viemään sitä takaisin tarhaan. Jätämme ruunan sinne seisoskelemaan, jonka jälkeen suuntaamme takaisin talliin. Esittelen Sandralle kaikki paikat niin hyvin, kuin itse vain osaan ja tämän jälkeen suuntaamme taukotupaan jossa onkin vähän porukkaa. Esittelen Sandran iloisesti kaikille ja jäämme sinne juttelemaan muiden kanssa. 

Katri ja Pinokkio 4hm

31.07.2014 Estevalmennus


Estevalmennuksessa

Sussu ja Katri 6hm