En olisi uskonut tätä päivää todeksi! Memmu oli vain ehdottanut mulle ylläpitoponia joka toisi mulle vastuuta, mutta myös töitä. Olin tietysti heti innoisani, mutta jouduin neuvottelemaan Memmun kanssa pari iltaa. Memmu itse rakasti eläimiä ja oli nuorempana ratsastanut. Memmu myös kuuluu Pronssijoen eläinsuojeluyhdistyksen jäseniin joten tuo osasi myös katsoa hevosia tai mitä vain eläimiä tarkasta. Tämän jälkeen Memmu oli vaatinut että Aleksi tulisi mukaan valitsemaan ponia. Aleksi oli onnekseni ollut samaa mieltä Memmun kanssa ponin hankinnasta minulle joten hän ei muistutellut minulle mistään turhasta, esim. taidoistani.
Muistan sen kuin eilisen. Ajoimme päivän viimeistä ponia katsomaan pari kaupunkia kauemmas tallille joka näytti enemmän kuin luxustallilta. Myyjämme oli noin minun pituinen poni-iän ylittänyt tyttö ja hänen vanhempansa. Oikeastaan tyttöä ei edes kiinostanut kelle poni menee tai mitä sille tehdään, kunhan saataisiin uusi mahtava kilpahevonen. Siinä vaiheessa tuhadin jo kovaan ääneen. Niin se vain tapahtui ihastuin Rassen ulkomuotoon ja sen jälkeen luonteeseen. Ainut huolemme oli vain vauhti..
Niin se kuitenkin pääty meille melkein maailman suloisin poni, se kilpailee Astaa vastaan. Onneksi Memmu osasi ajaa traikkua joten Aleksia ei tarvinnut vaivata. Aloimme kääntyä viimeisiin tien haaroihin Hallavaan. Ajoimme suoraan tallin eteen, en ole ikinä ajanut niin lähelle tallia autolla. Nousin reippain mutta jännitynein ilmein ylös autosta.
-Jännitääkö? Aleksi virnuili minulle tahallaan.
-Kysytkin vielä, tuhadin ja menin traileriin ovesta sisään.
-Oletko varma että haluat taluttaa sen ulos? Aleksi kyseli kuulessaan Rassen potkivan seiniä.
-Olen sen puoleen voisitteko avata peräluukun? Hihkaisin trailerin sisästä.
Päälläni oli kypärä, ratsastushousut, hanskat ja kunnolliset kengät. En halunnut tapaturmia jos poni villiintyisikin ulos otossa.
Rassen takaata valo kantautui traileriin ja Rasse nosti päänsä korkeelle. Pidin varoiksi narua sopivat tiukalle ettei poni heittäytyisi alas. Aleksi oli ohjaamassa sillan vieressä Rasse kun laskeuduimme alas. Pienten hirnahdusten saattelemana poika steppasi vierelläni. Rasse yritti lähteä viemään minua.
-Prr, sanoin niin jämäkästi kuin voin ja kiskaisin riimunarua. Rasse lopetti eteenpäin pyrkimyksensä mutta pyöri enemmän, onneksi varoen minua. Viskoin ponilta matkustussuojat pois.
-On ne kyllä hienoja tommoset sirot poni, Aleksi ja Memmu jupisivat keskenään.
-Mä kävelytän tätä vähän sillä tää on ihan hikinen traikun vois viedä lähelle lantalaa Äiti? Sanoin tuolle kysyvästi. Olin kyllä itsekkin ihan hikinen. Lähdin kävelyttämään innokasta Rasse ympäri tallipihaa.
-Tuolla on Rassen tarha näin aluksi, Aleksi osoitti ja lähdin viemään poikaa sinne. Jätin sille riimun päähän että se olisi helpompi saada myöhemmin kiinni. Tämän jälkeen menin järjestelemään tavaroita Rassen karsinan luokse sekä muille tavaroille muualle.
