Estekisat 8.5.

1. Luokka
- ristikko
- arvonta

2. Luokka
- 60 cm
- kirjoita tarina radalla sattuneesta kömmähdyksestä

3. Luokka
- 70 cm
- piirrä kuva esteen ylityksestä

4. Luokka
- 90 cm
- arvonta

Ilmoita haluamasi luokka ja millä hevosella menet. Luokkiin 2 ja 3 osallistuttaessa piirros/tarina on lähetettävä 7.5. mennessä, jollloin on myös viimeinen ilmoittautumispäivä.
Tulokset julkaistaan 8.5.

1. luokka
1. Vili - Kyyhky
2. Salli - Dunja
3. Miro - Palle
4. Megan - Darli
5. Valma - Darcy

2. luokka
1. Megan - Darli
HYL Clara - Bee

3. luokka
1. Valma - Darcy
2. Nanna - Tinttu
HYL Alana - Celle
HYL Megan - Darli
HYL Salli - Dunja


4. luokka
1. Nanna - Tinttu
2. Alana - Celle
3. Vili - Kyyhky
4. Christian - Panda

Clara - Bee
Luokka kahteen osallistutaan:)

Alana - Celle
Luokka 3

En tiedä miksi teen tän, mutta
1. luokka
Valma - Darcy

Voisin meennä luokka kolmoseenkin, mutta se taitaa olla vähän korkea näin aluksi:)

Kuva

Tällasta tänään:P Tuli vähän kiire. Mutta siis, luokka kolmoseen tää:) Kuva tuli ihan jättimäisenä foorumille, joten pistin tän nyt linkkinä.

Muaki himottaa ihan hirveesti tulla tänne, niin ei kai se pahaa tee:D

Megan - Darli
Luokka: 1 ja 2
Mä voisin mennä kolmoseenki, mut en usko että mun piirrustus taidot riittäis D:' Meen nyt sit noihin, ja katotaan mitä tapahtuu:)

Molemmat mukaan kans 3. Luokkaan! (:

No juuuh.. Jos kerkeen piirtää niin miksipäs ei?;)

Mä oon laiska ja tuun luokka 1. Eli siis:
Vili - Kyyhky, luokka 1. Ja 4.

Salli - Dunja

ja luokkiin 1 ja 3 osallistuttais:)

(Ah, nyt kun en oo enään ainoa, niin)
Luokka 4
Alana - Celle

Luokka 3 ja 4
Nanna - Tinttu

// ja kolmos luokan arvioi sitten raffe ettei tuu eturistiriitaa (;

Ja huomenna sitten viimeistään tarinat ja kuvat tänne! (:

Luokka 4
Christian - Panda

(jos nyt sai vielä osallistua..?)

Taputin rohkaisevasti Darlin kaulaa ja kuiskasin sille hipihiljaa:
”Hoida homma kotiin, näytetään mihin me pystytään.” Samassa tuomari antoi lähtömerkin ja ampaisimme matkaan. Lähestyimme ensimmäistä estettä, se oli helppo ja ylitimme sen sulavalla hypyllä. Kuulin selvästi tiuhaan sykkivän sydämmeni äänen ja se sai minut hiukan levottomaksi. Joka tapauksessa – pieni hymynpoikanen pysyi kevyesti huulillani, kun ylitimme seuraavan esteen. Lähestyminen – ponnistus – liito – laskeutuminen, ja olimme turvallisesti maan kamaralla Kolmas ja neljäs este ylittyi yhtä hyvin, ehkä minulla olikin jotkut mahdollisuudet voittoon, ajattelin. Aavistus taisi tuli sanottua vähän liian aikaisin, sillä jostain alkoi kuulua vaimeaa haukkumista, ja pahoin arvelin, mitä oli tekeillä.

Samassa harmaa karvaturri hyppäsi mukaan peliin, ja sai yleisön nauramaan. Minua ei kyllä hirveästi naurattanut, sillä koirankuvatus haukkui Darlin pystyyn ja minulla oli tysi työ pysyä selässä. Vilkaisin avuttomana tuomariin, joka nauraa hekotti ystävällisesti. Olin totaalisesti lamaantunut ja pysyttelin selässä irvistäen huvittuneena. Samassa tummatukkainen poika juoksi yleisön seasta kentälle ja nappasin koiran nopeasti syliinsä.
”Ssshhhh!” Hän sanoi koiralleen ja vilkaisi minua hymyillen. ”Ymmm, sori!” Hän irvisti ja vilkutti yleisölle koira sylissään, saaden kaikki nauramaan entistä enemmän. Sitten poika lähti huomion saattelemana takaisin yleisön joukkoon.

Kun vihdoin koko häslinki oli ohi, sain aloittaa kohdasta johon olin jäänyt ja rata jatkui. Minulla oli kyllä koko ajan mielessäni äskeinen koira, ja keskittymiseni herpaantui hetkeksi. Pudotimme yhden puomin, mutta saavuimme arvokkaasti maaliin. Hymyilin yleisön ilmeille: osa näytti tylsistyneiltä, osa huvittuneilta, osa katseli vain Darlia mielenkintoisena. Minä hymyilin Aleksille ja ratsastin pois kentältä.

”Hyvin meni!” Aleksi kehui. Nauroin makeasti ja laskeuduin alas satulasta.
”Niin varmaan!”Aleksi virnisti ja tarjoutui taluttamaan Darlin talliin. Olin seuraamassa Aleksia, kun ruskeatukkainen poika saapui luokseni hymyillen.
”Sori Bobon puolesta. Ööö, voin tarjota suklaapatukan hyvityksesk?” Poika irvisti.
”Ei kiitos. Ei sillä niin väliä, mun ei ees tarvinnu aloittaa alusta.” Selitin pojalle. ”Ainiin, oon Megan, kuka sä oot?”
”William, sano vaan Vili. Oon muuten Kyyhkyn uus hoitaja.” Vili huikkasi ohi mennen. Kohotin kulmiani.
”Aijaa! No nähään sit joku päivä tallilla!”

Olin juuri vetelemässä Darlin turkkia hikiviilalla, kun Alana ilmestyi karsinan edustalle.
”Sulla meni hienosti!” Tyttö kehui pyöritellen käsissään olevaa raippaa. Alana näytti jännittyneeltä, ja arvelin tämän olevan kohta vuorossa.
”Kiitos. Hei, ja onnea sullekkin, etkös oo menossa kisoihin?”
”Nii.. Toivottavasti ne meneenyt hyvin..” Alana mumisi hermstuneen oloisena.
”Tietenkin menee! Kiiruhda nyt että ehdit sun vuorolles!” Hoputin Alanaa ja sain tytön hymyillen lähtemään Cellen karsinalle päin.

Näin loppupuintina, kisat olivat erittäin onnistuneet – sain vieläpä suklaapatukankin Vilitä, vaikken edes oisi halunnutkaan ottaa sitä vastaan. Tunnelma pysyi koko ajan korkealla ja pieni jännityksen kipinä oli jatkuvasti matkassa. Mutta todellisuudessa, kaikki oli vain Darlin ansiota!

Luulin että pääsisin tänään isolle koneelle piirtämään, mutta en pääsekään... Eli perun osallistumiseni kolmosluokkaan:( Anteeksi ;__;

Mäkään en taida ehtiä piirtämään, tässä tuli nyt vähän muuta ja ei jaksa tän käden kanssa nyt piirtää mitään, joten mäkään en osallistu kolmosluokkaan.. Sori

Tääl on kyl säälittävän vähän piirroksia ja tarinoita... Annan huomisen lisä aikaa. Don't let me down!!!

Hyvänen aika, mokomat! Ei täällä oo kun ihan pari kuvaa ja tarinaa. Raapustelkaa edes jotain!!!D:::

En usko että tää on kovin väärin kirjoittaa katsojan/mahd. avustajan (?)roolista.

Päivä alkoi hyvin ja sää oli mukavahko, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Mä en tiedä oliko multa mennyt täysin ohi kilpailut vai olinko ollut saamaton kakara ja en olisi ilmoittautunut. Olin kuitenkin lupautunut auttamaan kisoissa mm. ratojen rakentamisessa, puomien nostelussa ja sun muussa pikku hommissa.
Aamulla olin auttanut kavereita hieomaan hevosensa älyttömän kiiltäviksi, ja juossut laittelemassa lähtölistoja ja ratoja vielä seinille. Nyt olin kuitenkin lykännyt hanskat käteeni ja alkanut raahailla itseni kokoisia estetolppia kentälle. Ratavastaava näytti minulle ja muille radan tekijöille joita ei hirveästi ollut paikat tolpille. Pitkien askelmittausten jälkeen kun tolpat ja korkeudet oltiin asetettu, saimme lähes oman maun mukaan "värittää" esteet puomeilla. Itse tein yhden pinkkimustan ristikon sekä valkopunasen ja viimeisenä keltasinisen. Värityksen jälkeen laitimme johtimet paikoilleen niille esteille mille ne riittivät. Esteiden numerointi oli hauskaa. Opettelin radan itsekkin samalla sitä numeroidessa. Siinä se kenttä nyt oli älyttömän kaunis miun mielestä. Hymyilin tyytyväisenä ja lähdin laittamaan verkkaan vielä esteet.

Ristikko luokassa ei kauheasti ollut väkeä se meni nopeasti. Minca ja sen urhea pikkuratsastaja Lilli olivat minun lemppareita. Aivan aluksi Minca ei halunnut liikkua minnekään, kunnes Aleksi toi Lilli raipan. Sit lähti poni kuin natoohjus. Lillin ilme oli näkemisen arvoinen, se muuttui sekunnissa. Ei huonoon suuntaan päinn vastoin ilme oli kuin tyttö olisi valmis mihin vain. Siinä ne tykitti radan, tosin siellä oli Mincalla vääriä laukkoja mutta ei se ollut ongelma. Minca laukkasi maaliviivan yli railakkaasti kunnestuli aita vastaan, se hidasti ja naps pää oli ruohotupsussa. Lilli sitten tomerasti käski Mincaa ja lähti tyytyväisin mielin pois radalta.

Seuraavassa luokassa nousisi puomit. Menin auttelemaan niissä. Me muuttelimme esteitä hieman. Pinkkimustaan esteseen tuli lankku missä luki "Hallava" ja puomi sen ylle. Yhdessä esteessä oli alla vähän niinkuin liikennemerkit mutta ne olivat vain maassa. Oli kolmenkympin nopeusrajoitus kytti ja stop- merkki.

Päivä oli kaikin kaikkiaan onnistunut ja iloinen. Olin rättiväsynyt. Olimme saaneet viimeisimmätkin tavarat siivottua ja lampsin kohti kotia. Kyllä lihaksissa tuntui että oli tehnyt hommia!

Maikille kiitos hienosta tarinasta (vaikkei tota kyllä luokkaan osallistumiseksi vois sanoa, kun et osallistunut xD )

Ja kaikille muillekin tarinoita ja kuvia väsänneille iso kiitos! Päivitän hetken päästä tulokset ensimmäiseen viestiin (: