ZINE

Heissuli kaikki, mä teen koulussa zinen eli pienlehden ja aiheena on Hallava. Aion kerätä siihen kaikkia piirroksia, tarinoita, keskusteluja, ihan kaikkea. Ja siis niitä tulee joku 50kpl ja ajattelin jakaa niitä sit kaikilla talleilla jne.
Nyt teillä olis mahdollisuus vaikuttaa sisältöön, linkkailkaa tähän esim parhaimpia tarinoita, kuvia, roolipelipätkiä jne. Ja saa kans tehä jotain uutta mitä hallavassa ei oo vielä julkaistu.

Ja ja... Sitten ku ne on valmiita, niin halukkaat voi laittaa mulle yksällä postiosotteen, jos haluaa semmosen itsellen. Mä voin maksaa postikulut sillä ehdolla että ottaa niitä itselleen useamman ja käy viemässä jonnekkin talleille mainoksisksi (;

Jeeeii, mahtavaa! Pakko käydä kommaamassa, vaikka mulla ei just nyt mitään tärkeää sanottavaa oo:)))) Koska ton pitää olla valmista? Voisin nähän jotain vaivaa, kun oon kotona jonain päivänä tällä viikolla.

Ens tiistaina varmaan monistan, mutta luultavasti jo huomenna/ylihuomenna teen aika paljon, joten olkaa nopeina! Ihan eka ja ehdottomasti tartteisin ainakin että kirjotatte kommennttia siitä, mitä tykkäätte Hallavasta! Olkaa luovia niin kaikilla ei oo samaa vastausta (;

Oi vähän hieno juttu! Pitääpä alkaa tutkailla Hallavan kätköjä:D

Mulle voi lähettää sähköisen version, koska siis kääk, sittenhän joku tietäis mun osotteen...! Kunhan nyt työpäivästä toivun niin voin myös kaivella Hallavan kätköjä :3

Siit ei tuu ollenkaan sähköstä versiota. Teen liimaa ja leikkaa tyylillä ihan aitoja paperisia (:
Ja voin vakuuttaa että mulle uskaltaa antaa osotteen, mutta ymmärrän tietysti :-D

Mun mielipide:

Hallavassa on tosi lämmin tunnelma ja kaikki uudet otetaan aina hyvin vastaan. Hallavalaisiin on helppo tutustua ja lutuisten heppojen ja ponien kanssa on mukava touhuta erillaisia juttuja. Hallavassa on onneksi paljon erillaista toimintaa ja niistä on joskus vaikea valita mihin osallistuu, mutta onneksi melkein kaikkeen voi aina osallistua! Nettisivut ja piirrokset ja kaikki on huolella tehty ja sivuja päivitetään ahkerasti. Fooruminkin ulkoasua päivitetään vuodenaikojen mukaan aina hiukan erillaisella twistillä ja se luo ihanaa tunnelmaa. Välillä tuntuu siltä, että Hallava olisi oikeasti olemassa ja siitä huomaa, että Hallava on todella hyvä ja laadukas virtuaalitalli.

// ja mä ainakin haluisin sen lehden niin laitan sulle sit sitä osotetta:)

Hallava antaa tarinoiden ja kuvien avulla kävijöilleen kokemuksia, joita kaikki eivät välttämättä voi saada todellisessa elämässä.

Hallavan suola on hahmojen väliset suhteet ja draamat.

Hallava on virtuaalitallien joukossa ainutlaatuinen. Hallavassa on kauniita kuvia, persoonallisia hahmoja, mahtavia tarinoita, uskomattoman mukava porukka, paras ryhmähenki ja maailman paras "guru".

Hallava koukuttaa.

Tässä on jotain yksittäisiä, en jotenkin osaa muotoilla niitä yhdeksi tekstiksi D:

Ainiin, ja sit tietenkin Hallavan romanssien kohokohdat.
Mikki & Valma
Nanna & Miro
Valma & Risu
Ja Inkalla ja Vilillä on ollut jotain säätöä, vaikka ne parhaillaan friendzonaa toisiaan tuolla ropessa.
Ja se joulukalenterikuva, missä oli paljon hallavalaisia.

Linkkaan näitä heti kun kerkiin:D

Ihan rauhassa kumminki, talleilla käy nuorempiakin porukkaa ja jos kauheet vihjailut romansseista yms. on meneillään niin ei välttis vanhemmat tykkää. Tää on nyt aika yleistämistä mutta silti! Mun äiti on ainaki sellanen Päivi Räsänen että ois multa 10v sitten kieltänyt osallistumasta.

Jos meidän on tarkoitus saada sitä nuorempaa, vasta aloittelevaa sakkia mukaan, niin kannattaa painottaa niitä kokemuksia ja luotettavia ystävyyssuhteita joita me ollaan kehitetty jopa ihan omana itsenämme muihin esim. chatissa!

Joka tapauksessa ihana idea, mä en nyt voi noita ottaa kun meidän tallilla on jakokielto (ne aavisti tän... -.-) enkä viittii vieraille talleille mennä. Olis kiva jos näitä sais jaettua myös niille jotka ei käy tallilla, sittenhän löytäis just ne joille virtuaalimaailma on ihanteellinen paikka!

Joka tapauksessa taidanpa tehdä pienen linkkilistan, ja tietty kirjoitan juttua lehteen, voin vaikka yrittää piirtää ja annan mielipiteitä! Hetkinen vain... :-)

Ai niin XD Sori, noi oli ekoja juttuja mitä tuli mieleen::DDDDD

//No ei noi mun muutkaan ehkä oo ihan pikkulapsille mainostamiseen sopivia:D Ne voi halutessaan jättää pois.

//En sitten tiiä kuinka oikea paikka Hallava on vaikka alle kymmenvuotiaille...

Nii no kyl mä koen et hallava on semmone 13+ paikka, niinku netti, foorumit ja sosiaalinen media yleensäkkin. Kyl mua kauhistuttais jos mun 11v pikkuveli pyöris jossai foorumilla ilman valvontaa D: Nyt se on kai vaan jollain geokätkö sivustolla iskän kaa yhessä. :3
Ja foorumille tekisteröityessä tulee semmonen olethan 13+ kysymys :-D

Ja hei laittakaa semmosia lyhyitä, ei kirjakielisiä, vähän huudahduksen tapaisia kommentteja, esim:
"Mä en oo koskaan törmänny yhtä lämminhenkiseen virtuaalitalliin, jos ois ollu näi mahtava porukka!" -Nanna

Maikki ja Asta

Hallavan maisema

Joulukalenterikuva vuonna 2013

AAAA tunti alkaa, tossa on vähän mun suosikkeja, pistän myöhemmin lisää!!

Iiiik!! Ihana idea:-D

"Virtuaalitalliharrastus ei oo ollu musta aijemmin näin mukavaa, koska en ole ikinä käynnyt tälläsellä tallilla, jossa olis näin hyvä ryhmähenki ja hahmot yhtä persoonallisia ja inspiraatiota tuovia." -Lilian

Tai tai tai..

"Tää on tosiaan sellanen talli, jossa viihtyy pitkään!" -Lilian

Linkkailen tähän sitten kuvia ja parhaimpia tarinoita! :-D

"Vilkutin Mikon loittonevalle farmariautolle ja huikkasin hyvästini kauluksen suojista. Olin tulossa tallille toista kertaa, mutta tällä kertaa minulla oli jalassani ratsastushousut, ja repussani kypärä. Vatsanpohjassa kipristelevä jännitys sai minut unohtamaan jäätävän tuulen ja sateen.
Lähdin kävelemään kohti tallia. Maneesista kantautui Aleksin komennot junnujen ratsastustunnilla.
- Senja, anna pohkeita Astalle. Maikki voi vähän näyttää.
Hymyilin muistellessani omia junnuaikojani Englannissa. Oli tuntunut mahtavalta osallistua ratsastuksen alkeiskurssille. Se oli ollut isän idea, ja kurssin myötä olin hurahtanut nelijalkaisiin peruuttamattomasti.
Toivoin, etten viimeisten kanhden kuukauden aikana unohtanut, miten ratsastetaan. Toivoin myös, ettei maneesin katsomossa olisi puolta maailmaa seuraamassa ensimmäistä ratsastuskertaani Dunjalla. Emmi oli luvannut auttaa minut alkuun. Hän oli puhelimessa pyytänyt minua tulemaan puoli seitsemäksi, jotta voisimme aloittaa seitsemältä. Olin vähän ajoissa: kello oli vasta kuusi.

Astuin helpottuneena talliin oleskeluhuoneen ovesta. Huone oli tyhjä, mutta naulakossa roikkui tuntiratsastajien ja hevosenhoitajien reppuja. Ripustin omani joukkoon ja tarkastelin naulakon vieressä olevaa taulukkoa ratsastustunneista. Taisin olla tasoltani helpon A:n luokkaa. Löysin sopivan ajankohdan keskiviikkoillalta. Päätin keskustella ratsastustuntien aloittamisesta myöhemmin Emmin tai Aleksin kanssa.
Menin tallin puolelle. Siellä oli hiljaista. Nyt, kun minulla oli aikaa, kurkistelin karsinoihin ja yritin painaa mieleeni hevosten nimiä. Dunjan karsinaa vastapäätä oli kimo puoliverinen, Nikita. Se näytti pikuhiukkasen hermostuneelta. Sen vieressä Vanilla oli kaunis painthevonen. Tintun karsina oli tyhjänä. Celle, Kyyhky, Darcy... Muutama hevonen oli maneesissa tunnilla. Yksärikäytävältä löysin kaimani, Hali-lämminverisen ja sen naapurista Palle-tinkerin. Niiden täytyi olla Aleksin ja Emmin hevosia.
Viimeisenä menin oman kultamussukkani karsinaan. Dunja torkkui boksin perällä, mutta tuli heti hamuamaan kämmeniäni.
- Hei kultamussukka halinalle ihanainen pyöreä karvapallero, tervehdin pehmeällä äänellä ja rapsutin lemmikkini säkää. - Tänään mä aion kavuta sun selkään, ettäs tiedät.
Emmi säikäytti minut tullessaan taakseni.
- Täällähän sä oot, lepertelemässä hoitsulles? Eikö sulla oo parempaa tekemistä, voisit vaikka putsata parit karsinat.
Käännyin kauhistuneena ympäri, mutta sitten tajusin, että Emmi vitsaili. Hänen silmänsä tuikkivat.
- Höpönhöpön, mä putsasin ne jo. Sä päätit tulla aikaisemmin?
- Joo, kun isäpuoli pääsi tuomaan, selitin.
- Ihmettelitkö, missä kaikki on? Maneesissa taluttamassa junnuja. Klikillä ei oo taluttajaa, kiinnostaisko?
- Ei, mutta kai mun silti pitää tulla, nauroin. Tulin boksista ja suljin oven perässäni. Seurasin Emmiä maneesiin. Kastuimme molemmat sillä lyhyelläkin matkalla.

- Hyi, mikä koiranilma! Emmi puhisi avatessaan maneesin oven. Pujahdimme kiireesti sisälle. Aleksi seisoi maneesin keskellä huutelemassa ohjeita. Emmi työnsi minut muitta mutkitta kaviouralle. Kipitin kiireesti pois lähestyvän ponin alta. Poni taisi olla Asta, Maikin hoitoponi, sillä Maikki sitä talutti. Lähestyin arkana Aleksia. Hän kääntyi ja huomasi minut. Hän virnisti iloisesti.
- Moi, kiva kun tulit! Emmi taiskin vinkata, että täällä ois työmaa. Klikki tarvis taluttajaa. Se on toi lehmänkirava poni tuolla.
- Okei, sanoin ja kirin laiskasti löntystävän ponin pitkältä sivulta. Pieni ratsastajatyttö näytti olevan itkun partaalla yrittäessään saada ponia raviin.
- Moi, hymyilin nopeasti. - Ei hätää, kyllä me saadaan se liikkeelle yhteisvoimin.
Tartuin Klikin ohjiin ja maiskutin napakasti. Poni lähti hämmästyneenä ravaamaan kiltisti eteenpäin. Ratsastaja hihkui riemusta. Klikki ravasikin kiltisti koko kierroksen.
- Klikillä ja Moonalla menee hyvin, Aleksi huikkasi. Näytin peukkua pikku Moonalle.

Talutin tunnin loppuun, sitten Aleksi tarjoutui auttamaan Moonaa Klikin laittamisessa yökuntoon, jotta minä pääsisin harjaamaan Dunjaa. Kävin hakemassa harjaämpärin ja syvennyin työhön.
- Moi!
Hätkähdin rajusti takaani kuuluvaa pojanääntä. Se kuului suunnilleen minunpituiselleni ja -ikäiselleni ruskeatukkaiselle pojalle. Poika ei näyttänyt perus hevospojalta mauttomissa vaatteissa ja nössössä naamanilmeessä, vaan - wau - hänessä oli tyyliä! Hänellä oli tummanvihreät kapeat farkut ja harmaa huppari, ja hiuksissa vesipisaroita.
- Öö, moi, sain sanottua. Sen jälkeen kysyin nolona ja hämilläni: - Mikä sun nimi on?
- Mä olen Topias ja hoidan Kyyhkyä. Sä?
- Valma. Mä aloitin just Dunjan kanssa.
- Ai. Kiva. Oon lähössä maastoon Kyyhkyllä. Tuutko seuraksi? Emmi ei ykkää siitä, että me ratsastetaan yksin.
Topias haroi hiuksiaan kulmat hellyyttävästi kurtussa. Punastuin.
- En pääse. Emmi pitää mulle jonkun perehdytyskurssin, kerroin.
- Ai. Harmi. Kai mä sitten menen yksin.
Topias lähti, ilmeisesti hakemaan Kyyhkyn harjoja. Syvennyin taas Dunjan putsaus -operaatioon ja yritin unohtaa äskeisen kohtaamisen.

Dunja ei ollut vaikea atuloida tai suitsia, joten pääsimme kommelluksitta maneesiin, jossa Emmi meitä jo odotti.
- No niin, aloitetaampaas. Sua ei varmaan tarvi puntata? Emmi kysyi silmät emmimäisesti tuikkien.
- Joo ei, sanoin ja vedin Dunjan jalustimet alas. Viimeksi sillä oli ratsastanut joku minua paljon lyhyempi. Pidentäessäni jalustimia olin jo unohtanut Topiaksen. Mahani oli jännityksestä kipeä.
Työnsin jalkani jalustimeen ja ponnistin satulaan. Jännitys helpotti, kun huomasin istuvani turvallisesti ponin selässä. Tunsin jalkojani vasten Dunjan pullean mahan. Kiristin satulavyön ja lähdin uralle. Dunjan käynti oli juuri niin tikuttavan ponimaista kuin olin odottanutkin. Se laski päätään ja pärsytti niin, että melkein tyhjässä maneesissa kaikui.
- Sä voit pikkuhiljaa lyhennellä ohjia, Emmi huikkasi ehkä viiden minuutin päästä. Kiristin tunnustelevasti ohjia ja huomasin heti, ettei Dunja ollut huippuluokan kisaponi. No, ehkä niin oli hyvä, sillä pohkeeni heiluivat vähän pitkän ratsastustauon takia. Suoristin selkääni ja otin kevyen tuntuman.
Emmi laittoi meidät tekemään käynnissä kiemurauria ja voltteja, ennen kuin antoi luvan ravata. Dunja nosti ravin pienestä pohkeenpainalluksesta. Sen ravi oli nopeaa ja tikuttavaa, mutta olin tottunut ponien raviin. Siinä oli helpompi ja mukavampi istua alas kuin keventää. Toistimme voltit ja kiemuraurat ravissa. Sitten tuli se, mitä olin hartaasti odottanut.
- Nosta laukka yhden pitkän sivun ajaksi! Emmi huusi keskeltä maneesia. Vatsani heitti voltteja. Osasinko enää laukka-apuja? Hidastin käyntiin. Valmistelin Dunjaa puolipidätteillä. Juuri ennen kulmaa hipaisin oikealla pohkeellani sen kylkeä. Dunja nosti parin raviaskeleen kautta pyörivän mutta pomppivan laukan. Siunailin mielessäni niitä, jotka olivat kokeneet ensilaukkansa Dunjan selässä, sillä minäkin hytkyin satulassa hallitsemattomasti.

Kokeilimme laukkaa vielä molempiin suuntiin, mutta sitten Emmi sanoi jotakin hullua.
- Haluatsä kokeilla muutamaa estettä, ennen kun lopetetaan?
- En! sanoin kauhistuneena. Emmi nauroi huolelleni.
- Siis ei mitään metrin pystyjä, vaan ihan pikku puomikasaa. Ihan vaan, että pääsisit tunnustelemaan, millasta on hypätä Dunjalla.
- Öö. Mä en hyppää esteitä.
Onnekseni Emmi jätti asian siihen.
Loppuratsastuksen ajan ajatukseni olivat muualla. Jotenkin onnistuin kommelluksitta saamaan Dunjan talliin ja omaan karsinaansa. Että täälläkin piti estepelkoni ottaa heti alkuun esille! Olin niin muissa maailmoissa, etten edes tajunnut Topiaksenkin olevan tallissa hoitamassa Kyyhkyä maastoilun jälkeen.
Dunja ei näyttänyt erityisen rasittuneelta, joten pikainen harjaus riitti. Minä sen sijaan uskalsin aavistella lihassärkyjä huomiselle. Kello oli melkein kahdeksan, kun annoin Dunjalle hyvänyönsuukon ja suunnistin olohuoneeseen.
Sohvilla löhösivät jo Aleksi, Emmi, Maikki, Topias, yksi, jonka nimeä en vielä tiennyt, ja kauhukseni Nanna. Työnsin kypäräni reppuuni ja kaivoin sivutaskusta keskeneräisen Barpapörrö-amigurumin koukkuineen ja lankakerineen. Maikki teki heti minulle tilaa sohvan päähän. Istuuduin huokaisten.
- Miten meni Dunjan kanssa, Valma? Mitä tykkäsit? Aleksi tiedusteli.
- Ihan hyvin, sanoin.
- Sie et siis halua kokeilla jotain muuta? Dancy olis hyvä...
- Ei mun tartte! sanoin pikkuriikkisen liian terävästi.
- Aa, okei. Tässä on muuten Emppu. Ja Emppu, tässä on Valma, Aleksi esitteli silmälasipäisen bruneten minulle kädenheilautuksella.
Hymyilin Empulle, joka hymyili takaisin.
- Sä hoidat sitä toista shettistä, Minkaa. Muistanko oikein?
- Muistat. Ja sun hoitsus oli Dunja?
- Joo.

Toiset juttelivat jostain viikko sitten pidetystä estetunnista. Hetken päästä jätin virkkaamisen sivuun ja nojasin pääni sohvan selkänojaan. Olin armottoman väsynyt...
Siihen taisin sitten torkahtaa, sillä puhelimeni soitto säikäytti minut pahanpäiväisesti. Nostin luurin tokkurassa korvalleni.
- Valma täällä.
- Täällä on äiti. Kello on varttii yli kaheksan, ja sä et oo vieläkään tullu! kuului vihainen huuto korvani juuresta.
- Öö oho hups, sain sanottua.
- Tuu äkkiä! äiti komensi vielä. Poukkasin sohvalta, sulloin amigurumin reppuuni.
- Äiti soitti. Se varmaan oottelee mua jo. Pakko mennä!
Heilautin kättäni hyvästiksi ja säntäsin kaatosateeseen.

Valma ja Dunja 2HM"

En voinut vastustaa:3 laitoin Valman ja Dunjan tokan hoitotarinan, se on vaan jääny mulle mieleen (oon oikeesti lukenu noita Valman tarinoita alusta asti ihan vaan uteliaisuuttani) :-D Linkkailen vielä kuvia..:))

OMG, ihanaa Lilian, en ollut yhtään muistanut tollasta:D Kirjotin ton joskus kaaaauan sitten, ja jopa mä huomaan että oon tosta kehittynyt kirjoittajana jonkun verran:DDD

Mikki ja Valma aikoinaan by Mikki Tästä tykkään sikana, ihan tosi söpö kuva<3

Valma ja Dunja Tää on varmaan kaikista ihanin mitä oon ikinä nähnyt<333:')

Salla ja Snez

"Hallavassa mä pystyn kokemaan tarinoiden ja kuvien kautta elämyksiä, joihin mulla ei todellisessa elämässä riittäisi aika eikä uskallus." - Valma
Emt, kelpaaks toi?:D Ei kyllä ollut kauheen lyhyt:DDD

Btw oot varmaan Aleksi kuullut tän muutaman kerran, mutta oot TAJUTTOMAN hyvä piirtäjä. Oon varmaan joskus kehunu jotain yksittäisiä kuvia, mutta oot kyllä ilmiömäinen ihan kaikkien kuvien piirtämisessä. Ota tää todesta edes tän kerran:D
Täydellistä, että meillä on sut täällä, ei pelkkien kuvien takia vaan siksi että oot vaan niin paras mahdollinen kuviteltavissakaan oleva tyyppi pitään Hallavaa. Jättikiitokset ja kunnioitukset sulle kun loit tän paikan, täällä on tosi hauskaa duunailla kaikkea ja hengata:)

Oi ihana Valma! Kiitos tuhannesti (:

Micci ja Pinkki

Toi kuva on musta niin ihana niin laitan sen nyt ainakin aluks tänne:D


"Hallava on talli missä voisi viettää aikaa oikeassa elämässäkin!" mun lausahdus:>

Ja tää Chrisun eka tarinakin on jotenkin ihanan tunnelmallinen:D

16.11. eka

Kylmä viima puhalsi niskaani ja sai minut kaivautumaan syvemmälle takin kauluksen uumeniin. Cruiserin pyörät rahisivat hieman jäisellä tienreunalla ja hämärä oli jo laskeutunut tiepellolle. Käännyin Maalaismiehentieltä koivujen ja havupuiden reunustamalle Kaviopolulle, jonka päädyssä hohtivat kullankeltaiset valot. Tumman tallin valoisat ikkunat loivat kontrastia tummalle maisemalle. Puiden latvoissa ulvova hyytävä tuuli sai kylmät väreet kulkemaan rohkeammankin selkäpiitä pitkin. Vaaleanvihreä kulkupelini jämähti tallipihan reunalle, kun kulunut asfaltti muuttui hiekaksi. Kun tunsin hiekan kengänpohjieni alla nostin cruiserin maasta ja jatkoin matkaa jalkaisin. Mitä lähemmäs kivistä rakennusta tulin, sitä enemmän ilmassa tuoksui hevonen, kuului puheensorina ja tuntui jännitys. Tosin minä se jännitin, tämä oli totuuden hetki - pääsisinkö mukaan porukkaan ja olisiko tallin valitseminen ollut elämäni moka. Päädyin miettimään, mistä ovesta pääsen sisään, ja pysähdyin pohtimaan sitä. Päätyisin kumminkin johonkin kummittelevaan kellariin tai jotain. Onnekseni kuulin takaa ääniä ja brunette nuori nainen hymyili minulle ennen kuin avasi suuremman oven ja päästi letkan poneja taluttavia Naantalin aurinkoja sisään. Lähdin kävelemään nöyränä laikukkaan shetlanninponin vierellä tuon punaposkisen ratsastajan takana.

Tallista tulvi valoa ja lämpöä, mutta eniten hevosentuoksua. Jättäydyin oven vierelle ja kun voikko, siro connemaranponi oli selviytynyt blondin ratsastajattarensa kanssa oven sisäpuolelle, suljin sen hänen puolestaan. Samalla kun seurasin ponin kermanväristä takalistoa yritin tähyillä karsinoihin ja löytää omaa kaunotartani, jonka uskalias kämppikseni Elisa oli lupautunut tuomaan tänne. Onneksi sentään tallilla oltiin oltu vastassa, muuten tamma olisi saattanut löytyä hyvinkin vaikka huomenna metsiköstä kylmettyneenä. Kiinnitin huomiota kaikkiin hevosiin myöhemmän tunnistuksen varalta: Loki oli komea musta ruuna, Celle järkyttävän kokoinen salernonhevonen, Bee se kermanvärinen poni. Käytävän päässä pysähdyin tutun hörähdyksen kuullessani. Rakas hevoseni yritti tunkea turpaansa kaltereiden välistä suukottamaan minua. Naurahdin hieman ja menin tervehtimään tammaa.
- Se on uus yksityinen. Joku Elisa toi sen tänää ja katos sitten heti. Outoa, jos multa kysytään, punahiuksinen tyttö sanoi olkani yli ja näytti sitten säikähtävän omaa rohkeuttaan.
- Joo, se oli mun kämppis. Tää Panda tässä on mun hevonen, sanoin naurahtaen melko suloiselle tytölle, joka oli melkein samanpituinen kuin minä.
- Aa, okei..., toinen mutisi ja punastui hieman.
- Ei se mitään, en mäkään olis kuvitellut itteäni hevosen omistajaks, sanoin hieman naurahtaen. - Oon muuten Christian.
- Okei. Mun nimi on Valma. Oon pyöriny täällä jo pitemmän aikaa, eli jos tulee jotain kysyttävää niin tuu sitte


Maikin tää runotarinahomma on kans hauska ja ihana:D

Mä oon sata varma


Mä oon sata varma että Asta on maailman ihanin poni ikinä.
Mä oon sata varma että Astalla on maailman pehmoisin karva.
Mä oon sata varma että Astalla on maailman kauneimmat korvat.
Mä oon sata varma että Astalla on maailman vaikein harja selvittää.
Mä oon sata varma että Astalla on ainakin mekein selkeä harja koska mä olen sen hoitaja.
Mä oon sata varma että Astalla kaikista eniten lempinimiä.
Mä oon sata varm että Astalla on maailman isoin vatsa.
Mä oon sata varma että Astalla on maailman ihanin satula.
Mä oon sata varma että Astan varsa tulee olemaan ihanin varsa ikinä.
Mä oon sata varma että Astasta tulee paras emä ikinä.
Mä oon sata varma että...... Mä lähen nyt pois häiritsemästä Astaa ja meen kaakaolle.

Alanan piirros Cellestäkin on kiva!

Mä päädyin laittamaan siihen zineen about kaikki mun tekemät kesäiset kuvat, koska en viittiny sekottaa vuodenaikoja keskenään ja nyt muutenki kaikki on ihan innoissaan kesälomasta jne.
Ja tarinaksi valikoitui Raffen kirjottama kauhutarina tallinvintin rotansyöjäkissoista ja sit laitoin sen mun ekan sarjiksen, missä Aleksi on palannu lomalta.
Sitten sieltä löytyy myös kesäleirimainos, Hallavan jengin esittely ja sitten jotain perus tietoja hallavasta ja virtuaalitalleilusta ja sitten loppuun noi teijän kommentit (:

Ja vikal sivul tohon tyyliin piirretty kuva Aleksista stetsoni päässä ja teksti: I want you for Hallava

Siitä tulee varmasti hieno!:D

Eikäeikäeikä siis toi on ihan mahtava toi vika sivu! Setä Aleksi! :-D

"Jo yli vuoden kokemuksella voin sanoo, että Hallavassa on todella mahtava porukka. Jengiin on helppo päästä mukaan, kun ei oo kahta ylintä ystävää vaan ollaan kaikki yhtä isoa melkein-perhettä!" - Inka

XDDDD Sun täytyy pistää se kuva sit tänne, mä en viitsi pyytää tota mulle, kun mulla ei oo oikeen mitään paikkaa, minne voisin viedä sen:(

Teen näit 50kpl et ihan riittää kaikille omakski iloks
Ja jos löydän jostai postimerkkikätkön täält mun sotkukämpästä ni voin uhrata ne :-D

Ja siis vitsi täst zinest tuli cool!! Olin nii innoissani et väsäsin sen tänää valmiiks :-D
Monistan huomenna, eli osotteita voi laittaa tuleen.
Ja hei näitähä vois salakuljettaa kirjaston heppaosastolle! :-p

Vau Aöeksi, sähä olit reipas :-D Pisteet siitä! <3

Vaau tää tuli niin nopee etten ees ehtiny miettii mitään, mitä oisin tänne ehdottanut, mutta cool! Ja hei mäkin haluisin semmosen, jos mulle vaan liikenee. Tallille en pääse enää juurikaan mut parilla kirjastolla voisin kyllä ninjailla pari lehtistä sinne päin.

Jooo, laita vaan Janelle yksällä postiosote ni pistän tulee (: