Inkkaritunnit x3

Intiaanikesä ei tällä kertaa päässyt yllättämään iltasanomien jättiotsikoiden takia ja Aleksikin ehti suunnitella teemaan sopivat tunnit täksi syksyksi. Kyseessä on keskiviikkoisin pidettävä 1½h ratsastustunti, jolla perehdytään länkkärityylillä ratsastamiseen sekä ratsastusjousiammuntaan.

26.8 western-ratsastuksen alkeet, maastakäsin jousiammuntaa
9.9. maastakäsin jousiammuntaa, ratsastusjousiammuntaa
23.9 inkkarikisat

Kun ilmoittaudut inkkaritunneille, ilmottaudut automaattisesti kaikille kolmelle tunnille. Jos saat väsättyä maksun kaikista kolmesta tunnista, saat western-merkin. Maksuaikaa jokaiselle tunnille on kaksi viikkoa.
Maksuvaihtoestoja on monia, voit joko tehdä ihan omanlaisesi maksun (tarina, kuva tms) tai voit tehdä erikoismaksun, joka selitetään kunkin pohjan yhteydessä (;

Talilla on kuusi länkkärisatulaa ja kuusi lännentyyliin opetettua hevosta, joten ratsuvaihtoehdot ovat seuraavat:
Hali
Vanilla
Klikki
Minca
Tinttu
Bee

Oi! Alana mukaan ehdottomasti, ja jos hevosia sai toivoa niin Hali ois kiva, samoin Vanilla/Tinttu :3

Janelle toki mukaan! Hevostoiveena ykkösenä ois toki oma mussu Vanilla mutta lisäksi Hali tai Bee sopisivat neidille ^^

Jos kerrankin voisin oikeasti osallistua jollekin tällaiselle jonka maksaisin! Inka haluais mukaan ja koska Tinttua ei oo vielä tullut kokeiltua, se oli aika kiva :-) Jos Tintulle on kysyntää, Vanilla ja Bee ois kans mielenkiintosia!

Totta kai työnnän nokkani tännekin, hepalla ei oo niin väliä mutta varmaan noita isompia:)

Täti nyt repäisee ja tulee mukaan. Bee ois ihan huippu, mutta mielenkiinnolla suhtaudun muihinkin vaihtoehtoihin. :-)

Kaiku ilmoittautuu! Hevosvalinnalla ei väliä :3

Hali - Alana OK!
Vanilla - Janelle OK!
Klikki - Valma
Minca - Kaiku
Tinttu - Inka
Bee - Eevi OK!

1. Kirjoita siitä kuinka länkkärivarusteiden laittaminen sujui, Alana

"Hei kaikki, ja tervetuloa keskiviikon inkkaritunnille. Sillä aikaa kun kävelette välikäyntejä, mä kerron hieman siitä miten western eroaa englantilaisesta ratsastustyylistä. Ensinnäkin westernhän on kehitetty alkujaan karjapaimenia varten, eli on ollut tärkeää että hevonen suorittaa nöyrästi siltä pyydetyt tehtävät ilman että siltä tarvitsee siitä montaa kertaa muistuttaa, ja ratsastajan pitää pystyä keskittymään muuhunkin tekemiseen kuin siihen ratsastamiseen.
Hevosen tulee siis kuunnella pieniäkin apuja, kantaa itse itsensä oikein päin ja ylläpitää siltä pyydetty askellaji, ilman että ratsastajan tarvitsee koko ajan sitä varsinaisesti ratsastaa eteenpäin.
Hevosen muoto saa olla matalampi kuin mihin englantilaisessa tyylissä on totuttu", kerroin ratsukoiden kiertäessä uraa pitkin.
"Ratsastaessa ohjat pidetään melko löysinä koko ajan ja hevoseen vaikutetaan niillä vain hetkittäin. Hevonen ei siis voi ottaa tukea kuolaintuntumasta, vaan sen on pystyttävä säilyttämään itse oma muotonsa ja ryhtinsä. Pääasiassa hevoseen vaikutetaan istunnalla ja pohkeilla samaan tapaan kuin englantilaisessa tyylissä, mutta apu annetaan vain kerran, eikä pohkeilla jäädä ylläpitämään askellajia ja ns. puristelemaan. Ratsastaja voi siis vain matkustaa selässä, ellei halua hevosen muuttavan jotain omassa liikkumisessaan. Hevosta käännetään painoavuilla, oma rintamasuunta käännetään kaarteen suuntaan ja käsi viedään käännöksen suuntaan siten, että ulko-ohja painautuu kaulaa vasten. Myös hidastaessa, pysäyttäessä ja peruuttaessa käytetään hetkittäin ohjaa pidättävästi, mutta silloinkin painoapu on tärkeinpänä apuna.

Okei, aletaan hommiin."

2. Kerro minkälaisia kääntymis ja pysähdysharjoituksia tehtiin käynnissä ja kuinka ne sujuivat, Janelle
3. Kerro minkälaisia siirtymis-harjoituksia tehtiin ravissa ja käynnissä ja kuinka ne sujuivat, Valma
4. Kerro minkälaisia laukkatehtäviä tehtiin ja kuinka se sujui, Kaiku
5. Kerro ratsastustunnin loppufiiliksistä, mitä olit oppinut ja mikä oli tuntunut vaikealta, Inka
6. Kerro ratsastuksen jälkeisestä jousiammuntaharjoituksesta, Eevi

Jokaiselle on nyt pieni tehtävä, joka pitää ideoida. Voit kirjoittaa ihan vaan muutamalla lauseella asiasta sisällyttäen sen tarinaan, tai vaikka kuvatekstiksi piirroksen alle, tai sitten voit kirjoittaa maksusi pelkästään siitä pienenä tarinanpätkänä. (:
Maksuaikaa 8.9. asti, mutta jos kaikkien maksut tulee viikon sisällä voi seuraavaa tuntia aikaistaa viikolla (:

6. Kerro ratsastuksen jälkeisestä jousiammuntaharjoituksesta, Eevi

En muistanut, milloin minulla olisi ollut yhtä hauskaa tallilla kuin tänään, kun uskaliaasti loikkasin pois mukavuusalueeltani ja sukelsin uusien asioiden pariin. Minä olin kaksi kertaa elämässäni istunut lännensatulassa, enkä koskaan ollut oikeasti kokeillut lännenratsastusta. Sanonta vanhasta, temppuja oppimattomasta koirasta käväisi kyllä mielessäni, kun kirjoitin nimeni inkkaritunnille osallistuvien listan jatkeeksi, mutta huiskaisin sen pois mielestäni. En minä nyt niin ikäloppu ollut, ettenkö olisi voinut iloisin mielin tutustua uusiin taitoihin.

Olin saanut ratsukseni ihastuttavan Been, joka oli koulukurssin aikana ryövännyt pienen (no, ehkä jopa vähän isommankin!) palan ponitytön sydäntäni itselleen. Pidin ponista aivan valtavasti. Ensimmäinen inkkaritunti ei muuttanut sitä seikkaa lainkaan. Olinkin vähän haikea, kun veimme ratsut talliin - mutta haikeutta ei kestänyt kauan, sillä luvassa oli yksi päivän suurimmista huveista.

Jousiammuntaa.

Ympärilläni nuohoavien tuntilaisten ilmeet vaihtelivat innostuksesta lievään kauhisteluun, kun Aleksi ryhtyi perehdyttämään meitä jousiammunan saloihin. Minä kuuntelin mielenkiinnolla miehen opastusta. Kun oli aika ryhtyä tositoimiin, pääsin yllättämään sekä itseni että muut: olin itsekin kuvitellut, että lapsuudessa harjaannuttamani taidot olisivat jo täydellisesti unohtuneet, kun en ollut vuosikausiin niitä käyttänyt, mutta niin vain lihasmuisti teki tepposiaan. Ampuminen tuntui ihmeellisen luontevalta.

"Eevi! Jos sie oot ekakertalainen, niin oot kyllä lahjakkain ampuja, jonka olen tavannut", Aleksi hämmästeli todettuaan, etteivät onnistumiseni olleetkaan sattumankauppaa vaan enempi sääntö kuin poikkeus.
Minä nauroin ilahtuneena, mutta tunnustin kuitenkin, että minulla oli serkku, joka oli aikanaan harrastanut jousiammuntaa ja haastanut minutkin kokeilemaan. En mitenkään ollut suostunut olemaan huonompi kuin serkkupoika. Olin nuorena ollut äärimmäisen kilpailunhenkinen ja vaativa itseäni kohtaan. Niinpä olin opetellut mitä kummallisempia taitoja vain, koska joku muukin osasi.

"AAAUUU!"

Säikähdin, ja niin säikähtivät muutkin.

Kun kiljahdusta seurasikin Janellen hysteerinen nauru, säikähdyksemme alkoi vaihtua hämmennyksen kautta huvittuneisuudeksi.

"Onko ihan tavallista, että tökkäsee itseään silmään?" Janelle tiedusteli naurunkyyneleet silmissään Aleksilta, joka riensi huolestuneena tutkimaan Janellen silmäkulmaa, johon hän oli onnistunut kopsauttamaan itseään nuolenperällä.
"Jäät henkiin", Aleksi diagnosoi taitavasti.
Saatoimme siis jatkaa helpottuneina harjoituksia.

2. Kerro minkälaisia kääntymis ja pysähdysharjoituksia tehtiin käynnissä ja kuinka ne sujuivat, Janelle

Olin innoissani, koska olin saanut Vanillan ratsukseni, sentään olisi jotakin tuttua tunnissa, vaikka muuten saisinkin tutustua aivan uuteen maailmaan. En ollut edes koskaan istunut lännensatulassa, vain nähnyt ja kokeillut joskus, tuntuiko nahka sen kummallisemmalta. Ei se juurikaan ollut tuntunut. Sen sijaan tuntui jotenkin hassulta opetella aivan uudenlainen ohjasote, koska ojien kuului olla löysät mutta eivät kuitenkaan liian löysät, ja Vanillakin tuntui jotenkin uudelta allani. Kaipa se johtui ihan siitä, että keskityimme nyt vain vartalon kieleen, ei niinkään ohjaksiin.

Aloitimme ihan tavallisista harjoituksista, joilla monesti heräteltiin hevosta. Tällä kertaa tarkoitus oli kuitenkin totutella löytämään kevyempi ja hienostuneempi tyyli pitää hevosta liikkeessä ja valppaana. Emme saaneet turhaan tuhlata apujamme, vaan meidän piti pärjätä köykäisillä mutta määrätietoisilla painoavuilla. Nielaisin hitusen kuunnellessani Aleksin ohjeistusta, meidän tehtävänämme oli nimittäin tehdä itsenäisiä pysähdyksiä pitkillä sivuilla, lyhyellä sivulla, C-kirjaimen kohdalla, kääntäisimme suunnan kohti kentän keskustaa. Kävelisimme kentän poikki, pysähtyen keskikohdalla, ja jatkaisimme vastakkaista lyhyttä sivua kohden, josta kääntyisimme vuoron perään vasemmalle ja oikealle, missä ikinä olisi enemmän tilaa. Pitkällä sivulla voisimme kääntyä pienelle voltille, mikäli tilaa ei olisi, mutta ruuhkaa tulisi välttää, koska se saisi meidät keskittymään liikaa hevosten ohjaamiseen, ja nyt tavoitteena oli nimenomaan pitää vain hienoinen tuntuma hevosiin, ja saada se riittämään.

Vanilla pysähteli tahtoni mukaan aika hyvin, aavistuksen liian hidastellen tosin, joten sain lisätä hieman enemmän pysähdyksiä saadakseni tamman kuuntelemaan. Käännökset tosin onnistuivat hyvin, mistä saatoin kiittää Vanillan herkkyyttä pohjeavuille. Joko minä vain kuvittelin, mikä saattoi olla ihan mahdollista, tai sitten apujen anto lännensatulassa oikeasti sattui tuntumaan jollain tavoin helpommalta. Niin tai näin, Vanilla käyttäytyi varsin nätisti ja sain olla tyytyväinen tammaan.

Eikä muillakaan näyttänyt pahemmin menevän, toisinaan Aleksi sai kyllä patistaa hieman selvempään pohjeapuun tai kertoa että vähempikin riittäisi, mutta yleisesti ottaen aloimme hoksata ratsastuksen jujun. Toisinaan tiet olivat aavistuksen lepsuvat, hevoset koettivat toisinaan laiskotella ja kääntyä hieman hitaammin kuin toivoimme. Alanakin sai Halin kääntymään pienen taiston jälkeen, mutta ehdin juuri parahiksi nähdä turhautuneen ilmeen valahtavan hieman säyseämpään., kun Hali pysähtyi kiltisti kentän keskellä.

Edessä häämöttävät haastavammat tehtävät saivat vatsanpohjani nipristelemään, mutta koetin pitää mieleni luottavaisena, kun kerta Vanilla meni niin hienosti. Mutta olimme vasta käynnissä, saatoin vain kuvitella mitä vaikeuksia syntyisi, kun täytyisi kehottaa tamma nostamaan ravi, puhumattakaan laukasta.

1. Kirjoita siitä kuinka länkkärivarusteiden laittaminen sujui, Alana

"Uhh.." olin miltei kuollut kammetessani painavaa satulaa Halin selkään, ja vaikka tamma olikin vilkuillut minua erittäin epäilevänä koko operaation ajan, oli se antanut minun touhuta suht koht rauhassa ja seisonut paikallaan. Olin huokaissut helpotuksesta saatuani vihdoin lännensatulan hevosen selkään ja suunnilleen oikeille kohdillekin, ja yritin epätoivoisena muistella kahdeksanvuotiaana käymääni westerntuntia. Olisi pitänyt kuunnella enemmän kuin katsoa vain silmät pyöreinä leopardikuvioista, isäni kaverin vanhaa tammaa, joka oli kaikessa rauhallisuudessaan ja pilkkuisuudessaan ("Oo! Look, she's got dots all o'er 'er!" olimme hihkuneet molemmat) saanut toimia minun ja siskoni lännenratsuna. Molemmat satulavyöt nyt osasin kiristää, ns. normaalilla kohdalla olevan olin kiristänyt normaalisti, ja satulan takaosasta lähtevän olin jättänyt hieman löysemmäksi, kun eikös se niin mennyt? Aleksi oli tarkistuskierroksellaan syynännyt silmäterä-Halin satulan ekstratarkasti, ja kiristänyt takavyöksi ristimääni vyötä reiällä, muttei ollut kommentoinut muuta. Jes, osasin!

Voittajafiiliksellä olin jättänyt Aleksin halimaan Haliansa (hehe) karsinaan, kun itse kävin noutamassa satulahuoneesta Halin suitset. Minut kuitenkin pysäytettiin jo puolivälissä, kun Aleksi pyöräytti minut ympäri ja tyrkkäsi käteeni kaapista kaivamansa lännensuitset. Virnuillen kuin pikkutyttö olin palannut Halin karsinalle ja varovasti suitsin sen. Kappas, sehän näytti ihan oikealta lännenhevoselta, toisin kuin minä lännenratsastajalta. Jostain kumman syystä minun punaiset ratsastushousuni ja mustat nahkachapsit tummansinisen vaaleanahkahihnaisen kypäräni kanssa eivät antaneet kovin lännenhenkistä kuvaa, josta sainkin kuulla kentällä vielä enemmän lännenhevoselta näyttävän, laikukkaan Vanillan selässä istuvalta Janellelta. Pyh, minähän olin oikein tyylikäs. Hetkeksi mietin, että toisin ensi tunniksi stetsonin mukaani, ihan vain piruillakseni, mutta hautasin idean nopeasti. Englantilaisratsastajan perikuvalta näyttäminen kelpaisi minulle, voisinpa joku kerta testata kuinka teen siemailu onnistuisi hevosen selästä. Halloweenia odotellessa.

//jaahas, mullahan oli oikein hauskaa tätä kirjoittaessa :'D tällänen pikanen pikkutarina mutmut :3

Hali - Janelle
Vanilla - Valma
Klikki - Eevi
Minca - Kaiku
Tinttu - Alana
Bee - Inka

Aluksi harjoittelimme taas jousiammuntaa ihan perinteisellä tavalla maasta käsin.
Sillä aikaa kun ratsastajat laittoivat hevosille länkkäritamineita, Aleksi kävi pystyttämässä maalitaulut ulkokentälle ja asetteli kartioita osoittamaan reitin mitä pitkin ratsastettaisiin, kun arjoiteltaisiin jousiammuntaa vauhdista.
Ensin kuitenkin lämmiteltiin hevoset kaikissa askellajeissa ja tehtiin muutama ilman käsiä -harjoitus. Ohjat kietaistiin satulan nuppiin ja hevosia ohjattiin pelkällä istunnalla käynnissä ja ravissa erilaisilla kaarevilla urilla ja laukassa kartioiden osoittamaa suoraa uraa pitkän sivun vieressä.
Seuraavaksi jokaiselle jaettiin jousipyssyt ratsaille ja harjoiteltiin jousiammuntaa ensin paikoillaan ja sitten vauhdissa. Muutamat uskalsivat kokeilla jopa laukassa!

Tämän kerran erikoistehtävänä on piirtää kuva jostain tunnin tapahtumasta ja/tai kirjoittaa toisen piirtämän kuvan pohjalta kuvateksti tai tarinanpätkä!