Jouluslovari

Täällä saa ropettaa koska tahansa aina kun siltä tunttu (:

Aina kun siltä TUNTTU :-DD

Tänään oli perjantai. Olin ottanut etuoikeuden harjata Bamboa keskellä tallikäytävää, nyt kun tuntilaisia ei kulkenut hevosineen ees taas. Varsan karva hohti jo puhtaan valkoisena, mutta olin jäänyt väsertämään sen harjaan muutamia lettejä sinne sun tänne, kun ei kukaan muutenkaan sillä hetkellä liikuskellut tallissa. Taisi olla aika hiljaista, ehkä hallavalaiset olivat ehtineet jo paeta viikonlopun viettoon. Mulla taas ei ollut mitään kiirettä; omistaisin koko päivän vaan tallilla hengailuun.
"Mä tiiän että sä et tykkää tyttömäisistä jutuista", mutisin lempeästi silmiään pyörittelevälle Bambolle. "Mutta sä näytät ihan hirmu söpöiltä näissä".
Höpöttelin Bambolle sitä sun tätä, kun kukaan ei ollut kuulemassa, ja hyräilin samalla iPodin kuulokkeista tulevaa biisiä. Heh, Mister Wifesta oli tainnut tulla mun lempibändi.

Minä niin rakastan joulua! Tuntui, että olisin joulukuussa vielä huomattavasti enemmän innoissani kuin yleensä, jos se edes oli mahdollista. Kuuntelin päivät pitkät joulumusiikkia "Tonttujen taikamatto"-soittolistaltani, ja lauleskelin kappaleita estoitta milloin missäkin. Pienten hyvien tekojen tekeminen tuli kuin luonnostaan ja näin kaikkialla kauneutta huolimatta siitä, minne katseeni suuntasin.

Pronssijoella oli täydellinen talvisää, vaikka muualla Suomessa lumella oli tapana sulaa seuraavana päivänä satamisestaan. Olin päättänyt tulla tallille viettämään kiireetöntä vapaapäivää ja putsaamaan Mirrin varusteet joulun kunniaksi. Hallavan tallinpihalla ei monia lumeenpainautuneita kengänjälkiä ollut ehtinyt tulla viellä tähän aikaan päivästä. Avasin tallituvan oven vihellellen Petteri Punakuonoa ja astuin sisään kopisteltuani kengistä enimmät lumet kuistin puolelle.

Tuvassa ei ollut ketään, mutta joulusiivouksen ja koristelun tuloksena syntynyt hepantuoksuinen jouluntunnelma toi mieleeni ihanat Hallavalaiset. Ripustin takkini naulakkoon ja hipsuttelin punavalkoharmaassa jumpsuitissani laittamaan veden kiehumaan ja Pentatonixin Thats Christmas to me -albumin pyörimään tuvan hienosta radiovempaimesta, jonka joku Hallavan entinen tallityöntekijä oli kuulemma pöllinyt Aleksin kämpältä ja vienyt tallinvintille. Accapella-yhtyeen monesti kuulemani kappaleet saivat kehoni tanssimaan alitajuisesti. Jouluaatto oli jo muuttanut sydämeeni.

Pölähdin Faen kanssa tallikäytävälle tuntihevosten puolelta, ja matkamme seisahtui äkisti hoksatessani Bambon pönöttävän keskellä käytävää, Ellenin häärätessä tuon ympärillä. Olin ollut aamulla hieman kuumeinen, joten äiti oli ehdottomasti kieltänyt minua menemästä kouluun, mutta olin raahautunut tallille. Äiti ylireagoi muutenkin... Sen kunniaksi olin käynyt Faen kanssa käppäilemässä metsässä valoisaan aikaan.

Tervehdin Elleniä hymyillen, ja lisäsin vielä:
"Oletko kohta valmis, voisi mennä tallitupaan. Kukka tanssi siellä, and she's listening to joululaulut." Naisen musiikki oli kuulunut ulos asti, ja tuon tanssiva varjo pyöri ikkunan läpi lumessa.

Säpsähdin kuullessani Alanan äänen iPodin musiikin takaa.
"Hui, ei saa säikytellä!", naurahdin hyväntuulisena. Olin luullut, ettei tallissa ollut ketään muita kuin minä. "Mä olen jo valmis, ei mulla muutenkaan mitään järkevää tekemistä tässä ollut", hymyilin Alanalle, ja hyppelin kohti tupaa. Tanssiminen kuulosti hauskalta, ja olin juuri nyt niin joulufiiliksellä, että joululaulujen kuunteleminen voisi olla hauskaa vaihteeksi. Että rakastinkin joulua! Avasin tuvan oven, ja kurkkasin ovesta sisään. Kukkahan se siellä, ja joululaulut pauhasivat taustalla.
"Moikka!", hymyilin pirteästi naiselle ja heitin kaulahuivini naulakkoon. "Oletko laittanut veden kiuhumaan?

Olin juuri syömässä omasta herkkukätköstäni, kun tupaan asteli ensin Kukka, ja sitten Ellen. Päätin seurailla tyttöjen touhuja, joten asetuin joulukuusen oksalle, ja katselin oksistojen välistä kaksikkoa. Hih, voisin ehkä heitellä heitä joulukuusenkoristeilla... Njeh, njeh..

"Heipä hei Alana ja Ellen!" tervehdin tupaan tulleita ystäviäni ja jatkoin tanssahtelua hieman pienemmin, jotten vallan huiskisi paikkaa mullin mallin.
"Laitoin juuri veden kiehumaan, se taitaa pian olla valmista", lisäsin Ellenin kysymykseen ja tanssahtelin valitsemaan muutaman jouluisen mukin pöydälle helposti otettavaksi, jos muutkin haluaisivat juoda kupin kuumaa.

Hymyilin Kukalle. Joku muukin taisi olla joulumielellä, ainakin tanssahtelusta päätellen.
"Kiitos. Kuunteletko sä muuten jouluradiota?", utelin ja istahdin kotoisesti sohvalle. Olin saanut itselleni juuri villasukat valmiiksi, ja pohdin, mitä neuloisin seuraavaksi. Voisin ehkä jo siirtyä hallavalaisten lahjoihin, koska ostoksen lisäksi olin suunnitellut tekeväni ehkä Valmalle tumput. Täytyykin tarkistaa muistiinpanovihkosta.

Hyräilin hiljaa radiosta kantautuvaa joulumusiikkia, ja vedin hiuksiani nutturalle. Oppisinkohan joskus tekemään sen virkkuukoukuilla, kuten Valma?

Kurkkasin varovasti tupaan. Kukka hyöri melko... reippaan oloisena vedenkeittimen ääressä ja Ellen ja Alana istuivat sohvalla. Joulutähti loi hämärään tupaan jouluista tunnelmaa.
- Mooi, sanoin ja laitoin vaatteitani naulakkoon.

Valma kopisteli kuin ajatuksesta tupaan, enkä voinut olla vilkuilematta tytön lapasia, ihan varmuuden vuoksi..
"Moikka!", tervehdin tyttöä, ja hymyilin syliini hypänneelle Niiskulle. "Haluutko teetä, täällä on jo vesi kiehumassa?", jatkoin pirteästi, ja nostin jalat pitkinä sohvalle. Tuvassa oli ihana joulutunnelma, eikä mua häirinnyt yhtään Kukan tanssahtelu, tai joululaulojen iloinen rytmi.

Hyräilin hiljaa joululaulun tahtiin.
- En mä kiitos, sanoin viskatessani lapaset hyllylle. - Mitä te teette?
Vilkaisin varovaisen huvittuneena Kukkaan. Ei ollut epäilystäkään, ettei tuo ollut joulutuulella.

"En mä tiedä", virnistin Valmalle ja vilkaisin Alanaa. "Mä kävin aikaisemmin harjaamassa Bambon, mutta sen satula kaipais vielä puhdistusta. Sen selkään kun pitäis tässä joulun alla jo jonkun kiivetä".

Olin vuorautunut villatakkiin ja kaivanut itselleni pari huivia mukaani. Tallitakkini toi punaista ankeaan ilmaan. Lunta oli satanut hiukan, piristi tunnelmaa kummasti. Aukaisin tuvan oven. Olin jo ulkoa nähnyt tuvassa olevan väkeä. Suljin oven nopeasti sisään astumiseni jälkeen. "Päiviä", sanoin pirteästi ja riisuin vaatteitani naulakkoon.

Olin jäänyt omiin mietteisiini, ja havahduin vasta kunnolla Sallin saapuessa tupaan. Ellen selitti jotain Bambon satulasta, ja Valma sekä Kukka olivat hieman kauempana pöydän luona. Kun en keksinyt muutakaan tekemistä, keskityin pläräämään kännykkääni. Jaaha, Alina oli näköjään pyytänyt lainata tummanviininpunaista neulepaitaani, jaaaa nyt hän oli näköjään ottanut sen kun en ollut vastannut millisekunneissa. Näpyttelin tuolle vastaukseksi, että jos siihen ilmestyisi mitään likaa tai reikiä, tuo saisi ostaa minulle kaksi uutta.

"Jouluradio?" ihmettelin hetken Ellenin kysymykselle, mutta muistelin sitten myös jouluhullun ystäväni puhuneen joskus jouluradiosta. Mistäköhän sellaista voi kuunnella?

Tervehdin tupaan tullutta väkeä sydämellisesti hymyillen ja annoin teekupillisia niille, jotka sitä halusivat.

"Minäkin meinasin puunailla tänään Mirrin varusteita joulukuntoon", totesin puhallellen teetäni viileämmäksi.

Istuin pöytään ja tartuin heti reppuuni jota olin kantanut selässäni. Kaivoin repusta rasiallisen pipareita ja joulutorttuja joita olimme tehnee kotitaloudessa. "Tehtiin näitä kotsassa syökää jos maistuu", työnsin rasian keskemmälle pöytää ja jätin repun nojaamaan kaappia vasten. "Mincankin varusteet kaipais kunnon pesua. En ees muista millon viimeks pesin ne", sanoin naurahtaen ja otin yhden piparin.

Moikkasin Sallia, ja tartuin Kukan ojentamaan teekuppiin hymyillen.
"Mitä jos mentäis sitten kaikki yhdessä putsaamaan varusteita, porukalla se olis aina vaan kivempaa", totesin kysyvästi, ja vilkaisin Sallin leipomuksia. Minulla ei ollut juurikaan nälkä, mutta nappasin silti yhden piparin, ja menin ikkunan ääreen mussuttamaan sitä. Ulkona vallitsi ihana talvitunnelma, ja se olisi voinut olla yhtä hyvin joulukorttikuva nakattuna tuvan ikkunaan.

"Sure, Faenkin kamat voi putsata", hymyilin ujosti ja siirryin kaapilleni. Siellä olisi pitänyt olla suklaarusinoita, mutta ne olivat päättäneet kadota mystisesti.
"Do you believe in fairies? Ja muihin samanlaisiin?" kysyin yllättävän rohkeana.

- Hyvä idea, mutisin ja laitoin kengät heti takaisin jalkaan. - Mä en ole taikauskoinen, mutta kummituksiin uskon kyllä pimeällä, kerroin naurahtaen.

Hörppäsin teeni loppuun ja laitoin kupin tiskikoneeseen.
"Jep, lähdetään vaan", hymyilin muille, ja nappasin kengät muiden joukosta. "Saadaankin tehokas työ tehtyä, kun putsataan jokainen satula ja suitset".

Jätin repun tupaan ja heitin takin ja kengät nopeasti päälleni. "Ite tykkään kaikista sasuissa olevista jututista niinkun vaikka velhoista ja vampyyreista", vastasin hiukan naurahtaen Alanalle. En hänen kysymykselle vain omalle velhojaonolemassa-ajattelulle.

"Mä uskon että kaikki mihin uskoo, on olemassa, joten tykkään uskoa kaikkiin hyviin henkiin ja keijuihin ja menninkäisiin ja enkeleihin ja niin edelleen, uskon myös taikuuteen ja hyviin haltiattariin", luettelin Alanalle ja meinasin vielä lisätä, että varmasti yksisarvisia ja lohikäärmeitäkin on olemassa, vaikkei ehkä enää tällä planeetalla tai tässä ulottuvuudessa. Pablo Picasson sanoin: "Everything you can imagine is real."

Juotuani teeni loppuun laitoin itsekin kengät jalkaan ja olin valmis yhteiseen puunaustuokioon.

Mietin hetken Alanan kysymystä.
"Mä oon myös melko taikauskoinen. Tai ainakin Kukan tavoin uskon hyviin henkiin, keijuihin ja menninkäisiin, mutten ehkä alleviivaa tuota kaikki mihin uskot on olemassa - teoriaa", hymyilin Alanalle vetäessäni tallitakkia päälle, ja avasin muille tuvan ovea. "Ei kun menoksi sitten!"

Vedin kenkiä jalkaan kuunnellen muita, ja Kukka kiteytti ajatusmaailmani aika hyvin. Kyllä minä tiesin, ettei keijukaisia ollut olemassa, mutta halusin uskoa, ja aina jos jokin hyvä pieni teko ilmestyi esille "ei kenenkään" toimesta, mieleeni tuli heti menninkäiset. Ellenin tavoin en kuitenkaan uskonut että kaikki mihin uskon olisi olemassa. Enkä ollut taikauskoinen perjantai 13. tai musta kissa ylitti tien tai tikapuiden alta kävelemis-mielessä.

Päästin itseni ulos tuvasta muiden perässä, ja vedin takin vetoketjua ylemmäs. Hyi kun tuuli. Mutta sentään Suomessa oli lunta, ainakin Pronssijoella, Irlannissa kun talvisin satoi pääasiassa vettä.

Jatkoimme muiden kanssa satulahuoneeseen.
"Ruvetaanpa hommiin!", hihkaisin ja nappasin ensimmäiseksi Bambon satulan paikaltaan. "Pitäisi varmaan ekaks pestä tää jollain rätillä, kun tässä on tätä kuraa"

Kyllähän nyt on tännekkin tultava:D

Avasin pelkääjänpaikan oven Ganeshalle, joka hyppäsi innoissaan pois harmaan toyotan istuimelta ja alkoi riehakkaasti hyppimään jaloissani.
"Rauhotu vähän höpsö", puhelin koiralle ja nostin kirkkaanpunaisen tuulitakin hupun päähän, ennenkuin lähdin edeltä kohti tallia. Ganesha oli tottunut kulkemaan ilman talutushihnaa vierelläni, ja koska se ei ollut moksiskaan hevosista, en ollut viitsinyt vaivautua ottamaan ikävää kapistusta mukaan. Se voisi hyvin viihdyttää tallilaisia tuvassa, tai tulla mukaani tekemään iltasyöttöä - kyllä se keksisi itselleen tekemistä hyvinkin nopeasti.

Lopetin viheltelyn päästessäni tallin ovelle. Kauempaa kantautui ääniä, ja havainnollistin hyvinkin pian iloisen porukan satulahuoneessa.
"Moikka!", hymyilin aurinkoisesti ja yritin muistella satulahuoneessa olijoiden nimiä. Ainakin Kukka, Valma ja Alana, vai oliko se Alina? Tunsin itseni ihan huonomuistiseksi rouvaksi, kun en muistanut melkein puolien nimiä. Ganesha hyppäsi oitis nuuhkimaan vieraita, ja sitten muistin ainakin yhdellä tallilla pidetyn säännön. "Saakohan muuten tänne tuoda koiria, Ganesha on kyllä kamalan hyväkäytöksinen, eikä se piittaa hevosista"

Hääräilin hiljaa Cellen karsinalla, ja kuuntelin kauempana tyttöjen keskustelua.

Inkeri saapui satulahuoneeseen ja tervehdin tuota ujolla hymyllä. Samalla etsiskelin Faen suitsia, joita ei tuntunut löytyvän mistään. Tuhahtaen kävin katsomassa karsinan ovelta, ja näin Jerryn Cellen karsinan luona.
"Moi", hymyilin tuolle ja kiersin katsomassa joka ikisen karsinanedustan nopeasti. Ei suitsia.

"Has anyone nähnyt Faen suitset? Vaaleanruskea normaalit suitset, ja otsapanta oli umm... siinä on ketju?" kysyin satulahuoneeseen palattuani, ja kiertelin ympäri etsiskelemässä niitä.