Kouluvalmennus 27.3.

Kouluvalmennus tulevia Hallavacupin osakilpailuita varten. Nyt siis osallistumaan, jos lisäarpoja kaipailee!

Muistutukseksi vielä:
~200 sanan tarina: 1 lisäarpa
~500 sanan tarina: 2 lisäarpaa
piirros: 1 lisäarpa
sarjakuva: 2 lisäarpaa

Ja tietsytihän tästä saa myös merkinnän koulumerkkiä varten!
Eli mukaan saa tulla vaikkei kisoihin mielisikään.
Taso helppo B-A

Pohja tulee ensi viikon aikana tähän viestiin.
Maksu tulee lähettää 9.4. mennessä.
Kommentit saa sitä mukaa kun maksuja tulee (:

Mukana:
Nanna - Tinttu OK!
Eeva - Kyyhky OK!
Eevi - Nikita OK!
Valma - Darcy
Maia - Celle OK!
Alana - Fae OK!
Nelli - Ami OK!
Katri - Nova OK!

Pohja:
- alkulämmittelyt itsenäisesti käynnissä ja ravissa
- jakaannutaan kahdelle pääty-ympyrälle, ruvetaan tekemään aina 1/4 avotaivutusta, 1/4 reipasta käyntiä suoralla hevosella
- sama tehtävä molempiin suuntiin ensin käynnissä, sitten ravissa
- lyhyet välikäynnit
- laukannosto käynnistä pitkällä sivulla, lyhyen sivun loppuun (kulmaan) 10m laukkavoltti, uralle palatessa pidetään taivutus samana ja lähdetään ratsastamaan uraa pitkin sulkutaivutusta laukassa. Päädyssä ravin kautta käyntiin ja välimatkojen tasaus.
- sama tehtävä molempiin suuntiin
- loppuravit ja loppukäynn

Eeva mukaan Kyyhkyllä! (:

Eevi ja Nikita (:

Maia tulee tännekin Cellen kanssa että lisäarpoja satelee! (:

Valma ja Darcy mukaan

Alana ja Fae

Pohja on tullut, eli nyt voi alkaa väsäämään maksuja. Kirjoitan sitten jokaisen maksun loppuun kommentin, jonka saa halutessaan kopioida hevosensa sivuille (:

Nelli ja Ami. Pyrin kirjoittamaan maksun ekan merkintäni jälkeen.

Kouluvalmennus 27.3., Maia - Celle

Satula narisi allani, kun Celle käveli uraa pitkin eteenpäin. Myötäsin ruunan liikettä ylävartalollani ja tarkistin, etten rutistaisi ratsuni kylkiä pohkeilla. Aleksi oli keronut, että Celle on hyvin herkkä hevonen, eikä siedä kovia otteita. Sen vuoksi olin jättänyt raipankin suosiolla pelistä pois. Cellen korvat olivat hörössä ja kaula pitkänä edessä. Silittelin Celleä ja juttelin sille rauhoittavasti, ettei se saisi musta sellasta kuvaa, että selässä istuu mörkö, joka ei osaa käyttää pohkeita, vaan lyö raipalla.

Vaihdoin parin kävelykierroksen jälkeen suuntaa ja kävelin vielä oikeaan kierrokseen. Kun olin kerännyt ohjat vähitellen tuntumalle, tein puolipidätteen ja painoin pohkeillani kevyesti Cellen kylkiä. Ruuna nosti pehmeän ravin. "Varo, ettet myötää ohjalla liikaa. Muuten Celle jää yksin, ja muuttuu epävarmaksi", Aleksi neuvoi kahvikuppi kädessään. Otin siis ohjat hiukan paremmin tuntumalle, mutta olin tarkka, etten vahingossakaan vetänyt Celleä suusta. Koska saimme tehdä itsenäiset alkuverkat, käytin sitä hyväkseni. Kevensin pitkät sivut ja istuin lyhyet sivut harjoitusravissa. Tein pitkille sivuille loivaa serpentiinikuviota.

Harjoituksemme sujui muuten hyvin, mutta Celle ei selvästikään uskaltanut luottaa muhun kunnolla. Puhelin sille siis koko ajan hiljaa. Käytin mahdollisimman vähän ohjaa ohjaamiseen, enemmänkin istuntaa. Sain Cellen taipumaan ihan nätisti serpentiinikuviota tehdessä. Vaihdoin hetken päästä suuntaa vasempaan kierrokseen, mikä oli meille molemmille helpompi suunta. Oikeassa kierroksessa meinasin jäädä roikkumaan ohjaan, mutta vasemmassa kierroksessa mun ei tarvinnut huolehtia siitä ongelmasta lainkaan. Cellellä oli onnekseni pehmeä ja liitävä ravi, joten harjoitusravikaan ei tuottanut ongelmia.

Kun olimme verrytelleet käynnissä ja ravissa aikamme, jakaannuimme kahdelle pääty-ympyrälle. Avotaivutukset sujuivat aika kehnosti, katseenikin viiletti jossain ihan muualla kuin edessä. Sainkin siitä asiasta Aleksilta kommenttia. Muuten istuntani oli Aleksin mukaan hyvä ja pehmeä. Mutta sen eteen sain kyllä tehdä töitä! Hikipisarat alkoivat virrata otsallani jo ennen suunnanvaihdosta. No, Celle ainakin toimi aina vain paremmin ja rennommin. Reipas käynti sujui erittäin hyvin, mutta sain olla tarkkana, ettei se käynti yltyisi liian reippaasti. Kun sain käynnin tahdin mukavaksi ja Cellen suoraksi, aloin keskittyä enemmän avotaivutuksiin. Pyrin pitämään katseeni muuallakin kuin ratsun niskassa, jolloin peli alkoikin pelata paremmin. Yllätyin, miten paljon pienelläkin istuntavirheellä oli merkitystä!

"Suunnanvaihto!" Aleksi kajautti kentän keskipisteestä. Tein työtä käskettyä, ja seurasin Eevaa & Kyyhkyä ympyräleikkaalla. Oikeassa kierroksessa aloitimme taas nollasta, koska se oli meille edelleen vaikeampi suunta. Hymy levisi kuitenkin huulilleni, kun Celle siirsi pienestä avusta etuosaansa selvästi linjan sisäpuolelle, ja vielä asettui nätisti. Avotaivutukset alkoivat siis rullata. Oikeaan kierrokseen suoristaminen oli kuitenkin vaikea tehtävä. Reipas käynti hoitui mainiosti, mutta Celle olisi mieluiten halunnut puskea sisäänpäin. Aleksi neuvoi mut käyttämään pieniä pohje-apuja, vähitellen, jolloin sain "huijattua" ratsuni suoraksi. Kun avotaivutus ja reipas käyntikin sujui hyvin, sain luvan mennä kävelemään uralle Valman ja Darcyn seuraksi. Pian muutkin ratsukot pääsivät välikäynneille. Tarjosin Cellelle pitkää ohjaa. Ruuna pärski turpa alhaalla, selkä ja kaula pitkäksi venytettyinä.

"Teillä kaikilla meni hienosti! Selostan nyt seuraavan tehtävän", Aleksi kertoi. Seuraava tehtävä oli juuri ja juuri Helppo A -tasoiselle ratsastajalle hitusen haastava sulkutaivutuksineen, mutta sujui Cellen avustuksella ihan hyvin jo ekalla kerralla. Sulkutaivutus meni tosin osaltamme hiukan plörinäksi, mutta toisella kerralla sekin onnistui jo paremmin, jolloin olin todellakin tyytyväinen itseeni! Olisi kuitenkin voinut mennä vieläkin paremmin, mutta sehän ratsastuksessa parasta onkin - aina oppii uutta. Celle oli mulle mitä mainioin opettaja sulkutaivutuksien yms. pariin, ja pian nekin sujuivat molempiin suuntiin hienosti. Loppuravit ja loppukäynnit menin puolipitkin ohjin. Celle säpsähti hiukan maneesin katsomon ryminää, kun pari tallityttöä saapui paikalle, mutta sain ruunan melko nopeasti takaisin avuille.

Olin itseeni ja Celleen erittäin tyytyväinen. Myönnän vasta nyt, etten ikinä ennen ollut mennyt sulkutaivutusta laukassa. Mutta ihan hyvinhän se meni, ja eikös tuntien ideana olekin, että oppii uutta?

// 577 sanaa / 2 lisäarpaa 10.4. päivän koulukilpailuja varten

// 2 arpaa lisätty

Teillä sujui Cellen kanssa yhteistyö oikein hyvin. Olit juuri sopivan pehmeä, mutta silti päättäväinen apujesi kanssa, ja istuntasi oli mitä mainioin. Menostanne kyllä huomasi, että olit hieman epävarma vaikeiden tehtävien kanssa, mutta nekin alkoivat sujua loppua kohden, kun vain jaksoit keskittyä. Celle on kyllä siinä mielessä mainio opettaja, että se osaa kyllä vaikeatkin koulukiemurat, mutta vaatii ratsastajaltaan täsmällisiä apuja. Tulet kyllä varmasti jatkossakin oppimaan paljon sen kanssa!
- Aleksi

Olimme saanet paperi asiat kuntoon ja minä olin jo Amin selässä kouluvalmennuksessa. Ami katseli ympäristöään, kun lähdimme liikkeelle. Ami säpsähti aina välissä jotain. Kävelimme rauhassa uralla muiden ratsukoiden kanssa. Ami käveli pää korkealla ja korvat pystyssä. Tunsin Amin olevan hiukan jännittynyt. Aloin tekemään voltteja ja pysähdyksiä, että saisin Amin kuulolle. Ami käveli sopivan reippaasti. Taivuttelin Amia kevyesti ennenkuin vaihdoimme suuntaa. Tein täyskaarron ja vaihdoin sillä suuntaa. Lähdimme oikeaan kierrokseen. Ami totteli hyvin, vaikka kerran tamma säikähti Aleksia, joka seisoi kentän keskellä. Tein samat jutut tähänkin suuntaan. Ami totteli hyvin.

Kokosin ohjia ja maiskutin. Ami lähti ravaamaan kevyesti. Tein voltteja ja loivaa serpentiinikuviota. Taivuttelin Ami kevyesti ja keskityin katsomaan menosuuntaan. Myötäsin hiukan, mutta en niin paljoa kuin käynnissä. Vaihdoimme suuntaa täyskaarrolla. Tein voltteja toiseenkin suuntaan ja yritin käyttää mahdollisimman paljon istuntaa ja vähemmän ohjaa. Se onnistui yllättävän hyvin.

Jakaannuimme pääty-ympyröille. Hiljensimme käyntiin ja aloin tekemään avotaivutusta. Ami totteli hyvin, eikä enää säpsähdellyt. Alussa minulla oli hankaluuksia, mutta loppua kohden parani. Lopussa oli jo jopa tyytyväinen minun ja Amin suoritukseen. Reipas käynti meni hyvin, tosin Ami yritti välillä hidastaa, mutta siitäkin selvittiin ja kun paransin istuntaani sain Aminkin suoraksi. Lopussa meillä meni jo todella mallikkaasti. Sitten tuli suunnanvaihto. Onneksi Amilla ei ollut väliä mihin suuntaan mentiin. Katsoin tiukasti menosuuntaan ja aloin tekemään avotaivutusta. Onneksi Ami oli jo saanut kiinni ideasta ja totteli melko pienillä avuilla. Tosin kerran horjahdin ja Amin askeleet menivät aivan sekaisin. Sain siitä huomautuksen Aleksilta. Reipas käyntikään ei tuottanut ongelmia. Saimme jopa kehuja Aleksilta.

Sitten siirryimme raviin ja kokeilimme siinä tätä samaa tehtävää. Tämä osoittautui vaikeammaksi ja minulla oli hiukan vaikeuksia saada Ami taivutettua. Sinnikkäästi sain tamman edes jonkinlaiseen taivutukseen, mutta ei siinä kyllä ollut kehumista. Toinen suunta meni sitten aavistuksen paremmin. Ami kuunteli kuuliaisesti hiukan epäselviä apujani ja sain kuin sainkin tehtyä ihan mukiin menevän avotaivutuksen. Kun sain avotaivutuksen ihan hyväksi sain luvan mennä uralle.

Nyt oli lyhyiden väli käyntien vuoro. Annoin Amin venyttää kaulaansa ja puhaltaa. Taputin tamman kaulaa ja lepuutin itsekin jalkojani, joita särki kova työskentely. Harmikseni käyntipätkä oli pian lopussa ja siirryimme seuraavaan tehtävään. Kokosin ohjia ja valmistelin Amin laukkaan. Nostin laukan suoraan käynnistä ja se onnistui yllättävän hyvin. Meillä tuli vain ylsi ravi askel väliin. Laukkasimme lyhyensivun kulmaan ja teimme siellä laukkavoltin. Voltista tuli ehkä hiukan liian iso, mutta mitäs tuosta. Siirryimme takaisin pitkällesivulle laukassa ja pidin taivutuksen samana. Aloimme tehdä sulkutaivutusta laukassa. Minua hiukan jännitti, mutta siirsin jännityksen sivuun ja otin tilalle päättäväisyyttä. Keskityin täysillä sulkutaivutukseen. Olin niin keskittynyt että en huomannut kuinka hikipisarat ilmestyivät otsalleni. Onneksi pääty tuli pian vastaan ja hiljensin ravin kautta käyntiin. Tapasimme välit ja teimme radan vielä muutaman kerran. Selvisimme vain muutamalla pikku virheellä.

Pian piti vaihtaa suuntaa. Tämä suunta oli parempi suunta minulle, joten rahakin meni paremmin, tosin pari ravi askelta tuli edelleen laukannostossa. Onneksi se oli vain pieni virhe. Paita liimautui selkääni, kun saimme vihdoin siirtyä loppukäynteihin. Annoin Amille pitkät ohjat. Otin jalkani pois jalustimista ja heiluttelin niitä vähän. Olin läpimärkä hiestä ja jokaista lihastani särki. Ainakaan täällä ei päästetä liian helpolla ajattelin. Taputin Amin kaulaa ja tunsin sen olevan hikinen. Nyt taisi Amikin tarvita suihkua. Väsyneenä, mutta iloisena pudottauduin alas Amin selästä ja lähdin tallia kohti. Onneksi Amilla näytti olevan hyvä päivä tänään ja Ami on näköjään kotiutunut todella hyvin.

// 2 arpaa lisätty

Ami liikkui todella kivan näköisesti tänään, vaikka olikin aluksi hieman säpsyllä päällä. Se on selvästi osaava hevonen, mutta tarvitsee selkäänsa vakaan ratsastajan, joka tietää mitä on tekemässä. Siinä sinulla on vielä hieman harjoiteltavaa, sillä kätesi olivat hieman levottomat ja avotaivutus levisi sen takia muutamaan otteeseen. Harjoittelemalla ja vakaaseen istuntaan keskittymällä voitte kuitenkin päästä pitkälle!
- Aleksi

Katri voisi osallistua Novan kanssa

Meillä oli Kyyhkyn kanssa takana todella huono päivä. Mulla oli valehtelematta käynyt ainakin kolmesti mielessä etsiä Aleksi käsiini ja ilmoittaa ettei me päästäkkään kouluvalmennukseen, koska meidän yhteistyöstä ei tänään vaan tullut mitään, mutta lopulta hinku mun kovasti odottamalle tunnille voitti. Taluttaessani sitten raivokkaasti steppailevaa (ja jotain muitakin outoja tanssimuuveja tekevää) tammaa kohti maneesia varpaat kipeänä ainakin kymmenestä kavion alle jäännist, mä toivoin kovasti ettei me pilattaisi toisten tuntia meidän sekoilulla – ja että tunnin päästä Aleksi vielä antaisi meidän osallistua Hallavacupiin.

Avo - ja sulkutaivutukset oli yksi mun ihan lempparijuttu koulussa, ja ihan parasta lähestymisharjoittelua tämmöiselle jolla siihen rutiini on vielä vähän haussa sen “muutaman” vuoden taukoilun jälkeen. Kyyhky rauhoittui tapansa mukaan heti kun olin kavunnut sen selkään, ja vaikka olikin hyvin jäärällä tuulella liikkui kivasti eteen verryttelyssä ja pääty-ympyröillä avotaivutuksia tehdessä.

Rakastin Aleksin tunneissa sitä, että alkuhömpötyksiin käytettiin mahdollisimman minimaalinen aika, ja tekemistä oli paljon. Niin oli tänäänkin, tositoimiin lähdettiin lähes heti kun hevoset olivat saaneet lihaksensa aktivoitua.
“Eeva, muista ulkoavut ja tuntuma vasemmassa ohjassa! Sie et voi ratsastaa pelkästään oikealla ohjalla ja pohkeella - huomaatko, kuinka Kyyhky on ihan karannut avuilta!”, kuului Aleksin ohje kentän keskeltä melkein heti, kun olin saanut taas Kyyhkyn suoristettua. Se oli hyvä neuvo, mutta mulla meni silti hyvä tovi ennen kuin sain tamman edes jotenkuten ohjan ja pohkeen väliin. “Hyvä, nyt liikku huomattavasti paljon paremmin!”, Aleksi kommentoi jälleen ja pyyti kaikkia vaihtamaan suunnan ja jatkavan samaa tehtävää.

Ravissa Kyyhky alkoi kulkemaan hieman pohkeen edessä (tai enemmänkin ravihevosen kiitoravissa), joten mun täytyi tehdä huomattavasti enemmän puolipidätteitä, ennenkuin sen tajuntaan upposi edes vähän hidastaa vauhtia. Ensinmäinen avotaivutus ravissa ei ollut meidän osalta edes nimeksikään avoja, koska Kyyhky puri kuolaimelle ja hinautui ärsyttävästi mun sisäpohjetta vasten.
“Sisäavut läpi!”, Aleksi ohjeisti ihan kuin en itse olisi sitä tajunnut prkl. Oli kyllä meikäläisellä kirosanoissa pidättelemistä kun oikein sieluni silmin näin Kyyhkyn heiluttelevan henkistä keskisormea aivan nenäni edessä. “Eeva oikea ohja, vasen pohje! Noin, nyt menee paljon paremmin!”.

Mä jouduin pusertamaan viimeisetkin voimat itsestäni, mutta loppujen lopuksi se oli lopputuntia nähden kannattavaa. Välikäyntien jälkeen meidän täytyi nostaa laukka pitkällä sivulla, tehdä lyhyen sivun loppuun kymmenen metrin laukkavoltti, ja lähteä sen jälkeen ratsastamaan uraa pitkin sulkutaivutusta laukassa. Tehtävä oli haastava, mutta alkuverryttelyn ansiosta Kyyhky alkoi toimia paljon paremmin ohjan ja pohkeen välissä. Saimme lopputunnista Aleksilta paljon positiivista palautetta, ja olin kaikenkaikkiaan erityisen tyytyväinen meidän työskentelyyn. Eiköhän se siitä, Hallavacuppia kohti.

//Löytyy myös Kyyhkyn päikystä..//

// 2 arpaa lisätty
Tää oli nyt 400 sanaa, eli jos seuraavasta teet sitten pidemmän ni se voi kompensoida

Alkutunti oli teille erityisen haastava, sillä Kyyhky ei meinannut ollenkaan kuunnella apujasi vaan kaahotti lähinnä menemään juuri siten kun siitä itsestä parhaaksi tuntui. Asiaa ei auttanut se, että sinulla itselläsi meinasi välillä mennä hermo. Muista vain pysyä rauhallisena ja ratsastaa päättäväisesti.
Alun sekoilemisen jälkeen sait kuitenkin Kyyhkyn hyvin avuille ja laukkatehtävä sujui paikoitellen erittäin ammattimaisesti. Tästä on hyvä jatkaa kohti kilpailuja!
-Aleksi

Talutin Novan yksäripäädyn ovesta maneesiin muiden perässä. Kiristin kaarrossa vielä satulavyötä ennen ratsaille nousemista. Jalustimia ei onneksi tarvinnut säätää, koska ne olivat valmiiksi oikean mittaiset. Se jos mikä oli hyvä puoli siinä, että oli ainoa, joka kyseisellä hevosella ratsasti. Ei tarvitsisi säätää jalustimia niin usein. Kun olin valmis, seurasin hieman sivusilmällä, milloin muut ratsukot lähtivät liikkeelle ja mihin suuntaan. Annoin Novalle pohkeita ja ratsastin uralle hyvään väliin. Yhtä hevosta kannatti kuulemma varoa, koska se potkisi.

 Tein paljon voltteja, jotta saisin Novan kuulolle. Harjoittelin myös muutamia pysähdyksiä. Niissä ongelmana oli saada Nova pysähtymään nopeasti ja sujuvasti. Ravasin myös pieniä pätkiä uralla ja ympyrällä. Ei aikaakaan, kun alkulämmittelyt olivat ohitse ja oli aika käydä kunnolla töihin. Keräsin ohjia entistä enemmän tuntumalle ja valmistauduin kuuntelemaan ensimmäisiä ohjeita. Muodostimme kaksi pääty-ympyrää, joilla mentiin ¼ avotaivutuksessa ja ¼ normaalisti reippaassa käynnissä. Reipas käynti onnistui Novalta ainakin luonnostaan, enkä sen eteen joutunut tekemään töitä.

 Avotaivutuksissa oli aluksi hieman ongelmia, mutta nekin lähtivät sujumaan pikkuhiljaa. Suunnanvaihdon jälkeen vaikeuksia ei ilmennyt lähes laisinkaan. Ravissa sitten ongelmaksi koitui jälleen Novan reippaus. Ympyrä meinasi venyä aina liian suureksi, enkä saanut Novaa kulkemaan kunnolla avotaivutuskohtia ravissa. Vertasin välillä menoani muihin ratsukoihin ja näytti siltä, että heillä sujuisi paljon paremmin. Pelkäsin, että muut pitäisivät minua täysin aloittelijana, vaikka eihän minulla ollutkaan välttämättä yhtä paljoa ratsastuskokemusta, mitä heillä saattoi olla.

 Välikäynteihin siirtyminen tuntui suurelta helpotukselta. Annoin Novalle hieman pidempää ohjaa, jotta se saisi kulkea rennosti hetken aikaa. Tai niin rennosti miten Nova vain osasi kulkea. Tamma otti silti reippaita askelia ja saavutti jatkuvasti edellä menevää ja jouduin tekemään väliin voltteja enemmän, mitä laki sallii. Välikäyntien jälkeen oli aika laukata.

 Kun tuli minun vuoroni, laukannostossa ei ollut minkäänlaista ongelmaa. Novan laukka ei onneksi ollut liian reipasta ja kulmassa tehtävä voltti sujui erinomaisesti. Novan innostuksesta johtuen sulkutaivutus ei sujunut ihan niin kuin olisi pitänyt. Toisella yrittämällä sekin meni kuitenkin jo huomattavasti paremmin. Onnekseni käyntiin sai siirtää ravin kautta, koska tiesin, että hidastaminen ei tulisi olemaan helppo nakki. Tiesin, että minun täytyisi opetella paremmin Novan hallintaa, vaikka tamma kyllä tottelee aina loppujen lopuksi käskyjäni.

 Toiseen suuntaan ratsastaessa sulkutaivutukset sujuivat jostain kumman syystä paremmin. Saimme Novan kanssa yhdessä välissä jopa kehujakin Aleksilta. Siltin tuntui, että muilla ratsukoilla olisi mennyt paremmin, kuin minulla. Loppuraveissa löysäsin ohjaa reippaasti ja Nova sai kulkea kaula venytettynä. Jouduin jälleen tekemään muutamia voltteja, jottemme törmäisi edellä kulkevaan hevoseen. Loppukäyntien aikana Nova näytti jopa oikeasti rentoutuvan ja hörisi tyytyväisen oloisena. Irrotin jalkani jalustimista ja venyttelin hieman. Tämän päiväinen ratsastus tuntuisi varmaan seuraavana päivänä lihaksissa.

 Tunti ei ollut mistään helpoimmasta päästä minulle. Siitä tosin oli jonkin aikaa, kun olin ratsastanut koulua kunnolla ja välillä tuntuikin, että Nova osasi reippaasti paremmin, kuin minä. Kaikin puolin valmennus oli sujunut kohtalaisen hyvin ja minulla alkoi pikkuhiljaa olla itsevarmempi olo taidoistani. Sain kartoitettua asioita, joita minun pitäisi vielä hioa ja asioita, jotka osasin jo.

 Kiitin Novaa tunnin jälkeen taputtamalla tätä kaulalle ja laskeuduin satulasta. Löysäsin hieman satulavyötä ja nostin jalustimet. Annoin muiden ratsukoiden kulkea edeltäni ulos maneesista ja lähdin sitten itse jonon hännille. Tallissa onneksi ei tarvinnut pitkää matkaa kävellä. Palkitsin Novan vielä lopuksi porkkanalla.


506 sanaa


//3 arpaa lisätty,
Nova liikkui tunnin alusta asti hyvin eteenpäin eikä energiasta ainakaan ollut puutetta. Sen kanavoimisessa oikeaan suuntaan sen sijaan tarvitsette hieman harjoitusta. Neuvoisinkin teitä harjoittelemaan enemmän kokoamista kotiläksynä. Istu itse syvemmin satulaan ja käytä paljon puolipidätteitä hyväksesi. Jos Nova pääsee turhan pitkäksi, se lähtee usein kaahottamaan liikaa eteenpäin, eikä keskity käsillä olevaan liikkeeseen. Vasempaan kierrokseen laukkatehtävä sujui teiltä kuitenkin erittäin hyvin ja aloit saada sitä oikeaa tuntumaa Novaan ja tamma jaksoi keskittyä sulkutaivutukseen. Muista se fiilis ja lähde hakemaan sitä myös myöhemmissä treeneissä!
- Aleksi

Hymyilytti. Ei siksi, että Nikita olisi ollut mitenkään kovinkaan lupaavalla tuulella, vaan ihan vaan siksi, että se oli Nikita. Jo harjatessani hevosta sain huomata, että se oli tänään herkkänahkainen. Se hätkähteli ja mutristeli, kun joku käveli käytävällä ohi, eikä lainkaan ilahtunut, kun harjasin sitä sen mielestä liian kovaa, liian hiljaa, liian kauan tai vain väärästä paikkaa. Mikään ei miellyttänyt Harmaata Leidiä tänään. Arvelin, että sen motivoinnissa olisi tänään tekemistä. No, jäisi nähtäväksi, millä mielellä palaisimme talliin valmennuksen jälkeen - olisiko minun hyvä ja Nikitan huono päivä vaihtanut paikkaa keskenään?

Alkukäynneissä se jo osoitti vastentahtoisuutensa työntekoa kohtaan. Kummallista kyllä, sen askel oli tahmea ja ilme nyrpeä. En osannut arvailla, mikä kevätmasennus tamman oli saanut valtaansa, mutta sellaista elämä välillä hevosten kanssa oli. Koetin herätellä hevosta isoon, reippaaseen raviin, ja kun se lopulta alkoi saada raajojaan liikkeelle, hain sitä paremmin luokseni siirtymien kautta. Nikita tuntui melko suoralta, mikä oli hyvä lähtökohta työskentelylle. Se ei tuntunut epätavallisen jäykältä kumpaankaan suuntaan, ja vaikka se välillä yritti pakoilla ohjastuntumaa, näin sen korvien osoittavan yhä isomman osan ajasta minun suuntaani kaiken muun ympärillä tapahtuvan sijaan.

Pääty-ympyrällä Nikita tuntui tasaiselta ja myönteiseltä siihen saakka, kunnes siltä alettiin pyytää avotaivutusta. Alku oli lupaava, mutta äkkiä huomasin istuvani älävaikutamuhun-kuoreen vetäytyneen herkkistamman selässä. Vähä vähältä maanittelin ja houkuttelin Nikitaa takaisin työskentelymoodiin. Suoristuksen jälkeen aloitin taivutuksen vaatimisen baby stepseillä. Kuin huomaamattaan Nikita teki niin kuin pyysin, mutta yritti taas karata juuri ennen kuin olisin itse suoristanut sen. Korjasin sen vielä takaisin avotaivutukseen, jotta päätös suoristumisesta olisi minun eikä hevosen aivoitus. Periksiantamattomalla työskentelyllä ja oikea-aikaisilla myötäyksillä ja kehuilla Nikita alkoi pehmetä.

Toinen suunta taisi olla hevoselle hieman helpompi, sillä suunnanmuutoksen jälkeen sain kaivettua hetkittäin esille sen Nikitan, joka allani oli parhaimmillaan ollut sinä aikana kun ratsastin hevosta säännöllisemmin. Se ei suinkaan ollut mikään vaikeuksien kautta voittoon -hetki, sillä haasteita oli vielä edessä. Oma mieleni kuitenkin pysyi tyynenä, kun huomasin, että Nikita oli työstettävissä, vaikka hieman nihkeä oli yleisolemukseltaan tänään ollutkin.

Ravissa tehtävää tehdessä tuntui aluksi siltä, että koko ajan tapahtui paljon ja lyhyessä ajassa. Piti huolehtia askellajista ja etäisyyksistä, taivutuksesta ja suoristuksesta, reitistä... Hetkeksi minulta meni niin sanotusti langat sekaisin, mutta Aleksi taisi arvata sen.
"Eevi, hengitä ja ajattele yhtä asiaa kerrallaan", hän kehotti.
Niin pienellä lausahduksella saattoi saada aikaiseksi niin paljon, kun sen ajoitti oikein. Päästin ilmaa keuhkoista ja rentoutin kehoni, nollasin tilanteen hetkeksi. Aloitin alusta, puhtaalta pöydältä, ja keskityin pieniin tavoitteisiin kerrallaan. Eihän tämä ollut vaikeaa, kun ei vaan antanut itsensä ajautua lukkoon.

Yllättävän pian olikin aika siirtyä käyntiin ja valuttaa pitkää ohjaa. Nikita valui ohjan mukana, ja havahduin huomaamaan, että oli kuin se olisi pudistellut alkutunnin liimat kavioistaan jossakin vaiheessa tuntia. Se ei vielä ollut lainkaan niin loistava kuin olisi voinut parhaana päivänään olla, mutta minulla oli hyvä mieli.

Laukannostot olivat yksi suosikkiasioistani. Rakastin laadukasta laukkaa, ja jos jollakin sai sitä esiin, niin hyvillä nostoilla. Se hetki, jona hevonen ponnisti voimakkaasti ja täsmällisesti laukkaan, oli sanoinkuvaamattoman miellyttävä. Laukkatyöskentely oli ehdottomasti tunnin kohokohta. Sain tehdä kovasti töitä, jotta kymmenen metrin voltit onnistuivat itseäni tyydyttävästi, mutta kertaakaan ei tehnyt mieli heittää hanskoja tiskiin. Tiesin, että osasin ratsastaa laukkaa, osasin kääntää, osasin ratsastaa Nikitaa. Sulkutaivutuskin tuntui vaivattomalta ja helpolta. Aleksin ääni nakutti pienenä takaraivossa ja toisteli raviavon aikana lausuttuja rauhoittavia sanoja, ja niinpä minulla oli tyyni olo.

"Ei ihan priima", kiteytin fiilikset Nikitasta vastaukseksi Aleksin kysymykseen tunnin lopussa. "Ei ihan priima, mutta palkitseva. Vaatii hereilläoloa... niin kuin ratsastaminen yleensä."

// 2 arpaa lisätty, kommentti myöhemmin

Nikita ei ollut tänään mistään helpoimmasta päästä ratsastaa, mutta olit ihailtavan päättäväinen sen kanssa alusta asti. Tarmokkaalla ratsastamisella ja rauhallisilla avuilla sait pikkuhiljaa Nikitaa näyttämään myös sen parempia puolia ja lopputunnista sinulla olikin oikein kuuliainen ja hyvin työskentelevä hevonen allasi. Erittäin hienoa työtä Eevi!
- Aleksi

Mä olin ihan ajatuksissani kiivetessäni Tintun selkään. Päässä pyöri lähinnä illan bileet, jonne Sami oli kutsunut mut. En tiennyt mitä laittaa päälle. Ne oli kuulemma ihan perus lukiolaisten kotibileet, eli luultavasti siellä olisi jotain tavallisia teinejä. En haluaisi joutua silmätikuksi mun erilaisen pukeutumistyylin takia, varsinkaan kun en varmasti tuntisi oloani kovin tervetulleeksi tuntemattomien ihmisten keskellä. Ja vaikka Sami tietysti tiesi millaisessa lookissa pyörin – ja se luultavasti olikin se syy miksi se oli alun alkaensa muhun silmänsä iskenyt – niin en tiennyt olisiko hän halunnut mun laittavan päälleni jotain ”tavallista” tai ”nättiä”. Hitto mähän en edes tiennyt oltiinko me menossa sinne ns. yhdessä, vai oliko poika vaan muuten vaan pyytänyt mut paikalle.

”Nanna, herätys! Vaikka mie annoinkin teille vapaat kädet lämmittelyn suhteen, niin ei se tarkoita sitä että saa laiskotella ihan miten sattuu! Miula on aika haastavia tehtäviä suunniteltuna tälle päivälle, eli kannattaa ottaa tästä alkuverryttelystä kaikki irti!” havahduin Aleksin karjumiseen ja otin ohjia vähän paremmin tuntumalle. Tinttu tosiaan ravasi mitä leppoisinta mummovauhtia eteenpäin. Päätin siirtää elämää tärkeämmät vaatetuskysymykset myöhemmälle pohtimiselle ja keskittyä käsillä olevaan valmennukseen.

Avotaivutukset oli yhtä tuskaa. Kuten Aleksi sanoi, hyvistä alkuverryttelyistä olisi ollut tässä kohtaa apua. Nyt Tinttu roikkui kuolaimessa, askeleet laahasivat ja meidän ympyrä oli ennemminkin joku ameban muotoinen otus. Aleksilla meinasi mennä hermot useampaan otteeseen mun kanssa (tai niin päättelin sen otsassa sykkivästä suonesta) kun neuvot ei meinanneet millään mennä perille ja mun käteni tekivät jotain ihan omiaan jatkuvasti.

Jotain kuitenkin tapahtui kun päästiin laukkaamaan. Tinttu oli paljon energisempi ja paremmin avuill,a ja mäkin pystyin paljon helpommin keskittymään täsmällisiin apuihin. Sulkutaivutus onnistui ihan kohtalaisesi, mutta muutaman kierroksen jälkeen ne parantuivat ja lopputunnista sekä Aleksi että mä oltiin tyytyväisiä suorituksiin. Ja niin taisi olla Tinttukin, sillä se porskutteli loppuraveissa mitä hienoimmassa muodossa eteenpäin.

286 sanaa, 1 arpa hallavacuppiin
//1 arpa lisätty, kommentti myöhemmin

Olit tänään alkutunnista ihan omissa ajatuksissasi ja se näkyi heti Tintun liikkeessä. Tuntui kuin kummallakin olisi ollut enemmän tai vähemmän motivaation puutetta. Avotaivutuksenne ei ollut ollenkaan sitä tasoa, mitä olisin teiltä tässä vaiheessa toivonut, mutta sentään paransitte sitten laukkatehtävään. Toivottavasti kisoissa viimeistään löydät sitten sen sisäisen kouluratsastajasi, sillä tiedän että pystytte Tintun kanssa paljon parempaan.
- Aleksi

Kaikki kommentit on tulleet (:
Aikooko Valma tehdä maksua?

En tiedä, jos kerkiin DD-: Saanko mä siitä vielä koulumerkkiin merkinnän vaikka se onkin törkeen myöhässä?

Juu saat, vaikka kommenttia en välttämättä jaksa kirjoittaa :-D