Amin hoitopäiväkirja

Tiko Tiko Amigo eli Ami


Tästä pääset Amin sivuille http://tikotikoamigo.weebly.com


- 5 fleeceloimi
- 15 toppaloimi
Jos yli -20 jää sisään
Sateella ja kuraisella säällä sadeloimi.

1. Ami tulee Hallavaan

Istuin autossa ja katselin ulos ikkunasta. Ulkona satoi räntää. Vaikka sää oli masentava oli iloinen, koska auton perässä keikkui traileri. Olin äitini kanssa lähtenyt kuskaamaan omaa hevostani uutta tallia kohti. Minua jännitti hiukan, mutta uskoin että tämän talli oli mukava ja että sopeutuisin nopeasti. Tosin pelkäsin hiukan että arabini Ami ei sopeutuisinkauhean nopeasti. Ami pelkäsi hirveästi kaikkea uutta. Uudet ihmiset saivat kaivosta ja uudet paikat olivat kerta kaikkiaan niin pelottavia että Ami menee ihan sekaisin, silloin jopa risu voi olla jotain ihan hirveää. Rohkaisin mieleni, kun talli alkoi näkyä. Äiti ajoi parkkipaikalle ja minä hyppäsin heti ulos.

Tarhoissa käyskenteli hevosia ja kentällä oli tunti menossa. Tallipiha vilisi ihmisä. Kaiken sen hälinän ja vilskeen keskeltä tuli esiin mies, joka suuntasi meitä kohti. Mietin hetken kuka hän voisi olla ja pian muistinkin, hän oli tallin omistaja Aleksi. Mies harppoi luokseni ja toivotti minut tervetulleeksi. Esittäydyin ja sitten äiti tulikin jatkamaan. Äiti jäi puhumaan Aleksin kanssa, kun minä kiersin traileri "takaoven" luokse. Avasin oven ja astuin sisään. Ami näytti tärisevät, joten silitän tammaa hetken ja se rauhoittui.

Kuulin kuinka äiti laski lastaussillan alas ja avasi takapuomin. Irroitin riimunnarun koukusta ja lähdin työntämään Amia varovasti ulos. Ami meni askel kerrallaan hyvi rauhallisesti ulos ja pysähtyi aina välissä. Pian Ami jo seisoi ulkona. Ami piti kaulaansa korkealla ja katseli ympärilleen. Ainakaan vielä tamma ei ollut saanut paniikkikohtausta ja se oli hyvä. Äiti kävi hakemassa Amin kamoja, kun minä lähdin taluttamaan Amia Aleksin perässä. Ami tuntui yllättävän rauhalliselta. Näin rauhallinen se ei ole ollut koskaan, kun se on muuttanut.

Aleksi ohjeisti meidät talliin ja Amin karsinnalle. Karsinoissa näkyi upeita hevosia ja uteliaita tallityttöjä. Kuka tietää ehkä joku noista on tulevaisuudessa ystäväni. Talutin Amin sisään karsinan ja käänsin sen. Sidoin riimunnarun kiinni kalterien ja aloin ottamaan pois kuljetussuojia. Ami käyttäytyi melko rauhallisesti, se saattoi johtua siitä että tamma oli väsynyt. Puhuin samalla Aleksin kanssa. Hän vaikutti mukavalta. Minusta tuntui että tulisin viihtymään täällä. Otin vielä loimen pois ja avasin letitetyn hännän. Otin riimunnarun irti riemusta ja ripustin sen karsinan ulkopuolella olevaan koukkuun.Laitoin loimen karsinan ovessa olevaan tankoon ja otin suojat syliini. Aleksiohjeisti minut satulahuoneeseen.

Äiti tuli perässä laatikoiden kanssa. Laitoin satulaan ja suitset vapaaseen telineeseen ja kiinnitin siihen Amin nimi kyltin. Kuljetussuojat sujautin sujapakkiin, jonka laitoin hyllykölle Amin harjapakin viereen. Myös lääke/lisäravinne/pesuaine pakkaus löysi paikkansa. Loimi laatinkoa en vielä purkanut vain jätin sen yhteen nurkkaan. Päätin järjestellä loput myöhemmin. Lähdin äidin ja Aleksin kanssa toimistoa kohti puhumaan kaikista Hallavan säännöistä ja vuokrasta ja sen sellaisesta.

Uskon että Ami tulee viihtymään täällä ja minä myös. Onneksi Ami ei ollut niin pelokas kuin yleensä. Ehkä tamma tottuu jo pian uuteen paikkaan.

2. Tutustumista ja puuhailua

Hyppäsin ulos autosta ja hyvästelin äidin. Lähdin juoksemaan tallia kohti. Puhkuin intoa. Astuin sisään talliin, missä hevosenhaju ympäröi minut. Hidastin juoksusta kävelyyn ovella. Kävelin rauhallisesti käytävää pitkin ja katselin karsinoihin. Oli säikähtää kuoliaaksi, kun yhdestä karsinasta tupsahti tyttö ja vuonis. En ollut tutustunut vielä muihin kuin Aleksiin, joten menin rohkeasti esittäytymään oranssi hiuksiselle tytölle.

"Moi, on Nelli ja omistan sen uuden arabin," sanoin tytölle."Moi, olen Valma ja tämä on hoitsuni Dunja," Valma kertoi. Hän näytti hiukan ujolta, mutta vaikutti mukavalta."Aleksi kertoikin susta,"Valma sanoi. Rupattelimme hetken, mutta pian Valman piti lähteä viemään Dunjaa tarhaan. Voisikohan hänestä tulla ystäväni, ainakin hän vaikutti kivalta.

Hyppelehdin Amin karsinalle ja siellähän Ami kurkki. Silitin mustaa turpaa ja annoin tammalle porkkanan palan. Päätin harjata tamman, joten suunnistin satulahuoneelle. Nappasin sinisen harjapakin hyllyltä ja lähdin takaisin Amin luokse. Sujahdin karsinaan ja laitoin harjapakin maahan. Ami alkoi tekemään tarkastusta minulle. Tamma tarkisti minut kolmesti, ennenkuin uskoi että minulla ei ollut herkkuja.

Nauraen otin pakista kumisuan toiseen käteen ja normi suan toiseen. Aloin käymään niillä Amia läpi. Tein hierovaa liikettä kumisualla ja normi suallaharjasin karvat suoriksi. Amilla oli pari mutkaista kohtaa vatsan alla, mutta jalkoja ja niitä lukuunottamatta Ami oli melko puhdas. Pian olin harjannut kaiken muun, paitsi jalat. Otin kovan harjan ja aloin harjaamaan jalkoja. Jalkakarvat olivat takussa ja mutaiset. Onneksi lika oli kuivunutta ja lähti melko helposti pois. Eihän niitä jalkoja tarvinnut puhdisteta kuin 20 minuuttia. Suraavaksi puhdistin kaviot. Ami ei olisi halunnut nostaa jalkoja ja yrittikin kerran näykkäistä. Näytimme varmasti hullunkurisilta. Ami irvisteli minulle, mutta sain kuin sainkin kaviot puhtaiksi. Voittajana siirryin hännän selvitykseen. Otin hännänselvitysaineen harjapakista ja suihkautin sitä häntään. Sitten aloin harjaamaan häntää selväksi. Takkuja oli paljon ja niihin meni paljon hännänselvitysainetta. Onneksi urakka oli pian takanapäin. Harjan selvittämisessä ei mennyt kauaa, sillä harjassa ei ollut hirveästi takkuja.

Jätin Amin karsinaansa ja lähdin viemään harjapakkia satulahuoneeseen. Satulahuoneessa tapasin jonkun tytön. Tunnistin tytön Valmaksi. Pyysin häntä esittelemään paikkoja ja sen hän teki mieluusti. Hän esitteli kaikki tallin hevoset ja pesupaikan. Tarhat ja pihattokin ja sen asukkaat tulivat tutuiksi. Maneesin ja kentän tiesin jo. Kaikkien näiden jälkeen menimme taukotilaan. Siellä sain oman kaapin ja tutustuin pariin tyttöönkin. Heidän nimensä olivat Maia ja Inari. He vaikuttivat mukavilta. Nyt tiesin jo vähän enemmän Hallavasta. Jäin tyttöjen kanssa juttelemaan vielä hetkeksi ennenkuin lähtisin kotiin.

3. Koulutreeniä Hallavacuppia varten

Kävelin sisään yksäripuolen ovista. Ami työnsi päänsä ulos karsinasta ja hirnahti tervehdyksen. Kävelin tammani luokse ja sujahdin karsinaan. Minulla oli ollut huono päivä, mutta Amin kanssa oleminen lohdutti. Rapsutellessa mietin mitä tekisin tänään. Päädyin koulutreeniin. Olihan Hallacuppikin jo pian.


Lähdin hakemaan harjapakkia, satulaa ja suitsia satulahuoneesta. Siellä istui Novan omistaja puhdistamassa satulaa. Menin esittäytymään ukolle naisen alulle."Hei, olen Nelli ja omistan Amin," sanoin. Tyttö tuijotti maahan ja sopersi jotain tämän tapaista:"Minä olen Katri."Lopusta en saanut sitten selvää. Jätin tytön rauhaan, sillä hän vaikutti kiusaantuneelta. Hän ei ollut tätä puheliasta poppoota, jota minä edustin. Nappasin harjapakin hyllyköltä ja otin suitset ja satulan syliini. Sitten lähdin Amin luokse.

Ami nukkui karsinassa, eikä huomannut tuloani. Laitoin satulan telineeseen ja suitset löysivät paikkansa koukusta, karsinan ovesta. Sujahdin karsinaan harjapakin kanssa. Ami heräsi, kun aloin harjaamaan melkein puhdasta tammaa. Harjasin Amia normaalilla sualla. Pian olin valmis ja aloin puhdistamaan kavioita. Lopuksi tarkistin vielä Amin suoliäänet ja jalat. En löytänyt mitään hälyttävää, joten aloin varustamaan tammaani. Ami oli oma kiltti itsensä ja pian olimme valmiita. Lopuksi laitoin vielä kypärän päähän ja sitten lähdin taluttamaan Ami maneesiin.

Tähän aikaan siellä ei ollut ketään. Minulla oli 45 minuuttia aikaa treenata, ennen kuin seuraava tunti alkaisi. Kävelimme sisään maneesiin. Kävelin kaartoon ja laitoin ohjat Amin kaulalle. Kiristin satulavyötä ja ponnistin sitten arabini selkään. Ami seisoi kiltisti paikoillaan. Korjasin istuntaani hiukan ja maiskutin sitten.

Lähdimme kulkemaan alkukäyntejä. Ami oli todella virkeä ja käveli reippaasti. Tein voltteja ja pysähdyksiä, saadakseni Amin kuulolle. Tein samat jutut toiseen suuntaan ja sitten kun alkoi tuntumaan että Ami oli hallinnassani otin ohjia enemmän tuntumalle. Maiskutin ja Ami lähti ravaamaan kauniisti. Amin ravi oli suurta ja ilmavaa. Menimme pari kierrosta kevyessä ravissa, tehden pääty-ympyröitä. Ami liikkui sulavasti molempiin suuntiin. Pian olin mennyt molempiin suuntiin ja hiljensin käyntiin.

Aloin tekemään avotaivutusta. Yritin käyttää mahdollisimman paljon istuntaani. Ami kulki hiukan väärin ja huomasin sen johtuvan istunnastani. Korjasin istutaani ja jatkoin sitten. Nyt meni jo paremmin. Lopuksi olin todella ylpeä, koska meillä meni niin hyvin. Toisessa suunnassa oli hiukan ongelmia. Se oli Amin heikompi suunta. Yritin tehdä avut mahdollisimman selkeästi, mutta en silti saanut siitä hyvää. Tätä pitäisi harjoitella. Aika riensi, joten meidän piti vaihtaa asiaa, että ehdimme tehdä kaiken mitä pitikin. Sulkutaivutus oli helpompi Amille ja minulle, joten se meni hyvin, eikä meidän pitänyt tehdä sitä pitkään. Lopuksi menimme sulku- ja avotaivutusta ravissa. Laukkaa emme nyt kokeilleet.

Siirryimme kolmikaariseenkiemurauraan. Menimme kolmikaaristakiemurauraa kaikissa askellajeissa. Se oli helppoa. Tosin kerran horjahdin ja Ami lähti väärään suuntaan. Onneksi mitään pahempaa ei sattunut. Lopussa teimme vielä avotaivutusta siihen huonompaan suuntaan.

Olin juuri tehnyt loppuravit ja siirtynyt käyntiin, kun maneesinovet avautuivat. Menin kaartoon ja pudottauduin alas. Sisään virtasi tuntilaisia. Lähdimme Amin kanssa heidän jaloistaan ja suuntasimme tallia kohti.

Tallissa riisuin varusteet ja aloin harjaamaan tammaa. Treeni oli mennyt ihan hyvin ja nyt oli jo paljon paremmalla tuulella, kun ennen tallille tuloa. Jäin harjaamaan Amia vielä hetkeksi.

//1 arpa lisätty -A

4. Kouluvalmennus

Olimme saanet paperi asiat kuntoon ja minä olin jo Amin selässä kouluvalmennuksessa. Ami katseli ympäristöään, kun lähdimme liikkeelle. Ami säpsähti aina välissä jotain. Kävelimme rauhassa uralla muiden ratsukoiden kanssa. Ami käveli pää korkealla ja korvat pystyssä. Tunsin Amin olevan hiukan jännittynyt. Aloin tekemään voltteja ja pysähdyksiä, että saisin Amin kuulolle. Ami käveli sopivan reippaasti. Taivuttelin Amia kevyesti ennenkuin vaihdoimme suuntaa. Tein täyskaarron ja vaihdoin sillä suuntaa. Lähdimme oikeaan kierrokseen. Ami totteli hyvin, vaikka kerran tamma säikähti Aleksia, joka seisoi kentän keskellä. Tein samat jutut tähänkin suuntaan. Ami totteli hyvin.

Kokosin ohjia ja maiskutin. Ami lähti ravaamaan kevyesti. Tein voltteja ja loivaa serpentiinikuviota. Taivuttelin Ami kevyesti ja keskityin katsomaan menosuuntaan. Myötäsin hiukan, mutta en niin paljoa kuin käynnissä. Vaihdoimme suuntaa täyskaarrolla. Tein voltteja toiseenkin suuntaan ja yritin käyttää mahdollisimman paljon istuntaa ja vähemmän ohjaa. Se onnistui yllättävän hyvin.

Jakaannuimme pääty-ympyröille. Hiljensimme käyntiin ja aloin tekemään avotaivutusta. Ami totteli hyvin, eikä enää säpsähdellyt. Alussa minulla oli hankaluuksia, mutta loppua kohden parani. Lopussa oli jo jopa tyytyväinen minun ja Amin suoritukseen. Reipas käynti meni hyvin, tosin Ami yritti välillä hidastaa, mutta siitäkin selvittiin ja kun paransin istuntaani sain Aminkin suoraksi. Lopussa meillä meni jo todella mallikkaasti. Sitten tuli suunnanvaihto. Onneksi Amilla ei ollut väliä mihin suuntaan mentiin. Katsoin tiukasti menosuuntaan ja aloin tekemään avotaivutusta. Onneksi Ami oli jo saanut kiinni ideasta ja totteli melko pienillä avuilla. Tosin kerran horjahdin ja Amin askeleet menivät aivan sekaisin. Sain siitä huomautuksen Aleksilta. Reipas käyntikään ei tuottanut ongelmia. Saimme jopa kehuja Aleksilta.

Sitten siirryimme raviin ja kokeilimme siinä tätä samaa tehtävää. Tämä osoittautui vaikeammaksi ja minulla oli hiukan vaikeuksia saada Ami taivutettua. Sinnikkäästi sain tamman edes jonkinlaiseen taivutukseen, mutta ei siinä kyllä ollut kehumista. Toinen suunta meni sitten aavistuksen paremmin. Ami kuunteli kuuliaisesti hiukan epäselviä apujani ja sain kuin sainkin tehtyä ihan mukiin menevän avotaivutuksen. Kun sain avotaivutuksen ihan hyväksi sain luvan mennä uralle.

Nyt oli lyhyiden väli käyntien vuoro. Annoin Amin venyttää kaulaansa ja puhaltaa. Taputin tamman kaulaa ja lepuutin itsekin jalkojani, joita särki kova työskentely. Harmikseni käyntipätkä oli pian lopussa ja siirryimme seuraavaan tehtävään. Kokosin ohjia ja valmistelin Amin laukkaan. Nostin laukan suoraan käynnistä ja se onnistui yllättävän hyvin. Meillä tuli vain ylsi ravi askel väliin. Laukkasimme lyhyensivun kulmaan ja teimme siellä laukkavoltin. Voltista tuli ehkä hiukan liian iso, mutta mitäs tuosta. Siirryimme takaisin pitkällesivulle laukassa ja pidin taivutuksen samana. Aloimme tehdä sulkutaivutusta laukassa. Minua hiukan jännitti, mutta siirsin jännityksen sivuun ja otin tilalle päättäväisyyttä. Keskityin täysillä sulkutaivutukseen. Olin niin keskittynyt että en huomannut kuinka hikipisarat ilmestyivät otsalleni. Onneksi pääty tuli pian vastaan ja hiljensin ravin kautta käyntiin. Tapasimme välit ja teimme radan vielä muutaman kerran. Selvisimme vain muutamalla pikku virheellä.

Pian piti vaihtaa suuntaa. Tämä suunta oli parempi suunta minulle, joten rahakin meni paremmin, tosin pari ravi askelta tuli edelleen laukannostossa. Onneksi se oli vain pieni virhe. Paita liimautui selkääni, kun saimme vihdoin siirtyä loppukäynteihin. Annoin Amille pitkät ohjat. Otin jalkani pois jalustimista ja heiluttelin niitä vähän. Olin läpimärkä hiestä ja jokaista lihastani särki. Ainakaan täällä ei päästetä liian helpolla ajattelin. Taputin Amin kaulaa ja tunsin sen olevan hikinen. Nyt taisi Amikin tarvita suihkua. Väsyneenä, mutta iloisena pudottauduin alas Amin selästä ja lähdin tallia kohti. Onneksi Amilla näytti olevan hyvä päivä tänään ja Ami on näköjään kotiutunut todella hyvin.

// Tää olisi pitänyt laittaa jo aikaisemmin, mutta unohdin.

5. Rentoutumista

Kävelin Amin luokse suitset ja harjapakki sylissäni. Suitset ripustin suitset koukkuun ja menin harjapakin kanssa karsinaan. Ami näytti hiukan väsyneeltä. Tämähän sopi minulle, koska päivän ohjelma oli rentoutuminen. Ami oli melko puhdas, jos puruja selässä ja kyljissä ei lasketa. Aloin sualla harjaamaan tammaa. Ami nukkui harjatessa, mitä nyt aina välissä hörisi, kun löysin kutisevan paikan. Aloin selvittämään harjaa ja häntää, kun olin valmis harjauksessa. Harjassa ei ollut takkuja, mutta hännässä senkin puolesta. Onneksi hännänselvitysaine on keksitty. Vartin päästä siirryin kavioiden puhdistukseen. Ami nosti jalat kiltisti, kun pyysin. Heitin harjapakin ulos ja otin suitset. Suitsiin laitossa ei ollut hankaluuksia, joten siirryin kypärän laittoon. Lopuksi otin Amin kaulalta ohjat ja lähdin kenttää kohti. Tänään oli hyvä sää, joten päätin olla ulkona.

Ulkona Ami virkistyi ja heräsi vihdoinkin kunnolla. Tamma katseli ympärilleen ja näki jotain, silloin se oli menoa. Ami lähti ravaamaan kenttää kohti ja minä raahauduin perässä. Onneksi minulla oli hanskat käsissä. Kentänportti pysäytti lopulta Amin. Voi Amia, tamma kun oli niin säikky ja omasi vielä ihan mahtavan mielikuvituksen. Taas kerran se oli nähnyt jonkun tontun ja mennyt ihan tolaltaan. Avasin portin ja talutin säikyn tamman kaartoon kentän keskelle. Laitoin ohjat kaulalle ja kävin hakemassa jakkaran ja laitoin samalla portin kiinni. Jakkaralta nousin Amin paljaaseen selkään. Selässä korjasin istuntaani ja maiskutin sitten.

Ami lähti epävarmoin askelin kävelemään kenttää ympäri. Alkukäyntien alussa tamma kulki epävarmasti, mutta lopussa Ami alkoi rentoutumaan. Kun tunsin että Ami oli rentoutunut sidoin ohjat tamman kaulalle ja nostin kädet sivuille. Aluksi Ami ihmetteli kaulalla olevia ohjia, mutta pian se jo tottui siihen. Aloin tekemään voltteja käyttäen vain istuntaani. Voltit meni ihan hyvin, koska Ami oli aika herkkä istunnalle. Teimme myös loivaa kolmikaaristakiemurauraa. Ami totteli kiltisti, tosin kerran tamma meinasi törmätä aitaan, kun horjahdin. Onneksi muut virheet olivat pienempiä. Tein harjoitukset molempiin suuntiin.

Istuntaharjoitusten jälkeen aloin jumppaamaan Amin selässä. Ensin nojasin tamman kaulalle ja sen jälkeen nojasin taakse, niin että makasin selässä. Toivoin hartaasti, että Ami ei säikähtäisi, koska muuten putoaisin. Onneksi mitään ei tapahtunut. Nousin istumaan kunnolla ja aloin hitaasti kääntymään tamman selässä. Tämä oli liika herkälle Amille. Tamma nousi pystyyn ja minä putosin hiekkaan. Onneksi en ollut kääntynyt vielä paljoa, joten päädyin hiekkaan pepulteeni. Ami jäi seisomaan viereeni ja odotti, että nousin takaisin selkään. Ohjasin Amin kentän keskelle ja pysäytin tamman. Aloin kääntymään hitaasti tamman selässä. Nyt meni paremmin, kiersin ensin toisin päin selässä (kasvot häntää kohti) ja sen jälkeen käännyin takaisin oikein päin. Taputin arabini kaulaa ja pudottauduin alas. Tämä sai riittää tältä erää.

Lähdin taluttamaan Amia ulos kentältä, kun huomasin kentän reunalla olevan Eevan. Nainen tuli luokseni ja lähti kävelemään minun ja Amin vieressä. "Mikä joogahetki sinulla oli," Eeva kysyi naurahtaen. Naurahdin, kun tajusin miten tyhmältä olin varmaan näyttänyt. Kävelimme yhdessä talliin ja siellä tiemme erkanivat. Eeva suunnisti taukotilaan, kun minä jatkoin Amin karsinalle.

Karsinalla riisuin Amilta suitset ja harjasin Amin läpi pölyharjalla. Tamma ei ollut hikeentynyt, koska emme olleet tehneet mitään rankkaa. Kunhan vain harjailin. Puhdistin vielä kaviot, ennenkuin siirryin jalkojen tarkistukseen. Tunnustelin jalkoja, mutta en löytänyt turvotusta. Suoliäänetkin olivat hyvät ja kengät olivat hyvin kiinni kavioissa. Lopuksi annoin tammalle omenan ja hyvästelin Amin.

Kävin viemässä harjat ja suitset satulahuoneeseen. Sitten suuntasin taukotilaan. Siellä istui Eeva, Valma ja joku tuntematon nainen. Valma istui kutoen sohvalla, kun Eeva ja minulle vieras nainen juttelivat. Menin heidän luokseen. "Hei, olen Nelli ja omistan sen uuden arabin," sanoin. Nainen esittäytyi Eevi-Sofiaksi. Hän vaikutti mukavalta. Hänkin omisti jonkun hevosen, mutta en kuullut sen nimeä. Ehkä se vielä selviäisi. Aloin puhumaan heidän kanssaan tulevista kisoista. Minua jännitti aika paljon, koska nämä olivat minun ensimmäiset kilpailut.

Parin tunnin kuluttua olin puhunut tarpeeksi ja tyhjentänyt ainakin kolme kupillista teetä, joten päätin lähteä kotiin. Hyvästelin Eevan, Eevi-Sofian ja Valman ja lähdin bussipysäkille. Tänään oli ollut ihan kiva päivä.

6.Valmistautumista kisaan

Nappasin Amin riimunnarun koukusta ja lähdin hakemaan tammaa tarhasta. Ami seisoi pirteänä aidan vieressä ja hirnui kaikille, jotka touhusivat tallipihalla. Minut nähdessään tamma höristi korviaan ja hirnahti lujaa tervehdyksen. Ujuttaiduin aidan välistä sisään tarhaan, jossa Ami steppaili."Hyvä, että poljet jo piaffia, koska tänään väännetään koulua," naurahdin tammalle. Napsautin riimunnarun kiinni riimuun ja avasin tarhan portin. Lähdin taluttamaan Amia tallia kohti. Matkalla tapasin Eevin, joka talutti Susia. Tervehdin tyttöä, jolla näytti olevan kiire. Ihmetyksekseni Eevi kuitenkin pysähtyi. "Hei, muuten jos aijot harjoitella Hallavacuppia varten, niin maneesi on varattu koko päiväksi harjoittelijoille," nainen sanoi. Kiitin tiedosta ja päästin Eevin jatkamaan matkaansa. 

Talutin Amin yksäripäädyn käytävälle ja sidoin tamman siihen. Sitten kävin hakemassa harjat, satulan ja suitset satulahuoneesta. Ami yritti hyöriä ja pyöriä, mutta ei onnistunut, koska tamma oli sidottuna käytävälle. Ami oli melko puhdas, joten harjaamisessa ei mennyt kauaa. Myöskään varustaminen ei tuottanut ongelmia. Ami pursusi energiaa, mikä oli ihan hyvä asia. Toivottavasti se ei riehuisi kauheasti. Kiinnitin kypärän päähäni, mutta jätin raipan naulakkoon, koska en uskonut tarvitsevani sitä.

Ami käveli vieressäni kiltisti, mutta tunsin kuitenkin sen energisyyden ja innokkuuden työn tekoon. Maaneesissa treenasi Eeva Kyyhkyllä ja Valma Darcylla. Nostin käteni tervehdykseksi ja ohjasin sen jälkeen Amin kaartoon. Kaarrossa kiristin satulavyötä ja nousin sitten selkään. Tunnustelin istuntaani, koska istunta oli tärkeä osa kouluratsastusta. Kun olin tyytyväinen istuntaani maiskutin Amille.

Ami lähti liikkeelle melko jäykästi. Nyt pitäisi tehdä kunnon alkuverkka. Aloin tekemään voltteja ja taivuttelemaan Amia parin käynti kierroksen jälkeen. Ami tuntui edelleen hiukan jäykältä, joten tein pienempiä voltteja ja yritin taivuttaa tammaa hiukan enemmän. Lopulta Ami tuntui olevan hyvin kuulolla ja rentoutuneempi. Olin onnistunut. Nostin ravin Amin kanssa. Parin kierroksen jälkeen aloin kokoamaan ravia. Tämä oli Amille melko helppoa. Ami kokosi hyvin itsensä, koska olihan sen isä hyvä kouluratsu. Muutenkin koulu on ollut aina melko helppoa Amille. Ravasimme molempiin suuntiin, ennenkuin siirryimme takaisin käyntiin.

Aloin tekemään kolmikaaristakiemurauraa. Teimme sitä käynnissä, ravissa ja laukassa. Laukassa menimme ensin kolmikaaristakiemurauraa laukanvaihdoilla, mutta sitten siirryimme vastalaukkaan. Alussa Ami ei millään ymmärtänyt miksi halusin sen menevän vastalaukkaa. Onneksi kuuliaisena ratsuna Ami pienen suostuttelun jälkeen suostui nostamaan jonkinlaisen vastalaukan. En ollut vielä tyytyväinen tähän suoritukseen, joten yritin uudestaan. Toinenkaan kerta ei tuottanut tulosta. "Istuntasi on hiukan vinossa ja ajatus näyttää haahuilevan!" Aleksi huusi kentänrenunalta. Hän oli näköjään hiipinyt sinne jossain vaiheessa. Aloin kertaamaan apuja, mitä tarvitsi vastalaukassa ja korjasin sitten istuntani. Kun yritin uudelleen se onnistui. Iloisen hidastin käyntiin. Menimme tässä välissä pienet välikäynnit, että Ami sai hiukan levätä.

Enää olisi tehtävä sulkutaivutusta ja käynnistä suoraan laukkaan nostoa. Päätin aloittaa laukannostosta. Kokosin ohjat ja annoin laukka avut. Ami kuitenkin nosti ravin. Hiljensin takaisin käyntiin. Toisella yrityksellä tein selvemmät avut ja nyt se onnistui. Teimme tämän harjoituksen molempiin suuntiin. Sulkutaivutukset meni hyvi, Ami oli kai oppinut ne jo paremmin. Teimme sulkutaivutusta kaikissa askellajeissa ja molempiin suuntiin. Sitten siirryimme loppukäynteihin. Annoin Amille ohjaa ja siirryin pois uralta keskemmälle, että Eeva sai enemmän tilaa(Valma oli jo lähtenyt). Lopuksi ohjasin Amin kaartoon ja laskeuduin satulasta.

Mietin treeniä taluttaessani Amia tallia kohti. Olin aika tyytyväinen, koska meillä ei ollut tullut kovin isoja virheitä. Tosin vastalaukka ei ollut sujunut, mutta mitäpä siitä. Vein Amin suoraan pesarille, koska tamma oli hikinen. Riisuin varusteet väsyneeltä tammalta ja täytin ämpärin vedellä. Kastoin pesusienen veteen ja aloin hinkkaamaan hikisiä kohtia sillä. Kun olin saanut hikiset kohdat pestyä, harjasin Amin vielä ja lopuksi laitoin tammalle fleeceloimen. Vein Amin karsinaansa ja annoin tammalle porkkanan palkkioksi. Myös iltaheinät oli jaettu, joten jätin tamman niiden kimppuun. Kävin vielä viemässä varusteet ja harjat satulahuoneeseen.

Satulahuoneessa päätin pestä varusteet kilpailua varten. Kaivoin sapulasaippuan, pesusienen ja ämpärin esiin. Sitten aloin jynsäämään satulaa. Hinkkasin pinttyneen mudan ja pölyn pois, ennenkuin siirryin suitsiin. Nypin aluksi pari jouhta irti suitsista ja pesin sitten suitset. Eniten likaa oli kuolaimissa ja turparemmissä. Puolentunnin päästä olin valmis. Lopuksi harjasin vielä Amin valkoisen satulahuovan puhtaaksi. Lopulta varusteet kiilsivät ja minä olin tyytyväinen niihin. Ennenkuin lähdin laitoin vielä tavarat paikoilleen ja sujautin uuden pussin pompuloita harjapakkiin. Iloisen ja väsyneenä lähdin taukotilaan.

Siellä istui Eevi ja Eeva, joiden kanssa jäin juttelemaan. "Otatko teetä?" Eevi kysyi. "Voisihan sitä ottaa," sanoin ja rojahdin sohvalle. "Ootko pessyt varusteita," Eeva ihmetteli. "Joo," vastasin. " Arvasin siitä, että haiset satulasaippualta," Eeva totesi pirteänä. Miten hänellä oli vieläkin voimia? Minä olin jo ihan väsynyt. Puolentunnin päästä lähdin tallilta kotiin valitsemaan vaatteita kilpailua varten.
//Tässä oli ainakin 500. En ole varma, koska kirjoitin iPadillä, eikä tämä näytä sanojen määrä, eli tämä on veikkaus.
// 2 arpaa lisätty -A

http://tikotikoamigo.weebly.com/uploads/7/5/7/0/75702907/303492588_orig.png

Onnistuiskihan tämä kuvan linkittäminen nyt. No siis kuvassa on Ami torkkumassa tarhassa. Koska mikä olisikaan ihanampaa, kuin päiväunet ulkona auringossa?!

http://tikotikoamigo.weebly.com/uploads/7/5/7/0/75702907/357417285_orig.png
Ami poseeraamassa uudessa loimessaan. Oli ihan pakko ostaa uusi fleeceloimi, kun vanha on jo niin kulunut.
//Minulla on nyt ihan hirveä piirtämis inspis, joten nyt tulee paljon kuvia.

http://tikotikoamigo.weebly.com/uploads/7/5/7/0/75702907/418987202_orig.png
Ja tämänkö kanssa pitää tehdä yhteistyötä? Tässä välissä tällainen hiukan sarjakuvamainen kuva.

Estevalmennus Hallavacuppia varten osa. 1


Nousin Amin selkään ja lyhensin sitten selässä vielä vähän jalustimia. Tunnilla oli lisäkseni vain Eeva ja Katriina. Lähdin uralle ja tein tapani mukaan paljon voltteja ja pari pysähdystä, että sain Amin hereille. Tein valtteja ja pääty-ympyröitä kaikissa askellajeissa. Ami tuntui hiukan laiskalta ja tahmealta. Tamma teki liikkeet hitaammin kuin yleensä. Yritin viimeiseen asti herätellä Amia, mutta aivan liian aikaisin meidän piti siirtyä ensimmäiseen tehtävään.

Ensin piti mennä puomeja ja yksi alkuverkka este. Ami kolisteli huokan maapuomeja, mutta hyppäsi esteen joten kuten. "Nelli aja eteen! Ami näyttää nukkuvan!" Aleksi huomautti. Toisella yrityksellä meni paremmin, tosin tamma ei edelleenkään liikkunut niinkuin halusin. Kun olimme menneet radan pari kertaa alkoi mikin heräilemään.

Seuraavaksi oli sarjaeste. Minä menin ensin. Painoin pohkeeni Amin kylkiin ja maiskutin. Tamma lähti laukkaamaan. Nyt laukka tuntui sopivan reippaalta. Tulimme esteellä hyvin ja ylitämme sen mallikkaasti. Sain onnistumisesta itsevarmuutta ja ratsastin Amin suraavalle esteelle. Keskityin asuihin ja myötäykseen. Toinenkin este meni yllättävän hyvin. Saimmekin tästä kehuja. Nyt Ami tuntui olevan hereillä. Esteiden korottaminenkaan ei ollut ongelma. Ami oli päässyt jyvälle asiasta ja liiteli esteiden yli hienolla ilmavaralla, vaikka minä aina välissä hiukan sähläsin. Tässä minä taisin olla se huonompi meistä kahdesta.

Jatkuu!!! En ehdi nyt kirjoittaa enempää, mutta yritän jatkaa huomenna!

Viimeistelyä Hallavacupin toista osakilpailua varten!

Olin laittanut Amin valmiiksi tallissa ja nyt olin jo maneesissa viimeistä treeniä varten. Lyhensin hiukan jalustimia ja kiristin satulavyötä. Kun kaikki oli valmista nousin Amin selkään. Korjasin istuntani ja sen jälkeen maiskutin Amin liikkeelle. Amilla tuntui olevan paljon energiaa. Annoin tamman kävellä pitkin ohjin hetken. Sitten siirryin volttejen ja pysähdysten tekoon. Tunnustelin Amia ja yritin saada tamman kuulolle. Pian keräsin ohjat ja nostin ravin. Arvailun pari kierrosta molempiin suuntiin. Sen jälkeen pysäytän Amin maneesin lyhyeen päätyyn. Valma oli juuri ollut treenaamassa täällä, joten esteet olivat jo valmiina. Tosin olin joutunut laskemaan niitä hiukan alussa. Pitkällä sivulla oli 50cm oleva pystyeste.

Otin pienen voltin ja nostin sen jälkeen laukan. Aloin ajoissa valmistelemaan tammaa hyppyyn ja ennenkuin huomasin liitelimme jo esteen yli, mutta aivan liian pian olimme taas maan kamaralla. Hiljensivät raviin ja ravailin maneesin toiseen päätyyn. Sieltä nostin taas laukan. Menimme toisen kerran esteen. Tällä kertaa Ami hyppäsi hiukan liian aikaisin, minkä seuraksena alastulo hiukan töksähti. Menimme verryttely esteen vielä pari kertaa ja korotimme sitä aina välissä. Lopuksi este oli 70cm.

Kun tämä este sujui siirryimme seuraavaan sarjaesteeseen. Ensin oli 60cm oleva ristikko ja sen jälkeen 50cm oleva toinen ristikko. Ensimmäisellä kerralla Ami hyppäsi liian matalalle ja pudotti puomin toisesta esteestä. Tosin ensimmäinen ristikko oli mennyt ihan hyvin. Kun olin korjannut esteen otin sen uudestaan. Nyt ei pudonnut puomeja, mutta Ami hyppäsi melko matalia hyppyjä. Kun sarja alkoi menemään paremmin nostimme niitä. Lopulta oli ensimmäinen 70cm ja toinen 60cm. Vielä oli pieniä virheitä, mutta pikku hiljaa meillä alkoi menemään paremmin.

Seuraavaksi oli viiden esteen rata. Ensimmäinen este oli 60cm oleva pystyeste, toisena oli tuo äskeinen sarja 70cm ja 60cm, kolmas oli 50cm oleva pystyeste, neljäs oli 70cm oleva pysty ja viimeinen eli viides oli 50cm oleva ristikko. Nostin laukan lyhyeltä sivulta ja ohjasin Amin suoraan ensimmäiselle esteelle. Tämä meni ihan hyvin, jos pientä kolahdusta ei lasketa. Sen jälkeen käännyin diohonaaliin ja ratsastin sarjan. Se meni yllättävän hyvin. Myös kolmas este meni helposti. Neljännessä putosi puomi. Se johtui siitä, että olimme tulleet hiukan huonosti esteelle. Viides este meni jo paremmin, tosin alastuloa pitäisi vielä hiukan hioa. Menin vielä muutaman kerran radan, ennenkuin siirryin loppu käynteihin.

Annoin Amin puhaltaa ja mietin itse houmista kilpailua. Toivottavasti meillä menisi hyvin ja saisimme puhtaan radan. Tosin se oli aika epätodennäköistä. Käänsin Ami kaartoon ja laskeuduin alas. Aijoin juuri alkaa purkamaan esteitä, kun maneesin pelmahti joku tyttö. "Mä Turun vielä treenaan, joten sun ei tarvi ottaa esteitä pois!" tyttö huusi maneesin ovilta. Tytön vierellä steppaili tamma, jonka tunnistin Faeksi. "Moi, oon Nelli ja omistan Amin", esittäydyin. "Hauska tutustua, minä olen Alana ja omistan tänään Faen", tyttö sanoi samalle, kun kiskoi satulavyötä. "Viimeinen treeni ennen huomisen kilpailua?" kysyin. "Jep", Alana sanoi. Hyvästelin tytön ja lähdin pois hänen jaloistaan.

Tallissa riisuin Avin varusteet ja pesin sienellä hikiset kohdat. Kun Ami oli pesty ja harjattu suuntasin satulahuoneeseen valmistelemaan huomisia varusteita. Pudotin Amin ruokakuppiin vielä porkkanan ennenkuin lähdin.

Satulahuoneessa vedin esiin valkoisen satulahuovan ja harjasin enimmät karvat pois siitä. Sen jälkeen aloin pesemään satulaa. Hinkkasin mudan ja pölyn pois ja kiillotus satulan. Kun satula kiilsi otin suitset käsittelyyn. Hinkkasin pinttyneen lian kuolaimista. Pyyhin myös pölyt pois. Sen jälkeen kiillotus vielä suitset. Asettelun puhtaat varusteet Amin kaappiin odottamaan huomista. Lopuksi harjasin vielä Amin este suojat puhtaiksi. Kun Amin varusteet oli katottu huomiseksi lähdin sosialisoitumaan taukotiloihin.

//Tässä pitäisi olla ainakin se 500 sanaa. En tosin ole varma, koska iPad ei näytä sanamäärää. Eli kirjoitan siis iPadilla ja siitä johtuu enimmäkseen nämä kirjoitusvirheet, koska tämä kääntää näitä sanoja.
// 2 arpaa lisätty -A

Hiukan rennompaa menoa

Kävelin sisään talliin ja sieltä suuntasin suoraan taukotilaan. Kävin heittämässä laukkuni kaappiin ja tervehdin samalla taukotilassa olevia hoitajia. Paria heistä en tunnistanut, mutta en nyt jaksanut jäädä juttelemaan. En tiedä mistä johtui, että en halunnut tänään oikein olla kenenkään kanssa. Ehkä siitä, että olin hiukan väsynyt, tai sitten siitä että olin melko stressaantunut koulun suhteen.  Meillä oli tulossa todella paljon kokeita. 

Työnsin ajatukseni sivuun Amin karsinan luona ja nappasin Amin riimunnarun. Nyt pääni täytti ajatukset tulevasta varsasta. Lähdin iloisin mielin Amin tarhaa kohti. Ulkona oli mitä kaunein sää, joten päätin että tänään mentäisiin maastoon. Huusin Amia nimeltä ja puikahdin sisään tarhaan. Ami nuokkui tarhan kulmassa, joten se oli aika helppo ottaa kiinni. Sujautin riimunnarun riimuun ja sitten maiskutin Amille lähdön merkiksi. Avasin portin ja talutin tamman ulos tarhasta. Suljin portin perässäni ja lähdin sitten kävelemään tallia kohti.

Tallissa kiinnitin Amin käytävälle ja kävin sitten hakemassa harjapakin. Onnekseni satulahuoneessa ei ollut ketään. Samalla, kuin nappasin harjapakin otin myös suitset mukaan. Satula sai tänään jäädä telineeseen, koska tänään mentäisiin ilman satulaa. Sitten lähdin takaisin Amin luokse.

Laskin harjapakin Amin viereen ja valitsin sieltä pölyharjan. Amista lähti paljon karvaa ja vielä enemmän pölyä. Kun viiden minuutin päästä Ami oli edes jotenkin puhtaampi, niin siirryin kavioihin. Puhdistin kaiken lian pois jokaisesta kaviosta, ennenkuin siirryin harjan ja hännän selvitykseen. Harjan ja hännän selvitykseen meni ainakin vartti. Kun tamma kiilsi puhtauttaan aloin laittamaan suitsia. Ami ei temppuillut, vain seisoi kiltisti paikoillaan. Kun tamma oli varustettu lähdin taluttamaan sitä kenttää kohti.

Kentällä vein Amin kaartoon ja laitoin ohjat tamman kaulalle. Sitten raahasin pallin tamman viereen ja nousin siitä selkään. Amin selkä tuntui mukavan pyöreältä ja pehmeältä. Taputin tamman kaulaa ja maiskutin Amin liikkeelle. Ohjasin Amin pois kentältä ja suuntasin maastopolkua kohti. Olin joskus kävellyt tämän reitin, joten tiesin suunnilleen mistä piti mennä. 

Sukelsimme metsään. Annoin Amin kulkea pitkin ohjin. Hengitin raikasta kevät ilmaa ja kuuntelin lintujen laulua. Kaikkialla oli todella vihreää. Polun reunoilla kasvoi valkovuokkoja ja jossain kauempana näin pari sinistä läikkää. Ne taisivat olla sinivuokkoja. Koulu stressi ja väsymys alkoivat kaikota, mitä syvemmälle metsään me kuljimme. 

Aloin keräämään hiukan ohjia, sillä pian tuli oiva ravi suora. Maiskutin Amin raviin. Tamma lähti ravaamaan lennokkain askelin. Ami tuntui nauttivan. Minullakin oli kivaa. Mutta aivan liian pian oli taas aika siirtyä käyntiin ja ohjata Ami hiukan pienemmälle polulle. 

Ami kulki tottuneesti ja rauhallisesti, eikä edes säikähtänyt jänistä, joka hyppäsi eteemme. Onneksi Ami oli täysin maasto varma. Iloisin mielin jatkoin matkaani. Noin kymmenen minuutin päästä pysäytin Amin pellon reunaan. Tämä olisi täydellinen laukka suora. Kokosin ohjat ja siirsin Amin ravin kautta laukkaan. Annoin Amin laukata niin lujaa, kuin tamma halusi. Tuuli piiskasi kasvojani, mutta se ei haitannut. Tämä oli varmaan ihaninta koko maailmassa. Rakastin Amin laukkaa. Amin laukka oli tasaista ja sulavaa. Siinä oli helppo istua. Hiljensin Amin vauhtia, kun aloimme lähestyä metsän reunaa. 

Siirsin Amin käyntiin ja annoin tammalle pitkät ohjat. Kävelimme rauhalliseen tahtiin aina tallille asti. Tallin pihassa pysäytin Amin ja pudottauduin alas. Taputin Amin kaulaa ja otin ohjat sitten pois tamman kaulalta. Talutin Amin karsinaan ja riisuin siellä tammalta suitset. Annoin suukon tamman turvalle ja laitoin porkkanan tamman ruokakippoon. Jätin Amin odottamaan päiväheiniä ja lähdin itse viemään suitsia ja harjapakkia satulahuoneeseen. 

Kun tavarat olivat paikoillaan suuntasin taukotilaan ja rojahdin sohvalle. Taukotilassa ei ollut ketään, sillä aloittelioiden tunti oli alkamassa ja hoitajat olivat varustamassa hevosia tuntia varten. Vetäisin puhelimen taskustani ja avasin instagramin. Tykkäsin parista kuvasta ja sen jälkeen soitin parhaalle ystävälleni Lauralle. Jäin puhumaan Lauran kanssa ja odottamaan muita tallilaisia seurakseni.

Voi ei, taas koulu vääntöä!

Laahustin pihan poikki tallia kohti. En tiedä miksi, mutta tänään olin ollut todella väsynyt. Unet oli jäänyt lyhyiksi, kun olin joutunut pänttäämään matikkaa ainakin yhteen yöllä. Katsoin tarhoille päin ja näin jotain hirveää. Tänne asti näkyi, kuinka uljas arabini oli kuorruttaanut itsensä mudalla. Käänsin katseeni nopeasti pois ja lähdin taukotilaa kohti.

Matkalla pysähdyin varsomiskarsinalle, jossa Nova seisoi varsansa kanssa. Kyynel vierähti poskelleni, kun katsoin varsaa. Pieni ori oli niin hellyyttävä. Jäin katsomaan pienen varsan touhuja. Kulutin karsinan luona vielä pari minuuttia ennenkuin lähdin taukotilaan.

"Moi!" hihkaisin ovenraosta. Taukotilassa istui Alana ja Oscar. Alana tervehti takaisin, mutta Oscar vain vetäytyi kauemmaksi. Heitin laukkuni kaappiin ja otin sieltä ratsastushanskat. "Jee, tänään on sitten luvassa koulu vääntöä", tuhahdin. "Onnea vaan", Alana hihitti. Lähdin tallin puolelle.

Väsymys oli haihtunut kokonaan, kun kävelin riimunnaru olallani tarhoja kohti. Katselin tarhoissa olevia hevosia. Tunnistin niistä vain pari Oreon, Dunjan ja Lokin. Dunja jopa hörähtäi, kun kävelin tamman tarhan ohi. 

Pian olin jo Amin tarhan luona. Tamma hörähti minulle, kun astuin sisään tarhaan. "Ami!" kiljahdin huomattuani tamman tuhotyöt. Tamma oli kaatanut vesisaavin kumoon ja sotkenut sen jälkeen vedet hiekkaan, josta oli tullut mutaa, jossa tamma oli päässyt kierimään. Ami oli mudan peitossa. Upea musta karva oli peittynyt ruskeaan mönjään. Lähdin kävelemään Amia kohti. Kun olin metrin päässä Amista otti tamma jalat alleen. Neiti ravasi tarhan toiseen nurkkaan. Kärsivällisesti kävelin tamman luokse uudestaan, mutta Ami ei suostunut tulemaan riimunnarun jatkeeksi. Leikimme kissaa ja hiirtä hyvän tovin, ennenkuin sain neidin kiinni. Hiukan ärsyyntyneenä lähdin viemään Amia tallia kohti.

Tallissa talutin Amin suoraan pesarille. Kiinnitin mustan (ruskean) tamman molemmilta puolita pesurin ja lähdin sen jälkeen hakemaan harjapakkia. 

Kun harjapakki oli haettu aloitin urakan. Suihkuttelin tammalta aluksi enimmät mudat pois ja sen jälkeen hinkkasin pinttyneen lian pois pesusienellä. Kun muta oli poissa otin hikiviilan esiin. Vedin enimmät vedet pois sillä ja lopuksi kuivasin vielä Amin pyyhkeellä. Kun tamma oli puhdas viimeistelin työni vielä sualla. Sen jälkeen puhdistin vielä kaviot. Niiden puhdistaminen ei tosin ollut helppoa. Amin kavioiden tuntumaan kasvoi juuret, eikä jalkoja pystynyt kerta kaikkiaan nostamaan. "Jalka ylös!" ärähdin pitkän taistelun jälkeen. Se tehosi. Tamma nosti jalkansa ylös, kuin taikaiskusta. "Kiitos", kuiskasin tammalle ja puhdistin sen jälkeen kaikki kaviot.

Kävin viemässä harjapakin takaisin satulahuoneeseen ja hain samalla suitset ja koulusatulan. Kantamusteni kanssa palasin Amin luokse. Tamma katseli minua aivan kuin ei olisi ennen varusteita nähnyt. Naurahdin tamman hauskalle ilmeelle ja aloin sitten asettelemaan satulaa Amin selkään. Kiristin satulavyön ja siirryin sitten suitsiin. Pujotin suitset vihreän riimun tilalle ja kiinnitin sitten soljet. Katsoin tammaani. Ami seisoi edessäni korvat hörössä ja suloiset silmät tuijottaen minua. Oliko mitään söpömpää? Suukotin tamman turpaa ja otin samalla ohjat Amin kaulalta. Lähdin Amin kanssa kenttää kohti.

Tänään oli niin upea sää, että päätin olla ulko kentällä. Siellä treenailikin juuri Nanna ja Tinttu. Nanna oli mukavan oloinen, vaikka naisen ulkonäkö ei ollutkaan ihan normaali. "Moi, mahtuisiko sinne vääntämään koulua?" kysyin portille tullessani. "Joo, ilman muuta, mä aijoinkin just lopettaa", nainen sanoi ja ohjasi Tintun kaartoon. Avasin portin ja talutin Amin Tintun viereen. Kiristin satulavyön ja mittasin jalustimet. Sitten ponnistin tamman selkään. 

Maiskutin Amille ja ohjasin sen jälkeen tamman oikeaan kierrokseen. Parin käynti kierroksen jälkeen aloin herättelemään Amia volttejen ja pysähdysten avulla. Pian aloin valmistelemaan Amia tämän päivän aiheeseen, nimittäin askellajejen vaihteluun. Pyysin Amilta reipasta käyntiä, mutta tamma ymmärsi apuni väärin ja lähti ravaamaan pää korkealla. Istuin syvemmälle satulaan ja nojasin hiukan taakse. Tamma tosin oli päättänyt ravata, eikä ollut ymmärtävinään minua. Aloin tekemään pidätyksiä ja sain tamman melko nopeasti takaisin käyntiin. Toisella yrityksellä reipas käynti alkoi sujumaan. 

Kun reipas käynti sujui keräsin ohjat ja nostin ravin. Ami ravasi pitkin askelin. Amin askellajit olivat ihanat istua. Ne olivat tasaisia ja pehmeitä. Kun olimme ravailleet hetken pyysin Amilta laukan. Tamma nosti kiltisti laukan. Annoin Amin mennä niin lujaa, kuin tamma halusi, eli todella lujaa. Parin laukka kierroksen jälkeen laskin laukan suoraan käyntiin. Tai no ainakin yritin väliin tosin tuli pari ravi askelta. 

Päätin pitää pienet väli käynnit tässä välissä. Annoin Amin puhaltaa. Katselin tallia. Se näytti hurmaavalta auringon paisteessa. Yht äkkiä Ami vain pysähtyi haukkaamaan vihreää ja minä lensin pahaa avistamattomanan tamman kaulan yli maahan. Eikä, miksi minä lojuin jälleen kerran maassa. Nousin seisomaan ja menin vihreää mutistavaa Amin luokse. " Ensi kerralla saa varoitta ennenkuin teet näin", toruin Amia. Tosin en vakavissani vain pikemminkin nauraen. Nousin tamman selkään ja kiskoen sen jälkeen Amin turvan ruohosta ja maiskutin tamman sen jälkeen käyntiin. 

Väli käyntejen jälkeen pysäytin Amin. Ja aloin nostamaan siitä suoraan raviin. Tosin Amin mielestä se oli mahdoton tehtävä, joten tamma otti aina välissä pari käynti askeleita. Jouduin ottamaan tehtävän liian monta kertaa alusta, eikä se vieläkään onnistunut. Juuri kun olin luovuttamassa tuli kentän laidalle tuttu puna pää. "Tarvitsetko apua?" Valma kysyi ujosti. "Joo, ehdottomasti!" hihkaisin innoissani. Valma antoi minulle pari neuvoa ja parin kerran jälkeen me onnistuimme. Tuuletin Amin selässä. Onneksi Valma oli tullut paikalle.

Pian hiljensin Amin käyntiin ja yritin siitä suoraan nostaa laukan. Soveltamalla Valman neuvoja onnistuin heti ensimmäisellä kerralla. Toistin tämän pari kertaa, jotta se jäisi paremmin Amin muistiin. Viimeisellä kerralla en hiljentänyt laukkaa heti, vaan aloin tekemään pysäytyksiä suoraan laukasta. Olin joskus lukenut netistä mitä piti tehdä ja käytin niitä neuvoja apunani. Se ei ollut yllättävän vaikeaa, myöskään ravista pysähtyminen ei tuottanut ongelmia.

Kun askellajin vaihtelut oli hoidettu päätin ottaa vielä pari kierrosta koottualaukkaa ja -ravia. Nekin onnistui hyvin. Lopulta pääsin loppukäynteihin. Valma oli häipynyt kentän reunalta, eikä tallin pihallakaan näkynyt ketään. Parin kierroksen jälkeen pysäytin Amin kaartoon ja pudottauduin tamman selästä. Olin tyytyväinen tämän päivän treeniin. Iloisena lähdin taluttamaan Amia tallia kohti. 

Tallissa vein tamman karsinalleen ja riisuin siellä tammalta varusteet. Ami oli hiukan hikinen, joten päätin pestä tammaa hiukan pesusienellä. Pesin satulan kohdan ja ryntäät. Sekä pieniä kohtia kaulasta. Lopuksi vielä loimitin tamman. Ami sai päälleen täysin uuden talliloimen. Taputin tamman kaulaa ja heitin Amin ruokakippoon omenan. Omenansa Ami oli totisesti ansainnut.

Jätin karsinan taakseni ja lähdin taukotilaan. Siellä istui vain Valma kutomassa villasukkaa. "Kiitos avusta", sanoin Valmalle ja kaadoin itselleni vettä. Olin itsekin hikinen kovan treenin jälkeen. "Ei se mitään, kiva jos siitä oli apua", Valma sopersi. Olin huomannut että hän oli aika ujo. Iloisesti jäin puhumaan hänen kanssaan. 

//2 arpaa Hallavacupin koulu osuutta varten.
//arvat lisätty -A

Kisat kutsuu Amigo!
Heilautin itseni alas poikaystäväni mopon kyydistä ja riisuin kypäräni. "Voitko kiltti tulla hakemaan noin kolmen tunnin päästä?" kysyin Villeltä. "Eiköhän se käy", poika virnisti. Halasin Villeä ja kuiskasin samalla pojan korvaan kiitoksen, sitten lähdin tallia kohti. Kuulin kuinka Ville käynnisti moponsa takanani ja starttasi sitten tallin pihalta.

 Iloisena pompin sisään tuntsaripäädystä, joka ei ollutkaan mikään hyvä idea. Käytävällä parveili kasa tuntilaisia + Eevi. Eevi näytti olevan kiireinen pienten tuntilaiset kanssa, joten päätin olla häiritsemättä häntä ja livahtaa vain äkkiä pois. Lähdin hipsimään pois päin, mutta samassa joku kiskaisi minut Pallen karsinaan. "Mä en saa tälle satulaa", pieni tyttö sanoi minulle. Sain ennätys ajassa hölmistyneen ilmeen kasvoiltani ja töpinää tossuihin. "Mä voin auttaa", hihkaisin ja nostin satulan Pallen selkään. Kädestä pitäen neuvoin tuntilaiselle satulavyön kiinnityksen ja jalustinten mittauksen. "Okei, nyt sä ja Palle ootte valmiita ja mä voin lähteä", totesin ja jatkoin matkaani taukotiloihin.

Viimein seisoin taukotilan oven takana. "Moi!" hihkaisin tervehdykseni, samalla kuin kiskaisin oven auki ja astuin sisään. Taukotilassa istui Aleksi ja Becca. "Moro!" Becca hihkaisi pöydästä ja kysyi heti perään kahvipannuun päin vinkaten:"Haluutko kahvia?" Ravistin päätäni kieltäytymisen merkiksi. Kahvi ei ollut ihan minun mieleeni. Avasin kaappini oven ja heitin kypärän sisään. Sitten nappasin vielä mukaan satulasaippuaa, rasvan ja kiilloitusaineen, jotka olin ostanut eilen. Sitten olin valmis lähtemään. Paiskasin kaapinoven kiinni ja lähdin sitten satulahuoneesta kohti.

Satulahuoneessa vedin jakkaran huoneen nurkasta keskelle lattiaa ja levitin purkit sitten jakkaran ympärille. Sen jälkeen hain vielä ämpärillisen vettä ja pesusieniä. Nappasin käsittelyyn ensin koulusatulan. Ensin irroitin jalustimet ja sen jälkeen aloin puhdistaa nahka osia satulasaippualla. Hinkkasin satulaa niin kauan, että satula suorastaan kiilsi. Rasvaisin lopuksi vielä satulan. Sen jälkeen vain kiillotin soljet ja jalustimet. Saman käsittelyn tein estesatulalle. Sitten käsittelin suitset. Irroitin kaikki hihnat ja pesin ne yksi kerrallaan satulasaippualla. Myös suitset saivat rasvauksen ja suitsien soljet kiillotuksen. Kun suitset olivat taas kasassa ja satulat puhtaat aloitin suojien ja satulahuopien harjauksen. Satulahuovat olivat käyneet kotona pesukoneessa ja nyt minun ei tarvinnut kuin harjata ne. Harjasin Amin karvat pois huovista(kaikista kolmesta huovasta). Sen jälkeen harjasin suojat. Harjasin kaikki suojat, jotka ottaisin kisoihin mukaan. Pian oli kaikki varusteet puhtaat ja omilla paikoillaan.

Etsin satulahuoneesta paperia ja kynän ja aloin kirjoittamaan:
Amin tulevat kilpailut


1. Munkkivuori 8.5.2016 kenttäkilpailu luokka2
2. Hallavacup 15.5.2016 este- ja kouluosuus luokka1
3. Rinnstein 21.5.2016 maastoeste 80cm
4. Sysälä 28.5.2016 este 100cm


Kiinnitin lapun Amin kaapin oveen ja lähdin sen jälkeen satulahuoneesta. Olin ylpeä itsestäni. Nyt oli Amin varusteet puhdistettu kaikkia tulevia kilpailuita varten. Iloisin mielin kävelin Amin luokse. 

Kun saavuin tamman luokse huomasin, että Ami oli jo saanut ilta heinät. En enään tohtinut häiritä Amin ruokarauhaa, joten tyydyin vain taputtamaan tamman päätä kaltereiden läpi. Hyvästelin sitten Amin ja lähdin takaisin taukotilaan.

Juuri kun olin saapunut perille ja rojahtanut sohvalle huomasin, että Ville tulisi aivan juuri hakemaan minua. Kiireessä kiskaisin kaappini oven auki ja nappasin kypäräni. Sen jälkeen minusta ei näkynyt kuin vauhtiviiva, joka suuntasi parkkipaikalle.

Siellä Ville jo odottelikin minua. "Mikä kesti?" poika virnisti. "Anteeksi, mulla oli vaan niin paljon hommia", selitin samalla kuin kiskoin kypärää päähäni. Pian istuin jo Villen takana ja nautin vauhdin hurmasta. Talli jäi taakseni, mutta onneksi huomenna pääsisin tänne taas uudestaan.
//tästä tulevat/tuleva arvat/arpa esteosuuteen
// 2 arpaa lisätty

Pientä estetreeniä!

http://tikotikoamigo.weebly.com/uploads/7/5/7/0/75702907/400883711_orig.png Tässä tämä maksu. Tuli aika viime tipassa. Meillä meni tunti ihan hyvin, joten luottavaisin mielin lähdemme kisaamaan. Sori huono laatu ja kuva on muutenkin hiukan sottainen, koska kokeilin maalaamista pitkästä aikaa. Mutta toivottavasti kelpaa. //1 arpa esteosuuteen

Vähän koulua ennen kilpailua!

http://tikotikoamigo.weebly.com/uploads/7/5/7/0/75702907/761193115_orig.png

Oikeasti, mä ylitin itseni! Sain piirrettyä minut Amin selkään ihan onnistuneesti (toki voisi olla parempikin)! Sori huono laatu.

//1 arpa kouluosuuteen.
// 1 arpa lisätty

Voiko olla mitään söpömpää?!

Ami oli muuttanut eilen varsomiskarsinaan, sillä se oli ollut levoton ja Aleksi oli päätellyt että Amin varsomisen hetki koittaisi pian. Eilis illasta asti olin ollut tallilla Katrin kanssa. Tai no Katri oli kylläkin ollut tänään koulussa, mutta muuten hän oli ollut kanssani tallilla. Olin pyytänyt hänet mini "varsanvalvojaisiini", sillä olihan Novakin saanut hetki sitten varsan ja Katrilla oli kokemusta varsomisesta oman tammansa kautta. Katri oli tullut koulusta pari tuntia sitten ja hän istui nyt taukotilan sohvalla lukien hevoslehteä. Minä olin jäänyt tänään pois koulusta pienen valheen turvin. Olin kertonut opettajalleni, että olin kuumeessa. Opettaja oli niellyt syötin ja tässä sitä olitiin oltu koko päivä tallilla. Muutenkin oli ihan turha mennä kouluun, sillä minä en voinut kuin ajatella varsaa. 

"Mä käyn katsomassa Amia", sanoin Katrille ja nousin sohvalta. Laahustin talliin ja suuntasin Amin karsinalle.  Haukottelin suuresti ja sen jälkeen kurkistin tamman karsinaan. Ami kiersi ympyrää karsinassa, eli tamman tilassa ei ollut tullut muutosta viimeisen puolentunnin sisällä. Katsoin kelloani, joka näytti olevan 18.05. Hieraisin silmiäni uupuneena ja lähdin takaisin taukotilaan.

"Ei mitään muutosta", sanoin Katrille taukotilaan päästyäni. Lysähdin sohvalle ja tartuin Katrin ojentamaan kahvi kuppiin. En yleensä juonut kahvia, mutta nyt oli aivan pakko, sillä muuten en olisi pysynyt hereillä. Ryystin koko kupin kahvia ja aloin sen jälkeen lukemaan Hevoshullua. Parin tunnin ajan puhuin Katrin kanssa ja ravasin aina vartin välein Amin luona. Mitään edistystä ei ollut tapahtunut. Lopulta nukahdin.
___________________

"Herää Nelli!" Katri huusi ja ravisteli minua. "Mitä?" huokaisin nousten istumaan sohvalla. "Amin varsominen käynnistyi!" Katri hihkaisi. Samassa viimeisetkin unen rippeet olivat kaikonneet. Nopeasti nousin ylös ja suuntasin talliin Katri kintereilläni.

Kun saavuimme varsomiskarsinalle näin Amin, joka oli käynyt makuulle. "Minä soitan Aleksille", Katri sanoi ja lähti kauemmas puhumaan. Pidättelen hengitystäni katsoin Amia, joka puuskutti. Päässäni pyöri sillä hetkellä miljoona kysymystä. Menisitkö kaikki hyvin? Entä jos tapahtuisi jotain kauheaa? Mitä minun pitäisi tehdä? Tulisiko Aleksi pian? Mitä kello on?
 Niin muuten, mitä kello oli? Vedin puhelimeni taskustani ja katsoin sen näyttöä. Kello oli jo 23.45. Olinko tosiaankin nukkunut niin kauan?

Mietteeni keskeytti Katri, joka tuli viereeni. "Aleksi on tulossa, nyt meidän pitää vain odottaa", Katri sanoi hiljaa. Se rauhoitti minua. Onneksi oli edes joku, joka tiesi mitä piti tehdä. Sydämmeni hakkasi tuhatta ja sataa (pikemminkin miljoonaa), kun katsoin Amia, joka oli alkanut ponnistaa. Tamman kaula oli hikinen ja Ami hengitti raskaasti. Sillä hetkellä minun teki vain mieli mennä karsinaan ja halata Amia. Katri laski kätensä olkapäälleni, kuin hän olisi lukenut aijatukseni hän sanoi:"Annetaan Amin hoitaa tämä." Nyökkäsin.

Parin minuutin päästä kuulin kuinka ulko-ovi avattiin. Sisään astui Aleksi. Mies näytti juuri heränneeltä pörröisine hiuksineen. "Onko kaikki mennyt hyvin tähän asti?" Aleksi kysyi. Katri nyökkäsi. He alkoivat jutella hiljaa keskenään. Minä puolestani hiivin karsinalle ja kurkistin kaltereiden välistä.

Sillon näin sen. Pienen varsan jalat näkyivät jo. Suustani pääsi melkein riemun kiljahdus, mutta sain kuin sainkin sen tukahdutettua. Viitoin Aleksin ja Katrin luokseni. Siinä me kolme sitten vain seisomme ja katsoimme, kuinka pieni varsa putkahti maailmaan. Jalkojen jälkeen tuli pää ja sen jälkeen koko muu kroppa. Pian varsa makasi karsinan pohjalla. Tämä hetki oli taijan omainen. Olin juuri päässyt todistamaan varsan syntymää, vieläpä oman hevoseni varsan. En voinut kuin huokaista. Olin nimittäin mennyt täysin sanattomaksi. Ami kääntyi nuolemaan varsaansa ja minä pyyhin pari kyyneltä poskeltani. Olihan tuo hontelo pieni varsa vaan niin söpö. Samalla vilkaisin kelloani. Se näytti olevan 00.10. 

Parin minuutin päästä Ami oli nuollut varsan puhtaaksi ja Aleksi meni tarkistamaan varsan. "Se on tamma!" Aleksi huudahti. Pian hän tuli pois karsinasta ja kertoi varsan ja Amin olevan kunnossa. "Sitten vain odotellaan jälkeisiä", Aleksi totesi ja viittoi meidät pois karsinan luota. Nappasin vielä yhden kuvan varsasta, ennenkuin lähdin seuraamaan Aleksia ja Katria. Silmäilin kuvaa kostei silmin. Kuvassa makasi pieni, hontelo, musta arabi varsa. Minun uusi hevoseni. Kun katsoin tarkkaa huomasin pienen läsin varsan päässä ja yhden sukan takajalassa. 

"Eikö ollutkin ihanaa?" Katri kysyi. "Joo, en tajunnutkaan että tämä olisi näin upeaa!" kiljahdin ja rojahdin sohvalle. "Nyt teidän pitää antaa niiden olla rauhassa", Aleksi neuvoi ja kaatoi meille kaikille kupillisen kahvia. "Nelli onko sinulla jo nimi valittuna?" Katri kysyi. "No mietin tällaista Klopatra ox ja lempinimi olisi Kleo", sanoin. Katri nyökkäsi. Hymyillen ryystin jo toisen kupillisen kahvia tänään. Hymyni ei varmaan ihan hetkeen hyytyisi.

Tämä oli ollut maailman ihanin yö. Ehkä pääsisin vielä tänä yönä näkemään varsan ensi askeleet!

//Laitan kohta varsan sivujen linkin tähän, mutta ensin minun täytyy julkaista ne sivut.   http://httpkleopatraox.weebly.com/

Kesä tulee!

Istuin yksin taukotuvassa ja hörpin fantaa. Taukotuvan nurkassa hyrisi tuuletin, josta ei tuntunut olevan ollenkaan apua. Ulkona, tai no kaikkialla oli nyt niin kuuma, että kukaan järkevä ihminen ei menisi sinne. No tietysti minun oli aikaisemmin päivällä täytynyt uhrautua ulos. Olin aluksi kitkenyt tallin pihalla sijaitsevista kukkapenkeistä rikkaruohoja, mutta lopulta jouduin siirtymään sisälle talliin kuumuuden takia. Tallissa olin yrittänyt luoda lantaa, mutta kuumuus löysi minut karsinoistakin. Lopulta minä löysin itseni taukotuvan sohvalta hörppimässä fantaa. 

"Tuosta ikälopusta tuulettimesta ei ole mitään apua!" tiuskaisin ja nappasin hevoslehden ja aloin sillä löyhyyttelemään itseäni. Silloin näin sen. Lehden etusivulla luki suurin kirjaimin: KESÄ TULEE! VARAUDU KESÄÄN JA LUE SIVUT 25-30!!! Avasin lehden ja aloin lukemaan sitä sivulta 25. Lehdessä kerrottiin laiduntamisesta ja kaikesta muustakin esim. uittamisesta. Niinpä uittamisesta. Silloin sain idean.

Heitin tyhjän limsapullon roskikseen ja sammutin tuulettimen. Sen jälkeen kiskoin kengät jalkaani ja lähdin pesupaikkaa kohti. 

Pesupaikalla täytin kaksi isoa ämpäriä täyteen viileää vettä ja sujautin kumpaankin ämpäriin yhden pesusienen. Sen jälkeen lähdin suunnistamaan tarhoja kohti.

Matkalla näin uupuneen näköisen Aleksin vetämässä alkeistuntia ja Nannan sekä Mikin avustamassa alkeistuntilaisia. He kaikki näyttivät enemmän tai vähemmän läkähtyneiltä. Jatkoin matkaani aina tarhoille asti.

Tarhoilla minua vastassa oli Kleo, joka kurkisteli aitojen välistä. Kauempana tarhassa seisoi Ami, joka vahti herkeämättä Keloa. Täytyi myöntää, että Ami oli sisäistänyt äidin roolin todella hyvin. Laitoin ämpärit tarhaan ja kiipesin itse aidan yli. Kleo tuli heti hyppimään ympärilleni. "No moi tyttö", naurahdin ja nostin ämpärit maasta. 

Siirsin ämpärit Amin viereen ja otin yhden pesusienen ämpäristä. Aloin pesemään Amia kostealla sienellä. Kleo katsoi ihmeissään puuhasteluani. Ami nautti virkistävästä pesusta täysin rinnoin. Lopulta oli ämpärin pohjalla enään vähän vettä ja ne kaadoin Amin päälle. Ami venytti kaulaansa ja päästi iloille hörähdyksen. "Oliko ihanaa?" naurahdin tammalle. 

Seuraavaksi alkaisin pesemään Keloa. Aluksi annoin Kelon tutustua veteen ja sieneen. Kun Kelo oli tutustunut niihin kastelin sienen ja nostin sen hitaasti Kelon kaulalle. Kleo pomppasi kauemmaksi. "Anteeksi tyttö", sanoin ja annoin nyt Kelon tutustua märkään sieneen. Sitten kokeilin uudelleen laittaa sienen varsan kaulalle. Nyt se sujui hyvin. Pikku hiljaa aloin liikuttelemaan sientä. Onnekseni Kleo ei välittänyt siitä. Lopulta aloin pesemään varsaa kunnolla. Pikku varsa tuntui nauttivan täysillä viileästä vedestä. Kun ämpärissä oli enää pari pisaraa vettä päätin kaataa ne maahan. Kleo hirnahti kimeästi ja pomppasi suoraan pieneen vesilammikkoon. Nauraen jäin katsomaan varsan vesileikkejä. Kaivoin taskustani puhelimen ja ikuistin Kleon vesileikit. 

Jäin katsomaan vielä hetkeksi Amin ja Kelon puuhia, mutta pian minun kuitenkin täytyi lähteä, sillä minusta alkoi tuntumaan, että palaisin pian käsistä. Otin ämpärit mukaani ja hyvästelin Amin ja Kleon. Nopeasti sujahdin ulos tarhasta ja porhalsin talliin.

Tallissa vein ämpärit paikoilleen ja lähdin takaisin taukotupaan vilvoittelemaan.

//Tästä tuli nyt jotenkin tosi tökerö, mutta ei voi mitään.

Pientä päivitystä!

http://httpkleopatraox.weebly.com/uploads/7/5/7/0/75702907/354043812_orig.png
http://httpkleopatraox.weebly.com/uploads/7/5/7/0/75702907/401288042_orig.png

Tässä pari kuvaa Kleosta! Kleo on nyt vieroitettu Amista ja koulutus on aloitettu kunnolla! Tamma antaa jo harjata ja taluttaa riimussa. Myös traileriin vientiä on kokeiltu pari kertaa Aleksin avustuksella, tosin se on vielä todella pelottavaa Kleon mielestä.

Ainiin ja olihan minulla jotain ilmoitus asiaakin, eli Kleo muuttaa varmaan kesäleirin jälkeen uudelle tallille!

Lapsenvahtina

"Ei sinne!" huusin neljä vuotiaalle serkulleni. Samassa kaulahuiviin kiedotu vauva alkoi itkemään. "Miksi lupauduinkaan hoitamaan serkkujani", mutisin samalla, kun nappasin Sofian kädelstä kiinni. Silitin vapaalla kädelläni Even lyhyitä hiuksia ja yritin rauhoitella häntä. Kera serkkujeni talsin taukotilaan.

"Moro!" huikkasin samalla kun avasin oven. "Öö, moi", sohvalla istuja Katri sanoi. Onnistuin herättämään myös Mikin ja Eevin huomion. "Ketäs noi on?" Mikki kysyi ihmetellen. "MUn serkkuja joita lupasin hoitaa", totesin ja päästin Sofian jahtaamaan tallikissaa. "Saanko ottaa syliin?" Eevi kysyi, kun istuin Even kanssa sohvalle. Nyökkäsin ja nostin Even kaulahuivi viritelmästäni Eevin syliin. Eevi otti pienen serkkuni syliinsä ja alkoi tuudittamaan sitä. "Hei onko joku nähnyt Sofiaa?" kysyin, kun en heti ensisilmäyksellä nähnyt häntä. "Tuolla", Katri sanoi ja osoitti huoneen nurkassa olevaa kaappia. Kaapin päällä kyyhötti kissa ja sen vieressä pomppi Sofia. "Sofia älä kiusaa kissaa", tiuskaisin ja kävin hakemassa hänet syliini. "Kuka tulee auttamaan mua Even ja Sofian kanssa, kun käyn katsomassa Amia laitumella?" kysyin ja katsoin Katria ja Eeviä. "Mä voi tulla", Eevi sanoi katse edelleen Evessä. "Ok, no lähdetään", totesin ja annoin kaulahuivin Eeville. Eevi kääri Even huiviin ja minä pyydystin Sofian toistamiseen kissan kimpusta.

Talutin Sofian kädestä pitäen ulos, mutta päästin tytön juoksentelemaan ulkona. "Sofia ja Eve on vierailulla meillä tän koko viikon ja mä joudun vahtimaan niitä tänään ja torstaina", kerroin Eeville. Eevi nyökkäsi minulle, mutta enempää emme ehtineet jutella, kun minun täytyi jo käydä hakemassa Sofia pois toisten autoja lääppimästä.

"Mä en jaksa enää kävellä", Sofia valitti, kun olimme matkan puolivälissä. "Ei tonne oo enään pitkä matka", sanoin Sofialle. Sofia pysähtyi ja kävi istumaan keskelle hiekkatietä. "Älä nyt viitsi Sofia", tiuskaisin. Tässä vaiheessa Eevi puuttui tilanteeseen. "Otappa Nelli sinä Eve, niin minä voin käydä hakemassa Sofian reppariin", Eevi sanoi ja antoi Even minulle. Eevi käveli Sofian luokse ja nosti tämän reppariin. Koko loppu matka Sofia meni Eevin repparissa.

Laitumen luona Eevi laski Sofian alas ja venytti selkäänsä. "Kiitos Eevi. Ei sun olis tarvinnut", kiittelin. "Ei tästä ollu mitään vaivaa", Eevi sanoi hymyillen. Eevi otti Even syliinsä ja minä puolestani otin Sofian kädestä kiinni. "Nyt Sofia sun pitää olla ihan hiljaa ja rauhallisesti että hevoset ei pelästy", ohjeistin Sofiaa. Avasin portin ja annoin Eevin mennä ensin sisään. Lopuksi suljin vielä portin takanani.

"Amii!" huusin ja eipä aikaakaan, kun musta arabi tuli jo luokseni. Rapstutin Amin otsaa ja kaivoin taskustani sokeripalan jonka syötin tammalle. "Onko toi sun?" Sofia huokaisi. Nyökkäsin tytölle ja nostin häntä hieman, että hän ylettyi silittämään Amin turpaa. Ami hamusi Sofian hiuksia, mikä sai Sofian hihittämään hysteerisesti."Haluutko sä että mä nostan sut Amin selkään?" kysyin Sofialta, joka nyökkäsi vastaukseksi.

Nostin Sofian Amin pehmeään selkään, kun Eevi seisoi Amin vieressä niin että se ei voisi lähteä minnekkään. "Ota harjasta kiinni, niin mä pyydän Amin käyntiin", ohjeistin Sofiaa. Kun näin että Sofialla oli hyvä ote maiskautin Amille. Tamma lähti kävelemään leppoisin askelin. Kävelimme melkein koko kentän ympäri ennenkuin laskin Sofian alas. "Takaisin selkään!" Sofia kiljahti, kun laskin hänet maahan. "Ei nyt", tiuskahdin marisevalle serkulleni. "Sofia hei mennäänkös katsomaan muita hevosia?" Eevi kysyi ja lähti viemään Sofiaa muita hevosia kohti. Hymyilin kiittävästi Eeville, joka hymyili takaisin.

Jäin kahdestaan Amin kanssa. Tutkin ensin tamman jalat, enkä onnekseni löytänyt turvotusta. Tutkin myös koko hevosen haavojen ja ötökän puremien varalta. Haavoja ei löytynyt, mutta muutama ötökän purema löytyi. Niihin pitäisi huomenna laittaa rasvaa, sillä tänään en ehtisi. Katsoin Eevin ja Sofian suuntaan ja huomasin, että minulla olisi vielä hetki aikaa ennenkuin he tulisivat takaisin. Rapsutin pari mutapaakkua irti Amin vatsasta ja jaloista. Lopuksi vain rapsuttelin tammaa. Aivan liian pian Eevi ja Sofia ilmestyivät viereeni. Oli aika päästää Ami kavereittensa luokse.

Otin Sofian käden käteeni ja kiitin vielä kerran Eeviä avusta tarhan ulkopuolella. "Me lähdemme tästä bussipysäkille, mutta kiitos vielä kerran", sanoin ja nappasin Even Eevin sylistä. "Ei tästä ollut ollenkaan vaivaa. Kerro vaan mulle, kun tuot serkkusi uudelleen tänne", Eevi hymyili ja halasi vielä Sofiaa. Sen jälkeen Eevi lähti tallia kohti ja me lähdimme bussipysäkkiä kohti.

Mielessäni mietin että en olisi koskaan selvinnyt tästä päivästä ilman Eeviä. Onneksi oli olemassa Eevi.