Estevalmennus 17.4

Tule mukaan Aleksin pitämälle estevalmennukselle 17.4. Ryhmiä on kaksi, jos osallistujia tulee paljon, muussa tapauksessa ryhmät yhdistetään.
Tarkoituksena olisi treenata radan ratsastamista ja hioa varsinkin sarjaeteen hyppäämistä.
Valmennuksesta saa osallistumismerkinnän estemerkkiä varten, ja tästä saa myös lisäarpoja Hallavacuppia varten.
Pohja tulee ensi viikon aikana, ja kommentit sitä mukaa kun maksuja ilmestyy. Maksuaikaa 23.4. asti.

1. Ryhmä 70cm
Katriina - Nova OK!
Eeva - Kyyhky OK!
Nelli - Ami OK!

2. Ryhmä 90cm
Alana - Fae OK!
Nanna - Tinttu OK!
Lida - Loki
Eevi - Nikita
Emma - Dunja

Pohja:
- verryttely kaikissa askellajeissa itsenäisesti
- nostetaan laukka pitkältä sivulta (okserin vierestä), laukataan maapuomit ympyrällä 3, 2, 3 ja jatketaan laukkaa toiselle pitkälle sivulle, jolla hypätään verryttelyeste 1. Siirtyminen ravin kautta käyntiin.
- harjoitellaan sarjaesteen hyppäämistä (4a ja b). Korotetaan sarjaa pikkuhiljaa.
- harjoitellaan radan ratsastamista (1-7)
- itsenäiset loppuverryttelyt

tydyynks, voiko osallistua tohon korkeempaan ryhmään vaikka menis kisoissa pienemmän luokan? Jos voi, niin Alana - Fae kakkosryhmään, muussa tapauksessa ykköseen (:
jos tästä sai mitään selvää siis xD

Juu ei ole väliä kumpaan ryhmään tulee (:

Katriina Novalla tohon ekaan ;D

Eeva Kyyhkyllä 70cm (vaikka osallistutaan kilpailuissa korkeimpaan (': )

//Katsos, oonkin becalla uvu

Minä ja Ami ykköseen.

Vierailija

Mä tuun Lokin kanssa korkeampaan, jos siis voidaan tulla, vaikkei osallistutakaan Hallava-cupiin (:

Juu onnistuu (:

Nikitan kanssa 90cm. (:

Jos ehtii vielä messiin, tulisin korkeampaan luokkaan Dunjalla (:

1. ryhmään mahtuu vielä! (:

Mä olin ollut hurjan innoissani Hallavacupin esteosuuksista – mä muistin yhä ne ihanat ajat Skyn kanssa, kun oltiin hypätty puhdas rata estekilpailuissa. Ja se fiilis, kun liitelee korkeidein esteiden yli upea kilpahevonen alla… Tai tuskinpa se enää näin vanheten olisikaan niin hienoa, mutta ainakin jotain sinne päin. Mä olin kuitenkin päättänyt, että tekisimme Kyyhkyn kanssa parhaamme ja katsoisimme sitten minne asti yrityksemme riittäisi. Sen varjolla olin ilmoittanut meidät Aleksin estevalmennukseen 70cm ryhmään. En ollut pitkään aikaan hypännyt, joten olisi hyvä aloittaa ensin hieman matalemmalla estekorkeudella. Niimpä kun mä mittailin jalustimia oikean mittaiseksi ja asettelin itseäni uuteen selkään sopivaksi, oli mieli jo päättänyt että tämä tunti menisi paljon paremmin kuin Aleksin edellinen kouluvalmennus.

Kyyhky oli herkällä ja säpäkällä tuulella, ja mulla olikin keskittymistä siinä, että sain istunnan hyvin hallintaan ja oikeat avut lävitse. Esimerkiksi Darlin kanssa ei aina ollut niin justiinsa vaikka mä kääntyilin juttelemaan muille tai irrotin toisen käden ohjasta rapsuttaakseni nenää, mutta Kyyhky tuntui tänään huomaavan kaiken. Tämä olisikin mulle erinomaista harjoitusta.

Tunti alkoi puomitehtävällä ja yhdellä verryttelyesteellä – maneesin keskelle oltiin koottu esterata, josta ratsastaisimme ensin maapuomit ympyrällä ja jatkaisimme laukassa pitkälle sivulle, jossa hyppäisimme yksittäisen verkkaesteen. Tummanruunikko tamma mun alla tuntui yhä hieman kiireiseltä, ja ensimmäisellä tehtävällä me kolisteltiinkin jokaisen esteen päälle. Aleksin ei edes tarvinnut sanoa mitään, sillä mä kaarsin jo Kyyhkyn voltille, hakemaan sitä rennommaksi ja paremmin tuntumalle.

Jotenkin se yhteinen sävel löytyi tunnin puolivälin paikkeilla. Mä hoksasin miten Kyyhky halusi tulla ohjatuksi, ja se hoksasi mitä mä siltä pyysin. Rytmi löytyi paljon paremmaksi, ja esimerkiksi sarjaesteet lähtivät sujumaan meiltä erinomaisesti.

Radan ratsastaminen oli tänään selkeä pääaihe ja me päästiinkin humputtelemaan tunnin loppupuolella kokonaista esterataa. Kyyhky oli todella innoissaan kun estekorkeus nousi ja hyppäsi jokaisen esteen selvästikin suurella innolla. Mulla itselläni koitui aina välillä ongelmia myötäämisen kanssa, ja kun tarkoitus oli antaa puolipidätteitä ennen estettä, niin meikäläinen unohtui vetämään vielä esteen päällä minkä takia meidän alastulot ei ensiksi olleet mitään täyttä priimaa. Mutta pian kuitenkin hyppäämisen jalo taito muistui mieleeni, eikä mulla ollut ollut pitkään aikaan yhtä mahtavaa fiilistä tunnin jälkeenkin.

sanoja 335, eli yksi arpaa Hallavacuppiin (:
// 1 arpa lisätty

Teidän yhteistyö ei tänään alkanut ihan saumattomasti, mutta pikkuhiljaa sait juonen päästä kiinni ja varsinkin esteiden lähestymiset ja tiet yleisestikin sujuivat teiltä mutkattomasti. Kyyhky oli selvästi innoissaan, mutta sinä jäit himmailemaan vähän liikaa, vaikka varsinkin esteen päällä olisi pitänyt jo myödätä. Tämä kostautui tipahtelevina puomeina, mutta tunnin loppua kohden itsekin rohkaistuit ja asentosi hypyn aikana parani huomattavasti, jolloin ohjastuntumasikin oli paljon rennompi ja joustavampi.
- Aleksi

Nousin Amin selkään ja lyhensin sitten selässä vielä vähän jalustimia. Tunnilla oli lisäkseni vain Eeva ja Katriina. Lähdin uralle ja tein tapani mukaan paljon voltteja ja pari pysähdystä, että sain Amin hereille. Tein valtteja ja pääty-ympyröitä kaikissa askellajeissa. Ami tuntui hiukan laiskalta ja tahmealta. Tamma teki liikkeet hitaammin kuin yleensä. Yritin viimeiseen asti herätellä Amia, mutta aivan liian aikaisin meidän piti siirtyä ensimmäiseen tehtävään.

Ensin piti mennä puomeja ja yksi alkuverkka este. Ami kolisteli huokan maapuomeja, mutta hyppäsi esteen joten kuten. "Nelli aja eteen! Ami näyttää nukkuvan!" Aleksi huomautti. Toisella yrityksellä meni paremmin, tosin tamma ei edelleenkään liikkunut niinkuin halusin. Kun olimme menneet radan pari kertaa alkoi Ami heräilemään.

Seuraavaksi oli sarjaeste. Minä menin ensin. Painoin pohkeeni Amin kylkiin ja maiskutin. Tamma lähti laukkaamaan. Nyt laukka tuntui sopivan reippaalta. Tulimme esteellä hyvin ja ylitämme sen mallikkaasti. Sain onnistumisesta itsevarmuutta ja ratsastin Amin suraavalle esteelle. Keskityin asuihin ja myötäykseen. Toinenkin este meni yllättävän hyvin. Saimmekin tästä kehuja. Nyt Ami tuntui olevan hereillä. Esteiden korottaminenkaan ei ollut ongelma. Ami oli päässyt jyvälle asiasta ja liiteli esteiden yli hienolla ilmavaralla, vaikka minä aina välissä hiukan sähläsin. Tässä minä taisin olla se huonompi meistä kahdesta.

Jatkuu!!! En ehdi nyt kirjoittaa enempää, mutta yritän jatkaa huomenna!

Jatkoa!

Nostin laukan ja ohjasin Amin sarjaesteitä kohti. Nyt oli molemmat esteet korotettu 70cm. Ami laukkasi hyvin ja suorassa ensimmäistä estettä kohti. Valmistauduin hyppyyn ja nojasin hiukan eteenpäin, mutta juuri ennen estettä tapahtui jotain yllättävää. Ami kielsi ja minä lensin tamman kaulan ja ensimmäisen esteen yli!

Makasi hiekassa kelaamassa tapahtunut uudestaan ja uudestaan päässäni. "Oliko Ami oikeasti kieltänyt? Miksi tamma oli kieltänyt?" mietin päässäni, kun Aleksi tuli luokseni. "Sattuiko sinua?" Aleksi kysyi huolestuneena ja kiskoi minut jaloilleni. Pudistin päätäni. "Hyvä, voitko jatkaa?" Aleksi kysyi. "Tietysti!" kiirehdin sanomaan ja kävin hakemassa Amin ohjat Eevalta, joka oli napannut Amin kiinni. "Eikö esteet ole tarkoitettu ylitettäväksi hevosen kanssa?" Eeva naurahti hiukan varovaisesti. Sain kikatus kohtauksen. Olin kai näyttänyt aika hauskalta, kun olin lentänyt esteen yli.

Kun olin nauranut tarpeeksi nousin Amin selkään ja nostin laukan uudestaan. Ennen estettä mieleeni alkoi hiipiä pelko putoamisesta. Juuri ennen hyppyä työnsin pelon pois ja otin päättäväisyyttä tilalle. Ami hyppäsi ensimmäisen ja toisenkin esteen. Iloisena tuuletin esteiden jälkeen. Odotin vielä että muut ratsastivat radan, ennenkuin aloittaisimme esteradan ratsastamisen.

Aleksi kertoi radan ja asetti meidät sitten jonoon. Ensin meni Eeva Kyyhkyllä ja sen jälkeen oli minun ja Amin vuoro. Viimeisenä oli Katriina ja Nova. Katseli silmät pyöreinä, kun Eeva ratsasti rataa. Kunpa olisin yhtä hyvä. Pian oli jo minun ja Amin vuoro.

Nostin laukan ja ohjasin ensimmäiselle esteelle. Ensimmäinen este oli aika matalla ja Ami liitelikin sen yli kauniissa kaaressa. Esteen jälkeen käännyimme loivasti oikealle ja hyppäsimme sseuraavan esteen. Ami kavio kolahti puomiin, mutta puomi pysyi kuitenkin paikoillaan. Seuraava este oli samalla ympyröllä, kuin edellinenkin este. Tämä meni ihan hyvin, jos hiukan töksähtänyttä alastula ei lasketa. Ratsastin diogonaalissa seuraavalle sarjalle. Sarjalla putosi toisesta esteestä puomi. Laukkasimme päädyn kautta viidennelle esteelle. Se m,eni todella hyvin. Kuudes este oli 70cm. Valmistelin hyvin hypyn ja keskityin apuihin. Ennenkuin huomasinkaan olimme jo esteen toisella puolella. Taputin Amin kaulaa samalla, kun ohjasin tamman maaliin. Aleksi kehui minua ja korjasi pari virhettäni samalle.

Kun Katrina ja Nova olivat maalissa pääsimme loppu käynteihin. Annoin Amille pitkät ohjat ja annoin tamman puhaltaa. Olin todella tyytyväinen treeniin. Meillähän oli mennyt ihan hyvin, jos kieltämistä ja pudotuksia ei laskettu. Lopuksi ohjasin Amin kaartoon ja laskeuduin satulasta. Iloisena lähdin tallia kohti. Ehkä meillä olikin mahdollisuuksia sunnuntain kisoissa.

//En ole ihan varma sanamäärästä, mutta ehkä jotain 500?
// 2 arpaa lisätty

Ami oli aluksi hieman tahmea, mutta sait sen pian ensimmäisen tehtävän jälkeen heräteltyä, mikä olikin hyvä sillä vuorossa oli sarjaeste. Hyvällä temmolla ja energialla pääsitte kuitenkin esteiden yli sen enemmittä hankaluuksitta. Seuraavalla yrityksellä kuitenkin jokin meni pieleen lähestymisessä. Jäit hieman liikaa ohjaan kiinni, jolloin Amin ajautui turhan lähelle estettä eikä se halunnut lähteä hyppyyn huonosta paikasta, vaan teki äkkijarrutuksen esteen eteen. Kavuttuasi takaisin selkään korjasit virheesi ja loppu tunti sujuikin ihan mukiinmenevästi.
- Aleksi

Estevalmennus sujui paljon paremmin kuin olin odottanut! Vaikka minä en olisi saanut oikeastaan ratsastaa treeneissä maanantaina tapahtuneen pienen välikohtauksen (jonka jälkeen minä makasin maassa ilmat pihalla ja nilkka vääntyneenä) takia, en aikonut jättää estevalmennusta väliin. Onneksi en jättänytkään, sillä Fae oli superhyvä! Alkuverryttelyissä se oli ensin jännittynyt taas muiden hevosten takia, mutta se rauhoittui todella nopeasti, ja oli kuulolla koko ajan. Se ei ottanut kierroksia edes siitä, kun sen vierestä laukkasi joku. Ensimmäisen tehtävän puomiympyrä sujui ihan hyvin, ensimmäisellä kerralla Fae ei mahtunut oikein superpitkän laukkansa kanssa fiksusti toiselle puomille, mutta menin heti uudestaan, jolloin sain tamman paremmin lyhentämään askeltaan. Ensimmäinen hyppy radan ykkösesteelle meni "aavistuksen" korkeaksi (kuva), Fae kun suoralle linjalle päästessämme kiihdytti ja leiskautti esteen yli valtavalla loikalla, heittäen takasensa oikein kunnolla ilmaan esteellä. Onneksi olin varautunut, tai olisin ollut samantien maassa. Kun muut olivat tulleet tehtävän onnistuneesti, saimme luvan tulla pelkän esteen uudestaan, tällä kertaa hieman paremmin.
Seuraavaksi oli vuorossa sarjaesteen hiomista. Ensimmäisellä kerralla esteet olivat vain n. 60cm, ja niiden väliin piti saada mahtumaan kaksi laukkaa. Suurin vaikeus minulla siis tulisi olemaan se, että Fae oikeasti mahtuisi väliin megalaukkansa kanssa, sillä jos se menisi yhdellä, toinen hyppy lähtisi järkyttävän kaukaa, jolloin tamma sukeltaisi. Pääsimme kuitenkin sujuvasti esteistä yli, ja jäimme odottamaan seuraavaa vuoroamme. Kaikkien päästessä kunnialla ensimmäisellä kerralla yli, Aleksi nosti esteitä. Nyt Fae oli hieman enemmän innoissaan, ja jouduin tekemään enemmän töitä jotta sain sen mahtumaan. Tamma pudottikin okserin takapuomin, ja protestoi sitä pukilla (josta aiheututta minun heilahdusta se protestoi toisella pukilla, nyt hieman isommalla). Tulimme toisen kerran, ja nyt pääsimme sujuvasti yli. Sarjaa nostettiin 90cm asti, ja sen päästyämme Aleksi kysyi, jos joku halusi tulla vielä metrinä. Minä ainakin halusin yrittää, joten lähdimme Faen kanssa ensimmäisinä uhkarohkeina matkaan. Fae tuli niin pitkällä laukalla, että se pääsi kahden laukan välin yhdellä, eikä se edes lähtenyt miljoonan kilometrin päästä toisesta esteestä, sillä se oli hypännyt ensimmäisen hieman pitkäksi. Päätimme kuitenkin jättää sen siihen, sillä vaikka laukkoja olikin yksi tarkoitettua vähemmän, tamma oli tullut sen niin hyvin, etten viittinyt säätää sitä sen enempää.
Viimeisenä tehtävänä oli vuorossa rata. Kertailin sitä mielessäni niin pitkään, ennen kuin oli oma vuoroni. Pyysin Faelta laukkaa, ja ohjasin sen yhden ympyrän jälkeen ensimmäiselle esteelle. Tamma tuli reippaasti mutta tahdikkaasti ja kuulolla, joten lyhensin sen laukkaa vasta ensimmäisen esteen jälkeen. Toinen este sujui hyvin, laukkakin vaihtui esteen päällä, ja vielä ihan sujuvasti eikä mukamas pukilla esteen päällä (jee!). Kolmannelle esteelle en päässyt aivan yhtä suoraan kuin olisin halunnut, mutta Fae hyppäsi hienosti, ja lähestyi sarjalle myös hyvin. Vitosesteelle oli hieman ongelmia, en saanut Faeta suoraksi hyppyyn, joten se hyppäsi sen varmasti metrin ilmavaralla ja pukitti sen jälkeen. Noh, ei siinä muu auttanut kuin vaihtaa laukka ravin kautta ja jatkaa kutoselle, jonka jälkeen viimeinen este sujui myös hyvin. Tulimme radan vielä toisen kerran, ja nyt tiukat kurvit sujuivat paljon paremmin kuin edellisellä kierroksella, joten siihen oli hyvä lopettaa. Me ravailimme Faen kanssa hieman, jolloin pyysin sitä kulkemaan muodossa hetken, ja tamma kulki oikein hyvin, taipuen niskasta ja kaulasta, ja käyttäen selkäänsä hyvin. Muut kävelivät jo loppukäyntejä kun me ravailimme vielä hetken, minä päästäen hitaasti ohjaa pidemmäksi, jolloin Fae venytti hienosti kaulaansa eteen ja alas. Pian mekin siirryimme muiden mukana kävelemään, ja pidin huolen siitä, että Fae sai ylimääräisen porkkananpalasen tallissa.

//Sanoja 536 + kuva, joten 3 arpaa

// 3 arpaa lisätty

Olette selvästi edistyneet paljon Faen kanssa. Vaikka sillä on edelleenkin energiaa vaikka muille jakaa ja etenemisenne on vähintään vauhdikasta, niin pystyt pitämään sen jatkuvasti kontrollissa. Välillä teillä oli hankaluuksia Faen pitkän laukan takia, mutta puolipidätteillä ja tiiviillä istunnalla saat sen myös tarpeen tullen lyhentämään askeltaan. Varsinkin sarjaeste meni teiltä paljon odotettua paremmin, eikä radassakaan ollut moitittavaa. Toivottavasti kisoissa menee yhtä hyvin!
- Aleksi

Verryttelyt meidän täytyi jälleen kerran hoitaa itsenäisesti. Aikaa ei ollut paljoa, joten en kulkenut erityisen kauaa alkukäyntejä pitkin ohjin. Tein Novalla reippaassa käynnissä muutamia voltteja ja testailin, kuinka hyvin tamma olisi kuulolla. Minun lisäkseni maneesissa oli Eeva Kyyhkyllä ja Nelli Amilla, joten tilaa riitti. Laukassa tein vain pääty-ympyröitä. Verryttelyjen jälkeen Aleksi antoi ohjeita ensimmäisestä tehtävästä. Tein työtä käskettyä ja nostin laukan okserin vierestä. Laukkasin pitkän sivun ja maapuomit ympyrällä. Novalla riitti taas energiaa ja täydellisen ympyrän tekeminen tuntui vähän turhankin hankalalta. Yritin käyttää painoapuja parhaani mukaan.

Ympyrän jälkeen jatkoin laukassa toiselle pitkälle sivulle, jossa oli hypättävänä harjoituseste. Esteen jälkeen hidastin Novan ravista käyntiin. Toisella kertaa suoritus oli jo parempi, etenkin kun tein pidätteitä ennen ympyrälle menoa ja ennen viimeistä estettä.

Kun vuorossa oli sarjaesteet, Novan oli väkisinkin mentävä ne vähän rauhallisemmin. Sarjaesteitä korotettiin kerta kerralta. Yhdessä vaiheessa Nova pudotti jälkimmäiseltä sarjaesteeltä puomin, joka hieman stressasi minua, sillä muilta ei ollut pudonnut yhtään puomeja vielä. Pikkuhiljaa sarjaesteiden noustessa, jouduin myös kiinnittämään huomiota yhä enemmän istuntaani ja myötäämiseen hypyn aikana.

Aleksi kommentoi myötäämistä kuitenkin vasta rataa hypätessä. Minun oli vaikea yrittää keskittyä kaikkiin asioihin samaan aikaan. Piti muistaa istunta, painoavut ja katse aina menosuuntaan, unohtamattakaan puolipidätteitä. Suuren osan ajasta radalla, mietin pudottaisiko Nova puomeja. Paineet myös kasvoivat, kun tajusin kaikkien muidenkin seuraavan ratani suoritusta. Muut tuntuivat ratsastavan radan paljon itsevarmemmin.

Radan esteistä joitain korotettiin aina välillä, eikä rata tuntunut menevän yhtään sen paremmin. Tiukka mutka ennen kulmassa olevaa pystyestettä, tuotti ongelmia joka kerta. Tiesin Novan hyppäävän korkeammalle, mitä kentällä olevat esteet ja silti tamma pudotti toisenkin puomin. Tiedostin, että minulla olisi vaikka kuinka paljon harjoiteltavaa. Kenties minun pitäisi pidätellä Novaa vielä enemmän tai vaan päästää tamma hyppäämään rata omalla tyylillään? Valmennuksen jälkeen oloni oli kieltämättä enemmän kuin turhautunut.

//tässä nyt siis samainen mikä löytyy sieltä Novan päikystä ;D
// 1 arpa siis lisätty

Teillä ei oikein yhteistyö pelannut tällä kertaa. Alapohkeesi eivät olleet kiinni hevosessa ja johtavan ohjan olit nähtävästi unohtanut kokonaan. Tästä seurasi hieman hallitsematon kaahailu ja huonot tiet. Kun istunta ei ollut kunnossa, eivät avutkaan menneet niin hyvin läpi ja Novan lähetymiset esteille olivat jokseensin tasapainottomia. Mutta lisää treeniä vaan niin kyllä se siitä!
-Aleksi

Mulla oli ihan hyvä sunnuntaipäivä menossa. Oltiin aamulla tekstailtu Samin kanssa enkä voinut kuin hymyillä itsekseni sitä ajatellessani. Illaksi oltiin sovittu näkevämme keskustassa. Jos vaikka jonnekin syömään, tai sitten vaan hengailtaisiin.
Nyt kuitenkin päätin keskittyä käsillä olevaan valmennukseen, sillä viime kerralla olin saanut haaveilusta aika paljon noottia Aleksilta. Sitä paitsi tällä kertaa vuorossa oli estevalmennus, eli jos en olisi hereillä, saattaisin löytää itseni maneesin hiekasta. Eikä nyt ollut varaa lihaskipuihin tai venähdyksiin, sillä sunnuntain kisoissa pitäisi olla parhaassa mahdollisessa tikissä. Tällä kertaa toivoin onnistuvani.

Nostin laukan vuoroni tullessa ja tunsin kuinka Tinttu innostui saman tien. Ratsastin kunnolla kulmaan ja keskityin sitten ratsastamaan mahdollisimman keskeltä puomeja. Istuin satulassa melko tiiviisti ja nautin tunteesta, kun Tinttu venytti askeltaan viimeiselle puomeista. Pitkällä sivulla kehotin Tinttua hieman tarmokkaampaan laukkaan ja nousin kevyeeseen istuntaan tamman loikatessa verryttelyesteen yli. Tavalliseen tapaansa Tinttu olisi halunnut siirtyä oma-aloitteisesti raviin heti tehtävän päätyttyä, mutta painoin pohkeillaini sen kylkiä juuri ennen laukan tippumista ja siirsin vasta toisessa päädyssä ITSE tamman ravin kautta käyntiin.
Seuraavalla kerralla keskityin Aleksin ohjeiden mukaisesti vielä enemmän energisyyteen ja laukan tempoon jo ympyrällä, ja sainkin edellistä paremmalta tuntuvan suorituksen alle. Kiitin Tinttua sisäkädellä ja siirsin sen käyntiin.

Seuraavaksi vuorossa oli sarjaesteen ratsastamista. Se oli meille Tintun kanssa jo ennestään melko tuttua ja tiesin tarkalleen missä kohtaa Tinttua piti pidättää ja missä ajaa eteen. Saimmekin monta hyvää hyppyä alle ja Aleksi nostikin sarjaa meille melko nopeassa tahdissa. En olisi voinut olla tyytyväisempi suoritukseemme.

Välikäyntien aikana Tinttu vaikutti melko väsähtäneeltä ja se laahusti siihen malliin, että pelkäsin, ettei tunnin lopusta tulisi mitään, mutta kun sitten vuorollani keräsin ohjat käsiin ja siirsin Tintun raviin, se olikin täynnä energiaa. Nostin laukan ja käänsin katseeni kohti ensimmäistä estettä. Liidimme sen yli vaivattomasti, ja samoin kakkosesteen, mutta luultavasti en katsonut tarpeeksi ajoissa oikeaan suuntaan, sillä laukka ei vaihtunut, ja meillä oli Tintun kanssa hetken erimielisyyksiä siitä, kumpaan suuntaan esteen jälkeen piti lähteä. Vaihdoin laukan ravin kautta ja sitten matkamme jatkui kolmosesteelle ja siitä sarjalle. Sarjan viimeiselle osalle Tinttu hyppäsi jäätävän loikan ja menetin hetkeksi tasapainoni sillä seurauksella, että tiemme seuraavalle esteelle oli jokseenkin surkea. Onneksi Tinttu selviytyi hypystä vaikeastakin kulmasta ja jatkoimme matkaamme maaliin asti.

Kuuntelin Aleksin neuvot ja seuraavalla yrityksellä korjasin virheeni parhaani mukaan. Tintun tempo säilyi radan läpi melko hyvänä ja minun piti vain keskittyä ratsastamaan kunnon teitä ja katsomaan aina seuraavalle esteelle tarpeeksi ajoissa.

Viimeisellä kerralla Aleksi nosti vielä muutaman esteen metriin asti ja tällä kertaa suoriuduimme radasta nautiskellen – ja virheittä. Taputin Tinttua vuolain kiitoksin ja siirryin sitten ravailemaan loppuverryttelyjä. Tamma oli ollut ihan super tänään. Ja saatoin jopa kehaista itseänikin hienosta ratsastuksesta. Tästä olisi hyvä lähteä kohti kisoja.

Suunnittelin meneväni heti tiistaina kokeilemaan hyppäämistä ulkokentälle, sillä se oli jo aika kuivan oloinen. Toivottavasti Tinttu ei vaan menisi kovin monella tunnilla, jotta Aleksi suostuisi suunnitelmaani.

Tallissa pesin Tintun hikikohdat märällä sienellä ja laitoin sille sitten fleeceloimen päälle. Kevään kelit olivat vielä hieman arveluttavat ja pienikin veto jostain nurkasta saattaisi vetää suomenhevosen selän jumiin. Fleeceloimi onneksi suojaisi. Kävin vielä hakemassa ruokaboksista pari porkkanaa, jotka laitoin Tintun ruokakuppiin kiitokseksi hyvästä työpanoksesta.

/tasan 500 sanaa :-D
// 2 arpaa lisätty

Tänään näimme sinun osaltasi hienoa ja päättäväistä ratsastusta. Vaikka Tinttu olikin paikoitellen jokseenkin tahmea, olit itse koko ajan hereillä ja sait Tinttuunkin kannustettua energisyyttä. Muutamia pikkuvireitä lukuunottamatta teillä meni tasaisen hyvin ja jopa paransitte loppua kohden, hienoa!
- Aleksi

Kaikki kommentit kirjoitettu, enää ei voi tehdä maksua!

» Estevalmennus 9.5.
» Estevalmennus 11.4.
» Estevalmennus to: 31.7.2014