20.5.2016 Kesäloman alku

Tohon oletettuun ilmestymisaikaan on enää pari viikkoa, joten perustetaanpa tämä tänne. Eli tuttuun tapaan lukaiskaapa Kausikatsaukset-osion HOX-topic ja ei muuta kun ehdotuksia tulemaan! Kuitatkaa myös jatkamisenne tähän topiciin, tai kertokaa jos teillä on toivomuksia tehdä jotain muutoksia asemanne suhteen (esim. haluatte vaihtaa hoitoheppaa).

Oranssilla jatkavat:

Darli - Senni
Asta - Maikki
Minca - Salli
Klikki - Emma
Bee - Inari
Dunja - Valma
Bambo - Nette
Kyyhky -
Tinttu - Nanna
Darcy - Oscar
Celle - Maia
Palle -
Nikita - Mikki
Oreo -
Loki - Lida

Fae ja Alana - Grace
Susi ja Eevi-Sofia
Aava ja Eeva
Nova ja Katriina
Ami ja Nelli
Lellu ja Becca
Mirri ja Kukka

Lachlan
Miro

Mä jatkan! Eikä mulla ole mitään ehdotuksia.

Jatkan! (:

Kukka jatkaa! Ja Mikki aloittaa... tosin en vieläkään tiedä kenellä :-D miten olis Nikita?

Jatkan!

Jatkan

Jatkan ;D

Oscar pysyy messissä :-)

E ja B jatkaa (:

Muistuttelisin tästä :-)

Maikki back to business

Kuka haluaa tehä haastattelun? Ja olisiko haastateltavana vaikka Nelli uutena tallilaisena? (:

Mites sitten, aattelin että tästä kaikesta draamasta vois tehdä jonkunlaisen koosteen, jossa olis osittain pätkiä tarinoista ja osittain ns. tiivistelmää/selostusta. Juurikin Mikki/Valma/Oscar/Alana/Nanna (Salli?) sekoilusta. Kuka haluaa tehdä? Ja jos Mikkiä kiinnostaa tehdä jonkinlaista kuvitusta, tai vaikka joku muukin?

Entäs sitte kesäloman tuleva toiminta? Mitä ehdotuksia?

Joku maastotunti ois kiva (:

Olisko joku pitkä vaellus jonnekin? Tai joku reissu jonnekin naapurikuntaan?

Parin tai useamman päivän vaellusretki heposilla! Tai sitten joku muu leirityyppinen matka jonnekin :>

Ja voisin tehdä vaikka yhden julistemaisen kuvituksen tästä draamasta :-)

Voitas yrittää jotain yhteistyöleiriä jonkun tallin kaa?

Äänestäkääs erityismaininnan saajaa Aleksille yksällä!!

Jatkan Bambon kanssa

Yksärinomistajat on sitten itse vastuussa hevostensa hoitajista :-)

Miten ois Vaahterapolku? :-)

Hyvä ehdotus :-)

Tällasen luonnostelin, jos valma vaikka laittaa vaahterapolkuun. Mitä mieltä?

1. - 5.6.2016
Paratiisisaaren hevosleiri

Olin vähän suunnitellut että tänä vuonna Hallavalaiset lähtisivät viettämään kesäleiriä idyllisiin saaristomaisemiin, mutta kun nyt tallialisten puolelta on tullut toivetta yhteisleiristä jonkun toisen virtuaalitallin kanssa, niin mietin että haluaisiko Vaahterapolun porukka lähteä mukaan?

Eli kuvitteellisesti olisi olemassa joku saari, jota voi vuokrata aina hevosten laidunpaikaksi. Hallava ja Vaahterapolku olis halunnut samaan aikaan vuokrata sen paikan, niin oltaisiin päädytty kompromissiin ja päätetty pitää yhteisleiri. Kummaltakin tallilta tulisi 5-7 hevosta tai ponia ja korkeintaan puolet enemmän leiriläisiä. Sitten voitaisiin yhdessä suunnitella jotain ratsastustunteja ja muuta toimintaa.

Käytännössä voitaisiin toteuttaa tää joko pelkästään Hallavan foorumilla, tai sitten kummallakin foorumilla siten, että kopioidaan samat ratsastustuntipohjat ja leirimaksut kummallekin foorumille, niin sitten Vaahterapolkulaisten ei välttämättä tarvii tehä tunnuksia tänne tai Hallavalaisten sinne, eikä varsinkaan kenenkään muun tarvii poukkoilla foorumeiden välillä paitsi meidän omistajien kun käydään kopioimassa noita tekstejä/kuvia foorumilta toiselle.

Miltä kuulostaa?

kesäisin terveisin,
Hallavan omistaja, Aleksi

Lähetin Milalle :-)

Juu, toi on ihan hyvä :-) Toivottavasti Mila suostuu!

Kuulostaa hyvältä! Jos ei suostu niin tehään pelkästään Hallavan porukalla :-).

Inari jatkaa, kesällä toivottavasti pirteämpänä kun pitkään aikaan:)

Mukana ollaan - nyt on aikaa kirjoitella tarinoita ja piirrelläkin, pääsiäisloman jälkeen on ollut hirmu kiireistä kokeiden, ratsastuskisojen ja muutenkin koulun kanssa (:

Mitä Vaahterapulosta vastattiin?

nyt tarvitaan tekijöitä, muuten lehti ei valmistu! Mulla itelläni on niin paljon kiireitä etten ehdi muuta kun kurisia kokoon, eli teidän tehtäväksi jää sisällön tekeminen, sekä aikaisempien tarinanpätkien ja kuvien valitseminen!

En saanut kännykällä linkattua, joten VAROITAN tässä tulee paljon tekstiä :-D

Eevi-Sofia kirjoitti:

6. Sivullinen
Keskiviikko, 5. toukokuuta 2016

Jokin tallin tunnelmassa oli vinossa. Ilmassa oli sähköä ja myllerrystä, ja kulmiani kurtistaen ajattelin, ettei tarvittaisi enää kuin yksi kipinä, niin kaikki tulenarka roihahtaisi ilmiliekkeihin. Minä en tarkalleen ottaen tiennyt, mikä oli pielessä, mutta en suinkaan ollut tunnesokko. Tässä ristiaallokossa olisi vähemmän emotionaalisesti valveutunutkin henkilö havahtunut huomaamaan, että tallin vene keikkui ja porukka joutuisi pian äyskäröimään, jotta pysyttäisiin pinnalla.

Minä olin äyskäröinyt eilen hieman. Aina aurinkoinen Kukka oli kohdannut kehnon päivän, ja olin rauhoittanut tilannetta yrittämällä hennosti muistuttaa, että huonoja päiviä tuli kaikille. Eivät huonot ajat koskaan olleet ikuisia. Illalla Kukka olikin ollut jo enemmän oma itsensä, mihin olin tyytyväinen.

Alanakin vaikutti vähän väliä uppoavan ajatuksiinsa. Olin kuullut kiertokautta, että hänen ja Valman välillään oli ilmennyt jotakin skismaa. Epäilin, ettei Alana koskaan ollut ollutkaan Valman ylin ystävä, mutta tuntui vaikealta uskoa, että tyttöjen välinen tilanne olisi äitynyt kovin tulehtuneeksi. Ilmeisesti näin kuitenkin oli. Minä en aikonut kysyä, mistä oli kyse, sillä halusin säilyttää puolueettomuuden, pidinhän molempia tyttöjä hyvinä tyyppeinä ja omistautuneina hevosihmisinä.

Kysäisin kuitenkin Nannalta, tiesikö hän, oliko Valma tulossa tallille, kun huomasin, että Dunja täytyisi varustaa alkeistunnille. Tiesin Nannan Valman ystäväksi, mutta nyt tyttö kohautti välinpitämättömänä olkiaan ja totesi, ettei ollut hajuakaan. Vähän ymmälläni merkitsin itselleni muistiin, että ellei kukaan muu Dunjaa varustaisi, tekisin sen itse.

Aistittavissa oli siis jonkin verran eripuraa siellä ja täällä. Uumoilin kuitenkin, että ehkä huomattavissa oli muutakin kuin kinaa ja etääntymistä. Ainakin vappupippaloista saakka olin epäillyt, että tallin uudehko tulokas oli hivenen ihastunut Valmaan tai viihtyi muuten vaan hyvin tytön seurassa. Tervehdin käytävällä ohi kävelevää Oscaria ystävällisesti, ennen kuin jatkoin matkaani tallitupaan.

Pihkaantumisista puheenollen... Nielaisin ja huomasin hymyileväni, kun törmäsin tallituvassa Aleksiin. Kuvainnoillisesti törmäsin - onneksi en kirjaimellisesti, sillä fyysinen törmäys olisi takuulla saanut minut punastumaan, ja sitä en tietenkään halunnut. Nytkin vatsanpohjassa tuntui hassu humahdus ja teki mieli siistiä päivän myötä hieman repsahtanutta poninhäntää. Sitaisin kuitenkin vain pahiten kasvoille eksyneet hiussuortuvat syrjään ja komensin itseäni jättämään asian siihen.

"Morjens", Aleksi tervehti niin iloisena, että tulin väkisinkin hyvälle mielelle. "Siehän näytät pirteältä."
"No vähemmästäkin, kun on noin mahtava sää! Mä olen ollut ulkona minkä olen kerennyt."
"Alkaa päivetystäkin näkyä", Aleksi arvioi ja sai vatsanpohjaan eksyneet perhoset taas räpyttelemään siipiään - pitikö sen huomioida tuollaisia asioita, kun minä yritin tässä säilyttää järkevyyteni ja asiallisuuteni?
"Niinkö?" hymähdin mielissäni. "Ehkä ihan hyvä, etten näytä enää ihan kellarista karanneelta säilykkeeltä."
Aleksia nauratti.
"Mikä säilyke sie olisit? Joku nötkötti?"
"Hyi, toivottavasti en. Ennemmin vaikka hillosipuli kuin nötkötti."
"Hillosipulit onkin hyviä", Aleksin typerys meni toteamaan ja minun sydämeni senkuin läpätti ääliömäisen kevyenä (haloo, se kehui hillosipuleita, ei minua, vaikka olinkin vitsaillut tuntevani enemmän samanhenkisyyttä niitä kuin lihasäilykettä kohtaan).

Tilanne oli niin toverillisen leppoisa, että yhtäkkiä kieleltäni meinasi kirvota kysymys, jota olin ehkä pyöritellyt päässäni mutta en tosiaankaan ollut aikonut möläyttää ääneen.
"Hei, haluaisitko sä joskus -"
"Heippa vaan! Mahtavaa kun aurinko paistaa", tuvan oven suunnalta kantautuva heläytys katkaisi epätoivoisen treffikutsuni (onneksi?).

Sisään loikki Becca. Sievänä ja raikkaana hän sai minut yhtäkkiä tuntemaan itseni resuiseksi. Hymyilin hyväntuuliselle nuoremmalle naiselle kuitenkin reippaasti.
"Älä muuta sano", kuittasin aurinkolausahduksen ja siirryin hämmästyttävän luontevasti häivyttämään kysymykseni alun muut merkitysmahdollisuudet Aleksin mielestä. "Olin kysäsemässä Aleksiltakin, ottaako se kahvia. Niin että jos, Becca, haluat kahvia niin nyt on hyvä hetki huutaa hep. Pistän itelle joka tapauksessa."
"Hep, hep", Becca hymyili, ja Aleksikin nyökytteli myöntyväisenä.

Niin että en minä sitten kysynyt ketään kahville sinä keskiviikkona. Pistin vain kahvin arkisesti tippumaan taukotuvassa ja jäin vähän sivullisena kuuntelemaan, kuinka Becca rupatteli hurmaavan luonnollisesti Aleksille, jonka seurassa itse hölpötin tyhmyyksiä hillosipuleista ja nötkötistä.

Vähän myöhemmin luikahdin varustamaan Dunjan ja mittaamaan Susille kivennäiset ja muut mösseröiset valmiiksi iltaruokintaa varten. Hoidettuani kaiken sisällä valmiiksi astelin pihalle katselemaan varsaani, joka paistatteli rennon näköisenä päivää. Sillä näytti olevan niin mukavat oltavat omassa tarhauslaumassaan, etten voinut kuin hymähtää ja ajatella, että siinä oli sitä tasapainoa, mikä tallin ihmisporukasta tällä hetkellä puuttui. Liekö tässä oli tyynen jälkeinen myrsky käsillä. Oli miten oli, itse odotin sitä hetkeä, kun tallilaisten välit ehkä taas selkenisivät. Oli haastavaa tasapainotella kaiken tämän keskellä pahoittamatta kenenkään mieltä.

Katriina kirjoitti:

Lopussa kiitos seisoo
yhdestoista

Olin ehkä väsyneempi, kuin koskaan. Aleksi oli ystävällisesti luvannut vahtia Novaa päivien mittaan, kun en ollut paikalla ja oli suostunut ottaa itselleen kokonaisen parin tunnin vahtivuoron. Ilta alkoi jo hämärtyä ja Aleksi pomppasi pois juuri putsatut suitset käsissään synnytyskarsinan edessä olevalta penkiltä. Minun olisi määrä vahtia koko seuraava yö. Pidin säännöllistä unirytmiä erittäin tärkeänä ja koko Novan varsomisjuttu oli saanut unirytmini sekaisin. Kovasti ainoat tuntemani tallilaiset Eeva ja Valma olivat luvanneet katsoa Novan perään ollessaan tallilla. Moni muukin oli pitänyt tammaa aina silmällä, jos en ollut paikalla.

Olin oikeastaan asunut tallilla viimeiset 2 vuorokautta. Nova oli antanut jo monia merkkejä varsomisesta, muttei ollut päättänyt luopua maha-asukistaan vielä.
”Saat kyllä tänä yönä varsoa, koska mä en enää montaa yötä aio valvoa takiasi”, selitin Novalle kurkatessani tamman karsinaan. En osannut oikein itsekään sanoa oliko äänensävyni ollut nauravainen vaiko vihainen.
”Älä huoli, arvelen, että Nova varsoo tänä yönä. Ainakin se on pyörinyt entistäkin enemmän karsinassaan”, Aleksi kertoi rauhallisella äänellä. Hän lähti viemään putsaamiaan suitsia satulahuoneeseen ja huikkasi minulle vielä ennen katoamistaan: ”Soita heti, kun varsominen käynnistyy!”
”Jos käynnistyy…” Totesin hiljaisella äänellä tympääntyneenä ja toivoin, ettei Aleksi kuullut. Kurkistin taas karsinaan. Nova tuijotti seinään, kuin ei huomaisikaan minua. Päätin istahtaa korkealle penkille ja kaivaa yli puolessa välissä olevan kirjani esiin.

Kellon lähestyessä puoltayötä ja kirjan lähestyessä jo loppua, kuulin karsinassa lisääntynyttä kahinaa. Nova oli jo hetken aikaa kävellyt levottomammin ympäri karsinaa ja päätti nyt käydä makuulle. Kun kurkistin karsinaan, se nousi seisomaan ja alkoi taas käppäillä ja pyöriä karsinassa. Hienoa, mikään ei ole sen hauskempaa kuin se, että tamma päättää itse milloin varsoo. Päätin olla häiritsemättä Novaa, jotta se aloittaisi jo pian synnytyksensä.

Kun aloin olla varma siitä, että Nova päätti aloittaa varsomisen ja synnytyksen ensimmäinen vaihe oli meneillään, laitoin viestin Aleksille. En viitsinyt soittaa, koska se häiritsisi Novaa. Epäilin, että Aleksi oli vielä hereillä ja kuulisi, jos laittaisin viestin. Kirjoitin viestiin samalla, että tulee hiljakseen, jottei Nova päätä keskeyttää avautumisvaihetta.

Juuri ennen kuin kuulin Aleksi askeleita läheisen oven ulkopuolelta, Nova asettui kyljelleen karsinassa. Samassa myös sikiökalvo puhkesi, jonka seurauksena sikiövettä valui ulos. Oloni oli todella avuton, vaikka tiesin, etten vielä tässä vaiheessa saisi puuttua Novan varsomiseen. Jos kuitenkin jotain kävisi, niin oli hyvä, että Aleksi oli saapunut paikalle.
”Juuri ajoissa”, mies kommentoi tullessaan karsinalle. Hän selitti hiljaisella äänellä mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan ja mikä olisi epänormaalia.

Synnytys eteni juuri niin kuin piti. Kello oli noin kaksi yöllä, kun rautiaanvärinen orivarsa oli tullut tähän maailmaan. Jätimme Aleksin kanssa tamman ja pienokaisen hetkeksi rauhaan. Tai olihan Nova saanut olla aika rauhassa koko varsomisen ajan, sillä mitään ongelmia ei ollut tullut. Aleksi sanoi menevänsä tallitupaan hetkeksi, ennen kuin menisi nukkumaan ja jättäisi lopun vahtimisen jälleen minulle.

Tässä välissä tunnelmaa lisää, jos laittaa tämän soimaan hiljaisella taustalle (:

Avasin pienen lisäsiiven oven ja putkahdin ulos Aleksin kanssa samalla ovenavauksella. Kevät oli jo edennyt tähtitieteellisesti aika pitkälle, joten yön pimeimpinä tunteinakin pystyi havaitsemaan taivaanrannassa lymyilevän valon kajastuksen. Jäin haukkaamaan happea viileään yöhön ja ihailemaan taivaankannella komeilevia tähtiä. Pieni aivokapasiteettini ei pystynyt käsittelemään sitä onnen ja helpotuksen määrää, joka minut oli vallannut. Tähän asti Nova ja varsa olivat näyttäneet terveiltä ja pienellä heppavauvalla olisi kokonainen elämä edessä.

Pohdin tähtitaivasta tuijotellessani, minkä antaisin varsalle nimeksi. Kaikista valmiista nimivaihtoehdoista ja – ehdotuksista huolimatta halusin varsan nimen sopivan samaan avaruusaiheiseen teemaan, mitä emällänsäkin. Päässäni pyöri muutama planeetan nimi. Erityisesti taivaalla silläkin hetkellä näkyvä Jupiter. Silti jotenkin Merkurius kuulosti viehättävämmältä. Pitäisi varmaan kysyä muiden mielipidettä huomisaamuna… tai oikeastaan tämän päivän aamuna, ajattelin kääntyessäni tallin ovelle päin. Palasin karsinalle vahtimaan kaksikkoa ja sanoin samalla hyvät yöt nukkumaan menevälle Aleksille.

Heräsin kevyeen ravistukseen. Niskojani särki ja silmilläni kesti hetken aikaa tottua ikkunoista tulvivaan valoon. Tunnistin nukkuma-alustakseni tallituvan sohvan, jolla olin nyt tainnut nukkua reilusti enemmän, mitä istua. Tunnistin herättäjäkseni Valman, joka punastui, kun huomasi, että heräsin.
”Anteeksi kamalasti, mutta ajattelin, että haluat jo herätä”, Valma sanoi ja hörppäsi kupistaan jotain höyryävää nestettä. Hän ilmeisesti muisti, kuinka olin joskus ohimennen tallituvassa valittanut siitä, miten vihasin nukkua myöhään aamulla.
”Ei se mitään”, vastasin ja yritin parhaani mukaan hymyillä. Olin vieläkin kärttyisällä tuulella monen huonosti nukutun yön jäljiltä, mutta samalla huojentunut tajutessaan, että nyt se kaikki oli ohi. Vilkaisin kelloani, joka näytti aamukymmentä. Olin saapunut tallitupaan joskus aamukuuden jälkeen, kun aamutallin teko alkoi.

Kävelin jännityksessä Novan väliaikaiselle karsinalle siistien takkuisia hiuksiani ja näin karsinan ovessa olevan lapun. Aleksi oli kirjoittanut siihen, kuinka oli aamulla katsonut kaiken olevan kunnossa jne. Hyvä, ettei kaikkea tarvinnut itse huolehtia ja pääsi välillä nukkumaankin. Menin karsinaan sisälle tervehtimään vaaleaa rautiasta varsaa ja sen nopeasti toipunutta emää. Novalle synnytys näytti olevan helppo nakki. Aivan kuin se olisi tehnyt sen useasti ennenkin.

Pian kuulin takaani kevyen koputuksen karsinan ovelle. Käännyin ympäri ja tervehdin kevyellä nyökkäyksellä tyttöä, jonka tunnistin Alanaksi.
”Saanko tulla katsomaan pikkuista?” Tämä kysyi toiveikkaana.
”Ilman muuta”, vastasin ja annoin tilaa vaaleaverikölle.
”How cute!” Alana hihkaisi ja laskeutui kyykkyasentoon tervehtimään vielä toistaiseksi heikon näköistä orivarsaa.
En voinut muuta, kuin hymyillä.

Ja jonkinnäköinen selonteko viimeaikaisista tapahtumista todellakin tarvitaan! Siihen voisi sitten lisäillä Micin, Valman, Oscarin, Sallin, Eevin, Kukan, Eevan, Inkan ja muiden asianomaisten näkökulmia. Ja jos tällä hetkellä kukaan ei ole sitä kirjoittamassa, niin mä voisin ehkä tehdä sen. Mutta en kuitenkaan lupaa mitään, sillä tarvitsisin kuitenkin kaikkien panosta (etten unohda jotakin ja hänen näkökulmaa ym.) joten käytännössä se voitaisiin koota yhdessä ja joku kirjoittaa. (?) Ja siinä sivussa voitais ehkä mainita Becan ja Gracen salaisuudesta sekö Inkan paluusta? :-)) Mutta nääkin on vain ehdotuksia.

Kuka tekee haastattelun? Nyt äkkiä hopi hopi!
Ja kaikki vastaa galluppiin mulle yksällä : Minkälainen kesäleirin maksusysteemin pitäisi olla?

Ketä haastatelais? Voin kyllä hoitaa sen jos ei oo muita :-)

Nelliä! (:

Oo, tää on mun eka haastattelu! Jee, odotan innolla!

Mua voi haastatella tänään noin puoli seitsemästä eteenpäin. Ennen sitä on näet treenit.

Inka varmaan pistää sulle yksällä kaikki kysymykset jossain vaiheessa niin voit sitten vastata kaikkiin kerralla :-)

SE ON NYT VALMIS!

https://issuu.com/hallava8/docs/kesalomanalku

haha rupesin kattoo et mite toi näyttää nii leveeltä, mut olinki exportannu sen pdf:n aukeamina ni nyt se on sit tehny suoraa yhest aukeemast sivun :-D
Eli periaattees neljä sivuu yhel aukeemal... No jaa saa siitä silti selvää :-D

Miulla toi näyttää kyl ihan oikeelta, ainakin mobiilissa, sillai että aukeama näkyy kerrallaan. Hyvää työtä jälleen kerran! :----) Millon toi kesäleirihommeli alkaa :-9 ?

Ens viikolla muistaakseni :-)

Hihihihihiiii!! Yayayayayaa! Oon niin 100% messissä!

Mahtavvaa :-DDD

Kivaa luettavaa oli jälleen! :3 Ja pääsi ummikkokin taas vähän kärryille paremmin, mitä täällä on tapahtunu viime kuukausina...:D