Maanantai 10.11. klo 19 ->

-Inka..Inka! Herätin tytön mietteistään. -Voinko mä ottaa tota? kuiskasin viitaten Inkan tuomiin herkkuihin. Valma rapsutteli Rawlea ja Rawle näytti nauttivan.
-Sen oikee nimi on itseasias Rainbow.. Kerroin tytölle.

-Juu katson huomenna onko menossa, vastasin iloisesti.
-Inka, voidaan mennä ihan rauhassa jos vain haluat, olis kiva jos tulisit mukaan, mitä sompi porukka sitä hauskempaa, toivottavasti Darcy vaan ei mene tunnille, tokaisin pilke silmäkulmassa.

-Okei. Jos haluat jutella nii mä voin kuunnella, sanoin rauhoittavasti Inkalle.

- Hmm, sanoin poissaolevasti Tiia-Iinalle.
- Ai kokeilla Ranaa? huudahdin yllättyneenä. Olin ymmärtänyt, että Rana oli Inkan silmäterä, ja tuntui ihanalta luottamuksenosoitukselta, että hän tarjosi minulle koeratsastusta. - Onko se ihan kamalan vikkelällä tuulella?

En oo saanu sitä käsiini. Vastasi Maxille

-Juu lähdetään perjantaina! Huusin ja keskeytin muiden ajatukset.
-Maikki, voit mennä jonon keskellä niin ei tuu mitää tilanteita, vastasin Maikille ystävällisesti, koska tyttö vaikutti todella poissaolevalta.

"Joo, Rana on nyt vähän dieetillä mutta pitäis aloittaa rauhallisesti", vastasin Mikolle hymyillen. "Toivottavasti maasto onnistuis. Ja kyllä Valma mä voisin antaa sun sitä kokeilla, ei se mikään kouluratsu enää oo vaan joku sunnuntaiheppa, ainakin kunnes on ihan häveliään näkönen taas. Ihan kiltti se on, reipas vaan..."

//Kato säkin Tiia-Iina sieltä etusivulta aina, milloin Celle ei mee tunnilla. Muuten ei saa mennä ratsastamaa..

Kävin lattialle istumaan vieden keksipaketin mukanani. "Alotettaisko me?"

Mä pyöritän ekana! huudahdin.

Pyöräytin pullon joka lähti pyörimään ja osui Viiviin.
-Totuus vai tehtävä?

-Totuus, vastasin.

Ei ois pitäny tulla.. Mutisin hiljaa huomatessani kaikkien elävän omissa maailmoissaan. Työnnyin Mikon viereen.
-Moi! Miten menee? Kysyin pojalta. Itseasiassa huomasin ettei hän ollutkaan mikään pahan näköinen..

Pelin alkaessa istuin tyytyväisenä lattialle Viivin viereen. Tuo vaikutti todella mukavalta, kun oli lupautunut kuuntelevaksi korvaksikin. Hänestä voisi tulla nopeasti pääteltynä ystävänikin.

Henkäisin hermostuneena Inkan sanoille. Tietenkin halusin kokeilla Ranaa, sillä isoilla hepoilla ratsastaminen oli mukavaa.
Istuuduin Maxia vastapäätä ringissä.

Uusille säännöt: edellinen saa päättää kehen pullo osoittaa ja se keltä kysytään, päättää, tuleeko totuus vai tehtävä.

-Mikä on pahin mokasi hevosten parissa, esim. kielletty juttu? hymähdin.

Istuin hieman syrjässä, minulla ei ollut hyviä muistoja leikistä.
-Taidan skipata, vastasin, ja kutsuin Leilan luokseni, joka oli uhkaavan näköisen nappaamassa pyörivää pulloa.

-En tiiä pitäskö sanoo joku hauska juttu, mut joskus pienen leikittii piilosta ja menin hevosen alle piiloon, kun meillä oli omassa pihassa hevosia, vastasin naurahtaen.

Katsahdin Viiviin ja odotin tämän vastaavan Maikin kysymykseen. Olin jossain ihme adrenaliinitiloissa kaikista uusista ihmisistä ja riehakkaasta tunnelmasta tallituvassa.

Hymyilin Maikin kysymykselle. Tästä leikistä olin saanut Hallavassa kaikensorttisia elämyksiä. Hyvä tutustumisleikki, tuumin ja odotin uteliaana Viivin vastausta.

Moi, ja ihan hyvin, vastasin hymyillen Tiialle.

Mäkin tuun peliin! Sanoin huomatessani pullonpyörityksen. Vilkaisin Inkaa. -Tuu säkin! Kehotin tyttöä

// Ollaa koht 0oltu tunti tässä Vitsit et aika menee nopeesti!

Nyökkäsin Viiville ja hymyilin tuon vastaukselle.

Kiva tuu peiliin! Vastasin mikolle

Laitoin pullon pyörimään, ja pullon korkki osoitti Tiia-Iinaa.
-Totuus vai tehtävä?

Inka on jo mukana:) ja jep Viivi, pyöritä pulloa ja valitse seuraava.
Nauroin hiljaa Viivin vastaukselle.

"En mä jättäis väliin", sanoin Tiia-Iinalle hymyillen. "Koettu on, että tää on kaikkien aikojen paras tutustumispeli, kunhan ei mitää kiusallisia kysymyksiä anneta."

Totuus! Vastasin Viiville

-Njääh, voisin kai mäkin sit tulla, hymähdin ja istuin piiriin.

- Niin kun erään kerran, sanoin Inkalle. Nyt saatoin jo melkein hymyillä muistolle.

-Kuka on ollu sun elämäs aikana sulle tärkein hevonen/poni? kysyin Tiia-Iinalta.

Yks mun vanha hoitsu, Skidi. Kerroin Viiville

Tilanne alkoi hieman rauhoittua ja aloin pikkuhiljaa vaipua pieneen koomaan. Mutustelin keksejä ja katselin kuinka pullo pyöri hypnoottisesti edessäni.

//Äääh, mun päivittäinen itkukohtaus on taas lähestymässä... En tajuu mikä miul on, mut oon nyt neljän päivän aikana itkeny ihan jatkuvasti. Vaikken yleensä siis koskaan itke..

Nyökkäsin Tiia-Iinan vastaukselle.

//Max mul on iha sama, tosin et itken aina ku alkaa olotila olla mahdoton..

Pyöräytin pulloa. Se osoitti Mikkoa.
-Totuus vai tehtävä?

OOOHHH SHITT!!!v voiko joku kertoo mitä on tapahtunu ni pääsen messii?? DD:

//Ollaa pullonpyöritystä ja ollaa vaa mässätty ja juteltu tääl

Traffe mennään totuut ja tehtävää ei sillee kummosempaa

Mukaan vaan Rafu!

-Totuus, vastasin

Mmmm, tää on helppo, minkä ikänen oot? Kysyin mikolta

Tallituvassa?

Olin käynyt kaupassa ostamassa pakastepitsan tallin lattialta löytäneelläni vitosella. Sain sillä kolme pitsaa tarjouksessa, tänään söisin niistä yhden. Vesi oli kielellä koko matkan, enkä meinannut pystyä hillitsemään haluani syödä pitsa syväjäästä huolimatta.

Tallituvassa oli porukkaa julmetusti (KEITÄ ON?)

-Täytin just 16, vastasin onnellisesti.

//Minä, Tiia-Iina, Max, Inka, Mikko, Valma ja Maikki nyt ainaski

Olipa lässyjä kysymyksiä, mietin. Toisaalta, niin pääsi itse helpommalla.
Tiia-Iina, Maikki, Inka, Salla, Viivi, Mikko, Max... ja MÄ
Oho, piti laittaa toi vinotekstillä...XD

-Ookoo.. Mutisin pojalle. Huomasin olevani hieman pettynyt, poikahan oli pari vuotta nuorempi

Pyöräytin pulloa. Maikki.
-Maikki, totuus vai tehtävä? kysyin.

Kuuntelin kiinnostuneena peliä ja katselin Mikkoa. Hallavaan eksyi aina niitä kivoja poikia. Siis luonteeltaan. Tämäkin kaveri vaikutti vapautuneemmalta ja positiivisemmalta kuin ne, mitä yleensä näkee kun pyöräilee markettiin. Ehkä se oli se, että hevosista jaksoivat kiinnostua vaan sellaiset, joiden aateliset esi-isät ratsastuvat uljailla täysiverisillään auringonlaskuun? Haha, hyvä vitsi, Inka.

-Totuus, hymähdin.