Maanantai 10.11. klo 19 ->

-No ikä on vain numero, lisäsin jäljessä.

Havahduin ajatuksistani ja aloin jälleen seurata peliä.

Kaikki ottaa totuuden! Nauroin maikin vastaukselle en ollut enää yhtään vihainen tytölle

Kun olin astumassa sisään tallitupaan, silmäni vilisivät uusissa kasvoissa niin että kompastuin kynnykseen ja lensin räminällä nenälleni tuvan lattialle pakastepitsojen lennähtäessä muiden jalkoihin. Auts, nenä tais murtua. Tahtomattani kivusta aiheutuneet kyyneleet kirpesivät silmiini enkä nähnyt mitään.

Aha, Mikkokin oli 16. Minä täyttäisin uudenvuoden aattona.

Niin.. Hymyilin ujosti Mikolle ja istahdin taas tämän viereen.

-Onks sul muit harrastuksii, ku ratsastus, kysyin jälleen iloisesti koittaen kohottaa Maikin mielialaa.

-Sattuiko? kysyibn raffelta

Olin ärsyttävästi myöhässä, sillä äiti ei ollut päästänyt minua lähtemään helpolla, mutta vihdoin olin tallilla. Sysäsin hansikkaani takin taskuun ja lähdin hiippailemaan ääneti kohti tallitupaa, jonka oven pieleen koputin ennen sisään astumista.
"Hei kaikki! Äiti vähän vitkutti lähtöäni, anteeks ku oon myöhässä tällä tavalla. Mihin mä nämä laitan?" kyselin heilutellen jättimäistä kokispulloa ja suklaakeksipakettia ennen kuin huomasin Rafaelin. "Auts, tuo takuulla sattui."

((Sorry olin tosiaan vaalentamassa tukkaa niin myöhästyin!))

Säikähdin Raffen kompuroidessa sisään tallitupaan.
"Mitä mies?" kysäisin ja tungin lisää keksejä suuhuni.

Juoksin Raffen luokse.
-Sattuiko? kysyin pikaisesti.

Moi! Huikkasin Jellylle.

Ryntäsin seisomaan ja autoin tallitontun pystyyn. Se oli kyllä söppänä.
- Ootsä kunnossa? tiedustelin ystävällisesti. - Hei, sun nenästä tulee verta!

-Lenkeillä käyn, eipä muuta koska Rasse ja.. niin, hymyilin ja pyöritin taas pulloa. Pullo osui Maxiin.
-Totuus vai tehtävä?

"Voi sentään", huokaisin kun näin Raffen sisääntulon. Miesparka oli asuttautunut tallin vintille, olin yllättänyt hänet sieltä heinänhakumatkalla. "Sattuiko sua?" sanoin kulmat kohonneina ja konttasin hetken tuota kohti ennen kuin tajusin nousta seisomaan.

// Sori, ohjaajat on sen verran perseestä, että mun pitää lähtee pois koneelta... Tuun jossain vaihees kännykäl takasi :3

"Anna nyt eika vaikka noi keksit mulle", naurahdin Janellelle. "Mä oon ihan hirvee keksihirmu.."

"Öö, totuus", menin hieman hämilleni pullon sojottaessa kohti minua.

Nostin käteni elon merkiksi ja nousin hitaasti käsieni varaan ja istumaan. Lattialla oli veritahroja. Kuulin vain kauhistuneita ääniä ja jonkun askeleet takanani, kun hivuttauduin hakemaan paperia pöydältä.
En halunnut avata suutani, koska tunsin veren valuvan kasvojani pitkin ja inhosin veren makua.

Katsoin Raffea huolissaan.
-Voi sua.. Hymyilin hellästi pojalle ja kipaisin hakemassa hänelle paperia

Heilautin kättäni Tiina-Iinalle ja naurahdin aavistusen Maxille, jonka syliin pudotin keksipaketin astellessani peremmälle huoneeseen asettamaan limupullonkin alas.
"Jätä muillekin sitten muutama."

"Soitetaanko ambulanssi?" kysyin hieman hätääntyneemmin, mutten kyllä uskaltanut katsoa miehen kasvoja, en sietänyt verta...

-Tässä. Sanoin Rafelle tarjoten paperia.

Raffe ei liian raakoja juttuja tai mä pyörryn täällä ruudun takana, mä nimittäin tiedän tismalleen miltä veri maistuu):
Käänsin katseeni pois Rafaelin nenästä, joka tiputti hiljakseen verta. Huhhuh. Katsoin parhaaksi istuutua.

-Oletko ikinä tehnyt mitään kunnon ilkeetä oppilaille? virnaisin.

Napitin söpöä poikaa huolissani. Tai ei enää niin söpöä sillä tämä vuoti verta, ja paljon..

Otin paperin vastaan ja tein siitä valtavan mytyn jota painoin nenääni vasten. Vilkaisin huolestuneita katseita, tai naurua pidätteleviä katseita ja nostin haparoiden toisella kädell'ni pitsat maasta.

"Ruokaa", totesin hilpeänä paperimytyn takaa ja heilutin pitsalaatikkoa voitonriemuisesti.

"Mä oon opettanut vasta kaks viikkoa, niin empä oo vielä kerennyt.." naurahdin Maikille. "Kyllä mä taisin viimeviikolla laittaa jonkun tunnin menemään ilman jalustimia.."

Vilkaisin Rafaeliin. Olikohan tuo kunnossa. Verta ainakin näytti tulevan paljon. Mutta sentään to vitsaili.

-Leila! huikkasin koiralle.
-Aika lähtee kotiin, sanoin kaihoisasti.
-Mut kaikki jotka on innostuneit lähtemään maastoon, perjantaina tallille, seitsemäks? kysäsin koko poppoolta.

Tässä! Sanoin rafaelille tarjoten kakkua

"Kuulostaa loistavalta", vakuutin Mikolle kevyt hymy huulillani.
"Tässä, ota toinen paperi. Tuo menee heti likaiseksi", sanoin pehmeästi ja ojensin Rafaelille uuden paperitupon.

-Max pyöräyttäppäs pulloa, hymähdin.

Laitoin pullon pyörimään ja se pysähtyi Janellen kohdalle. "Totuus vai tehtävä?"

Katosin ovesta kohun aikana, ja toivoin suuresti, että porukka tulisi maastoon.
-Laila! huusin ja lähdin juoksuun kohti kotia.

"Ou mai gaad tää on paras päivä ikinä!" hihkaisin kun Tiia-Iina (tää nyt tietää kaikkien nimet) ilmoitti kakusta. Avasin toisella kädelläni pitsapaketin ja laitoin sen mikroon ja tehot täysille.

"Aloitan kakusta", totesin ja hämyilin kakkua.
"Ootteko te pullonpyöritystä?"

// Mun piti mennä koneelt... D-: En varmaa enää pysy perässä kännykällä...

"Mikko, mulle kelpaa kyllä, mut meinasitko et aamulla? Mulla on tosin sillon vapaapäivä, niin että käy miten vain."

Hymyilin pehmeästi Rafelle. Ota vaan!

Illalla, joten heijastimet mukaan (;

Äh, mä en pääse! Huikkasin Mikolle.

"Thanks", kiitin ja istuuduin pyödän ääreen ja siirsin kakun eteeni.
"Saanko mä lusikan?" kysyin ja hymyilin, pitäen edelleen paperilla nenästäni kiinni.

Katselin leikkiin keskittymättä ja kauhunsekaisin tuntein, kuinka Rafael hilpeästi söi kakkua talouspaperimyttyä naamalla pitäen. Oli siinäkin kaveri!
Yritin keskittyä. Pullo oli pysähtynyt uuden, mukavannäköisen tytön kohdalle.

Tässä. Sanoin ja ojensin Rafelle lusikan.

-Valma ooksä puhunu Mikin kanssa enää?, kuiskasin tuolle, vaikka tiesin että Valma ei haluaisi luultavemmin puha asiasta.

Mäkin otan kakkua! Sanoin ja istahdin Raffen viereen.

Nyt tää tahti rauhottu :-D Ehkä mä pystyn seuraamaan, ropetan vielä..

Mikä tyyppi tuo tallipomonpuolikas. Ihan älytön, olisin itse varmaan jo soittanut ambulanssin ja viimeinen asia mitä ajattelisin on ruoka. Työnnyin kuuntelemaan Valman ja Maikin keskustelua.
"Jos ei haittaa niin olisin teidän seurassa mielelläni."

Kiemurtelin vähän kiusaantuneena ja tajusin Rawlen nukahtaneen syliini.
- No, een... Lähetin sille sähköpostia ja kysyin että mitä kuuluu, mutta ei se oo vielä vastannu. Mutta ei me enää yhteen palata, sanoin tiukasti. - Mikillä on uusi elämä ja uudet tytöt skiellä Sveitsissä.
Silmiäni kirveli, ja jouduin räpyttelemään niitä.

"Kiitosta" sanoin Titille ja hymyilin tämän ystävällisyydelle. kuulin toisella korvalla maikin kysyvän jotain jostain mikistä. jännää. kuuntelin tarkemmin.

- Ei tietenkään, sanoin heti Inkalle. - Paitsi mä haluisin vielä pelata, tässä tutustuu hyvin toisiin paremmin.

Odotin Jellyn vastausta jatkaen keksien mussutusta. Olin kohta vetänyt niitä parisenkymmentä.

Katsoin Rawlea. Se oli nukahtanut Valman syliin.. Oiii.. Mutisin itsekseni ja huomasin Raffen luulevan että olin puhunut hänelle