Tapaninpäivän tohinaa klo 15:30 ->

^

//joku muu saa aloittaa ;D

Taputin Lokin hikistä kaulaa kiitokseksi hyvästä työskentelystä ja laskeuduin alas satulasta. Olo oli mitä mahtavin. Olin pari päivää syönyt itseni ähkyksi useampaan otteeseen, ja liikunnan jälkeen tunsin itseni taas ihmiseksi höllyvän pallon sijaan.
Lähdin taluttamaan uljasta mustaa ulos maneesista ja läpi pihan kohti tallia.

Kävelin reippain askelin kohti Hallavaa. Olin hyvällä tuulella, koska siskoni oli tullut pitkästä aikaa Suomeen. Salakuunneltuani vanhempiani ja Roxya, sain kuvan että hän jäisi Suomeen pidemmäksikin aikaa.

Istuin kaikessa hiljaisuudessa Faen karsinan oven edessä, selkä käytävälle päin, ja tervehdin hieman avoimesta ovesta kurkkivaa tammaani. Se oli ihmetellyt lysähtäessäni siihen sen palatsin eteen, ja rapsutellessani sen turpaa. Karsinaan asti en ollut mennyt istumaan, vaan istuin siten, että saisin oven vetäistyä nopeasti kiinni minun ja hevoseni väliin jos tamma meinaisi kuopia tai potkaista. Mutta nyt, yllättävän hiljaisessa tallissa (jossa oli vain pari tuntilaista pulisemassa satulahuoneessa) Fae oli oikein rauhallinen ja voisi jopa sanoa positiivinen.

Potkin lunta kengistäni tuvan ovella ja laitoin takkini naulakkoon. Tupa oli tyhjillään, joulukuusi loisti yksinään nurkassa.

Huomasin Alanan istuvan Faen karinan ovella taluttaessani Lokin vastapäiseen karsinaan. "Hei Alana, oliko kiva joulu?" kysyin tytöltä alkaessani riisua ruunan varusteita.
Loki meni suoraan vesiautomaatille ryystämään pitkiä kulauksia ja jouduin hieman odottelemaan ennen kuin sain suitset pois sen päästä.

Kävin viemässä reppuni kaappiin. Mietin, olisiko tallilla muita tapaninpäivänä. Kurkkasin tuvan ikkunasta ja näin sen joululeirillä olleen tummatukkaisen tytön kävelevän Kaviopolkua.

Mietin, pääsisinköhän nyt tutustumaan häneen. Leirillä ei oikein ollut tullut tilaisuuksia. Tyttö oli vaikuttanut todella ujolta, enkä minäkään toisaalta ollut maailman rohkeimpia ihmisiä, joten lähestyminen oli sitä vaikeampaa.

Fae havahtui hiusteni näpräilystä tarhanaapuri-Lokin saapuessa käytävälle Maxin kanssa. Tamma hirnahti tervehdyksen ja siirtyi sitten kolistelemaan ruokakippoaan.
"Oli joo..." totesin hiljaa ja nousin ylös kylmältä lattialta. Oikeasti joulu oli herättänyt minussa vain suurtakin suuremman koti-ikävän. Vaikka asuinkin nyt Pronssijoella, ajattelin aina kodiksi meidän Irlannin kotia.
"Entä sulla?" kysyin kohteliaasti ja kävelin käytävän poikki Lokin karsinalle. Ruuna oli aika hikinen, ja hymyilin. "I see, te teitte töitä."

Saavuttuani tallille livahdin taa Darlin karsinaan. Hiirakko tamma hörisi ystävällisesti, ja hamusi huulillaan violettia taskuani. Tungin sormeni Darlin harjalomaan, ja rapsutin tammaa lempeästi. Aloin letittämään rauhallisesti tamman etutukkaa löysälle kalanruotoletille.

Seurasin tyttöä katseellani. Hän ei tullut tupaan. Minua alkoi pitkästyttää yksin kykkiminen, joten hyppäsin kohta uudelleen kenkiini, vedin takin ylleni ja marssin talliin. Alana ja Max juttelivat yksäripuolella. Tummatukkaista tyttöä ei näkynyt missään.
- Moi, tervehdin hymyillen Maxia ja Alanaa.

"Joo, tuli syötyä niin paljon kaikkea että aattelin että olis hyvä kuluttaa pari kaloria", naurahdin. "Mun kämppikset oli kaikki Pronssijoella tän joulun ja päätettiin sitten hankkia ihan kunnolla ruokaa - ja munatotia."
En voinut olla virnistelemättä muistolle jouluaattoillasta kun olimme kaikki neljä makoilleet olohuoneen lattialla pyjamissa ja pelanneet mitä kummallisimpia juomapelejä.

"Hei Valma!"

Kuuntelin hiljaa tallilaisten pulinaa, päästämättä ääntäkään. Olin päässyt letittämisoperaatiossani jo harjaan. Poni itse oli jo selvästi joululomatunnelmissa, eikä kiinnittänyt mitään huomiota puuhiini. Olin napannut mukaani kumilenkkiboksin, jonka olin ostanut joulukuun alussa Tokmannilta. Olin toisinaan käyttänyt sinisiä lenkkejä myös hiuksiini, vaikka ne olivatkin tarkoitettu pääasiassa hevosille.

"Oh, kuulostaa kivalta", hymyilin ja käänsin päätäni tervehdyksen suuntaan. Ai, Valma tuli.
"Moi.." totesin vaisusti ja siirryin takaisin käytävän toiselle puolelle, Faen karsinaan. Vaikka tamma oli sinällään puhdas, kaivoin sen ovesta harjakiven ja kumisuan, joilla aloin hieromaan sen selkää. Tästä Fae piti, joten en jaksanut laittaa sille riimuakaan päälle. Ja jos se päättäisikin puraista, se olisi vain oma vikani.

Karsinanovi oli jäänyt hieman raolleen, ja tamma avasikin sen turvallaan vielä enemmän. Siinä se kurkki käytävälle, korvat yllättäen hörössä.

Katsoin kummissani Alanan perään. Mikä kumma häntä taas vaivasi? Miksi hän aina katosi jonnekin, kun minä ilmestyin paikalle? Se sai minut oitis miettimään, olinko käyttäytynyt jotenkin rumasti, tai oliko minussa jotain perustavanlaatuista vikaa, mikä sai hänet tuntemaan vastenmielisyyttä minua kohtaan.
Kohautin olkiani ja yritin karistaa moiset mietteet. Käännyin kohti Maxia.
- Ööh... munatotia? irvistin.

"Joo se on sellaista jouluista alkoholijuomaa. Pojat oli sitä mieltä että sitä oli pakko hankkia", selitin Valmalle.
"Mutta menikö sun joulu kivasti? Saitko paljon lahjoja?" kysyin Valmalta. En voinut olla kummastelematta Alanan pikaista lähtöä. Ehkä niillä oli Valman kanssa jotain riitaa?

- Selvä, sanoin epäilevästi. Munatoti ei kuulostanut kauhean hyvältä.
- Siinähän se, olin kotona äidin ja isäpuolen kanssa. Ja sain paljon lahjoja, koska olin ollut koko vuoden kiltisti, sanoin virnistäen. Oikeasti en ollut saanut kovin paljon lahjoja. Olimme äidin kanssa jutelleet lähestyvästä syntymäpäivästäni, mutta en halunnut vielä sanoa kenellekään, mitä silloin olisi luvassa.

Leitettyänikoko Darlin harjan, hymyilin tyytyväisesti aikaansaannokselleni. Rapsutin tammaa hellästi etutukan alta, sen höristessä leppoisasti. Raotin huomaamattomasti karsinan ovea, ja nappasin sen vierestä kolme harjaa ja kaviokoukun. Aloin sukimaan tammaa huolellisesti piikkisualla, irroittaen jokaisen mutapaakun.

Vilkaisin Darlin karsinalle. Oven vieressä oli harjapakki. Seuraavaksi katsoin kummissani Maxia.
- Onko tuolla se Darlin uusi hoitaja? kysyin niin matalalla äänellä, ettei kukaan muu varmasti kuullut. - Ootko kertaakaan puhunut sen kanssa? Pitäisikö mennä juttelemaan sille jotain?

Olin ollut oikein hiljaa harjatessani Faen selkää, mutta tamman meinatessa lähteä käytävälle seikkailuretkelle jouduin minäkin puhumaan.
"Ay, where do 'ya think you're going you gowl*? No, stop, yees, that's it, that's a feek**.." pysäytin sen matkan vasta kun hevonen oli puoliksi ulkona. Peruutus takaisin karsinaan aiheutti tammassa nyrpeän naaman ja mielenosoituksellisen hännänheilautuksen, mutta se alistui kohtaloonsa alkaessani taas harjaamaan sitä. Valma kuiski jotain Maxille, ja itse pyyhkäisin pölyharjalla irtoliat pois Faen punaiselta turkilta.

*irlantilaisslangia ärsyttävälle idiootille **slangia upealle tytölle

"Kuulostaa mukavalta", hymyilin Valmalle.
Kävin heittämässä Lokin varusteet satulahuoneeseen ja palasin sitten harjaamaan ruunaa.

"En mä oo vielä tavannut sitä kunnolla, vaikuttaa aika ujolta", vastasin Valman kysymykseen. "Jos sä meet ensin juttelemaan niin ei ehkä vaikuteta niin hyökkääviltä?"

- Se-selvä, sanoin. Vedin syvään henkeä ja kävelin Darlin karsinalle. Kurkkasin ovenraosta sisään.
- Moi, sanoin hymyillen. - Miten menee?

Melkein hyppäsin pystyyn Darlin jalkojen luota, kun kuulin jonkun puhuvan karsinan ovella. Tunsin taas rinnassani tutun tykytyksen. Nousin maasta varovasti ylös.
"M-moi, i-ihan hyvin", änkytin katse jaloissani. En uskaltanut sanoa enää mitään. Tilanne oli kiusallinen, koska leiriltä tuttu porkkanapää odotti varmaankin minun sanovan jotain.

- Hoidatko sä nykyään Darlia? kysyin ystävällisesti. - Mä olen Valma, ja hoidan Dunjaa ja treenaan Darcylla. Paitsi nyt se on mammalomalla.

"J-joo", vastasin hiljaa. Laskin käteni ponin kaulalle, ja hain siitä turvaa vaikeaan tilanteeseen. Vaikkei tamma ymmärtänyt tilanteesta mitään, tuntui kuin sen kaulasta hohkaava lämpö olisi tuonut sanat suuhuni.
"D-Darcyn varsa on t-tosi suloinen", mutisin katsoen hoidokkiani.

Valma lähti kohti tuntihevospuolta, ja pysähtyi juttelemaan jollekkulle Darlin karsinan kohdalla. Itse viskaisin Faen harjat takaisin harjapakkiin ja napsautin sen kiinni. Annoin hevoselleni vielä nopean suukon sen otsaan ja suljin sitten oven. Vilkaisin Maxia.
"Mitä sinä meinasit tehdä?"

Tyttö vaikutti TODELLA jännittyneeltä. Yritin itse näyttää mahdollisimman kiltiltä ja tyyneltä.
- Niinhän se on, sanoin onnellisena. Suloinen Luka oppi joka päivä jotain uutta ihanan emänsä rinnalla. - Eikö sun nimi ollut Senni? Mitä sä puuhailet?

"J-joo, oon Senni. M-mä tässä letitin Darlin harjaa, ja n-nyt rupesin harjailemaan sitä", vastasin jännittyneenä, mutta ylpeänä siitä että olin saanut jotain suustani. Valma vaikutti mukavalta tyypiltä, ja toivoin että meistä tulisi joskus kaverit. Porkkanapää kerkeäisi kyllä todennäköisesti kyllästymään ujouteeni, ennen kuin tutustuisin häneen sen verran että osaisin puhua tytön seurassa normaalisti.

- Kaunis letti, sanoin ihaillen Darlin harjaa. - Mäkin tykkään letittää heppojen harjoja. Dunjan harjassa ei kyllä paljon letitettävää ole. Hei tuota, mietin että onkohan noi muut menossa tupaan istumaan iltaa. Jos on niin mennäänkö mekin?

Pieni hymynkaari nousi huulilleni.
"Miksikäs ei", vastasin hieman tarmokkaammin. Valma johdatti minut ulkokautta kotoisaan tallitupaan, jätettyäni hyvästit Darlille.

Potkiskelin taas lumet kengistäni ovella.
- Haluatko piparia? sanoin kaivaessani joulupiparilaatikkoa keittiönkaapista.
- Miten sä vietit joulua? kysyin Senniltä istuutuessani pöydännurkkaan mutustelemaan joulumuoripiparia.

Nyökkäsin ujosti, ja nostin piparikulhosta kaikkein pienimmän yksilön, joka silmiini osui.
"Kotona, mun sisko tuli Englannista meille kylään", vastasin hiljaa katse piparissani.

- Opiskeleeko se siellä vai? utelin. - Mun isä on asunut Englannissa. Nyt se asuu Suomessa.

"Mun äiti on kotoisin Englannista, ja mun sisko on kanssa syntynyt siellä niin kuin mäkin. Se on tosin vain mun puolisisko, ja kun mä olin yks niin me kaikki muutettiin Suomeen", mutisin.
"Kun se sitten täytti viistoista, ja mä olin kymmenen halus se muuttaa Englantiin i-isänsä luo, ja se kävi Suomessa aina lomilla. Nyt se on siis kuitenkin muuttanut jo o-omilleen", sanoin ja jouduin vetämään henkeä puhetulvan jälkeen. Rehellisest sanottuna en varmaan ikinä ollut sanonut mitään noin pitkään.

Max vaikutti vajonneen omiin mietteisiinsä, eikä tainnut kuulla kysymystäni. Jätin tuon harjaamaan Lokia yksikseen ja otin suunnakseni tallituvan, johon Senni talvileiriltä ja Valma olivat kadonneet. Tuvassa kiskoin tallikengät jaloistani ja jäin awkwardina siihen.

Nyökkäsin mietteissäni Sennin kertomukselle. Oma isäni oli eron jälkeen mennyt töihin Englantiin ja paennut kotimaan muistoja.
Taputin piparivadin reunaa.
- Ota piparia, Alana, sanoin hymyillen. - Niin, te ette varmaan tunnekaan vielä toisianne? Senni, tässä on Alana, ja Alana, tässä on Senni. Senni on Darlin uusi hoitaja, ja Alana omistaa Faen. Se on pyörinyt täällä jo jonkin aikaa.

Viskaisin maalista rapistuneen punaisen potkurin lumipenkkaan, ja painoin punaisena hohtavia poskiani kaulahuivin suojiin. Olipa lystikästä olla taas tallilla!
Otin kukkakuvioisen reppuni potkurin istuimelta ja lähdin kävelemään maneesia pitkin. Päästessäni lähelle ovea, kurkkasin ensin tuvan ikkunasta, ja huiskutin siellä oleville tallilaisille. Mukavaa, että tallissa oli ihmisiä joihin tutustua..

//muistakaa sitten että Floora oli 11v.. ;-)

Vilkutin ulkona huiskuttavalle pienelle punatukkaiselle tytölle hymyillen.

"Well mäkin olin joululeirillä, if you'd bothered to notice", mutisin. "Eli I know you. Darli vaikuttaa kivalta", hymyilin Sennille ujosti. Kieltäydyin pipareista, ja vilkutin hymyillen takaisin ikkunan takaa vilkuttaneelle tytölle. Ei mitään hajua kuka tuo oli, mutta vilkutinpa kuitenkin.

- Mäkin olin joululeirillä, mutta ei siellä tullut tutustuttua, selitin kärsivällisesti.

Hyppelin sisälle tupaan, kun joku oli huomannut minut.
"Heippa!", tervehdin iloisesti tallilaisia, ja heitin kaulahuivin sekä tumput naulakkoon. "Ajattelin tulla katsomaan että onko täällä vielä ketään tallilla, katsos kun Ilona lähti naapuriin Kaarina-mummon luo. Minun olisi oikeastaan pitänyt jäädä kotiin valvomaan kissanpentuja, mutta koska Ilona kuullemma viipyy pitempään, minulla alkoi olla tylsää. Eikä Laulavasta Purostakaan ollut tänään seuraa"

Katsoin yllättyneenä nuorempaa tyttöä, joka oli juuri saapunut paikalle. Hänellä riitti juttua ja tarmoa!
- No, kukas nyt vahtii kissanpentuja? kysyin hymyillen.

Hymyilin yrittäen näyttää salaperäiseltä.
"Kyllä ne pärjää, ne ovat jo niin isoja. Kun siitä on jo muutamakin kuukausi kun ne syntyivät, ja onhan ne olleet ennenkin yksin. Mutta mitä te teette?", kyselin uteliaasti vaihtaen sulavasti puheenaihetta ja katselin ympärilleni. "Oi, onpa täällä kovin kaunista! Joulutähti ja kaikki! Miten en olekkaan ennen huomannut!"

"J-joo", hymyilin ystävällisesti Alanalle. Oli hauskaa kuulla jonkun puhuvan Englantia äidinkielenään, koska olihan se minunkin toinen sellainen. Tunnistin hyvin tytön Irlantilaisen aksentin, ja tunsin oloni jollain tavalla rentoutuneeksi.

"No wonder.." tuhahdin hiljaa ja siirryin kaapilleni. Pieni tyttö loikki sisälle ja alkoi heti pulisemaan kuin papupata.

Jalkoihini ilmestyi kiehnäämään pieni musta kissanpentu vaaleanharmaan sisaruksensa kanssa, ja hymyillen kyykistyin tervehtimään Hiisun karkuripentuja.
"Where did you leave your mom, huh?" silittelin niitä leperrellen hiljaa. Osasivatpa ne valita sopivan ajan vaellella, tytön selittäessä kissanpennuista.

Katsoin tuvan poikki kipittävää mustaa kissa.
"Ooooh! Onpa se suloinen", hihkaisin ihastuneena. Ilona-tädin kissanpennut olivat jo isompia kuin pieni musta, jonka vaaleahiuksinen otti syliinsä.

Hiisu kurkkasi toimiston ovelta.
- Nämäkin pennut on jo nähneet jonkun verran maailmaa. Ne syntyivät satulahuoneen varustekaapissa, selitin hymyillen. Tunsin ylpeyttä. - Mä löysin ne sieltä.

Olin ajautunut täysin ulos koko kissanpentu keskustelusta. Nyökkäilin vain ujosti muiden sanomisille, vaikka en tajunnut hölkäsen pöläystä satulahuoneesta saatikaan jostakin Ilona-tädistä.