Slow motion - tallinvintin juorukellot

"Hmm... mietitääs", tuijottelin hetken maassa lojuvia heinänkorsia keksittyen miettimään ja kohotin sitten katseeni Inkaan arvellessani keksineeni jonkinnäköisen kysymyksen. "Okei, tää on nyt ehkä vähän tyhmä.. mut minkälainen ois sun unelmien mies tai nainen?"

Kysymystä täytyi sulatella kauan ja miettiä paljon.
"En minä osaa tarkalleen sanoa... no sellainen mielenkiintoinen ja erikoinen, omaperäinen. Rauhallinen, luotettava ja luonnonläheinen. Pitää eläimistä ja varmaan kävisi tallilla tai muuten harrastaisi vaikka ihan kaniagilityä tai vaikka kasvattaisi hevosia, minulle se eläin olisi se ja sama. Ja sellainen joka ymmärtää minua. Ja hän olisi suloinen. Ja mitä nyt ulkonäöstä sen enemmän... aika laiha eikä näkyvästi lihaksikas", kerroin ja hymyilin sen päätteeksi. Olin selvinnyt. Pyöritin pulloa, ja se osui Mikkiin.

Arvoin hattuarvonnalla kenestä tulee pullon uhri :-D

// söpöä inka (:

Kuuntelin jokaisen yksityiskohdan huomioonottaen Inkaa ja katseeni valui omiin käsiini. Puhuiko hän minusta ihan huvikseen...? Hymähdin itsekseni ja nostin taas katseeni, kun kuulin pullon luistelevan puista lattiaa vasten. Kaikki olivat kääntyneet katsomaan minuun, niinkuin pullokin.
"Jatketaan totuuksilla", sanoin alistuneena, mutta virnistin pelin hengelle. Kohta alkaa taas kuulua.

Totuus. Voi vitsi... olisin tiennyt jo tehtävän... tsih, Julian ja Romeon parvekelohtaus olisi ollut hauska nähdä Mikin esittämänä. Mietin hetken, ja sitten...
"Öö... no mikä näistä minä olisin? Leppäkerttu, varis, lepakko vai perhosentoukka?" kysyin ilkikurinen hymy kasvoillani. "Ja miksi, perustele." Tahallani halusin kysyä jotain itsestäni, koska oli aina mukava kuulla rehellinen mielipide... olettaisin.

Kas kun kukaan ei ole kysynyt mitään jonka johdosta Inka paljastais sen sairauden... no... ehkä sille on oma aikansa olemassa :-D

Naurahdin Inkan kysymykselle. Seuraavalla kerralla otan tehtävän...
"Nooo.... Leppäkerttu tietysti", vastasin hetken viiveellä, ja näytin kädelläni, että mietin vielä perusteluja.
"Se on noista kaikista söpöin, ja se on pieni ja usein aika huomaamaton, mutta kun sen huomaa, niin tulee hurjan iloiseksi. Ja pitää varoa, ettei riko sitä... tai liiskaa tai silleen.." sopertelin hymyillen ja venyttelin ylävartaloani. Ai niin, paita oli väärin päin.

Tuijottelin paitaa ja mietin hetken, nousin sitten ylös ja vilkaisin muita. Jotenkin tuntui, että piti kääntyä selin... tyttömäistä. En voinut tuntumalleni mitään, joten käännyin ja otin paidan päältäni. Puistelin sitä kerran ja puin sen uudelleen, mutta oikein päin. Kävin takaisin istumaan, ehkä hieman punastellen, jota en ymmärtänyt itsekään. No niin, jatketaan..

Pieni hymynpoikanen käväisi huulillani kun kuulin Inkan kysymyksen ja Micin vastauksen. Korjasin kuitenkin virheeni nopeasti, ja jatkoin kaukaisuuteen tuijottamista. Mietin hiukan huolissani, saisinko koskaan apua Snezanan kanssa. Aleksilta en viitsinyt kysyä, muut pitäisivät minua ihan aloittelijana. Mikä tosin olinkin.
Niin, eikä muita vaihtoehtoja ollutkaan. Paitsi Miranda. Mutta uusi ratsastuksenopettaja ei ollut ihan niin tuttu minulle kuin Snezanan ja minun auttajan pitäisi olla. Mietin tietenkin myös osuisiko se kirottu pullo kertaakaan minuun. Halusin muuta ajateltavaa. Jotakin mikä saisi minut hiukan piristymään. Tällä hetkellä kaikki näytti niin.. toivottomalta. Kaikilla muilla tuntui olevan aivan älyttömän kivaa.

Tuo mun uusin tarina on sit kirjotettu koulupäivän aikana vihkoon, mistä kirjastossa sen sitten kopioin koneelle, ja hiukan parantelin kuvailua. Eli laatu on B miinus.

Noista kaikista söpöin... kun sen huomaa, tulee hurjan iloiseksi... pitää varoa ettei riko sitä... ja vaikka punastuinkin, otin tehtävän vastaan totuudella. Sillä tuo minä olin. Olin kovin yllättynyt siitä, kuinka hyvin poika tunsi minut. Olinkos sanonut nyt jotakin itsestäni, mitä olin unohtanut jälkeenpäin? Katsoin silti poikaa kiitollisin silmin, minusta hän oli jotenkin suloisen avoin. Kun Mikki nousi ja kääntyi poispäin, en vaivaantunut tuijottelemaan. Olin jo nähnyt hänen kiehtovan yläruumiinsa... voi hitsi, mitä mä tuollaista ajattelin! Sisälläni purskahdin äänekkääseen nauruun, mutta muiden korville annoin kantautua vain pienen tirskahduksen. Ja se tirskahdus oli osoitettu täysin itselleni. Kun Mikki istui takaisin, tyydyin vain hymyilemään, jos nauraisin, varmasti hän luulisi että nauraisin hänelle... tyydyin siis vain odottamaan kiltisti, että toinen pyörittäisi.

Ainiin tänään oli sellainen ihana ropekin, heh! Onneksi muist- EIKÄ se on vasta huomenna! ;-(

Ainiin, minun vuoro oli pyörittää! Kurotuin eteenpäin ja tartuin pulloon. Se väpätti kuin hyrrä ja ryösti hieman oikealle pysähtyessään osoittamaan tyttöä, joka oli vasta ilmestynyt vintille, eli Lottaan. Hymyilin tytölle ja sanoin sitten satusetämäisellä äänellä:
"Tyydytkö totuuteen, vai näytätkö rohkeutesi, ja valitset tehtävän?" vinkkasin Lotalle vielä silmää kömpelösti, koska sitä taitoa en ikinä ollut oppinut hallitsemaan. Viheltääkin osasin taitavasti, mutta silmän vinkkaus... tai purkkapallojen puhaltaminen, niitä en sitten millään.

Vihdoin peli oli lähtenyt kunnolla käyntiin. Odotin sitä hetkeä että pullonnuppi osuisi minuun, mutta olin samalla onnellinen kun ei osunut

Hehee. Ajattelin mielessäni. nyt olisi mun vuoro.
- okei, otan tehtävä!

Jes! Joku otti tehtävän, Lotta oli rohkea! Ehkä pitäisi itsekkin ottaa tehtävä ensi kerralla. Hymyilin Lotan rohkeudelle ja odotin kiinnostuneena Mikiltä tehtävää.

Nauroin itsekseni. Mikin tuntien tehtävä olisi jotakin noloa. Paloin halusta nähdä Lotan punastuvan. Hän nimittäin piti aina itsensä kasassa, ja olin vähän kateellinen hänelle.

Mietin hetken, miten käyttäisin hyvän mahdollisuuteni nolata Lotta. En minä erityisemmin nauttinut ihmisten nolaamisesta, mutta mielestäni oli älyttömän kiva laajentaa ihmisten kokemuksia ja huumorintajua. Ensin tuli mieleen jotain, epäsovinnaista. Ja vaaleanpunaisten barbikakkujen ympäröimä "pussaa Topiaksen poskea"-jutut. No, ehkä joku toinen.
Sitten sain idean, joka ei ehkä ollut niin huvittava ja kekseliäs, kuin olisi voinut.
"Sä tanssit meille tanssin ja samalla sä laulat kaikista noloimman biisin, mitä oot ikinä kuullut, jollain hassulla ja kuuluvalla äänellä tietysti. Ja sen tanssin aikana, sun täytyy tehdä vähintään yksi kuperkeikka ja mennä Aleksin ja Topiaksen jalkojen välistä. Loppusoinnun huudat täysillä tallin vintin ikkunasta, onko selvä?" selitin sitten ja otin paremman asennon heinäpaalilla. Virnistin.

Hyvä Mikki! Nyt minäkin uskaltautuisin tehtävään, sillä joku olisi kuitenkin tehnyt jotakin noloa minua ennen. Tehtävä kuulosti niin hupaistalta jo Mikin sanoessa sen, etten voinut olla hymyilemättä Lotalle. Nyt vain istuisin ja nauttisin upeasta esityksestä.

Repesin totaalisesti.
- No niin, Lotta, yllytin naurunpuuskien välissä. Mielessäni huusin: Bravo, Mikki!

-Lotta, Lotta! Aloin kannustamaan.

"No Lotta, uskallatko ottaa haasteen vastaan?" hymyilin tytölle.

//Hei, älkää mikkiä ylistäkö. Mä keksin ton tehtävän, ku poika oli ihan pulassa mielikuvituks(ettomuut)ensa kanssa :-D

Olin saanut Klikin harjattua ja menin muiden luokse. Muut olivat pullon pyöritystä tallituvassa.
"Pääsenkö mukaan?" Kysyin

"Joo, tule vaan", sanoin vieraalle tytölle ujolla äänellä ja jatkoin taas Lotan katselua. Suorittaisi jo tehtävänsä...

Menin päättäväisesti seisomaan heinäpaalin päälle ja julistin:
- No ni, Topias ja Aleksi, menkääs seisomaan niin, että teidän jalkojen välistä voi mennä.

"Tästä tulee mielenkiintoista"
Totesin itsestäänselvyyden, ja selkeästi piristyneempänä otin hyvän asennon, ja jäin katsomaan Lottaan päin.

Asetin jalkani risti-istuntaan ja hymyilin. Rohkea tyttö ja saisin nauttia siitä!

naurahdin jo ennen kuin Lotta ehti aloittaman. Otin vähän paremman asennon Valmaan vielä nojaten.

- Äh, sanoin ja nousin verkkaisesti seisomaan haara asentoon. Keikautin huvikseni peppuani pari kertaa puolelta toiselle kuten mallit ja nauroin.

-Hallavan malli ehdokas on ainakin löytynyt, vinkkaisin ja nauroin Topiaksen tempuille

Vihdoin oli peli alkanut muuttua vähän kepeämpään suuntaan. Nousin ylös heinäpaalin päältä ja jäin seisomaan jalat harallaan. Topiaksen temppuihin en kuitenkaan ryhtynyt, katsoin vain huvittuneena nuorempaa.

- Mä en nyt muista tätä biisiä ulkoa, sanoin ja otin kännykän taskustani. Laitoin soimaan
Oppa Gangnam Stylen. - Mä laulan kaiken, mitä mä muistan ulkoa. Mutta tanssin mä osaa.
Gangnam Stylen ensimmäiset äänet kantautuivat kännykästäni, ja jätin sen heinäpaalin reunalle. Aloin hyppimään tanssiaskeleita. Osasin tämän tanssin täydellisesti, sillä olimme harjoitelleet sitä koulukavereideni kanssa.
- No ni, taputtakaas tahtia! komensin.

Ihannuin Lotan tempaukselle ja aloitinpa taputukset sitten saman tien, ja nauroin.

Yhdyin Maikin taputuksiin ja nauroin samalla vedet silmissä.

Mä iskin sisään juuri otollisella hetkellä katsomaan ällistyneenä, miten Lotta ketkutteli Gangnam Stylea heinäpaalin päällä. Mun silmät olivat pudota päästä. Kaikki katsoivat tahtia taputtaen Lottaan. Mä aloin autsaiderina taputtaa mukana. Oli tälläkin porukalla kummalliset illanviettotottumukset.

Huomasin vieraan pojan ovella, mutta en voinut kuin nauraa Lotalle. Taputin ja taputin ja kyynelehdin naurusta. Ja nauroin, nauroin hiljaa mutta sisälläni niin raivokkaasti että...

Purskahdin hillittömään nauruun, tämä oli kyllä jotakin unohtumatonta! Taputin muun joukon mukana, silmäni suorastaan säihkyivät, enpä ollut nauranut hetkeen näin makeasti.

Nauroin kippurassa ja taputin samalla muiden mukana Lotalle, joka oli hulvattoman näköinen pomppiessaan musiikin tahtiin. Paikkahan oli muuttunut kuin joksikin bileluolaksi!

Olin todella ylpeä Lotasta, joka mukisematta otti haasteen vastaan ja teki kaiken paremmin kuin hyvin. Nauroin niin että vatsaani sattui ja taputin mukana. Hevoset varmaan ihmettelivät moista mekastusta.

Ei tässä voinut muutakuin nauraa, Lotta teki hienoa työtä

En voinut lopettaa nauruani kun Lotta tanssi.

Konttasin nopeasti ensin Aleksin ja sitten Topiaksen jalkojen välistä. Pyörähdin kuperkeikalla ikkunalle, kiskaisin sen auki ja karjuin täysillä:
- OPPA GANGNAM STAAAAAAIIIIIIIIIIL!
Lopuksi käännyin kädet levällään vastaanottamaan suosionosoituksia.
Hah. Show oli mennyt täysin nappiin.

"Hyvä Lotta!" köhin naurun seasta ja taputin riehakkaasti.

Minun oli pakko nousta seisomaan ja taputtaa. Vihelsinkin muutaman pitkän vislauksen ja istahdin takaisin heinäpaalille. Edellistä parempaa olisi vaikea vetää.

// Lotta, mä piirrän susta ja Mikistä söpöä kuvaa (:

Wow Lotta se meni hyvin!

Olin harjaamassa Nikita ja kuulin riemukaita taputuksia tallivintiltä.Kippesin ylös katsomaan mitä on tekeillä.
"Pääsenkö mukaan?"

Tallin vintille tuli uusi tyttö, jota en ollutkaan nähnyt kuin muutaman kerran tallilla aikaisemmin. Mikäköhän tämän nimi oli... Joku tyrannosaurus rex -assosiaatio minulle tuli, mutta saisin sen kuitenkin pian selville.
"Tietysti! Saat sen kunniaksi pyöräyttää pulloa", hihkaisin ruskettuneelle tytölle, "jos Lotalle sopii?" lisäsin sitten ja katsoin kysyvästi Lottaa, joka oli vieläkin ottamassa vastaan suosionosoituksia. Hänenhän vuoronsa se käytännössä olisi..
T-Rex, tai jotain sellaista, mietin vielä uuden tytön nimeä..

Tunnistin tuon Mikin ilmeen, kun tyttö saapui huoneeseen, mutta keskittymiseni vaelsi lähinnä tuon pinkkiraitaisissa hiuksissa ja silmiinpistävän kirkkaassa vaatetuksessa. Vilkaisin vielä muutaman kerran Lottaa, hyväksyvä hymy kasvoillani. Toivotin vieraan tytön tervetulleeksi katseellani, ja vilkaisin mahdollisimman näkyvästi tyhjää heinäpaalia vieressäni. Katseeni kiersi piiissä, se pysähtyi jokaisen kohdalle. Aleksi, ylijumala. Salla, kaunis. Valma, ujohko. Mikki, sveitsiläinen mysteeri. Inka, weirdo.

- Mun puolesta ainkin, koska en keksi hyviä kysymyksiä tai tehtäviä, vastasin nauraen.

"No niin, katsotaan kehen pullo osuu", rohkaisin tyttöä ystävällisesti hymyillen ja osoitin pulloa, joka makasi vintin lattialla toimettomana. Kohensin asentoani heinäpaalin päällä ja jäin odottamaan.

Pullo pyöri lujaa vauhtia kunnes pysähtyi. Pullo osoitti tyttöä,jota olin kuullut kutsuttavan Maikiksi.
"Totuus vai tehtävä?" Kysyin tytöltä.

Rexa oli astellut sisään, ja pyöräyttänyt pulloa. Pullon suuu osui epäilyttävästi minua päin.
-No jotta rauhotutaan äskeisestä niin totuus, supisin.

Hypistelin paitani helmaa. Pullo tuntui välttelevän minua epäilyttävän taitavasti..