Perjantai ilta klo: 21 ->

Lähdetään käymään myöhäisessä iltamaastossa ja puuhaillaan tallilla muutenkiin myöhäiseen ajankohtaan (:
Paikalle kaikki mahdolliset!

I'm in!

Sama täällä =)

Painoin kämmeneni Cellen otsaa vasten ja pörrötin ruunan otsaharjaa. Pimeys oli laskeutunut aikoja sitten, mutta muutamaa tallilaista se ei haitannut. Harjasin vielä yhden vedon, kunnes ruuna oli valmis. Astelin käytävän reunalle ja katselin tutkivasti ympärilleni. Olikohan kukaan muu tallissa?

Tulin piilostani tallituvan toimistosta, jossa olin ollut tekemässä viikon viimeisiä paperihommia.
Kävelin tallin puolelle, jossa näinkin Narnian kurkkimasta Cellen karsinasta. "Moikka, Narnia!"

"Heimoi, Aleksi", naurahdin ja tunsin kuinka rautias kullannuppuni pökki selkääni hellästi turvallaan. Hymyilin Cellen uteliaille silmille ja käänsin sitten katseeni Aleksiin.
"Me siis lähdetään sinne maastoon?" kysyin hymyillen. Min Mikin ja Nannan, joille hymyilin heti vähän leveämmin.
"Iltaa, iltaa."

Kävelin väsyneenä tallin käytävää pitkin, mutten jaksanut pyöräillä kämpälle, joten jäin möhlimään tallille. Huomasin Narnian Cellen luona ja huikkasin hänelle.

"Bonsoir", sanoin väsyneesti.

Illan viimeinen bussi jätti minut Maalaismiehen tien risteykseen ja lähdin kävelemään kohti Hallavaa jo toista kertaa tämän päivän aikana. Ulkona oli jo hyvin pimeää ja mielessäi kummittelivat erilaiset möröt. Kaikki kuitenkin karisi mielestäni nähdessäni tallilla palavat valot. Avasin tallin oven ja lämmin ilma iskin vasten kasvojani. Saavuin sisään onnellisen rouskutuksen keskelle ja näin Aleksin käytävällä ja Narnian sekä Mikin vähän kauempana. Moikkasin kaikkia kolmea.

Huomasin myös muista tallilla ja piristyin hieman. Ehkä illasta ei tulekaan tylsä.

"Heippa vaan muillekin", virnistin Mikille ja Nannalle. "Lähdettäiskö vähän maastoilemaan?" kysäisin kaikilta pilke silmäkulmassa.

"Okei, kuulostaa hyvältä", vastasin ja hymyilin muille.

[ Mitä, oonko mä tylsä? =D ]

Rapsutin Cellen otsaa ja hymyni vain kasvoi. Tallilla ei ikinä voinut väsyttää, ainakaan perjantaisin. Olin koonnut suitset ja satulan Cellen karsinan eteen, sillä Aleksi oli tosiaan vihjaillut maastoretkestä. Toisaalta en tiennyt jaksaisinko lähteä, mutta ei se pitkään kestäisi. Ja voinhan jutella selästä käsinkin, sillä Celle osasi olla nätisti allani.
"Okei, no laitan Cellen valmiiksi", vastasin ja näytin peukkua kunnes katosin suojien ja satulan kanssa karsinaan.

"Kuulostaa melko jännältä. Nähäänkö me siellä ees mitään?" kauhistelin ja jännitys kasvoi mahassani. Siitä tulisi varmasti mahtavaa. Kävin hakemassa Tintun käytävälle ja toin mukanani harjakorin.

"Otetaan otsalamput kaikille! Meillä on niitä tuolla satulahuoneessa", selitin Nannalle ja menin sitten Halin karsinaan laittamaan tammaa kuntoon.

Nyökkäsin ja raahauduin Pinkin luokse laittamaan tammaa kuntoon.

"Nanna, me ollaan niin välkkyjä muutenkin, ettei me mitään lamppuja tarvita", naurahdin kun kiristin hampaat irvessä Cellen vyötä. Ruunaa ei paljon huvittanut retki vapaapäivänä, mutta voiko sille mitään? Varmistin että suojat olivat oikein päin, ja hain suitset. Avasin niputuksen ja heitin ohjat kaulalle irrottaen riimun Cellen päästä samalla yhdellä kädellä.

Harjasin Halia pitkin vedoin ja huikkasin käytävän toisella puolella Pinkkiä kuntoon laittavalle Mikille: "Onkos Pinkki jo ihan täysin kotiutunut talliin? Menee nätisti maneesissa ja näin päin pois?"

Säntäsin tallin puolelle. Olin juuri ollut tuvassa valmistautumassa kotiinlähtöön, kun olin kuullut epämääräistä melua. Tallissa olivat jo Aleksi, Mikki, Nanna ja Narnia.
- Öö minne te ootte lähössä? hämmästelin.

Kiiruhdin tallikäytävälle. Siskoni oli myöhässä ja hänellä kesti tuoda minut.
-Ehtiikö vielä mukaan? Kysäisin.

"Me lähdetään maastoon! Haluatko lähteä mukaan?" kysyin Valmalta innoissani samalla kun hait Titnun varusteita satulahuoneesta.
"Maikki, ehdit kyllä varmasti, ollaan vasta laittamassa poneja kuntoon!"

"Joo, on se kyllä jo tosi hyvä", vastasin Aleksille ja laitoin tammalle suojat kaikkiin jalkoihin.
Moikkasin muille tytöille, jotka olivat ilmestyneet paikalle.

"Maastoon. Tuu vaan mukaan!" naurahdin ja nähdessäni Cellen haukottelevan hyödynsivät tilaisuuden ja työnsin kuolaimet ruunan suuhun. Vedin niskahihnan korvien yli.

"Mukava kuulla Mikki. Ja tytöt, kyllä te ehditte vielä mukaan! Menkää vaan laittamaan poneja kuntoon!" huikkasin tytöille Halin karsinasta. Aloin putsaamaan seuraavaksi tamman kavioita. Halu nosti kaikki jalkansa automaattisesti tapansa mukaan. Laitoin tammalle vielä suojat jalkaan ja lähdin sitten hakemaan satulahuoneesta varusteita. "Muistakaa kaikki laittaa heijastinliivit päälle! Ja halukkaille ne otsalamput! Kaikki löytyy satulahuoneesta." Kailotin tallin käytävällä niin että kaikki varmasti kuulivat.

- Ääh. Siellä on ihan pimeää, sanoin kiemurrellen. - En m silleen tykkää pimeästä, mutta... Okei, mä tulen.
Painelin hakemaan harjoja, ja palasin pian hoitamaan Dunjaa lähtökuntoon.

Heitin reppuni Astan karsinan eteen, ja änkeydyin sisälle.
-Heippa kulta, miten ois sukellus pimeään hymähdin ja rapsutin ponia.
Sudin ponia reippain mutta rauhallisin ottein.
-Aleksi, saisinko ehkä tulla ilman satula?Kysäisin.

Kävin hakemassa Picon varusteet ja veikeän ratsastusloimen, jossa oli hienoja heijastinkankaasta leikattuja kiehkuroita ja kuvioita. Se näyttäisi varmasti upealta opsalamppujen loisteessa.

"Voit tulla ilman satulaa, ja Valma ja Nanna voi myös tulla, mutta Narnia laita sinä satua, Cellellä on sen verran pompottava ravi, ettei vaan satu mitään." vastasin Maikin kysymykseen ja muistutin Valmaa vielä otsalampusta, kyllä hänkin mukaan uskaltaisi valon turvin.

Nyökäsin huomaamattomasti ja lähdin kohti satulahuonetta. Olin saanut Astan kiiltämään ja nytten olisi aikaa hakea varusteet. Nappaisin Astan olymppiat, ja aloin kaivella kaappeja ja koreja jos jostain löytyisi heijastimia.

Kuulin Aleksin puheen ilman satulaa menosta, joten nappasinkin satulahuoneesta vain suitset, heijastinliivin ja otsalampun itselleni. Laitoin tamman riimun kaulalle ja tarjosin sille sitten kuolaimia. Tinttu otti ne innokaasti suuhunsa. Laitettuani kaikki remmit kiinni, laitoin Riimun vielä suitsien päälle ja huikkasin Mikille: "Katsotko vähän Tintun perään, kun käyn hakemassa tallituvasta itselleni kypärän?"

- Mä menen satulan kanssa, mutisin. - Muuten mä kuitenkin tipun jossain metsän keskellä ja unohdun sinne.
Seuraavassa hetkessä tunsin itseni nössöksi jänishousuksi. Mitäköhän Mikkikin ajatteli - siis hetkinen, mistä tuollainen tuli mieleeni? Meillä oli ollut mukavaa silloin yhtenä päivänä, mutta tänään olin nähnyt Dunjan karsinasta Mikin jonkun tytön kanssa.

"Joo tietysti", vastasin Nannalle ja jäin rapsuttelemaan hevosta. Olin iloinen, kun mukaan lähti enemmänkin ihmisiä, vaikka kolmestaan olisi varmasti ollut myös aika jännittävää.

Hymähdin tyytymättömänä mutta olinhan jo satulointi Cellen, joten ihan sama. Kiinnitin suitsin remmit ja painauduin Cellen kainaloon.
"Jos joku on menossa hakemaan heijastinliivejä ja otsalamppuja, niin voiko tuoda minullekkin?" Kysyin mahdollisimman ystävällisesti.

- Mää käyn, lupasin Narnialle ja tein lenkin tupaan. Matkalla huomasin, että ulkona oli pilkkosen pimeää. Säntäsin turvavarusteiden ja kypäräni kanssa takaisin talliin.

Kävin viemässä Narnialle otsalampun ja heijastinliivin. "Tässä olisi, saat mennä ilman satulaa sitten joku toinen kerta, mutta Celle on oikeasti maastossa vähän säikky", selitin tytölle. "Minäkin laitan satulan, sillä Halikin saattaa ruveta poukkoilemaan" Hymyilin ja lähdin sitten varustamaan tammaani.

"Kiitti Mikki", hymyilin pojalle saapuessani kypärä päässä ja hiejastin liivi takkini päällä takaisin talliin.
Irrotin Tintun naruista ja otin siltä riimun pois päältä. Jäin silittelemään hoitsuani siksi aikaa kun odotin muita.

Kuulin keskustelun satuloista ja tokaisin:
"Mäkin otan satulan, koska isoliikkeisellä säikyllä hepalla mulla ei olisi mitää mahiksia pysyä selässä", sanoin totuutta vähättelemättä ja palasin takaisin tammani luokse huomattuani Nannan palaavan.

Naksautin kypäräni kiinni ja kurkkasin Pinkin karsinan suuntaan. Mielessäni pyöri yhä tämänpäiväinen keskustelumme, kun Aliisa oli ollut lukittuna vessaan. Miksi asia edes oli minua kiinnostanut, tai haitannut?
"Okei okei, Aleksi", hymähdin ja otin Valmalta silmää iskien liivin, jonka sujautin päälleni, ja venytin otsalampun kypärän ympärille. "Kiitos."

Satuloin Dunjan pikaisesti ja painoin kypärän päähäni. Sitten jäin odottelemaan.

Laitoin kypärän päähäni ja kipaisin nopeasti tuvassa vaihtamassa päälleni heijastavan takkini. Palasin takaisin satuloimaan Picon ja jäin odottamaan muita.

Löysin puol heijastin loimen joka voisi olla pikimustalle Astalle hyvä.
-Noihan on söpöt, pakko ottaa, huudahdin.
Otin itselleni lampun, heijastinliivin, lähdin kamojen kanssa kohti Astan karsinaa. Olin napannut vielä satulahuoneesta kypärän koska en jaksanut hakea omaani.

Sain Halin satuloitua ja kurkkasin sitten käytävälle samalla kun painoin kypärää päähäni. "Olettekos kaikki valmiina?"

Koska olin stalkkeri tarkka, huomasin Narnian katseen, jonka hän loi Mikkiin. Painoin surullisena pääni ja yritin olla huomaamatta enää yhtään mitään. Olisi alusta lähtien pitänyt tietää, että miljoona parempaa kuin minä tykkäisi Mikistä.

Varustin itseni ja Astan reippaasti ja olimme valmiit lähtöön.

"Ja sitten mentiin. Poistutaan kaikki täältä yksäripäädyn ovesta ja noustaan selkään tuossa tallipihalla" sanoin porukoille ja lähdin johdattamaan letkaa ulos.

Vetäisin Cellen ohjat kaulalta ja ryhdistäydyin sen pään vieressä. Tunsin kuinka pehmeät huulet hamusivat ratsastustakin hihaa, ja en voinut muuta kuin naurahtaa.
"Ollaan?" sanoin Aleksille epäröiden, ja Celle astui jo muutaman steppiaskeleen käytävälle päin. Lähdin seuraamaan Aleksia ruunan kanssa.

Lähdimme matkaan Astan kanssa porukan viimeisimpinä. Ulkona oli jo pimeää.
-Saanko esitellä vuoden kuusi, tässä on heijastin kuusi. Kerroin mille kun olin pukenut Astan puolikkaaseen heijastin loimeen ja laittanut jalkoihin taaraiset heijastimet.

Huomasin muiden kypärissä lamput, mutta ajattelin itse pärjääväni ilman. Olin tottunut liikkumaan pimeässä, mutta eniten jännitti tyttöjen puolesta. Olisin voinut ottaa heistä jokaisen Picon selkään, ja olla kerrankin miehekäs ja auttaa naisia hädässä. Sitä olisin Aliisan jälkeen tarvinnut.

Menin letkan mukana ulos Tinttua taluttaen. Tamma vaikutti epätavallisen virkeältä ulos päästyämme ja malttoi juuri seistä paikoillaan noustessani korokkeen päältä tamman selkään.

- Juu, huikkasin muiden mukana ja seurasin Pinkkiä ulos. Oli tosiaan pilkkopimeää. Ajattelin Maikin ahdistelijaa, ja väristykset kulkivat kroppani läpi.

Tallista ulos astuessamme Celle nosti heti päänsä ja heitti sitä sivuun kohti minua. Voimakas ääni jymisi, ja sitten rekka ajoi ohi.
"Samperi, Celle! Sulla ei oo mitään hätää, se oli vaan rekka", rauhoittelemaan herra hätähousu-minä-pelkään-kaikkea.