Perjantai klo: 14 ->

- Aih, huudahdin. Tuntui kuin kivi olisi niskaan lentänyt. Katsoin taakseni, ei ketään. Mutta sitte huomasin pallon lähestyvän minua uhkaavasti Inkan luota. Kyykistyin ja pallo hipaisi juuri ja uuri hihaani.
- Häähää, nauroin ja pyörittelin uuden pallon.

Tunsin lumipallon selässäni, mutten kerennyt katsoa kuka sen heitti, kun Valma oli jo kiskonut minut piiloon.
"Jep", sanoin tälle ja muovasin lumipalloa nuoskasta. Nanna ei aavistanut meitä, josen ryömin lähemmäs ja heitin pallon kaaressa Nannaa olkapäähän.
"Osui!" hihkaisin Valmalle ja olin jo muovaamassa uutta palloa.

- Raah! huudahdin ja sihtasin Topiakseen, joka oli heittänyt Mikkiä. Ohi. Vedin hupun päähäni. Minulla ei ollut tumppuja, ja sormeni olivat jäässä.

"Eikö sulla tyttö ole hanskoja?" toruin Valmaa leikkisästi ja tietysti annoin hänelle omani. Paksut punaiset villalapaset.

Päätin kuitenkin kokeilla. Nappasin kylmää lunta sormikkaillani, ja pyörittelin kaksi lumipalloa. Hiivin hiljaa Inkan taakse, ja heitin toisen, sitten tulitin Topiasta toisella. Sain hysteerisen kikatuskohtauksen, joka taisi paljastaa minut.

- Kiitos, sanoin ujona ja otin Mikin tumput. - Mä unohdin ne, kun en ajatellut, että me sorruttais tällaiseen riehumiseen. Mutta hei, nyt sun sormet muuttuu jääkalikoiksi.
Mikin tumput olivat sisältä ihanan lämpimät, enkä voinut olla ajattelematta, että hän oli juuri pitänyt niitä.

- Tsiisus, huudahdin kun selkääni lensi pallo. Käännyin ja huomasin Sallan olleen tämän takana. Viskasin äkkiä äsken pyörittämäni pallon häntä kohti ja nauroin.

Kävelin tietäpitkin kunnes näin lumipallojen lentävän. Juoksin paikalle missä näkyi porukkaa.
-Moi, hymähdin.

/sry oon pihal teijä jutuist ku unohin koko ropen ku olin aamul ulkona.

"Tunsin lumipallon iskeytyvän olkapäähäni ja lähdin juoksemaan karkuun. Metsä oli muuttunut taistelurantereeksi. Kipusin suureen tammeen ja jäin sen okalle istumaan peläten uutta hyökkäystä.

"Tämä kostetaan!" nauroin Valmalle kun pallo lensi Topiaksen ohi varpailleni. Keräsin suuren ja kovan pallon ja juoksin lähemmäs noita kahta, heittäen Valmaa olkapäähän. Mikki osui sopivasti silmääni, mutta olin ihan liian hidas ja heitin ohi. Juoksin kauhuissani karkuun, mutta kompastumassa johonkin juureen ja humpsahdin nauraen hankeen suoraan naamalleni. Hihitin vain hysteerisesti.

"Hah! Täältä pesee"
Sanoin haastavasti, ja myttäsin taas kasan lunta palloiksi, joilla tulitin ketterästi Topiasta. Tenniksenpelaajan tarkkuudella.

- Sot sot, Inka, nauroin ja juoksin tytön kiinni. Ripottelin lunta tämän naamalle. Ohi mennessäni heitin Sallaa.

"Kyllä mä kestän, oon luonnonlapsi", naurahdin Valmalle ja kieritin lumipallon. Se tuntui kyllä hieman ilkeältä, mutta adrenaliinin lämmittäessä kestin sen kyllä. Hymyilin Valmalle ja kurkistin puun takaa.

Inka oli sopivasti nenällään joten kauhoin lunta tätä kohti.

-Mitä täällä tapahtuu? , nauroin hysteerisesti ja heitin Nannaa lumella.

Hyppäsin alas Nannan taskusta ja laitoin pikavaihteen päälle. Pyöritin vikkelästi monta pikkuruista kovaa palloa ja hietin joka ikistä tallilaista päähän. Hahaa!

Pärskin lunta ja nauraen heiluttelin jokaista jäsentäni. Koetin kampata Valmaa, mutta tyttö juoksi keveästi yli.
"Mik... hihihii!" nauroin kun sain lumipallon selkääni. Tein pari pehmeää, huolimatonta palloa ja heitin ne kohti pojan vatsaa.

Annoimme Valman kanssa Inkalle kunnon lumipesun, ja otin sitten Valmaa hihasta ja johdatin hänet syvemmälle metsään etsimään uusia piilopaikkoja. Näin jälkiä lumessa.

Sain Maikin heitosta lunta suoraa naamalleni. Pyyhin sumean verhon silmieni edestä pois ja sitten näin edessäni pikkuruisen punaisiin sonnustautuneen örkin. Kiljaisin ja tipahdin alas tammen oksalta syvään lumihankeen.

-Ai, kuka hitto heitti mua korvaan, kovapallo osuessa korvaani en voinut muutakun pidellä se sattui ja kovaa. Istahdin maaahan murehtiassani korvaani, se satttui mukana taisi oll kiviä.

Tunsin kuin kivi olisi osunut otsaani, mutta piilouduin vanhan tammen taakse ja tarkkailin seurattiinko meitä. Sydän hakkasi. Inkakin oli saanut minuun osumia, joten hän saattoi olla lähettyvillä.

Huomasin Mikin ja Valman livahtavan jonnekkin metsikköön. Hiivin perässä, ja heitin molempia kunnon lumipallosateella. Juoksin puun taakse piiloon.

- Au! vinkaisin pelästyneenä, kun lumipallo osui suoraan poskeeni. - Kuka toi oli? Mä en näe ketään.

Juoksin Mikin perään päästyäni ylös ja kompastellen ammuin tuota kovalla pallolla.

Lähdin takaisin tupaan päin muiden jäädessään metsää, pallo sattui minua sen verran että ehkä oli järkevämpi näin.

Tein uuden satsin kovia palleroisia ja sinkosin ne matkaan. Tällä kertaa osuisin myös Sallaan ja Inkaan!

- Mitä! älähdin, kun uusi pallo osui Mikkiin. - Meitä seurataan.

"Aaaa, Valma, suojaa mua!" huusin kun yhtäkkiä kaikkialta satoi palloja. Väijytys!! Nousin ylös ja heitin sokkona lumipalloja ympärilleni. Ehkä johonkin edes osuisi.

Pikkuhiljaa metsän reunasta pääsin yli ja avasin tuvan oven ja lösähdin sohvalle.

Suuri lumipallo osui minuuun...
"Joulupukkiiii...!! One man down!" huusin mätkähtäessäni alas puusta suoraan Nannan päälle.

"Aih!" Kiljaisin kun kivikova pallo osui päähäni. Samassa kuitenkin Mikki aloitti vastahyökkäyksen, joten jouduin keskittymään kaksikon tulitukseen. Hyppelehdin ketterästi aivan heidän takana olevan puunsa taakse, ja tulitin heitä sieltä käsin aimo annoksella lumipalloja.

Kiljuin kuin henkeni hädässä pikku örkin hyökätessä päälleni. Ravistelin sen äkkiä pois ja sinkosin karkuun.

Kuulin outoa piipitystä, korvissanikin taisi jo soida. Suojasin Valmaa ja tähtäsin lumipalloja Inkaan, joka vilkkui puun takana.

Myös Salla sai oman osuutensa, kun huomasin hänet takaamme.

Kivikova pallo osui otsaani, mutta hyökkäsivät suoraan puun takana piileskelevän kaksikon kimppuun ja sinkosin useamman pallon toisia kohti.
"Mikki, senkin pelkuri!" nauroin ja latasin ekstrapallon toisen rintaan.

Riisuin lkovaatteet naulakkoon ja napsautin teeveden päälle.

Pujahdin Mikin käsien välistä ja ryhdyin hyökkäykseen. Onneton sihtini - yksikään heitto ei osunut! Sen sijaan sain kivuliaasti tarkasta kudista otsaani.

Juoksin koko matkan tallitupaan. Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa ja hengitykseni vinkui keuhkoissa. "Maikki! Mä näin jonkun... jonkun örkin!" huusin tytölle ja lakosin tallituvan lattialle istumaa. Yritin saada hengitykseni tasaantumaan.

Kaaduin jälleen maahan, minua oli ammuttu, en jaksanut enää. Ilon kyyneleet valuivat silmistäni, vai olivatko ne vain sulaa lunta. Nousin takaisin ylös ja lähdin juoksemaan karkuun Valma kainalossani. Hyppäsin lumikasan taakse ja oliv varma, ettei meitä nähty.

-Joo ja mä sain kivipallon mun korvaan ja se on kipeä, valitin.

Valahdin hervottomana lumikasan taakse. Olimme eksyttäneet muut supertaitavasti.
- Huhhuh, sanoin ja katsoin leveästi hymyillen Mikkiin. Kaikki vaatteeni olivat litimärät.

"Höh, näiksä Inka mihin ne meni?"
Kysyin kauempana tulittaneelta lumiselta tytöltä. Taisin itsekkin muistuttaa enemmän lumimiestä kuin tyttöä.

Hymyilin Valmalle ja yritin saada hengitykseni tasaantumaan. Pipon alla tunsin paahtuvani. Kurkkasin nyppylän takaa, mutta ketään ei näkynyt.

Sekä luuli pääsevänsä karkuun... seurasin hiljaa hiipien jalanjälkiä ja huomasin Mikin ja Valman piilossa, mutta pommituksen sijaan jäin istumaan hankeen ja odotin.

Laskin huppuni alas. Minulla oli aika huono kunto, joten olin vieläkin hengästynyt. Hassua... Kaksin Mikin kanssa lumikasan takana...

Sekä luuli pääsevänsä karkuun... seurasin hiljaa hiipien jalanjälkiä ja huomasin Mikin ja Valman piilossa, mutta pommituksen sijaan jäin istumaan hankeen ja odotin.

Inka ei ilmeisemmin ollut kuullut minua, mutta luikin hänen peräänsä. Koputin Inkaa olkapäästä, ja jäin kykkimään tuon viereen lumikasan taakse. Näin Valman ja Mikin edessäni, mutten viitsinyt paljastaa Inkaa ja minua.

"Toivottavasti ne ei väijy meitä", sanoin Valmalle ja nojasin hankeen. Voisin odottaa vielä hetken ennen uutta hyökkäystä.

"Auttaisko kylmä lumi siihen?" kysyin Maikilta saatuani vihdoin hengitykseni tasaantumaan.

Hymyilin Sallalle salamyhkäisesti ja viitoin eteenpäin, jos Salla ei ollut vielä tajunnut ketä vaanimme.

- Karistettiinkohan me ne? pohdin ja toivoin todella, että olimme nyt oikeasti kahden. Meillä olisi ollut niin paljon juteltavaa.