kaikki tallille! 11.3.2014 klo: 19.00

Kaikki roolipelailemaan yhdessä tiistaina 11.3.2014 klo: 19.00!
Alle SITOVA ilmoittautuminen. (:

mukana:
* Aleksi
* Inka
* Chelsea
* Elsu
* Salli
* Kasper

Okei, minä paikalla.

Eipä mulla varmaan muutakaan oo, mukaan siis (:

Miks just tiistaina?;___; Yhyy:'(


//koska mie en jaksa säätää mitää ku siit ei koskaa tuu kummikaa mitää. siks.

Herätys laitettu puhelimeen muistutuksesi, oon siis tulossa

Joo mäkin mukaan, MUTTA jos onnistun saamaan sillon migreenin tai päänsäryn en tuu mukaan muuten tulee puklu :c

Mä ja Aleksi myöhästytään puol tuntia :l

No voidaanko aloittaa sitten puol 8? Itelläki matematiikantehtävät kesken. :-/

Alkaa! Sori, oon tosiaan myöhässä :/

Olimme juuri saaneet Kasperin kanssa iltaheinät jaettua, joten suuntasin kulkuni tallitpaan. Vieläköhän hoitajia olisi paikalla?

im here

"Missä kaikki on, yleensä täällä käy vilinä tähän aikaan..", tokaisin Aleksille ja aloin keittää teetä.

"Ehkä talutustunnit oli niin rankat, että kaikkien oli pakko lähteä käymään suihkssa", vinkkasin silmää Kasperille. "Juoksutin heitä aika kovasti tänään."
Kaivoin lempi mukini kaapista.

"Ahaa..", mutisin ja aloin letittää kaurapellon värisiä rastojani ajankuluksi. Jännitin ihan vähän, mitä tallin väki ajattelisi uudesta tallipojasta. Aleksi oli saanut minut patistettua ihmisten ilmoille.

Letitän löysästi hiukseni samalla, kun kävelen kohti tallitupaa.

Avasin kypärän soljen ja vapautin hiukseni ravistaen kevyesti päätäni. Olin ehtinyt viime tingassa pois alkeistuntilaisten alta, ja mikä parasta, lenkki Ranan kanssa teki oikein hyvää. Harpoin talituvan ovelle ja kuulin sisältä miesten ääniä. Aleksi ja se uusi tyyppi, kai Kasper. Koputin oveen kahdesti ja avasin sen sitten sujahtaen kasvot edellä lämpimään tallitupaan.
- Kevät tulikin aikaisin tänä vuonna, hymyilin posket punaisina ja jätin matkalla kenkäni naulakkoon.

Siirsin katseeni maahan nähdessäni ihmisten tulevan tallitupaan. Jatkoin intensiivistä hiusten letitystä ja odotin kuulevani veden tutun porinan. Hymyilin hieman ja vilkaisin Aleksiin, tunsin itseni vieraaksi omassa kodissani.

Astun tallitupaan samalla ovenavauksellakin, kuin blondi pinkillä latvoilla.

Vilkaisin sisään astneiden tyttöjen suuntaan ja jatkoin sitten kaakaon laittamista.

Harpon tallituvalle reippaasti. Olin, kuin uitettu kissa. Ihan hikinen. Kiitos Aleksin ja alkeistuntilaiset.

// mä olen sitten puhelin lanittaja c;

Kun vesi oli valmista, nousin sohvalta ja kävelin vedenkeittimen luokse kaatamaan vettä mukiin, jonka korva oli murtunut. Hymähdin itsekseni ja sirottelin marjateelehtiä veteen.
Jäin seisomaan ja hämmentelin teetäni niin ujona, etten tunnistanut itseäni.

- Iltaa, hymyilin ja vilkuilin hiljaiseksi mennyttä uutta miestä kummastuneena toivoen että Aleksi keksisi jotenkin esitellä tämän. Minä olin kuullut vain juoruja ja nekin olivat vähän kaukaa haettuja nyt näkemäni perusteella. Käännyin ympäri ja hymyilin uudelle tytölle leveästi.
- Hei, oletkos sinä se Frozen Ladyn omistaja? Elsu? kysyin pirteästi.

Astun lämpimään tupaan. Muut nauttivat hartaisuudessa lämpimää juomaa.
-Moi! Mitäs juomaa teillä on? kysyn katsellen ja kurkkien mitä kupeissa oli.

"Miula on kaakaota, kuten aina", naurahdin sisään astuneelle Sallille. "Tässä on muuten Kasper, hää on pyöriny nyt tallilla noin kuukauden ajan tallityöntekijänä. Autellu syöttöjen kanssa ja semmosta."

En ollut varma kysyikö tyttö jotain minulta, enkä saanut vastausta suustani.
"Teeetä..", sanoin hiljaa ja hörppäsin kuumaa vettä polttaen suuni pahanpäiväisesti.

Nyökkäsin Aleksille ja välttelin katseita, jotka todennäköisesti kääntyivät minuun Aleksin selostaessa roolistani.

Vilkaisen tyttöä, kun kuulen minun ja Frozzen nimet. Nyökkään vastaukseksi.
-Ja sinä olet...? yritän kysyä kohteliaasti. Enhän minä ketään tuntenut, ainakaan vielä.

-Moikka, Kasper. Riitäiskö siitä kaakoata mullekin? kysyn ujosti ja hymyilen Aleksille ja samalla Kasperille. Hän oli ihan kivan näköinen suht normaali, mutta ei mikään tavallinen.

Käännyin Aleksia, Kasperia ja Sallia kohti hymyillen.
- Ai moi Salli. Oliko kiva talutustunti? naurahdin hymyillen, en kyllä tiennyt oliko syytä naurahtaa.
- Ja iltaa vaan kans Kasperille ja Elsulle. Mä olen Inka, ja omistan sen kimotamman, Ranan. Sen ihan puhtaanvalkoisen, ei kärpäspilkkuja.

"Öö, joo", töksäytin ja aloin inhota itseäni ja epäsosiaalisuuttani. Liian pitkä aika asuntovaunussa asumista...

Nopea vilkaisu Kasperiin - voi apua, olinko minäkin tuollainen? Kenties pahempi? Yhtäkkiä minua alkoi säälittää muut jotka olivat minua silloin joutuneet kestämään kun olin vielä sairas.

Naurahdin Inkalle takaisin.
- Joo tosi, Aleksilla oli tänään joku julmuusvaihe se rääkkääs meitä ihan hirveesti ja vielä, kun mä oon näissä sumopainia asussa, kerroin Inkalle huvittuneena ja näytin paksua takkiani.

Tunsin valtavaa epämukavuutta, vaikka olinkin muita vanhempi, ja näin itseni kymmenen vuotta nuorempana pikkupoikana joka on eksynyt kauppakeskukseen.

"Heh", sanoin kuin näytelmän vuorosanat ja pakotin itseni istuutumaan pöydän ääreen.

- Sumopainijoilla on pelkkä vaippa päällä, hihitin Sallille ja kelasin mielessäni maastolenkin läpi: lintujen laulua, tikka hakkaamassa jossakin kauempana, sulaneen joen solinaa ja lämmin tamma suoraan alapuolella. Täydellinen yhteys, ei edes satulaa erottamassa meitä. Nam. Yritin luoda rohkaisevia katseita Kasperin silmiin, mutta en minä tuntunut hänen silmiään tavoittavan ja tyydyin hymyilemään vähän kenelle sattuu.

"Kyllä tästä kaikille riittää", viittasin kaakaoon ja aloin kaivaa kaapista esille lisää mukeja. "Mie aattelin kyllä lähtee kohta juoksuttamaan lokinpoikasta maneesiin. Haluisko joku tulla jelppimään? Jonkun ponin vois ottaa sille seuraks.."

//miun u ei toimi kunnolla, ni älkää välittäkö jos se unohtuu jostain sanoista XD

Nyökkään Inkalle ja otan itselleni kupin, johon kaadan kylmää vettä. Minun ei tee mieli lämpimää juotavaa oikeastaan ollenkaan. Kuuntelen toisten keskustelua, itse en kerta mestari ole puhumaan.

Nyökkäsin Aleksille pienen vilkaisun kera ja hörpin epävarmasti punaista teetäni tuntien kuuman veden sulattavan sisuskaluni.

- Minäminä! huudahdin heti Aleksin perään.

Naurahdin Inkalle ja hymyilin hänelle lempeästi. Hän on mukava ihminen, todella mukava. Katson myötätuntoisesti Kasperia. Tunsin sisälläni pistavän tunteen, mutta kyllähän selviäisi hienosti. Noh mikä minä olin puhumaan olin puhumaan olin uusi, todella uusi.

- Minäkin!! vastin Aleksille.

Kiirehdin teeni kanssa, mutta lopulta kukaan ei ollutkaan vielä lähdössä, joten tökin mukia etusormellani kauemmas pöytää pitkin. Maastokuvioiset lökäritkin tuntuivat epämukavilta ja vierailta.

-No kaipa minäkin voisin tulla, sanon hiljaa ja ujosti.

"No jospa otettaisiin vaikka Minca Lokille kaveriksi, ne tulevat aika hyvin juttuun.. Jospa sie Inka otat vaikka sen pikkuponin niin mie nappaan oripojan."
Hörppäsin kaakaomukini tyhjäksi ja vedin sitten takkia niskaan.

Pyyhin pölyä ratsastushousuistani ja vetäisin vaalenapunaisen hupparin hihoja hieman ylemmäs.
- Minca sopii hyvin, hymyilin Aleksille ja vetäisin ratsastussaappaat jalkaan ihan vain koska niissä oli turvakärki. - Salli, tuutko mun kanssa hakemaan Mincaa pihatosta? Toivottavasti siellä ei ole kamalan mutaista!

// käyn ihan yybernopeesti suihkussa :-)

Ravistelin päätäni ja riuhdoin itseni Minca-ryhmän mukaan. Poni oli mielestäni herttainen, ja Lokin kanssa olin saanut olla tänään jo ihan tarpeeksi.

Nyökkäsin Aleksille, niin kuin hän olisi minulle puhunut. Kohensin paksua takkiani sitä sumopainia pukua jolle olimme nauraneet Inkan kanssa.
- Joo tulen tottakai, vastasin iloisesti Inkalle suurella hymyllä.

Juon loput vedet ja suljen takkini vetoketjun. Nousen ylös ja odotan muidenkin lähtevän. Voisin käydä pusuttelemessa Frozzea vielä pikaisesti, ennen Lokin ja Mincan juoksutusta.

Jätin mukin tismalleen keskelle pöytää ja pyöräytin hartioitani rentouttaakseni kehoani. Hymyilin Aleksille ja lähdin kävelemään kontrolloidun hitain askelin kohti tallia.

Poistuin tallin puolelle hakemaan varsaani. Oripoika seisoi tomerana isossa karsinassaan. Sen korvat kääntyilivät puolelta toiselle ja sieraimet värisivät tutun tuoksun kantautuessa sen nenään. Pujotin riimun pojan päähän ja ojensin porkkananpalasen.
Kietaisin varan vuoksi riimunnarun pojan turvan ympäri, olihan ori jo melkein vuotias ja voimaa rasavillillä riitti.

Shetlanninponit värjöttelivät vähälumisessa pihatossa pörröisine turkkeineen ja tulivat heti tervehtimään minua höristen, kun kumarruin aidan yli tarjoamaan porkkanaa.

Kävelin reippaasti Mincan pihatolle ja heti ensimmäisenä Asta seisoi ovella hirnahtaen iloisesti. Avasin oven hymyillen ja pörrötin Astan harjaa annan kuin hiippailin Mincan luo.
- Minca, hienoa, odota siinä, juttelin kirjavalle shetlanninponille ja kiinnitin riimunnarun tamman riimuun. - Älkää päästäkö Astaa lähtemään, pyysin ja talutin Mincan portista ulos.