kaikki tallille! 11.3.2014 klo: 19.00

Seurasin muita reippaasti talliin. Odottelin Inkaa pihaton portilla. Kohensin tumman punaista tuubihuiviani.
- Asta älä tuu!! huutelin ponille ja hypin sen edessä, totaallisen tyhmänä.

Kävelen Frozzen karsinalle ja tamma nostaa päänsä iltaheinien joukosta korvat hörössä. Silitän tamman otsaa hymyillen ja annan suukon silkkiselle turvalle. Lähden kävelemään ulos, ja odotan mentäisiinkö kentälle vai maneesiin.

Kaappasin Astan "syliini" ja odotin että Minca talutetaan ulos. Asta oli pieni kuin pehmolelu.

Minca siksakkasi vierelläni innostuneena ja hirnahti vielä kovalla äänellä taakse jäävälle Astalle. Jäin kuitenkin odottamaan Sallia ja Kasperia lyhyen matkan päähän. Kirjava hörähti kevyesti ja silitin shetlanninponin pehmeää turpaa.

Loki tepasteli korkein askelin vierelläni taluttaessani sitä kohti maneesia. Vilkaisin pihaton suunnalle, jossa porukat olivat hakemassa Mincaa.

Seuraan Aleksia ja Lokia kohti maneesia. Oripoika näyttää energiseltä, mutta niin näyttää shettistammakin.

Huomatessani Aleksin viitoin muita mukaani ja lähdin taluttamaan narun päässä intoilevaa tammaa maneesille päin.
- Ihmeen paljon sullakin löytyy sitä virtaa, vaikka juuri hölkkäilit aikamoisen paljon. Vai oliko sulla vapaapäivä?

Astelin reippaasti Inkan vierelle. Minca oli todella suloinen.

Avasin maneesin ovet ja talutin Lokin sisään.

Rapsutin Astaa hyvästiksi ja loikkasin tottuneesti portin yli ja hölkkäilin muut kiinni. Koin valtavaa halua hypätä Mincan selkään, mutta säästin itseäni ja tyydyin kipittämään muiden perässä vaisuna maneesiin.

// mä lähen kattoo telkkaria ja sitten meen nukkumaan, Sallilla saa sitten autohitata

Juoksutus Mincaa kevyesti maneesin ovelle, sen jälkeen annoin tamman kävellä vierelläni. Seurasin Aleksin jalanjäljissä järkevän välimatkaa päässä ja laikkukuosilla koristeltu poni tarpoi energisesti ompelukoneaskeleita takanani.

"Ei hitto! Miulahan piti olla treffit tänään! Ääh, paljonko kello on...?" kopeloin kännykän tasksustani itselleni epätyypillisen paniikinomaisesti. "Voi ei, miun pitää olla puolen tunnin päästä keskustassa... Kasper! Viittitkö kattoo et kaikki menee hyvin ja laittaa talli sit iltakuntoon? Miun pitääki lähtee. Irtojuoksuttakaa joku kakskyt minuuttia ja käykää sitten kävelyttämässä pari kertaa tallin ympäri, okei?" Tyrkkäsin riimunnarun Kasperin käteen.

//mieki lähen kattomaan Holmesia, sori XD

Kävelen maneesin katsomoon, eihän minulla ole mitään tekemistä hiekalla.

//siirtyilen puhelimelle

- Mee vaan Aleksi. Onnea treffeille, vinkkasin hymyillen ja siirsin katseeni Kasperiin.
- Minca, malta vielä hetki, naurahdin innokkaampi neidille.

"Joo", sanoin vaisusti ja vihelsin Lokilta huomiota. Otin Lokin huomaani ja annoin sille rapsutuksia kuin omalle koiralleni.
"Nyt sit on parasta juosta kovaa", hymähdin orille ja hymyilin Aleksille luottamuksellisesti.

- No, joko? kysyin Kasperilta ja mietin, miten pystyisimme juoksemaan hevosten rinnalla. Jos emme päästäisi niitä irti.

"Päästetään irti vaan ja mennään pois alta", sanoin ja irrotin pahemmin odottamatta riimunnarun päitsistä ja nyökkäsin oripojalle luvan lähteä laputtamaan.

Katson kahta energisen näköistä nelijalkaista.

Irrotin nopeasti Mincan ja maiskutin tammaa liikkeelle. Minca syöksähti matkaan päästäen ilmoille reippaan ilopukin.

Hölkkäsin katsomoon ja näin parhaana ideana katsoa vierestä pikkuisten juoksua. Katsahdin kelloon ja kääriydyin huopiin tytön (Elsun) viereen vaisusti hymyillen.

Naurahdan hiljaa shettistanmalle. Katson menoa mielenkiinnolla. Vilkaisen viereeni tullutta Kasperia ujona. Yritän hymyillä pienesti ja siirrän katseeni kauramoottoreihin.

"Mä en tiedä oonko nähny sua täällä, mutta mikä sun nimi on?" kysyn tytöltä ja yritän hymyillä luonnollisesti. Maneesissa tunnen oloni siedettävämmäksi.

Pyöritin riimunnarua saadakseni vauhtia poukkoilevaan shetlanninponitammaan. Peräännyin hitaasti kohti katsomoa ja ehdin samalla hieman vauhdittaa Lokia kun ori ohitti minut. Istahdin katsomoon Elsun ja Kasperin alapuolelle ja kaivoin kännykän esiin vasten Facebookin.

"Facebook ja Skype on aika kovia juttuja", tokaisin nähdessäni Inkan selailevan puhelintaan. Mietin jänniä ja vähemmän jänniä kavereitani, jotka elivät omia elämiään jossain kaukana täältä.

"Elsu... No tulin vasta viime viikolla. Omistan sen herasilmäisen paintin", selitän pitäen katseeni juoksevassa kaksikossa. En uskalla luoda katsekontaktia.

"Elsu", toistin typerästi ja nyökkäsin hymyillen. "Sun heppas on aikamoinen", sanoin, vaikka en tiennyt mitä silläkin tarkoitin. Tykkäsin paintista kyllä kovasti.

- Skype on kyllä kätevä, totesin ja hymyilin vienosti pyyhkäisten hiussuortuvan silmiltäni.
- Eikö sulla ole sellaisia? Suosittelen lämpimästi, minäkin pidän yhteyttä brittiläisiin sukulaisiini Facen kautta.

Vilkaisen miestä. "Mitä tarkoitat?" kysäisen kummissani. Harvat sanovat, että Frozze on aikamoinen... Yleensä sanotaan että kaunis, oudon värinen tai mielenkiintoinen.
"Mä käytän kikkiä, jos mulla jollekkin on asiaa".

"Joo on mulla", sanon tylsästi ja jatkan: "Niin mikä sun nimi olikaan?" (Inkalta)

"Öö, sitä vaan että sun hevonen on aika upea. Semmonen inkkariheppa", korjaan nopeasti ja torun typeryyttäni sisäisesti.

Hymyilin ja käännyin ympäri tavoittaen molempien kasvot.
- Inka. Deln. TaisiisteilleInka, vastasin ja lopulta punastuin hieman, olin ehtinyt hermostua virallisesta äänensävystäni. - Ranan omistaja. Kimon, joka on sen kirjavan puoliveritamman Pinkin paras kaveri.

Hymyilen pienesti Kasperille. "No tottahan se vähän on", sanon typerästi. 

//kirjotusvrheistä anteeks, mut oon kerta puhelimella, joten yrittäkää ymmärtäää

"Ahaa", vastaan Inkalle ja nyökytän hitaasti. Olin ratsastanut Pinkillä usein, mutta kuulemani mukaan se oli lähdössä takaisin Sveitsiin. Omistajan olin kerran tavannut.

"Pinkki?", kysäisen. En tiedä todellakaan yhtikäs mitään.

- Ootko sä kauankin ratsastanut? Kuka on sun suosikkihevonen? kyselin hymyillen Kasperilta ja nousin hetkeksi ylös hoputtaen katsomon edustalle pyörimään jäänyttä Mincaa.
- Pinkki on Mikin hevonen. Tai äh, ei mitään.

"Jonkun sveitsijätkän kisaponi. Omistaja on jossain ja heppa on itekin lähössä kotipuoleensa lähiaikoina todennäköisesti." vastaan vähäisten tietojeni mukaisesti.

"Ööö... Mä olen ratsastellut sillon tällön, ihan nuoresta asti oikeastaan. Ja lempiheppa on kaiketi se Nikita, se erottuu joukosta rämäpäisyydellään", naurahdan ja venyttelen kylkiäni.

Nyökkään kummissani ja jään kuuntelemaan kaksikkoa.

Kasvoni valahtivat vaaleiksi ja hiljenivät kääntyen poispäin... miksei Mikki ollut kertonut? Soittanut? Lähettänyt viestiä? Kurtistin kulmiani.
- Oletko ihan varma? kysyin.

"Äh, en mä tiedä, jotain vaan kuullut mutta älä usko mua", tokaisen ja jään epäilemään olenko nähnyt unta koko jutusta.

Katson säikähtäneenä valkoiseksi valahtunutta Inkaa. "Olerko kunnossa?", kysyn.

- Tuskin, töksäytin hieman ärtyneesti Kasperille ja hautasin kasvoni kämmeniini.
- Äh, unohda. Anteeksi.

Vilkaisen Kasperia kysyvästi ja laskeudun Inkan viereen varovasti.

Hämmennyn tilanteesta ja mietin saattoiko Inka olla kenties Mikin tyttöystävä tai jotain. Oletin että jätkä oli lähtenyt lomalle ja jättänyt upean ratsunsa yksin tallipojan vastuulle, eikä ollut näyttänyt naamaansa sen koommin. Asia taisi olla toisin.

"Olen varmaan nähnyt unta tai jotain, en usko että Pinkki on lähdössä mihinkään", yritän korjata tilannetta, ja nousen hätyyttelemään hevosia liikkeelle.

Niin, ei se voinut olla niin. Mikki on kuitenkin luotettiin tallilla, vaikka no onhan minulla aina suloinen Maikki. Nostin kasvoni ja katsoin Elsua.
- Ei mulla mitään, ihan tosi.

"Äh, mä olen ihan outo, oon varmaan syöny jotain outoa", sanon vakavissani kokeilen otsaani. Katson hevosia ja tyttöjä vuoron perään ja tajuan ymmärtäväni hevosia paljon paremmin kuin ihmisiä.
"Oon epäsosiaalinen ja tylsä", naurahdan ilottomilla silmillä.

Vilkaisen Inkaa yhä kysyvästi ja jään istumaan tytön viereen. Katsahdan Kasperia. "Et oo ainut", sanahdat ja vilkaisen nelijalkaisia

Katsahdan kelloon ja loikkaan katsomon laidan yli ketterästi hiekan puolelle. Vihellän ja kutsun Lokia, ja molemmat ravaavat innoissaan luokseni. Nappaan orin naruun ja odotan että joku tytöistä hoitaisi ponin.

//Äääh mä unohin tän ihan täysin, sori:(

- Ihan hyvin sulla menee, hymyilin Kasperille. - Ethän sä voinut tietää.
Taputin miestä hyvin kevyesti olkapäälle ja näpersin latvojani mietteliäänä. Ajattelin vaihtaa uudempaan väriin, kenties vaaleanlila sopisi mulle?

Menen ottamaan shettistä kinni ja rapsutan tamman pörröistä karvaa.