Pääsiäisen länkkärikurssi

Ilmoittautuminen 26.3. mennessä. Kurssista tulee tehdä kaksi maksua, yksi kummaltakin päivältä. MAksun ei kuitenkaan tarvitse sisältää koko päivän tapahtumia. Maksuaikaa 20.4. asti.
Kurssista saa western-merkin.

Mukana:
Eeva - Loki, Bee
Maia - Bee, Klikki
Inari - Bee, Tinttu

Eeva mukaan, toiveena Loki ja Bee (:

Maia mukana! Toiveratsuina Bee & Klikki.

Inari mukaan! Ykköstoiveena Bee (yllätys yllätys) ja toisena Tinttu:)

Eeva - Loki
Maia - Bee
Inari - Tinttu

Taivas sylki räntää niskaamme minkä ehti ja loska litisi jalkojemme alla, kun talutimme hevosia maneesiin. Hevosilla oli päässään päitset tai naruriimut ja ratsastajilla kouluraipat kädessä. Maneesiin päästyämme ohjeistin ensimmäisenä kaikkia oikeaoppisesta talutustavasta hevosen pään vieressä antaen hevoselle noin 20cm narua. Kouluraippa tuli pitää vasemmassa kädessä.
Selostin hiemanan maastakäsittelystä yleisesti: kuinka rauhallisuus, johdonmukaisuus ja oma kehonkieli oli kaiken a ja o, ja kuinka maastakäsin pystyi tekemään melkeinpä kaiken saman kuin ratsailtakin, mutta silloin vain pystyi tarkkailemaan hevosta sivusta ja korjaamaan ongelmia paremmin.
Tänään harjoittelisimme jotain ihan perusjuttuja: eri askellajeja ja siirtymisiä niiden välillä, pysähdystä ja peruutusta, sekä väistättämistä.
Aluksi kehotin ratsukoita kävelemään reippaasti kenttää ympäri. Liikkeellelähtöä voi painottaa omalla kehonkielellä nojaamalla ensin eteenpäin ja viemällä kättä eteen, ennen kuin lähtee oikeasti kävelemään, mutta suurin osa hevosista osaa lähteä seuraamaan ilman sen kummempia. Jos hevonen ei seuraa tai jää jälkeen, sitä ei ruveta kiskomaan eteenpäin vaan maiskutetaan ja muistutetaan raipalla. Aloitimme pysähdyksillä ja käynnin temmon muutoksilla. Tinttu oli yksi niistä, jotka eivät hirveästi kiinnittäneet huomiota taluttajiinsa. Inarin pysähtyessä, Tinttu vain jatkoi matkaansa muutaman askeleen ja katseli kentän laitoja. Ohjeistin Inaria seuraavalla kerralla ensin kävelemään marssimaisesti nostellen jalkoja reippaasti ja pysähtymään sitten äkisti polkaisemalla jalkaa, ravistamalla narua, nostamalla kyynärpäät pystyyn ja katsomalla suoraan Tinttuun. Se herätti tamman ja siitä lähtien se ei enää turhia kuikuillut vaan seurasi tarkasti Inarin kehonkieltä.
Aloimme ottaa mukaan ravisiirtymisiä. Taas tärkeää oli, ettei narusta vedetä vaan kiinnitetään hevosen huomio muulla tavalla. Kuuliaisimmille hevosille, kuten Beelle, laitettiin riimunnaru kaulalle eli Maia ohjasi sitä täysin omalla kehonkielellään.

Kääntymistä harjoittelimme ensin käynnissä. Kääntäminen tapahtuu aina siten, että hevonen jää käännöksen sisäpuolelle ja ihminen kulkee ns. ympyrän ulkokehää. Hevosta lähdetään kääntämään viemällä kättä sen silmää kohti ja kääntämällä oma rintamasuunta käännökseen päin. Kun tämä alkoi sujua, teimme saman myös ravissa.
Lopuksi otimme vielä hieman peruutuksia, joihin hevosta ohjataan kääntymällä hevosen kanssa "kasvotusten" ja hipaisemalla raipalla ryntäitä tai vaihtoehtoisesti kädellä työntämällä.
Peruutuksen sujuessa vaivattomasti harjoittelimme myös hevosen väistättämistä. Tällöin asetutaan hevosen lavan viereen rintamasuunta hevosen takapäätä kohden. Hevosta pyydetään väistämään takaosalla sivulle hipaisemalla raipalla. Saman voi tehdä myös käynnissä ns. pohkeenväistönä, jolloin itse omalla kävelyllään ohjaa sivulle ja samalla raipalla pyytää takaosaa seuraamaan ja hevosta astumaan ristiin. Muun muassa Eevalta ja Lokilta tämä onnistui oikein hyvin.

Harjoitusten jälkeen veimme hevoset talliin ja harjasimme ne perusteellisesti käytävällä siten, että hevoset seisoivat irti riimunnarut vain kaulallaan. Vaikka se oli melko uutta kaikille hevosille, osasivat ne olla ihan nätisti.

Eeva – Loki
Maia – Klikki
Inari - Bee

Western tunnilla kokeilimme ihan perus asioiden kautta, kuinka se hevonen toimii pitkin ohjin.
Kerroin ensin, että westernissä hevosen muodon tulee olla matalampi kuin perinteisessä kouluratsastuksessa. Kuolaintuntuma otetaan vain hetkittäin eli hevosen tulee itse kantaa itsensä oikein päin. Hevosta ei jatkuvasti ratsasteta, eikä askellajia "ylläpidetä" pohkeilla, vaan sen jälkeen kun pohkeilta on tullut merkki siirtyä seuraavaan askellajiin, hevonen kuuliaisesti kulkee oikeassa askellajissa säilyttäen sopivan tahdin. Westernissä on siis tärkeää, että hevonen on kuuliainen ja nöyrä, eikä sen ratsastamiseen tarvitse jatkuvaa keskittymistä, vaan ratsastaja voi tehdä muita asioita, kuten lassota lehmiä.

Aloitimme ihan vain käynnissä erilaisia teitä ratsastamalla ja ottamalla muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia. Kaikki lähtee aina istunnasta: Kääntäessä koko kroppa kääntyy ensin käännöksen suuntaan ja sitten vasta vastakkainen ohja tuodaan kaulaa vasten ja hevonen kääntyy. Peruuttaessa ratsastaja istunnallaan viestittää ajatuksen taaksepäin menemisestä ja sitten hieman ohjista taaksepäin vetämällä saa hevosen peruuttamaan.


Kun tämä sujui, harjoittelimme erilaisia siirtymisiä. Käynnistä raviin, ravista pysähdykseen, pysähdyksestä raviin ja ravista käyntiin. Askellajissa alaspäin siirtyminen tuotti ensin joillekin ratsukoille vaikeuksia, mutta kun hevoset herkistyivät kuuntelemaan ratsastajan apuja, myös ne alkoivat sujua. Otimme laukkaa yksi kerrallaan toisessa päässä pääty-ympyrällä, sillä aikaa kun muut kokeilivat spinningin alkeita. Tosin tallimme hevosista ainostaan Loki osaa tehdä spinningin nopeassa tahdissa oikeaoppisesti, mutta kyllä muutkin osaavat tehdä sen ns. takaosakäännöksenä. Spinningissä ratsastaja nojaa ensin siihen suuntaan, mihin haluaa spinningin pyörivän ja painaa sitten vastakkaisen ohjan hevosen kaulaa vasten.

Laukan nostimme joko käynnistä tai pysähdyksestä hevosen taitotason mukaan ja laukkasimme sitten ensin pari kierrosta normaalissa laukassa isolla ympyrällä, jotta ratsastajalle tulee varmuutta siitä että hevonen oikeasti kääntyy pitkin ohjin. Sen jälkeen laukkasimme kaksi kierrosta nopeampaa laukkaa, siten että ratsastaja nojasi eteenpäin ja vei ohjakättään eteen antaen hevoselle tilaa laukata, ja sitten C:stä teimme yhden pienemmän ympyrän (n. 12-15m) hitaammassa laukassa, jolloin ratsastaja istui satulassa tiiviimmin. Viimeisen ympyrän jälkeen teimme siirtymisen raviin, käyntiin tai pysähdyksiin hevosen ja ratsastajan taidoista riippuen.

Kaikilla näytti olevan todella hauskaa ja tallista kaikui tunnin jälkeen iloinen pulina ratsastajien kertoillessa kokemuksistaan hoitaessaan hevosia.

Eeva – Bee
Maia – Klikki
Inari - Tinttu

Tämän päivän aloitimme tutustuttamalla hevosia hieman erikoisempiin tehtäviin ja hieman ehkä pelottaviinkin asioihin. Neuvoin kurssilaisia yksitellen vaikeuksia tuottavissa kohdissa.
Kun jokainen ratsukko pystyi suoriutumaan tehtävistä oli aika ottaa pieni nopeuskilpailu, jonka aikana annoin plus tai miinus pisteitä sen mukaan kuinka hyvin tehtävistä ratsukot suoriutuivat.

Rata meni näin:
- talutus tiheän pujottelun läpi (askellaji vapaa)
- golfpallon kuljetus lusikassa pitkän sivun ajan (askellaji vapaa)
- pressun ylitys (käynti)
- portin, josta roikkui pitkiä suikaleita, alitus (käynti)
- etujalkojen laittaminen laatikon päälle, pysähdys 4sec
- kokonaan laatikon päälle meneminen, ympäri kääntäminen ja alastulo
- pienen esteen hyppääminen ja maaliin tulo (askellaji vapaa)

Eeva – Loki
Maia – Klikki
Inari - Bee

Lämmiteltyämme hevoset aloitimme harjoittelemalla hieman pole bendingiä eli vauhdikasta tolppien pujottelua. Teimme harjoituksen ensin ravissa ja sitten laukassa.
Tutustuimme myös tunnin lopussa ratsastettavan radan muihin osiin, ennen kuin aloitimme leikkimeilisen nopeuskilpailumme, johon kuului seuraavat tehtävät:

- portin avaaminen ja sulkeminen (käynti)
- ratsastus sisään pieneen puomien rajaamaan neliöön ja hevosen pyörittäminen sen sisällä kerran kumpaankin suuntaan (askellaji vapaa)
- ravipuomien ratsastus puolen kentän kokoisella "kolmikaarisella kiemurauralla" (ravi)
- pressun yli ratsastus (käynti)
- tolppien pujottelu eli pole bending (askellaji vapaa)
- maaliviivan ylitys

Kaikilla vaikutti olevan todella hauskaa ja tähän oli hyvä lopettaa leiri (:




//pohjat on nyt valmiina, teen vaan kuvat vielä el, senkun vaan maksuja tulemaan! (:

Sunnuntai, maastakäsittelyä

Pujahdimme Been kanssa nopeasti maneesin suojiin. Ruunan karva oli kostunut rännästä, jota sateli ulkona kovalla vauhdilla. Maneesin katto ropisi. Pysyimme maneesissa sentään kuivina! "Okei, tänään on aiheena maastakäsittely. Aloitetaan kertaamalla oikeaoppinen talutustapa", Aleksi selosti nojaillen maneesin seinään. Annoin Beelle parhaani mukaan noin parikymmentä senttiä riimunnarua ja kävelin ponin pään vieressä. Beetä ei tarvinnut hoputtaa kävelemään, vaan se käveli kiltisti vierelläni. Pysähdysharjoituksissa ruuna oli varsin kuuliainen, ja saimme kokeilla samaa harjoitusta riimunnaru kaulalla. Tuntui hauskalta ohjata isoa hevosta pelkällä kehonkielellä! Aluksi kaikki meni plörinäksi, ja Bee karkasi Aleksin luokse herkkuja kerjäämään, mutta kun maiskautin ja laskin hartiani alas, ruuna käveli takaisin luokseni.

Peruutusharjoituksessa Bee ei aluksi tajunnut ideaa, vaan joduin painamaan sitä ryntäistä kädellä. Parin toiston jälkeen poni tajusi, mitä täytyy tehdä. En edes kerennyt koskettaa Been ryntäitä, kun se jo peruutti pelkästä käden heilautuksesta. "Ihan hyvä, Maia! Jos Bee peruuttaa heti, kun pyydät, se kunnioittaa sua ihan hyvin", Aleksi kehaisi. Olin kuullut, että jos hevonen pukittaa tai tekee jotain ei-niin-mukavaa, niin täytyisi peruuttaa hevosta.

Väistöharjoitukset olivat tunnin mukavimmat treenit! Aluksi väistätin vain takapäätä painamalla takaosaa raipalla. Bee mietti hetken, mitä tekisi, kunnes se väisti raippaa astuen takajaloilla hiukan ristiin. Kehuin ruunaa äänellä ja lopetin heti raipalla kosketuksen. Kun takaosan väistätys sujui hyvin, siirryin pohkeenväistöharjoitukseen. Olin tehnyt samaa harjoitusta ennenkin, joten tiesin, mitä apuja tulisi antaa. Astuin itse sivulle, ja Bee seurasi. Sitten pyysin ruunaa väistättämään etuosa hiukan liiotellusti edellä, takaosa perässä. Kun pohkeenväistö sujui niin, en antanut etuosan liukua enään edelle. Tunti kului erittäin nopeasti, ja sen loputtua fiilikset olivat erittäin hyvät.

Hevosen hoito vapaana oli mukavaa puuhaa, sillä Beellä ei ollut aikomustakaan häippästä pois harjan alta. Lopuksi tarjosin ruunalle sokerinpalasen ja paljon taputuksia.


// saako kurssista tehdä enemmänkin kuin kaksi maksua? (:

Juu saa (::

Maanantai, 27 maaliskuuta
Mua jänitti aikalailla kurssin ensimmäinen tunti, kun talutimme hevosia loskaisen pihamaan poikki maneesiin. Olin saanut tälle päivälle Lokin, joka käveli leppoisasti mun vieressä naruriimu päässään ja puhalsi ilmaa sieraimistaan. Maneesiin päästyämme Aleksi alkoi heti kertomaan tämän tunnin aiheesta:
“Tänään harjoittelemme joitain ihan perusjuttuja, kuten eri askellajeja ja siirtymisiä niiden välillä, pysähdystä ja peruutusta, sekäväistättämistä. Ensimmäisenä opetellaan oikeaoppiset talutustavat. Aivan aluksi annatte hevoselle noin 20 cm narua, ja otatte kouluraipat vasempaan käteen.”
Homma ei vaikuttanut kovin vaativalta, sillä mun tavallinen talutustapa lähentelikin samanlaista, mitä Aleksi meille parhaillaan opetti. Lokikaan ei näyttänyt välittävän, vaikka narun mitta piteni, sillä se ei ainakaan alkanut steppailemaan ympäriinsä.
“Rauhallisuus, johdonmukaisuus ja oma kehonkieli on kaiken a ja o. Maastakäsin pystyy oikeaoppisilla tavoilla tekemään melkeinpä kaiken saman kuin ratsailtakin, mutta silloin vain pystyi tarkkailemaan sivusta ja korjaamaan ongelmia paremmin.”

Aleksi pyysi meitä kävelemään ympäri maneesia. Liikkeellelähtö ei ainakaan meillä tuottanut kamalasti ongelmia, sillä Loki seurasi aina kiltisti perässä kun lähdin marssimaan eteenpäin. Pysähdyksissä sillä kesti ensin tovi tajuta että mitä mä siltä halusin, mutta muutaman toiston tehdessämme sekin alkoi sujumaan paremmin. Ravisiirtymisissä vasta ongelmat alkoivatkin. Mä jäin vaistomaisesti vetämään narusta, jos Loki lähti hölkkäilemään liian kovaa ja sain Aleksilta paljon huomautuksia virheistäni. Jäin roikkumaan naruun, ja käännöksissä Loki ei meinannut kääntyä millään.
“Hevosta lähdetään kääntämään viemällä kättä sen silmää kohti ja kääntämällä oma rintamasuunta käännökseen päin”, Aleksi ohjeisti kärsivällisesti ja näytti sitten itse, kuinka se tehtäisiin.

Lopulta itsekin hoksasin jutun juonen, ja pystyin juoksemaan Lokin rinnalla ilman, että ruunaa tarvitsisi vetää mihinkään suuntaan.
“Nyt kun kaikilla näyttää sujuvan ravaaminen ilman ongelmia, harjoitellaan lopputunnista peruutuksia ja väistöjä”, Aleksi kailotti kentän keskeltä. “Peruutuksessa hevosta ohjataan kääntymällä hevosen kanssa "kasvotusten" ja hipaisemalla raipalla ryntäitä tai vaihtoehtoisesti kädellä työntämällä. Kun haluatte hevosen väistättävän, asetutte hevosen lavan viereen rintamasuunta hevosen takapäätä kohden. Hevosta pyydetään väistämään takaosalla sivulle hipaisemalla sitä raipalla. Saman voi tehdä myös käynnissä niinsanottuna pohkeenväistönä, jolloin itse omalla kävelyllään ohjaa sivulle ja samalla raipalla pyytää takaosaa seuraamaan ja hevosta astumaan ristiin”.

Peruutukselle ja väistämiselle Loki oli todella herkkä, ja näytti hienosti myös oikeaoppisen pohkeenväistön. Lopputunti sujuikin mukavissa merkeissä, kun saimme vielä tunnin jälkeen harjata hevoset tallikäytävällä siten, hevoset seisoivat irti vain riimunnarut kaulallaan. Lokikin seisoi paikoillaan ylllättävän nätisti, tai ainakin selvisimme ilman sen kummempia kommelluksia. En malttanut odottaa, mitä kaikkea tulisisin vielä kurssin aikana oppimaan.

Sunnuntai, 28 maaliskuuta
Viimeiset pari päivää Aleksin järjestämällä länkkärikurssilla olivat olleet hyvin mielenkiintoisia. Ja vaikka olinkin yhä vankasti kouluratsastajatyyppiä, niin en voi kuitenkaan sanoa, etteikö lännenratsastus kiehtonut mua yhtään. Päinvastoin: Olin imenyt itseeni niin paljon uutta tietoa ja oppia, että niitä oli kertynyt varmaankin enemmän kuin mun kolmivuotisina lukioaikoina. (hehe..) Tunneilla mun opetushevoseksi oli päätynyt Loki, jonka kanssa meikäläinen oli tullut paremmin kuin hyvin toimeen. Jos olisin hakemassa hoitajaksi, Loki olisi varmaan niitä, jotka olisi listan kärjessä keikkuvia vaihtoehtoja. Mutta palataanpa takaisin tänä päivänä pidettyyn westerntuntiin: tehtävinä olivat olleet mm. portin avaaminen ja sulkeminen, pressun yli ratsastusta, tolppien pujottelua ja ravipuomien ratsastusta. Loki ei säikkynyt kovinkaan helposti jännittäviä asioita, esimerkiksi pressun yli ratsastaminen sujui yllättävän hienosti. (koska olin odottanut aikamoisia sätkyjä..) Ruuna oli joka tapauksessa melko yhteistyöhaluinen, joten me selvisimme myös herran mielestä hassuilta näyttävistä tolpista.

Saanko vähän lisäaikaa tohon vikaan maksuun? (: Hyvällä tuurilla saan sen ennen deadlinea, mutta en oo kuitenkaan supervarma.. Lisään maksun sitten ylemmäksi tähän viestiin.
Edit: Hiphei, inspis iskikin ja tarina valmistui aika hyvissä ajoin! (:

Juu saat (: