Lailan päikky

Foxbridge Shangri-La

risteytysponi-tamma

om. Iita Leppiniemi

23.6.2016
1HM, Laila ja Iita

Talutin Lailan rauhallisesti ulos trailerista. Tamma oli kerinnyt vuoden aikana kasvattamaan sellaisen tallimahan, ettei tosikaan. Olin itse palannut kesäkuun alussa Saksasta, jossa olin viettänyt vuoden vaihdossa. Sen aikaa Laila oli ollut tuttavan pihatossa. Sen piti viettää mammalomaa tämän vuoden ajan, mutta orivarsa syntyi kuolleena aivan liian ajoissa. Nyt halusin palata Lailan kanssa takaisin entiseen rytmiin. Ajattelin Hallavan kesätiimin olevan oiva paikka saada kisarytmiä tauon jälkeen, joten ilmoitin meidät sinne Lailan kanssa. Tänään olisi ensimmäinen teoriatunti.

Lailan pökkäsy sai minut hereille haaveistani ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Olin jo kesän alussa käynyt tutustumassa Hallavaan, joten tiesin mihin minun piti Laila sijoittaa. Se tosin asuisi kyseisessä karsinassa vain kesänajan. Neljäskarsina oikealta, toistin mielessäni, kun talutin Lailaa tallikäytävällä. Tallissa oli porukkaa – olikohan suurin osa kisatiimissä – ja osa kääntyikin katsomaan kuka oli talliin tullut, mutta keskittyivät sitten juttelemaan keskenään.

Lailan viereiset karsinat olivat vielä tyhjiä, joten en tiennyt yhtään minkälaista heppaa sillä olisi kavereina. Vapautin tamman riimusta ja taputin sitä kaulalle ennen kuin suljin karsinan oven. Ripustin riimun roikkumaan oveen ja menin sitten pihalle trailerin luokse. Minua oli jännittänyt ihan sikana ajaa traileri perässä. Olin muutenkin vasta saanut pikkueen ajokorttiini, mutta en vain ollut saanut ketään muutakaan kuskiksi. Molemmat vanhempani olivat lähteneet etelään kesälomalle, eikä kukaan tuttu uskaltanut/osannut/kerinnyt ajamaan. Yllättävän hyvin olin kuitenkin matkasta selvinnyt ja onneksi Laila oli viilipytty matkustaessa.

Kannoin vielä Lailan varusteet satulahuoneeseen ja pistin ne paikoilleen. Sen jälkeen kävin heittämässä tammalleni siivun heinää ja vilkaisin kelloa. Teoriatunnin alkuun oli vielä puolituntia. Päätin mennä jo odottelemaan tallitupaan. Koko huone oli tyhjä, joten nappasin itselleni paikan pöydän äärestä. Selasin puhelintani sillä aikaa, kun odottelin muiden saapumista. Hiljalleen tupaan valui minulle aivan tuntemattomia ihmisiä Tervehdin heistä kolme ensimmäistä, jonka jälkeen vain nyökkäilin. Tuvan täyttyessä osallistuin myös pöydän ääreen kokoontuneiden keskusteluun.

Aleksin saavuttua paikalle, aloitimme esittelemällä itsemme. Unohdin ihmisten nimet sitä mukaa kuin ne kuulin. En ollut koskaan hyvä muistamaan ihmisten nimiä. Esittelin itseni nopeasti ja kerroin hieman Lailasta. Vain pientä nippelitietoa, että Laila oli entinen tuntiratsu, jota hoidin Vaahterapolussa, emme ole vielä kunnolla kisanneet, emmekä muutenkaan tavoitelleet tähtiä. Laila nyt olikin vain semmoinen harrastemopo…

Esittelyjen jälkeen Aleksi kertoi nippelitietoa tulevasta ja yritin kuunnella häntä mahdollisimman paljon. Mies ei paljoa kertonut mitään uutta, mutta jotain sain napattua tietovarastooni. Teoriatunnin jälkeen porukka valui hiljalleen pois taukohuoneesta. Itsekin lähdin rapsuttelemassa vielä Lailaa. Poni oli tuhonnut jo koko heinäsiivunsa. Rapsuttelin siinä hetken aikaa tammaa harjan alta. Ennen lähtöä kävin satulahuoneessa tarkistamassa, että olin varmasti pistänyt tamman varusteet oikeille paikoille. Sen jälkeen palasinkin autolle ja lähdin etananvauhtia etenemään varovasti tyhjä traileri perässäni.

#kisatiimi

» Artun päikky