Tein hetken paperihommia ja katsahdin sitten kellooni: puoli seitsemän. » Emmin pitäisi olla täällä jo « ajattelin huolissani. » Mitä jos hän on liukasunut johonkin jäiseen kohtaan ja lyönyt päänsä? « Hylkäsin tuollaiset ajatukset ja vilkaisin ulos. Alkoi sataa rakeita ja Palle ja Hali riiputtivat tarhoissa päitään kääntäen takapuolensa tuulelle. » Nuo kaksi kannattaa varmaan hakea sisälle hieman tavallista aikaisemmin, eihän tuolla edes näe mitään.. « mietiskelin ja vedin takin harteilleni.
Puskin tuulta vasten tarhan luokse, jossa Palle ja Hali alkoivat liikuskella kiihkeästi portin edessä. "Haluattekos te jos sisälle? No kyllä pääsette, ihan rauhassa." Hali jäi vähän taaemmas Pallen luimistaessa sille korviaan. Pujotin ensimmäisenä riimun Pallen päähän ja heitin narun hetkeksi kaulan yli. Sitten menin Halin luokse ja tamma työnsi innolla turpansa riimuun. Vedin niskahihnan korvien yli ja otin sitten narun käteeni pidellen aivan pitkän narun päästä kiinni, sillä Hali pitäisi varanvuoksi turvavälin nälkäiseen Palleen. Nappasin Pallen narun sen kaulalta ja avasin posrtin. Palle tuli reippaasti portista läpi ja jouduin harppomaan pitkin askelin ruunan vierellä. Hali yritti tulla kylmin koivin perässä.
Talliin päästessäni tiputin Halin riimunnarun roikkumaan käytävällä maahan ja tamma pysähtyi siihen odottamaan siksi aikaa kun talutin Pallen omaan karsinaansa ja riisuin siltä sadeloimen. Jätin loimen hetkeksi karsinan eteen. Otin Pallelta riimun pois ja ripustin sen paikalleen koukkuun karsinan eteen. Sitten menin Halin luokse. Se heilutteli päätään ylös alas ja narskutteli hampaitaan avatessani loimen kiinnitykset ja vetäessäni sen pois tamman selästä. Jätin kuitenkin sadeloimen alla olleen talliloimen sen päälle, se saisi olla sillä koko yön. Otin riimun pois avatessani Halin karsinan oven ja tamma käveli viittauksestani kiltisti karsinaansa. "Hieno tamma", kehuin sen perään sulkiessani karsinan oven.
Oti märät loimet käytävän lattialta ja lähdin koti satulahuonetta, minne ripustaisin ne kuivumaan yöksi.
Laitoin loimet roikkumaan ja päätin sitten lähteä etsimään Emmiä. Muistiko nainen edes, että oli sopinut tekevänsä tänään iltasyötön kanssani? Muutenkin talli oli nyt ihmeen hiljainen tuntilaisten lähdettyä. Topias oli ainut, jonka naaman olin vilaukselta nähnyt.
Sulkin tallin oven perässäni ja lähdin puskemaan kurjan tuulen ja raekuuron läpi kohti joenrantakoriamme.
(ketään muita ei oo ilmaantunu paikalle ku mie ja Topias?? Maikki, Emmi? Miun pitää lähtee nyt tekee iltasyöttöö, mut tuun ehkä viel enne yheksää zekkaa, onks tääl mitää elämää :o)
