20.11- Keskiviikon tallipäivä

Jess sry Aleksi ja Emmi ku loin jo.

//ei haittaa

Tänään siis vietetään taas normaalia tallipäivää rennoissa meiningeissä. Vapaapäivää viettävät tarhaillen Asta ja Minca, joiden hoitajat saavat niitä liikuttaa (:

Alkeistunti oli loppunut, väsytti mutta jaksoin jatkaa tallilla oloilua. Auttelin muutamia tuntilaisia poneineen, kunnes viimeinenkin poni oltiin autettu. Lähdin kohti Asta karsinaan moikkaamaan Astaa.

Könysin ulos maneesista alkeistuntilaisten mukana, emmi pitäisi seuraavan tunnin. Ulkona oli melko mukava ilma, ei edes satanut. Voisinkin mennä tänään Halin kanssa ulkokentällä, se oli onneksi pysynyt sulana. Saavuin tallitupaan ja kaadoin itselleni termospullosta vähän kaakaota.

//Maikki, ei haitaa että loit, mutta semmonen juttu että Asta on ulkona Mincan kanssa koska niillä on tänään vapaapäivä (:
Vapaapäivää viettävät hevoset löytää nykyään etusivulta (samoin sään) ja saat ratsastaa aina Astalla, kun sillä on vapaapäivä, eli tänään ja tietysti perjantaina, kun silloin kaikilla on vapaata (:

Katsoin taivaalle, jonne hengitykseni pakkaspilvi kohosi. Tähdet vilkkuivat pilvien takaa. Asetin pyörän tallia vasten ja kävelin talliin. Pinoccan karsinan ovi oli auki.

Asettelin kamani karsinan eteen ja vaihdoin maiharit lämpimiin tallikenkiin ja lähdin ulos hakemaan Pinoccaa. Näin tuntihevosten kävelevän kohti tallia.

Vihelsin ja kuulin tammani hirnuvan läheisestä tarhasta.
"Salut, ma belle!" huudahdin ja päitsin Pinkin, joka oli tullut portille. Taputin tätä kaulalle ja kävelimme talliin.

Kaakaoni juotuani lähdin tallituvasta astelemaan kohti yksärikäytävää. Kerrankin minulla olisi aikaa vietettäväksi rakkaan tammani kanssa. Tuntilaiset hyörivät satulahuoneen ja tuntsarikäytävän suunnalla, taisinpa nähdä Maikistakin vilauksen jossain. Se tyttö sitten jaksoi autella, ja hyvä niin. Hali odotti minua innokkaana karsinassaan. Se oli varmasti tajunnut, että pääsisi kohta työskentelemään, kun ei ollut päässyt iltapäiväksi ulos.

Mikki asteli juuri talliin Pinkin kanssa. Tamma näytti kotiutuneen melko hyvin vaikka katselikin vielä uusia asioita kummissaan. "Moikka", tervehdin Mikkiä.

Hoidin Dunjan ja menin suoraan tyhjään tallitupaan. Ensimmäinen varsinainen ratsastustuntimme oli mennyt mukavasti. Laitoin kypärän kaappiin ja kieputin hiukset nopeasti nutturalle pään päälle.

Joo tiedän, että mun tunnin pitäis loppua vasta kuudelta, mutta... ://)

Melkein säikähdin Aleksia, joka ilmestyi talliin kuin tyhjästä astuessamme sisään.
"Ai moi", vastasin hätäisesti ja laitoin Pinkin päitsistä käytävän molemmin puolin kiinni.

"Oottekos menossa ratsastamaan?" kysyin Mikiltä avatessani Halin karsinan oven. Tamma tervehti minua kääntämällä päätään ja painaen turpansa kämmeneeni. Silitin sen silkkistä poskea.

Tein itselleni nopeasti kylmää kaakaota ja istahdin pöydän ääreen.

"Joo, lähden varmaan kentälle katsomaan, onko Pinkki vielä kovin jännittynyt. Se uusissa pakoissa on vähän vikana", vastasin Aleksille ja riisuin loimen tammalta.

Karsina oli kätevän lähellä sitomispaikkaa.

"Me voidaan tulla seuraksi Halin kanssa. Ehkä se jännitys siitä raukeaa", virnistin Mikille ja aloin aukomaan Halin talliloimea. Tamma irvisteli minulle ilkeästi, se ei pitänyt toimituksesta yhtää.

"Joo, se vois olla hyvä", vastasin Aleksille ja heitin vain vähän likaantuneet putsit loimien päälle.

Otin harjakorista pölyharjan ja aloin sukia tamman harmaata karvaa kaulalta taaksepäin.

Melkeinpä juoksin bussipysäkiltä tallille. Olin missannut ensimmäisen bussin ja näin ollen en ollut ehtinyt Hallavaan laittamaan Tinttua talutustunnille.
Ryntäsin tallituvan ovesta sisään myrskyn lailla.

Vedin kaakaot väärään kurkkuun, kun tallituvan ovi lennähti selälleen. Nannahan se sieltä tuli. Tyttö näytti kiireiseltä.

Sain loimen tamman selestä sen suuremmitta draamoilta ja taittelin sen loimitangolle. Nappasin harjakorista pehmeän harjan ja aloitin rauhallisen sukimisen. Siitä tamma nautti. Kiireetöntä hellää silitystä.
Halin pää alkoi painaa kohti maata ja silmät lupsahtelivat kiinni. Harjasin tamman oikein perusteellisesti ja kiireettömästi nauttien hetkestä ja antaen ajatusten leijailla.

Harjattuani pinkin, päätin lähteä vaihtamaan ratsastuskamat päälle.
"Hei voitko katsoa Pinkkiä hetken, käyn laittamassa ridakamat päälle?" kysyin Aleksilta ja jäin odottamaan vastausta.

"Moi", huikkasin punatukkaiselle tytölle, joka köhi kaakaotaan. "En muista ollaanko me tavattukkaan, mä oon Nanna", jatkoin heittäessäni nahkarotsini Tintun kaappiin.

"Juu, ilman muuta", huikkasin karsinasta Mikille ja jatkoin harjailuani. Pinkki näytti seisovan melko rauhallisena paikoillaan, joten päätin vain vilkuilla sitä sivusilmällä. Vaihdoin harjan kaviokoukkuun ja otin tamman kaviot. Hali nosti jokaisen jalan automaattisesti ilman kummempaa kehotusta huomatessaan minun kyykistyvän tuttuun asentooni.

-Missäs Asta on? Ihmettelin ja lähdin kohti tupaa.

Lähdin kävelemään kohti tallitupaa ja siellä olikin Nanna ja joku toinen tyttö.

"Salut", sanoin hymyillen ja jäin katsomaan minkälaisen reaktion se tytöissä herätti.

Avasin tuvan oven missä oli väkeä, moikkasin kaikille, ja katsahdin taulun. Asta ei ollut tunneilla joten pääsisin touhuumaan sen kanssa.

"Bonjour Mikki, ja Maikki", kakaisin automaattisesti suustani katsahtaessani oven suuntaan. Punatukkainen poika ja Maikki olivat ilmestyneet tallitupaan. Niin monta punapäätä paikalla...
Laskin nolona katseeni kaappiini ja aloin vetää sieltä tallikamojani päälleni.

- Öö täh? oli ensimmäinen lause, jonka sain suustani. Siinä taisi olla se Empun kuvailema Mikki. Samassa tajusin kommenttini älykkyyden (tai älyttömyyden) ja lehahdin tomaatinpunaiseksi.

Nanna vilkase Dunjan päikystä 1HM. Sori jos ylitulkitsin sun luonteenpiirteitä://)

"Bonjour mademoiselle", vastasin naurahtaen ja tervehdin tallitupaan saapunutta tyttöä.

"Bonjourno vain sinullekin", sanoin valmalle ja ihmettelin tytön vaivaantuneisuutta.

//Valma: lukasen tän jälkeen, mut ei haittaa vaikka oisit mitä kirjottanu, mä en ota nii helposti nokkiini :-D

Sain kamat päälleni ja menin istumaan tallituvan pöydän ääreen. Nappasin matkalla käteeni kupillisen kaakaota ja jäin siemailemaan sitä. Vilkaisin salakavalasti Mikkiin toivoen ettei hän huomaisi... Hitto, kuinka joku voi olla komea??

-HAha, tää ei oo reiluu en mä osaa, Maikki naurahti ja päätti istahtaa sohvalle.

Samassa Maikki pöllähti sisään. Nyökkäsin hänelle, mutta pidin katseeni punatukkaisessa pojassa.
- Sä oot siis Mikki? kysyin. - Ja sä osaat puhua ranskaa? Vai oliks toi? Mä en oo hyvä kielissä.
Vilkaisin Nannaa. Hän näytti hyvin epänannamaisen ujolta, ja hänen poskillaan paloivat punaiset läikät.

Lösähdin väsähtäneenä tallituvan sohvalle. Olin joutunut kävelemään isolta tieltä asti tallille ja olin aivan poikki.

"Joo, olen Mikki, ja isäni on sveitsiläinen ja oikeastaan perheeni asuu sveitsissä, joten puhun äidinkielenäni ranskaa. Suomi on tönkköä mutta osaan sitäkin", vastasin ja ihmettelin punapäiden määrää.

"Salut, Topias!" sanoin huomatessani Topiaksen rynnänneen tallitupaan.

Selvitin vielä Halin harjan ja hännän ja jäin sitten rapsuttelemaan tammaa siksi aikaa, kun odotin Mikin palaavan. Pinkki alkoi käydä kärsimättömäksi ja rupesi kuopimaan lattiaa, joten menin sen luokse. "Moikkaa", puhelin tammalle ja tarjosin sille kättäni haisteltavaksi.

- Siistiä! hämmästelin. - Isä on englantilainen, ja mäkin oon syntynyt siellä. Siks mä puhun enkkua aika hyvin. Sano sellanen ranskalainen ärrä.

Nyökkäsin Topiaksen suuntaan ja käänsin sitten taas katseeni kaakaomukiini. Minua nolotti. Olin käyttäytynyt viime kerralla täysin pölvästimäisesti Mikin seurassa ja nyt selvästi jatkoin samaa linjaa - mutta tällä kertaa minulla oli yleisöä..
Onneksi poika näytti olevan keskittynyt puhumaan Valman kanssa, eikä toivottavasti kiinnittänyt minuun huomiota. Rentouduin pikkiriikkisen ja sain avattua korvani. He puhuivat ranskan osaamisesta.. Olin itse lukenut sitä koulussa kolme vuotta, mutten saanut avattua suutani ja kerrottua sitä porukoille. Tyydyin kuuntelemaan siemaillen kaakaotani.

Pärräsin ärrää oikein kunnolla, ja tajusin sitten jääneeni lörpöttelemään ihmisille. Pinkki oli varmasti kärsimätön. Katosin muiden luota ja otin kaapista ratsastuskamat ja menin vessaan vaihtamaan vaatteet.
Tein sen nopeasti ja palasin sitten kiireisesti tamman luokse.
"Anteeksi kun kesti!" sanoin ja talutin Pinkin karsinaan.

Yhtäkkiä poika oli poissa ja pystyin taas hengittämään vapaasti. "Aikamoinen, vai mitä?" supatin Valmalle vieressäni..

"Eipä mitään", sanoin kiireellä ilmestyneelle pojalle. "Taisit päästä vähän naurattamaan likkoja", vinkkasin silmää ilkikurisesti. Suljin Halin karsinan oven ja lähdin hakemaan satulahuoneesta varusteita: koulusatula ja suitset, kaikkiin jalkoihin suojat..

- Ihan jees, sanoin vaimeasti. Perään ajattelin, että minulla oli ihka oma ihastukseni. Vilkaisin Topiasta ja punastuin. Samassa kännykkäni säikäytti minut totaalisesti. Siellä oli Mikko, isäpuoleni.
- Sitä mä vaan, että jos haluut autokyydin, niin mä oon just kohalla, hän sanoi.
- Pitää mennä! huikkasin muille ja suljin puhelimen. Hyppäsin kenkiin ja heitin takin vauhdissa päälleni. - Moikka, kaikki!
Juoksin sateeseen.

Kääk nyt pitää oikeesti mennä! Bye bye, kaikki...

"Joo, siellä ne rakastuvat ranskalaiseen hurmuriin", naureskelin ja rapsutin Pinkkiä.
"Mitä jos mennään vähän myöhemmin. Pitäisi vähän tutustua muihin tallilaisii, ja nyt kun olen täällä... " sanoin Aleksille ja uskoin hänen ymmärtävän.

"Siitä vaan, mie taidan kuitenkin mennä vähän tonne antamaan tammalleni liikuntaa", hymyilin pojalle saapuessani Halin karsinalle varusteiden kanssa.
Varustin tamman ja lähdin sitten taluttamaan sitä kohti ulkokenttää.

//meitsin pitää lähteä, jatkakaa vaan ilman mua :-D

"Joo, nähään!" sanoin ja kiiruhdin takaisin ihmisten ilmoille.

Huomasin Mikin saapuvan tallitupaan. Ihmettelin hieman miksi, joten uskaltauduin kysymään: "Et sitten mennytkään ratsastamaan?"

"Ei oikein enää ollut sellainen fiilis", sanoin ja katselin ilmoitustaulua. Nanna vaikutti tosi mukavalta.

Join kaakaoni loppuun ja rohkaisin itseni. Käännyin penkillä Mikkiin päin. "Onks Pinkki kotiutunu hyvin?"

"Joo, vähän jännittynyt, mutta pikku hiljaa se rentoutuu", vastasin ja hymyilin tytölle. Vatsaani kurni ja päätin syödä eväät saman tien.

(ruokatauko)

Katselin lehteni takaa kahta punapäätä juttelemassa. Minua väsytti niin, etten jaksanut osallistua keskusteluun. Kuuntelin kuitenkin tarkkaavaisena, kun Mikki selitti Pinkistä.

"Kuinka vanha se on? Vaikutti aika nuorelta kun näin sen tarhassa", kysyin Mikiltä. Laskin pään kämmenieni varaan ja nojasin pöytään. Tinttu oli varmaan vielä tunneilla, joten sen perään oli ihan turha haikailla vielä. Minulla olisi hyvin aikaa pulista vähän tallituvassa.

"Täytti viisi vähän aikaa sitten. Niin nuori ja elinvoimainen", vastasin Nannalle naurahtaen, samalla kun haarukoin salaattiani.

"Okei", en keksinyt enempää sanottavaa, joten istuin vain.

Katselin tallituvan ovea mietteliäänä, pää puoliksi haudattuna viininpunaiseen tuubihuiviin. Ei se olisi niin hirveää. Olisi varmasti mukava tutustua paremmin uusiin ihmisiin. Avasin oven hiljaa ja riisuin tummanvihreän parkatakkini naulakkoon. Huivi sai lentää perässä, ja nopeasti peiliin vilkaistuani astelin eteenpäin tarkkaillen ympärilleni.
- Päivää taloon, sanoin äänellä, jonka oletin tuntuvan huudolta, mutta kaiken taustahälinän keskellä se tukahtui kuin kuiskaukseksi. Tallituvassa oli paljon ihmisiä, hämmentävän paljon. Etsiessäni epätoivoisesti jotakuta tuttua, katseeni osui punahiuksiseen tyttöön. Luojan kiitos, Nanna! Yritin kävellä häntä lähemmäs, mutta sitten näin punahiuksisen pojan juttelevan hänen kanssaan. Olisin toisaalta halunnut liittyä keskusteluun, mutta ajattelin että he haluaisivat jutella kahden. Avasin kaappini oven ja laskin laukkuni paikalleen. Vaihdoin epämukavat ratsastussaappaat pehmeisiin Uggeihin ja istuin alas pöydälle piirtämään hevosta. Celleä. Sivusilmällä kuitenkin huomasin, kuinka Topias oli taas jumittunut lehtensä ääreen. Päätin antaa hänen olla rauhassa.

"Moi Narnia", sanoin pöydän ääreen saapuneelle tytölle. "Mitä sä piirrät?" kysyin.

"Salut, Narnia!" sanoin huomatessani hänen tulevan sisään ja hymyilin.