Lauantai 14.12

Istuin tallituvassa siemaillen kaakaota.

Olin pyörinyt tallilla melkein koko päivän. Ajattelin kuitenkin mennä vielä tallitupaan, jossa Aleksi olikin juomassa kaakaota.
"Salut", sanoin hymyillen ja etsin kaapista houkuttelevan näköistä mukia.

Onnistuin jotenkin pääsemään kaatumatta jäisen tallipihan yli. Sormeni olivat jäässä. Olin kävellyt viimeiset pari kilometriä. Kirosin Suomen talvia pujahtaessani uvan ovesta sisään.
- Ai, moi, sanoin kalisevien hampaideni välistä tuvassa oleville Mikille ja Aleksille.

Polkaisin Ranan karsinan oven kiinni kantapäälläni, ja sipaisin toisen harmaata turpaa vielä kerran, kaipaava pilke silmissäni.
"Hyvää yötä, pikkuinen", kuiskasin ja astelin tallista ulos. Tallipihalla hengitin syvään sisääni puhdasta ilmaa, nautin siitä hiljaisuudesta joka vallitsi luonnossa, joka oli jo tunteeja sitten kääriytynyt pimeään vaippaan. Jos vaatetukseni olisi ollut lämpimämpi, olisin kierinyt hangessa, mutta tyydyin astelemaan tallitupaan ja potkaiseman kenkäni naulakon alle.
"Ai, moi Aleksi!" huudahdin hymyillen. "Salut, Mikki. Ja Valma."

Nakkasin ulkovaatteet narikkaan.
- Mua ei oo luotu kestämään näitä Siperian talvia, valitin.

"Moikka vaan kaikki. Ottakaa siitä kaakaota tei teetä. Vesi on lämmintä", hymyilin talliin ilmestyneille Mikille, Valmalle ja Inkalle.

"Bonsoir!" tervehdin Inkaa, joka tuli tallitupaan Valman jälkeen. Olin tietysti jo tervehtinyt Valmaa, joka kylmissään toi lunta tupaan.

Nyökkäsin Aleksille ja kaadoin kaakaota suloiseen herrahakkaraismukiin, jonka olin bongannut kaapista.

Oh Land - White Nights <3

- Juuuuu, riemastuin. Tein kaakaota mukiin. - Ihanaa.

Imuroin just äsken "vahingossa" pikkusiskon kylpytakista narun. Siskorakas pakotti mut tietenkin kaivamaan sen sieltä imurin sisuksistaXD

Tungin Mikin viereen ja aina kun löysin sopivan mukin, näin toisen vielä mukavamman näköisen. Lopulta päädyin vaaleanpunaiseen Muumi-mukiin, jossa Niiskuneiti ja Muumipeikko tanssivat juhannuskokon ympärillä. Kaadoin mukiin kaakaota ja istuin pöydän ääreen maistamaan varovaisesti kuumaa, suklaista juomaa. Vilkaisin Valmaa iloisesti hymyillen.
"Ei me missään Siperiassa olla, höpsö. Me ollaan Suomessa."

"Onks tää jotain uutta makua? Maistuu jotenkin spesiaalilta.." hymäilin muille siemaillessani höyryävää suklaajuomaa. Minulla oli sellainen viba, että tästä illasta tulisi kiva ilta.

// ou jes : D

- No melkein kuitenkin, sanoin Inkalle. - Mä kyllä myönnän, että pakkaskelit on kivampi kun ikuinen loskasää tarvella. Briteissä ei ikinä tullut lunta.
Hymyilin haikeasti ja istahdin Mikin viereen sohvalle.

"Ihan tavallista se on", naurahdin pojalle. "Ehkä se johtuu tästä seurasta, mikä sen spesiaalille saa maistumaan." Vinkkasin silmää ja otin taas yhden siemauksen omasta kupistani. Se lmämmitti mukavasti.

"Ai sä oot Briteistä", henkäisin leveä hymy kasvoillani. "Mäkin olen, Walesista!"

- Mä olen Englannista, sanoin. - Mun iskä on britti. Mä oon syntynyt siellä. Siksi mä olenkin jo lukiossa, selitin.

Olin hämmentynyt Aleksin vastaukselle. Heilutin kaakaota mukissa ja haistelin sitä arvioivasti. Katsoin sitten ympärilleni ja nyökkäsin hymyillen. Aleksi taisi olla oikeassa.
Muutin asentoani tiiviimmin Valman viereen ja läikytin vahingossa kaakaota tämän paidalle.
"Pardon! Ääh, mä pyyhin ton", pahoittelin ja nousin ripeästi etsimään talouspaperia.

Hihitin valmamaisen ujosti.
- Älä riehu, Mikki, muistutin poikaa leikkisästi.

Avasin läkähdyksen innoittamana tuvan oven. Ja rojahdin sohvalle.
-Moi, henkäisin
/anteeks kännykkä kirjoitus

"Mun vanhemmat on... tai siis... no mä olen puoliksi skotti ja puoliksi walesilainen", kerroin ja join kaakaota hymyillen tytölle. Tuo tosiaan näytti engelsmannilta. Naurahdin Mikille silmät kirkkaasti loistaen, puhdasta naurua. Poika osasi luoda kohtauksen.
"Taito on tallella, Mikki!" nauroin enkä edes itse ymmärtänyt lausahdustani, mutta ajatukseni katkesi tuulenpuuskan tavoittaessa kasvoni.
"Moi, Maikki!" huudahdin tytölle, josta oli hyvää vauhtia tulossa minulle kuin pikkusisko.

"Moikka vaan sullekin Maikki. Taidat olla ihan jäässä kun siellä on niin kylmä. Tuu ottamaan kaakaota", tarjosin sisään tupsahtaneelle tytölle.

- Mooooiii, sanoin Maikille.
- Mitä tänä iltana on luvassa? tiedustelin sitten muilta.

Jätin kaakaomukini pöydälle siksi aikaa kun taputtelin kaakaota Valman paidasta talouspaperilla.
"Äh, siihen jäi tollanen söpö kaakaotahra", sanoin hymyille ja tiesin ettei se tyttöä haittaisi. Heitin paperin roskiin ja istahdin uudelleen Valman viereen kaakaomuki kädessäni.

"Hellou!" hihkaisin Maikille, joka ilmestyi tupaan.

- Ei se mitään, kuittasin Mikille ja käperryin hänen kylkeensä. - Mitä tänään tehdään?

Aika lailla tässä oli kaveriporukkani. Nanna taisi kuulua siihen vielä, en tiedä kuinka hyvin mutta jotenkin silti. Mikki oli varmasti paras ystäväni, tai paras tällä hetkellä. Maikki oli minulle kuin pikkusisko, ja meillä oli aika lailla sama tarina. Valma ei ollut kovin tuttu minulle, mutta hänkin mukava. Ja Aleksi oli nyt mukava, mutta se kuului yleisesti jo hyvään asiakaspalveluun.
"Olis kiva tehdä jotain jännää. Niinkuin vaikka pelata Cluedoa. Onko täällä mitään hyviä lautapelejä?" ehdotin, rakastin sydämeni pohjasta Cluedoa tai Monopolia, vaikka en osannut pelata jälkimmäistä lainkaan. Tuntui vain huppaisalta pyöriä silitysraudan hahmossa.

-No en kyllä ole, juoksin pitkästä aikaa tallillle kun sain nastat. Hymähdin ja otin kuitenkin mukin.

- Mä olen surkea niissä, varoitin. - Mulla ei ole mitään bisnestajua. Musta ei taida tulla miljonääri isona, naureskelin.

"Voisitte vaikka putsata hevosten varusteet joulukuntoon! Ja Pallen vetovarusteet(?*) voisi rasvata. Niitä ei ole käytetty vuosiin."

//en tiiä mitään reellä ajamisesta enkä ravureista tai mistään niihin liittyvistä :-D

"Monopoli käy, jos saan olla hattu! Mä olen aina hattu. Tai jos joku muu peli, niin mä olen keltanen, jos siinä on värejä! Mä olen ihan aina keltanen. Siitä en tingi", selitin innoissani, mutta tomerasti, että viesti tulisi selvästi perille. Minulle oli tullut joku sellainen tinkimätön pakkomielle pelihahmoihin.

Mikin jutut naurattivat minua. Nappula-addikti..?
- Jos me kuitenkin tehtäis jotain fiksua, kuten putsattais ne varusteet? ehdotin hymyillen.

"ÄÄH. Miksei voida tehdä sitä huomenna, kun tänään ei jaksais?" pyysin koiranpentuilmeellä varustettuna, ja ilmeni täydensivät muhkeat kaakaoviikset.
"Cluedo! Cluedo! Siinä voi olla pari!"

-Astan varusteet tarvitsevat ainakin hultoa, huomautin

"Noo.. Picon kamat on tietysti ihan puhtaat, kun putsaan ne joka käytön jälkeen nopeasti... mutta kai sieltä jotain pölyttyneitä kankia löytää", päivittelin hieman liioiteltu ylpeys kasvoillani ja naurahdin itselleni.

- Päättäkää jo, sanoin reippaasti. - Mulle käy kumpi vain.

"Ranankin varusteet on kyllä aina siistit. Joten Cluedo, Cluedo, Cluedo!" kommentoin. En olisi jaksanut raahautua takaisin talliin.

En ottanut kantaa nuorison päätöksen tekoon. Anoa oikea vastaus olisi tietysti varusteiden putsaaminen

"Mä olen pelaamisen kannalla", sanoin lähes puolueettomasti, ja supatin vielä itsekseni tietyistä pelihahmoista.

- Pelataan, minäkin kallistuin hupailun kannalle.

"Missä pelejä säilytetään?" kysyin iloisesti arvioituani, että pelaaminen oli demokraattisesti oikea päätös.

"Kolme voittaa kaksi!" nauroin.
"Noniin, mitä me pelataan? Cluedoa?" ehdotin ja koetin tyrkyttää tuota salapoliisipeliä toisille.

"Tuolla alalaatikossa", vastasin ja jätin sitten nuoret pelaamaan keskenään. Joillain on oikeitakin töitä tehtävänä. Hain pinon paperihommia toimistosta ja asetuin sitten tallituvan pöydän ääreen, jostai voisin samalla vahtia (vakoilla) tallilaisia.

"Cluedo käy", sanoin hymyillen Inkan cluedoinnokkuudelle, "mä olen se Keltanokka", lisäsin tyytyväisesti hykerrellen.

"Mä olen sitte rouva Diana Siniverinen", julistin ja kaivoin samalla laatikkoa kaksin käsin. Oikeastaan en ollut hyvä missään pelissä josta tykkäsin. Paitsi Kaninloikassa.

// voi eii... no moi moi Valmaseni :l

Asetuin lähemmäs pöytää ja autoin Inkaa levittämään pelilaudan pöydälle.

Asetin huoneisiin esineet. Laitoin ukkelini paikoilleen ja sekoitin kortteja keskenään, kunnes valitsin ne onnekkaat kolme korttia (huone, henkilö, esine) jotka asetin sivuun niin ettei kukaan nähnyt. Jaoin Valmalle, itselleni ja Mikille kortit.

Hykertelin innoissani korteista ja tein ilveilylläni Valmalle selväksi, etten anna hänen nähdä korttejani.

"Nuorin aloittaa. Valma, ole hyvä!" ilmoitin ja näin kuinka tyttö heitti, liikkui kirjastoon ja kysyi Mikiltä kortteja. Enempää en kuullut enkä nähnyt.

Jouduin valitettavasti näyttämään yhden korteistani, mutta pistin myös itselleni merkille, minkä kortin olin Valmalle näyttänyt. Siitä voisi olla hyötyä... Seuraavaksi oli Inkan vuoro, jos osasin arvioida pelinkulun suunnan oikein.

// plääh. tylsää kun täällä ei nyt oo ketään, vaikka oli "ilmottautunu".

Mitä jos oltas vaan jotain totuusjuttua : DD

Heitin noppaa ja liikutin rouvaa biljardihuoneeseen, jonka lattialla makasi köysi.
"Noni, no... biljardihuone, tikari ja... Keltanokka", kuiskasin salamyhkäisesti Valmalle, joka näytti minulle kortin, jossa lepäsi tikari. Painoin tuon tiukasti mieleen.
"Mikki. Sun vuoro."

// Juu, käy :-) Ropsi niin et Valma lähtee ni nää ei voi pelata sitä kahdestaan.

Sain paperihommat tehtyä ja llityin takaisin nuorten seuraan.

//kävin saunassa ku oli nii kylmä

"Okei. Minä itse, keittiö ja köysi", sanoin samalla kun liikutin itseäni keittiöön.

//Sovitaan että meni tuurilla oikein.. : D