Uudenvuoden vastaanottoa tallilla

Kaikki tallilaiset ovat tervetulleita Hallavaan ottamaan uutta vuotta vastaan. Yöpyminen tapahtuu tallin vintillä viltteihin kääriytyneinä lämpöpuhaltimen karkottaessa viileyttä nurkista. Jokainen on velvoitettu tuomaan nyyttikestimuodossa purtavaa, jota nautimme uudenvuoden saunan jälkeen. Kahdeltatoista paukuttelemme perinteisesti raketteja, minkä jälkeen siirrymme tallinvintille valvomaan perinteen velvoittamalla tavalla.

Homma toimii siten, että roolipelaamme tapahtuman muutamassa osassa etukäteen. Äänestyksen mukaan ajankohdat ovat perjantai 27.12.2013 kello 19 eteenpäin ja lauantaina klo 17. Kaikki halukkaat ovat tervetulleita paikalle!

Olemme suunnitelleet pienen juonen, jonka mukaan roolimme, jottei tapahtumasta tule ihan sekava:

Juoni:
- tallille saavutaan kahdeksan aikaan illalla, tavarat viedään vintille
- saunomaan Aleksin kämpille pronssijoen rantaan? avantouintia?
- tallitupaan ruokailemaan. Menu?
- jotain ohjelmaa? leikkejä? pelejä?
- muuta, mitä?
- klo 12 ammutaan raketteja Aleksin tiukassa valvonnassa
- ohjelmaa, mitä?
- tallin vintille juttelemaan, ehkä leikkejä? napostellaan eväitä
- valvomista


Roolipelaamisen lisäksi/sijasta jokainen voi myös kirjoittaa tapahtumasta tarinoita ja/tai piirtää kuvia. Laittakaa nämä selvyyden vuoksi heti tämän viestin jälkeen. Voitte etukäteen laittaa viestin, jolla varaatte paikan tarinallenne, jottei se sekoitu roolimisen väliin (:

I'm in! Onko muita tulossa tänään ropettamaan?
Ps. Ehkä piirrän jonkun söpön kuvan (:

Mie piirrän kuvan (ja ehkä kirjotan tarinan) ((:
ps. tulossa ollaan!

Saatan heittää jotakin kuvaa... mutta mä olen tulossa ropsimaan!

Olin juuri saanut lämpöpuhaltimen raahattua maneesista tallin vintille ja vihdoin kaikki oli valmiina iltaa varten. Laskeuduin alas vintiltä ja puistelin vaatteistani niihin tarttuneet heinänkorret. Kohta porukkaa varmaan alkaisi valua paikalle.

Raahasin ikivanhaa retroa Fjällravenin kulahtaneenviolettia rinkkaa tallitupaan. Odottelisin siellä muita, ennen kuin menisin tekemään pesää vintille.

Juoksin kohti Hallavaa merimiesrepun pomppiessa olallani. Lumihiutaleet pyörteilivät tuulessa ja havupuista irtosi talvista tuoksua. Joulu oli ohi ja vuosi oli vaihtumassa. En malttanut odottaa!
Pian näin Hallavan kodikkaan kivirakennuksen pilkistävän puiden lomasta, eikä aikaakaan kun tupsahdin metsästä keskelle tallipihaa. Hevoset oli ilmeisesti otettu aikaisin sisälle paukuttelun takia, mutta muuten tallipiha kuhisi elämää tallilaisten kiiruhtaessa vintille.

Näin Mikin menevän tallitupaan ja seurasin poikaa sinne. "Moikka!"

Tuntui että olisin muuttanut tallille kun äiti oli vähän innostunut, no ei tämä rinkka kauheasti paina.
-Moi Micci sullakin on rinkka, moikkasin pojalle ja laskin rinkkani ja itseni sohvalle.

Uutena vuotena sai laittaa menoksi. Hieman kimalteinen paitani ja tummat farkut eivät olleet tielläni, kun juoksin viimeiset metrit ja avasin tallituvan oven hengästyneenä.
"Heissan", huokaisin ja potkin kenkäni naulakon alle. Olin kokeillut tänään ranskanlettiä ja olin ihme kyllä olin onnistunut, joten nyt hiukseni olivat letitetty. Hymyilin tallituvassa pyöriville. SB Pronssijoki-nimikoitu jättikokoinen laukkuni pursusi yli ja muistutti viime vuoden sählyinnosta. Oli sekin jäänyt. Ehkä menisin kohta tekemään itselleni pedin.

Löysin tallituvasta myös Maikin sekä Inkan ja tervehdin näitäkin. Kaikilla oli suuret rinkat mukana, itse olin vain ahtanut kaiken tarpeellisen merimieskassiini, joka kyllä sekin pömpötti aika tavalla.

//edit

"Hei vaan kaikki", hihkaisin innokkaille tallilaisille, jotka olivat tupsahdelleet peräkanaa tupaan.
"Mennäänkö vintille varaamaan hyvät paikat?" kysyin innoissani ja nostin jo valmiiksi rinkan olalleni.

Kahlasin kinosten halki tupaan. Sormeni olivat jäässä, sillä olin taas vaihteeksi unohtanut tumppuni tallille. Niinpä, heti ensimmäiseksi, kun työnsin nenäni ovenraosta, kailotin:
- Onks kukaan nähnyt mun tumppuja?
Tänään minulla oli oikeus olla kingi. Tänään minä täytin vuosia.

Ajettelin tallilaisten raahautuvan ensin tallitupaan, joten kiiruhdin itsekkin sinne. Ainakin Mikki, Jasperi, Maikki ja Inka olivat ahtautuneet sinne reppuineen ja rinkkoineen. "Oottekos valmiita viettämään ikimuistoisimman vuodenvaihteen ikinä?" naurahdin astellessani sisään.

-Hello everybody! Varokaa vaan tää yö on vaaroja täynnä, moikkasin ja kerron.

/hei viiminen ehdotus mut jaettaisko ehkä jotain titteliä illalla/joskus esim, vuoden hoitaja, vuoden hevonen tms?

//mulla on sellanen pien yllätys jonka paljastan sitten kun IRL vuosi vaihtuu, jaksakaa oottaa sinne asti (;
- Aleksi

Huomasin Valman tulevan sisään ja tiesin jo heti mitä tekisin. Heitin rinkkani keskelle lattiaa ja ryntäsin nostamaan tytön kevyein ottein katonrajaan, huutaen:
"Onnnnneksi olkoon Valmaseni!!!"

- En oo mut Valma lainaa noita, nakkasin tytölle lapaset jotka olin saanut pikkujouluna.
.Ainiin onnea!

Hihkuin iloisesti korkeuksistani.
- Kiiiitooooos, ja tästä tulee parasta ikinä!

//Ei jakseta, Aleksi;)

Säikähdin Mikin äkkinäsitä ryntäystä ohitseni, mutta hämmästynyt ilmeeni suli hymyy tämän kaapatessa synttärisankari syliinsä. Tuo taisi olla Hallavan kuuluisa kyyhkypari. "Onneksi olkoon", toivotin myös omat onnitteluni porkkanahiuksiselle tytölle.

"Oon valmis!" naurahdin Aleksille. Ja sitten katsoin Mikkiä, Jasperia ja Valmaa.
"Valma hei, hyvää syntymäpäivää! Luulitko että mä unohdin? Mulla on sulle pieni lahja", ilmoitin ja astelin tytön luo tarjoten ystävällistä halausta hyvin varovaisesti.
"Ja mä tuun sitte jonku viereen etten saa painajaisia!" ilmoitin kovaäänisesti sillä pahoin pelkäsin että saisin unia.

"Todellakin!" hihkaisin ja laskin tytön omille jaloilleen, hymyni oli kiivennyt korviin asti, ja nyt olin valmis pitämään oikein viisinkerroin hauskaa. Ainut ongelma oli tallissa hihnassa odotteleva orava.


"Otatko sä Inka oravan viereen? Mä en tiedä mihin sen laittaisin", ehdotin sitten virnistäen.

- Voi kiitos, sanoin Inkalle ja halasin tyttöä lujasti. - Ei olis tarvinnu...

"Mikki onhan orava täällä kans? Onhan?" kysyin pojalta kiinnostunut pilke silmissäni. Ja ehkä myös hian ilkikurinen, nuo eivät tienneet että tänään oli ilon päivä todella monelle.

"Onnea vaan Valma, mutta mites ois, pitäiskö noi teijän rinkat käydä heivaamassa vintille?" hymyilin nuorille.

"Joo, tuolla tallissa se ulisee, mutta mä pelkään todella, mitä se miettii raketeista", vastasin Inkalle naurahtaen ja vilkuilin talliin päin.

Vilkuilin Inkaa uteliaana.
- Mä en jaksa kantaa enää mun laukkua, sanoin pahankurisesti virnuillen ja nostin noin grammanpainoisen reppuni ilmaan. - Joten Maikki, sä saat palvella mua.
Laitoin laukkuni Maikin olalle rinkan seuraksi. Olinpas ilkeällä tuulella tänään!
- Sä otit Takun mukaan? kysyin Mikiltä. - Nice, mä en ole nähnyt sitä piiiitkään aikaan.

-Joo miun rinkka on ainakin tuhat kiloo painava, mut mä en valita, en vaikka toi yks synttärisankari laitti laukkunsa mun päälle,kasvaapas ainakin lihakset, myönsin Aleksille
-Inka mä ainakin kans tarviin vierelleni nukkujan, mistä tietää jos musta hevonen tulis?

"Niinpä, toivotaan ettei se (musta hevonenko?? ei vaan Taku) kuse meidän makuupusseille", naurahdin ja olin valmis viemään rinkan ylös, ennen kuin hakisin koiran kaikkien riesaksi. Ei sitä voinut kotiinkaan jättää, olisi vielä kaivanut paniikissa tunnelin kiinaan..

Laskin merimieskassini sohvalle ja katsoin hieman ulkopuolisena muiden intoilua jostain.. Oravasta? Ainiin! Kyseessä taisi olla Mikin koira. Hymyilin omalle typeryydelleni.

"Ja Jasperi meidän herrasmies, sä voit kantaa mun laukun! No ei tarvi", naurahdin mutta en toteuttanut juontani vaan pidin jättikokoisen rinkan omissa kätösissäni. Vilkaisin toiveikkaasti ympärilläni pyöriviä henkilöitä, onneksi he olivat täällä, muuten en todellakaan saisi unta, vaikka olisin kuollut väsymyksestä...
"Maikki, meillä on sopimus", naurahdin ja tarjosin tytölle ylävitosta, jos tuo laukkujen kantamiseltaan ehtisi.

- Nyt mennään bileluolaan, käkätin ja lähdin edellä vinttiä kohti.

Seurasin Valmaa kuuliaisesti laukkua kantaen ja tallipihalla ehdin vilkaista toiveikkaana pihatielle, mutta auton valot eivät vieläkään tuikkineet puiden välistä tai raastaneet pihatietä. Seurasin hieman kärsimättömänä Valmaa. Täydellinen kaaos, tämä ei olisi elämäni rauhallisin ilta. Ja kun vielä orava oli paikalla, mitään ei voitu tehdä.

Naurahdin Inkalle: "En mä nyt NIIIN herrasmies ole".
Lähdin Valman perässä kohti tallin vinttiä.

Kiipesin muiden perässä vintille, ja hieman ahtaasta aukosta selvittyäni suuren rinkan kanssa, varasin paikan melko keskeltä ja pyyhin heiniä alustalta.

Laskin rinkan aika lähelle Mikkiä, mutta seinää vasten, ja kun avasin vetoketjun kaikenlaista putosi tallivintin lattialle aina käsisaippuoista sukkiin ja makuupussiin. Jätin sotkun sikseen ja aloin epätoivoisesti avata makuupussia pienenpienestä pussistaan.

- Kiitos, sanoin Maikille pirteästi ja halasin tätä pikaisesti ottaessani reppuni hänen taakastaan. Katselin epäröiden ympärilleni.

"Valma, sä voit tulla mun puolesta meidän kaa. TAI sitten sä voit menmä Mikin kanssa ja herätä aamulla koirankuset naamalla!" ilmoitin Valmalle nauraen hilpeästi.

Laskin kassini maahan ja aloin kaiva sieltä esiin mintunvihreää makuupussiani. Levitin sen lämpimien hienien päälle ja istahdin sitten siihen odottamaan innoissani mitä olisi luvassa.

Yritin möngertää muiden perässä muttajäin jälkeen, lopulta pääsin vintille.
-Inka minne tehään meidä valtakunta?

- Hmmm, sanoin mietteliäänä. Asettelin peräseinälle Mikin ja Inkan viereen kaksi heinäpaalia tukevasti päällekkäin. Sitten kapusin valtaistuimelleni.

Katsoin valmaa anoen ja osoitin paikkaa vieressäni. Kohta mä tungen noiden tyttöjen keskelle, mietin ilkikurisesti.

Kun tyttö sitten teki paikan viereeni, hymyilin tyytyvöisenä, ja rupesin muiden tapaan asetella heinäpaaleja alustaksi.

Naurahdin Valman valtaistuimelle. "Aijotko sä leikkiä prinsessaa koko illan? Eiku ai ainteeksi, siehän oot prinsessa", hymyilin ilkikurisesti tytölle, jota kutsuttiin Valmaksi.

"Maikki, eikö tää kelpaa? Mulla on sit mukana vähän kaikkea että saadaan oikein kunnon linnake. Esimerkiksi tyynyjä ja peittoja ja kaikkea semmosta...", esittelin laukkuni sisältöä. Revin heinäpaaleja linnakkeemme muureiksi ja katselin sitten kuinka Valma teki valintansa.
"Hyvä valinta. Oikein hyvä", kehuin ja rupesin kaivamaan laukkuani tyhjäksi etsiessäni Valman lahjaa.

- Hui, en mä kyllä uskalla istua täällä, tää keikkuu, valitin ja laskeuduin muiden tasolle. Istuin Mikin viereen ja katselin, miten Inka kaivoi reppuaan.

Kipitin Inkan viereenja vetäisinrepustanikännykän kajuttimen.
-Noainakinmusiikkionmahdollista,hymähdin.

Kiipesin Valman viereen heinäaalille,niin että kokojutska meinas kaatua,siitä vielätytönharteille.
-Hahaa, kuningas etoovaa heppa, nauroinilkeästi.

"Tee se kiinanmuuri tähän mun pedin taakse, etten jää pohjoiskoreaksi ja päätä pommittaa teitä aggressiivisesti, kun te nukutte", uhkailin Inkaa ja näytin hyvän paikan heinämuurille niin, ettei kukaan erityisemmin jäänyt sen ulkopuolelle.

"Noni, tonttu ei vaan saa unta, ja nyt kun sä menit tohon Mikin viereen niin sori vaan, mut meidän linnaan ei päse kuin salasanalla!" ilmoitin nauraen ja rakensin heinäpaaleista pienen muurin.
"Maikki ei sul ois telttaa?" kysyin nauraen kun hapuilin käsilläni pehmeää pakettia.

Hyppäsin lattialle Valmanharteilta.
-Micci jaa sää vai uhmaat meijä linnaa, raivasin omat peitotja tyynyt rinkastani, ja olin valmis sotaan.

- Rauhaa, vain rauhaa, loilotin ja liitin käteni yhteen eteeni.

"Mä yritin vaan olla tasapuolinen, ja edustaa syrjittyjen joukkoa sovittelevasti", piipitin säälittävällä äänellä ja piilouduin Valman taakse.

-Buddha,nauroinja osoitinValmaa.Viskaisinkaikessa rytäkössäekan tyynyn Micinpuolelle.