Maanantai 10.11. klo 19 ->

Hymyilin katsellessani Tiina-Iinan tekevän jotain hassua, en edes tiennyt oliko kolme keksiä mahdollista laittaa suuhun yhtä aikaa, mutta ainakin se oli parempi vaihtoehto kuin neljä.

Riittääkö? Nauroin työntäen vielä kaksi keksiä kolmen kaveriksi.

/pitää mennä moi

Yhdyin muiden kannustushuutoihin ja jäähdyttelin herkulliselta tuoksuvaa mozzarellapepperonipizzaa jonka tuoksu levisi tallitupaan.

Sanoin Maikille heipat ja jäin ällistyneenä tuijottamaan kuinka Tintin kita venyi.

// missä ootte menossa voisin ponkaista jotenkin maagisesti Sallilla mukaan XD

- Todellakin, nauroin ällistyneenä. - Tonhan vois esittää jossain Talent-kisassa.

//ollaan tallituvassa ja pelataan pullonpyöritystä, tiia-iina pyöräyttää seuraavaksi (jos raffelin ideaa ei hyväksytä)

Ei enää! Sanoin nauraen ja heitin keksit menemään. Suu on pian kipee! Aloin nauraa hysteerisesti selällään lattialla, vaikken ees tiennyt miksi.

- Noni, sanoin ja yritin saada hommaa rauhoittumaan. - Pyöritä, Tiia-Iina...

//Mä voin jatkaa kyllä pidempään.. Tiia-Iina?

Nauroin itsekin. "Pyöräytä", kehoitan. "Hei onko sitä pitsaa mullekin?" kysäisin Rafaelilta.

//Ja sama, mullei oo mikään kiire minnekään...//

Lopetin pikkuhiljaa nauramisen ja pyöräytin pulloa. Raffe.
-Totuus vai tehtävä? Kysyin.

//salli tulee vähäks aikaa mukaan

Ei ongelmaa mullakaan :3

Lampsin viluisena ja märkänä tallituvalle päin. oven läpi kuuluu naurut ja pieni puheen sorina. Aukaisen reippaasti oven auki ja joukko iloisia ihmisiä istuskelee tuvassa. -Moikka, mitäs te täällä puuhaatte?

Mä oon vielä pikku hetken, multa ei kannata ainakaan kysyä enää mitään.

Tunsin oloni ulkopuoliseksi ja vetäydyin hiljalleen ringin ulkopuolelle, kohti naulakkoa. Olisikohan minun aika lähteä?

Kauhistuin kuullessani Janellen pyynnön. Se oli niin hyväätahtova ja vilpitön.... mutta en ollut syönyt kuukauteen kunnon ruokaa tai vatsaani täyteen.... ja se oli pizza jonka vain hyvällä tuurilla sain hankittua.
Vilkaisin tyttöäni kauhistuneena, mutta en vastannut mitään vaan feikkiaivastin pizzani päälle.
Hupsis.
"Mitä sanoitkaan?" kysyin jellyltä viattomasti

Moi Salla. Pullon pyöritystö. Kerroin tytölle.

OHO.

"Totuus!" sanoin huomatessani

"Hölmö", naurahdin Raffelle ja pyöräytin silmiäni.
"Olisit voinut vain omia sen, en olis pistänyt ollenkaan pahakseni", vakuutin ja kumarruin noukkimaan pari keksiä naposteltavaksi.

No ööh, mistä pidät eniten hevosten perheen ja tämmösten jälkeen? Kysyin kiinnostuneena.

Jaahas mää varmaan voisin tulla mukaan, vastaan ja lasken pöydälle pussillisen leivonnaisia ja sämpylöistä. Tässä teille evästä jäi yli kotsan tunnilta, kerron heille ja avaan hiukan takkiani.

Nam! Sanoin ja nappasin palan piirakasta heti Sallin laittaessani ruuat pöytään.

"Sämpylöitä!" hihkaisin ja hyppelin pystyyn noukkimaan pari sellaista syliini. "Haluaako muuten joku tota mun tuomaa kokista? Voisin kaadella?" kysäisin, kun aloin availemaan pulloa.

Nousin hiljaa seisomaan ja vedin takkia päälleni. Ajatus kylmästä ja sateisesta ulkoilmasta ahdisti. Astuin kenkiin ja avasin oven. Käännyin vielä vilkaisemaan muita. Ihan tyytyväisenä istuivat ringissä, Sallikin, joka oli juuri tullut.

"Ruuasta!!" huudahdin nopeasti ja katsahdin Jellyyn anteeksipyytävästi.
"Ei vaan... Ehkäää.... Öööö... Maastopyöräilystä. Se on huikeeta." vastasin ja olin tyytyväinen vastaukseeni. Ruokaa alkaa kyllä arvostaa.

Nauroin Raffen vastaukselle.
-No huomattu on! Huudahdin ja heitin poikaa leikkimielisesti tyynyllä.

Hyvä jos teille maistuu mää on ihan täynnä! sanon leikkisästi ja taputan vatsaani.

Oliko toi flirttalua... vai tyttömäistä käytöstä? mietin itsekseni Tintin tyynyilylle ja huomasin Valman tekevän lähtöä.
"Älä jää karhujen syötäväks!" huudahdin tytölle hymyillen ja pyöräytin pulloa. Se osui Tiia-Iinaan.
"Totuuuuus vaaai tehtäväää?" kysyin kuin tositv-juontaja

Mä voin ottaa kokista! Sanoin Jelylle.

"Hei Valma, ootko sä jo lähdössä!" huikkasin tytön perään.
Nostin peukun pystyyn Tiia-Iinalle kertoakseni, että olin kuullut, ja kaadoin kokista laseihin, jotka olin löytänyt kaapista.

Todellakin, ajattelin jostakin syystä kitkerästi. Äkkiä olin harvinaisen kettuuntunut kaikkiin huoneessaolijoihin. Karkasin ulos, ennen kuin alkaisin syytää tulikivenkatkuisia sanoja, joita katuisin myöhemmin.
- Moikka, huikkasin hiljaa.
En kuullut vastauksia.

Totuus! Vastasin Rafaelille. Ja vilkaisin Valmaa.
-Moikka! Huudahdin tytölle.

Mäkin haluun kokista, vastaan pian ja hymyilen pienesti.

"Ja mulle kokista kanssa kiitos", huikkasin kanelisella äänelläni ja hymyilin lempeästi vakuuttaakseni Janellen hyväntahtoisuudestani.

"Hmm.... Alkaa tulla myöhä, eli taso saa laskea. Millanen on sun unelmien tyttö- eikun poikaystävä? Tai tyttöystävä en mä tiedä", kysyin ja otin haukun pitsastani

Kurtistin hieman kulmiani Valman lähdölle, oli jotenkin omituista, kun hän sillä tavalla lähti, mutta en jaksanut myöskään vaivata päätäni pidempään asialla.
"Okei", vastasin ja kaadoin kaikille halukkaille kokista ennen kuin loikin piirin ympärillä tarjoillen laseja ja vihdoin istuuduin takaisin paikalleni.

Tarjosin Salille jellyn puolesta kokista ja jäin odottamaan Raffen kysymystä

Ööh, no varmaan hauska, rento ja persoonallinen.. Hymyilin Raffelle punastuneesti ja vaihdoin puheenaihetta.
-Ööh, lähetäänkö me millon?

Kiitos, kiitän hymyillen ja siemäilen kokista ja katselen muita.
Ei vielä mää vasta tulin, sanon nopeasti ja katson hiukan huolissani muita.

No ei kauaa enää.. Tulee pimeä.. Mutisin ja hörpin kokistani. Pyöräytin pulloa ja nyt se osoitti Jellyä.
-Totuus vai tehtävä?

"Mun vika bussi lähtee vähän alle tunnin kuluttua, joten meikän pitää häipyä ennen sitä", kerroin. "Ja ois kiva käydä vielä rapsuttaa Vanillaa ennen lähtöä..."
"Ooh! Hmm, olen rohkea, joten tehtävä."

"Hmm, okei", sanoin Tintin vastaukselle. Ehkä vähän syvällisempi olisi ollut jees mutta tunnelma ei tosin ollut vielä muuttunut kovin filosofiseksi joten vastaus oli se mitä olisi pitänyt odottaakin.

"Mä en lähe ainakaan vielä pitkään aikaan. Oon täällä 24/7" naurahdin.

-Okei, Raffe keksi sä joku hauska..! Sanoin ja katsoin anovasti poikaa.

"Hei, tuo on epäreilua!" hihkaisin mutta käännyin silti Raffen puoleen odottamaan kohtaloani.

"hmmm.. No tota.. hää vois vaikka esittää gagnam stylen tanssien ja laulaen. keksi suussa" sanoin ilman suurempaa miettimistä.

Tupsahdin sisälle tallitupaan* ja vilkaisin ympärilleni. Havaitsinkin huoneessa vielä muutamia ahkeria tallitonttuja, jotka yhä jaksoivat täällä roikkua. "Anteeks kamalasti kun mä en päässytkään hirveen aikasin tuleen vaikka lupasin, tuli kauheeta säätöä kotona.." selittelin hiukan nolostuneena ja istuin yhdelle nojatuoleista. "Mitäs täällä tehdään?"



* = en tiiä missä tyypit on, villi veikkaus oli tallitupa

Vähän kiva, sanon naurahtaen, mutta vakavoituen nopeasti sillä ulkona tosiaankin alkaa olemaan jo pimeä.

Nauroin Raffen idealle. Katsoin Jellyä ilkikurisesti.
-Siinäs kuulit! Nauroin tytölle.