Maanantai 10.11. klo 19 ->

"Ynh. Mä kyllä nukun täällä, ei enää kiinnostais lähteä tonne ulos", mumisin hieman vitsilläni - vaikka ehkä oikeastikin nukkuisin tallilla, taas - ja hörppäsin sohvapöydän kulmassa odotellutta kaakaotani. "Onko jollain terotinta?" hymähdin ja hieroin kynän kumipäällä vasenta ohimoani. Kuulin Valman kuiskauksen ja hymyilin tuolle. "Joo... se olis kyllä hauskaa, jos näihin uusiin voi luottaa. Ehdota sitä vaan!"

"Mustakin tuntuu, ettei pitäsi, mut tekee niin paljon mieli et kai mä pari suklaakonvehtia voisin ottaa", vinkkasin silmää Viiville.

Avasin reppuni ja kaivoin sitä raivokkaasti.
-Mihin mä tungin ne keksit?! kysyin itseltäni.
-Aa, täällä ne ovatkin, huomasin ja nostin keksit pöydälle kaikkien uloittuville.

Palasin ulkoa sylissäni valkoinen chiuavan pentu.
-Eihä kukaan oo allerginen? kysyin tarkastellessani hellyyttäviä ilmeitä Rawlea kohtaan.

Katsoin keksejä, jotka Mikko latoi pöydälle ja nappasin kiusauksen vuoksi yhden niistä.
-En oo allerginen. Onhan mullakin Ziri, vinkkasin Tiia-Iinalle

Vilkaisin Viiviä. Oliko hän sanonut, että hänellä oli huono olo? Olikohan hänellä kaikki okei.
- Ei, ehdota sä, supatin Inkalle ja hihitin. Oltiin mekin sankareita.

Tuijottelin herkkuja. Ei ollut nälkä. Oli vähän sellainen olo kuin olisin tulossa kipeäksi. Toivottavasti oloni paranisi illan myötä, ainakin porukkaa oli sen verran että hauskanpitoakin varmaan olisi. Eri asia sopisinko joukkoon. Käännyin sitten Valman puoleen. "En minä uskalla!"

//  ääh mie en pysy ollenkaa perässä! D-:

Otin Valman puheen aiheeksi.
-Noniin litrahuulet hörpikkääs joku pullo tyhjäksi että saataisiin totuudet selville, hieroin käsiäni yhteen virnistäen samalla.

"Aaaaaah.. Keksejä!" Sain hervottoman adrenaliinipiikin nähdessäni lempiherkkujani. "Mikko hei, kai mä saan syödä ainakin puolet noista?" kysyin leikilläni silmät kiiluen.

Kun olin hieman rauhoittunut ja mutustelin herkullista keksiä suussani vastasin Tiia-Iinalle: En mä ainakaan oo allerginen. Mulla itelläni on kanssa koira, tanskandoggipentu Puppe."

- Ooooi, vinkaisin nähdessäni Tiia-Iinan pikkuruisen koiran. - Vähänkö ihana! Saako rapsuttaa, pelkääköhän se mua?

Nappasin sohvan selkänojalta viltin ja kääriydyin siihen.
- Pitäs vissii jaksaa lukee tänää viel kokeisii.. tokaisin tylsistynyt ilme kasvoilla.

Kuulin Valman ja Inkan kuiskuttelut. Yritin olla näyttämättä hymyäni ja katselin vaihteeksi taas muualle.

Saa rapsuttaa! Lupasin vieressä istuvalle Vslmalle

-Mä en ainakaan, vastasin Tiia-Iinalle.
- Voinks mä ottaa Leilan sisälle ku jätin sen Darcyn tarhan viereen? Se tykkää kaikista, mut onks se sulle ja sun chihulle ok? kysyin Tiialta.

Joo on! Vastasin hymyillen Mikolle.

Otin mukillisen kokista ja tarjosin muillekkin, jotta saataisiin pullo tyhjäksi.

-Syökää niin paljon ku haluutte, vastasin iloisesti.

"Mullakin on koira. Se vaan jäi kotiin, kun en millään jaksanu kävelyttää sitä tänne. Hirveä hössöttäjä", mutisin hymyillen. Tiia-Iinan pikkuinen lelukoira herätti kyllä ihan kummia lämmittäviä tunteita. Katsoin sitten Maikkia.
"No nyt päästiin asiaan", totesin kun tuo puhui totuuksien saamisesta selville.

Rapsuttelin Tiia-Iinan koiraa korvan takaa.
- Mä en ole allerginen, sanoin. - Ja Pupen mä olen kyllä nähnytkin. Se on iki-ihana, olisipa mullakin koira.

/ en mäkään pysy perässäD:

Mutustelin keksejä ikionnellisena ja hörpin aina välissä kaakaota.

//hirvee häsellys : D ehkä tää tästä..

Minäkin kannoin korteni kekoon limupullon tyhjäksi saamisessa.

Hörpin mukin tyhjäksi ja kaadoin lisää kokista.
-Tänä yönä ei taidetakkaan nukkua, naureskelin.

- Saanko mä tän syliin? kysyin Tiia-Iinalta. - Rawleko tää oli?

\en mäkää.. Hidastakaa pliis!

Valma rapsutti Rawlea korvan takaa.
-Hei täs on tätä suklaa kakkuu! Saa ottaa sanoin kohottaen kuorrutettua kakkua ilmaan.

-Hirveitä koira fanittajia, kyl mun mielestä Astat jyrää, tajusin sanani vasta sen jälkeen kun olin päästänyt sen suustani. Hiljenin sekunissa ja katsahdin alaspäin.

Saat toki! Vastasin Valmalle.

Vilkaisin Maikkiin. En kehdannut kysyä, miksi tyttö oli lopettanut Astan hoitamisen, vaikka selvästi olisi halunnut jatkaa.

//https://www.youtube.com/watch?v=LY1G03vjesw

-Hyvä! huudahdin ja juoksin hakemaan Leilaa. Otin hihnan.
-Leila odotaaa, pum, kaaduin loskaiseen maahan.
-Leila soo, no niin jos nyt päästäis tallitupaan asti, huohahdin vaivalloisesti.
- Äh oon ihan märkä, Leila! huudahdin koiralle, mutta ei sitä kiinnostanut, se oli jo menossa tutustumaan tallilaisiin.

- Ei siinä mitään, kyllä mustakin Dunja voittaa kaikki koirat mennen tullen, sanoin hymyillen Maikille. - Kaikki eläimet on ihania, paitsi käärmeet. Ja hämähäkit.

Katsoin Maikkia hämillään ja ehkä hieman halveksivastikkin..

Sain viimein yhden rivin tekstiä vihkoon. Näin aluksi: koulutreenit kerran viikossa, muuten kevyttä liikuttelua ja venyttelyä. Mumisin itsekseni, oli vaikea pysyä mukana menossa, kun porukkaa oli niin paljon. Sanna sanoi minua aina yksinäiseksi sudeksi. En minä sellainen ollut, en vaan viihtynyt isossa porukassa.

Naurahdin märän koiran rynnätessä jalkoihini.
"Mikä tän nimi on?" kysäisin Mikolta rapsuttaessani koiraa.

-Joo käärmeet sun muut vois kiemurrella pois maapallolta.. tokaisin Valmalle.

Laitoin Rawlen jalkojeni päälle ja jatkoin koiran lellimistä. Ison porukan melu veti hiljaiseksi.

Katselin härdelliä sivusta ja leikin Zirin kanssa.

Hymähdin Valman kommentille, mutta hymy laantui melkein heti.

-Muuten Max! huudahdin päästyäni sisälle.
-Voinko mennä huomenna maastoon Darcyllä, kun Minnasta ei ole kuulunut, kysyin varovasti.
-Kaikki halukkaat tulis tietty mukaan, lisäsin jo puhtia täynnä.

-Se on Leila, vastasin myöhässä Maxille.

-Minä voin ainakin lähteä maastoon, vastasin mikolle

En tuntenut itseäni enää osaksi jengiä. Että olen typerä. Istun tässä sättimässä itteäni enkä puhu muille. Mutta en minä uskaltaisi. Ikinä. Olisi pitänyt mennä kotiin. Nyt voin vain odottaa, että illasta tulisi omalta kannaltani myös hauska. Katselin tuvan menoa - oli vaikea hengittää. Nousin ja puikkelehdin muiden ohitse ikkunan viereen, mutta yritin pysytellä muiden lähellä etteivät he pitäisi minua kovin töykeänä.
"Mä voin tulla Ranan kanssa. Kunhan ei mitään hirveetä irrottelua...", mumisin hieman poissaolevasti ja kuvittelin kimoa tammaani heinämahoineen tuntihevosten vierellä.

"Pitää miettiä tarvitaanko Darcya tunnilla... Jos se ei mee, niin sitten voit Mikko lähteä maastoon", hymyilin pojalle.


//Hallavan etusivlla näkyy aina millä tuntihevosista on vapaapäivä, eli milloin hoitaja saa liikuttaa. Ei poikkeuksia (;

- Mä lähtisin, mutta Dunjalla tuskin on vapaata, mumisin puoliksi itsekseni.

Joo! Mäkin voisin! Mut en Cellellä kun meen sillä huomenna maastoon Inkan kans..

Menin Inkan luo ja kysäisin tältä, mikä on hätänä.

"Voitte lähteä sitten perjantaina porkalla, kun ei oo tunteja", kerroin Valmalle ja Mikolle.

"Ootko Tiia-Iina kysyny Celialta tarvitaanko Celleä tunnilla?"

Mä en uskalla lähteä Rassen kanssa.

- Joo, mentäis oikein porukalla! innostuin. Tunsin punastuvani, sillä minusta tuntui, että olin huutanut isoon ääneen. Yritin kiivaasti saada porukkaa yhdistettyä. - Hei... nyt se limsapullo on tyhjä. Mennäänkö totuutta ja totuutta?

-Okei! Minäkin lähden sitten vasta perjantaina, osoitin ilmoituksen maastoon lähtijöille.

Katsoin ilme kirkastuneena Valmaa.
"Jos huomenna ei päästä maastoon tuntihepoilla, niin haluisitko kokeilla Ranaa?" ehdotin hymyillen, vaikken sitten ehdotuksen laadusta tiennyt. Enkä uskonut Valman ilahtuvan, mutta kenties yllätys olisi positiivinen. Huomasin Viivin tulevan luokseni.
"Ei mulla oikein mikään, en vaan oo tottunu tällasee määrään uutta porukkaa.."
"Mennään mennään!" vastasin Valmalle hymyillen ja vapautuneemmin. Ja Mikolle hymyilin ja nyökkäsin.