12.12.14. Yhdessä maastoilemaan klo: 19

Lähdetään siis hevosten vapaapäivän kunniaksi maastoilemaan yhdessä. Mukaan ensisijaisesti omalla hoitsulla, mutta voi myös ottaa talin muita tuntiratsuja, jos niiden hoitajat eivät ole lähdössä mukaan.
Jos ilmoitat, että tulet, niin sitten pitää myös tulla!

Mukana:
Max - Hali
Salli - Minca
(Valma)
(Reetta - Viki)

Meikä mukaan ja Mincan kanssa, mutta haittaako jos myöhästyn vähän kun ratsastustunti loppuu seittämältä?

Ei haittaa vaikka myöhästyt (:

Alustava ilmoittautuminen... Mulla ei oo huomenna treenejä ainakaan, mutta ehkä kaverin kanssa mennään kattoon viuluja jossakin vaiheessa enkä tiiä yhtään kuinka kauan menee.

Mulkin alustava ilmoittautuminen.. Mul alkaa ratsastustunti neljältä mut oon tallilla seiskaan.. Jotrn siis tuun, mut mylhästyn : D Ja Viki matkaan!

Siirretään kaheksaan

Paiskasin autoni oven kiinni ja heilautin tallikassin olkapäälleni. Lähdin kävelemään lumisen pihan yli kohti tallirakennusta. Hevoset olivat kaikki ulkona tarhoissaan, sillä olihan tänään niiden vapaapäivä. Päätin poiketa ensin tallitupaan katsomaan keitä olisi paikalla ennen kuin lähtisin laittamaan Halia kuntoon maastoretkeä varten.

Liukastelin jäisen tallipihan yli tupaan. Olin vähällä kävellä päin Maxia, joka seisoi kynnysmatolla.
- Moi, sanoin hengästyneenä - ilman luistimia luisteleminen otti voimille. Potkin kenkäni naulakon alle.

"Moikka, lähdetkö maastoon seuraksi", kysäisin sisään kompastelleelta Valmalta. Väistyin syrjään oviaukosta ja menin kaapilleni vaihtamaan ratsastuskenkiä jalkaan ja kaivelemaan heijastinliiviä jostain tavaravyöryn seasta.

//Je ne sais pas..

- Juu, innostuin. - Tiedätkö, onko muita tulossa?
Christian käväisi heti mielessäni. Yritin pitää hymynpoikasen poissa kasvoiltani mennessäni itsekin vaihtamaan ratsastuskenkiä jalkaan.

Hölkkäsin ojan reinusta pitkin tallille. Hevoset nostivat päätään kun juoksen huohottaen tarhojen ohi tallin eteen. Max ja Valma seisoskelevat tallituvan edessä. Juoksen heidän luokseen. -Moikka!! huikkaan heille ja seisahdun huohottaen tallituvan ovelle.

- Moi, Salli, sanoin hymyillen tallitupaan sännänneelle nuoremmalle tytölle. - Lähdetkö maastoon? Kaikilla tuntihepoilla on tänään vapaata.

Tuvassa ollaan, Salli:)

Suljen oven perässäni ja katson hymyillen puhuvaa Valmaa. -Joo voisin lähteä, vastaan hymyillen ja istahdan pöydän ääreen.

Moikkaan tupaan rynnännelle Sallille.
"Reettakin puhui, että voisi lähteä tänään Vikillä maastoon. En kyllä tiiä onko hää käyny tänään jo aikasemmin, vai tuleeko meidän kanssa samaa matkaa", vastasin Valmalle.

//kauhee kriisi ku kirjotan samaan aikaan yhtä tekstiä, minkä pitää olla kirjakieltä, ni en nyt osaa roolata sillee rennosti puhekielellä D:

- Jos sitten ootetaan hetki, sanoin ja istahdin pöydän ääreen. Otin pöydän keskellä olevasta jäälkiruokakulhosta yhden joulupiparin, joita joku tallilainen oli tuonut aikaisemmin päivällä.

Mun piti kattoo sanakirja.orgista että tajusin mitä meinaa "je ne sais pas"XD Oon sivistymätön.

Kuuntelen Maxin ja Valman jutteluita. "Keillä te aijotte lähteä?" kysaisen ja katson Valmaa ja Maxia hymyilen ja nostan laukkuni penkille.

"Ootetaan vaan", myönnyin Valman ehdotukseen ja istuin tuota vastapäätä pöydän ääreen. "Aina on hyvä pitää pieni tauko keksien mussuttelua varten..." mutisin vielä itsekseni ja nappasin piparin.

"Mä taidan tulla Halilla, niin on vähemmän draamaa", naurahdin vastatessani Sallille.
"Vaikka kyllä Lokikin osaa käyttäytyä ihan nätisti, niin taidan tänään pelata varman päälle."

- Dunjalla kai, vastasin Sallille. Seuraavat sanat mutisin hiljempaa: - Paitsi Darcy vois kyllä olla ihan jees...
Toivoin heti, ettei kukaan kuullut. Dunja oli kaikista paras.

-Miten te voitte syödä noita keksejä koko ajan? kysyn naurahtaen ja katson hupenevaa keksiastiaa. -Hali on nyl niin ihana, mutta ei voi voita pikkuponeja!

- Ei niin, naurahdin. - Keksit menee kyllä alas, vaikka kilo päivässä. Mä kasvan vaan pituussuuntaan, mikä on kyllä ihan yhtä ärsyttävää kun leveyssuuntaan kasvaminen. Mä olen kohta pitempi kuin...
Aioin sanoa "Christian", mutta suljin suuni. Toivoin, ettei punstumiseni olisi äärimmäisen huomiotaherättävä.

Vilkaisin salavihkaa Valmaan, joka yritti piilotella punastumistaan.
"Mä voisin kasvaakkin vähän pituussuunnassa, mutta minkäs teet. Mä jään tämmöseks tapiksi", hymähdin.

Istuin jonkin aikaa mussuttaen keksejä, kunnes päätin että nyt saa riittää maleksiminen. "Mä en jaksa enää istuskella. Taidan mennä harjailemaan Halia siksi aikaa kun odotellaan muita."

- Onnenpekka, hymähdin. Nousin itsekin tuolista ja menin laittamaan takkia päälle. - Mennään vaan. Ei sieltä varmaan enää ketään tule. Salli?

-No mä kasvan viel, mutta en haluis kasvaa enää hirveesti, koska haluun mennä poneilla viel kauan, sanon hiukan harmistuneena. Katson Valman punertavaa naamaa ja hymyilen hänelle merkitsevästi. -Joo mäkin taidan tulla, vastaan Maxille ja nousen seisomaan.

Juoksin niin tallille päin ja vedin vaivalloisesti huppuni päähän samalla kun juoksin. Olin unohtanut koko maaston ja Olin hyvin huolissani siitä että porukat olivat lähteneet. Huokaisin helpotuksesta avatessani oven ja törmätessäni Salliin Maxiin ja Valmaan.
-Moi..! En kai myöhästynyt? Kysyin ja nostin silmille valunutta villa pipoa.

Anteeks anteeks anteeks! Mä en tienny et me oltiinkin menos ridaustunnin jälkeen joulukuhinoitten koristelu tilaisuuteen.. Siel ei ollu nettiä eikä mulle kerrottu siitä D:

- Moi, sanoin Reetalle ujosti, kun hän tuli ovella vastaan. - Me ollaan menossa ratsastamaan, ja sä saavuit kreivin aikaan liittyäksesi seuraan.
Mietin, miten Reetta mahtoi suhtautua minuun pari iltaa sitten tallivintillä tapahtuneen kissa-hiiri-episodin jälkeen. Se sai minut vähän varpailleen.

Valma tervehti minua. Vastasin ehkä liian töksähtävällä "moilla" sillä tämän kasvot kalpenivat välittömästi. Minua hieman ärsytti että Valmakin oli tulossa, pari päivää sitten hän oli käyttäytynyt minulle aika töykeästi.

Hymyilin Reetalle, joka oli singahtanut jostain eteemme. "Me oltiin just menossa harjaamaan hevosia. Ehdit vielä hyvin mukaan."

Max kertoi minun vielä ehtivän mukaan.
-Hienoa! Voidaankin varmaan mennä laittaa heti heppoja kuntoon? Kysyin ja vilkaisin Sallia. Tyttö oli oudon hiljainen mutten antanut sen häiritä vaan seurasin muita hakemaan harjapakkeja.

Aloin toivoa, että olisin jäänyt kotiin. Purin pala kurkussa huultani ja kävelin reippaasti muiden ohi talliin. Hain Dunjan harjaämpärin ja menin harjaamaan voipalleroani.
Miten ihmeessä olin onnistunut saamaan Reetan vihat niskoilleni? mietin harjatessani Dunjaa.

Valma häipyi jonkun hevosen luo hieman nyrpeän näköisenä. Kihautin olkapäitäni välinpitämättömästi ja nappasin Vikin harjat ja painelin yksäripuolelle. Viki oli minua vastassa pienesti hörähtäen varmaan ilmoitti taas että luuta oli vaihtanut paikkaa, kuten aina..

Kävelin muiden perässä talliin ja sieltä Halin karsinalle. Olin ollut aistivinani jonkin näköistä kitkaa Valman ja Reetan välillä. Mistäköhän siinäkin oli kyse?
Heitin moiset ajatukset mielestäni ja tervehdin lempeää tammaa, joka katsoi minua kummissaan laittaessani sille riimun päähän.
"Lähdetään vähän maastoilemaan, näin perjantai-illan kunniaksi", seltin tytölle ja otin sen käytävälle seisomaan.

Kun olin saanut Vikin harjattua hain pelkästään suitset sillä halusin ratsastaa ilman satulaa. En saanut Valmaa mielestäni ja tein päätöksen että minun olisi parasta vain vältellä tyttöä etten tekisi siitä suurta numeroa.

-Ai moi Reeta, vastasin Reetale ja kiiruhdin hakemaan Mincan harjakoria. Huomaan heti Valman ja Reetan kireyden. Seuraan Valmaa Dunjan karsinalle ja kuiskaan Valmalle: -Mikä sun ja Reetan välit on tollei kiristänyt?

Harjasin Dunjan ja menin satulahuoneeseen hakemaan Dunjan satulaa. Toivoin - ja pelkäsin - että Reetta kakaisisi ulos, mikä minussa oli vialla niin ettei minulle voinut puhua. Pidin väkisin yksinäisyydentunteen loitolla. Olihan minulla kaikki muut tallilaiset, joten en antaisi Reetan pilata maastoetkeäni... enhän?

- Kysy Reetalta, mumisin suupielestäni Sallille. Olinko tehnyt jotakin väärää? En vain keksinyt mitä. - Ei hajuakaan, se vaan ei puhu mulle. En tiedä, ehkä mun naama herättää siinä vastenmielisyyttä.

Huomasin kun Salli kuiskasi jotain Valmalle. Aravasin mihin se liittyi. Valma oli varmaan huipputyyppi ystävilleen mutta minkä minä sille mahdoin ettei tämä pitänyt minusta. Heräsin todellisuuteen ja huomasin saaneeni Vikin kuntoon. Huutelin muille olivatko he valmiita.

Harjattuani Halin, kävin hakemassa tuon varusteet. Tamma seisoi nätisti paikoillaan laittaessani sille ensin kaikkiin jalkoihin suojat ja nostaessani sitten satulan selkään. Satulavyötä kiristäessäni tamma luimi hieman, muttei alkanut sen enempää äksyilemään. Kuolaimet tuo otti nätisti suuhunsa ja seisoi odottaen paikoillaan minun laittaessani kypärän päähäni ja ratsastushanskat käsiini.

"Valmiina ollaan", vastasin Reetalle, joka huuteli Vikin karsinalta.

Laitoin Dunjan pikapikaa ratsastuskuntoon ja seurasin muita pihalle. En saanut Reettaa mielestäni kiristäessäni satulavyötä ja pidentäessäni jalustimia.
- Minne mennään? kysyin muilta.

Pistän vähän vauhtia kun kello on jo yheksän eikä olla päästy edes matkaan:)

Katson Valmaa pahoillaan. -No mun mielestä sä oot ainakin yks parhaista Hallavalaisista, sanon Valmalle ja kiiruhdan katsomaan Mincaa. Pikkuponit oli tuotu talliin. Katson Mincaa, joka näyttää hyvin puhtaalta, kerrankin. Otan korista kuluneen pölyharjan ja vedän ponin karvaa pitkillä ja nopeilla vedoilla.

Talutin Vikin valmiiksi ulos ja jäin odottamaan muita.

Sallin sanat lämmittivät sydäntäni. Ainakin joku välitti. Haroin Dunjan jääkarhunturkkia ja kiipesin satulaan.

Nousin Halin selkään kiristettyäni vielä hieman vyötä. "Ihan sama. Jos mentäis vaan kiertelemään jotain pikkupolkuja?"

Otan nopeasti Mincan kaviot ja haen satulahuoneesta Mincan suitset. Lämmitän hiukan kuolaimia ja kävelen reippaasti takaisin Mincan karsinalle. Suitsin Mincan nopeasti ja otan raippani ja laitan kypärän päähäni. -Joo nyt oon valmia, huikkaan nopeasti ja katson Maxia ja Valmaa.

Nousin Vikin selkään. Kukaan ei ollut ulkona joten kuiskasin Vikin korvaan sanat jotka olivat kaivelleet mieltäni. "Valma inhoo mua. Mä.. Hmm.. No ethän sä voi ymmärtää.."

Juu mennään vaan! Vastasin Maxin ehdotukseen hymyillen.

Pihalla ollaan jo Salli:)

- Joo, kierrellään jotain pikkupolkuja, sanoin hymyillen Maxille.

Seuraan Maxia pihalle ja hyppään lennosta Mincan selkään. Ajattelin taas lähteä ilman satulaa. Ratsastan muiden perään. Kerrankin Minca oli oikein pirteällä päällä.

Maxi meni ensimmäisenä, ja minä hänen vierellään. Salli ja Valma tulivat rinnakkain aivan takanamme. Varmaan juoruillen minusta..