12.12.14. Yhdessä maastoilemaan klo: 19

// piirrä kitara Max :-)

Panda puski vastaan korskuen kun viimein jouduin hidastamaan ja heitteli etujalkojaan hieman ilmaan. Hevonen ja ratsastaja kävivät muutaman sekunnin valtataistelua, jonka lopulta voitin ja sain tamman hidastamaan tahtia. Pitkä aika siitä on, kun viimeksi olen väittelyn naishenkilön kanssa saanut voitettua. Elisaa vastaan minulla ei ollut mahdollisuuksia, mutta hevosellani oli sentään järkeä päässä. Valman huudot kuullessani käänsin hevoseni paikallaan (tai se ei ollut suoranaisesti tarkoitus) ja lähdin käynnissä toista kohti.
"Huh... onko jokin hätänä?"

Ratsastettuamme Reetan luokse:

"Reetta! Me luultiin että sulle oli käynyt jotain!" yritin hillitä äänensvyäni, vaikka olinkin melko vihainen.

"Outoa.."

Purin ärtyneenä hammastani. Olisi edes huikannut niin olisimme tienneet, ettei tarvinnut huolestua. Katsoin muualle, jotten paljastaisi ärtymystäni.
Enää yksi viesti jäljellä. Siis yksi.

-Voi ei.. Sori.. Vastasin Maxille ja työnsin puhelimen taskuuni. -en nähnyt että lähditte.. Jatkoin ja kerroin suunnittelevani tarinan.
-Nina soitti ja sano et meijän pitäis lähtee yhen sukulaisen luo tunnin päästä.. Pitäis ehk palata tallille..

Seurasin muita rauhallisessa ravissa, mutta pysähdyin muiden taakse. En erityisemmin välittänyt Reetasta - en ollut häntä paljoa nähnyt, eikö hän käyttäytynyt minusta niin liian reilusti Valmaa kohtaan. Olin melko varma, että sen takana oli joku väärinkäsitys, jolle voisin ehkä tehdä jotain.

Katsoin Reetaa. Miksi hän ei ollut sanonut mitään. En enää pitäisi tytöstä sitä vähääkään, mutta todelisuudessa minua kummastuttaa.

"Okei, no oisit huutanut jotain meidän perään ennenkun lähettiin laukkaamaan", mutisin Reetalle. "Ei tästä enää oo pitkä matka tallille... Jatketaan ravissa."

Kasvoni kalpenivat kun olin tajunnut kuinka tyhmä olin. Minä ääliö. Idiootti. Lupasin että voisin palata itse tallille hyvitykseksi ja pyysin Maxilta anteeksi.

Vilkaisin Christiania, joka hänkään ei näyttänyt pitävän Reetasta.
- Mennään jo, mumisin hänelle. Kehotin Dunjan edeltä raviin kohti tallia.

Ollaan nopeita, mun täytyy mennä piakkoin ja haluun olla tään ropen loppuun.

TADAA :-DDDDDDDD

Hei, joste lopetatte kohta mäkin haluun pelata loppuun! Unohetaan toi ädköni ja jatketaan siitä laukasta..? Saatte kyl inhota mua jos haluatte

Suljin silmäni ja sulauduin Vikin laukkaan. En voinut olla hymyilemättä. En millään.


// ei tehtyä voi tehdä tekemättömäksi : D

// ONNEE VALMA!!! HALLAVAN YLPEYDEN AIHE!

Ravasimme loppumatkan melko hiljaisissa tunnelmissa. Kävelimme viimeisen pätkän ja saavuimme sitten tallipihaan. Kiitin Halia ja nousin ratsailta.

"Joo, mä tuun", vastasin. Vaikka en Reetasta välittänyt, uskoin tämän olevan vain yksi puoli hänestä. Panda sai nopeasti Dunjan kiinni, ja keskityinkin enemmän Valmaan kuin ratsastukseen. Hymyilin hänelle.
"Mä en ymmärrä, kuinka sulle voi olla vihanen. Et anna siihen mitää syytä", sanoin päätäni hieman kallistaen.

// HYVÄ MURU!!!! <3 Onnee!!! :-D

Nousin alas ratsailta ja päätin . Nyt tai ei koskaan. Ja astelin Valman luo. Katsoin häntä silmästä silmään.

Liu'uin maahan ja kohtasin yllättäen Reetan katseen. Polvet löivät loukkua, mutta pakottauduin vastaamaan suoraan katseeseen. Voi hemmetti.
Mitä nyt tapahtuisi?

Katselin Reettaa ilmeettömästi, ja välillä vilkaisin Valmaa. Olin pysäyttänyt hevoseni Dunjan viereen, ja kun oletin Reetan huomanneen katseeni keskityin muka Pandan pidättelyyn. Laskeuduin satulasta ja rapsuttelin ruskeaa kaulaa punastuneena.

"Miks sä inhoot mua?" Kysyin Valmalta hampaat kalisten.

Ravasin reippaan oloisen Mincan kanssa jonon hännillä. Olipa ollut reissu. Laskeudun Mincan selästä ja talutan ponin muiden luokse. Poni oli oiken tullut hikiseksi.

Tunsin katsomatta, että Christian olisi vierelläni. Se tuntui turvalliselta ja sain vähän itsevarmuutta. Katsoin Reettaa epäuskoisena.
- Samaa mä voisin kysyä sulta.

"Koska kuka nyt tykkäis ihmisestä jonka tietää vihaavan omaa itteään", meinasin sanoa mutta pidin suuni kiinni..

Mun pitää nyt mennä..

No voi nyt ******!!

-Miten niin? Kysyin valmalta.. Hei mun pitää mennä..!

Oikeesti D:

Kirjota viesti, jolla Reetta katoaa paikalta!!

- Ja mistä sä olet keksinyt että mä inhoaisin sua? huudahdin melkein hysteerisesti.

"Hei... rauhottukaa. Tää on varmaan ihan väärinkäsitys", sanoin lähinnä Valmalle, kun tuo alkoi korottaa ääntään.

Katsoin Valmaa.
-Huoh.. Mä oon väsynyt. En jaksa tätä tänään. Huomiseen. Sanoin ja juoksin pois paikalta. En tulisi Hallavaan enää ikinä.

Tarrasin kouristuksenomaisesti Dunjan ohjiin, käteni taisivat täristä. Niin kävi aina tukalissa tilanteissa. Vedin syvään henkeä ja rauhoituin.

// Meen suihkuu.. roolin iha just vikan! :-) Mutta nyt alustavasti meen, oon nopee!

Käännyin kohti Dunjaa ja yritin paeta muiden katseilta. Hitsi, mitä taas olin mennyt tekemään. Löysäsin satulavyötä tuntien, kuinka muutama kyynel jäätyi poskille. En pyyhkinyt niitä pois.

Katsoin, kun Valma ja Reeta rähjäsivät toisilleen. Talutin Mincan Valman ja Christianin luokse. "Ihan omituista", sanon ja mietin Reetan sanoja.

Katsoin turhautuneena Reetan perään. Mikäköhän hitto tuotakin vaivasi?
Menin Valman luokse taluttaen Halia perässäni.
"Ootsä ihan ok?" ksyin tuolta myötätuntoisesti. Hali pukkasi tyttöä olkapäähän, tuokin taisi huomata, että Valma oli surullinen.

"Äh mä oon tosi epäkohtelia, mutta ootko sä kans ok?" tajusin kysyä, kun Max itsekkin kysyi tuota.

- Mä olen ihan ookoo, vastasin hiljaa ja kurtistin kulmiani. - Mikä meni pieleen? kysyin sitten sävyttömällä äänellä. Kysymys ei ollut osoitettu kenellekään.

Chrisiä odotellen:)

Katson Valmaa lempeästi. "Ei mikään, Reeta noh hä ei vain ole ollut ihan tavallinen", sanoin ja siirsikatseeni maahan. Aloin miettiä lausetta joka oli loppujen lopuksi todella huonosti muotoiltu.

// Äh, äiti pölli kännykän... :-(

"Hei, älä oo surullinen Reetan takia. Kyllä tää vielä kääntyy parhain päin, kun et sä mitenkään mun mielestä sille oo ilkeilly", sanoin lohduttavalla äänensävyllä ja kiedoin käteni hieman Valman olkapäiden ympärille. Niin, en enää malttanut. Minun oli pakko halata häntä kuin refleksinä, halusin lohduttaa häntä. "Aivan varmasti te molemmat vielä huomaatte, että olette kummatkin hyviä, jos ette jopa mahtavia tyyppejä."

Halasin takaisin toisella kädellä, toisella pidin Dunjasta kiinni. Voipallero oli ihana, se seisoi maltillisena paikallaan. Halaus tuntui lohdulliselta ja rauhoittavalta, siitä tiesi, että joku välitti. Huokaisin, vieläkin tunteet pinnassa mutta hieman rauhallisempana.
- Mistäköhän se on vetänyt herneen nenäänsä, mietin puoliksi itsekseni. Sitten irrottauduin varovasti Christianin halauksesta, vaikka olisi tehnyt mieli jäädä siihen vuosikausiksi. Mutta pitihän Dunjan päästä talliin. Lähdin edeltä taluttamaan ponia talliin.

// Ehkä parasta päättää päivä tähän :-D Lähiaikoina uusiks niin että ehdin ihan alusta!

Seurasin Valmaa kuuliaisesti Pandaa taluttaen. Minulla oli mielessä tärkeä kysymys, mutta epäilin hänen reaktiotaan. Hän oli hyvin kiintynyt ehdotuksen toiseen kohteeseen ja toinen oli hieman arvelluttava. Enkä tiennyt miten hän reagoisi ehdotukseen — tavallaanhan se tuli aika äkkiä. No, ehkä oikea aika kysyä tätä olisi vasta myöhemmin.
"Tulipahan ainakin käytyä", tokaisin olkiani kohauttaen.