Syyslomalahnailua tallilla

"Mun pitäis opiskella aika paljon koska oon aika huono ja hidas koulussa. Se jää kyllä aika aika vähälle", kerroin hieman happamasti.
"Mut hei Halloween ja joulukin on jo kovasti tulossa niin kyllä se touhuaminen alkaa.. joo ja sit se isänpäiväkin viel", naurahdin ja katsoin Ellenin puuhailuja.

Janelle selitti pikaisesti kuulumisiaan, ja kysyi minulta samoja. Selitin isän muuttaneen takaisin Irlantiin suurimmaksi osaksi vuodesta, ja isoveljeni aikeista kysyä tyttöystäväänsä vaimokseen.
"Muistatko kun mä keroin sulle siittä yhdestä tyypistä, the one sending me text messages all the time? Joo, no se-" lopetin lauseeni äkkiä ja yskäisin. "Or I'll tell you later..." lisäsin nopeasti ja katsoin vatsaani mietteliäänä. Ei minun pitäisi juoda tätä teetäkään, siitäkin lihavoituisin entisestään.

En ollut oikein keskittynyt muiden keskusteluun, mutta yritin kuitenkin vaikuttaa kiinnostuneelta, ja päätellä mistä nuo puhuivat. Koulusta ainakin, ja sitten jostain touhuamisesta.
"Do you- öö... Viettävätkö he halloweenia Suomesa?" kysyin varovaisesti. Irlannissa ei ollut halloweenhömpötykset ainakaan läheskään yhtä suuria kuin Amerikassa, joitain lapsia kiersi naamiaisasuissa ja taloja koristeltiin jonkin verran, mutta pääasiassa sisältäpäin eikä mitenkään räväkästi.

"Jep, siis ainakin jollain biletasolla, en oo ainakaan nähny kenenkään kiertävän taloja naamiaisasuissa. Jotkut naamiaisasut päällä biletystä, ei nyt ehkä paljoo sen erikoisempaa", vastasin Alanalle kaappini luota, ja palasin paikalle ruotsin vihkon kanssa.

Olin ottamassa hevosia sisälle iltasapuskaa varten, kun yhtäkkiä tallipihan kaikki lamput pimenivät. Kirosin hiljaa mielessäni ja vilkaisin tallin suuntaan. Ainakin sisällä toimivat vielä valot, mutta nyt joutuisin ottamaan hevosia tarhoista pimeässä.
Tuuli oli yltynyt myrskylukemiin ja lehdettömät puut raapivat toisiaan vasten. Hevoset olivat rauhattomia ja Nikita hyppi pystyyn yrittäessäni saada sitä tallipihan läpi. Muuten kaikki sujui kohtalaisen näppärästi, mutta viimeiseksi jäänyt Bambo oli ihan vauhkona. Viimeinen pisara oli, kun läheisestä puskasta hyppäsi jänis keskelle tarhoille johtavaa polkua. Nuori ori teki äkkikäännöksen ja lähti pinkomaan täyttä häkää kohti metsää. Ei siinä riimunnarusta kauaa voinut kiinni pitää, ja niin oripoika oli vapaana.
Ei siinä muu auttanut kuin lähteä talliin hakemaan taskulamppua ja kauraämpäriä.

Avasin tallituvan oven, ja onnekseni näin sen olean täynnä väkeä.
"Nyt kuulkaas takit niskaan ja taskulamput käteen. Bambo karkas miulta ja on nyt ihan paniikissa viilettämässä pitkin metsiä!"

"Mitä?!", huudahdin ja pomppasin sohvalta pystyyn. "Siis Bamboko? Milloin? Minne se meni?", kyselin samalla kun vedin yhdellä jalalla hyppien jonkun pari kokoa liian suuria saappaita jalkaani ja ryntäsin talliin hakemaan lamppua. Mulle syntyi hirvittävä suojeluvaisto mun pikkuista hoitoheppaani kohtaan, ja tiesin kuinka pahasti voisi käydä, kun nuori oripoika pääsisi vapaana juoksentelemaan pimeässä metsikössä. Niskakarvat pystyssä kävin läpi kaikki hirveimmät kauhukuvat siitä, kuinka Bambo juuttunut jonnekkin toinen jalka vääntyneenä sijoiltaan. Hyi. En tiennytkään että olin tiukissa tilanteissa tälläinen hössöttäjä. Voisi olla, että Bambo juoksentelee onnellisella pihamaalla....Siis siihen asti kun se juuttuu johonkin ja loukkaantuu. Hyrr.

Jääpuikko-sormillani yritin saada autonovia lukkoon, mutta lopulta päätin jättää ne auki, ja suunnata suoraan kylmästä ulkoilmasta talliin. Niinpä työnsin avaimet sukkelasti takin taskuun, ja jatkoin matkaani tallipihalla, yrittäen poukkoilla pahimpien tuulenpuuskien tieltä. Jos en nyt ihan väärässä ollut, ulkona taisi sataa räntää.

Päästessäni melkein tallin ovelle, huomasin jotain takavasemmalla. Ajattelin ensin antaa asian olla, mutta sitten kun näin irrallaan juoksentelevan Bambon, tajusin yrittää ottaa se kiinni, joten jäinkin vielä norkoilemaan kylmälle tallin edustalle, hakien katseellani pikkuista oripoikaa. Pahaa-aavistamaton shettis löytyi nopeasti, kun se jäi nyhtämään märkää ruohoa, kuin ei olisi huomannutkaan minua. Kävelin varovasti lähemmäs, ja nappasin riimunnarun kiinni niin nopeasti kuin ehdin. Noin, pikkuinen oli jo kiikissä, se ehti varmaan väsyä juoksennelles-
Jaahas. Enhän mä mun kohmeisilla sormillani kamalasti pystynyt estämään, kun ote riimusta lipesi, ja Bambo oli taas vapaana. Heh-heh.

Taskulappu toisessa ja kauraämpäri toisessa heiluen ryntäsin takaisin pihalle ja ehdin parahiksi nähdä kuinka Bambo lipesi Jerryn otteesta.
Eipä pikkuori ollut onneksi eksynyt pimeään metsään vaan oli säikähdyksen laannuttua löytänyt takaisin kotiin. Nyt riiviö pitäisi vain saada kiinni ja sisälle talliin...
"Koitetaan ajaa se johonkin tarhaan", huikkasin Jerrylle ja lähden harppomaan juoksentelevan shettiksen perään.

Ryntäsin Aleksin ja Ellenin perässä ulos, ja näin kuinka Bambo viiletti pitkin pihaa. Jotenkin tilanne oli niin tutun oloinen, että melkein nauratti jäädessäni muistelemaan näkyä, jossa valkoinen welsh A-tamma viiletti häntä soihtuna pitkin ja poikin pihanurmeamme. Havahduin todellisuuteen Aleksin ehdottaessa Jerrylle Bambon ajamista johonkin tarhaan, ja kysyin voisinko olla avuksi. Vastausta odottamatta kiiruhdin avaamaan sen tarhan portin, jonka Bambo ohitti useasti viipottaessaan. Minulla oli kamala nälkä ja heikko olo, mutta kohmeisin sormin näpräsin riimunnarulla vahvistettua portin lukkoa auki.

Tottelin Aleksin käskyä, ja jäin portin liepeille odottamaan, että miehet ajaisivat Bambon lähettyville. Vaikka takaraivossa kutkuttikin ajatus, että olinkohan nähnyt toisen miehistä ennenkin, yritin silti keskittyä Bamboon.
"Se juoksee kohta metsään", huikkasin hiukkasen huolestuneena, ja tiirailin kimon shettiksen perään.


Eeeews, "huikkasin hiukkasen huolestuneena" XDD

Kiirehdin tukkimaan Bambon tien ja levitin kädet levälleni. "Raaaauhaaa..." yritin saada oripojan hidastamaan vauhtia. Se ei hidastanut tippaakaan ja mietin jo hetken pitäisikö hypätä pois alta, mutta sitten Bambo tekikin äkkikäännöksen.
Se taisi nauttia tästä leikistä.

Jerry oli vastassa pihan toisessa päässä, eikä Bambolle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin juosta Alanan ja Ellenin välistä suoraan tarhaan. Siellä se sitten kirmaili pari kierrosta ympäri ennen kuin myönsi tappionsa ja antoi Ellenille kiinni.
"No hyvä juttu ettei mitään sen pahempaa sattunut.." huokaisin helpotuksesta. "Vietkö sen Ellen talliin lämpimään? Ja voit laittaa fleeceloimen päälle kun Bambo on vähän hikinen."

Hetken päästä Bambo oli minulla jo kiinni. Onneksi..
"Joo, laitan", vastasin huojentuneena Aleksille, ja kiinnitin Bambon riimunnarun toiseen päähän. "Voin sen jälkeen auttaa sua iltatallissa jos tarvii, kun ei mulla oo mitään muutakaan menoa tähän illaks", totesin vielä hymyillen ja lähdin tallia kohti muut kannoillani. Onneksi mitään pahempaa ei ollut sattunut, ja Bambo oli vaan keksinyt astetta ilkikurisemman leikin.

Katsoin hiljaa ponin suhahtaessa vain noin puolen metrin päästä ohitseni, ja suljin sitten nopeasti portin, päästäen Ellenin kuitenkin tarhaan sisälle pyydystämään hurjaa oria. Purin huultani, ja Bambon ollessa turvallisesti kiinni, kiiruhdin nopeasti takaisin tallitupaan. Hyi kun oli paha olo... Kengät pois otettuani lysähdin sohvalle, ja meinasin oksentaa siihen paikkaan. Olisin varmasti, mikäli se edes olisi mahdollista, kalpeampi kuin normaalisti olin. Kuitenkin join vain hieman vettä ja pakotin yhden viinirypäleen kurkustani alas, ja väänsin kasvoilleni ujon, joskin tekaistun, hymyn.

Kirottu kaulahuivi ja narukengät. En ollut saanut vedettiä ulkovaatteita niskaani ennen kuin porukka tulikin jo takaisin tupaan. Bambo oli viissin saatu kiinni ja turvallisesti takaisin talliin.
Kuoriuduin ulos juuri päälle pukemastani takista ja istahdin takaisin tuolille. Alana rojahti sohvalle jotenkin todella nuutuneen oloisesti. Ei kai ponin kiinni saaminen niin rankkaa ollut ollut? Tyttö näytti myös erittäin kalpelta.. Jopa sairaan kalpelta.
"Onko kaikki kunnossa Alana? Et näytä oikein... tai siis.. olet aika kalpea", kysyin kulmat huolestuneesti rypyssä.

Mä vedin Bambolle loimen päälle, ja suljin karsinan oven erittäin huolellisesti kiinni. Mietin jos jäisin auttelemaan Aleksia iltatallissa, joten jäin vielä norkoilemaan karsinannurkille. Tai toisaalta, mä voisin jo periaatteessa lähteäkin, mutta kuka viitsii, kun muut jäävät kuitenkin tupaan rupattelemaan, eikä Annista kyllä irtoaisi sen suurempaa juttelukaveria.