Juhannuksen viettoa tallilla

roolitaanko aattoillasta vai juhannuspäivästä?

Ööh, kummassa roolitaan?

//Se häviskin jo

Poistin ton mun oman nyt :--) Eli päästään alottaa!

Ja ehkä päivästä..? Molemmat kyllä käy!

ehkä päivässä jos porukka on ollut aattona perheen/jne kanssa?

Juu, päivä käy :-))

EIKÖHÄN ALOTETA??

Jälkiruoaksi oli tapiokavanukasta, mutta mun ruokahalu oli jo valmiiksi pilalla. Mä olin muutenkin syönyt jo ihan tarpeeksi herkkuja tällä viikolla.
"Etkö aio syödä tuota, Oscar?" Liv osoitti vanukastani, joka hytisi kalpeana ja kuultavana pikku kulhossaan. Liv oli jo ahmaissut oman annoksensa ananashillokkeella höystettynä. (Ihmettelin jo, miksi kukaan perheestäni ei ollut ylipainoinen..) Työnsin kulhon hänelle.
"En ota pois vain. Mä taidan lähteä tallille."
Laura kohotti heti katseensa vanukkaastaan:
"Sano Emmalle terveisiä", hän hymyili ivallisesti. Huokaisin syvään ja nytkäytin itseni pöydästä.
"Hanna, voitko heittää mut Hallavaan!", huusin kodinhoitajallemme. Tämä suostui heti, joten jatkoin matkaani eteiseen. Toivottavasti Emma ei olisi tallilla.

Olisko se sit se päivä :')

//JOO

//Alotin ylempään viestiin//

Mä aattelin roolipelata molemmilla hahmoillani, enkä jaksais kirjautua sisään ja ulos ja taas sisään, joten älkää hämmentykö...

INKA: Bussi pysähtyi Maalaismiehentien risteykseen, ja siinä mä hyppäsin pois. Eilisestä sateesta huolimatta juhannuspäivä oli aurinkoinen ja kuuma. Mä olin hieronut palaneeseen ihooni aloe vera-geeliä tuntitolkulla ennen tallille ilmestymistä, koska olin käynyt rannalla aamulla ja tietysti polttanut itseni. Niinpä kävelin nyt Kaviopolkua porsaanpunaisena, päässä leveälierinen olkihattu ja jalassa farkkushortsit. Katselin kauempana laiduntavia hevosia ja Ranaa niiden joukossa. Se käveli tiukasti Pandan kyljessä ja irvisteli aina vähän väliä Nikitalle. Silloin mun takaa alkoi kuulua auton ääntä. Mä käännyin, ja ehdin nähdä valkoisesta Mersusta vain vilkauksen, ennen kuin se ajoi mun ohi ja heitti hirvittävän määrän pölyä päin kasvoja. Jatkoin köhien matkaa kohti tallihuonetta... talvi oli kyllä niin paljon mukavampi kuukausi.

EMMA: Teppo Töppendal the rallikuski ei kyllä hidastellut yhtään, edes kun me käännyttiin Kaviopolulle. Mentiin suoraan ohi lyhyestä blondista, jonka tunnistin heti yhden kimotamman omistajaksi. Inka sen nimi tais olla. Parkkipaikalla autonkuljettaja iski jarrut pohjaan, ja asfaltin pintaan jäi lyhyet jäljet.
"Hopi hopi, mun pitää hakea sun vanhemmat lentokentältä vartin päästä!" Teppo hoputti samalla kun astuin ovesta ulos.
"Niin mitenkäs mulle puhuttiinkaan?" ärähdin ja katsoin miestä suoraan silmiin.
"Anteeksi, neiti Eklund."
"Hyvä."

Teppo lähti pihasta samalla kun mä lähdin kohti tallihuonetta - tarkoituksena tarkistaa Snapchat ja Instagram ennen kuin lähtisin ratsastamaan.

Muodikkaasti myöhässä :-D


Saapuessani tallille siellä ei ollut vielä ketään. Heitin reppuni kaappiin ja päätin mennä tammojen laitumelle tervehtimään Dunjaa. Taivas oli siniharmaan pilvikerroksen peitossa, mutta aurinko kurkisteli välillä pilvien lomasta. Ilma oli painostava.
Dunja tuli hiljaa höristen vastaan.
- Hyvää juhannusta, kullanmuru, mumisin sille ja rapsutin sen otsaa. Dunja ummisti silmänsä nauttien hellyydenosoituksista,

"Eikös se ollutkin niin, että Pronssijoen tieltä käännyttiin vasemmalle maalaismiehentielle?", Hanna kysyi hajamielisesti huristellessaan pitkin tietä.
"Juu..", mumisin ja kaivoin taskustani kännykän. Lähetin Valmalle viestin: Tuutko tallille tänään?

Minä en tajunnut juhannuksen ideaa. Joo, juhlistettiin kesää tai jotain sellaista, mutta en ollut ihan kuitenkaan ymmärtänyt jutun juonta. Olimme silti eilen Tuomaksen kanssa lähteneet Johanneksen ja tuon isoveljen (kuulemma Tuomaksen hyvä ystävä tai jotain) mökille, ja seuraamme liittyi myös muitakin puolituttuja. Joka tapauksessa nyt olin umpiväsynyt, olin ajanut superkrapulaisen poikaystäväni takaisin kotiin jo yhdeksältä, ja kiiruhtanut salivuoroon puoli kahdeksitoista. Ja nyt olin tallilla.

Tarkemmin sanottuna istuin sohvalla urheiluliiveissäni (ne oli mukavat ja menivät hieman normiliivejä alemmas, joten ne olivat vähän niinkuin napapaitatoppi, ja hei, jos omistin sikspäkin, kai sitä sai näytellä), ja pyörittelin Faen pinteleitä uudelleen. Tammalla oli onneksi nyt vapaapäivä, joten se juoksenteli parhaillaan tarhassa kärpäshuppu päässään, enkä aikonut metsästää sitä sieltä vielä hetkeen.

Kännykkä tärisi taskussani. Vastasin Oscarin viestiin:
Oon täällä jo, meen pikkupellolle katsomaan Darcya.
Taputin vielä Darcya ja suunnistin toisen kullannuppuni luo. Pandakin oli viettämässä juhannusta laitumella, ja tuli Darcyn hännässä tervehtimään.
- Olettekos jo syöneet itsenne lihaviksi? tiedustelin hevosilta.

- Tänään taitaa ukkostaa illemalla, jatkoin jutusteluani. Panda menetti pian mielenkiintonsa ja palasi ruohostamisen pariin. Darcy jäi vielä hellittäväksi. Milloinkohan Oscar oli tulossa, pohdin. Ja olikohan Inka jo tallilla.

MIKS MULLE EI TUU TÄSTÄ NOTIFIKAATIOITA D-:

Hyvä, oon ihan just siinä. Laitoin Valmalle, ja työnsin kännykän takaisin taskuuni.
"Jätä tohon pienen pellon eteen."

Hanna jätti mut Kaviopolun varteen, josta näin jo Valman porkkananoranssit hiukset. Ne oltiin laitettu jälleen ihastuttavasti nutturalle. Hyppäsin pois etupenkiltä ja huikkasin kodinhoitajallemme kiitokset, jonka jälkeen käännyin tervehtimään Valmaa.
"Moi!"

EMMA: Tallitupa ei tietenkään ollut tyhjä. Joku blondi istui siellä, aika selkeästi esittelemässä sikspäkkiään. Mä olin aina vaan ollut sitä mieltä, että ne sopi paremmin jätkille kuin tytöille - vaikka olihan mullakin sellaisen alku. Mä heittäydyin mahdollisimman leveästi sohvalle kaivaen omenapuhelimen taskusta ja ryhdyin sitten selaamaan WeeklyChrisin feediä. Oreo olis täällä koko päivän, joten ehtisin ratsastaa sitten, kun muut olis sosiaalisesti aktiivisia. Tää toinen blondi ois toivottavasti hiljaa.

INKA: Kuulin Oscarin äänen jo kaukaa, kun toinen tervehti Valmaa. En kuitenkaan kääntynyt enää takaisin päin vaan jatkoi matkaa tallille, yrittäen tasoittaa hengitystäni. Olin tainnut vetää hiekkaa keuhkoihin oikein kunnolla.

Vilkutin hymyillen Oscarille. Letitin Darcyn otsatukkaa ja pujotin lettiin niittyleinikin. Sitten purin letin tyytymättömänä.
- Teitkö juhannustaikoja? kysyin kiusoitellen, kun Oscar lampsi lähemmäs. - Siis tiedäthän, niitä, että laitetaan kukkia tyynyn alle ja niin edelleen.

Naurahdin Valman puheille juhannustaijoista.
"Valitettavasti en, mutta heräsin kyllä siihen kun Liv hiippaili keskellä yötä huoneeseensa", virnistin. "Mä en kyllä tiedä mitä hyötyä niistä edes on." Darcy hörähti mulle, ja kaivoin sille taskustani porkkanan. Pandakin oli tullut hiljalleen lähemmäksi.

"Moi", totesin hiljaa huoneeseen saapuneelle tytölle, jonka olin nähnyt jo kisatiimin ensimmäisessä tapaamisessa. Emma tuon nimi taisi olla, kisasi Oreolla, ellen aivan väärin muistanut.
"Sä olit Emma, right?" kysyin vielä, ja tungin pintelit takaisin kaappiini. Etsin sieltä käsiini myös topin, jonka vedin päälleni.

- En mäkään, naurahdin. - Mä kokeilin, ja näin unta musta ja Darcysta kisoissa... Taidan päätyä naimisiin hevosen kanssa.
Darcy pärskähti. Käännyin kurtistamaan kulmiani Oscarille.
- Miksi Liv hiippailee sun huoneessa?
Kummastelin vähän Oscarin siskopuolia. Liviä en ollut tavannut, mutta olin kerran ollut Lauran epäonnisissa bileissä...

EMMA: Mä vilkaisin vähän varoittavasti blondia, kun se alkoi puhumaan, mutta en viitsinyt sanoa mitään ilkeää kun Christian Collins tuijotti kännykän näytöltä takaisin.
"Joo", vastasin. Katse tosin pysyi tiukasti kännykän ruudussa.

"En mä siltä mitään kysynyt, vaan hätistelin äkäisenä pois. Olin ihan rättiväsynyt", sanoin kohauttaen olkiani. "Se on kyllä ihan paras pikkusiskopuoli, ei yhtään samanlainen kuin Laura. Ehkä se käveli unissaan."
Silitin Darcyn kaulaa ja hymyilin sille. Aurinko porotti suoraan mun selkään, ja huomasin että mulla oli jo aika kuuma. Mutta parempi sekin, kuin sade.

Vaikka Oscar hymyili ja jutteli ihan kuten normaalisti, huomasin hänen kireässä katseessaan jotakin, mikä kieli siitä, että häntä painoi jokin. Katsoin häntä hetken tutkivasti, mutta osasin jo arvata, millaisen vastauksen saisin, jos kysyisin, mikä oli vialla.
- Mennäänkö tupaan tuulettimien äärelle, ehdotin ja pyyhkäisin otsaani. - Täällä on aika seisova ilma.

Nyökkäsin. "Kuulostaa hyvälle. Onkohan tallissa muitakin?"
Lähdimme kävelemään takaisin tallia kohti. Ilmassa oli selvästi kesän tuoksua. Mun olisi tehnyt mieli ottaa Valmaa kädestä, mutta jätin sen kuitenkin tekemättä.

Mä olin rullaamassa turkoosilla cruiserillani Kaviopolkua, kunin tutut naamat laitumen reunalla. Mustasukkaisuuden aalto lävisti mun vartalon, mutta mä tiesin jo mitä tekisin. Otin laudan käteen ja työnnyin suoraan kaksikon väliin iloinen virne kasvoilla. Kiersin molemmat käteni toisten niskan taakse.
"Hyvää jussia kaikille!" mä naurahdin ja pörrötin samalla vähän Oscarin hiuksia. "Sanoitko sä Valma jotain tuvasta? Kuulostaa hyvältä!"

Jep. Mä osaan olla ärsyttäväkin.

(Puhelimella tuun vähä jäljessä, mutta käytetään mielikuvitusta jos käy tällee :---D)

Sydämeni pomppasi kurkkuun, kun Chris ilmestyi väliimme ja kietoi toisen käsivartensa ympärilleni. Minun täytyi nielaista kovaa, ennen kuin sain sanaa suustani, sen verran säikähdin.
- Oh... Kiitos samoin, mutisin ja vetäydyin varovasti otteesta. En uskaltanut vilkaistakaan Oscariin.

Yhtäkkiä tunnelma kiristyi. Pyöräytin silmiäni ja kiristin tahtiani, kun (yllätys, yllätys) Chistian työntyi mun ja Valman väliin. Viirasiko sillä päässä? Kuka pörröttää puolituntemattoman ihmisen hiuksia??
"Hyvää juhannusta", murahdin. Nyt huomasin käveleväni jo isoin harppauksin.

"Okei..", vastasin hiljaa. Emma ei selkeästi halunnut puhua, mutta minun oli pakko esitellä itseni. "Oon Alana."
Kauaa en ehtinyt kaivella kaappiani Faen lilaa korvahuppua etsiessäni, kun kännykkäni soi.
"Hey babe, feelin' better?" virnistelin. Tuomas vain murisi toisessa päässä. "Ehh.. Tuun varmaan myöhään, mun pitää käydä ostamassa urheiluteippiä, ja Faelle yhtä ruokaa. Ja jäähalli, meillä on team meeting, joo, nään ne ekaa kertaa kokonaan. Mhm, ei sun tartte. Oh come on, shh, sä oot vaan kateellinen että mulle maksetaan siitä että I hang out with a bunch of hyvännäköisiä miehiä. Joo, bye, joo ok, moikka."

//sori piti vaihtaa kännykälle

- Joo, nyt mennään, sanoin ja toivoin, että tuvassa olisi muita ihmisiä. Tuntui tukalalta ajatukselta joutua viettämään juhannusiltapäivää kahden nuoren miehen kanssa, jotka eivät viimeisimpien havaintojeni mukaan olleet ihan sujut.

Loin Christianiin jäätävän katseen.
"Oliko sulla jotain asiaakin?"

Lähdin posket punaisina kävelemään kohti tallia. Pojat seuratkoon perässä.

Valma pujottautui heti pois mun käsivarren alta, ja Oscarinkin jäinen reaktio sai mut säälimään sitä. Ehkä mä voisin vähän hillitä, mutta kun se oli niin vaikeeta... antais Valman olla, niin mä antaisin sen olla. Mutta sitten mä taas näytän huonolta Valman silmissä - mitä tässä tilanteessa pitäis tehä?
"Mites Darcy? Tietääkseni oot sen hoitaja?" mä kysyin Oscarilta ja samalla annoin käsivarteni pudota vasten mun omaa kylkeä.

Katsoin ihmetellen Christianiin päin. Hän ei ollut kunnolla vastannut kysymykseen.
"No, ihan hyvin joo. Ja olen." Totesin nopeasti ja lähdin seuraamaan Valmaa tallille. Ärsyttävää, etten saanut olla Valman kanssa kahden, kuten olin toivonut. Mutta eipä se tietenkään onnistunut Christianin ollessa paikalla.

Löysin Inkan tallin pihalta.
- Hellurei, tervehdin yrittäen näyttää siltä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. - What's up?

//en tiiä ehdinkö tähän ropeen, oon vielä kaverilla, mutta kun ehkä puolen tunnin päästä oon kotona ni voisin tulla mukaan jos vielä ropeilette (:

Mä en selvästi ollut kovin haluttua seuraa. Toisaalta mä halusin antaa Valman olla rauhassa etten pilais mitään, mutta toisaalta mä halusin pilata Oscarin suunnitelmat. Oli ne sitten ihan mitä vaan.
"No kiva jos menee hyvin", vastasin ja erkanin sitten joukosta kääntyen takaisin laitumelle. Panda piti vielä ratsastaa myöhemmin tänään, joten voisin hyvin tuoda sen tallia lähemmille tarhoille jaloittelemaan. Tietysti se haluais olla kaveriensa kanssa, mutta täytyi opetella olemaan yksinkin.

(Inka saattaa kohta tulla mun koneelle ja yhessä roolitaan, sen kone kosahti :--D)

"Ai Valma, ihansa juhannusta!" mä ilahduin, kun toinen ilmestyi paikalle. Seuraa mä olin kaivannutkin. "Ihan ok, mitäs tässä. Ei huvita mennä tupaan kun se Emma on siellä... vaikka oonhan mö aika ilkee kun sanon näin..."

// nopsaa kännykkää kohta chrisulla...

Mä tavoitin Valman aika nopeasti, sillä hän oli pysähtynyt tallin pihaan juttelemaan Inkan kanssa. Onnekseni Christian ei ollut sentään lähtenyt perääni, vaan hän oli jäänyt ilmeisesti Pandan luokse pikkulaitumelle.

"Moi Inka", tervehdin häntäkin. Kuulin hänen sanovan "Emma" - nimen, joten arvasin heti puheenaiheen.

- Kiitos samoin, sanoin hymyillen lämpimästi. Oscar liittyi seuraamme ja ehti kuulla Inkan sanat Emmasta. Silmäni siirtyivät vähän tuvan suuntaan. En halunnut työntää yhtään enempää puita tuleen, sillä minulla oli kutina siitä, että Emmalla oli jotakin erityistä minua vastaan. Oscarkin taisi olla tietoinen siitä, ettei Emma ollut yksi maapallon lämpimimmistä ja mukavimmista ihmisistä.
Kohautin olkiani.
- Pitäisikö käydä vähän uimassa hevosten kanssa? ehdotin. - Pyydetään vaan tupalaisetkin mukaan. Olis kiva käydä vähän viilentymässä.
Hiljaa mielessäni ajattelin, että kun porukassa oli hevosia, uskalsi pahistenkin seurassa olla paremmin. Hevoset olivat jäänmurtajia.

Panda tuli portille vastaan korvat hörössä, ja vaikka Rana tuli tietysti samassa paketissa, kimotammalla ei ollut aikomustakaan lähteä laitumelta. Se jäi korvat hörössä odottelemaan portille, kun mä otin Pandan mukaani ja lähdin taluttamaan tammaa. Panda tietysti hirnahteli kaverinsa perään ja sitä piti välillä kiskaista eteenpäin, mutta lopulta tamma nojasi vaan turpansa mun olkapäätä vasten ja asteli nätisti perässä kohti tallia. Valma ja Oscar olivat ilmeisesti kokoontuneet Inkan luokse tallipihaan. Inka oli kumminkin siellä, joten Oscar tuskin yrittäis mitään - munkaan ei siis tarvitsis. Ehkä Inkasta tulis joku liittolainen?
"No, tules nyt sieltä", naurahdin kun Panda jäi jälleen kerran haikailemaan valkean heppakollegansa perään. Tallipihassa mä vein tamman lähimpään tyhjään tarhaan, ja Panda ryntäsikin mielellään sen takaseinustalle etsimään turvan ulottuvilla olevia ruohotupsuja.

INKA: "Ai, moikka Oscar!" vastasin pojallekin hymyillen. Me ei vielä tunnettu kovin hyvin, mutta oltiin aika samalla aaltopituudella, joten mua ei sinänsä jännittänyt. Sitä paitsi, Valma oli siinä. Näin Christianin taluttavan Pandaa tarhaan ja vilkuilevan meitä, mutta ihan Oscarin ja Valman takia en sanonut mitään. Sen sijaan kuuntelin Valman ehdotusta.
"Täällä on kyllä ihan älyttömän kuuma", sanoin katsellen kirkuvanpunaisia käsivarsiani. "Mä voisin ainakin lähteä mukaan."

Turvassa, huokaisin, kun näin Chrisin tulevan Pandan kanssa. Inka oli pelastus. Yskäisin vähän.
- Lähdetkö uimaan heppojen kanssa? huikkasin Chrisille. Toivoin kahta asiaa samaan aikaan, että hän tulisi ja että hän ei tulisi.

//hahaa >:')

Ehdin vilkaista ikkunasta nopeasti ulos, kun jokin punainen vilahti siitä ohitse kiitolaukassa.
"Fuck", henkäisin ja ryntäsin samantien ulos, sori Emma, juttutuokio jäi nyt vähän. Kenen kumisaappaat nämä nyt olivat, voisin varmasti lainata niitä. Näin juuri sopivasti kuinka tammani laukkasi suoraan lähimmälle tarhalle, näköjään tervehtimään Pandaa. Pihalla toljottivat näkyä muutama ihminen, en jäänyt katselemaan kun jo harpoin kohti ympyrää ravaavaa hevostani. Mites se nyt noin pääsi ulos.

Hymyilin Valman ehdotukselle.
"Joo, tässä helteessä alkaa tulla kyllä kuuma. Enkä oo pitkään aikaan käynyt uittamassa hevosia." Katsoin odottavasti ohi menevää Christiania, mutta yllätykseksi poika ei sanonut mitään. Aloin toden teolla ihmetellä, mitä hänellä oli mua vastaan. Aikoiko hän saada Valman taas takaisin, vai oliko niillä kahdella jotain juttua?

//oon jäljessä :-D

Kaikki tapahtui nopeasti. Kuulin kavioiden jytinää, työnsin kaverini sivummas pihan laidalle juuri sopivasti hevosen reitiltä, ja käännyin parahiksi näkemään, miten Fae porhalsi pihan halki kohti tarhoja. Seuraavaksi näin, miten Alana säntäsi tuvasta Faen perään.

NO TODELLAKIN LÄHDEN UIMAAN VALMAN KANSSA.

"No voisinhan m-" yritin jo vastata Valmalle, kun punainen salama ilmestyi tarhan aidalle ja ryhtyi tuijottelemaan Pandaa. Alana ryntäsi samalla hetkellä tallituvasta ulos kumisaappaissa ja suuntasi kohti tammaansa. Fae näytti niin ilkikuriselta, että en varmaan ikinä ollut nähnyt hevosta noin ylpeänä itsestään. Mä en kumminkaan tiennyt millä ihmeen ilveellä saataisiin tamma kiinni, joten käänsin katseeni nopeasti Alanaan.