Nanna ja Tinttu:
Minua nolotti. Nolotti ihan hirveäsi, kun pyöräilin tienvartta pitkin mustat maalit silmissä ja suu näennäisesti ommeltuna kiinni. Tupeeratut hiukseni lepattivat ohi ajavan rekan nostattamassa tuulessa. Toivottavasti kuski ei ollut tajunnut katsoa karmaisevaa naamaani.
Käännyin isolta tieltä pienemmälle, tiheän metsän reunustamalle hiekkatielle. Vielä vähän matkaa ja sitten näin seuraavassa risteyksessä palavan kurpitsalyhdyn, jota vasten nojasi nuolen muotoon sahattu puun kappale, jossa luki mustin kirjaimin "Hallavan hurjat halloween avajaiset". Käännyin nuolen osoittamalle pikkutielle, joka veisi minut tallille. Pian näinkin jo maneesin punaisen päädyn ja valkoiset aitaukset. Ilta oli juuri sopivasti hämärtymässä ja palavat kurpitsalyhdyt loistivat pimeydessä.
Jätin pyöräni tallin seinustaa vasten, johon jotkin muutkin olivat pyöränsä jättäneet. Kiersin etuoven puolelle ja menin sisään ovesta, jossa luki "Tallitupa". Porukkaa oli jo aika paljon saapunut paikalle, vaikka katrillin alkamiseen oli reilu tunti. Ihmiset pulisivat keskenään vetäessään naamiasasuja ylleen ja jättäessään takkejaan kaappeihin. Muutamat siemailivat verenpunaista melko paksua nestettä, jota oli tallituvan pöydällä isossa kannussa. Heidän hampaansa värjäytyivät punaisiksi, aian kuin he olisivat juoneet verta. Karmivaa.
Jätin oman takkini yhteen vapaista kaapeista ja menin maistamaan nestettä. Se oli lämmintä ja maistui mansikalle.
Toimiston ovi avautui ja melko pitkä tummahiuksinen mies astui tallituvan puollelle. Kaikki hiljenivät ja kääntyivät katsomaan. Mies esittäytyi ensin Aleksiksi, tallin toiseksi omistajaksi ja toivotti sitten kaikki tervetulleeksi Hallavaan. Hän selosti vähän käytännön asioita ja varmisti sitten, että kaikki saavat mennä hevosilla, joilla olivat suunnitelleetkin. Sitten hän muistutti vielä katrillin kulusta, hän ja Emmi menisivät jonojen vetäjinä omilla hevosillaan ja loput ratsastajat seuraisivat heidän esimerkkiään ratsastaen tiiviissä jonossa. Kun molemmat jonot ylittäisivät lävistäjän yhtä aikaa, menisivät hevoset lomittain. Tahti tulisi säilyttää ja välimatkat edessä olevaan hevoseen lyhyenä.
Kaikki nyökyttelivät ymmärtämisen merkiksi ja sitten lähdettiin laittamaan hevosia kuntoon.
Aleksi esitteli samalla paikkoja näyttäen mistä varusteet löytyisivät ja kenelle tulisi suojia jalkoihin. Tinttu ei tarvitsisi, sillä emme hyppäisi esteitä.
Tinttu oli ihmeissään odottamassa karsinan ovella kun löysin sen luokse. Se ei ollut varmastikkaan tottunut näin kovaan hälyyn, olihan se viettänyt tallilla jo jonkin aikaa, eikä tähän mennessä ollut vielä ollut hoitajia häsläämässä ja tuntiratsastajia rapsuttelemassa. Aukaisin karsinan oven ja annoin Tintun haistella kättäni. Se huo'ahti syvään ja jäi sitten tapittamaan minua ruskeilla silmillään.
"Moikka, mun nimi on Ninnu", esittelin itseni hevoselle ottaessani samalla riimun ja riimunnarun.
"Pääset tänään mun kanssa katrilliin ja sen jälkeen mä saan toivottavasti alkaa hoitaa sua. Mitäs siihen sanot?" Puhelin Tintulle pujottaessani riimun sen päähän ja sitoessani narun vetosolmulla kalteriin. Otin harjakorista pölyharjan, sillä Tinttu ei näyttänyt kovin likaiselta, ja aloin harjaamaan sitä kaulasta edeten taaksepäin.
Tinttu seisoi koko ajan rauhallisena paikoillaan, kääntyi vain välillä katsomaan mitä puuhailin. Harjattuani Tintun kokonaan nappasin kaviokoukun ja menin seisomaan etujalan viereen. Liu'utin kättäni jalkaa pitkin alaspäin ja pyysin Tinttua nostamaan. Se siirsi vastahakoisesti painoaan toiselle jalalle ja nosti sitten kavionsa ylös. Muut jalat se nosti empimättä ja sain ne putsattua.
Sitten kävin Tintun hännän ja harjan kimppuun, aijoin tupeerata ne samalla tavalla kuin omat hiuksenikin. Otin kamman käteeni ja ryhdyin töihin. Siinä meni aika kauan, mutta olin lopputulokseen erittäin tyytyväinen: harja sojotti pystyssä joka suuntaan. Seuraavaksi kaivoin laukustani mukanani tuoman kasvomaalipurkin ja aloin maalata Tintun silmän ympäyksiä mustaksi. Sain maalin vaikuttamaan siltä, kuin Tintun silmistä valuisi mustia kyyneleitä. Varoin kuitenki maalia joutumasta Tintun silmiin.
Neiti ei tuntunut välittävän toimenpiteestä, ihmetteli vain mitä varten tässä oikein pynttäydytään.
Kun olin saanut kaiken valmiiksi, kello olikin puoli yhdeksän ja muut hoitajiksi haluavat kiirehtivät hakemaan satuloita ja suitsia. Minäkin kiirehdin satulahuoneeseen ja löysin melko helposti Tintun varusteet. Vaihdoin satulahuovan mustaan, jotta se sopisi vähän paremmin teemaan.
Ensin laitoin Tintulle satulan, sillä se oli kiinni kalterissa. Tinttu seisoi nätisti paikoillaan koko varustamisen ajan. Mitä nyt vähän pullisteli satulaa laittaessani.
Otin Tintulta päitset pois ja tarjosin sille kuolaimia. Tinttu otti ne pienen suostuttelun jälkeen suuhunsa ja sain pujotettua niskahihnan korvien yli. Enää vain soljet kiinni ja kypärä itselle päähän ja sitten olisimme valmiina.
Tallin toinen omistaja, Emmi, ilmaantui tallikäytävälle hevosensa Pallen kanssa ja kehotti meitä siirtymään ulkokentälle hevosten kanssa, jossa verryttelisimme sillä aikaa kun Aleksi toivottaisi maneesissa kaikki tervetulleiksi ja ratkaisisi kurpitsan metsästyksen voittajan.
Tinttu seurasi minua nätisti kentälle ja seisoi paikoillaan kun kiristin satulavyön. Sitten pujotin jalkani jalustimeen ja ponnistin satulaan. Jalustinhihnat olivat juuri sopivan pituiset, joten niitä ei tarvinnut säätää. Siispä lähdin kiertämään kenttää käynnissä.
Alkukäyntejen aikana minulla oli hyvää aikaa katsella muiden huikeita halloween asuja ja jutella muutamien tyttöjen kanssa. Samalla kun kävelimme Emmi kävi katrillia läpi ja jakoi hevoset kahteen ryhmään.
Tinttu käveli tosi rennosti pitkillä askelilla allani ja se tuntui tosi mukavalta. Voisin istua sen satulassa vaikka koko päivän!
Emmi kehotti meitä ottamaan vielä vähän ravia, joten otin Tintun ohjat tuntumalle ja painoin pohkeilla sen kylkiä. Tinttu siirtyi raviin ja aloin keventää. Tamma juoksi melko letkeästi, muttei silti liian kovaa vauhtia. Se taipui hyvin kulmiin ja astui sisätakajalalla hyvin alle tehdessämme volttia. Huomasi heti, ettei hepo ollut vielä päässyt turtumaan ratsastuskoululaisten avuille, vaan se totteli herkästi jokaista apuani. Toivottavasti se pysyisi tämmöisenä myös tuntien alettua.
Tehtyämme muutamia pääty ympyröitä ja voltteja molempiin suuntiin siirryimme takaisin käyntiin ja lädimme kohti maneesia. Aleksi oli jostain ilmestynyt oman hevosensa selkään ja läti luotsaamaan toista jonoa.
Maneesi oli melko hämärä, mutta seinustoilla oli valaistuja kurpitsalyhtyjä luomassa tunnelmaa. Katsojia oli mukavasti ja osalla oli halloween asut päällä. Seurasin Emmin jonon mukana kaviouralle, jonne pysähdyimme odottamaan musiikin alkua. Aleksin jono meni toiselle puolelle maneesia. Kun kaikki oli valmiina, alkoi kaijuttimista kuulua aavemaista ulinaa ja kirkon kellon kuminaa. Musiikki oli juuri sellaista, jota kuulee kauhuleffoissa.
Lähdimme liikkeelle käynnissä ja päätyyn päästyämme ohitimme toisen jonon sisäkautta, minkä jälkeen siirryimme raviin. Jouduin vähän pidättelemään Tinttua, jottei se menisi edessä kulkevan pikkuponin häntään kiinni. Aleksi ja Emmi osasivat mennä todella hyvin samaan tahtiin vaikka olimmekin välillä eri puolilla kenttää ja jonot seurasivat heitä kauniina. Välillä Aleksin jonon välit vähän pitenivät mutta he saivat hyvin korjattua ja jonot etenivät taas samassa tahdissa. Tinttu oli koko ajan tosi pörheänä maneesissa vallitsevan erikoisen tunnelman takia, mutta se kuunteli silti hyvin ohjaustani.
Teimme erilaisia teitä ja otimme pari kerttaa vähän keskiravia. Jopa lävistäjällä lomittain meneminen sujui meiltä ensikertalaisilta ylättävän hyvin.
Lopuksi kaarsimme kaikki keskihalkaisijalle ja käännyimme katsomoon päin pysähdyksiin. Musiikki loppui ja otimme aplodit vastaan kumartamalla. Taputin Tinttua, se oli mennyt tosi hienosti. Musta tuntui, että meistä tulisi vielä hyvä pari. En varmaan malttaisia olla tulematta tallille vähintään kaksi kertaa viikossa, kun alkaisin, jos alkaisin hoitaa Tinttua. Sen verran ihana se oli.
Katrillin jälkeen pukuratsastukseen jäävät hevoset, eli minä ja Tinttu mukaan luettuina jäimme maneesiin muiden mennessä taksin talliin. Pukuratsastukseen tuli myös muita hevosia, myös muilta talleilta, ja kaikilla oli ihan sika hienot puvut. Katsotaan miten tässä käy..
