SLOVARI: tallinvintin vappupippalot

Kyseessä siis hitaassa temmossa roolittava roolipeli, joka sijoittuu vappuaaton iltaan. Alkaa siitä kun ponileikkikisat ovat ohi, hevoset on hoidettu ja tallilaiset alkavat kokoontua tallinvintille.

Saa siis roolia koska tahansa pitkin viikkoa!

Pyyhkäisin väsähtäneenä hikeä otsaltani ja lähdin kapuamaan vintille. Vappuhulina oli ollut ihana tapahtuma, mutta se vei kyllä totisesti mehut itse kustakin. En ollut osallistunut ratsastusluokkiin, mutta olin ollut hengessä mukana johdattamassa ihmisiä oikeaan paikkaan ja kantamassa tavaroita, perinteisessä jokapaikanhöylän roolissani.
Olin ensimmäinen. Vintillä oli aika viileää, joten heitin paalipinon viereen tuvasta noutamani viltit ja karkkipussin, jonka olin käynyt aamulla ostamassa, ja kääriydyin itse viltin sisään seinustalle odottamaan muita. Mahaani nipisteli sopivasti, niin kuin aina ennen Hallava-porukan kanssa viettämääni iltaa. Toivoin, että pystyisin rentoutumaan ja näyttämään muille todellisen, vähemmän itsevarmemman Valman, joka oli viime aikoina tullut suojamuurin takaa vain Oscarin seurassa. Olisipa Oscarkin mukana...

Mä olin sanonut Aleksille saapuvani tallivintin vappubileisiin, mutta olin jo ehtinyt tulemaan katumapääle. Mua vähän pelotti, että jos tulisin nolaamaan itseni tai joku tallilaisista alkaisi heittämään mulle jotain small talkia - enkä mä tietysti osaisi vastata mitään neutraalia. Olin viimeisimmän vartin ajan vain epämääräisesti norkoillut tallituvassa, mutta lopulta päätin kavuta tallivintille katsomaan keitä siellä oli. Kavutessani tikkaita ylöspäin en ainakaan kuullut ääniä, joten luultavasti siellä ei olisi ketään. Kammettuani itseni sisään, huomasin Valman kauempana vilttiin kääriytyneenä ja huokaisin helpottuneena.
"Moii..", hymyilin varovaisesti ja katsoin hetken vintin koristeita niin kuin en tietäisi mitään mielenkiintoisempaa. Toivottavasti vintille ei hetkeen tulisi muita.

- Moi! hymyilin ilahtuneena vintille tallustavalle Oscarille. - Säkin päätit uskaltautua vintin hurjiin piskeisiin?
Meinasin nostaa viltin reunaa tarjotakseni Oscarille paikkaa vieressäni saman viltin alta, mutta tajusin, miten kummalliselta se olisi näyttänyt. Eihän meidän välillämme ollut muuta kuin kaveruutta.
Sen sijaan taputin lattiaa vieressäni.
- Ota viltti jos sua palelee, musta tuntuu että meitä on sen verran vähän että niitä riittää kaikille.

"Jep, ei sattunut nyt illemalla olemaan tähdellisempääkään tekemistä, joten päätin sitten viettää koko päivän tallilla", nyökkäsin jo hieman hymyillen. Onneksi Valma oli oma rento itsensä, jolloin tunsin itseni paljon itsevarmemmaksi. Istuin Valman lähettyville ja nojasin takana olevaan heinäpaaliin. "Ei mulla itseasiassa edes ole kylmä, päinvastoin."

- Se on aina hyvä suunnitelma, sanoin virnistäen viitaten Oscarin päätökseen viettää koko päivä tallilla. - Mitä kummaa, sä olet varmaan kylmäverinen, mun mielestä täällä on aika viileä.
Olin pannut merkille, että Oscar ei ollut osallistunut tänään mihinkään ratsastusskaboihin.
- Miksi sä et kilpaillut tänään? utelin.

Virnistin Valmalle, kun tämä mainitsi mun olevan kuin kylmäverinen.
"En mä oikein..", mutisin hetken mietittyäni tytön kysymykseen. "Niiden katsominen on vaan paljon mukavampaa."

- Musta tuntuu ettei ole oikeen mun arvolle sopivaa rymistellä temppuradalla ilman satulaa, vitsailin. - Kai aiot muuten osallistua Hallava-cupin vikoihin osakilpailuihin? Ne on muutaman viikon päästä.

Kampesin itseni tallivintille, ja meinasin heti sinne päästyäni kääntyä takaisin. Heinäpaalien vieressä istui nimittäin Valma, ja Darcyn uusi-vanha hoitaja, oliko sen nimi nyt Oscar. En minä nyt oikeasti voinut kääntyä enään takaisin vaikka Valma olikin tallivintillä. Se olisi ollut tyhmää. Sen sijaan hymyilin ujosti ja päästin ilmoille hiljaisen "moi"n. Kello oli nyt hieman yli kuusi, joten minulla oli puolitoista tuntia aikaa, ennen kuin pitäisi kiiruhtaa treeneihin. Olin saanut luvan olla poissa aamun salivuorolta, mutta auta armias jos jättäisin iltajään väliin...
Istahdin portaiden läheiselle heinäpaalille, ja vastasin muutamaan tekstiviestiin vaikuttaakseni vähemmän awkwardilta.

Moikkasin Alanalle hymyillen, ja seuraavaksi tyttö puuhaili kännykkänsä parissa. Vilkaisin kummissani Oscaria.
- Olitko sä tulossa niihin vikoihin osakilpailuihin? kysyin Alanalta tarkoituksenani houkutella tämä mukaan keskusteluun.

Olin ehtinyt käydä kotona suihkussa ja vaihtamassa vähän lämpimämpää vaatetta päälle oman temppuratasuoritukseni jälkeen, joten kipusin tallinvintille virkistyneenä ja sotamaalit paikallaan. Paksun hupparini alla oli kuitenkin biletoppini siltä varalta, että vappuillan viettäminen tallilaisten kanssa kävisi tylsäksi tai Sami päättäisi sittenkin unohtaa nuhansa ja lähteä kanssani baariin.

Kurkistin vintin lattialuukusta ja näin Valman juttelevan sen Oscarin kanssa. En erityisemmin pitänyt pojasta.
Nousin viimeiset askeleet ja huomasin sitten Alanankin, johon ikkunasta tuleva ilta-aurinko ei osunut. Moikkasin kaikkia melko hiljaisella äänellä, mutta tavalliseen tapaani itsevarman kuuloisesti.

"Joo, of course, ne on um.. hyvää harjoitusta Faelle", totesin Valmalle Hallavacupista. Nannakin saapui vintille, joten hymyilin hänelle, aidommin kuin itse saapuessani.
"Hey, menikö hyvin?" kysyin Nannalta. Hänen ja Tintun meno oli näyttänyt ihan hyvältä.

Tervehdin Nannaa kohteliaasti ja mietin samalla tuhannetta kertaa, mikä häntä (tai meitä) vaivasi, kun emme olleet pystyneet puhumaan toisillemme normaalisti aikoihin.


//HUPS, kirjoitin eka että Alanaa mutta siis Nannaa tarkotin!

Alana ja Nanna saapuivat vintille, ja mä aloin olemaan vähän hermostunut. Jos porukkaa satelisi jatkossakin näin paljon, niin meikä ainakin lähtisi. Mä olin ollut niin ajatuksissani, että tajusin vasta nyt vastata Valman kysymykseen Hallavacupista:
"En mä, kilpailut ei oo oikein mun juttu", totesin. Mä katsoin sitten vähän kauhunsekaisin tuntein punkkaria, joka ilmeisesti tervehti meitä. Nanna oli päivänvalossa ihan todella pelottavan näkönen.

"Niin ja enhän mä ole ratsastanut kuin ihan vähän", kiirehdin lisäämään. "Lähinnä oon pyörinyt isän ravitallilla."

- Sure, sanoin Alanalle. - Tuleeko Faesta isona kilpahevonen?
- Ei sinne tarvi mennä kilpailemaan ja suoriutumaan välttämättä, vaan pitämään hauskaa ja nauttimaan urheilufiiliksestä, valotin Oscarille. - Ainakin tulet paikan päälle olemaan hengessä mukana.

"Niin no, voisin mä tullakin", hymyilin ja vilkaisin sitten englantia ja suomea solkottavaa blondia. Olin nähnyt hänet tallilla ennenkin, mutten ollut koskaan kuullut tämän puhuvan. "Mmm.. Tuleeko tänne muuten paljonkin porukkaa?", kysyin hiljaa Valmalta. Ainakaan vielä kukaan muu paitsi Valma ei ollut puhunut minulle, mutta arvelin tilanteen muuttuvan pian.

"Well, that's the plan, yritän Faen kanssa päästä kilpailemaan kansainvälisesti, perhaps Rolex joskus.. In the future, se on niin rankka", hymyilin. Jotkut yllättyivät tavoitteideni suuruudesta, mutta isän mielestä Faessa oli potentiaalia, ja isä oli sentään voittanut olympialaiset kerran. Ja kasvattanut useamman menestyneen kenttähevosen, joista yksi oli menossa olympialaisiin kesällä. Joka tapauksessa aioin mennä Faen kanssa niin pitkälle kuin pääsin, ja siinä sivussa kilpailla muilla hevosilla. Sitä en tiedä, miksi muutimme Suomeen, meillä kun oli Irlannissa paljon paremmat puitteet siihen touhuun...
"Sä hoidit Darcya, eikö niin?" tajusin puhua Oscarille myös.

Suorastaan hölkkäsin vintille vieviä tikapuita kohti. Vaikka olinkin iloinen ja sosiaalinen niin kunnon toiminta pitkään vei energian ihan kunnolla minusta. Kapusin vintille ja ensimmäisenä kiinnitin huomiota Valmaan ja Oscariin. Alana ja Nanna istuivat vähän syrjemmällä. Heilautin kättä ja hymyilin pienesti Valmalle ja Oscarille. Istahdin aika lähelle Valmaa, mutta jätin kohteliaisuuden vuoksi hiukan välillemme tilaa. "Mistä ootte puhunu?" kysyin ehkä hiukan tökerösti, mutta miten muuten pääsisin keskusteluun mukaan.

"Tinttu oli ihan innoissaan kun pääs vähän tekemään erilaisia juttuja kun ennen. Mä vaan sähläsin jotain siinä kananmunankuljetuksessa, muuten oltais varmaan saatu ihan super aika", vastasin Alanalle tuon kysyessä miten temppurata oli mennyt. Menin istumaan läheiselle heinäpaalille ja annoin katseeni kiertää tallinvintillä. Joku oli käynyt aikaisemmin ripustamassa serpentiiniä kattoparruihin. Sitten huomasin Oscarin ilmeen. Tuo näytti enemmän tai vähemmän kauhistuneelta ja käänsi nopeasti katseensa pois.

Valma jutteli jotain Alanan ja Oscarin kannsa ja pian Sallikin tupsahti tallinvintille. Heilautin tälle kättä tervehdykseksi.

Kiipesin ylös vintille ja huusin tervehdyksen. Kaikki katsoivat minua. Tunnistin sieltä vain Valman ja Alanan. "Moi kaikille, mä oon Nelli, jos ei vielä tunneta," sanoin istuen alas heinäpaalille sitten jatkoin: " Omistan sen arabin eli Amin." Olin nähnyt ainakin pari tytöistä joskus samassa valmennuksessa.

// Hiukan tökerö katkelma, mutta en saanut parempaakaan aikaan.

- Ei varmaan hirveesti, vastasin Oscarille. Sitten Nelli tuli vintille. Hymyilin varovasti ja nyökkäsin, ja odotin muiden esittelevän itsensä - Nelli ei tainnut vielä tuntea kovin montaa tallilaista.

//Nelli roolimisen ei oo tarkotuskaan olla mitään ylevää taidetta :-D

"Oh, nothing much", hymyilin Sallille. Ainakaan mitään sen kummempaa keskustelua ei oltu käyty minun ollessani vintillä. Nellikin saapui paikalle, ja Sallin tavoin istahti lähemmäksi Valmaa ja Oscaria kuin minua ja Nannaa.
Olin juuri avaamassa suutani kysyäkseni Nannalta yleisesti kuulumisia, kun yhtäkkinen järkyttävä tekstiviestitulva keskeytti ajatukseni ja minun oli aivan pakko vilkaista ruutua.
"Oh." oli ainoa asia, jonka sain suustani, ennen kuin iloinen virne levisi kasvoilleni.
"So.. Mitä sulle kuuluu?" kysyin kuitenkin Nannalta, jättäen ilontanssini hieman myöhempään ajankohtaan.

Näin Nellin saapuvan vintille. Hymyilin hänelle pienesti ja esittelin itseni Salliksi ja Mincan hoitajaksi. Olin tainnut aikaisemmin hänet tallilla nähnyt pyöriskelemässä, mutta en ole kuitenkaan puhunut mitään. "Ami on tosi nätti, vaikka en liiemmin arabeista tykkää. Poikkeuksia on", sanoin naurahtaen. Se kuulosti varmasti väkinäiseltä, mutta totta se silti oli ja tarkoitin sen lempeästi.

"Kiitos", sanoin Salliksi esittäytyeelle tytölle. Hymyilin hänelle ja käännyin sitten blondin pojan puoleen. "Ja sinä olet?" kysyin pojalta. Hän näytti aika ujolta, joten yritin muuntaa ääneni lempeämmäksi, kuin yleensä. Jäin katsomaan poikaa.

Vapunvietto tallilla ei kuulostanut lainkaan huonolta suunnitelmalta. Mitäpä muuta olisin tehnyt - ja oli mukava vihdoin viettää ihan kunnolla aikaa tallin tyyppien kanssa. Usein sitä oli tallilla niin kiinni omissa hommissa, ettei ehtinyt muutamaa virkettä enempää vaihtamaan.

Saavuin vintille vähän vaivalloisesti, sillä mukana oli laatikollinen pikkumunkkeja suoraan äidin vappukeittiöstä pihistettynä ja tarjottimellinen ihan omin käsin tehtyjä feta-pinaattipikkupiiraita. Niitä tasapainotellen heläytin tervehdyksen, joka oli vähän hutera ja venyvä: "Heee-ei!"

"Moi!" hihkaisin Eeville ja riensin sitten auttamaan häntä herkkujen kanssa. Vein munkit pöydälle ja nappasin samalla itselleni yhden.

"Ei sen kummempia, vähän pääsykokeet ahdistaa", vastasin Alanalle ympäripyöreästi. Eihän me niin kovin hyvin tunnettu että olisin viitsinyt alkaa kertoilemaan mahdollisista poikaystäväehdokkaista ja sen semmoisista. Valmalle ehkä, mutta meidän välit oli etääntynyt viimeisen vuoden aikana siihen malliin, etten enää oikein tiennyt miten suhtautua porkkaanpäähän.

Moikkasin Eeville muiden mukana ja katsoin kuinka nainen kiikutti pöydälle kasan herkkuja Nellin avustuksella.

Kapusin tallinvintille kahta ruokakassia toisessa kädessä ja mankkaa toisessa roikottaen.
"Täältä tulee ruokaa reippaille talkoolaisille!"
Näin kuinka monen kasvot kirkastuivat haistaessaan pizzan tuoksun. Vapputohinoiden järjestäminen oli ollut rankkaa ja monen vatsa varmasti kurni tyhjyyttään.
Levitin ensimmäisenä pöydälle neljä jättikokoista laatikkoa pizzaa, jotka höyrysivät vielä kuumuuttaan. Pizzakuski oli juuri hetki sitten tuonut ne pikkuisella mopedillaan.
"Tästä löytyy pizzaa joka lähtöön, on kinkkua ja jauhelihaa ja kasvisversiota ja ties mitä. Ja jos ei pizza maistu niin tässä on voileipätarpeita", auoin toista mukanani tuomaa ruokakassia. "Herkkuja unohtamatta tietysti."
"Ainiin ne lautaset unohtu, viititkö Nelli käydä hakemassa? Siellä tallituvan kaapissa pitäisi olla kertakäyttö lautasia ja haarukoita."

Oho, näemmä oli luvassa kunnon pidot! Hymyilin Eevi-Sofialle. Kuulin Nannan sanovan hiljaa jotain pääsykoeahdingosta. Olisinpa uskaltanut kysyä tarkemmin, mutta minusta tuntui, ettei Nanna haluaisi puhua henkilökohtaisia juttuja kaikkien kuullen. Tai ehkä ei enää minulle edes kahden kesken.

Silloin Aleksi ilmestyi oviaukkoon pizzalaatikot käsissään. Uohdin melankoliset mietteeni ja liityin pizzanhajun herättämään yleiseen hihkuntaan.
- Onkohan tää lahjontaa, vitsailin. Sitten taputin murisevaa mahaani.
- Mulla onkin ollut jo nälkä! sanoin iloisesti Oscarille.

Nelli saapui pian lautasten kanssa, ja parveilimme pizzalaatikoiden ääressä. Minä valitsin perinteistä kinkkuananaspizzaa ja istuin takaisin paikalleni syömään annokseni.

"Oh, good luck niihin", hymyilin Nannalle, ja hihkaisin Eevi-Sofialle tervehdyksen. Eevi oli helposti tästä porukasta se, jota sanoisin kaverikseni. Ainakin nyt. Brunette oli tuonut ruokaa, ja Aleksi hänen perässään toi vielä lisää.
"Ok, jos mä otan yhtään pitsaa, please slap me", pyysin. "En mä saa syödä näin paljon, varmasti oksennan treeneissä", naurahdin. Lauantai-iltaisin tehtiin aina ns. itsemurhasprinttejä, joita me joukkueen kanssa kutsuimme kansanmurhaksi. Sen takia tyydyinkin voileipätarvikkeisiin.
"Ja nyt kun me päästiin semifinaaleihin, everyone's on a diet", virnistin.

Kun olin hakenut lautaset jaoin ne kaikille ja melkein jokainen hyökkäsi pitsan kimppuun. Tungin itseni kinkku ananas pitsan luokse ja nappasin palan. Onneksi olin aika pienikokoinen, niin mahduin melko pienistäkin koloista. Iloisena rojahdin heinäpaalille ja aloin ahmimaan pitsaa.

Aleksin kantaman ruoan määrä sai mut pohtimaan, milloin viimeksi olin nähnyt niin paljon ruokaa kerralla - omassa sinkkutaloudessani ostosten koko ei ikinä ollut näin valtava! Alanan läpsäisypyynnöt kuittasin naurulla.
"Höpö höpö, en mä sua ala läpsimään, mutta voin antaa myötätuntoa treenioksetukseen", lupailin. "Mua on nyt purrut treenikärpänen uuden lajin myötä. Näkyy muuten mustelmien määrässä..."
Vilautin kämmenpohjaa, johon oli kumma kyllä tullut mustelma. En muistanut, että sellaista olisi tapahtunut koskaan ennen.
"Eikä ole ainoa. Mun kesärusketus voi tänä kesänä olla sinertävänsävyinen", povasin. "Ihanaa kuitenkin, että kesä tulee."
Tiedustelin lähelläolijoilta kesäsuunnitelmia.

Mä olin vaipunut omiin ajatuksiini porukan lisääntyessä, mutta kun vintti alkoi täyttyä erilaisilla ruuilla, mun mielenkiinto heräsi. Tiesin että Alana oli puhunut mulle jotain, mutta olin pyrkinyt neutraalisti ignooraamaan blondin kysymyksen. Toivottavasti se luuli etten kuullut tai jotain.
"Joo, niin mullakin", mutisin Valmalle ja kävin hakemassa itselleni lämpimänä höyryävän mozzarella-pitsan ja palasin sitten paikalleni syömään sitä. En voinut väittää ettei kotona olisi ollut hyvää ruokaa (Kodinhoitaja-Susan oli ihan ylivertainen ruoanlaittaja..), mutta en ollut syönyt aikoihin pitsaa.
"Tää on tosi hyvää", mumisin Valmalle ja haukkasin uudestaan mozzarellapitsastani.

- Totta turiset, mutisin suu täynnä pizzaa. Vilkaisin uteliaana ympärilleni. Olikohan meidän tarkoitus tehdä porukalla jotain yhteistä, kuten vaikka jo perinteeksi muodostunutta pullonpyöritystä?
- Täällä vintillä on kyllä tapahtunut kaikenlaista, sanoin hymyssäsuin, muistellen nostalgisesti vanhoja.

Hallavan vappuriehat olivat olleet erittäin mukavaa ajanviettoa ja oli mukava vihdoin viettää ihan kunnolla aikaa tallin tyyppien kanssa. Olin ehtinyt käymään vielä kotona vaihtamassa vaatteet hieman mukavampiin, ja nyt päälläni olikin tummanharmaat sukkahousut, pirteän keltainen vekkihame ja röyhelötoppi, jonka olin yhdistänyt lämpimän villaneuleen kanssa.

Kapusin vintille hymyissä suin ja tervehdin pirteään beccamaiseen tapaani muita. En tuntenut vielä kovinkaan monia tallilaisia, joten se oli vielä yksi syy olla innoissaan vappubileistä.
"Heippa! Ja sori kun oon näin myöhässä", sanoin ja istahdin inkkarireppuineni risti-istuntaan oranssihiuksisen tytön viereen. Katselin uteliaana ympärilleni ja yritin miettiä, kuinka monen olin tavannut aikaisemmin. En juurikaan ketään.

- Mooi, tervehdin ujosti Beccaa. Olimme muutama päivä sitten vaihtaneet pari sanaa tuvassa. - Sähän olit Becca, Lellun hoitaja? varmistin.

"Hahah, hyvä yritys, muttei ihan", naurahdin oranssihiuksiselle tytölle. Kun katsoin häntä tarkemmin, tajusin että olin tosiaan tainnut tavata hänet tallituvassa. "Mä siis omistan Lellun."

- Aaaa, sanoin nolona punastuen. - No, ihan muistin virkistykseksi, mä olen Valma, Dunjan hoitaja ja tässä on Oscar, Darcyn hoitaja, esittelin toisella puolellani istuvan pojan ja yritin unohtaa kömmähdykseni. - Kuinka kauan sä olet omistanut Lellun?

Toi oli srsly vahinko et kirjotin "hoitaja" xDDDD

Mä arvelin niin itsekin : D

Nyökkäilin, kun oranssihiuksinen esitteli itsensä Valmaksi ja hänen vieressään istuvan pojan Oscariksi.
"Lellu on ollut mulla vasta vähän aikaa, kun muutin Pronssijoelle", vastasin, kun Valma kysyi kauanko Lellu oli minulla ollut. "No mutta, keksittäisiinkö jotain mukavaa ajanvietettä?"

- Pullonpyöritystä, ehdotin puoliksi leikilläni. Vintillä vallitsi rento jutustelunporina.

Vilkaisin hymyillen Valmaa.
"No, miksei? Miltä pullonpyöritys kuulostaisi?", kysyin muilta ja tähyilin pöydälle, jos jostain ilmestyisi tyhjä pullo.

"Oi, mikä laji?" kysyin Eeviltä aidosti kiinnostuneena, ja jäinkin juttelemaan hänelle lisää omista harrastuksistamme (?). Itse asiassa siihen saakka, kunnes Valma ja paikalle ilmestynyt Becca kysyivät pullonpyörityksestä.
"Joo... vaikka", hymyilin hieman väkinäisesti. Olin juuri ehdottamassa, että juomapulloani, joka oli alhaalla lätkäkassissa Faen karsinan edessä, olisi voinut käyttää pullona ellei mitään muuta löytynyt, mutta kännykkäni pärähti soimaan erittäin epävireinen, Johanneksen laulama versio Poika saunoosta (poika oli varastanut puhelimeni ja säätänyt oman soittoäänensä parisen viikkoa sitten), joten jouduin vastaamaan. Varmasti koko tallivintti kuuli neljän teini-ikäisen pojan innostuneen kirkunan, jonka jälkeen ne huusivat kovaan ääneen kuinka voittaisimme kaiken.
"Shh, are ye guys tryin' to make me deaf? Olkaa nyt hiljaa, shut up, mä oon tallilla, täällä on ihmisiä. Moi Eero. Joo, kyllä mä tuun, ehh, en mä haluu tulla sun kyytiin, saatat tappaa mut, joo, come there then?" puhelin hiljaisella äänellä, hieman nolostuneena joukkuekavereilleni, ja vaelsin hieman kauemmaksi muista. Puhelun päätyttyä mutisin hiljaisen anteeksipyynnön kaikille jotka olivat kärsineet korvavaurioista, ja hymyilin huomatessani jonkun löytäneen tyhjän kokispullon.

Olin ollut viimeaikoina todella kiireinen, enkä harmikseni ollut ehtinyt viettää tallilla niin paljon aikaa kuin olisin halunnut. Nyt kuitenkin alkoi helpotta ja olin luvannut itselleni rauhalliset vappupippalot tallilla hallavalaisten seurassa. Olin hieman myöhässä, koska en millään osannut päättää mitä laittaisin päälle, mutta lopulta olin vain sujauttanut ylleni rennon värikkään tunikan ja raidalliset legginssit. Pitihän vappuna väriä olla.

Kun olin syöttänyt Mirrille valtavan kasan porkkanoita ja kuivaa leipää, lähdin hiippailemaan ääntä kohti, tallin vintille. Puheensorinan määrää tulkiten siellä oli sakkia ihan mukavasti. Kiipesin tikkaat ylös ja lämmin ilmapiiri sai minutkin hymyilemään leveämmin. Vintin oli täyttänyt pizzantuoksu.

"Heipsanssaa ja hyvää vappua kaikille!" tervehdin kaikkia iloisesti ja potkaisin jalkoihini leijaillutta ilmapalloa leikkisästi muita kohti. Se kuitenkin sai osuman terävästä heinänkorresta ja poksahti äänekkäästi säikäyttäen minut pieneen kiljahdukseen asti. Säikähdyksen jälkeen vintin täytti lämmin nauru.
Mihin mahdunkaan istumaan...

Paljastettuani Alanalle aloittaneeni pitkän haaveilun jälkeen tankotanssin juttelimme hetken harrastustaustoistamme, kunnes porukka alkoi tohista. Oli ehdotettu pullonpyöritystä. Pullonpyöritystä! Nauratti.

"Miksi ei! Mä en edes muista, milloin viimeksi... tää on vähän näitä 'silloin kun minä olin nuori' -juttuja", vitsailin. Olin ehdottoman oikeutettu vitsailemaan ikäasioista, olinhan jo pahasti seniorikastia. Toivottavasti en liian pahasti.

"Noniin, aloitetaanpas sitten", naurahdin ja asetin kokispullon valmiiksi keskelle. "Keitä on mukana?"

"Mä", sanoin pullonpyöritys juttuun. Täällä oli todella hyvä ja rento meininki. Nautin puhe seurasta, laumasilu kun olin. Iloisesti puhuin kaikkien kanssa. Edes se ujo poika, joka ei ollut uskaltanut kertoa nimeään, oli joutunut puhetulvani jalkoihin. Riensi pullonpyöritys rinkiin.

Mä huomasin omaksi painajaisekseni, että mun ympärille alkoi pikkuhiljaa muodostumaan rinki. Pullonpyöritys-rinki. Myös se brune, joka oli hetki sitten yrittänyt saada muhun jonkinmoista kontaktia, päätti liittyä mukaan peliin. Mä vilkaisin hätääntyneenä Valmaa, ja yritin sniikisti lähteä hinautumaan kauemmaksi ympyrästä. Jos haen ruokaa ja jään yksin ahmimaan omaa vappuannostani, niin ei kai kukaan ihmettelisi?

"Pullonpyöritystä? Oon ehdottomasti messissä!" hihkaisin ja ujuttauduin rinkiin. Vintillä oli paljon uutta väkeä, johon en ollut vielä ehtinyt tutustua, joten pullonpyöritys olisi mainio tapa rikkoa vähän jäätä. Otin tietysti myös kasvispizzaa suun täyteen, ennen kuin asettauduin mukavaan risti-istuntaan innostuneena odottamaan pelin alkua.

Astelin rauhallisesti kohti tallin vintin portaita. Olin käynyt kotona ja saanut juuri Novan harjattua. Oikeastaan ihan hyvä, että pääsin nyt tallilla viettämään aikaa hyvässä porukassa ja pääsisin aina välillä katsomaan Novaa. Tamman synnytys oli todella lähellä ja minun pitäisi lähipäivät olla tallilla melkein jatkuvassa valmiustilassa.
Ensimmäiseksi tallin vintillä huomasin suuren ringin, jossa näytti juuri alkavan pullonpyöritys-peli. Hitsi, manasin äänettömästi ja seurasin katseellani, kun muutkin huomasivat minut. Pullonpyöritys ei kuulunut suosikkijuttuihini, mutta toisaalta muut eivät tunteneet minua, enkä minä heitä, joten ehkä voisin heittäytyä vähän. Siispä päätin ottaa kertakäyttölautasen, mättää siihen kasan sipsejä, kaataa mukillisen limsaa ja istahtaa rinkiin, johon minulle tehtiin mukavasti tilaa.