Perjantai ilta klo: 21 ->

-Jees, taputin tammaa ja hyppäsin pois selästä.
Talutin Astan talliin ja riisuin kamat pois nopeasti että Asta pääsisi rentoutumaan. Vein tavaroita satulahuoneeseen.

"Hienoa, Celle", kehuin hihityksen lomasta ja nostin jalustimet. Löysäisin vyötä ja lähdin taluttamaan raudikkoa sisään. Sen karsinalla riisuin varusteet ja jätin hetkeksi oven taakse kun lähdin palauttamaan varusteita ja pesemään kuolaimia.

Nyökkäsin Narnialle ja liu-uin sitten alas Tintun selästä. Tamma oli nukahtamispisteessä ja löntysteli viimeisillä voimillaan perässäni talliin, jossa laitoin sen omaan karsinaansa.

Kiitin Halia ja annoin tämän hieroa silmäkulmaansa takkiini. Löysäsin vyön ja nostin jalustimet ylös, ja lähdin sitten taluttamaan tammaani kohti karsinaa ja siellä odottavian heiniä.

Riisuin tammalta varusteet ja aloin sitten harjaamaan Halia, joka oli alkanut mussuttaa heiniään.

Kun käteni olivat tyhjät, laskin otsalampun ja liivin pöydälle, jonka jälkeen riisuin kypäräni ja kävelin vessaan avaamaan hiuksiani poninhännältä. Kun tulin, olivat mustat hiukseni jälleen auki, ja siirryin Cellen karsinalle pikaharjaamaan ruunaa. Tyrskin yhä yksinäni ruunaa harjaillessa...

Heeei, laitan kohta Diaryyn tarinani, jonka kirjoitin tänään. Käykää lukemassa ihan kohta
noni, Eli Dear Diaryyn -->

Talutin Pinkin muiden perässä talliin ja hellin sitä samalla kun poistin varusteet. Tarjosin tytölle lämmintä melassivettä ja harjasin vielä ennen kuin loimitin sen talliloimella.

Harjattuani tammani, laitoin sille talliloimen ja jäin vielä hetkeksi silittelemään sen kaulaa.

//jep jep Mikki!

Saatuani Tintun hoidettua, suuntasin kulkuni Pinkin karsinalle.
"Kiitos siitä aikaisemmasta. En tajua miten nopeasti pystyit reagoimaan, se oli hurjan hienosti tehty", hymyilin vaisusti pojalle vilkuillen omia kenkiäni.

Annoin vielä ison halin Pinkille ja huomasin Nannan takanani.
"Eipä tässä mitään", sanoin yhtävällisesti hymyillen, mutta punastuin heti kun muistin että juuri Nannan edessä Aliisa nöyryytti minut.

Huomasin Mikin punastuvan ja tajusin saman tien, mitä poika ajatteli. "Älä välitä siitä.. aamuisesta. Se oli aika ilkeästi tehty siltä kaveriltasi.. Vaikka eihän minua haitannut... nähdä tatuointisi siis", kakeltelin punastellen.

En keksinyt oikein tekemistä, mutta möngin tuskaisen hitaasti lähimmän heinäpaalin luo ja kääriydyin lämpimään fleecehuopaani sen päälle. Retki oli vienyt minulta energia toimia, mutta tunti siltä kuin olisi voinut puhua ikuisesti... mutten uskaltanut häiritä ketään, kun olin vain sellainen.

Tusin kehoni ylikuumentuvan ja oli vähällä etten sanonut jotain tosi typerää.
"No, tuota, okei", sanoin Nannalle ja yritin hillitä vaivaantuneisuuttani.
"Jänistä en kyllä näytä", lisäsin nopeasti, mutta kaduin sitä saman tien. Ei minun kuulu ajatella niin pitkälle, hyi Mikki hyi, sätin itseäni ja mietin yrittäisinkö vielä korjata tilanteen. Uskoin kuitenkin pääseväni vähemmällä kun keskityin haromaan hiuksiani.

Poistuin Halin karsinasta ja huikkasin tallilaisille moikat, muistuttaen heitä valojen sammuttamisesta ja paikkojen lukkoon laittamisesta. Emmi varmaan jo odotteli kotona...

"Okei", hymyilin pojalle kun en oikein muutakaan keksinyt sanoa.
"Millä kyydillä menet kotiin?"

"Menen Aatoksen jopolla, se keltanen kämänen tossa tallin seinustalla, olet varmaan huomannut..." vastasin ja ihmettelin hetken tytön kysymystä.

Äh. Vastoin itseäni - vastoin luontoani - en voinut muuta kuin kävellä konemaisen kankeasti kahden toisen luo. Keksisien nyt jotakin hyvää ei-tungettelevaa...
"Mun kyyti ei ole vielä tulossa, onko teidän?" kysyin ehkä hieman tungettelevalla äänellä, jota kaduin heti perään. Typerä, typerä, typerä minä.

"Tuota.. kun bussit eivät varmaan kulje tähän aikaan yöstä.. ja vanhempani.. niin.. he eivät.. tai siis.. he eivät voi hakea minua", selitin pojalle. En pystynyt kertomaan totuutta, sillä se oli liian henkilökohtaista.

"Nanna, jos jaksat odottaa niin meiltä voi saada autokyydin", sanoin nyt jo reippaammin tytölle.

"Voi, se olisi tosi mukavaa! Kiitos Narnia. Asun ihan tuossa kylän keskustassa", hymyilin aurinkoisena tytölle.

En tiennyt mitä sanoa, olisiko pitänyt pyytää tyttö yöksi luokseni. Siellä oli se Aliisakin ja juoppo Aatos.
Kuullessani Narnian ehdotuksen, helpotuin syvästi.
Pääsin pälkähästä.
"No, hyvä näin", sanoin ja olin iloisempi mitä päältäpäin näytti. Olin täysin turta tältä päivältä, ja jos Aliisa olisi hereillä... tai nukkuisi SÄNGYSSÄNI...

Ihmettelin helpottunutta ilmettä Mikin kasvoilla, mutta hymyilin Nannalle.
"Ei siinä mitään. Mäkin asun siinä aika kulmilla", sanoin. "Kunhan et oo allerginen koirille tai yli-inoisille äideille?" kysyin vielä ja naurahdin itsekseni. Tiesin että äiti olisi heti vastassa ja sanoisi että oi kiva kun meidän muru saa uusia ystäviä, onneksi se ei ole vielä siinä vaiheessa että tois niitä poikia, se vuodattaisi. Äiti luulee että 15-vuotiaat tytöt ei ajattele poikia. Mutta se on väärässä.

[ Olisin voinu vielä jatkaa =( ]

// ei pysty... kuolen väsymyksee ja huomen on filmfest, eli katotaan siis koko yö kauhuleffoja. Pitää ladata akkuja :-D