Perjantai klo: 14 ->

Puuhailua hevosten ja tallilaisten kanssa. (:

//HOX! Vaihdoin ajan klo 14 ->

Kääk! Melkein missasin, mutta messissä ollaan

Koetan ehtii :-)

Olin tallituvan ruokakomerossa. Istuin keksipurkin päällä ja mussutin piparinpuolikasta. Iltapäivä oli sujunut melko verkkaisesti, muta kohta tohina varmaan alkaisi. Sitten pääsisin suorittamaan tämän päivän tehtävääni!

Heittäydyin väsyneenä, mutta onnellisena tuvan sohvalle. Olin vihdoin saanut valmiiksi merensinisen villapaidan, josta oli tullut täydellinen. Merensininen oli tullut minulle hyvin rakkaaksi väriksi, kun olin tavannut erään tietyn tyypin...

Saavuin talliin. Äiti oli äsken heittänt minut autolla tänne kauppaan menessä. Talli näytti hiljaiselta. Kello oli vasta aika vähän. Pian saapuuisi joku kuitenkin. Astelin hiljaisen käytävän läpi tallitupaan. Siellä oli joku.
- Jaa Valma se siellä!

- Mä täällä, vastasin pelästyneelle Lotalle.

Kuulin ääniä. Jotkut olivat selkeästi saapuneet tupaan. Raotin pikkuisen kaapin ovea, jotta pystyin vakoilemaan talliväen menoa.

- Missä kaikki on?

- En mä tiedä. Ne ei oo vielä tullu.
Kohautin olkapäitäni.

Hei, ihmiset, tulkaa nyt ropettaan! Mä tiedän, että te ootte siellä. On tylsä ropettaa sellasen henkilön kaa, joka istuu IRL metrin päässä musta...

Astuin tallitupaan kirpeästä pakkasesta.
"Moi Valma, moi Lotta" hymyilin, ja istahdin voipuneena sohvalle. "Kohta pitäs mennä juoksuttaan ja ratsastaan Snez. Ei jaksa!"

Lumi oli takertunut kenkiini, kun kompastelin tallitupaan. Olin ottanut taas aamiaisen mukaani, sillä olin nukkunut pitkään. Maha kurni, mutta illan odotus peitti sen taakseen. Tallituvassa oli Valma ja Lotta ja Salla.
"Salut!" sanoin iloisesti. Valma. Jes. (;

- Moi! Mä voin tulla auttaan.

Mikki!
- Moi, sanoin sekä Sallalle että Mikille ja yritin kuulostaa tavalliselta. Vielä mitä! Tunsin, kuinka väri levisi poskilleni, ja käännyin nopeasti poispäin.

Hyppäsin alas kaapista ja piilouduin sohvan taakse. Kohta alkaisi tapahtua! Rakastavaiset olivat vihdoin yhdessä ja pahin mustasukkaisuuden ilmentymä heidän kanssaan samassa tilassa.

Huomasin Valman punastuneen. Olin ehkä itsekin. Kävin kuitenkin istumaan tyttöä vastapäätä ja hymyilin kaikille.

- Mitä tänään tehdään? kysyin mahdollisimman normaalilla äänellä. Mahtava päivä tänään!

"Niinpä, onko ideoita?" kysyin muilta. Toisaalta minulle kävi mikä vain.

Kalpenin totaalisesti, ja hiljenin samantein. Käänsin katseeni kaukaisuuteen, ja yritin pidätellä kyyneliä.

- Mennäänkö taas totuutta ja tehtävää, ehdotin puolileikillisesti mielessäni eilisillan Gangnam Stylet. Toisaalta olisin voinut vain istuskella sohvalla kaikessa rauhassa.

Käännyin Sallaa kohti. Voi ei! Oli hankalaa olla Mikin ja Sallan kanssa samassa huoneessa samaan aikaan.
- Salla? kysyin epäröiden.

Haa! Draamaa! Kihertelin yksikseni sohvan takana.

"Sopii", sanoin hilpeästi ja istuin kädet ristissä sylissäni. Tänään olin niin hilpeällä tuulella, kuin ikinä voisin olla.

- Mennään vaan.

- Salla? Tuutko mukaan? kysyin huolestuneena. Hyvä tuuleni oli tiessään, en kestänyt katsoa, jos joku loukkasi tunteensa minun takiani.

- Oke, onks täällä pulloa?

Hymyilin Lotalle. Ymmärsin kyllä Sallaa, mutta minulle tuli paha olo eniten siitä, että Valma tunsi syyllisyyttä. Hän ei ollut tehnyt mitään väärää.
"Ehkä tuolla jossain, käynkö etsimässä?" kysyin Lotalta.

"Voin mä lähtee juoksuttaan sitä Snezanaa.. mä tiedän että oon viimenen ihminen jonka te tänne nyt haluatte"
Totesin, oikein edes kuuntelematta mitä muut åuhuivat. Hyvä tuuleni? Poispyyhitty.

- Salla, sanoin anovasti. - Älä mene minnekään.

Bussi oli heittänyt minut hetki sitten maalaismiehentien risteykseen ja olin nyt tallinpihassa. Hiutaleita sateli hiljalleen kohti maata ja jäin hetkeksi ihastelemaan maailman kauneutta. Hevoset käyskentelivät tarhoissa ja maailma oli hiljaa. Vedin syvään henkeä ja avasin sitten tallituvan oven. Siellä oli melko paljon porukkaa. Menin omalle kaapilleni ja jätin tapani mukaan takkini sinne.
Kuulin Sallan kommentin ja tuhahdin. Eihän täällä kukaan ketään tuntunut kaipaavan. Paitis kaikki Mikkiä, mutta sehän oli minulle ihan se ja sama.

"Ei mulla oo mitään sua vastaan", sanoin Sallalle hämmentyneenä. Mitä hän oikein kuvitteli? Kaikki oli hänen päänsä sisällä.

Astelin tallitupaan sisään posket punaisina.
"Moikka", sanoin hymyillen Mikille, Valmalle, Sallalle ja Lotalle ja astelin kaapilleni. Avasin lukon, ja taioin hirvittävän paksusta kassistani tummansinisen samettipuvun, jossa oli kyynärpääpituiset hihat ja swarowski-kristalleja kaula-aukon ympärillä. Olin toiminut vasten luontoani ostaessani tämän mekon, mutta se oli täydellinen! Ballerinat sentään olivat minuntyyliseni, niissä oli pieni rusetti sekä kermanvaaleita pilkkuja. Hiukseni olin taikonut ranskalaiselle letille. Hymyilin muille ja istuin pöytään Valman viereen.
"Ihana paita!" kehuin Valmaa hymyillen.

- Ei mullakaan, sanoin. Silloin Nanna tuli sisään. - Moi, sanoin nopeasti ja käännyin taas Sallaa kohti. - Salla, mä en halua, että kenelläkään on paha olo mun takia.

- Salla me halutaan sut mukaan, sanoin anovasti.

Hymyilin Inkalle.
- Säkin tulit. Ja kiitos. Sulla on ihana mekko.
Odotin yhä, että Salla puhuisi.

- Vaude mikä mekko! Rohkea valinta.
Katsoin Inkan pukua kateellisen.

Ymmärsin heti mistä puhuttiin. Se oli jotenkin tullut tavaksi Sallalle. Esittää sellaista, että tuo luulee että häntä ei kaivattaisi lainkaan.

Olisin halunnut olla iloinen ihmisistä, jotka ympäröivät minua, mutta tunsin kamalaa syyllisyyttä. Olin kaikkien silmissä ilonpilaaja... ainakin aina kun joku pahoitti mielen takiani.
Tervehdin Nannaa ja Inkaa ja yritin näyttää iloiselta. Tunnelma ei ikinä pääsisi kohoamaan.

// Valma ihan oikeesti! Se ei oo sun vika! Jos jotakin pitää syyttää niin mua.

Istuuduin sohvalle ja pistin napit korviin.

"Kiitos. Teilläkin on varmaan hienot mekot. Ei ollu yhtään mun tyyppinen valinta, mutta rakastuin tohon väriin", kerroin Valmalle ja Lotalle. En oikein perustanut niistä kristalleista, mutta...

Kiipesin sohvan selkänojaa pitkin ja hyppäsin Nannan taskuun. Sieltä oli hyvät näkymät kaikkialle.

Katsoin heitä surullisin silmin. "Okei, mä tulen." Tiesin että Valma ja Mikki olisivat halunneet minut parisuhdettaan sotkemasta, mutta koska Inkakin oli saapunut, päätin jäädä.

Totah, mulla vaan kestää vastata, kun pelaan samalla

- Tehdäänkö sittenkin jotain muuta kuin pullonpyöritystä? ehdotin väsyneenä näihin sotkuihin. - Mennään vaikka haukkaamaan happea ja lähdetään kävelemään jonnekin.

"Ette tiedäkään mitä mä aion laittaa päälle", sanoin vihjailevasti ja yritin keskittyä johonkin muuhun kuin Sallaan. Olin sellainen tyyppi, joka ei pelkää revitellä vaatteillaan tällaisissa tilaisuuksissa. (;

// nii se kyl on..

- Ainaki vähän väriä tarvittas ilmapiiriin, sanoin.

- No mitä? kysyin uteliaana Mikiltä.

- Mulla on semmonen pinkki mekko ja äiti onnistu jollain tavalla laittaa mun hiukset nutturalle, sanoin innostuneena.

"Hehehee, näätte sitten! Haluutko Valma muuten ratsastaa mun kanssa Pinkillä esittelykierroksen? Sillä on upea suomenlippuloimikin", yllytin Valmaa. Toivoin todella, että hän suostuisi.