30.11.2013 Valmennus kaikentasoisille by. Sussu

30.11.2013 Ajattelin nyt pitää hoitajille ja yksityisten omistajille valmennuksen, jonne on todellakin kaikentasoiset ratsastajat tervetulleita. Aluksi suunnitelmissa olisi hioa ihan perusjuttuja, jonka jälkeen kokeillaan haastavampiakin juttuja ihan kaikkien tason mukaan. Loppuun jokainen saa ratsastaa Helppo C tai Helppo B kouluradan mun ohjeiden mukaan, eli ratoja ei tarvitse etukäteen opetella Tunnista siis te kaikki kirjoitatte pienen tai hieman isommankin tarinan siitä, miten tunti teidän osaltanne meni. Alla tunnin kulkuun liittyviä asioita, jota voi käyttää hyväksi maksutarinoissa. Maksuksi kelpaa myös kuva!

Tunnin kulku:
- Aluksi kokoonnutaan normaalisti maneesiin kaartoon, jonka jälkeen otetaan alkukäynnit pitkin ohjin. 
- Vähitellen kootaan ohjat käsiin ja aletaan jumppaamaan hevosia ympyröillä. Kolmikaarista kiemurauraakin otetaan. Käynnissä taivuttelua siis molempiin suuntiin. 
- Ravissa otetaan kahdeksikolla taivutteluja ja tempoa pyritään hieman vaihtelemaan. Ravissa otetaan kahdeksikon lisäksi pohkeenväistöjä molempiin suuntiin. 
- Laukassa otetaan erikokoisia ympyröitä ja temponvaihteluita. 
- Laukkojen jälkeen jokainen saa valita kumman kouluohjelman haluaa ratsastaa. Rata ratsastetaan sitten yksi kerrallaan. Yhden ratsastaessa rataa, muut odottavat toisessa päädyssä. 
- Ratojen jälkeen itsenäiset loppuverryttelyt ravissa hieman pidemmällä ohjilla. 

Kaikki saavat osallistua omalla hevosella tai hoitohevosellaan. Mukaan otetaan 7ratsukkoa tällä kertaa. 
Maksaneet sinisellä ;) 
Osallistujat: 
Aleksi - Hali
Mikki - Pico
Topias - Kyyhky
Maikki - Asta
Valma - Nikita

Minä mukaan :))

Topias, kenet haluat ratsuksi? Kyyhkyn varmaan

Minäkin voisin ehkäpä tulla (: Picolla tietty

Heitä Maikki mukaa,  sillä mennään mikä tulee.



/Jees Aleksi hyvä pointti. Maikki osallistuu jos tilaa riittää

Muistakaas sitten, että valmennukset on suunnattu pääasiassa yksäreiden omistajille ja kilpailuihin tähtääville tasokkaille ratsastajille. Ja valmennuksissa hankitaan yleensä neuvoja juuri sillä omalla hevosella ratsastamiseen, eli jos sinulla ei ole juuri sitä yhtä hevosta, jonka kanssa haluat kehittyä ja tähdätä kilpakentille, ovat ratsastustunnit sinulle sopivampi paikka. (:

Ihan näin tälleen välihuomautuksena.
Jos on paljon halukkaita, niin sussu voi sitten laittaa etusijalle ne joiden kohdalla nää kriteerit täyttyävt (miulta voi kysyä apua) (:

Joo jos tänne ei tuu satamäärin porukkaa, niin mä tulisin mielelläni:) Sussu saa päättää, eli mä siis kyttään vapaata paikkaa.
Koska alan pikkuhiljaa siirtymään poneista heppoihi, nii Darcy tai Nikita vois olla mukava.
Eli tosiaan, jos moni yksärinomistaja päättää haluta mukaan, niin mä jätän väliin, en pahastu n__n

Kattelen nyt kaikki halukkaat eka ja sitten päätän ketkä pääsee messiin Yksäreitten omistajat laitan kuitenkin heti mukaan.

joo Kyyhkyllä :))

Jei! Ilmottautuminen on nyt päättynyt ja kaikki halukkaat mukana. Maksuja oisi sitten kiva saada tähän toppaan Ei kuitenkaan turhaa kiirettä!

Myhäilin itsekseni laittaessani Halia kuntoon. Tammalla olisi yllätys edessään tiistaina. Varmaankin melko miellyttävä yllätys… niin tammalle kuin tallilaisillekin.

Sussu odotti meitä jo maneesissa taluttaessani Halia muiden mukana kaartoon. Olin melko innoissani valmennuksesta, sillä olihan se mukavaa saada välillä uusia näkökulmia omaan tekemiseen.
Hali tuntui melko mukavalta jo alkukäynneissä. Se liikkui pohkeesta eteen ja meni syvälle kulmiin sen enempää ohjailematta. Pikkuhiljaa aloimme kerätä ohjia ja tamma jännittyi tavalliseen tapaansa. Pidin tuntuman kuitenkin melko hentona ja ratsastin kunnolla eteen. Vähä vähältä tamma rentoutui ja alkoi tulla kuolaimelle laajojen kaarevien urien myötä. Pidin taivutuksen aluksi melko pienenä, mutta tamman vetristyessä aloin vaatimaan enemmän, ja ennen ravityöskentelyä olinkin saanut tamman venyttämään kunnolla molempia kylkiään.
Ravissa siirryimme työskentelemään kahdeksikolle. Taivuttelin sekä ulos että sisäänpäin ja ratsastin aina päädyissä tammaa reilusti eteen. Hali alkoi polkea kunnolla takajaloilla alleen ja sain vihdoin kerättyä ohjat normaalille tuntumalle tamman jännittymättä ja pystyin pikkuhiljaa myös kokoamaan tammaa. Teimme paljon temponmuutoksia kootusta ravista lähes keskiraviin kahdeksikolla ja jossain vaiheessa otimme myös pohkeenväistöt mukaan. Tuttua hommaa Halille. Pohkeenväistöt jumppasivat tammaa vielä entuudestaan ja olisimme olleet vaikka valmiita kouluradalle. Kehuin tammaa ja siirsin hetkeksi käyntiin.
Muut jatkoivat vielä tehtävää hetken ja sitten aloitimme laukkatyöskentelyn.
Ratsastin ensin pari kierrosta kunnolla eteen tehden pääty-ympyröitä, ja kun tamma alkoi olla kunnolla pohkeiden välissä ja kuolaimella, aloin koota tammaa ja rupesin ratsastamaan voltteja. Tätä Hali ei pitänyt ollenkaan hyvänä ideana vaan osoitti mieltään pienillä pukeilla. Ratsastin kuitenkin kylmän viileästi pohkeesta eteen ja vaadin tammaa kokoamaan voltilla. Kyllä se siitä lähti. Pian tamman laukka oli korkeaa ja lyhyttä, ja rullasi pyöreänä eteenpäin. Kehuin ja vaihdoin sitten suuntaa lävistäjällä. Pidäte, pidäte, uusi sisäpohje ja laukka vaihtui. Taputin tammaa, sillä laukanvaihdot eivät olleet tamman parasta osaamisaluetta. Päästin Halin taas tässäkin suunnassa ensin keskilaukkaan, joka oli ehdottomasti tamman lemppari koululiike, minkä jälkeen aloin taas koota ja tehdä voltteja.
Laukkatyöskentelyn jälkeen otimme hetkeksi käyntiin ja annoin Halin seurata ohjaa eteen alas. En kokonaan päästänyt tuntumaa, sillä kohta olisi minun vuoroni ratsastaa koulurata. Edellisen tullessa lopputervehdykseen, keräsin ohjat taas lyhyiksi ja lähdin suorittamaan KN Specialia, mikä on ehdottomasti inhokkiratani. Hali oli kuitenkin tuntunut tänään aivan upealta, joten uskalsin ottaa haasteen vastaan.
Hyvinhän se sujui. Laukka ja käyntiosuudet menivät meillä aina hienosti, mutta ravissa tehtävät kiemuraurat ja voltit menivät jostain syystä aina enemmän tai vähemmän penkin alle, mutta ei kuitenkaan tällä kertaa. Hali oli hyvin pohkeen edessä, eikä noussut pois kuolaimelta asetuksen ja taivutuksen vaihtuessa tavalliseen tapaansa. Radan jälkeen pystyin täysin tyytyväisenä taputtamaan tammaa ja antamaan sille pitkät ohjat.
Kävelimme sen aikaa kun loputkin ratsastivat ratansa ja otimme sitten vielä loppuravit. Ravailimme melko pitkällä ohjalla ja tamma seurasi kuolainta hienosti eteen alas. Teimme paljon laajoja kaarevia uria ja taivuttelin Halia reilusti molempiin suuntiin.
Valmennus oli erittäin onnistunut ja naamaltani loisti tyytyväisyys kiittäessäni Sussua.

Tärisin hermostuksesta noustessani reilusti Dunjaa isomman Nikitan satulaan. Tämä oli ensimmäinen kerta kahteen vuoteen, kun ratsastin yli 160-senttisellä hevosella.
Selässä tunsin olevani ainakin metrin korkeammalla kuin mitä Dunjan satulassa. Taputin Nikitaa jännittyneenä. Herkkä kimo tietenkin aisti jännittyneisyyteni ja otti pari sivuaskelta.
- Soo, tyttö, mutisin ja aloin säätää jalustimia.
Sussu oli suositellut Nikitaa minulle. Hän oli sanonut, että kertomani perusteella se sopisi minulle täydellisesti.
No, heti, kun lähdin käyntiin pitkin ohjin, minun täytyi myöntää, että Nikitan pehmeä askellus oli aivan toista kuin Dunjan tikutus. Ottaessamme alkukäyntejä tunninpitäjä Sussu selosti lyhyesti tunnin ohjelman.

- Tän tunnin lopuksi olis tavoitteena jokaisen ratsastaa joko helpon C:n tai helpon B:n tasoisen kouluohjelman. Mutta ei paineita, mä neuvon radan, ei tarvitse itse muistaa. Jotta saatais kaikille hyvä kokemus radasta, niin lämmitellään hevoset mahdollisimman hyvin ja yritetään tehdä niistä notkeita ja kuuliaisia. Ottakaapa vähän ohjia!
Kokosin ohjia äärimmäisen varovasti. Nikita reagoi heti hakemalla tuntumaa oma-aloitteisesti. Mahtavaa! Jännitykseni haihtui tyystin. Karsinassa Nikita oli luiminut, mutta ratsastettaessa se oli koko ajan suloisesti valmiina ottamaan käskyjä.
Sussun ohjeistamana lähdimme tekemään voltteja ja kiemurauraa. Nikita oli tavallaan ketterämpi ja pehmeämpi kuin Dunja.
- Valma, muista ulko-ohja ja ulkopohje, niin Nikita kääntyy paremmin kaarelle. Sillä tavalla, että se hevonen ei vain suorana hyrrää kaarella, vaan menee vähän mutkalle. Hyvä!

Näin itseni ja Nikitan maneesin peilistä. Nikita kulki muodossa. Minä näytin sen selässä juuri sopivanmittaiselta, en liian lyhyeltä tai liian pitkältä. Hymy kohosi huulilleni. Tältä tuntui ratsastaa oikeasti, sopivankokoisella hevosella.
Käynnin jälkeen nostimme ravin. Nikitan hirvenharppaukset olivat heittää minut alas.
- Tiedän, että sä oot tottunut Nikitaa pienempiin ratsuihin, Sussu huikkasi. - Suosittelen keventämistä.
Kevennystahdin löytyminen vei aikansa. Loppujen lopuksi se oli paljon, paljon helpompaa kuin Dunjan ravi.
Minä ja Nikita teimme kahdeksikon Mikin ja Pinkin jälkeen. Sussu huuteli kentän keskeltä "lisää" tai "vähennä". Nikita totteli auliisti.
- Muista ravissakin ulkopohje ja -ohja, Sussu kehotti. Se olikin reilusti vaikeampaa keventäessä. Koska en yleensä keventänyt, unohdin aina kevennyksen vaihtamisen.
Hiukan reippaammassa ravissa Nikita liiteli. Odotin ihme kyllä innokkaasi laukkaa.

Pohkeenväistöt tuottivat minulle ja Nikitalle ongelmia. Sussu ohjeisti meitä ensin harjoittelemaan käynnissä. Silloin väistökin onnistui.
- Hyvä. Muistat vaan tarkat avut ja tällä kertaa sisäpohkeen. Olis hyvä, jos sä pystyisit väistön aikana lopettamaan kevennyksen. No niin, ravi!
Tunsin itseni kumipalloksi Nikitan kapeassa selässä. Pompin melko holtittomasti satulassa, eikä raviväistöstä tullut mitään kuin vasta kymmenennellä yrityksellä, kun ehdin tottua Nikitan huikeisiin askeliin. Saimme Sussulta paljon kehuja.
- Sitten laukkaa, Sussu huikkasi. - Tehkää erikokoisia ympyröitä, mutta muistakaa pitää välimatkat, ettei tule törmäyksiä.
Kuullessaan sanan "laukkaa" Nikita nosti innoissaan päätään. Kun sitten edellämme Kyyhky nosti laukan, olin taas lentää selästä. Nikitan laukka oli hurjaa, nopeaa ja älyttömän keikuttavaa. Käänsin nopeasti voltille välttääkseni Kyyhkyn perään laukkaamisen.
Hetken laukattuamme Nikitan tahti tasaantui. Se kuunteli taas kiltisti apujani. Käänttelin erilaisilla kaarilla ja kokeilin vähän vastalaukkaakin. Se sujui kuin unelma.

- No niin, nyt aloitetaan ohjelmat. Ensin Maikki ja Asta. Muut menevät tuonne toiseen päätyyn.
Vuoroni tuli nopeasti. Minua pelotti hiukan ratsastaa muiden edessä kokonainen koulurata. Valitsin silti helppo B -radan, olihan oikea tasoni helppo A.
Se oli ehdottomasti elämäni onnistunein koulurata. Nikita oli mahtava. Menin välistä sekaisin, kun Sussu luetteli kirjaimia ja ratsastusradan teitä, mutta lopputervehdyksen jälkeen saatoin ylpeänä taputtaa Nikitaa.
- Hyvä tyttö, lepertelin. Olimme viimeiset, joten pääsimme heti tekemään loppuverkkaa. Päästin ohjia sormieni välistä. Nikita vaikutti tyytyväiseltä ja levolliselta.
Dunja oli ehdottomasti maailman suloisin ja ihanin poni, mutta Nikita oli kokonsa ja ratsastettavuutensa puolesta kuin luotu minua varten.

Kiitos tunnista Sussulle!

Ihanat maksut Aleksilla ja Valmalla :) 
Vielä toivoisin että muut saavat makseltua

Tässä tää maksu, piirsin tällasen hmm.. kuvan. No, ei tarvitse siis kommentoida, miten näillä valmennuksilla nyt on tapana. Mutta hyvinhän Pinkki meni, vähän levoton, koska maneesissa oli paljon porukkaa, mutta hyvä fiilis jäi (:

Mikillä ihana maksu :3 

Vielä jos Maikilta ja Topiakselta maksut saataisiin!


edit// Maikki, tämä selevä

Koulua, vai enemmänkin nyrpeää katsetta ja vääntämistä?

Talutin Astan muiden mukana kaartoon. Jännitin hieman sillä Sussu opetti meitä. En ollut ennen Sussun tunnilla tai valmennuksessa joten tämä oli uusi kokemus. Hyppäsin tyynen Asta ponin selkään ja lähdin köpöttelemään.

Astaa on vaikea saada taipuisaksi joten aloitin melkein heti taivuttelun pitkin ohjin. Tein voltteja ja päätyympyröitä aluksi. Asta oli tahmea ja sitä joutuikin hoputtamaan välillä raipalla. Sussu alkoi kertomaan taivutelessamme tunnin aihetta. Kun kuulin lopun olin ällistynyt. En en varmasti mene kouluohjelmaa. Jatkoin hommia Astan kanssa ja siiryimme tekemään kolmikaarista.

Siiryimme kevyt raviin, ja aloimme tekemään kahdeksikkoa. Ekaksi etsin Astan kanssa rytmin joka löytyi helposti. Tämän jälkeen aloin hidastamaan volteilla ravia reilusti, ja vuorostaan lisätä lävistäjillä. Asta kulki kuin mikäkin ässä. Se oli asetuksia vastaan ja luikerteli pois kahdeksikolta, häiritsimme vain muiden tuntia, onneksi Sussu osasi puuttua ongelmaamme, ja pikku hiljaa tunti alkoi sujua. Asta oli vähän vasta hakoinen ja minä olin kova kätinen, ei hyvä yhdistelmä

Laukkaamaan, toivottavasti se edes onnistuisi. Nostin Astalla laukan ja pyöritin sitä hetken C:päädyssä ympyrällä. Tämän jälkeen aloin tekemään mitä ihmeempiä soikioita, ympyröitä. Tämä kertoi siitä ettei oikein sujunut.
-Sussu, meillä oikeesti ei suju nytten ollenkaan, mä meen kentällä loppuverkkaamaan tai maastoon. Mä en halua tehdä sitä koulurataa, mutisin tyhmästi, minua suututti.
-Kokeilaan vielä, kyllä säkin onnistut, Sussu ehdotti.
-En mä oikeasti halua, vinguin.
-No sitten teetkin kunnon loppuverkat, Sussu sanoi tiukasti ja jatkoi tuntiaan.

Kävelin Astan kanssa kentällä, se ei ollut kaikialta jäässä ja uskalsin jäädä toiseen päähän. Ravasin varovasti päästäen sormien välistä ohjaa. Kun olin ravaillut tarpeekseni aloin kävellä, ja lopulta kaarsin loppukaartoon, ja talutin ponin talliin.

/anteeks tulipa tönkköä tekstiä