Maxin junnutunnit torstaisin

Rupean vetämään viikottaista ratsastustuntia, eli joka torstai ilmestyy uusi pohja ja maksuaikaa on aina seuraavaan viikkoon asti. Taso on Helppo C, ja viiden tunnin käytyään ratsastaja saa siis Helppo C-merkin. Tunteja pidetään yhteensä seitsemän, eli tuntisarja kestää  13.11 - 26.12.2014.

Kun ilmoittaudut yhdelle tunnille ilmoittaudut automaattisesti kaikille seitsemälle. Ilmoitathan aina etukäteen jos olet joltain tunnilta poissa! Laita ilmoittautumisesi yhteyteen hevosvaihtoehtoja, joilla haluaisit ratsastaa.

Luvassa siis niin esteitä, koulua, maastoilua ja muutakin. Tunnit sisältävät myös hieman teoriaa. Maksu tapahtuu kuvana, tarinana tai muuna tuotoksena.


HUOM! Pohjat ovat melkein samat kuin viime vuonna menneellä Aleksin junnutunneilla, joten jos olet ne käynyt, ei ehkä kannata osallistua. Tietysti jos He:C-merkistä on osa suorittamatta, voit ilmoittautua esim vain kahdelle tunnille jne.

Mukana 5/8
- Salli (Dunja, Minca)
- Inka (Dunja, Celle ja Palle)
- Reetta (Palle, Nikita, Bee)
- Miro (Palle,  Tinntu)
- Mikko (Darcy,  Kyyhky)
- Viivi (Bee, Viki, Vanilla)
-
-

Salli mukaan ja toiveena Dunja ja Minca c:

En viime kerralla ollu kiinnostunu, mutta jos teille kelpaa vähän lyhyemmätkin maksut silloin tällöin, niin laittakaa Inkan nimi ylös. Vähän myöhemmin kun Ranaa uskaltaa taas ratsastaa niin olis kiva jos voitais perusteita harjoitella neidin kanssa, mutta muuten Inkalle kelpaa ehdottomasti ainakin Dunja, Celle ja Palle <3 (*tahtoo merkin*)

Minäminäminä! Celle, Nikita ja Bee vaikuttaisi kivoilta. Varsinkin Celle :-D

Miro mukaan Pallella, Tintulla ja muilla hyperrauhallisilla mutta tarpeeksi kookkailla heposilla:-)

Miro mukana ja toiveena Darcy ja Kyyhky (:

Viivi on mukana! Toiveena Bee, Viki tai Vanilla :3

Tunnin aiheena on asetus ja taivutus.


Salli - Minca OK!
Inka - Dunja
Mikko - Darcy
Viivi - Bee
Tiia-Iina - Celle OK!
Miro - Palle OK!


”Hevosille taputukset, kiitos ja ratsailta!” Kailotin juuri lopetteleville alkeistuntilaisille. Pikkutyttöjen päästyä alas hevostensa selistä kävelin maneesin oville. Oven takana odottelivatkin jo innokkaina Viivi Been kanssa, Tiia-Iina ja Celle, Salli ja Minca, Inka ja Dunja, Miro ja Palle, sekä Mikko ja Darcy. Jokaisen naamoilta paistoi innostunut odotus. ”Moikka kaikki, tulkaa vaan tohon toiseen kaartoon alkeistuntilaisten perään. He vielä löysäävät satulavöitä.”

Autoin muutamaa pikkutyttöä nostamaan vielä jalustimet oikeaoppisesti ylös ja kävin sitten roikkumassa muutamien satuloissa kiinni, kun ratsastajat nousivat selkään.

Suljin maneesin ovet pois lähtevien tuntilaisten jälkeen ja aloin sitten alustaa päivän aihetta ratsastajien säätäessä jalustimiaan. ”Me alotetaan tänään ihan perus asettelulla ja taivuttelulla, mikä on hyvin tärkeää kaarevilla urilla ratsastaessa. Asetuksella ja taivutuksellahan on se ero, että taivuttaessa koko hevosen runko taipuu taivutuksen suuntaan, mikä venyttää vastakkaista kylkeä taivutuksen laajuudesta riippuen, mutta asetuksessa hevonen on muuten suorana, mutta hevosen niska on taipuneena asetuksen suuntaan siten että silmä ja sierainkulma näkyy.”

Ratsukot olivat alkaneet kiertää kenttää pitkin ohjin käynnissä ja jatkoin selittämistäni.

”Yleensä hevosta taivutetaan tien kaaren mukaan, eli mitä pienempi ympyrä, sitä suurempi taivutus, mutta taivuttelua voidaan käyttää hyväksi myös suoralla uralla tai kaarella jopa ylitaivuttaen silloin kun tarkoituksena on verrytellä hevosta. Sillä me aloitamme tällä kertaa.”



”Tulkaa kaikki tähän katsomopäätyyn pääty-ympyrälle ja aloittakaa taivuttamalla hevosia sisäänpäin ottamalla sisäohjaa vähän lyhyemmäksi. Antakaa ulko-ohjan vielä roikkua pitkänä, jotta hevonen pystyy kunnolla seuraamaan sisäohjan taivutusta. Pitäkää sisäpohje napakkana, jotteivät hevoset lähde oikomaan ja ulkopohkeella käännätte.”

”Inka voi vähän liikutella sormia, jotta Dunja irtoaa siitä sisäohjasta eikä vedä vastaan.”
”Hyvä Viivi, voit vielä taivuttaa vähän enemmän liioitellusti, jotta Bee notkistuu.”
”Ja Salli muistaa myödätä heti kun Minca antaa vähänkään periksi, hyvä, juuri noin.”

Pyysin ratsastajia suoristamaan hevoset ja vaihtamaan sitten suunnan.
”Cellelle tämä on selvästi vähän hankalampi puoli, voit antaa Cellen suoristua välillä ja ottaa sitten taas uudestaan, hyvä.”

Jonkin aikaa toiseenkin suuntaan hevosia taivuteltua, pyysin ratsastajia suoristamaan hevoset ja jatkamaan uraa pitkin. Kehotin heitä ottamaan molemmat ohjat tuntumalle ja siirtymään raviin.

”Salli voi vähän hoputtaa Mincaa, ponin kaviot laahaavat maata. Nopea pohje pari kertaa ja sitten muistutus raipalla, jos mitään ei tapahdu. Hyvä, nyt alkoi liikettä irrota.”
”Samoin Miro, vähän reippaampaa ravia Pallella!”

Kävin laittamassa muutamia kartioita osoittamaan seuraavan tehtävän tien, ja kerroin sitten ratsastajille mitä tekisimme: Alkaisimme tulemaan kolmikaarista kiemurauraa. Ensin pelkkä asetus, sitten kaaren mukainen taivutus, suoristus ja asetuksen vaihtaminen uuden kaarteen suuntaan. Pitkällä sivulla voisi pyytää hevosia ravaamaan vähän reippaammin eteen kevyessä ravissa, muuten tehtävä suoritettaisiin harjoitusravissa.

”Mikko, älä ylitaivuta Darcyn kaulaa, nyt riittää pelkän kaaren mukainen taivutus. Hyvä, seuraava kaarre meni jo paljon paremmin.”
”Vau, kun Bee menee mallikkaasti. Siinä on sopivasti energiaa ja taivutus vaihtuu sujuvasti, hyvä Viivi.”
”Salli muistaa taas myödätä, älä jää kaarteessa liikaa sisäohjaan kiinni. Ota ja päästä. Hyvä.”
”Tiia-Iina muistaa suoristaa hieman aikaisemmin, jotta ei tule kiirettä vaihtaa asetusta. Celle on nyt vähän hermona kiireellisten apujen takia. Täsmälliset, rauhalliset avut ja suoristus heti kaarteen jälkeen. Hyvä.”

Kun kaikilla alkoi sujua hienosti, pyysin ratsukoita siirtymään hetkeksi käyntiin ennen kuin ottaisimme vähän laukkaa. Selostin hieman lisää asetuksesta välikäyntien aikana:
”Asetusta käytetään taivutuksen alun lisäksi myös monissa liikkeissä, kuten avotaivutuksessa ja etuosakäännöksessä, mutta myös niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin laukan nostossa. Asetuksen avulla kerrotaan hevoselle laukannoston suunta. Asetamme siis hevosta aavistuksen sisälle päin halutessamme nostaa oikean laukan, eli laukan, jossa sisäetujalka johtaa liikettä. Hevosen rungon tulisi kuitenkin olla suora ja asetuksenkin vain pieni. Muistatteko kaikki laukka-avut? Tasapainotatte ensin hevosta puolipidätteellä, sitten asetus ja sisäistuinluu hieman edemmäs, laukka nousee sisäpohkeesta.”

”Nostetaan laukka pitkän sivun alusta kulman jälkeen. Miro voi aloittaa Pallen kanssa. Ottakaa ohjat ja siirtykää raviin. Sitten aloitetaan!”

”Puolipidäte, asetus ja pohje, hyvä Miro! Palle nosti oikean laukan. Laukatkaa pitkä sivu loppuun ja tehkää toiseen päätyyn pääty-ympyrä, jolla pidät hevosen loivasti taipuneena kaaren mukaan.”
”Ja Viivi rentoutuu selässä ennen laukannostoa, ettei Bee rupea kasaamaan paineita ja ala steppailla paikallaan. Hieno nosto, ruunahan oikein ponnisti takajaloillaan, hyvä!”
”Tiia-Iina, muista asetuksen ja taivutuksen ero. Nyt Celle ei ollut rungostaan suorana nostossa ja laukka lähti vähän poikittaen. Kaula ei saa taipua, hevosen pään tulee kääntyä vain viimeisistä niskanikamista.”
”Ja Salli ottaa vähän puolipidätteitä Mincalla siellä pääty-ympyrällä, ei tarvitse kaahottaa noin lujaa!”

Vaihdoimme vielä suuntaa ja nostimme vasenta laukkaa.
”Mikko, nyt nousi väärä laukka. Siirry raviin ja yritä sieltä uudestaan. Yritä istua tasapainoisena selässä vaikka Darcyn ravi vähän pompottaakin. Sisäistuinluu hieman edemmäs, taivutus sisäänpäin ja sitten nosto pohkeesta, hyvä, nyt nousi vasen laukka!”
”Beellä ja Viivillä sujuu mainiosti, voit antaa ruunalle vähän pidempää ohjaa pääty-ympyrällä laukassa, niin se voi venyttää kunnolla ja ota sitten käyntiin. Pitkät ohjat teille.”
”Nyt kaikilla alkaa nostot sujua hienosti! Loputkin voivat siirtää ravin kautta käyntiin ja antaa hevosille pitkät ohjat, hienoa työtä kaikki!”

Kävin keräämässä kartiot pois ja siivosin sitten lannat niille tarkoitettuihin saaveihin maneesin nurkissa. Päivän viimeinen tunti oli viimein loppumassa.

”Ja sitten kaartoon. Olitte kaikki ihan supereita tänään, jatketaan samalla meiningillä ensi viikolla. Taputukset hevosille, kiitos ja ratsailta!”

Maksuja tulemaan! Vielä pari päivää aikaa ; )

Nousin kevyesti Cellen ohueen selkään ja katselin kun pikkutytöt laskeutuivat vielä ratsailta. Painoin pohkeet Cellen kylkiin ja poni lähti heti reippaaseen käyntiin.
”Me alotetaan tänään ihan perus asettelulla ja taivuttelulla, mikä on hyvin tärkeää kaarevilla urilla ratsastaessa. Asetuksella ja taivutuksellahan on se ero, että taivuttaessa koko hevosen runko taipuu taivutuksen suuntaan, mikä venyttää vastakkaista kylkeä taivutuksen laajuudesta riippuen, mutta asetuksessa hevonen on muuten suorana, mutta hevosen niska on taipuneena asetuksen suuntaan siten että silmä ja sierainkulma näkyy.” Max selitti ratsukoille kun kävelimme pitkin uraa ympäri maneesia. Huomasin hieman pettyneen. Taivutukset eivät olleet vahvinta alaani joten tunnista ei tulisi ainakaan helppo.

Kun pikkuiset ratsastajat olivat lähteneet Max aloitti selittämään tehtävää.
”Tulkaa kaikki tähän katsomopäätyyn pääty-ympyrälle ja aloittakaa taivuttamalla hevosia sisäänpäin ottamalla sisäohjaa vähän lyhyemmäksi. Antakaa ulko-ohjan vielä roikkua pitkänä, jotta hevonen pystyy kunnolla seuraamaan sisäohjan taivutusta. Pitäkää sisäpohje napakkana, jotteivät hevoset lähde oikomaan ja ulkopohkeella käännätte.”

Jonon kärjessä liiteli Viivi sekä Bee ja minä heidän takanaan. Panin merkille että Viivi oli erittäin taitava ratsastaja eikä asennossa ollut moittimista. Minä taas yritin parhaani ettei Celle oikoisi kulmia. Sain ruunan kuitenkin pian ruotuun joten pohjimmiltaan ensimmäinen tehtävä tehtiin odotetusti. Max käski meidän vaihtaa suuntaa ja jatkaa samanlailla.
"Tiia-Iina, tämä on Cellelle selvästi hankalempi puoli joten voit antaa sen suoristautua välillä. " Max sanoi ja toimin niinkuin nainen käskikin. "Hyvä." Max kehui ja siirtyi tarkastelemaan muita ratsukkoja.

Myöhemmin Max selitti uuden tehtävän: "Alkaisimme tulemaan kolmikaarista kiemurauraa. Ensin pelkkä asetus, sitten kaaren mukainen taivutus, suoristus ja asetuksen vaihtaminen uuden kaarteen suuntaan. Pitkällä sivulla voisi pyytää hevosia ravaamaan vähän reippaammin eteen kevyessä ravissa, muuten tehtävä suoritettaisiin harjoitusravissa." Tämä selitti. Nyökkäilin purren huultani ja miettien mitä siitäkin tulisi..

Annoin katseeni kiertään Cellen korvasta jalkoihin. Taputin ruunaa ja laskeuduin alas sen hikisestä selästä. Hymyilin hellästi Cellelle ja mutisin: "Ei tämä niin surkeasti mennytkään.. Eikö niin..?" Celle hörähti joten päättelin sen olevan samaa mieltä. Kävin hoitamassa vielä Cellen pessarissa jonka jälkeen talutin sen tarhaan.
-Hei hei pikkuprinssi! Huikkasin ruunalle ja kävelin autolleni.


Tästä tuli sori nyt hirvee kökkö.. Toivottavasti tää kelpaa ees jotenkin..!

Tiia-Iina - Nikita OK!
Salli - Dunja OK!
Miro - Tinttu OK!
Inka - Celle
Mikko - Kyyhky
Viivi - Vanilla



Tänään meillä oli ensimmäinen estetuntimme ja aiheena oli esteistunta, laukan nostaminen esteen päältä ja laukan laskemin.
Alkukäyntien jälkeen pyysin ratsastajia ottamaan saman tien ohjat tuntumalle ja siirtymään raviin. Aloitimme saman tien puomitehtävän kimpussa. Olin laittanut pääty-ympyrälle kolme puomia kaaren mukaisesti ja pyysin ratsukoita tulemaan ne vuorotellen, pitkällä sivulla voisi pyytää hevosia vähän reippaampaan raviin ja toisessa päädyssä voisi taivutella hevosia ympyröillä omaa vuoroa odotellessa.
"Tehtävä tullaan kevyessä istunnassa, tietävätkö kaikki mitä se tarkoittaa? Viivi näyttäisi tietävän, nouseppa kevyeeseen istuntaan, niin kaikki voivat ottaa hänestä mallia. Juuri noin. Eli paino jalustimille, peppu ylös satulasta, kädet myötäävät ja katse eteenpäin. Sitten aloitetaan!"
Miroa selkeästikin jännitti hieman, mutta varmajalkainen Tinttu hoiti homman kotiin rennolla meiningillä, se ei turhaan hötkyillyt ja lintsasikin ensimmäisestä tehtävästä aika lailla menemällä aivan puomien sisäreunaa. "Tintulle energisempi ravi, ja ohjaa Miro ihan puomien keskelle, tee toinen ympyrä heti perään. Hyvä, nyt meni paremmin!"
Dunja meni varmaan tyyliinsä eikä ratsukon menossa ollut moittimista, muistutin kuitenkin Sallia kääntämään katseensa ajoissa puomeille.
Celle ja Nikita olivat molemmat tänään melko energisellä tuulella ja ratsastajat joutuivat kunnolla tekemään töitä pitääkseen hevoset ravissa ja keskittymään tehtävään. "Paljon puolipidätteitä molemmille, muistakaa tehdä paljon taivutuksia toisessa päässä, jotta saatte niiden ajatukset pois esteistä", huusin peräkanaa ratsastaville Tiia-Iinalle ja Inkalle.
"Mikko muistaa kääntää Kyyhkyn ajoissa, nyt tuli melko huono tie! Teiden ratsastaminen on kaikki kaikessa esteillä", muistutin poikaa Kyyhkyn kompuroidessa puomeihin. "Ota heti perään uusi ympyrä. Katse ajoissa ja ulkoavut kääntävät, hyvä!"
"Kaikilla näyttäisi ainakin kevyt istunta sujuvan hyvin, hieno juttu", kehuin tasapainoisesti hevosten selissä keikkuvia ratsastajia.
Mentyämme samaa tehtävää molempiin suuntiin muutaman kierroksen, oli välikäyntien paikka. Sillä aikaa kävin siirtämässä puomit lävistäjälle. Tulisimme tehtävää oikeasta kierroksesta, joten laitoin ravipuomin katsomopäädyn esteen eteen. "Sitten taas ohjat käteen! Tulemme ensimmäiselle esteelle ravissa ja siitä nostamme laukan. Laukkaa jatketaan toiselle esteella laskien laukka-askeleet, tähän väliin pitäisi mahtua viidestä kuuteen laukkaa kaikilla hevosilla. Muistakaa ettei hyppyä lasketa. Toisen esteen jälkeen siirretään hevoset raviin ennen kaarretta."
Tiia-Iina ja Nikita tulivat ensin. "Ja Tiia-Iina tekee taas paljon pidätteitä, jotta saa Nikitan pysymään ravissa!" huusin Tiia-Iinalle Nikitan kompastuessa laukkansa kanssa estettä edeltävään ravipuomiin. Tyttö keikahti eriskummallisen hypyn takia vaarallisen näköisesti satulassa, mutta säilytti kuitenkin tasapainonsa ja pystyi keskittymään laukkojen laskemiseen. Toinen hyppy sujui paremmin, mutta tamma ei meinannut siirtyä raviin: "Ohjaa Nikita vaikka ihan sinne kulmaan, jos et muuten saa raviin siirrettyä. En halua nähdä yhtään vastalaukka kaarretta tänään! Kuinka monta laukkaa Tiia-Iina?"
"Viisi!" huusi Tiia-Iina urheasti kuumana käyvän Nikitan selästä.
"Hyvä, seuraavana Salli!"
Miro oli melko jännittyneen näköisessä asennossaTintun selässä, mutta hypyt sujuivat suomenhevoselta hyvin. Laukka nousi esteen päällä, mutta meno oli hieman tahmeaa. Tasaisesti poni kuitenkin puksutti viimeiselle esteelle ja siirtyi pyynnostä takisin raviin ennen kulmaa. "Hyvä Miro, koita vain rentoutua siellä selässä, esteet ovat vain 40cm!" rohkaisin poikaa. "Kuinka monta laukkaa?"
" Seitsemän."
"Jep, se tarkoittaa sitä että Tinttu tuli aikamoisessa mummoravissa. Voit kannustaa sitä reilusti eteenpäin", ohjeistin Miroa.
Seuraavana tehtävään kävivät käsiksi Mikko ja Kyyhky. Poika näytti varmalta tamman selässä ja suoriutuivat mainiosti tehtävästä. "Hyvä Mikko. Montako laukkaa tuli?"
"Viisi", poika vastasi.
"Hienoa, sitten Inka ja Celle." Cellellä oli aika paljon menohaluja, mutta Inka sai ruunan kuitenkin pysymään ravissa ensimmäiselle esteelle. Laukka nousi, mutta sitten ruuna lähti kiihdyttämään kohti seuraavaa estettä ja hyppäsi todella kaukaa. Inka sai ruunan kuitenkin siirrettyä raviin ennen kulmaa. "Inka voi istua alas esteiden välissä, rauhoitat sillä tavalla Celleä istunnallasi ja otat samalla paljon pidätteitä. Nyt Celle kaahotti neljällä laukalla ja hyppäsi aivan liian kaukaa", selostintytölle.
Viivi ja Vanilla suoriutuivat tehtävästä varman tasaisesti ja tyttö kailotti tehtävästä suoriuduttuaan Vanillan tulleen viidellä laukalla.
"Juuri niin Viivi, se on Vanillalle ihan hyvä määrä. Hyvin meni", kehuin tyttöä ja pyysin sitten kaikkia tulemaan uudestaan.

Menimme samaa tehtävää vielä muutaman kierroksen ja sitten siirsin toisen esteistä pitkälle sivulle. Korotin sen noin 55 senttimetriin. "Vaihtakaa kaikki suuntaa ja tulkaa sitten vuoron perään tämä pikku este. Nostakaa laukka L:ssä ja sitten rauhallista laukkaa esteelle. Esteen päällä myötäys ja sitten laukka jatkuu toiseen päähän, missä tulette pääty-ympyrän kolme puomia, jotka olen vaihtanut laukkaan sopivampien etäisyyksien päähän. "Tiia-Iina voi aloittaa."
Tyttö sai Nikin pysymään tahdikkaassa laukassa ilman turhia kaahauksia ja puomitkin sujuivat melko hyvin kaarevalla uralla. "Hyvä Tiia-Iina, muista vain taas myödätä siellä pääty-ympyrällä. Vaikka taivutatkin kaaren mukaan, älä jää roikkumaan sisäohjassa", muistutin tyttöä.
Salli ja Dunja menivät varsin mallikkaasti ja suoriutuivat tehtävän molemmista osista hienosti.
Samoin Miro ja Tinttu menivät varmaan tapaansa ja poika osasi hienosti antaa Tintulle ohjaa esteen päällä ja puomeilla. "Hyvä Miro, minusta tuntuu että teille Tintun kanssa riitää tälle kerralle. Voit siirtää käyntiin."
Inka oli saanut Cellen rauhoittumaan ja osasi ohjata isolaukkaisen ruunan puomien ulkoreunaan. "Hyvä Inka, tule vielä kerran, haluan Celleltä vielä vähän paremman ponnistuskohdan."
Mikolta ja Kyyhkyltäkin tehtävä sujui hyvin ja annoin pojan siirtää puuskuttava Kyyhky käyntiin.
Tiia-Iina, Salli ja Inka tulivat tehtävän vielä uudestaan ja suoriutuivatkin edellistä paremmin. "Hyvä, olen tosi tyytyväinen teihin kaikkiin, hienosti ratsastettu!" kehuin ratsukoita. "Ottakaa vielä loppuravit ja sitten loppukäyntien jälkeen olemmekin valmiit tältä päiväl

mini kuvana Minca joka näyttää hevoselta eikä ponilta :-D

The este runo

Iloinen mä olin, kun Nikitan mä sain,
Innoissani siitä, että esteitä ei se pelännyt lain.
Eka oli puomitehtävä,
Jossa puomeja tietenkin oli mentävä.
Nikita reippaasti kulki, sekä esteitten yli liiteli,
Nyt myönnän sen, esteillä, Nikita on mun lemppari.

Anteeks kauheesti tälläsestä mauttomasta runosta, taas kerran mutta aikaa ei vaan riitä .. Seuraavalla kerralla toivottavasti paremmin!!

Sori oon ollu hirmu epäaktiivinen tuntien kanssa :/ Henkinen jaksavuus ei oo riittäny kirjottamiseen, mut yritä skarpata!

Sori, oon myöhässä :-D

- Me alotetaan tänään ihan perus asettelulla ja taivuttelulla, mikä on hyvin tärkeää kaarevilla urilla ratsastaessa. Asetuksella ja taivutuksellahan on se ero, että taivuttaessa koko hevosen runko taipuu taivutuksen suuntaan, mikä venyttää vastakkaista kylkeä taivutuksen laajuudesta riippuen, mutta asetuksessa hevonen on muuten suorana, mutta hevosen niska on taipuneena asetuksen suuntaan siten että silmä ja sierainkulma näkyy, Max selosti. Voi sentään, joka toinen sana oli mulle hepreaa.
Meidän junnutuntien ryhmä rämä käveli pitkin ohjin uraa pitkin maneesissa. Mua jännitti melkoisesti, sillä tää oli mun ensimmäinen ihan oikea ratsastustunti. Mä olin helpotuksekseni saanut Pallen, johon voisi kyllä luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Ja tällä kertaa sai olla satula, huh.
Mulla oli ollut pieniä ongelmia sellaisten käytännön seikkojen kuin jalustimien säätämisen kanssa, mutta muuten kaikki oli tähän asti sujunut ihan kivasti.
Mukana oli mun lisäksi 13-vuotias Salli ja mun mielestä maailman toiseksi paras heppa, Minca, Inka ja Dunja, uusi jätkä Mikko Darcylla, yksityisen omistaja Viivi Beellä ja mun ikäinen Tiia-Iina Cellellä. Mä olin etukäteen pelännyt ja tavallaan toivonut joutuvani samalle tunnille kymmenvuotiaiden kanssa. Mikko, Viivi, Inka ja Tiia-Iina oli kyllä varmasti taitavampia, niiltä oli varmaan vaan jäänyt merkkisuoritus välistä joskus.

- Yleensä hevosta taivutetaan tien kaaren mukaan, eli mitä pienempi ympyrä, sitä suurempi taivutus, mutta taivuttelua voidaan käyttää hyväksi myös suoralla uralla tai kaarella jopa ylitaivuttaen silloin kun tarkoituksena on verrytellä hevosta. Sillä me aloitamme tällä kertaa.
Hyvä, nyt alkoivat asiat seljetä.
- Tulkaa kaikki tähän katsomopäätyyn pääty-ympyrälle ja aloittakaa taivuttamalla hevosia sisäänpäin ottamalla sisäohjaa vähän lyhyemmäksi. Antakaa ulko-ohjan vielä roikkua pitkänä, jotta hevonen pystyy kunnolla seuraamaan sisäohjan taivutusta. Pitäkää sisäpohje napakkana, jotteivät hevoset lähde oikomaan ja ulkopohkeella käännätte.
Yritin muistaa kaiken tietämäni. Mun täytyi olla kieli keskellä suuta jo sen takia, että me Pallen kanssa jouduttiin Sallin ja Mincan taakse, ja pienemmän ponin askelet oli luonnollisestikin lyhyemmät. Mä jouduin vähän väliä kääntämän pienemmille ympyröille.
Harjoitus oli yksinkertaisempi kuin mä olin luullut. Me tehtiin sama vielä toiseen suuntaan.

Sen jälkeen me palattiin uralle.
- Ottakaa molemmat ohjat tuntumalle ja siirtykää raviin!
Mun mahaa kouraisi jännitys. Tällä kertaa me oltiin Inkan ja Been takana, ja Palle nosti ravin Been mukana. Mä pompin satulassa ylös alas pitkään, ennen kuin kevennyksen rytmi löytyi.
- Salli voi vähän hoputtaa Mincaa, ponin kaviot laahaavat maata. Nopea pohje pari kertaa ja sitten muistutus raipalla, jos mitään ei tapahdu. Hyvä, nyt alkoi liikettä irrota. Samoin Miro, vähän reippaampaa ravia Pallella!
Mä jouduin keskittymään täysillä pystyäkseni antamaan pohkeita ja keventämään samaan aikaan.

Seuraavan tehtävän ohjeet oli taas pelkkää hepreaa, mutta mä seurailin Inkaa ja Beetä, ja kolmikaarinen kiemuraura tuli tutuksi pienten mutkien kautta. Max taisi päästää mut vähän helpommalla, kai se tiesi, että mä olin ratsastanut vain muutaman kerran. Mun ei tarvinnut pingottaa, keskityin vaan löytämään hyvän rytmin ja olemaan luontevasti satulassa.
- Otetaan hetkeksi käyntiin ja pitkät ohjat. Seuraavaksi laukataan.
Mun mahassa kouraisi taas, tällä kertaa vähän kovempaa. Harkitsin jo pyytäväni lupaa jättää laukan väliin, mutta kun edes Salli ei näyttänyt jännittyneeltä, mä pakottauduin pitämään suuni kiinni.
- Asetusta käytetään taivutuksen alun lisäksi myös monissa liikkeissä, kuten avotaivutuksessa ja etuosakäännöksessä, mutta myös niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin laukan nostossa. Asetuksen avulla kerrotaan hevoselle laukannoston suunta. Asetamme siis hevosta aavistuksen sisälle päin halutessamme nostaa oikean laukan, eli laukan, jossa sisäetujalka johtaa liikettä. Hevosen rungon tulisi kuitenkin olla suora ja asetuksenkin vain pieni. Muistatteko kaikki laukka-avut? Tasapainotatte ensin hevosta puolipidätteellä, sitten asetus ja sisäistuinluu hieman edemmäs, laukka nousee sisäpohkeesta.
Avotaivutus? Etuosakäännös? Mä yritin vimmatusti painaa mieleeni, kuinka laukka nostettiin. Puolipidäte, asetus, sisäpohje vähän eteenpäin.

- Nostetaan laukka pitkän sivun alusta kulman jälkeen. Miro voi aloittaa Pallen kanssa. Ottakaa ohjat ja siirtykää raviin. Sitten aloitetaan!
Mä maiskutin Pallen raviin. Laukka-avut surisivat mun päässä, ja musta tuntui, että olin unohtanut ne jo.
- Puolipidäte, asetus ja pohje, hyvä Miro!
Aluksi laukka vähän säikäytti, ja mä takerruin Pallen harjaan kouristuksenomaisesti. Mä tolkutin itselleni laukan tahtiin ren-tou-du, ren-tou-du, ja kohta laukan rytmi löytyy. Se oli huikea tunne, ja mä unohdin kokonaan pelätä tipahtamista.
- Laukatkaa pitkä sivu loppuun ja tehkää toiseen päätyyn pääty-ympyrä, jolla pidät hevosen loivasti taipuneena kaaren mukaan.
Mun ja Pallen ympyrästä tuli oudon mallinen, ja laukka muuttui raviksi paljon aikaisemmin kuin sen olisi pitänyt, mutta mä olin huipputyytyväinen itseeni. Mun sydän takoi, ja mä odotin jo seuraavaa vuoroa.
Me laukattiin vielä toiseen suuntaan. Aivan liian pian tunti lähestyi loppuaan.
- Nyt kaikilla alkaa nostot sujua hienosti! Loputkin voivat siirtää ravin kautta käyntiin ja antaa hevosille pitkät ohjat, hienoa työtä kaikki!

Mä taputtelin ja kehuin Pallea. Elämäni eka ratsastustunti oli mennyt ihan jees. Mä seurasin Inkan esimerkkiä ja päästin jalkani jalustimista.
- Ja sitten kaartoon. Olitte kaikki ihan supereita tänään, jatketaan samalla meiningillä ensi viikolla. Taputukset hevosille, kiitos ja ratsailta!
Mun jalat huusivat armoa, kun mä laskeuduin maan pinnalle. Mä rapsutin Pallea korvan takaa.
- Hienosti meni, äijä! Viikon päästä uudestaan.

Inka, Mikko ja Viivi ei oo näillänäkymin pääsemässä seuraavalle ratsastustunnille, elleivät pikapikaa kirjoita maksua edes ensimmäisestä tunnista.
Ja myös toisen tunnin maksut haluaisin ajallaan :>

Huom! Maksujen ei tarvitse edes olla pitkiä, jos silloin tällöin maksaa 30sanan kommentilla, niin se riittää! En siis ota kitinöitä vastaan, siitä että on ollut kiire, koska kuka tahansa ehtii jossainvaiheessa viikkoa kirjoittamaan 30sanaa...

Joo, komppaan Maxii vaikka olen itekkin valitellut siitä kun ei oo aikaa.. Okei, parannan tapani Totanoin, Tiia-Iina vaihtuu siis Reetaksi mut samat toiveet pysyy yhä, paitsi että Cellen vois vaihtaa Palleen..

Tähdet taivaalla, puut kaljuina, musta verho yllä hevoset ja viluisat ihmiset hiipivät hiljaisuuden ja märän kuran läpi valoisaan maneesiin. Maneesin valo loistaa kirkkaana ja antaa ihmisille lämpimän vaikutelman. Puut huojuvat marraskuun tuulessa ja maneesin seinän paukahtava kiristyvän pakkasen johteesta. Marraskuu, lumesta ei tietoakaan vain parin mättään päällä lepäili ohut valkea peite.

Aivan törkeen söpö toi kakka!! - Raffe

Salli - Minca
Reetta - Nikita OK!
Miro - Palle


”Moikka kaikki! Tällä kertaa meillä on taas koulua ja aiheenamme ovat erilaiset siirtymiset”, kerroin ratsukoiden kävellessä alkukäyntejä.

”Aloitetaan ottamalla ohjat ja ratsastamalla hevosten käyntiä kunnolla eteen. Haluan että jokainen hevonen kävelee koko kehonsa läpi ja lämpenee kunnolla. Se on erittäin tärkeää varsinkin näin kylmillä ilmoilla. Molemmilla pohkeilla vuorotellen käynnin rytmissä. Jos mitään ei tapahdu, niin sitten raipalla muistutus pohkeen taakse. Hyvä.”

”Sitten alamme ottamaan pysähdyksiä. Tullaan aina L:stä pituushalkaisijalle, jossa pysähdys tehdään I:ssä eli kentän keskellä. C:ssä sitten vuorotellen oikealle tai vasemmalle, ja pitkillä sivuilla pysähdykset jokaisen kirjaimen kohdalle. Muistakaa pitää pohkeet lähellä myös pysähdyksessä. Ensin pidätätte hyvin kevyesti ja tarpeen vaatiessa pidätätte enemmän, mutta heti kun hevonen pysähtyy, muistatte myödätä. Noin neljän sekunnin pysähtymisen jälkeen painatte taas pohkeilla ja kannustatte hevoset reippaaseen käyntiin. Pituushalkaisijalla varsinkin on hyvin tärkeää, että hevoset liikkuvat reippaasti eteen – siten niille jää vähemmän aikaa kiemurrella, ja pituushalkaisijallahan suora linja on hyvin tärkeä.”

”Hyvä Salli. Minca kuuntelee hyvin herkkiä apuja. Muista vain säilyttää tuntuma pysähdyksessä, vaikka myötäätkin”, sanoin Sallille, jolla oli heti alkutunnista lähtenyt sujumaan Mincalla.

”Reetta pitää Nikitan pysähdyksissä sen neljä sekuntia, ei hätiköintiä! Hyvä, nyt oli parempi.”
”Ja Miro komentaa sitä Pallea reippaampaan käyntiin, nyt ei laiskotella! Muistuta vähän raipalla Miro. No niin, nyt saatiin vähän eloa siihenkin nuokuskelijaan.” Palle oli melko tahmean oloinen, mutta Miro sai sen kyllä pikku hiljaa päättäväisyydellä liikkumaan eteen ja pian poni askelsikin melko energisesti.

Kun kaikilla alkoivat pysähtymiset sujua ja hevoset vetreytyä, pyysin kaikkia siirtymään raviin ja ravasimme muutaman kierroksen reipasta ravia keventäen.
”Seuraavaksi otamme sitten käynti – harjoitusravi -siirtymisiä joka kirjaimen kohdalla. L:ssä, R:ssä, C:ssä ja S:ssä raviin, H:ssa, M:ssä, B:ssä ja E:ssä käyntiin. Muistakaa taas pitää pohkeet lähellä ja käsi pehmeänä. Mitä pienemmillä avuilla saatte hevoset siirtymään, sitä parempi. Aloitetaan.”

”Reetta voi pyytää Nikkiä ravaamaan isommin eteen. Mummoravi ei  käy. Nopea pohje. Hyvä.”

”Miron ei tarvitse ottaa noin suurta pidätettä siirtäessään Pallea käyntiin. Hyvin kevyt käsi. Siirtyminen tapahtuu pääasiassa istunnalla. Istu ensin siirtymisessä tiiviisti satulassa liikettä vastaan, ja kun Palle on siirtymässä käyntiin, rentoudu. Ajattele vaikka tyhjenevää ilmapalloa. Hyvä, juuri noin Miro!”

Seuraavaksi pyysin ratsukoita vaihtamaan suuntaa lävistäjän avulla Reetta ja Nikita kärjessä. ”Lävistäjä alkaa aina kirjaimesta ja päättyy kirjaimeen, eli ei oikomisia! Ratsastatte syvälle kulmiin asettaen ja taivuttaen, ja suoristatte sitten hevoset lävistäjän suuntaisesti”, muistutin ratsukoita, sillä osalle ratsastajista lävistäjä saattoi olla hieman vieras.

”Sitten sama tehtävä toiseen suuntaan, mutta tehkää M:ään, B:hen, E:hen ja H:hon voltit ravissa ennen kuin siirrätte käyntiin. Volttihan on pieni ympyrä, jolla hevosia taivutetaan kaaren mukaan. Voltti on yleensä halkaisijaltaan kymmenen metriä eli puolet lyhyestä sivusta. Ette siis saa volttia tehdessänne ylittää pituushalkaisijaa, muuten tulee törmäys toisella puolella valttia tekemässä olevan kanssa! Kai kaikki muistavat, kuinka hevosia taivutetaan edelliseltä koulutunniltamme? Hyvä, sitten voitte aloittaa tehtävän.”

”Reetta pyytä taas sitä Nikkiä ravaamaan isommin eteen, vaikka kaarevalla uralla se ei niin hauskaa Nikitasta olisikaan. Nopeat pohkeet, hyvä.”
”Salli muistaa kääntää ulkoavuilla, nyt Minca menee vähän lapa edellä. Ulkopohje tiukkana muurina. Hyvä. Sitten pidäte ja käyntiin. Hyvä siirtymä Salli!”
Miro oli saanut Pallen liikkumaan hyvin eteenpäin ja he tekivät täsmällisiä siirtymisiä ja tarkkoja pyöreitä voltteja.

”Kaikilla näyttäisi sujuvan tosi hyvin, otetaan seuraavaksi pienet välikäynnit. Antakaa hevosille pitkät ohjat ja vaihtakaa suuntaa.”

Keräilin lantakasoja talteen sillä aikaa kun ratsukot kävelivät ja aloin sitten selostaa seuraavaa tehtävää: ”Teemme C:ssä ensin pysähdyksen ja peruutuksen. Sitten käyntiin, kulman jälkeen H:ssa ravi siirtyminen ja S:ssä laukan nosto. Laukassa tehdään toiseen päähän pääty-ympyrä, L:ssä siirtyminen raviin ja B:ssä takaisin käyntiin.”
”Peruutus tapahtuu pysähdyksen jälkeen siten, että istutte tiiviisti satulassa ja ajattelette taaksepäin menemistä. Kevyt pidäte ohjalla ja pohkeesta pyydätte hevosta liikkumaan. Peruuttakaa neljä askelta, sitten rentoudutte, myötäätte ohjasta ja pyydätte hevoset reippaaseen käyntiin. Näille kaikille peruutus on hyvin tuttu liike, joten siinä ei pitäisi olla sen kummempia ongelmia.”
”Ottakaas ohjat käteen ja sitten aloitetaan!”

”Salli muistaa istua harjoitusravissa, vaikka pompottaakin. Laukkaa ei nosteta koskaan kevyestä ravista. Puolipidäte, asetus sisään ja sisäpohje. Hyvä nosto Salli!”
”Miro pyytää Palle liikkumaan kunnolla eteen heti laukasta raviin siirtymisen jälkeen. Molemmilla pohkeilla, hyvä!”

Teimme vielä muutaman kierroksen tähän suuntaan ja vaihdoimme sitten taas suuntaa lävistäjällä. Jatkoimme samaa tehtävää myös toiseen suuntaan.
”Palle nosti nyt väärän laukan, ota takaisin raviin. Voit vaikka nostaa hieman sisäohjaa laukannotossa. Hyvä, nyt nousi oikea laukka!”
Reetalla ja Nikillä alkoi sujua oikein mallikkaasti. Nikitan siirtymiset olivat mukavan pehmeitä ja askeleet lennokkaat ja irtonaiset. ”Hyvä Reetta, voit antaa Nikitan kävellä!”
”Samoin Miro!” huikkasin pojalle, jolla sujui myös Pallen kanssa varsin mallikkaasti. Salli teki vielä muutaman kierroksen Mincan kanssa ja annoin sitten kaikkien siirtää hevoset käyntiin.
”Pitkät ohjat kaikille, hienoa tytötä!”

Okei, tää on kyla vähän fantasia kuva mut tämmönen nopeasti hutastu mun mielikuva Nikitasta: D

Enpä mie oo tännekkää saanu mitää kirjotettuu.. Voit ottaa miut pois tuolt listalt, ku en ehi kirjotella.

Tokalla tunnilla me hypättiin esteitä. Mä sain Tintun, hevosen, jolla mä olin ratsastanut ensimmäisen kerran elämässäni. Mä luotin rauhalliseen ja vakaaseen Tinttuun sataprosenttisesti.
Esteiden hyppääminen kuulosti aluksi jännältä ja siistiltä, mutta ei se paljon perustunneista poikennut. Me aloitettiin opettelemalla kevyttä istuntaa puomeilla voltilla. Jos mua oli etukäteen jännittänyt hiukankin, että me mentäisiin liian kovaa, mun pelko osoittautui heti vääräksi. Me Tintun kanssa suorastaan madeltiin ja saatiinkin kuulla siitä Maxilta useita kertoja.
Ekat oikeat esteeni mä hyppäsin etanavauhdilla. Lopputunnillakaan vauhti ei ollut päätähuimaava, mutta mä ja Tinttu tehtiin kaikki hyvässä yhteisymmärryksessä.

Ysk ysk, pahoittelen myöhästymistä... Oon päivän myöhässä ja en ees jaksa kirjoittaa kunnolla://D

Onko innostusta vielä jatkaa? Mä kyllä voin tehä, mut jos ei innosta ni en turhaan viitti : D

Mul on paljonki! Tai jos kukaan muu ei innostu niin on se kyl paras ettei jatketa mutmut..

Junnutunnit pienellä tauolla, jatketaan sitten kun ollaan saatu lisää osallistujia! (:
Makselkaa vanhat tunnit sillä aikaa pois (: