Aleksin junnutunnit!

Aijon alkaa pitämään säännöllistä ratsastustuntia Hallavassa kerran viikossa joka torstai klo: 18! Luvassa sekä koulua, esteitä, että maastoilua. Saatamme jopa testata vesterniäkin ja ponileikkejä! Ilmoittautuessasi mukaan ilmoittaudut samalla kaikille tunneille. Sinun ei kuitenkaan tarvitse tulla jokaiselle ratsastustunnille, ilmoitat vain viimeistään kaksi päivää ennen seuraavaa ratsastustuntia, että et ole tulossa paikalle. Voit lopettaa ratsastustunnilla käymisen milloin vain, muistathan vain ilmoittaa! (:

Maksu tulee aina lähettää seuraavan viikon tiistaihin mennessä, sinulla on siis hyvin aikaa kirjoittaa/piirtää maksusi vaikka viikonlopun aikana! Sitoudun kirjoittamaan pohjatarinan viimeistään perjantai aamuksi, mutta yritän toki saada sen lähetettyä torstain aikana (:

Aloitamme tunneilla He:C tasolta, jota järjestämme 7 tuntia. Nämä käytyään (vähintään 5 osallistumista) saa ratsastaja He:C-merkin esittelysivulleen. Tämän jälkeen siirrymme He:B jne.
Jos et pääse osallistumaan 7:stä ratsastustunnista viiteen, on sinulla mahdollisuus ratsastaa rästitunnit, jos oikean tasoisia järjestetään. Esim, jos sinulta puuttuu he:C tasolta yksi tunti, voit käydä ratsastamassa sen toisella he:C (50-60cm) tasoisella tunnilla ja saat tämän jälkeen merkkisi. (:

Ilmoittautuessasi mukaan, laitathan ainakin kaksi hevostoivetta, niin et mene joka viikko samalla hevosella. Voit toivoa samaa hevosta, kuin joku muukin, hevosilla vuorotellaan. (:

Lopettaneet:

• Topias (Kyyhky, Celle, Nikita)
  
• Narnia (Darcy, Celle, Palle, Nikita, Kyyhky)
  
• Sadette (kaikki ponit)
  

Mukana:

• Maikki (Hali, Nikita, Vanilla, Bee, Asta)
  
• Valma (Dunja, muut isot ponit, Celle, Darcy)
  
• Lotta (Darcy, Vanilla, Tinttu)
  
• Tiitu (Klikki, Tinttu, Vanilla)
  
• Emppu (Minca, Darli, Kyyhky, Dunja ja Palle)
  
• Salli (Darli, Dunja ja Asta)
  
• Stina (Palle, Dunja, Tinttu, Darcy,Klikki)
  

Myös yksärit voivat ilmoittautua! Omilla tai tallin hevosilla! (:

Lättääppä Maikki taulule


/No voi piru! Kuka keksi hevos toiveet :< Mä en ikinä tiiän no koitetaa.

1.Hali pakko sanoo halun kokeilla sun tammaas <3 Mut siis jos tulee joku sopiva tunti mil voisin kokeilla sitä niin, mut tajuun myös sen et se on yksäri

2.Nikita

3.Vanilla

4.Bee

5.Asta mammanmussukka.

Mut jos totta puhun, niin sillä hevosella mennään mikä annetaan.

No Valma mukaan, että saan ton merkin. Hevostoiveita:
1. Dunja tietty
2. ja sit muut ponit, paits ehkä shettiksillä ei kuitenkaan.
3. ...jos tulee ihan pakottava tarve laittaa mut hevosen selkään... Darcy tai Celle. Mutta se on sit viimenen vaihtoehto.

Mäki voisin tulla ihan sen takia, että saa sen merkin.

1. No Darcy
2. Vanilla olis mukava
3. Tinttu!

Topias kans mukaan!

Heppatoiveina Kyyhky, Celle ja Nikita :))

Hmm... no mä sit kans. Toiveina ois Darcy, Celle, Palle ja Nikita. Kyyhkyäkin ois ehkä kiva kokeilla =)

Olette kaikki aloittaneet hoitamaan hevosianne vasta vähän aikaa sitten, joten ajattelin että teistä olisi mukava tutustua niihin vähän paremmin selästäkin käsin, ensi kerralla pääsette sitten kokeilemaan jotain muita hevosia. Tunnin aiheena on ihan perus asetus ja taivutus. (:

Maikki - Asta OK!
Valma - Dunja OK!
Lotta - Darcy OK!
Topias - Kyyhky OK!
Narnia - Celle OK!




”Hevosille taputukset, kiitos ja ratsailta!” Kailotin juuri lopetteleville alkeistuntilaisille. Pikkutyttöjen päästyä alas hevostensa selistä kävelin maneesin oville. Oven takana odotelivatkin jo innokkaina Topias Kyyhkyn kanssa, Narnia ja Celle, Maikki ja Asta, Valma ja Dunja, sekä Lotta ja Darcy. Jokaisen naamoilta paistoi innostunut odotus. ”Moikka kaikki, tulkaa vaan tohon toiseen kaartoon alkeistuntilaisten perään. He vielä löysäävät satulavöitä.”

Autoin muutamaa pikkutyttöä nostamaan vielä jalustimet oikeaoppisesti ylös ja kävin sitten punttaamassa pikkuisen Lotan Darcyn selkään.

Suljin maneesin ovet pois lähtevien tuntilaisten jälkeen ja aloin sitten alustaa päivän aihetta ratsastajien säätäessä jalustimiaan. ”Me alotetaan tänään ihan perus asettelulla ja taivuttelulla, mikä on hyvin tärkeää kaarevilla urilla ratsastaessa. Asetuksella ja taivutuksellahan on se ero, että taivuttaessa koko hevosen runko taipuu taivutuksen suuntaan, mikä venyttää vastakkaista kylkeä taivutuksen laajuudesta riippuen, mutta asetuksessa hevonen on muuten suorana, mutta hevosen niska on taipuneena asetuksen suuntaan siten että silmä ja sierainkulma näkyy.”

Ratsukot olivat alkaneet kiertää kenttää pitkin ohjin käynnissä ja jatkoin selittämistäni.

”Yleensä hevosta taivutetaan tien kaaren mukaan, eli mitä pienempi ympyrä, sitä suurempi taivutus, mutta taivuttelua voidaan käyttää hyväksi myös suoralla uralla tai kaarella jopa ylitaivuttaen silloin kun tarkoituksena on verrytellä hevosta. Sillä me aloitamme tällä kertaa.”



”Tulkaa kaikki tähän katsomopäätyyn pääty-ympyrälle ja aloittakaa taivuttamalla hevosia sisäänpäin ottamalla sisäohjaa vähän lyhyemmäksi. Antakaa ulko-ohjan vielä roikkua pitkänä, jotta hevonen pystyy kunnolla seuraamaan sisäohjan taivutusta. Pitäkää sisäpohje napakkana, jotteivät hevoset lähde oikomaan ja ulkopohkeella käännätte.”

”Valma voi vähän liikutella sormia, jotta Dunja irtoaa siitä sisäohjasta eikä vedä vastaan.”
”Hyvä Topias, voit vielä taivuttaa vähän enemmän liioitellusti, jotta Kyyhky notkistuu.”
”Ja Maikki muistaa myödätä heti kun Asta antaa vähänkään periksi, hyvä, juuri noin.”

Pyysin ratsastajia suoristamaan hevoset ja vaihtamaan sitten suunnan.
”Cellelle tämä on selvästi vähän hankalampi puoli, voit antaa Cellen suoristua välillä ja ottaa sitten taas uudestaan, hyvä.”

Jonkin aikaa toiseenkin suuntaan hevosia taivuteltua, pyysin ratsastajia suoristamaan hevoset ja jatkamaan uraa pitkin. Kehotin heitä ottamaan molemmat ohjat tuntumalle ja siirtymään raviin.

”Maikki voi vähän hoputtaa Astaa, ponin kaviot laahaavat maata. Nopea pohje pari kertaa ja sitten muistutus raipalla, jos mitään ei tapahdu. Hyvä, nyt alkoi liikettä irrota.”

Kävin laittamassa muutamia kartioita osoittamaan seuraavan tehtävän tien, ja kerroin sitten ratsastajille mitä tekisimme: Alkaisimme tulemaan kolmikaarista kiemurauraa. Ensin pelkkä asetus, sitten kaaren mukainen taivutus, suoristus ja asetuksen vaihtaminen uuden kaarteen suuntaan. Pitkällä sivulla voisi pyytää hevosia ravaamaan vähän reippaammin eteen kevyessä ravissa, muuten tehtävä suoritettaisiin harjoitusravissa.

”Lotta, älä ylitaivuta Darcyn kaulaa, nyt riittää pelkän kaaren mukainen taivutus. Hyvä, seuraava kaarre meni jo paljon paremmin.”
”Vau, kun Kyyhky menee mallikkaasti. Siinä on sopivasti energiaa ja taivutus vaihtuu sujuvasti, hyvä Topias.”
”Maikki muistaa taas myödätä, älä jää kaarteessa liikaa sisäohjaan kiinni. Ota ja päästä. Hyvä.”
”Narnia muistaa suoristaa hieman aikaisemmin, jotta ei tule kiirettä vaihtaa asetusta. Celle on nyt vähän hermona kiireellisten apujen takia. Täsmälliset, rauhalliset avut ja suoristus heti kaarteen jälkeen. Hyvä.”

Kun kaikilla alkoi sujua hienosti, pyysin ratsukoita siirtymään hetkeksi käyntiin ennen kuin ottaisimme vähän laukkaa. Selostin hieman lisää asetuksesta välikäyntien aikana:
”Asetusta käytetään taivutuksen alun lisäksi myös monissa liikkeissä, kuten avotaivutuksessa ja etuosakäännöksessä, mutta myös niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin laukan nostossa. Asetuksen avulla kerrotaan hevoselle laukannoston suunta. Asetamme siis hevosta aavistuksen sisälle päin halutessamme nostaa oikean laukan, eli laukan, jossa sisäetujalka johtaa liikettä. Hevosen rungon tulisi kuitenkin olla suora ja asetuksenkin vain pieni. Muistatteko kaikki laukka-avut? Tasapainotatte ensin hevosta puolipidätteellä, sitten asetus ja sisäistuinluu hieman edemmäs, laukka nousee sisäpohkeesta.”

”Nostetaan laukka pitkän sivun alusta kulman jälkeen. Valma voi alottaa Dunjan kanssa. Ottakaa ohjat ja siirtykää raviin. Sitten aloitetaan!”

”Puolipidäte, asetus ja pohje, hyvä Valma! Dunja nosti oikean laukan. Laukatkaa pitkä sivu loppuun ja tehkää toiseen päätyyn pääty-ympyrä, jolla pidät hevosen loivasti taipuneena kaaren mukaan.”
”Ja Topias rentoutuu selässä ennen laukannostoa, ettei Kyyhky rupea kasaamaan paineita ja ala steppailla paikallaan. Hieno nosti, tammahan oikein ponnisti takajaloillaan, hyvä!”
”Narnia, muista asetuksen ja taivutuksen ero. Nyt Celle ei ollut rungostaan suorana nostossa ja laukka lähti vähän poikittaen. Kaula ei saa taipua, hevosen pään tulee kääntyä vain viimeisistä niskanikamista.”
”Ja Maikki ottaa vähän puolipidätteitä Astalla siellä pääty-ympyrällä, ei tarvitse kaahottaa noin lujaa!”

Vaihdoimme vielä suuntaa ja nostimme vasenta laukkaa.
”Lotta, nyt nousi väärä laukka. Siirry raviin ja yritä sieltä uudestaan. Yritä istua tasapainoisena selässä vaikka Darcyn ravi vähän pompottaakin. Sisäistuinluu hieman edemmäs, taivutus sisäänpäin ja sitten nosto pohkeesta, hyvä, nyt nousi vasen laukka!”
”Kyyhkyllä ja Topiaksella sujuu mainiosti, voit antaa tammalle vähän pidempää ohjaa pääty-ympyrällä laukassa, niin se voi venyttää kunnolla ja ota sitten käyntiin. Pitkät ohjat teille.”
”Nyt kaikilla alkaa nostot sujua hienosti! Loputkin voivat siirtää ravin kautta käyntiin ja antaa hevosille pitkät ohjat, hienoa työtä kaikki!”

Kävin keräämässä kartiot pois ja siivosin sitten lannat niille tarkoitettuihin saaveihin maneesin nurkissa. Päivän viimeinen tunti oli viimein loppumassa. Hymyilin ajatellessani mökissämme iltasyötön jälkeen odottavaa lämmintä Emmin kainaloa ja kupillista kuumaa kaakaota.

”Ja sitten kaartoon. Olitte kaikki ihan supereita tänään, jatketaan samalla meiningillä ensi viikolla. Taputukset hevosille, kiitos ja ratsailta!”

Vaadin teiltä nyt ehkä vähän He:C tasoa enemmän, tuntuuko jostakusta liian vaikealta vai jatkanko samaan malliin?

Tuntumaa Astalla

Pikkuponi keinahteli liikkeelle. Aleksi selitti meille taivutuksesta ja asetuksista, ja kuinka tärkeitä ne olivat.Olin ehkä vähän tympäätynyt että sain Astan tälle tunnille. On vain niin vaikeeta huomata pienen ponin selästä koska se asettuu. Mutti en marise sillä mennään mikä tulee.

Aloitimme tuntimme käynti tehtävällä, päätyympyrällä. Jätimme ulkoohjan pois ja aloimme taivuttelemaan pikkuisella tuntumalla sisä ohjasta. Niinkuin arvelinkin en mä mitää myödätä osaa, se aina jäi. Astan iso pörheä harja kulki edessäni ja päästä hädin tuskin näki mitään. Mutta Aleksi näki, se oli hyvä. Pikku hiljaa aloin huomata että poni taipuu, mutta siinä kesti.

Aloimme keräillä ohjia tuntumalle, jasiirsimme ponimme raviin. Asta vähän laiskotteli ja Aleksikin ehtisi siitä muistuttaa. Tein pienen napautuksen lautasille ponin laiskuudesta. Tämän jälkeen kyllä ravi maistui. Teimme Ravissa kolmikaaristakiemurauraa. Asta meni ihan kivasti, paitsi itse unohdin taas myödätä. Aleksi muistutti minulle siitä.

Lopulta aloimme nostelemaan laukkoja. Asta vähän innostui joten jouduin himmailemaan sitä. Laukassa pompotti aika paljon Vanillan jälkeen. Käänsimme ponit laukassa päätyympyrälle. Asta oli vain menossa eteenpäin joten sitä sai paljon himmailla. Vaihdoimme suuntaa, ja pikkuponi alkoi pikku hiljaa väskähtää.

Annoin pikku ponin kävellä rauhassa. Asta pärski tyytyväisenä ja pian kaarsimmekin kaartoon. Kiitiin ponia ja tulin alas. Ja lähdimme kohti tallia molemmat...

Astelimme kaikki tuntilaiset jonossa kohti maneesia. Minua jännitti, koska en ollut koskaan mennyt  
Darcylla. Astuin maneesiin ja näin vähän pienempien alkeiskurssilaisien tyttöjen jalkautuvan selästä.

Menimme kaartoon ja yritin nousta selkään, mutta se ei ollut aivan niin helppoa kuin ajattelin. Oli noloa, kun Aleksi joutui punttaamaan. Darcyn selkä oli hyvin kapea ja askellus pehmeää. Kuuntelin ssamalla, kun laitoin jalustimia ja kiristin vyötä, mitä tekisimme tänään. Aiheena oli taivuttelu ja asettaminen.
Ei minun vahvimpia puolia. Se auttoi kun Aleksi kertoi meille eri asioita ja eroja asetuksessa ja taivutuksessa. Osa asioista oli hiukan uusia minulle. En hireveästi keskittynyt mitä muut selittivät , vaan keskityin ratsastamiseen. Halusin näyttää, että osasin ratsastaa hyvin.

Meidän piti mennä katsomopäätyyn pääty-ympyrälle ja ruveta taivuttamaan hevosia. Alussa Darcy tuntui kankealta, mutta pikkuhiljaa se notkistui. Teimme saman tehtävän, kuin äskenkin, mutta vain toiseen suuntaan. Darcy tuntui kevyeltä ratsastaa.

Lopetimme pääty-ympyrät, keräsimme ohjat ja siirryimme raviin suorallauralla. Darcyn ravi oli pomppivaa ja toivon mielessäni että meidän ei pitäisi mennä harjoitusravia. En halunnut näyttää, että minun vahvimpia puolia ei ollut harjotusravi. Halusin opetella sitä ilman katsojia.
Aleksi kävi laittamassa kartioita uralle ja selitti meille mitä seuraavaksi tehtäisiin. Tarkoituksena oli mennä kolmikaarista kiemurauraa ja pitkälläsivulla reippaampaa kevyttäravia. Kauhukseni Aleksi sanoi, että muu tehtävä tehtäisiin muuten harjoitusravissa.

Olin ensimmäinen joka aloitti tehtävän. Taivutin Darcya vähän liikaa, vaikka huomasin sen, mutta en korjannut sitä ennen kun Aleksi huomautti siitä minulle. Seuraava kaarre tuntui jo tosi paljon paremmalta. Katsoin kateellisena kuinka Topias sai kyyhkyn menemään tosi hyvin. Kun tehtävä alkoi sujua hyvin siirryimme käyntiin, koska oli laukan aika. Minua jännitti, sillä en osannut hallita hevosia hyvin laukassa, mutta tunnin aikana opin. Yritin olla tiiviinä ja pohkeet lähellä. Se auttoi asiaa paljon.

Vaihdoimme suunnan ja nostimme vasenta laukkaa.
- Lotta, nyt nousi väärä laukka. Siirry raviin ja yritä sieltä uudestaan. Yritä istua tasapainoisena selässä vaikka Darcyn ravi vähän pompottaakin. Sisäistuinluu hieman edemmäs, taivutus asetus* sisäänpäin ja sitten nosto pohkeesta, hyvä, nyt nousi vasen laukka!”

Tuntui hieman vaikealta nostaa laukkaa vasenmpaan suuntaan, sillä se oli vaikea suunta Darcylle ja oli vaikea istua sen ravissa. Lopussa ravi alkoi sujua jo erittäin hyvin. Minusta tuntui, että olin oppinut tällä tunnilla paljon ja tunti oli mennyt ihan hyvin. Kaikki tehtävät olivat alkaneet sujua paremmin lopussa ja olin onnistunut korjaamaan asentoani paljon.

*Aleksin korjaama virhe

Pidensin Dunjan jalustimia. Sitten ponnistin tottuneesti satulaan. Tuntui, kuin en olisi istunut ponin selässä viikkoihin, vaikka viime kerrasta oli muutama päivä.
Vilkuilin muita ratsastajia. Vanhat tutut Topias ja Kyyhky sekä Maikki ja Asta, mutta lisäksi kaksi melko uutta naamaa: pirteän pinkkitukkainen ja lyhyt Lotta Darcylla ja kaunis mustatukkainen Narnia Cellellä.
Edellisen tunnin pikkuratsastajat lähtivät siistissä jonossa maneesista. Aleksi sulki ovet heidän jälkeensä. Kiristin vielä satulavyötä.

- Me alotetaan tänään ihan perus asettelulla ja taivuttelulla, mikä on hyvin tärkeää kaarevilla urilla ratsastaessa. Asetuksella ja taivutuksellahan on se ero, että taivuttaessa koko hevosen runko taipuu taivutuksen suuntaan, mikä venyttää vastakkaista kylkeä taivutuksen laajuudesta riippuen, mutta asetuksessa hevonen on muuten suorana, mutta hevosen niska on taipuneena asetuksen suuntaan siten että silmä ja sierainkulma näkyy, Aleksi selosti. Lähdin muiden mukana uralle. En odottanut tunnilta erityisen paljon, oikea tasonihan oli helppo A. Uskalsin epäillä, että suurin osa meistä oli tunnilla jahtaamassa ratsastusmerkkiä.
- Yleensä hevosta taivutetaan tien kaaren mukaan, eli mitä pienempi ympyrä, sitä suurempi taivutus, mutta taivuttelua voidaan käyttää hyväksi myös suoralla uralla tai kaarella jopa ylitaivuttaen silloin kun tarkoituksena on verrytellä hevosia. Siitä me aloitamme tällä kertaa. Tulkaa kaikki tähän katsomopäätyyn pääty-ympyrälle ja aloittakaa taivuttamalla hevosia sisäänpäin ottamalla sisäohjaa vähän lyhyemmäksi. Antakaa ulko-ohjan vielä roikkua pitkänä, jotta hevonen pystyy kunnolla seuraamaan sisäohjan taivutusta. Pitäkää sisäpohje napakkana, jotteivät hevoset lähde oikomaan ja ulkopohkeella käännätte.

No, tämäkin tarjosi haastetta. Dunja tuntui olevan laiskalla päällä, ja se vänkäsi sisäohjaa vastaan.
- Valma voi vähän liikutella sormia, jotta Dunja irtoaa siitä sisäohjasta eikä vedä vastaan, Aleksi ohjeisti. Yritin tehdä työtä käskettyä, ja parin minuutin päästä Dunja alkoikin lämmetä avuille.
Vaihdoimme suuntaa ja teimme saman harjoituksen toiseen kierrokseen. Sitten palasimme uralle ja aloimme ravata. Minun täytyi koko ajan kääntyä voltille, sillä Asta edelläni laiskotteli.
Seuraavana oli vuorossa kolmikaarinen kiemuraura. Tämän tunsin hallitsevani, enkä ollut väärässä. Dunja alkoi vasta nyt reipastua kunnolla. Pitkällä sivulla se liiteli taas Astan häntään kiinni.
Pidimme lyhyet välikäynnit, ja Aleksi sanoi, että seuraavaksi laukattaisiin. Hän kertoi meille asetuksesta.
- Asetusta käytetään taivutuksen alun lisäksi myös monissa liikkeissä, kuten avotaivutuksessa ja etuosakäännöksessä, mutta myös niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin laukan nostossa. Asetuksen avulla kerrotaan hevoselle laukannoston suunta. Asetamme siis hevosta aavistuksen sisälle päin halutessamme nostaa oikean laukan, eli laukan, jossa sisäetujalka johtaa liikettä. Hevosen rungon tulisi kuitenkin olla suora ja asetuksenkin vain pieni. Muistatteko kaikki laukka-avut? Tasapainotatte ensin hevosta puolipidätteellä, sitten asetus ja sisäistuinluu hieman edemmäs, laukka nousee sisäpohkeesta.

Kauhukseni Aleksi antoi minulle ensimmäisen laukkavuoron. Sydämeni hakkasi.
- Ottakaa ohjat ja siirtykää raviin. Sitten aloitetaan!
Tein puolipidätteitä ja valmistelin laukkaa jännittyneenä. Dunjalla oli jo aavistus siitä, mitä oltiin tekemässä. Se teki hermostuttavia pikku laukkahyppyjä.
Kulmassa annoin laukka-avut. Minulla kesti taas hetken tottua Dunjan lyhyeen ja korkeaan laukkaan. Saimme Aleksilta kehut. Hän ohjeisti meitä vielä tekemään pääty-ympyrän laukassa. Siinä Dunja alkoi hidastella raviin, mutta pidin sen itsepäisesti laukassa. Kenelläkään ei ollut suurempia ongelmia. Kokeilimme laukkaa vielä toiseen suuntaan. Tällä kertaa odotin sitä. Aleksi jakeli ohjeita, ja Dunja laukkasi innoissaan vielä pääty-ympyrän lopuksi. Taputtelin ja kehuin sitä vuolaasti.

- Nyt kaikilla alkaa nostot sujua hienosti! Loputkin voivat siirtää ravin kautta käyntiin ja antaa hevosille pitkät ohjat, hienoa työtä kaikki!
Otin jalkani jalustimista ja huokaisi. Oli kiva ratsastaa välillä helpommalla tunnilla. Aleksi keräili kartioita ja siivosi maneesin kakkaroista, ennen kuin käännyimme kaartoon.
- Olitte kaikki ihan supereita tänään, jatketaan samalla meiningillä ensi viikolla. Taputukset hevosille, kiitos ja ratsailta!
Kumarruin halaamaan Dunjan kaulaa ylhäältä käsin, ennen kuin jalkauduin. Toivottavasti saisin Dunjan myös seuraavalle tunnille!

Kiitosta tunnista, Aleksi!

ensimmäinen tuntisuoritus

No koska piirrustusinpi, niin mallista piirtelin Celleä ennen tunnin alkua (köh noi varjostukset näyttää ihan rypyiltä ja sori kännykkälaatu).

Maikki - Nikita OK!
Valma - Dunja OK!
Lotta - Tinttu OK!
Topias - Celle OK!
Narnia - Kyyhky



Tänään meillä oli ensimmäinen estetuntimme ja aiheena oli esteistunta, laukan nostaminen esteen päältä ja laukan laskemin.
Alkukäyntien jälkeen pyysin ratsastajia ottamaan saman tien ohjat tuntumalle ja siirtymään raviin. Aloitimme saman tien puomitehtävän kimpussa. Olin laittanut pääty-ympyrälle kolme puomia kaaren mukaisesti ja pyysin ratsukoita tulemaan ne vuorotellen, pitkällä sivulla voisi pyytää hevosia vähän reippaampaan raviin ja toisessa päädyssä voisi taivutella hevosia ympyröillä omaa vuoroa odotellessa.
"Tehtävä tullaan kevyessä istunnassa, tietävätkö kaikki mitä se tarkoittaa? Narnia näyttäisi tietävän, nouseppa kevyeeseen istuntaan, niin kaikki voivat ottaa hänestä mallia. Juuri noin. Eli paino jalustimille, peppu ylös satulasta, kädet myötäävät ja katse eteenpäin. Sitten aloitetaan!"
Valmaa selkeästikin jännitti hieman, mutta varmajalkainen Dunja hoiti homman kotiin rennolla meiningillä, se ei turhaan hötkyillyt ja lintsasikin ensimmäisestä tehtävästä aika lailla menemällä aivan puomien sisäreunaa. "Dunjalle energisempi ravi, ja ohjaa Valma ihan puomien keskelle, tee toinen ympyrä heti perään. Hyvä, nyt meni paremmin!"
Tinttu meni varmaan estehevosen tyyliinsä eikä ratsukon menossa ollut moittimista, muistutin kuitenkin Lottaa kääntämään katseensa ajoissa puomeille.
Celle ja Nikita olivat molemmat tänään melko energisellä tuulella ja ratsastajat joutuivat kunnolla tekemään töitä pitääkseen hevoset ravissa ja keskittymään tehtävään. "Paljon puolipidätteitä molemmille, muistakaa tehdä paljon taivutuksia toisessa päässä, jotta saatte niiden ajatukset pois esteistä", huusin peräkanaa ratsastaville Topiakselle ja Maikille.
"Narnia muistaa kääntää Kyyhkyn ajoissa, nyt tuli melko huono tie! Teiden ratsastaminen on kaikki kaikessa esteillä", muistutin tyttöä Kyyhkyn kompuroidessa puomeihin. "Ota heti perään uusi ympyrä. Katse ajoissa ja ulkoavut kääntävät, hyvä!"
"Kaikilla näyttäisi ainakin kevyt istunta sujuvan hyvin, hieno juttu", kehuin tasapainoisesti hevosten selissä keikkuvia ratsastajia.
Mentyämme samaa tehtävää molempiin suuntiin muutaman kierroksen, oli välikäyntien paikka. Sillä aikaa kävin siirtämässä puomit lävistäjälle. Tulisimme tehtävää oikeasta kierroksesta, joten laitoin ravipuomin katsomopäädyn esteen eteen. "Sitten taas ohjat käteen! Tulemme ensimmäiselle esteelle ravissa ja siitä nostamme laukan. Laukkaa jatketaan toiselle esteella laskien laukka askeleet, tähän väliin pitäisi mahtua viidestä kuuteen laukkaa kaikilla hevosilla. Muistakaa ettei hyppyä lasketa. Toisen esteen jälkeen siirretään hevoset raviin ennen kaarretta."
Maikki ja Nikita tulivat ensin. "Ja Maikki tekee taas paljon pidätteitä, jotta saa Nikitan pysymään ravissa!" huusin Maikille Nikitan kompastuessa laukkansa kanssa estettä edeltävään ravipuomiin. Tyttö keikahti eriskummallisen hypyn takia vaarallisen näköisesti satulassa, mutta säilytti kuitenkin tasapainonsa ja pystyi keskittymään laukkojen laskemiseen. Toinen hyppy sujui paremmin, mutta tamma ei meinannut siirtyä raviin: "Ohjaa Nikita vaikka ihan sinne kulmaan, jos et muuten saa raviin siirrettyä. En halua nähdä yhtään vastalaukka kaarretta tänään! Kuinka monta laukkaa Maikki?"
"Viisi!" huusi Maikki urheasti kuumana käyvän Nikitan selästä.
"Hyvä, seuraavana Valma!"
Valma oli melko jännittyneen näköisessä asennossa Dunjan selässä, mutta hypyt sujuivat vuonohevoselta hyvin. Laukka nousi esteen päällä, mutta meno oli hieman tahmeaa. Tasaisesti poni kuitenkin puksutti viimeiselle esteelle ja siirtyi pyynnostä takisin raviin ennen kulmaa. "Hyvä Valma, koita vain rentoutua siellä selässä, esteet ovat vain 40cm!" rohkaisin tyttöä. "Kuinka monta laukkaa?"
"Se.. Seitsemän."
"Jep, se tarkoittaa sitä että Dunja tuli aikamoisessa mummoravissa. Voit kannustaa sitä reilusti eteenpäin", ohjeistin Valmaa.
Seuraavana tehtävään kävivät käsiksi Narnia ja Kyyhky. Tyttö näytti varmalta tamman selässä ja suoriutuivat mainiosti tehtävästä. "Hyvä Narnia. Montako laukkaa tuli?"
"Viisi", tyttö vastasi kirkkaalla äänellä.
"Hienoa, sitten Topias ja Celle." Cellellä oli aika paljon menohaluja, mutta Topias sai ruunan kuitenkin pysymään ravissa ensimmäiselle esteelle. Laukka nousi, mutta sitten ruuna lähti kiihyttämään kohti seuraavaa estettä ja hyppäsi todella kaukaa. Topias sai ruunan kuitenkin siirrettyä raviin ennen kulmaa. "Topias voi istua alas esteiden välissä, rauhoitat sillä tavalla Celleä istunnallasi ja otat samalla paljon pidätteitä. Nyt Celle kaahotti neljällä laukalla ja hyppäsi aivan liian kaukaa", selostin pojalle.
Lotta ja Tinttu suoriutuivat tehtävästä varman tasaisesti ja tyttö kailotti tehtävästä suoriuduttuaan Tintun tulleen kuudella laukalla.
"Juuri niin Lotta, se on Tintulle ihan hyvä määrä. Hyvin meni", kehuin tyttöä ja pyysin sitten kaikkia tulemaan uudestaan.

Menimme samaa tehtävää vielä muutaman kierroksen ja sitten siirsin toisen esteistä pitkälle sivulle. Korotin sen noin 55 senttimetriin. "Vaihtakaa kaikki suuntaa ja tulkaa sitten vuoron perään tämä pikku este. Nostakaa laukka L:ssä ja sitten rauhallista laukkaa esteelle. Esteen päällä myötäys ja sitten laukka jatkuu toiseen päähän, missä tulette pääty-ympyrän kolme puomia, jotka olen vaihtanut laukkaan sopivampien etäisyyksien päähän. "Maikki voi aloittaa."
Tyttö sai Nikin pysymään tahdikkaassa laukassa ilman turhia kaahauksia ja puomitkin sujuivat melko hyvin kaarevalla uralla. "Hyvä Maikki, muista vain taas myödätä siellä pääty-ympyrällä. Vaikka taivutatkin kaaren mukaan, älä jää roikkumaan sisäohjassa", muistutin tyttöä.
Valma ja Dunja menivät varsin mallikkaasti ja suoriutuivat tehtävän molemmista osista hienosti. Valmakin näytti jo hieman rentoutuneen selässä.
Samoin Lotta ja Tinttu menivät varmaan tapaansa ja tyttö osasi hienosti antaa Tintulle ohjaa esteen päällä ja puomeilla. "Hyvä Lotta, minusta tuntuu että teille Tintun kanssa riitää tälle kerralle. Voit siirtää käyntiin."
Topias oli saanut Cellen rauhoittumaan ja osasi ohjata isolaukkaisen ruunan puomien ulkoreunaan. "Hyvä Topias, tule vielä kerran, haluan Celleltä vielä vähän paremman ponnistuskohdan."
Narnialta ja Kyyhkyltäkin tehtävä sujui hyvin ja annoin tytön siirtää puuskuttava Kyyhky käyntiin.
Maikki, Valma ja Topias tulivat tehtävän vielä uudestaan ja suoriutuivatkin edellistä paremmin. "Hyvä, olen tosi tyytyväinen teihin kaikkiin, hienosti ratsastettu!" kehuin ratsukoita. "Ottakaa vielä loppuravit ja sitten loppukäyntien jälkeen olemmekin valmiit tältäpäivältä.

Ekan tunnin maksu



Kyyhky oli tunnilla oikein mukavan tuntuinen ja kuunteli hyvin apuja. Laukkakin lähti pyörimään ja ihan kivassa muodossakin alkuähläyksien jälkeen, kiitos!

Joo kuvan laatu vähä kusi kun käsin piirretty ja kameralla kuvattu, ehee Enkä oikee jaksanu panostaa, plus Topiaksesta tuli kamala. Ja ton pitäs näyttää sille et Kyyhky käyttää takapäätäsä, mut nyt se näyttää sille et sillä on eri pituset jalat ja vähä tommone laiska :DD

Istuin Tintun selässä rennosti. Minua ei jännittänyt lainkaan. Pidin pohkeet lähellä hevosta. Tuntui, että tänään menisi hyvin. Tinttu tuntui luotettavalta ja reippaalta estehevoselta. Aiheena oli esteistunta, laukan nostaminen esteen päältä ja laukan laskeminen.
Siirryimme melkein heti raviin ja aloimme työskentelemään heti puomien kimpussa.
Aleksi oli laittanut pääty-ympyrälle kolme puomia ja meidän piti tulla sitä vuorotellen.
Toisessa päädyssä taivutin Tinttiä omaa vuoroa odotellessani.
Aleksi käski Narnian näyttää meille kevyen istunnan.
- Eli paino jalustimille, peppu ylös satulasta, kädet myötäävät ja katse eteenpäin. Sitten aloitetaan! Aleksi ohjasi.
Ensiksi Valma sai aloittaa. Hän näytti jännittyneeltä, silti he selvisivät tehtävästä hyvi.

Seuraavaksi oli minun ja Tintun vuoro. Menimme puomit hyvin varman oloisesti. Aleksi muistutti minua, että seuraavalla kerralla voisin kääntää päätäni puomeille vähän aikasemmin. Celle ja Nikita näytti hiukan enrgisiltä ja ratsastajat saivat pidättää välillä aivan kunnolla hevosiaan.

- Kaikilla näytti kevyt istunta hyvältä, kehui Aleksi meitä.
Menimme tämän tehtävän vielä toiseen suntaan ja me liisimme Tintun kanssa puomejen yli, tai siltä se ainakin tuntui.

Siirryimme hetkeksi käyntiin ja samalla Aleksi kertoi mitä tekisimme seuraavaksi.
Menimme ensimmäiselle esteelle ravissa ja nostimme laukan esteellä. Laskimme laukka askeleet esteiden välissä ja toisen esteen jälkeen siirryimme raviin. Esteiden välillä piti olla viisi laukka-askelta. Katsoin kuinka toiset selviytyivät tehtävästä hyvin ja odotin vuoroani posket punaisena ja naama loistaen.
Vihdoin oli vuoroni. Ravasin reippaasti katse kohti estettä.
- Hyppy, ajattelin mielessäni.
Painoin pohkeet napakasti Tintun kylkiin. Tinttu nosi laukan hienosti.
- Yks, kaks, kol, neljä, viisi, kuus ja hyppy,laskin hiljaa.
- Tinttu tuli kuudella askeleellä, kailotin.
- Juuri niin Lotta, se on Tintulle ihan hyvä määrä. Hyvin meni, Aleksi kehui ja kehotti menemään meidän uudestaan.

Aleksi siirsi esteen pitkällesivulle nosti sitä noin 50 senttiseksi.
Vaihdoimme suunnan ja tulimme toisen tehtävän. Laukka piti nostaa L-kirjaimesta ja mennä rauhallista laukkaa esteelle. Esteen päällä myötäys ja laukka jatkui toiseen päähän, jossa oli kolme puomia, jotka mentäisiin laukassa.

Maikki sai aloittaa tehtävän. Seuraava oli Valma, joka meni mallikkaasti vaikka näytti siltä, että häntä jännitti. Pääsimme Tintun kanssa seuraavaksi. Pääsimme Tintun kanssa seuraavaksi. Laukka nousi vähän enne L-kirjainta. Menimme esteet hyvin.
Seuraavaksi olikin aika aloittaa loppu verkka.

Kiitin Tintti ja tulin ratsailta.

Alkukäyntien aikana en välttynyt estepuomien näkemiseltä. Aleksi oli asetellut maapuomeja ympyrän kaarelle. Mahaani kipristeli taas inhottavasti, ihan niin kuin Linnanmäellä Ukon jonossa. Aleksi komensi ravin, ja siirryimme taivuttelemaan hevosia toiselle pääty-ympyrälle. Dunja tuntui laiskahkolta, mikä saattoi olla hyvä juttu näin estetunnilla.
- Tehtävä tullaan kevyessä istunnassa, tietävätkö kaikki mitä se tarkoittaa? Narnia näyttäisi tietävän, nouseppa kevyeeseen istuntaan, niin kaikki voivat ottaa hänestä mallia. Juuri noin. Eli paino jalustimille, peppu ylös satulasta, kädet myötäävät ja katse eteenpäin. Sitten aloitetaan! Aleksi huuteli. Minä ja Dunja olimme tietysti ensimmäisiä. Vilkuilin vaivihkaa Narnian kevyttä istuntaa ja yritin painaa mieleeni kaiken. Käänsin Dunjan toiselle ympyrälle. Tunsin, miten käteni tärisivät hienoisesti. Kädet alas. Käännä puomeille, katse suoraan niiden yli. Kevyt istunta! Nousin jalustimille. Kun en enää saanut kunnon pohjetuntumaa, Dunja alkoi hidastella. Se ylitti puomit aivan sisälaidasta.

- Dunjalle energisempi ravi, ja ohjaa Valma ihan puomien keskelle, tee toinen ympyrä heti perään.
Niin tietenkin. Käytin pohkeita, ja Dunja alkoi mennä kuuliaisemmin. Toisen puomienylityksen jälkeen mahakramppini helpotti.
- Hyvä, nyt meni paremmin!
Taputin Dunjaa ja palasin muiden luo toiselle ympyrälle.
Me kaikki selvisimme tehtävästä jotenkuten.
- Kaikilla näyttäisi ainakin kevyt istunta sujuvan hyvin, hieno juttu, Aleksi kehui meitä. Teimme tehtävän vielä muutaman kerran. Minä sain lisää itsevarmuutta. Etenisimme rauhallisessa tahdissa.
Välikäyntien aikana Aleksi pystytti maneesiin kaksi estettä. Katselin kaikkialle muualle, paitsi esteisiin.
- Sitten taas ohjat käteen! Tulemme ensimmäiselle esteelle ravissa ja siitä nostamme laukan. Laukkaa jatketaan toiselle esteella laskien laukka askeleet, tähän väliin pitäisi mahtua viidestä kuuteen laukkaa kaikilla hevosilla. Muistakaa ettei hyppyä lasketa. Toisen esteen jälkeen siirretään hevoset raviin ennen kaarretta.
Mahassani tuntui iso möykky. Maikki ja Nikita menivät ensimmäisinä. Nikita ei todellakaan ollut laiska, ja sillä riitti vauhtia. Maikin jälkeen oli minun ja Dunjan vuoro. Dunja tuntui laiskalta (huh, mikä helpotus), kun lähestyimme ensimmäistä estettä ravissa. Sydämeni jyskytti epätahtiin. Kevyt istunta. Ja hyppy. Dunja nosti automaattisesti laukan. Tuntui helpottavalta huomata, että olimme päässeet jotenkuten alkuun. Laskin askeleita esteiden välissä. Yksi, kaksi, kolme... seitsemän laukkaa. Toinen este tuntui pienenä vihlaisuna mahanpohjassani. Olin hengästyneempi kuin minun olisi pitänyt olla pikku laukan jälkeen.
- Hyvä Valma, koita vain rentoutua siellä selässä, esteet ovat vain 40cm! Aleksi huikkasi. - Kuinka monta laukkaa?
- Seitsemän, sanoin katkonaisesti.
- Jep, se tarkoittaa sitä että Dunja tuli aikamoisessa mummoravissa. Voit kannustaa sitä reilusti eteenpäin, Aleksi sanoi. Vastasin mielessäni. Tämä vauhti oli ihan sopiva minulle. Tai ehkä jopa vähän liian nopea.

Ratsastimme nämä esteet vielä pari kertaa. Minun ja Dunjan vauhti ei edelleenkään ollut päätähuimaava, mutta tietyin varauksin aloin hiukan nauttian menosta. Muiden ratsastusta en voinut muuta kuin ihailla.
Lopuksi hyppäsimme yli puolimetristä pystyä pitkällä sivulla. Senttilukemat tuntuivat huikeilta, ja loppujen lopuksi tunti oli ohi aivan liian nopeasti.


Kirjotin tän jo pari päivää sitten, mutta unohdin laittaa sen tänne DX Soriiii...

Huh, hikinen tunti, heppa itsepäinen kun mikä ja vauhtia riitti. Mutta selvissä hengittiin.

/ekaa kertaa tietokoneohjelman kanssa joten oksennus

Voisin tulla mutta oon lähös Vuokattiin torstaina niin tarina tulee ens viikolla
Toiveet:Klikki, Tinttu, Vanilla


//okei, laita tarina sitten kun kerkeet (:
Huomautan vielä, että ilmoittauduit nyt siis tulemaan jokaiselle tunnille tästä viikosta lähtien, eli ilmoita sitten jos lopetat/ jätät jonkun kerran välistä (:
- Aleksi

Narnia ja Topias, edellisen tunnin tarinoiden tulee olla perjantai iltaan mennessä täällä, tai tulee seuraamuksia. (Topiaksen kohdalla kahden viikon tuntitauko, koska jo toinen myöhästyminen ilman minkään näköistä etukäteis ilmoitusta!)


Maikki - Bee OK!
Valma - Darcy OK!
Lotta - Vanilla OK!
Topias - Nikita
Narnia - Palle
Tiitu - Klikki OK!

”Moikka kaikki! Tällä kertaa meillä on taas koulua ja aiheenamme ovat erilaiset siirtymiset”, kerroin ratsukoiden kävellessä alkukäyntejä.

”Aloitetaan ottamalla ohjat ja ratsastamalla hevosten käyntiä kunnolla eteen. Haluan että jokainen hevonen kävelee koko kehonsa läpi ja lämpenee kunnolla. Se on erittäin tärkeää varsinkin näin kylmillä ilmoilla. Molemmilla pohkeilla vuorotellen käynnin rytmissä. Jos mitään ei tapahdu, niin sitten raipalla muistutus pohkeen taakse. Hyvä.”

”Sitten alamme ottamaan pysähdyksiä. Tullaan aina L:stä pituushalkaisijalle, jossa pysähdys tehdään I:ssä eli kentän keskellä. C:ssä sitten vuorotellen oikealle tai vasemmalle, ja pitkillä sivuilla pysähdykset jokaisen kirjaimen kohdalle. Muistakaa pitää pohkeet lähellä myös pysähdyksessä. Ensin pidätätte hyvin kevyesti ja tarpeen vaatiessa pidätätte enemmän, mutta heti kun hevonen pysähtyy, muistatte myödätä. Noin neljän sekunnin pysähtymisen jälkeen painatte taas pohkeilla ja kannustatte hevoset reippaaseen käyntiin. Pituushalkaisijalla varsinkin on hyvin tärkeää, että hevoset liikkuvat reippaasti eteen – siten niille jää vähemmän aikaa kiemurrella, ja pituushalkaisijallahan suora linja on hyvin tärkeä.”

”Hyvä Maikki. Beellä kuuntelee hyvin herkkiä apuja. Muista vain säilyttää tuntuma pysähdyksessä, vaikka myötäätkin”, sanoin Maikille, jolla oli heti alkutunnista lähtenyt sujumaan Beellä.

”Valma pitää Darcyn pysähdyksissä sen neljä sekuntia, ei hätiköintiä! Hyvä, nyt oli parempi.”
”Ja Tiitu komentaa sitä Klikkiä reippaampaan käyntiin, nyt ei laiskotella! Muistuta vähän raipalla Tiitu. No niin, nyt saatiin vähän eloa siihenkin nuokuskelijaan.” Klikki oli melko tahmean oloinen, niin kuin aina, mutta Tiitu sai sen kyllä pikku hiljaa päättäväisyydellä liikkumaan eteen ja pian poni askelsikin melko energisesti.

Kun kaikilla alkoivat pysähtymiset sujua ja hevoset vetreytyä, pyysin kaikkia siirtymään raviin ja ravasimme muutaman kierroksen reipasta ravia keventäen.
”Seuraavaksi otamme sitten käynti – harjoitusravi -siirtymisiä joka kirjaimen kohdalla. L:ssä, R:ssä, C:ssä ja S:ssä raviin, H:ssa, M:ssä, B:ssä ja E:ssä käyntiin. Muistakaa taas pitää pohkeet lähellä ja käsi pehmeänä. Mitä pienemmillä avuilla saatte hevoset siirtymään, sitä parempi. Aloitetaan.”

”Topias voi pyytää Nikkiä ravaamaan isommin eteen. Vaikka etäisyydet ovat lyhyitä, niin mummoravi ei kuitenkaan käy. Nopea pohje. Hyvä.”

”Narnian ei tarvitse ottaa noin suurta pidätettä siirtäessään Pallea käyntiin. Hyvin kevyt käsi. Siirtyminen tapahtuu pääasiassa istunnalla. Istu ensin siirtymisessä tiiviisti satulassa liikettä vastaan, ja kun Palle on siirtymässä käyntiin, rentoudu. Ajattele vaikka tyhjenevää ilmapalloa. Hyvä, juuri noin Narnia!”

Seuraavaksi pyysin ratsukoita vaihtamaan suuntaa lävistäjän avulla Lotta ja Vanilla kärjessä. ”Lävistäjä alkaa aina kirjaimesta ja päättyy kirjaimeen, eli ei oikomisia! Ratsastatte syvälle kulmiin asettaen ja taivuttaen, ja suoristatte sitten hevoset lävistäjän suuntaisesti”, muistutin ratsukoita, sillä osalle ratsastajista lävistäjä saattoi olla hieman vieras.

”Sitten sama tehtävä toiseen suuntaan, mutta tehkää M:ään, B:hen, E:hen ja H:hon voltit ravissa ennen kuin siirrätte käyntiin. Volttihan on pieni ympyrä, jolla hevosia taivutetaan kaaren mukaan. Voltti on yleensä halkaisijaltaan kymmenen metriä eli puolet lyhyestä sivusta. Ette siis saa volttia tehdessänne ylittää pituushalkaisijaa, muuten tulee törmäys toisella puolella valttia tekemässä olevan kanssa! Kai kaikki muistavat, kuinka hevosia taivutetaan edelliseltä koulutunniltamme? Hyvä, sitten voitte aloittaa tehtävän.”

”Topias pyytä taas sitä Nikkiä ravaamaan isommin eteen, vaikka kaarevalla uralla se ei niin hauskaa Nikistä olisikaan. Nopeat pohkeet, hyvä.”
”Lotta muistaa kääntää ulkoavuilla, nyt Vanilla menee vähän lapa edellä. Ulkopohje tiukkana muurina. Hyvä. Sitten pidäte ja käyntiin. Hyvä siirtymä Lotta!”
Tiitu oli saanut Klikin liikkumaan hyvin eteenpäin ja he tekivät täsmällisiä siirtymisiä ja tarkkoja pyöreitä voltteja. Myös Maikilla ja Beellä sujui erinomaisesti, vaikka tyttö pomppikin Been korkeissa poniaskelissa.

”Kaikilla näyttäisi sujuvan tosi hyvin, otetaan seuraavaksi pienet välikäynnit. Antakaa hevosille pitkät ohjat ja vaihtakaa suuntaa.”

Keräilin lantakasoja talteen sillä aikaa kun ratsukot kävelivät ja aloin sitten selostaa seuraavaa tehtävää: ”Teemme C:ssä ensin pysähdyksen ja peruutuksen. Sitten käyntiin, kulman jälkeen H:ssa ravi siirtyminen ja S:ssä laukan nosto. Laukassa tehdään toiseen päähän pääty-ympyrä, L:ssä siirtyminen raviin ja B:ssä takaisin käyntiin.”
”Peruutus tapahtuu pysähdyksen jälkeen siten, että istutte tiiviisti satulassa ja ajattelette taaksepäin menemistä. Kevyt pidäte ohjalla ja pohkeesta pyydätte hevosta liikkumaan. Peruuttakaa neljä askelta, sitten rentoudutte, myötäätte ohjasta ja pyydätte hevoset reippaaseen käyntiin. Näille kaikille peruutus on hyvin tuttu liike, joten siinä ei pitäisi olla sen kummempia ongelmia.”
”Ottakaas ohjat käteen ja sitten aloitetaan!”

”Maikki muistaa istua harjoitusravissa, vaikka pompottaakin. Laukkaa ei nosteta koskaan kevyestä ravista. Puolipidäte, asetus sisään ja sisäpohje. Hyvä nosto Maikki!”
”Ja Valma tekee laukka – ravi siirtymisen samalla ajatuksella kuin ravi –käynti siirtymisen. Mahdollisimman vähän ohjalla ja pääasiassa istunnalla, myötäys heti kun siirtyminen tapahtuu.”
”Narnia pyytää Palle liikkumaan kunnolla eteen heti laukasta raviin siirtymisen jälkeen. Molemmilla pohkeilla, hyvä!”
”No nyt Valmalta tuli parempi siirtyminen laukasta raviin kuin edellisellä kerralla, hienoa!”

Teimme vielä muutaman kierroksen tähän suuntaan ja vaihdoimme sitten taas suuntaa lävistäjällä. Jatkoimme samaa tehtävää myös toiseen suuntaan.
”Klikki nosti nyt väärän laukan, ota takaisin raviin. Voit vaikka nostaa hieman sisäohjaa laukannotossa. Hyvä, nyt nousi oikea laukka!”
Topiaksella ja Nikillä alkoi sujua oikein mallikkaasti. Nikitan siirtymiset olivat mukavan pehmeitä ja askeleet lennokkaat ja irtonaiset. ”Hyvä Topias, voit antaa Nikitan kävellä!”
”Samoin Narnia!” huikkasin tytölle, jolla sujui myös Pallen kanssa varsin mallikkaasti. Muut tekivät vielä muutaman kierroksen ja annoin sitten kaikkien siirtää hevoset käyntiin.
”Pitkät ohjat kaikille, hienoa tytötä!”

Celle oli oikein mukavan oloinen ratsu. Kiitos Aleksille tunnista!

//ääh, yritän näitä maksuja saada tästedes ajallaan

Kilometri pomppuja ja ankan poikasia


Ison kokoinen Bee tallustelee perässäni maneesin hajuun. Pyydän Aleksin heti punttaamaan minut Been selkään. Iso askelinen Bee lähtee eteenpäin. #Miten hitossa mä täällä istun# mietin päässäni kun askellan Beellä eteenpäin. Onneksi olen aika haka ravissa istumaan, mutta keventäminen on ihan toista luokkaa.

Aloitamme käynti tehtävällä, eteen päin eteenpäin moottori käyntiin, onneksi Bee oli aika oma  aloitteinen eikä sen enempää tarvinnut käskeä. Keskihalkaisialle kääntäisy, pysähdys. Bee vetäisee ohjat ja rapsuttaa jalkaansa. "Perse" mutisen, ärsytti että tunti menisi pikku vioista pipariksi. "Pidä ohjat tuntumalla vaikka pysähdytkin" hoo joo kyllä tiedetään Aleksi, vaikka ihanaa kun hän muistuttaa. Okei nyt minun pitäisi vain muuttaa oma aseenteeni. Käynti sujui meillä hyvin Bee eteni eteenpäin ja kääntyi ihan mielenjohteesta.

Siirtykääs raviin, tuli komento. Ekaksi etittiin tahdikasta, ja sopivaa ravia alle. Beellä oli hyvin ylös suuntautuva ravi, pompin kilometrin ainakin ilmaan. Aloimme työskenellä harjotusravi käynti tehtävää. Jo oikein ymmärään joka kirjaimen kohdalla vaihdetaan aaskellajia. Tiivistä istuntaa, tiivistän vähän nyrkkejäni, ja Bee jo sirtyy. Pyydän vähän reippaampaa käytiä eteenpäin, ja tämän jälkeen siiryimme uudelleen raviin. Bee oli niin mukavasti kuulolla että ehtisin keskittyä omaan istuntaani kivasti. Lisäsimme ravitehtäväksi vielä voltteja, Bee veteli niitä kuin vanha kouluheppa.

Peruutus yks, kaks, kolme ja neljä eteenpäin, pohkeet raviin. "Maikki istu alas!" kuului käsky Aleksilta. Voi hitto olin unohtanut täysin, olin ehkä muissa maaimoissa, alas istuuntuminen ja laukka. Vaapuin Been laukassa kuin ankan poikaiset ensi askelillaan, päätyympyräksi tule mun mielestä ässä. No kyllä se alkaa sujumaan kuin jatketaan. Siirsimme käyntiin ja kiitimme hevosia. Bee oli hyvin mielyttävä.
Kiitos tunnista Aleksi

/ainiin sori unohdin laittaa toiseen viestiin

//täs on ihan hyvä, että laitatte aina uuteen viestiin, ni nään paremmi kuka on maksunsa laittanu (:
-Aleksi

Maksan tunnin nyt

Kävelin Klikin kanssa manesiin jossa Aleksi odotti.Kiristin vyön ja mittasin jalustimet sopiviksi.Nousin selkään ja otin tuntumalle ohjat ja lähdin reipasta vauhtia uralle kävelemään.

”Sitten alamme ottamaan pysähdyksiä. Tullaan aina L:stä pituushalkaisijalle, jossa pysähdys tehdään I:ssä eli kentän keskellä. C:ssä sitten vuorotellen oikealle tai vasemmalle, ja pitkillä sivuilla pysähdykset jokaisen kirjaimen kohdalle. Muistakaa pitää pohkeet lähellä myös pysähdyksessä. Ensin pidätätte hyvin kevyesti ja tarpeen vaatiessa pidätätte enemmän, mutta heti kun hevonen pysähtyy, muistatte myödätä. Noin neljän sekunnin pysähtymisen jälkeen painatte taas pohkeilla ja kannustatte hevoset reippaaseen käyntiin. Pituushalkaisijalla varsinkin on hyvin tärkeää, että hevoset liikkuvat reippaasti eteen – siten niille jää vähemmän aikaa kiemurrella, ja pituushalkaisijallahan suora linja on hyvin tärkeä." Aleksi sanoi
No ei kun hommiin ratsastin Klikin l:stä pituushalkaisijalle ja pysähdyin.Kentän keskellä ja lähdin C oikealle.Pysähduin aina jokaisen kirjaimen kohdalla.

Minulla oli ongelmia saada Klikki liikkumaan kunnolla,mutta sain sen pikkuhiljaa liikkeelle.Klikki tuntui hyvin tahmealta tänään.
”Seuraavaksi otamme ravin ja sitten käynti – harjoitusravi -siirtymisiä joka kirjaimen kohdalla. L:ssä, R:ssä, C:ssä ja S:ssä raviin, H:ssa, M:ssä, B:ssä ja E:ssä käyntiin. Muistakaa taas pitää pohkeet lähellä ja käsi pehmeänä. Mitä pienemmillä avuilla saatte hevoset siirtymään, sitä parempi. Aloitetaan.”Aleksi kailotti.
Nostin Klikillä ravin.Otimme käynnin parin kieroksen jälkeen.Nostimme harjoitusravin ja siirtymisiä joka kirjaimen kohdalla.Osassa ravasimme ja osassa menimme käynnillä.
Aleksi pyysi meitä vaihtamaan suntaa Lotta ja Vanilla käressä.

”Sitten sama tehtävä toiseen suuntaan, mutta tehkää M:ään, B:hen, E:hen ja H:hon voltit ravissa ennen kuin siirrätte käyntiin. Volttihan on pieni ympyrä, jolla hevosia taivutetaan kaaren mukaan. Voltti on yleensä halkaisijaltaan kymmenen metriä eli puolet lyhyestä sivusta. Ette siis saa volttia tehdessänne ylittää pituushalkaisijaa, muuten tulee törmäys toisella puolella valttia tekemässä olevan kanssa! Kai kaikki muistavat, kuinka hevosia taivutetaan edelliseltä koulutunniltamme? Hyvä, sitten voitte aloittaa tehtävän.”

Aloimme tekemään Aleksin ohjeiden mukaan.Sain Klikin liikkumaan oikeen hyvin ja sain tehtyä täsmällisiä siirtymisiä ja pyöreitä voltteja.

"Kaikilla näyttäisi sujuvan tosi hyvin, otetaan seuraavaksi pienet välikäynnit. Antakaa hevosille pitkät ohjat ja vaihtakaa suuntaa.”

Taputin Klikkiä ja annoin pitkät ohjat.

Oli laukan noston aika ja minua jännitti nostaako Klikki oikean laukan.
Oli vuoroni laukata.
”Klikki nosti nyt väärän laukan, ota takaisin raviin. Voit vaikka nostaa hieman sisäohjaa laukannotossa. Hyvä, nyt nousi oikea laukka!”

Voi Klikki nosti väärän laukan.
Hiljensin pompotavaan harjoitusraviin ja nostin laukan.Se onnistui tällä kertaa.Laukkasimme vielä pari kierrosta ennen kuin hidastimme loppukäyneille.

Laukkaaminen jännitti, totta kai:)


Aina, kun on ratsastanut jollakin muulla kuin nelijalkaisella ompelukoneella, ilme on tämä.
Tuliko kuvat pienenä? Sori

Yks juttu, mikä ärsyttää mua tosi paljon: Lotta, älä enää koskaan väritä mun piirtämää kuvaa ja laita sitä tänne kysymättä ensin multa. Mä huomasin jopa, että sä olit poistanut copyrightin siitä. Kaikille tiedoksi, toi ei ole Lotan itsepiirtämä kuva.

Tällä kertaa ei ole pohjatarinaa, vaan piirtelen teille kuvia. Maastoon saa lähteä ilman satulaa tai satulan kanssa. Luvassa lumisen metsän läpi tarpomista, ravailua ja pieni hankilaukkapätkä.

Aleksi - Palle OK!
Maikki - Vanilla OK!
Valma - Dunja OK!
Lotta - Darcy OK!
Tiitu - Klikki OK!

Laitoin osalle hoitsut, koska haluan piirtää yhteiskuvia :-)
Narnia ja Topias on kahen viikon pakkolomalla myöhästymisten takia

Maksan tunnin


Oli luminen sää ja tänään olisi tunti.Astelin liukkaan tallipihan poikki ilmoitustaululle  "Jes maastoon Klikillä" Tänään tunnille olisi tulossa Aleksi,Maikki,Valma,Lotta ja minä.Ihmettelin miksei Narnia ja Topias ole tunnilla.Klikki odotti tarhassa vielä.Otin riimun ja narun mukaani ja astelin tarhojen luo.
"Voi Klikki sun loimi on ihan jäässä toi ei kyllä sun päälle huomenna tuu"Otin Klikin kiinni ja astelin kiireisen ponin kanssa sisälle.Kiinnitin Klikin käytävälle ja aloin ottamaan loimea pois.
"Moi sä ootki jo täällä"Valma moikkasi.
"Joo tulin aikasemmin jo,ettei oo niin kiire sit valmistaa poni"
"Niin meinaa tulla kiire sit ku on aikaa tyylii enään 20minaa"Valma sanoi
"Niin,tiiätkö miks Narnia ja Topias ei oo tunnilla? "
"Ne sai kahen viikon kiellon ku ei maksanu tuntia"
Jatkoin loimen ottamista pois kun olimme jutustelleet Valman kanssa jonkin aikaa.Tyttöjä alkoi saapua tallille ja saapui Jasperi ja Miccikin hoitamaan heppoja.
Sain loimen kuivamaan ja harjat haettua.Harjasin Klikkiä kun samalla Aleksi saapui Pallen karsinasta.
"Viimeisetkin kuka ei oo varustanut heppaa niin nyt varustamaan.Kokosin harjat kasaan ja lähdin hakemaan Klikin satulaa.Klikin satula oli ylimmällä rivillä ja koitin alkaa kurottamaan jotta saisin satulan alas,mutta turhaan.Micci saapui samalla satulahuoneseen."Tartteetko apua?" Micci kysyi.
Säikähdin ja käännyin äkkiä."Joo en saa Klikin satulaa ylhäältä" Sanoin. Micci ylsi ottamaan Klikin satulan ylhäältä."Kiitos" Kiitin ujosti.Micci vaan hymyili ja otti Pinkin harjat ja lähti.Huokaisin ku olin säikähtänyt niin paljon.


Lähdin tepastelemaan Klikkiä kohti satulan kansssa.Klikki luimi minulle kun nostin satulan selkään.
"Älä viittii se on vaan satula,kohta pääset liikkumaan"kuiskasin Klikille
Olin saanut satulan selkään ja eikun suitset.Ne sain koukusta ihan ilman Micin apua.Kun suitset oli päässä oli vain ulos talutus ja vyön kiristys.Katsoi jalustimet sopiviksi janousin selkään.Lotta ja Maikki nousivat selkään ja llähdimme maastoon.


Kävelimme maasto polkua Aleksi edellä.
"Onhan kaikki nyt koolla"Aleksi huusi.
"Joo" Kaikki huusimme
Nostimme ravin vähän ajan kuluttua.Lumi pölisi Klikin kavioissa.
Vällillä Klikki laski päätään nii että olin tippua varsinkin silloin kun piti mennä pomppivassa harjoitus ravissa.Otimme käynniin ja annoimme pitkät ohjat ja taputimme poneja.Yhtäkkiä alkoi satamaan lunta ja metsä oli niin kaunis.

"Nyt nostetaan laukka" Aleksi kailotti

Laukan nosto jännitti minua.Lumi pöllysi entistä enemmän Klikinjaloissa laukassa.Yhtäkkiä Klikki laski päätään alas ja veti hirmu pukin. "Klikki mikä sua rivaa :-D"Jatkoin laukkaamista kunnes oli pakko nousta kevyesee istuntaan.Klikki pinkoi niin lujaa kuin jaloistaan pääsi ja pidin pohkeet tiukasti kiinni ponissa.Vihdoin oli ravin vuoro.Olin puhki laukasta,mutta oli jaksettava."Ratsastus on kyllä monipuolinen liikunta"Maikki tokaisi vieressäni ravaillen Vanillalla.
"Älä muuta sano"Huokaisin
Oli loppu käyntejen aika Hallavan tiellä.Otin jalustimet satulan päälle ja venyttelin jalkoja.

Laskeuduin satulasta ja nostin jalustimet oikein ylös.Löysäsin vyötä ja taputin ponia joka pärski.Vein Klikin käytävälle ja aloin riisumaan varusteita.Otin suitset ensimmäisenä pois.Laitoin riimun kaulalle ja otin kuolaimet suusta pois.Ennenkuin sain riimun päähän Klikki kerkesi irvistelle oikeen mallikaasti.
"Mitä sä oikeen teet Klikki"Naurahdin
Sain satulan ja suitset Klikiltä pois ja tein pika harjauksen.Nostin loimen Klikin selkään ja karsinaan syömään ilta mömmöjä.Otin satulan ja suitset lattialta ja lähdin satula huoneseen.Pesin kuolaimet ja laitoin ne Klikin paikalle.Taas satula ei mennytkään niin helpolla ylös.Oli mennyt 20minaa kun olin saanut sen,mutta sen sain penkin avulla.Poni oli karsinassa tunti maksettu ja kaikki ok.Huikkasin tytäille ja Micille ja Aleksille heipat ja lähdin kotiin.

on vähän kiirinen viikko, ei kerinny kirjoittaan tarinaa. Joten piirsin ja Valma auttoi mua kuvan piirrossa

Vauhtia, ja vaarallisia tilanteita


Talutin Vanillan kipristävän, ihanaan pakkaseen. Olin vielä vähän hämmentynyt kun olin joutunutkin ison Vanillan selkään enkä pienen ja pippuruisen Astan. Muut kiipesivät poniensa selkään varman näköisinä, minulla pyöri taas vaikka mitkä kauhu kuvat päässäni.

Lähdimme matkaan minä siinä keskivaiheilla(?), Vanilla vaikutti hyvin energiseltä ja siinä oli pidäteltävää.  Kävelimme suht pitkään, ja minä yrittelin työstää asetuksilla vähän Vanillaa, että se alkaisi kuunella apujani.

Pian saavuimme pellon reunalle johtavalle tielle ja aloimme ravailla. Olimme lähellä mennä edellä olevan pehvaan kiinni ja taisi sieltä peräpää lentää välillä vähän ilosta. Keinahtelin isoaskelisen Vanillan kaulalle vähä väliä, ja nauroin niin paljon että melkein sixpackki tuli. Olin melkein koko ajan kaulalla roikkumassa ja kiljumassa sekä kuolemssa nauruun.

Valma oon kateelinen sun piirustustaidoilla paintissa ;D Anteeks kun tuli suttu pakko sanoo et hyvin huono maksukin.

Maikki - Nikita OK!
Valma - Celle OK!
Lotta - Vanilla OK!
Tiitu - Tinttu  OK!

Aloitin taas tavalliseen tapaani alustamalla tunnin aihetta ratsastajien säätäessä jalustimiaan ja aloittaessa lämmittelemään hevosia alkukäynneillä, mutta laittaessani kaujuttimet päälle niistä alkoi kuulua jumalatonta mekkalaa joululaulujen muodossa. Hevoset tietenkin säikähtivät ja Tiitu tupsahti alas Tintun selästä ollessaan vielä säätämässä jalustimia mekkalan alkaessa. Onneksi pahempaa kaaosta ei syntynyt, sillä sain mekastuksen säädettyä pois melko nopeasti. (käykää lukemassa Tonttulin tarkkauluvihko..) Kun kaikki oli taas järjestyksessä, pääsin vihdoin aloittamaan päviän aiheen alustamisen:
"Tänään käsittelemme sellaista aihetta kuin temponmuutokset. Ratsastusradan teistä tutustumme tänään täyskaartoon, joka on oiva tapa muuttaa suuntaa. Viime koulutunnillammehan käsittelimme siirtymisiä, mitkä olivat siis askellajien välillä tapahtuvia muutoksia. Temponmuutokset eroavat siirtymistä, siten että muutokset tapahtuvat askellajin sisällä.
Temponmuutoksissa tärkeää on ymmärtää tahdin merkitys. Tahti on säännöllinen mitta, jolla määritellään hevosen poljenta. Temponlisäyksessä hevosen poljennan tahti nopeutuu, mutta samalla askeleen tulee venyä. Askeleen pidennys taas eroaa temponmuutoksista siten, että tahti pysyy samana, vaikka askel venyykin. Keskiravi sijoittuu askeleen pidennyksen ja temponlisäyksen väliin. Siinä siis hevosen askel venyy ja tahti nopeutuu, mutta hevoselta ei vaadita yhtä nopeaa tahtia eikä pitkää askelta kuin temponlisäyksessä. Temponlisäystä ei vaadita Helppo:C -tasoisissa kouluohjelmissa, joten tutustumme siihen myöhemmin. Tänään aloitamme keskikäynnillä, minkä jälkeen harjoittelemme ensin hieman askeleen pidennystä ja lopuksi otamme keskiravia. Voitte alkaa kerätä ohjia pikkuhiljaa käteen ja herätellä hevosia ottamalla muutamia pysähdyksiä.”

Ratsukot vaikuttivat melko uneliailta ja jouduin muistuttamaan muutamia: ”Valma, pysähdyksen jälkeen heti reipasta käyntiä eteen, ei jäädä vetelehtimään. Tiitu myös, Tinttu melkein nukkuu siellä!”

”Alamme seuraavaksi ottamaan mukaan keskikäyntiä. Pysähdykset voitte muuttaa melkein pysähdyksiksi, jolloin puolipidätteillä ja tiivistämällä istuntaa pyydätte hevosia hidastamaan melkein pysähdyksiin muutaman askeleen ajan. Sitten pyydätte pohkeilla eteenpäin ja annatte kädellä hevosille tilaa liikkua eteenpäin. Keskikäynnissä hevosen tulee liikkua rennosti matkaa voittavalla askeleella eteenpäin normaalia käyntiä reippaammassa tahdissa silti kiirehtimättä. Keskikäynnissä kättä saa työntää hieman eteenpäin, mutta kuolaintuntumaa ei saa menettää. Voitte aloittaa.”

”Hyvä Lotta, Vanilla kulkee oikein rennosti ja matkaa voittavasti. Sitten taas tiivistät istuntaa ja otat muutaman puolipidätteen. Vanilla voi hieman nousta niskasta ylöspäin hidastuksen aikana. Hyvä.”
”Maikilta ja Nikitaltakin alkaa sujua pikkuhiljaa, vaikka Nikita voisi kyllä liikkua vielä vähän paremmin eteen.”
”Valma rentoutuu Cellen selässä, nyt ruuna on melko jännittynyt ja askel on lyhyt. Pohkeet lähelle ja myötää ohjalla askelten tahdissa. Hyvä!”
”Tiitulla ja Klikillä näyttää kanssa sujuvan mainiosti!”

”Sitten vaihdamme suuntaa täyskaarrolla. Täyskaarto on pisaran mallinen kuvio, jota lähdetään ratsastamaan samalla tavalla kuin kymmenen metrin volttia, mutta ”takaisin päin lähdettäessä” pituushalkaisijan kohdalla oikaistaankin suoraan uralle ja suunta vaihtuu. Jokainen voi tehdä täyskaarron omalta paikaltaan nyt. Hyvä, kaikki saivat juonesta kiinni. Sitten voitte siirtää raviin ja tehdä omatoimisesti pääty-ympyröitä ja voltteja. Muistakaa, että ympyrällä ja voltilla menijät ovat ”etuajooikeutettuja”, joten jos joku tulee uraa pitkin samaan aikaan, tulee tämän hidastaa ja antaa ympyrää ratsastavan ratsastaa tiensä loppuun!”

”Tiitu voi pyytää Tinttua ravaamaan vähän reippaammin eteen myös niillä ympyröillä. Ulkoavut kääntävät ja ulkopohje pitää tahtia yllä. Hyvä!”
”Maikki painaa kantapäitä alas ja nostaa katseen Nikitan niskasta. Parempi.”

”Sitten teemme muutaman lävistäjän, joilla tarkoituksena olisi ratsastaa askeleenpidennys. Saatte yhä keventää.  Muistakaa pitää ohjat tuntumalla, jottei hevosen tahti rikkoonnu pyytäessänne niitä pidentämään askeltaan pohkeilla. Valma kärjessä H:sta B:hen! Sitten taas seuraavasta kulmasta uusi lävistäjä!”
”Hyvä Valma, juuri noin askeleen pidennys tehdään!”
”Maikki ottaa pidätteitä, jottei Nikitan tahti rikkoonnu. Ajattele koko ajan mielessäsi missä rytmissä Nikitan jalat osuvat maahan. Hyvä, tämä seuraava lävistäjä oli paljon parempi.”
”Myös Tintusta alkoi lähteä liikettä paremmin toisella yrityksellä, hyvä!”
”Lotta voi kannustaa Vanillaa pidentämään askeltaan vielä vähän enemmän.”
”Sitten vielä yksi lävistäjä B:stä H:hon, nyt kaikki laittaa parastaan!”

”Hienosti sujui! Tehkää vielä voltteja ja ympyröitä tähänkin suuntaan ja sitten voitte antaa hevosille hetkeksi pitkät ohjat!”

Ratsukoilla näytti sujuvan varsin mallikkaasti. Parin kierroksen kävelyn jälkeen pyysin ratsastajia ottamaan taas ohjat käsiinsä, sillä ottaisimme muutamia laukan nostoja.
”Tehdään tällä kertaa siten, että laukka nostetaan aina pitkän sivun alusta ja R:stä ja S:stä käännetään keskiympyrälle. Pitkän sivun lopussa taas siirtyminen raviin, ja seuraavan pitkän sivun alusta sama tehtävä toisella puolella kenttää. Muistakaa katsoa ympärillenne, jottei tule törmäystä kun keskiympyrälle tulee ratsukoita kummaltakin pitkältä sivulta. Te osaatte kyllä säädellä laukan tempoa sen verran, ettei tule yhteen törmäyksiä. Voidaan aloittaa!”

”Hyvä nosto Valma!”
”Maikki muistaa pitää ne silmät auki, ei rinnakkain pääty-ympyrälle!” tyttö aiheutti melkoisen kaaoksen kiilatessaan Nikitalla Tiitun ja Tintun eteen. ”Pääty-ympyrällä jo olevia tulee väistää!”
Muutaman sekasortoisen tilanteen jälkeen homma alkoi sujua ja vaihdoimme suuntaa ravissa täyskaarron avulla. Teimme saman tehtävän myös toiseen suuntaan ja loppuravien aikana otimme muutaman keskiravipätkän: ”Tehkää aina päätyihin pääty-ympyrät ja R:n puoleisella pitkällä sivulla pyydätte hevosilta sitten sitä keskiravia. Toisella pitkällä sivulla voitte rauhoittaa hevosia volteilla. Kaikki näyttävät käyvän melko kuumina äskeisen laukkaamisen jälkeen.”
Kaikki ratsukot suoriutuivat keskiravista varsin mallikkaasti, sen verran paljon virtaa hevosilla oli. Oikeastaan ongelmallisempaa, oli saada hevoset rauhallisiksi pitkän sivun keskiravin jälkeen.
Vaihdoimme vielä kerran suuntaa ja otettuamme vielä muutamat pätkät keskiravia annoin puuskuttaville ratsastajille luvan siirtää hevoset käyntiin.

”Hienoa työtä taas kerran, hyvä tytöt!”


//Narnia ja Topias pääsee taas ensiviikolla remmiin, jos edelliset maksut on hoidettu tiistaihin (24.12) mennessä pois! Parasta ois paikalle saapua, sillä muuten ei viittä tuntia tule täyteen eikä merkkejä tipu! (;
//Maikki, Valma ja Lotta voivat halutessaan jäädä joululomalle, sillä teillä pitäisi tämän (ja edellisen) tunnin maksettuaan olla viisi tuntia käytynä ja olette oikeutettuja He:C -merkkiin. Ilmoittakaa jos näin teette! Ensi viikolla (26.12.) on kuitenkin vuorossa esteitä ja sitä seuraavalla viikolla (2.1.) on ponileikkejä, joten jos kiinnostaa niin ootte tietysti tervetulleita!
//Tiitulta puuttuu vissiin just kaks tuntia vielä, eli jos merkki kiinnostaa niin saavuthan paikalle (:
//Saatan lähettää pohjatuntitarinat pari päivää aikaisemmin, jos on joulu/uudenvuoden kiireitä, mutta siis jokaisen maksun lähettämiselle on aina aikaa seuraavan viikon tiistaihin asti vaikka lähettäisin pojat miten (: Jos teilläkin on jotain kiireitä ja haluatte lähettää maksuja ennen pohjatuntien saapumista, voitte lähetellä niitä esim kuvina (ponileikkitunnilla mennään ilman satulaa) ((:

Maastotunnin maksu:



Anteeks, oon vähän myöhässä. Ja ei, en jää vielä joululomalle:)

Minäkin haluaisin mukaan näille junnutunneille, vaikken ehdikkään enää He:C-merkkiä suorittaa...

Heppatoiveet on Minca, Darli, Kyyhky, Dunja ja Palle.

//lisäsin siut listaa, tervetuloa vaan mukaan ((:
Ja pystyt kyllä varmaan jossain tulevaisuudessa täydentämään siun He:C -tunnit viiteen kappaleeseen merkkiä varten ((:

Minäkin haluisin vielä mukaan tunneille, vaikka en ehdi He:C-merkkiä nyt suorittamaan ja tässä aloittelen täällä tallilla

Toiveet: Darli, Dunja ja Asta

//Tervetuloa mukaan Salli!
Samon kuin Empulle, sullekin tulee varmasti myöhemmin sitten tilaisuuksia suorittaa He:C-merkki loppuun ((:

Ooh, mie en oo aikasemmin ollu tämmösillä ratsastustuntijutskilla, mutta voisin ilmottautua, jos se on mahollista (:
Heppatoiveet on kaikki ponit varsinkin, shettiksetkin menee, vaikka oon 164cm pitkä. Siro tyttö, siitä ei oo kiinni (:

Tervetuloa vaan mukaan! (:

Heti satulaan päästyäni huomasin, että Celle oli erilainen kuin tasainen ja rauhallinen Dunja. Aleksi oli jo ennen tuntia ehtinyt muistuttamaan raipan tarpeettomuudesta. Heti alkuun Celle säikähti takaansa kulkenutta Vanillaa. Pahin tapahtui, kun maneesin kaiuttimista alkoi yhtäkkiä kuulua erittäin kovaäänistä joulumusiikkia. Jalustinhihnojen säätämisen jäljiltä vasen jalkani oli vielä satulan edessä, ja ohjat olivat pitkät. Kootessani ne nopeasti horjahdin vaarallisesti satulassa. Sydämeni takoi, kun Celle peruutti monta askelta.
Ympärilläni syttyi minun mittapuuni mukaan täysi kaaos: Tinttu ja Vanilla lähtivät laukkaan, Nikitakin hötkyili. Kun Aleksi viimein sai musiikin säädettyä pois, Tiitu istui maneesin hiekassa sikähtäneen näköisenä Tintun vielä ravatessa Nikitan ja Maikin viereen. Maikki sai Tintun onneksi kiinni ongelmitta. Lotta joutui rauhoittelemaan Vanillaa pitempään. Me muut lähdimme uralle sillä aikaa, kun Aleksi auttoi Tiitun takaisin Tintun satulaan.

Sydämeni jyskytti rajusti. Celle oli kapea ja valtavan korkea. Se kulki säikähdyksen jäljiltä pää korkealla ja lyhyin askelin. Yritin puhua sille rauhoittavasti. Aloin itse rentoutua, kun Aleksi ryhtyi tuttuun tapaan luennoimaan tunnin aiheesta, temponmuutoksista:
- Tänään käsittelemme sellaista aihetta kuin temponmuutokset. Ratsastusradan teistä tutustumme tänään täyskaartoon, joka on oiva tapa muuttaa suuntaa. Viime koulutunnillammehan käsittelimme siirtymisiä, mitkä olivat siis askellajien välillä tapahtuvia muutoksia. Temponmuutokset eroavat siirtymistä, siten että muutokset tapahtuvat askellajin sisällä.
Temponmuutoksissa tärkeää on ymmärtää tahdin merkitys. Tahti on säännöllinen mitta, jolla määritellään hevosen poljenta. Temponlisäyksessä hevosen poljennan tahti nopeutuu, mutta samalla askeleen tulee venyä. Askeleen pidennys taas eroaa temponmuutoksista siten, että tahti pysyy samana, vaikka askel venyykin. Keskiravi sijoittuu askeleen pidennyksen ja temponlisäyksen väliin. Siinä siis hevosen askel venyy ja tahti nopeutuu, mutta hevoselta ei vaadita yhtä nopeaa tahtia eikä pitkää askelta kuin temponlisäyksessä. Temponlisäystä ei vaadita Helppo:C -tasoisissa kouluohjelmissa, joten tutustumme siihen myöhemmin. Tänään aloitamme keskikäynnillä, minkä jälkeen harjoittelemme ensin hieman askeleen pidennystä ja lopuksi otamme keskiravia. Voitte alkaa kerätä ohjia pikkuhiljaa käteen ja herätellä hevosia ottamalla muutamia pysähdyksiä.

Yritin sisäistää kaiken tiedon ottaessani ohjia käsiini. Nyt Celle tuntui jopa hiukan laiskalta. Pysähdyimme C:ssä. Laskin viiteen ja puristin pohkeilla.
- Valma, pysähdyksen jälkeen heti reipasta käyntiä eteen, ei jäädä vetelehtimään.
Keskityin tiukasti pitämään Cellen valppaana ja herkkänä. Joka pysähdyksen jälkeen vaadin istunnallani kunnon käyntiä. Pidin pohkeet aktiivisena ja liikuttelin jatkuvasti kuolainta. Hetken päästä Celle alkoikin tuntua herkemmältä ja pirteämmältä.
- Alamme seuraavaksi ottamaan mukaan keskikäyntiä. Pysähdykset voitte muuttaa melkein pysähdyksiksi, jolloin puolipidätteillä ja tiivistämällä istuntaa pyydätte hevosia hidastamaan melkein pysähdyksiin muutaman askeleen ajan. Sitten pyydätte pohkeilla eteenpäin ja annatte kädellä hevosille tilaa liikkua eteenpäin. Keskikäynnissä hevosen tulee liikkua rennosti matkaa voittavalla askeleella eteenpäin normaalia käyntiä reippaammassa tahdissa silti kiirehtimättä. Keskikäynnissä kättä saa työntää hieman eteenpäin, mutta kuolaintuntumaa ei saa menettää. Voitte aloittaa.

Taas C:tä kohti tultaessa lyhensin ohjaa ja vastustin liikettä istunnallani. Sen jälkeen päästin vähän ohjia. Celle heilautti päätään, ja otin ohjat entistä tiukemmin käteen. Pian huomasin, että jännitin käsivarsien lisäksi pohkeita. Keskikäynnistämme tuli lyhyttä pää korkealla -tikutusta.
- Valma rentoutuu Cellen selässä, nyt ruuna on melko jännittynyt ja askel on lyhyt.
Miten rentouduttiin? mietin. Annoin kantapäideni painua alas, laskin hartioitani ja suoristin selkääni. Katsoin Cellen niskan sijaan eteenpäin.
- Pohkeet lähelle ja myötää ohjalla askelten tahdissa, Aleksi opasti. Tein työtä käskettyä. Kun keskityin, sain käteni herkemmiksi ja pehmeämmiksi. Tunsin konkreettisesti, miten Celle alkoi liikkua energisemmin ja vapaammin. Se tuki halukkaasti kuolaimeen ja tuntui nauttivan työstä.

- Sitten vaihdamme suuntaa täyskaarrolla. Täyskaarto on pisaran mallinen kuvio, jota lähdetään ratsastamaan samalla tavalla kuin kymmenen metrin volttia, mutta ”takaisin päin lähdettäessä” pituushalkaisijan kohdalla oikaistaankin suoraan uralle ja suunta vaihtuu. Jokainen voi tehdä täyskaarron omalta paikaltaan nyt. Hyvä, kaikki saivat juonesta kiinni. Sitten voitte siirtää raviin ja tehdä omatoimisesti pääty-ympyröitä ja voltteja. Muistakaa, että ympyrällä ja voltilla menijät ovat ”etuajo-oikeutettuja”, joten jos joku tulee uraa pitkin samaan aikaan, tulee tämän hidastaa ja antaa ympyrää ratsastavan ratsastaa tiensä loppuun.
Huh. Ravia. Celle nosti kiltisti ravin Nikitan perässä. Sen askel oli pitempi kuin Nikitan, joten käänsin sen pienelle voltille. Huomasin, että vaikka Celle olikin erilainen kuin Dunja, se ei ollut hullumpi hevonen. Teimme useamman voltin ja pääty-ympyrän. Meillä sujui erittäin hyvin, ja pääsin kokemaan sen tunteen, että todella ratsastin, en vain istunut selässä. Celle kuunteli jokaista apuani, jokasista painopisteen siirtämistä ja kuolaime liikahdusta. Vastaavasti, jos horjahdin satulassa tai käteni liikahti tahattomasti, se vaikutti silmänräpäyksessä. En saanut herpaantua hetkeksikään.

- Sitten teemme muutaman lävistäjän, joilla tarkoituksena olisi ratsastaa askeleenpidennys. Saatte yhä keventää. Muistakaa pitää ohjat tuntumalla, jottei hevosen tahti rikkoonnu pyytäessänne niitä pidentämään askeltaan pohkeilla. Valma kärjessä H:sta B:hen!
Minulla oli varma olo. Käänsin Cellen lävistäjälle. Päässäni takoi kevennyksen tahtiin: "pohkeet, pohkeet". Ilokseni tunsin, miten Celle pidensin askeltaan. Tunsin itseni kouluratsastajaksi.
- Sitten taas seuraavasta kulmasta uusi lävistäjä. Hyvä Valma, juuri noin askeleen pidennys tehdään!
Poskeni hehkuivat ylpeydestä. Lopuksi Aleksi laittoi meidät tekemään vielä yhden lävistäjän. Minusta tuntui, että lensin. Minä ja Celle olimme yhtä.

Välikäyntien jälkeen aloimme ottaa laukkoja pitkillä sivuilla ja keskiympyrällä. Kokosin ohjat ja nostin laukan kevyesti suoraan käynnistä.
- Hyvä nosto, Valma!
Punastuin taas riemuissani. Sitten keskittyminen jäi, ja voltistamme tuli soikio. Toiselta pitkältä sivulta aloittamamme voltti meni paremmin. Muut sekoilivat, mutta minä ja Celle pysyttelimme kaaoksen ulkopuolella.
Laukkasimme myös oikeaan kierrokseen. Sitten kokeilimme keskiravia.
- Tehkää aina päätyihin pääty-ympyrät ja R:n puoleisella pitkällä sivulla pyydätte hevosilta sitten sitä keskiravia. Toisella pitkällä sivulla voitte rauhoittaa hevosia volteilla. Kaikki näyttävät käyvän melko kuumina äskeisen laukkaamisen jälkeen.
Celle kiisi koko pitkän sivun kuin ravuri konsanaan. Jouduin kunnolla töihin tehdessäni puolipidätteitä. Sain Cellen hädin tuskin rauhoittumaan ennen seuraavaa keskiravia. Toinen ja kolmaskin ravipätkä olivat rallia, mutta neljäs meni jo paremmin. Toiseen suuntaan hurjastelu toistui samaan malliin, ennen kuin vauhti alkoi tasaantua.

Viimeisen keskiravipätkän jälkeen siirryimme vapaaseen käyntiin. Kiittelin Celleä kivasta tunnista. Aleksi kehui meitä:
- Hienoa työtä taas kerran, hyvä tytöt!


Anteeks myöhäinen maksu://) Jatkan nää tunnit loppuun.
Ens tunnilla esteitä. Oivoi.

Maikki - Bee OK!
Valma - Tinttu OK!
Lotta -  Vanilla OK!
Tiitu - Celle OK!
Emppu  - Dunja OK!
Salli - Darli OK!
Sadette - Klikki OK!

Ratsukot alkoivat vyöryä maneesiin edellisen ryhmän tullessa alas satuloista. Porukka oli täynnä uusia naamoja, vaikka toki vanhoja tuttujakin löytyi. Salliin ja Sadetteen en ollutkaan vielä aikaisemmin törmännyt, joten en yhtään tiennyt mitä odottaa.
”Moikka kaikille, mie oon Aleksi, Hallavan omistaja ja päätoiminen ratsastuksenopettaja”, esittelin itseni ratsastajien kivutessa estepenkkeihin ja säätäessä jalustimia.
”Miellä on tällä kertaa vuorossa esteitä. Kai kaikki muistavat kevyen istunnan? Hyvä. Tarkotuksena olis tänään ratsastaa erilaisia teitä.”
Ratsukot kävelivät hetken pitkin ohjin kenttää ympäri ja sitten alettiin ravailemaan suuria pääty-ympyröitä.


”Voitte alkaa tulemaan tällä toisella pitkällä sivulla olevia ravipuomeja kevyessä ravissa. Ponit saavat ravata melko reippaasti eteen, mutteivät hevosetkaan missään mummoravissa voi löntystellä. Kaikki energisesti puomien yli, katse peräseinään ja ohjaus puomien keskelle – ei kiemurtelua!”
Ratsukoilla sujuivat puomit suoralla uralla varsin mallikkaasti Klikin ja Dunjan alku-unisia kompasteluja lukuun ottamatta. Suuntaa vaihdettiin ja ravailtiin ympyröitä ja ravipuomeja myös toiseen suuntaan. Sitten aloitettiin varsinainen tehtävä.
”Tulette oikeassa kierroksessa ensin nämä ravipuomit pitkän sivun vieressä, ratsastatte hyvin päätyyn ja käännätte hieman ennen toista pitkää sivua yhdelle puomille, mistä matka jatkuu ravissa. R:n kohdalla on tötterö merkkinä, mistä kohtaa lähdetään ratsastamaan volttia. I:ssä on pieni ristikko, josta nousee oikea laukka. Laukataan voltti loppuun ja jatketaan toisessa päässä olevalle pikkupystylle. Lyhyellä sivulla taas siirtyminen käyntiin”, selitin tehtävää. ”Muistakaa pitää välimatkat, jottei tule törmäyksiä voltilla! Voitte aloittaa!”

”Hyvä Valma, Tinttu tulee oikein nätisti! Muista vain katsoa esteiden yli, älä maahan!”
”Ja Lotta kääntää ulkoavuilla! Nyt Vanilla menee voltilla lapa edellä, eikä tiestä tule hyvä. Katso ajoissa ja ulkopohje vahvana!”
”Sadette näpäyttää Klikkiä vähän raipalla siinä ristikon päällä, jotta laukka nousee. Herra on vielä ihan nukuksissa!”
”Sallilla ja Darlilla sujuu hyvin, vaihda vaan vielä viimeisen esteen jälkeen laukka oikeaksi, se vaihtui viimeisellä pystyllä vasemmaksi. Hyvä!”

Hevoset siirrettiin hetkeksi käyntiin ja suunta vaihdettiin. Kävin tekemässä yksinäisestä puomista pienen pystyn ja tulimme sitten pysty – voltti – ristikko – voltti loppuun – pysty –tehtävän kokonaan vasemmassa laukassa.

”Emppu pitää Dunjan laukkaa yllä siellä poltilla. Ulkopohje laukan tahdissa ja ristikolla johtava ohja jo voltin suuntaan. Hyvä!”
”Maikki ottaa Beellä puolipidätteitä, viimeiset laukka-askeleet ennen viimeistä pystyä tulivat nyt aika lailla kaahottaen. Uudestaan!”
”Tiitulla ja Cellellä paranee koko ajan. Hienoa! Voit siirtää ravin kautta käyntiin, muut tulevat kerran vielä!”


Onnistuneiden suoritusten jälkeen käveltiin taas hetki pitkin ohjin ja vaihdettiin suuntaa. Rakensin pienen radan, joka koostui muutamasta ristikosta, pystyesteistä ja yhdestä pikkuokserista. Ratakorkeus oli noin 60 cm.
”Ottakaas sitten taas ohjat käteen! Tulemme ensin radan kahdessa osassa ja lopuksi voitte ratsastaa sen kokonaan. Ensin tulemme esteet 1-5. Ensin suoralla uralla sarja (1a&b), jonka väliin mahtuu yksi laukka-askel, sitten pysty toisen pitkän sivun alussa (2), kiemurauran kaarella oleva risikko (3), pitkän sivun lopussa oleva pysty (4) ja lopuksi haastavan silmukan jälkeen ristikko (5). Viimeisen ristikon jälkeen on tärkeää katsoa kumpaa laukkaa hevonen tulee. Jos laukka on vaihtunut vasemmaksi, niin voitte jatkaa, mutta jos laukka on edelleen oikea laukka, vaihtakaa se ravin kautta vasemmaksi. Tämä tulee tehdä heti parin laukka-askeleen sisällä ristikon jälkeen, muuten tulee kiire jatkoa ajatellen! Sitten voidaan aloittaa, Maikki ensin!”

Tehtävä sujui melko hyvin haastavuudestaan huolimatta ja ratsukot saivat selvästi juonen päästä kiinni. Kaikilla päät pyörivät hienosti seuraavan esteen suuntaan ja johtavaa ohjaa käytettiin oikeaoppisesti. Edes tiukka silmukka ei tuottanut vaikeuksia, kun ratsukot muistivat käyttää ulkoapuja.

Muutaman kierroksen jälkeen harjoittelimme radan loppuosaa 4-7. Ensin pitkän sivun lopussa oleva pysty (4), silmukan jälkeen ristikko (5), R:stä voltti kentän keskellä olevalle ristikolle (6) ja siitä toisessa päässä olevalle pystylle (7). Aluksi muutamat hevoset intoilivat vitosesteen jälkeen ja olivat menossa seiskalle, mutta siitäkin ongelmasta päästiin päättäväisyydellä, johtavalla ohjalla ja vahvoilla ulkoavuilla.

Lopputunnista meillä alkoi tulla hieman kiire, sillä jouduimme tekemään aika monta toistoa ennen kuin radan loppuosa saatiin toimimaan halutulla tavalla. Kun ohiratsastuksista, muutamasta kiellosta ja maahan pyllähtämisestä oli päästy, olimme valmiit ratsastamaan koko radan putkeen. Muutamat selvisivät kunnilallisesti heti ensiyrittämällä, ja muutkin saivat toisella yrityskerralla alle suorituksen johon voi olla tyytyväinen. Lopuksi ravailtiin vielä muutama kierros ja sitten oli loppukäyntien aika. Kiitin kaikkia hienosta ratsastuksesta.

Mie oon Sadette, seitsemäntoistavuotias ponityttö, joka on usein tallin väripilkku ja ilopilleri. Miun nimi tuli siitä, että tätini ehdottelivat nimekseni Janettea ja Sadetta, mutta äitini neuvottelijan ammatissaan päätyi kompromissiin. Mie en tykkää omasta nimestäni, mutta Sateeksi mua yleensä kutsutaan. Tänään on miun ensimmäinen ratsastustunti Hallavassa, enkä voi välttyä siltä tunteelta, että olen uusi, outo, tuntematon, ulkopuolinen ja jotain muuta.

Päässäni pyörii massoittain ajatuksia, jotka eivät kuitenkaan helpota oloani pätkän vertaa. Tallin ovi tuntuu raskaalta, ja mietin muutaman kerran, pitäisikö minun avata sitä ollenkaan. Se kuitenkin lennähtää voimalla auki ja kiljaisen säikähdyksestä, lennähtäen takapuolelleni lumihankeen. Edessäni seisoo hämmentyneen näköinen porkkanahiuksinen tyttö, joka punastuen tulee auttamaan minut ylös ja pudistelee lumia Marimekon villakangastakistani. Hän pahoittelee kovasti ja esittelee itsensä Valmaksi, ja minusta heti tuntuu, että tyttö on mukava. Sanon, ettei se haittaa, ja hymyilen leveästi. Tunnen itseni lyhyeksi, ja kohennan takkini huppua.
”Mie oon Sadette, enkä tiedä minne miun pitäisi mennä”, sanon tytölle, joka lopulta opastaa minut ilmoitustaulun äärelle, jossa on lista tuntihevosista ratsastajineen. Valma näyttää minulle myös varusteiden paikan ja ponin, jolla minun oli tarkoitus ratsastaa tunnilla. Kiitän häntä ja livahdan sitten laikukkaan ponin karsinaan harjakorin kera. Tallissa on lämmin, ja se tuntuu oudolta, koska olen tottunut työskentelemään ulkotalleissa ja pihatoissa. Klikiksi kutsuttu poni tuuppaa minua olkapäähän, mutta rapsutan sen otsaa hiljaa jutellen. Kun poni tuntuu hyväksyvän minut, se alkaa taas riiputtaa päätään matalalla ja nauttii, kun kumisukalla hieron sen kylkiä pyörivin liikkein. Vaihdan harjan pölyharjaan ja käyn sillä läpi koko ponin. Harjaan vielä jalat kovalla harjalla ja putsaan kaviot, jonka jälkeen selvitän jouhet huolellisesti sukien. Tykästyin varsinkin pääharjaan, koska se on vaaleanvihreä.

Käyn satulahuoneesta hakemassa varusteet ja suojat ja huomaan, kuinka muutkin tuntilaiset ovat jo varustamassa ponejaan. Satuloin Klikin, eikä se välitä satulavyön kiristyksestä kuin vain hieman pullistellen. Syötän sille kuolaimet ja kiristän remmit ja varmistan vielä karsinan ovesta, että minulla on sille oikeat suojat. Asetan sitten takajalkoihin hivutussuojat ja etujalkoihin jännesuojat ja puen värikkään kypärän päähäni. Kypärän päällä on laukkakilpailuista tuttu kangas, väriltään osaksi vaaleanpunainen ja osaksi vaaleanliila ja talutan sitten päätään roikottavan ponin muiden perässä maneesiin. Kaikki juttelevat keskenään ja kertovat mielipiteitä ratsuistaan, mutta itse tyydyn vain hymyilemään ja kuuntelemaan kiinnostuneena.
”Klikki on tosi kiva, vaikka vähän laiska”, silmälasipäinen tyttö sanoo minulle samalla, kun on säätämässä jalustimia omalta ratsultaan. Hän esittelee itsensä Tiituksi, Klikin hoitajaksi ja mielestäni hänkin vaikuttaa mukavalta. Esittelen myös itseni ja kiristän ponin satulavyön. Aleksin ohjeesta nousen selkään ja säädän jalustimet käynnissä. Kävelemme muutaman kierroksen pitkin ohjin ja sen aikana saan jo hyvän kuvan ponin perusluonteesta. Joudun ajamaan sitä eteen nopealla pohkeella ja raippaakin saan käyttää muutaman kerran ennen kunnon työskentelyä. Poni vain nytkäyttää hieman päätän, mutta askeltempo hidastuu heti muutaman askeleen jälkeen ja joudun taas antamaan raippaa pohkeen viereen.

Aleksin selitykset saivat minut jo epäilemään tunnin osuvuutta tasolleni, mutta henkilökohtaisemmat ohjeet taivuttelusta ja siitä, miten saan Klikkiä energisemmäksi, muuttivat ajatukseni. Taivutan hyvin sisäohjalla ja ulkopohkeella, että poni pehmenisi sisäkuolaimelle. Se vastustelee tottuneesti, mutta käyttää jalkojaan, kun annan sille napakan raipaniskun sisälautaselle. Poni painaa hieman kädelle ja joudun tekemään nostavia pidätteitä, mutta kovalla kädellä se alkaa hellittää ja olla kuuliainen pohkeellekin.
Ohjaan Klikin ravipuomeille vuonohevosen jälkeen, mutta se ei tajua nostella jalkojaan, vaikka kuinka ratsastan sitä energisemmäksi. Aleksi moittii suoritusta, ja nyökkään päättäväisenä, vaikka teinkin kaikkeni hevosen herättämiseksi. Teen voltin ja annan raippaa kaksi napakkaa kertaa, ennen kuin ohjaan ruunan uudelleen. Teen vahvan puolipidätteen ennen puomeja ja tahditan pohkeella askelia, ja Aleksi kehuu onnistuneempaa suoritusta. Vaihdamme pian suuntaa, ja puomi kolahtaa jälleen ensimmäisellä kerralla. Päättäväisellä ratsastuksella loput sujuvat kuitenkin moitteettomasti, ja pääsemme vaativamman tehtävän pariin.

Volttitehtävä meni ensimmäisellä kerralla penkin alle, voltista tuli epämuodostunut, ja pystykin vain rykäistiin yli. Istun kunnolla satulaan ja teen ylimääräisen täysillä ratsastetun laukkaympyrän, varoen kuitenkin, ettemme jää muiden alle ja jatkan tehtävää hieman kuuliaisemmalla ratsulla. Klikki tuntuu heräävän pikkuhiljaa, mutta hennoilla avuilla sitä on mahdoton ratsastaa. Seuraava kerta meni paremmin ja laukassa homma sujui suhteellisen kunnollisesti.

Tehtävän jälkeen annan pienen pidätteen ja Klikki pudottaa helpottuneena käyntiin. Muistutan sitä kevyesti raipalla, että käynti olisi käyntiä, eikä unten mailla lipumista, mutta pidennän ohjat ja kävelemme muutaman kierroksen. Esteratatehtävä sai minut innostumaan ja kun aloimme ratsastaa koko rataa, keräsin ohjat ripeästi, jotta pääsisin aloittamaan. Maikki kuitenkin ehti ensi, joten tyydyn kakkossijaan ja ohjaan ruunan pois tieltä. Katson tarkasti, mitä reittejä Maikki ratsullaan kulkee, ja oman vuoron tullessa ohjaan ruunan aloituspisteeseen. Nostan laukan ja annan heti ponille raippaa ennen ensimmäistä estettä, ja hieman jäljessä tulleen hypyn jälkeen laukka rullaa paremmin. Kun osa esteistä on jo menty, Klikki päättää kieltää silmukan jälkeen ja kun voltin avulla ohjaan sen uudelleen esteelle, olen ehtinyt unohtaa radan ja joudun nolona hidastamaan raviin ja kuuntelemaan Aleksin ohjeistusta loppuradan ratsastukselle. Sen jälkeen kuitenkin rata menee hyvin ja loputkin tehtävät sujuvat mallikkaasti.

Loppukäynneissä taputan tyytyväisenä ponin kaulaa ja irrotan kengät jalustimista. Kiitän Klikkiä ja käännän sen kaartoon riviin muiden mukana. Kiitän Aleksia ratsastustunnista ja saan ohjeen laittaa ponille kuivatusloimi kun pääsemme talliin. Poni onkin kaulastaan paksun harjansa alta hikinen ja tallissa juotan sille vielä kädenlämpöistä vettä, ennen kuin menen tallitupaan juttelemaan muiden kanssa. Kaikki tallilaiset tuntuvat tosi mukavilta, ja vaikka olenkin pettynyt, ettei tallissa ole yhtään islanninhevosta, olen jo täysin rakastunut tallin ilmapiiriin.

Käyn vielä antamassa ponille omenan, ennen kuin kävelen kotiin lumista tietä pitkin.

Ensimmäinen estetuntini Hallavassa! Tätä olin odottanut ja nyt jännitys kipristeli vatsan pohjalla. Dunja tuntui huomattavasti isommalta kuin Minca ja jouduin tosissani hyppimään, jotta pääsin satulaan. Maa loittoni ja olo tuntui huimaavalta. Olin, tietenkin, ratsastanut ennenkin shetlanninponia isommille poneilla ja hevosilla, mutta siitä oli jo hiukan aikaa. No, olihan Dunja sentään kiltti…

Dunjan käynti oli mukavan keinahteleva ja minua rupesi melkein nukuttamaan sen rauhallisissa askelissa. Ensimmäiset raviaskeleet herättivät aika tehokkaasti, mutta totuin niihinkin nopeasti. Lähdin keventämään tasaiseen tahtiin ja ohjailin Dunjaa pääty-ympyröille. Asetin ja taivutin ympyränkaaren mukaisesti ja Dunja totteli apuja mukavasti. Kun Aleksi käski meidät puomeille, ohjasin Dunjan oikealle reitille epäröimättä. Dunja ei kuitenkaan ollut vireimmillään ja kompastui ensimmäisellä puomilla. Vauhti hidastui käyntiin ja jouduin käyttämään hieman aikaa saadakseni tamman taas raviin. Seuraavalla kerralla onnistuimme jo pientä mutkittelua lukuun ottamatta ja kolmannella kerralla sain Dunjan lähes täydellisesti puomien yli. Toisessa kierroksessa kaikki sujui jo melkein moitteettomasti, joten aloin tuntea oloni jo itsevarmemmaksi.

- Tulette oikeassa kierroksessa ensin nämä ravipuomit pitkän sivun vieressä, ratsastatte hyvin päätyyn ja käännätte hieman ennen toista pitkää sivua yhdelle puomille, mistä matka jatkuu ravissa. R:n kohdalla on tötterö merkkinä, mistä kohtaa lähdetään ratsastamaan volttia. I:ssä on pieni ristikko, josta nousee oikea laukka. Laukataan voltti loppuun ja jatketaan toisessa päässä olevalle pikkupystylle. Lyhyellä sivulla taas siirtyminen käyntiin. Muistakaa pitää välimatkat, jottei tule törmäyksiä voltilla! Voitte aloittaa! Aleksi selitti meille tehtävää.
Jännittyneenä odotin, että pääsisin matkaan. Pian tulikin sopiva rako lähteä suorittamaan tehtävää. Ravipuomit sujuivat reippaasti, samoin yksinäinen puomi päädyn jälkeen. Ohjasin voltille ja maiskutin hiukan. Dunja höristi korviaan nähdessään ristikon ja hyppäsi yli isolla, hiukan ehkä kankealla hypyllä. Laukka nousi hypyn jälkeen hienosti ja matka jatkui pystylle. Sen yli Dunja ponkaisi jo pehmeämmin ja onnen tunne valtasi minut kokonaan. Hidastin käyntiin ja jäin odottamaan, että pääsisin jälleen suorittamaan tehtävää.

Tehtävän muuttuessa hiukan olin innoissani. Lisää hyppäämistä! Nostin rohkeasti laukan ja ohjasin pystylle. Ihana, pehmeä hyppy ja sitten melkein heti voltille… Dunja hidasti laukkaa reitin pienentyessä ja Aleksi huusi minulle ohjeita:
- Emppu pitää Dunjan laukkaa yllä siellä voltilla. Ulkopohje laukan tahdissa ja ristikolla johtava ohja jo voltin suuntaan. Hyvä!
Kieli keskellä suuta noudatin ohjeita ja Dunjan ponkaistessa pieneen hyppyyn käytin johtavaa ohjaa, kuten Aleksi oli käskenyt. Voltin loppu sujui hyvin ja pystyn yli Dunja ponkaisi taas ihanasti.

- Ottakaas sitten taas ohjat käteen! Tulemme ensin radan kahdessa osassa ja lopuksi voitte ratsastaa sen kokonaan. Ensin tulemme esteet 1-5. Ensin suoralla uralla sarja (1a&b), jonka väliin mahtuu yksi laukka-askel, sitten pysty toisen pitkän sivun alussa (2), kiemurauran kaarella oleva ristikko (3), pitkän sivun lopussa oleva pysty (4) ja lopuksi haastavan silmukan jälkeen ristikko (5). Viimeisen ristikon jälkeen on tärkeää katsoa kumpaa laukkaa hevonen tulee. Jos laukka on vaihtunut vasemmaksi, niin voitte jatkaa, mutta jos laukka on edelleen oikea laukka, vaihtakaa se ravin kautta vasemmaksi. Tämä tulee tehdä heti parin laukka-askeleen sisällä ristikon jälkeen, muuten tulee kiire jatkoa ajatellen! Sitten voidaan aloittaa, Maikki ensin! Aleksi kertoi.
Kun minun vuoroni tuli, nostin laukan ja ohjasin sarjalle. Dunja pomppasi ensimmäisen esteen reippaasti, otti yhden laukka-askelen ja ponkaisi toisen esteen. Kiinnitin katseeni kakkosesteeseen ja ulko-ohjaa sekä sisäpohjetta apuna käyttäen sain Dunjan päätyyn, joten pääsin kakkosesteelle hyvällä reitillä. Käänsin kiemurauralle ja Dunja hyppäsi ristikon yli. Siitä jatkoin pystylle ja käänsin tiukasti viidennelle esteelle, ristikolle. Dunjan laukka hiipui hiukan tiukassa käännöksessä, mutta käytin hiukan pohkeita ja Dunja jatkoi laukassa ristikon yli. Taitavana ja fiksuna hevosena Dunja tajusi vaihtaa laukan esteen päällä, joten annoin sen jatkaa laukkaa ja taputin sitä samalla.

Radan toinen osa ei pelottanut yhtään sen enempää, kuin ensimmäinenkään. Ohjasin pystylle ja Dunja totteli aivan yhtä hyvin, kuin edellisillä kerroillakin. Silmukka sujui ulkoapujen ja maiskutuksen ansiosta hyvin ja Dunja pomppasi ristikon yli kuuliaisesti ja vaihtoi laukankin samalla. Dunja kiinnitti heti huomionsa seitsemänteen esteeseen, luuli selvästikin matkan jatkuvan sinne, mutta käytin johtavaa ohjaa ja ulkoapuja ja niin Dunja sitten kääntyi ristikolle. Maiskutin hiukan reitin pienentyessä ja pidin katseen tiiviisti ristikossa. Ratsuni hyppäsi ristikon reippaasti ja niin me jatkoimme viimeiselle esteelle. Sekin sujui hyvin ja palkitsin Dunjan runsailla taputuksilla.

Koko radan ratsastamisesta selvisin hyvin, kiitos kiltin Dunjan, joka muisti radan minuakin paremmin ja kääntyi kiemurauralle toisen esteen jälkeen. Minä olin hetken ihan pihalla, muistin sitten reitin ja vain nipin napin ehdin Dunjan hyppyyn mukaan. Toivoin hartaasti ettei kukaan huomannut mokaani ja palkitsin Dunjan valtavilla taputuksilla. Ja tunnin päätyttyä olin ehdottoman tyytyväinen päätöksestäni aloittaa junnutunnit.

Anteeks mä jään tästä tunnista pois, mä en millään ehdi kirjottaa, eikä oo mitään valmiina. Kirjoittakaan en ehdi.

//siun pitää kyl tää tunti maksaa, kun et ilmottanu tarpeeks a
joissa. Laita maksu sitten kun kerkert. Voin jättää siut pois seuraavalt tunnilt ni ei kasaannu. -Aleksi

jees selvä. Ääh en mä ny seuraavalta kerralta voi jäädä. Väkerrä tänäään jotain kyllä.

Mie oon pahoillani, mutta en voi jatkaa tätä tuntia tai muutenkaan käydä enää hallavassa, kun miut tietokone menee korjaamoon, enkä tiedä milloin saisin sen takasin :-( hyvästi hallava, harmi etten voi enää jatkaa.. :-(

Maksan

Viides junnutunti:
Minua jännitti ratsastaa ensimmäistä kertaa Tintulla.Tänään meillä olisi yleis tunti,elikkä olisi perus juttuja.Maneesilla tavalliseen tapaan mittasi jalustimet ja kiristin vyön.Selässä toinen jalustin oli huonosti ja aloin säätämään toista sopivalle,mutta samalla radio meni päälle ja tupahdin alas.Tunti ei alkanut millään parhaalla tavalla.Nousin takaisin selkään.Aloimme veryttelemään heppoja uralla.Tinttu oli virkeällä päällä ja halusi koko aika jo ravata.Tunti meni hyvin vaikka Aleksi joutuikin välillä huomauttaa hitaudesta.

Maksettu

Kuudes junnu tunti:
Tänään menen Cellellä esteitä ekaa kertaa.Perhoset lentelivät mahassani koko auto matkan tallille.Kävin moikkaamassa Klikkiä ennen kuin menin Cellen luo.Harjasin ja varustin hepan.Olin kuullut että heppa on hyvin herkkä mahastaan.Lähdin taluttamaan Celleä maneesille.Muut ratsastajat tulivat meitä vastaan kun olimme ovella.Maneesissa Aleksi esitteli itseään uusille tuntilaisille samalla kun katsoimme jalustimet ja kiipesimme estesatulaan.Celle oli ihana hypätessään oli kiva istua selässä kun heppa oli niin kiltti ja hyvä tuulinen.

Kiitos Aleksi tunneista:)

ps:Onko mulla tunteja vielä mitä pitäs maksaa jotta soritan merkin?

//oot suorittanut nyt neljä tuntia eli yksi pitäisi vielä käydä merkkiä varten. Se tulee tänään illalla (:

Istuin Vanillan kevyissä askelissa. Jee pääsin taas Vanillalla, ajattelin mielinkeveenä. Oli kulunat taas pitkä viikko ja vihdoin sitä ollaan taas hevosen selässä. Ja mikä sen paremaa vuorossa oli esteitä!
No niin nyt rupean keskittymään. Ravasin rauhallista vauhtia kohti puomi jonoa. Pohkeet lähellä, täytyi miettiä koko ajan.
Puomit ylitimme sujuvasti menien.
Tuota tehtävää tulilmme jonkun aikaan, niin että kaikilla rupesi sujumaan tämä hyvin.
Siirryin uralle, jotta ne jotka tulivat tätä vielä saivat mennä sitä rauhassa.
Jes! Nyt päästään jo vähän hyppäämän.
Menimme puomikasat ja sitten menimme vielä yhden puomin ja ristikolle.
Hypystä tuli hieman suuri, mutta se ei haitannut hyppyä laisinkaan, vaan se toi siihen hiukan lennokkuutta.
Laukka jatkui reippasti vielä päässä olevalle pystylle ja sen yli. Käynti siirtyminen tuotti viähän vaikeuksia, mutta kyllä siitäkin suoriuduttiin. Menimme uralle kävelemään ja Aleksi selitti meille seuraavan tehtävän.
Nostin laukan maneesin lyhyeltä sivulta ja ohjasin Vanillan pystylle ja kohti ristikkoa, joka oli voltilla.
Nyt käytin hyvin ulkoapujakin, sillä viime kerralla ne olivat jäänet jonnekkin kuuseen. En pääsyt ristikolle kovin suoraan ja Vanillan mielestä olisi pitänyt ohittaa pikku este. Pakotin sen kuitenkin yli ja pystylle pääsimme vaivatta.
Katsoin muiden hyviä suoritorituksia. Vaidoin suunnan ja kuuntelimme taas seuraavat ohjeet.
Ilmeisesti meidän piti opetella rata. Se oli noin 60cm. Katsoin kuinka muut menivät rataa ja aloin itsekkin pikkuhiljaa oppimaan rataa.
Monet joutuivat tekemään joitain kohtia uusiksi ,kuten minä.
Hypyt menivät hyvin, mutta tieni ei olleet niin hyviä.
Pian tunti alkoi olemaan jo loppu puolella.
rästiin jääneeseen tuntiin on tulossa pian kuva ja muutkin mitkä tarinat ovat rästissä minulla yritän saada ne mahdollisimma nopeasti kuntoon :).

Maikki - Asta OK!
Emppu - Minca OK!
Valma - Dunja
Lotta - Darcy OK!
Tiitu - Klikki
Salli - Darli OK!



//sori huono laatu, piirsin automatkalla d:

- Apua, apua, apua, jankutin itselleni ponnistaessani Tintun selkään. Tiesin, ettei se auttanut yhtään, vaan pahensin vain asioita. Tinttu tahti paikoillaan ja katseli into piukassa muutamaa estettä, jotka Aleksi oli pystyttänyt maneesiin.
- Moikka kaikille, mie oon Aleksi, Hallavan omistaja ja päätoiminen ratsastuksenopettaja, Aleksi esittäytyi, epäilemättä kahden uuden tytön, Sallin ja Sadeten, takia. Vilkuilin uusia tyyppejä. Sadette vaikutti todella mukavalta, ja muistaisin varmasti läpi elämäni, että olin törmännyt nolosti häneen tallin ovella ennen tunnin alkua.
- Miellä on tällä kertaa vuorossa esteitä. Kai kaikki muistavat kevyen istunnan? Hyvä. Tarkotuksena olis tänään ratsastaa erilaisia teitä.
Minua hermostutti tavattomasti, kun otimme alkukäyntejä. Kyräilin kateellisena Emppua, joka ratsasti Dunjalla.

- Voitte alkaa tulemaan tällä toisella pitkällä sivulla olevia ravipuomeja kevyessä ravissa. Ponit saavat ravata melko reippaasti eteen, mutteivät hevosetkaan missään mummoravissa voi löntystellä. Kaikki energisesti puomien yli, katse peräseinään ja ohjaus puomien keskelle – ei kiemurtelua!
Tinttu tuntui hyberreippaalta, ja jouduin jatkuvasti tekemään pidätteitä. Aloitimme sentään helpoista tehtävistä. Ravipuomit sujuivat minulta ja Tintulta, ja Tintulla riitti menohalua.
- Tulette oikeassa kierroksessa ensin nämä ravipuomit pitkän sivun vieressä, ratsastatte hyvin päätyyn ja käännätte hieman ennen toista pitkää sivua yhdelle puomille, mistä matka jatkuu ravissa. R:n kohdalla on tötterö merkkinä, mistä kohtaa lähdetään ratsastamaan volttia. I:ssä on pieni ristikko, josta nousee oikea laukka. Laukataan voltti loppuun ja jatketaan toisessa päässä olevalle pikkupystylle. Lyhyellä sivulla taas siirtyminen käyntiin. Muistakaa pitää välimatkat, jottei tule törmäyksiä voltilla! Voitte aloittaa!

Minä jouduin tietenkin Tintun kanssa ensimmäiseksi. Kevensin tarmokkaasti, ja ravipuomeilla nousin kevyeen istuntaan. Tintun teki selvästi mieli oikoa, mutta käytin tomerasti sisäpohjetta ja ulko-ohjaa. Kulman maapuomin jälkeen mahassani nipisteli inhottavasti. Käänsin tötteröstä voltille, enkä ehtinyt jännittämään. Tinttu sinkautti kepeästi pikkuristikon keskeltä yli ja nosti laukan. Uskalsin huokaista helpotuksesta. Suuntasimme laukassa pystyesteelle. Keskeltä, muistutin itseäni. Selvisimme hengissä pikkuradasta. Sen johdosta onnittelin itseäni ja Tinttua.
- Hyvä Valma, Tinttu tulee oikein nätisti! Muista vain katsoa esteiden yli, älä maahan!
Hups.
Seurasin rennosti muiden ratoja. Hyppäsimme vielä vasemmassa kierroksessa. Minulla ja Tintulla meni hyvin, mutta toisella pystyllä tein arvioitivirheen ja painopisteeni siirtyi hypyn jälkeen pelottavasti eteenpäin. Onnistuin kuitenkin punnertamaan itseni takaisin satulaan.

Välikäyntien aikana Aleksi rakensi pienen radan. Esteet olivat 60-senttisiä, korkeampia kuin mitä olin ikinä hypännyt. Purin huultani. Ainahan voisin kieltäytyä hyppäämästä... se tosin ei tullut kuuloonkaan kaikkien muiden edessä.
- Ottakaas sitten taas ohjat käteen! Tulemme ensin radan kahdessa osassa ja lopuksi voitte ratsastaa sen kokonaan. Ensin suoralla uralla sarja, jonka väliin mahtuu yksi laukka-askel, sitten pysty toisen pitkän sivun alussa, kiemurauran kaarella oleva risikko, pitkän sivun lopussa oleva pysty ja lopuksi haastavan silmukan jälkeen ristikko. Viimeisen ristikon jälkeen on tärkeää katsoa kumpaa laukkaa hevonen tulee. Jos laukka on vaihtunut vasemmaksi, niin voitte jatkaa, mutta jos laukka on edelleen oikea laukka, vaihtakaa se ravin kautta vasemmaksi. Tämä tulee tehdä heti parin laukka-askeleen sisällä ristikon jälkeen, muuten tulee kiire jatkoa ajatellen! Sitten voidaan aloittaa, Maikki ensin!

Maikin ratsastettua radan alun kokosin ohjat ja annoin laukkapohkeet. Tinttu siirtyi halukkaasti laukkaan.
Sarjan kumpikin hyppy tuntui ikävänä pomppuna mahnpohjassa, mutta huomasin, ettei minun erikseen tarvinnut keskittyä nousemaan kevyeen istuntaan. Tinttu pidensi askeltaan reilusti toiselle esteelle, ja hyppäsimme aika läheltä. Se sai minut taas heilahtamaan eteenpäin, ja ennen ristikkoa minun täytyi koota nopeasti ohjia ja nojata taakse. Ristikolla unohdin nojata eteen, ja jäin reilusti jälkeen hypystä. Viimeiset kaksi estettä sujuivat mukavasti. Jälkeenpäin minusta tuntui, että radalla Tinttu oli ottanut ohjat käsiinsä ja tehnyt kaiken puolestani.
Kokeilimme radan alkuosaa vielä muutaman kerran. Sitten hyppäsimme loppuosaa. Minä olin tietenkin taas ensimmäisenä.
Tinttu innostui tavattomasti ja yritti laukata ulos silmukasta. Pidin ulkopohkeen kiinni. Ristikon jälkeen tajusin kauhukseni, että Tinttu oli matkalla suoraan eteenpäin, väärälle esteelle. Istuin syvälle satulaan ja hidastin raviin. Tinttu havahtui intotranssistaan, ja ravasimme jyrkän käännöksen jälkeen pystylle. Tinttu nosti esteen jälkeen laukan ja pidensi taas reilusti askeltaan viimeiselle esteelle.
- Ptruu-uu-uu, mutisin, ja ääneni värähteli laukan tahtiin. Päädyimme ihan liian lähelle pystyestettä, enkä osannut varautua kieltoon. Tinttu pysähtyi kuin seinään, jalustimet irtosivat jaloistani, ja lensin kaulalle. Olisin vielä voinut pysyä satulassa, mutta sitten Tinttu painoi päänsä alas ja otti kaksi nopeaa peruutusaskelta. Viime hetkellä vääntäydyin sellaiseen asentoon, että putosin jaloilleni. Tinttu oli kuitenkin korkeampi kuin Dunja, ja kolahdus tärähti inhottavasti nilkoissani. Kuin olisi hypännyt keinusta liian kovasta vauhdista... Hetkeksi kipu sumensi silmäni, mutta sitten nousin takaisin satulaan - ohjat olivat pysyneet käsissäni.

Koko välikohtaus kesti ehkä viitisentoista sekuntia.
- Ollaanko siellä kunnossa? Aleksi huikkasi. Nyökkäsin pelokkaana.
- Okei, ottakaa vielä uudestaan heti perään, Aleksi kehotti.
- Saako mennä ravissa? Kuulin oman ääneni kysyvän nolosti. Se oli ujo ja piipittävä.
- Saa mennä, Aleksi sanoi. Nostin ravin ja jopa kevensin varmuuden vuoksi, ettei Tinttu saisi päähänsä nostaa laukkaa. Sen se teki kuitenkin jo ensimmäisen ristikon jälkeen, mutta en edes huomannut askellajin vaihtoa. Radan loppuun sain itsevarmuuteni takaisin.

Yllätyksekseni minä ja Tinttu selvisimme koko radasta kunnialla ensiyrittämällä. Pidin Tintun hyvin rauhallisessa laukassa, ja Aleksi sanoi, että voisimme ehkä hiukan lisätä vauhtia...


Estetunnin tarina. Pyydän anteeksi, että oon näin myöhässä. Tiedän, että haiskahtaa selittelyltä, mutta on ollu kiireitä://)

Seuraava kierros alkoi, vatsasta nipisti. Olimme juuri lopettaneet Empun kanssa kierroksen tasapelein, ja olimme menneet niin kovaa että pelkäsin että kadumme  opossumini kanssa. Heh rakkaalla lapsella on monta nimeä. Noni Darcy on tulossa pian, ja nyt. Asta pinkasi vauhtiin. Asta meni hyvin muutaman metrin jonka jälkeen, alkoi minun nauruvuosi kun opssumi pomppaili peräpään kanssa. Minä pysyinkin kauankyydissä, mutta pikku poni sai kiskottua päänsä kunnolla alas, niin kyllä taas lenttettiin. Ja ennen maahan menoa tuli taas huudahdus " Jaaha!"  Se oli perus sana tyyppini pudotessani. Maassa vain nauroin.

/estetunnin kuva/tarina tulee pian

//siula on aika useesti koodit aikalailla hassusti noissa kuvissa. Älä sekota BCCodea ja HTML:ää keskenään.
tee vaikka pelkällä HTML:llä näin: (valkoset kohat voit muuttaa)

Esteitä!


Kaikki tuntuivat jotenkin helpolta. B on kokoajan toiminut mulla, muutamaan kaahotusta lukuun ottamatta, kukapa vois olla täydellinen. B:llä on niin ihana laukka joka pyörii ja helppo istua, se kuljetttaa minut aina niin rauhassa. Mut ootas kun pääset tohon sairaaseen kiemurauraesterataamohkööfanntti (vaikeesana pakko leikitellä) Niin kyllä miu viedään, ei sillä kyl mä sen kontrolliin saan, mut kyl me näytetään siltä yheltä kilparatsastajalta, kukakohan se oli se kuitenkin jok veti helsingissä viimeisen esteen pitkillä ohjilla ja jalat jossain. Nyt pitäis kääntyä ympyrälle, mieleni tekis vaan jatkaa suoraan mutta kai sitä nyt sit pitää. B tottelee kuin ulko muistista ympyrän, ja nostaa itse ennen sitä laukan. Hyvä niin yksi aihe vähemmän mietittä vää. Soo soo Maikkki pahatyttö, sun pitäis siirtä raviin jos se itse siirtää, nauran omille ajatuksilleni mutta kauaan en kerkeä, on vuorossa viimeinen pysty. B nosti tahtiaa minkä pystyin, ja minä hömönä hankauduin vastaa. Mut kyl se B nätisti totteli ja hyppäs, hyvä poika vai tyttö? Nauran omalle tyhmyydelleni ja taputan hienoa B kaulalle, päästän ohjaa. On se kyllä paras heti opossumin jälkeen, hymyilin.

Mä en tiedä mikä tarina on tää mut kai tä maksus kelpaa, jotenkin en ees osaa selittää miks tämmönen tarina Ja anteeks lyhyt, kirjotan uuden jos ei kelpuuteta kun teki sika paljon mieli tehä tämmöstä jännäää sperrusta, ehkä tee ei sovi mulle heti aamusta.

//tämmönen käy ihan hyvin. (:
Tykkäisin vaan enemmän, jos oikolukisit tekstisi/kirjottaisit enemmän kirjakielen mukaan, niin tulis selkeempää luettavaa (:

Hyppäsin innoissani mahalleni Mincan selän päälle. Heilautin jalkani ponin lautasten yli, suoristauduin istumaan ja siirryin hiukan lähemmäs Mincan säkää. Otin ohjista kiinni ja taputin ponin kaulaa. Ihanaa, sain istua taas Mincan selässä! Hoitoponini oli niin ihanan lämmin ja maa turvallisesti lähellä. Muistin viime viikon estetunnin Dunjan kanssa sekä sen, kuinka kaukana maa oli silloin ollut. Hymyilin tyytyväisenä ja ohjasin Mincan uralle pitkin ohjin.

Ravi tuntui aluksi hassulta. Pompin aivan liian kapeassa selässä ja nappasin toisinaan kiinni harjasta liukuessani sivulle. Kääntyminen oli aivan yhtä kamalaa. Jokaisessa kulmassa olin tippua maahan, kerran jalkani jo kosketti maata. Kauhuissani pidin kiinni harjasta, vedin itseäni takaisin ja onnistuin pääsemään takaisin tasapainoon. Seuraava kulma kuitenkin lähestyi ja jouduin kärsimään lisää.

Innostuin kuullessani pujotteluviestistä. Pienellä ponilla olisi helppo tehdä tiukkojakin käännöksiä, joten asettauduin tyytyväisenä joukkueeni ensimmäiseksi ja vilkaisin Maikkia. Maikki näytti olevan valmiina ajamaan Astaa täyteen vauhtiin, joten aloin itsekin jo valmistautua.
- Än, yy, tee, NYT! Aleksi huusi ja minä puristin pohkeilla tiukasti Mincan kylkiä.
Ravissa holtittomasti pomppien aloin ohjata Mincaa. Käännös oikealle, sitten vasemmalle, taas tiukasti oikealle, äkkiä vasemmalle… Horjuin käännösten mukana ja kannustin Mincaa eteenpäin. Valma ja Tiitu kannustivat minua ja Mincaa, kun lähestyimme radan loppua. Vielä vähän nopeammin, mietin ja maiskutin. Minca ravasi lennokkaasti pois radalta ja Asta kiihdytti meidän vierellämme. Hymyilin Maikille nopeasti ja aloin kannustaa Valmaa. Dunja pysyi todella hyvin Darcyn mukana, mutta Darcy pääsi radan loppuun vain hiukan ennen Dunjaa. Tiitu kannusti Klikin Darlin perään ja sai Darlin jo kiinni, meni ohi… Mutta sitten, vain hiukan ennen maalia, Darli ravasi Klikin vierelle ja se ylitti maaliviivan ensimmäisenä. No, minä olen sentään hyvä häviäjä, joten onnittelin toista joukkuetta hymyillen.

Seuraavaksi vuorossa oli peili. Valma ja Dunja päätyivät ensimmäiseksi peiliksi, joten ohjasin Mincan ratsukoiden muodostamaan riviin. Päätin kokeilla aluksi rauhallisesti ja varmasti. Annoin Mincan edetä vain askeleen verran kerrallaan. Peliä onneksi helpotti se, että Dunjan kääntäminen vei sen verran aikaa, että ehdin pysäyttää Mincan ajoissa. Lopulta olimme ihan lähellä Valmaa. Nopeasti hoputin Mincaa eteenpäin, mutta juuri silloin Lotta ja Darcy laukkasivat meidän ohi. Minca innostui ottamaan muutaman laukka-askeleen, jolloin Valma ehti käännähtää ympäri ja komentaa meidät takaisin lähtöön. Peili osoittautui yllättävän vaikeaksi, enkä minä päässyt peiliksi ollenkaan.

Ympyräleikki sai Mincan innostumaan tosissaan. Muutimme joukkueen lähtö järjestystä hieman, jolloin minun ja Mincan vuoro osui viimeiseksi. Niinpä poni ehti innostua kunnolla, ennen kuin pääsimme matkaan. Peli sujui hyvin tasaisesti, joten lähdimme Maikin kanssa melkein yhtä aikaa. Minca nosti heti laukan ja suorastaan lensi. Laukassa oli helpompi istua, kuin ravissa, joten minä maiskutin innoissani ja annoin ponin laukata. Maikki ja Asta laukkasivat koko ajan samaa tahtia, joten kaahasimme pikku poneilla maaliin samaan aikaan. Seuraavalla kerralla ei kuitenkaan tullut tasapeliä, vaikka alku vaikuttikin tasaiselta. Astan ja Mincan vuoron vihdoin koittaessa kannustin hoitoponini täyteen vauhtiin ja nautin siitä tunteesta. Sitten kuulin selkäni takaa huudahduksen ja naurua. Käänsin päätäni ja Minca siirtyi raviin, koska minä lopetin sen ohjaamisen. Takanani näin maassa makaavan Maikin, joka nauroi hervottomasti. Kaikki muutkin nauroivat. Katsellessani Astaa ja maassa makaavaa Maikkia aloin itsekin kikattaa hervottomasti. Minca siirtyi käyntiin ja olin jo ratsastaa maalin ohi, mutta muun joukkueen naurun sekainen huudahdus: ”Emppu käännä!” pelasti minun ja Mincan suorituksen.

Loppukäynnit Mincan häntää tuijottaen jäivät mieleen varsin jännittävänä ja hauskana kokemuksena. Aina, kun Minca kiskaisi päätään alas, olin keikahtaa selälleni poni kaulalle. Hetken harkittuani päästin ohjista kokonaan irti ja taputin ponin lautasia. Minca kuitenkin kiskaisi päänsä alas juuri silloin ja yrittäessäni ottaa ohjista kiinni, tavoitinkin vain paksun harjan. Ohjat olivat tietenkin liukuneet ponin korvien taakse asti. Jouduin kääntymään ympäri tavoittaakseni ohjat ja sen jälkeen vielä uudelleen ympäri päästäkseni väärin päin ponin selkään.

Kiitos taas kivasta tunnista, Aleksi!

Kuvassa Darli, joka näyttää pikimminkin pötkylältä. Darli valmistautuu hurjaan suoritukseen nimittäin ponileikkeihin
Kiitos taas hyvästä tunnista ja olis kiva jos pian tulis lisää näitä tunteja :]

kuva tais tulla pikkasen isona? en jaksanu alkaa enää pienentää sitä :/

//pystyt pienentämään kuvan forkalla HTML:n avulla: <*img src="kuvan osoite" width="100%"> (:

ALEKSIN VIIDES TUNTI







"Tuntui kun olisi mennyt huonosti, mutta se meni sittenkin yllättävän hyvin"