Junnutunnit he:C

Aleksi alkaa vetämään joka keskiviikko he:C tasoisia tunteja. Tuntipohjia tulee yhteensä seitsemän, ja ne ilmestyvät kerran viikossa. Saadakseen He:C-merkin, täytyy tehdä maksu vähintään viidestä tunnista. Maksuaikaa on aina seuraavan pohjan ilmestymiseen asti, eli viikko. Maksuksi käy tarinanpätkä, kuva tai joku muu itse tehty tuotos.
Ilmoittautuessasi mukaan, ilmoittaudut kaikille seitsemälle tunnille, kerro ajoissa jos jätät jotkut niistä väliin. Jos kahden tunnin maksu on myöhässä, sinut poistetaan tunneilta. Maksuihin saa lisäaikaa pyydettäessä.

Tunneille saa osallistua myös jälkikäteen, esimerkiksi aloittaa vasta 3. tunnilla.

Laita mukaan muutama hevostoive!

Mukana:
Senni - Darli, Asta, Minca
Ellen - Palle, Nikita ja Darli (minca, asta)
Alana - Nikita ja Celle (Fae)
Nette - Minca, Asta, Bee
Sini - Nikita, Darcy, Bee

Senni vois osallistua. Toiveena Darlin lisäksi Asta ja Minca, koska tyttö on vielä vahvasti shettiskokoinen

Ellen mukaan :-)
Toiveina Palle, Nikita ja Darli, plus sitten Elleniäkin voi laittaa shettiksille joskus :-D

Alana mukaan, heppatoiveina Nikita ja Celle, ja joillekin rennommille ja helpommille (=paljon kävelyä sisältäville) tunneille Fae

Alkaa 6.1! Vielä ehtii mukaan! (:

Voiko osallistua vaikka ei ole hoitajana, jos voi niin olisin innostunut. Ja Nette toivoisi tunneille Minca, Astaa ja vaikka Beetä

Juu voit osallistua! (:

Nette - Asta OK!
Senni - Darli OK!
Ellen - Palle OK! (koulumerkki)
Alana - Celle OK!


”Hevosille taputukset, kiitos ja ratsailta!” Kailotin juuri lopetteleville alkeistuntilaisille. Pikkutyttöjen päästyä alas hevostensa selistä kävelin maneesin oville. Oven takana odotelivatkin jo innokkaina Ellen Pallen kanssa, Alana ja Celle, Nette ja Asta, sekä Senni ja Darli. Jokaisen naamoilta paistoi innostunut odotus. ”Moikka kaikki, tulkaa vaan tohon toiseen kaartoon alkeistuntilaisten perään. He vielä löysäävät satulavöitä.”

Suljin maneesin ovet pois lähtevien tuntilaisten jälkeen ja aloin sitten alustaa päivän aihetta ratsastajien säätäessä jalustimiaan. ”Me alotetaan tänään ihan perus asettelulla ja taivuttelulla, mikä on hyvin tärkeää kaarevilla urilla ratsastaessa. Asetuksella ja taivutuksellahan on se ero, että taivuttaessa koko hevosen runko taipuu taivutuksen suuntaan, mikä venyttää vastakkaista kylkeä taivutuksen laajuudesta riippuen, mutta asetuksessa hevonen on muuten suorana, mutta hevosen niska on taipuneena asetuksen suuntaan siten että silmä ja sierainkulma näkyy.”

Ratsukot olivat alkaneet kiertää kenttää pitkin ohjin käynnissä ja jatkoin selittämistäni.

”Yleensä hevosta taivutetaan tien kaaren mukaan, eli mitä pienempi ympyrä, sitä suurempi taivutus, mutta taivuttelua voidaan käyttää hyväksi myös suoralla uralla tai kaarella jopa ylitaivuttaen silloin kun tarkoituksena on verrytellä hevosta. Sillä me aloitamme tällä kertaa.”



”Tulkaa kaikki tähän katsomopäätyyn pääty-ympyrälle ja aloittakaa taivuttamalla hevosia sisäänpäin ottamalla sisäohjaa vähän lyhyemmäksi. Antakaa ulko-ohjan vielä roikkua pitkänä, jotta hevonen pystyy kunnolla seuraamaan sisäohjan taivutusta. Pitäkää sisäpohje napakkana, jotteivät hevoset lähde oikomaan ja ulkopohkeella käännätte.”

”Senni voi vähän liikutella sormia, jotta Darli irtoaa siitä sisäohjasta eikä vedä vastaan.”
”Hyvä Ellen, voit vielä taivuttaa vähän enemmän liioitellusti, jotta Palle notkistuu.”
”Ja Nette muistaa myödätä heti kun Asta antaa vähänkään periksi, hyvä, juuri noin.”

Pyysin ratsastajia suoristamaan hevoset ja vaihtamaan sitten suunnan.
”Cellelle tämä on selvästi vähän hankalampi puoli, voit antaa Cellen suoristua välillä ja ottaa sitten taas uudestaan Alana, hyvä.”

Jonkin aikaa toiseenkin suuntaan hevosia taivuteltua, pyysin ratsastajia suoristamaan hevoset ja jatkamaan uraa pitkin. Kehotin heitä ottamaan molemmat ohjat tuntumalle ja siirtymään raviin.

”Nette voi vähän hoputtaa Astaa, ponin kaviot laahaavat maata. Nopea pohje pari kertaa ja sitten muistutus raipalla, jos mitään ei tapahdu. Hyvä, nyt alkoi liikettä irrota.”

Kävin laittamassa muutamia kartioita osoittamaan seuraavan tehtävän tien, ja kerroin sitten ratsastajille mitä tekisimme: Alkaisimme tulemaan kolmikaarista kiemurauraa. Ensin pelkkä asetus, sitten kaaren mukainen taivutus, suoristus ja asetuksen vaihtaminen uuden kaarteen suuntaan. Pitkällä sivulla voisi pyytää hevosia ravaamaan vähän reippaammin eteen kevyessä ravissa, muuten tehtävä suoritettaisiin harjoitusravissa.

”Senni, älä ylitaivuta Darlin kaulaa, nyt riittää pelkän kaaren mukainen taivutus. Hyvä, seuraava kaarre meni jo paljon paremmin.”
”Vau, kun Palle menee mallikkaasti. Siinä on sopivasti energiaa ja taivutus vaihtuu sujuvasti, hyvä Ellen.”
”Nette muistaa taas myödätä, älä jää kaarteessa liikaa sisäohjaan kiinni. Ota ja päästä. Hyvä.”
”Alana muistaa suoristaa hieman aikaisemmin, jotta ei tule kiirettä vaihtaa asetusta. Celle on nyt vähän hermona kiireellisten apujen takia. Täsmälliset, rauhalliset avut ja suoristus heti kaarteen jälkeen. Hyvä.”

Kun kaikilla alkoi sujua hienosti, pyysin ratsukoita siirtymään hetkeksi käyntiin ennen kuin ottaisimme vähän laukkaa. Selostin hieman lisää asetuksesta välikäyntien aikana:
”Asetusta käytetään taivutuksen alun lisäksi myös monissa liikkeissä, kuten avotaivutuksessa ja etuosakäännöksessä, mutta myös niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin laukan nostossa. Asetuksen avulla kerrotaan hevoselle laukannoston suunta. Asetamme siis hevosta aavistuksen sisälle päin halutessamme nostaa oikean laukan, eli laukan, jossa sisäetujalka johtaa liikettä. Hevosen rungon tulisi kuitenkin olla suora ja asetuksenkin vain pieni. Muistatteko kaikki laukka-avut? Tasapainotatte ensin hevosta puolipidätteellä, sitten asetus ja sisäistuinluu hieman edemmäs, laukka nousee sisäpohkeesta.”

”Nostetaan laukka pitkän sivun alusta kulman jälkeen. Senni voi alottaa Darlin kanssa. Ottakaa ohjat ja siirtykää raviin. Sitten aloitetaan!”

”Puolipidäte, asetus ja pohje, hyvä Senni! Darli nosti oikean laukan. Laukatkaa pitkä sivu loppuun ja tehkää toiseen päätyyn pääty-ympyrä, jolla pidät hevosen loivasti taipuneena kaaren mukaan.”
”Ja Ellen rentoutuu selässä ennen laukannostoa, ettei Palle rupea kasaamaan paineita ja ala steppailla paikallaan. Hieno nosti, tammahan oikein ponnisti takajaloillaan, hyvä!”
”Alana, muista asetuksen ja taivutuksen ero. Nyt Celle ei ollut rungostaan suorana nostossa ja laukka lähti vähän poikittaen. Kaula ei saa taipua, hevosen pään tulee kääntyä vain viimeisistä niskanikamista.”
”Ja Nette ottaa vähän puolipidätteitä Astalla siellä pääty-ympyrällä, ei tarvitse kaahottaa noin lujaa!”

Vaihdoimme vielä suuntaa ja nostimme vasenta laukkaa.
”Nette, nyt nousi väärä laukka. Siirry raviin ja yritä sieltä uudestaan. Yritä istua tasapainoisena selässä vaikka Astan ravi vähän pompottaakin. Sisäistuinluu hieman edemmäs, taivutus sisäänpäin ja sitten nosto pohkeesta, hyvä, nyt nousi vasen laukka!”
”Pallellä ja Ellenillä sujuu mainiosti, voit antaa tammalle vähän pidempää ohjaa pääty-ympyrällä laukassa, niin se voi venyttää kunnolla ja ota sitten käyntiin. Pitkät ohjat teille.”
”Nyt kaikilla alkaa nostot sujua hienosti! Loputkin voivat siirtää ravin kautta käyntiin ja antaa hevosille pitkät ohjat, hienoa työtä kaikki!”

Kävin keräämässä kartiot pois ja siivosin sitten lannat niille tarkoitettuihin saaveihin maneesin nurkissa. Päivän viimeinen tunti oli viimein loppumassa.

”Ja sitten kaartoon. Olitte kaikki ihan supereita tänään, jatketaan samalla meiningillä ensi viikolla. Taputukset hevosille, kiitos ja ratsailta!”

Aleksin ensimmäinen junnutunti
Mä olin saanut tänään ratsukseni Pallen. Tunnin aiheena oli asetukset ja taivutukset, ja mä olin päättänyt heti Pallea harjatessa että keskittyisin tänään ratsastamiseen 110 prosenttisesti. Sekä mä että Palle oltiinkin energisellä tuulella, ja tehtävät tuntuivat aluksi melko helpoilta. Pääty-ympyrällä taivuttelut luonnistuivat meiltä hyvin, ja mulla oli vielä edellisen koulutunnin asiat hyvin muistissa.
Kolmikaarisellakiemurauralla mä syvennyin johonkin ihmeelliseen kupla-tilaan, ja mä en edes kuullut Aleksin antamia kehuja. Asetus, taivutus, suoristus.. Asetus, taivutus, suoristus... Asetus, taivutus, suoristus.. Palle toimi mun alla hienosti; se kuunteli painoapuja ja tulkitsi nopeasti mitä mä siltä halusin. Mulla oli tehtävän jälkeen mahtava fiilis, ja olin kiitollinen että olin saanut tänään Pallen.
Tunnin lopuksi oli vuorossa hauskin: laukkaaminen. Tehtävä oli yksinkertainen, mutta sain hieman pidätellä Pallea aluksi, sillä se steppaili levottomasti paikoillaan. Aleksi neuvoikin, että mun pitäisi rentoutua - koska muuten Pallelle kasautuisi liika painetta ja se vain pahentaisi steppailuaan. Mä en ollut huomannutkaan että olin jännitänyt olkapäitäni, ja aluksi niiden rentouttaminen olikin vähän hankalaa. Niissä oli jäykkyyttä, ja veikkasin että olin nukkunut hieman huonossa asennossa viime yönä. Palle lopetti kuitenkin steppailun ja nosti hienosti laukat, joten lopputunti sujui taas hyvissä merkeissä. Otimme vielä toiseen suuntaan laukat, ja kehujen saattelemana annoin Pallelle pitkät ohjat ja runsaat taputukset. Olin loppujen lopuksi kamalan tyytyväinen tuntiin, ja kiitokset Aleksille tunnista olivat tänään mitä vilpittömimmät.

Mä olin hermostunut, todella hermostunut. Viimeisestä ratsastuksesta oli kulunut monia kuukausia ja ohjatusta tunnista vähintään vuosi. Talliin käppäillessäni olin melko iloinen, olin saanut Astan tunnille. Asta oli pieni shetlanninponi, sellainen joista minä tykkäsin kovin. Hain pienen ponin pienet varusteet esille sen karsinan eteen. Kaikkien kimpsujen ja kampsujen ollessa paikalla saatoin ottaa ponin riimun ja uskaltautua sisälle karsinaan. Siinä ei kyllä ollut paljoa uskaltautumista, sen kun avasit oven ja Asta tuli tutkimaan tulijaa ja mahdollisia herkkuja. Pujotin riimun Astalle ja laitoin ponin löysästi kiinni.

Asta oli kiltti harjata ja varustaa ja olin saanut ponin valmiiksi jo etuajassa. Odottelin vielä hetken ennen kuin muutkin alkoivat olla valmiita ja jono hevosia ratsastajineen lähtivät kohti maneesia. Seisoimme takakaarrossa alkeistuntilaisten takana. Kiristin Astan satulavyötä ja laskin jalustimet jonka jälkeen nousin selkään. Asta oli pieni, vain hieman yli metrin. Minun pitkäaikainen vuokraponini oli ollut sentään lähemmäs metri viittätoista. Sovitin jalkani Astan jalustimiin, en oikeastaan ollut edes iso ponille. Sain vidoin pyytää Astan liikkeelle, tuntui hyvältä olla takaisin satulassa.

Pyörimme katsomonpäässä pääty-ympyrällä ja asettelimme poneja ja hevosia sisäänpäin. Asta totteli hienosti mutta minä olin vähän hidas myötäämisen kanssa, hyvä olla takaisin tunneilla. Muutaman kierroksen jälkeen Asta meni oikein hienosti ja onnistuin jopa saamaan kehun aiheesta vaikka poni silloin päätti oikoa kaulaansa hetkeksi. Seuraavana teimme samaa tehtävää toiseen suuntaan ja Asta oli taas oikein nätisti. Sain hieman oikoa ympyröillä Astan ollessa muita pienempi mutta poni asettui ja taipui hyvin tiukemmissakin kaarteissa. Piakkoin ensimmäinen tehtävä oli meidän osalta suoritettu ja oli aika siirtyä koko uralle, ottaa tasainen ohjastuntuma ja pyytää ratsut raville. Asta lähti laiskahkosti raville mutta piristyi pohkeiden ja raipan käytön jälkeen.

Pikkuinen Asta tikitti eteenpäin kolmikaarisella uralla. Poni asettui kevyestä merkistä ja taipuikin melko helposti. Suoristuksissa Asta oli ketterä ja hei asetuksen loputtua kulki suorana. Ongelmana oli että jäin taas vähän kiinni ponin suuhun enkä myödännyt tarpeeksi mutta kun yritin muistaa sen niin tuli hyviä tuloksia. Toisella pitkällä sivulla jossa piti ottaa reippaampaa ravia sai pikkuinen ratsuni kipittää mitä koivistaan pääsi mutta teki sen ihan mielellään kunhan sitä jaksoi ponilta pyytää. Muutamien kertauksien jälkeen tehtävä alkoi sujua hyvin minulle ja muillekin. Siinä vaiheessa saimme ottaa pienen pätkän välikäyntejä ennen laukkailua. Välikäyntien ajan saimme kuulla lisä viisauksia asetuksen ja taivutuksen saloista.

Laukoista pikkuinen Asta innostui, se puksutti tasaista kiitolaukkaa eteenpäin mutta Aleksin kommentista päätellen se oli liian kovaa, miten niin. Pidäte, myötäys, pidäte… Asta alkoi rauhoittumaan ja Asta laukkasi melko kivasti. Toiseen suuntaan meni heti alusta ihan hyvin mitä nyt väärää laukkaa ei lasketa. Toisen suunnan laukkailujen jälkeen tunti rupesi saavuttamaan loppuansa. Minä olin tyytyväinen kun uskaltauduin ilmoittautumaan tunnille ja pääsen kertaamaan asioita ja kehittymään.

Harjasin Darlia levottomin ottein sen karsinassa, ennen ratsastustuntia. Olin pukenut vaaleansinisen pikkuruisen riimun huolellisesti tamman päähän, ja nyt siitä lähtevä riimunnaru kiemurteli kiinni karsinan ovessa. Poni seisoi kiltisti paikallaan, vaikka taisinkin harjata vähän vastakarvaan. Minua jännitti paljon, ja tunsin sydämeni liikkeet. Äiti oli ilmoittanut minut Hallavaan tunneille.

Jo alkukäyntien aikana huomasin Darlin olevan reippaalla tuulella. Sen käyntiaskeleet kulkivat tikittävästi eteenpäin. Toisaalta se oli helpotus, koska en halunnut paukuttaa pohkeitani rikki pyytäessäni tammaa liikkeelle. Se kulki omalla moottorillaan, vaikkakin Darli yritti välillä luiskahtaa pois avuilta.

Ensimmäisenä oli tiedossa taivutuksia, jotka sujuisivat oletuksieni mukaan hyvin. Seuraillessa hoidokkiani tunneilla, olin huomannut sen olevan aika notkea kaveri. Tehtävä onnistuikin aika hyvin, vaikkakin tamma veti hieman vastaan sisäohjaa. Sormien liikuttelulla ongelma kuitenkin ratkesi, ja seurava kierros meni huomattavasti paremmin.

Seuraava tehtävä suoritettiin ravissa, ja tiesin ettei Darlin harjoitusravi ollut kovinkaan kamala. Pystyin siis keskittymään täysin taivuttamiseen, asettamiseen ja suoristamiseen. Kiemura-uralla Darli taipui paljon helpommin, ja taisin jossain vaiheessa hieman ylitaivuttaakin sen kaulaa. Aleksin huomautuksesta korjasin kuitenkin virheeni, vaikka tunsin punan nousevan kasvoilleni.

Kun laukannostoista alettiin puhua, sydän lähti taas hieman liian kovaan vauhtiin. Joo, tottakai minä avut muistin mutta en sitä miltä tuntuu tippua laukasta. Siirsin Darlin raviin, ja nostin kulmasta laukan. Korvissa humisi, kun Darli meni eteenpäin reipasta vauhtia.
"Hyvä Senni, Darli nosti oikean laukan!" kuului Aleksin huuto. Pieni hymy nousi kasvoilleni. Ehkä tunnit eivät olleetkaan niin huono idea.

Minua ärsytti koko tunnin, päätä särki, ja jäi muutenkin huono fiilis. Celle sentään meni osan aikaa hyvin, ennen kuin aloin itse säätämään liikaa selässä. Tunnin jälkeen selitin Aleksille tarkemmin siitä, mille tunneille voisin tulla Faen kanssa, sillä olisin voinut mennä tämän tunnin kyllä omalla hevosellani. Ja sitä paitsi, olinkin juuri valikoinut nämä HeC -tunnit nimenomaan siksi, että Fae saisi kokemusta tuntitilanteista. Paitsi huonolla fiiliksellä Fae on aivan järkyttävä, se ottaa aina kaiken irti jos sen ympärillä ei olla aivan sata prosenttia keskittyneitä. Oli silti ihan mukavaa päästä pitkästä aikaa Cellenkin selkään.

//dyynksdyynks, hienoakin hienompi tuherrus ja superpitkä teksti, mutta oli pakko saada jotain aikaiseksi etten unohda, viikolla kun ei oo melkein ollenkaan aikaa :'D

Alana - Fae OK!
Senni - Darli
Ellen - Palle OK!
Nette - Bee OK!


Tänään meillä oli ensimmäinen estetuntimme ja aiheena oli esteistunta, laukan nostaminen esteen päältä ja laukan laskemin.
Alkukäyntien jälkeen pyysin ratsastajia ottamaan saman tien ohjat tuntumalle ja siirtymään raviin. Aloitimme saman tien puomitehtävän kimpussa. Olin laittanut pääty-ympyrälle kolme puomia kaaren mukaisesti ja pyysin ratsukoita tulemaan ne vuorotellen, pitkällä sivulla voisi pyytää hevosia vähän reippaampaan raviin ja toisessa päädyssä voisi taivutella hevosia ympyröillä omaa vuoroa odotellessa.
"Tehtävä tullaan kevyessä istunnassa, tietävätkö kaikki mitä se tarkoittaa? Nette näyttäisi tietävän, nouseppa kevyeeseen istuntaan, niin kaikki voivat ottaa hänestä mallia. Juuri noin. Eli paino jalustimille, peppu ylös satulasta, kädet myötäävät ja katse eteenpäin. Sitten aloitetaan!"
Sennia selkeästikin jännitti hieman, mutta varmajalkainen Darli hoiti homman kotiin rennolla meiningillä, se ei turhaan hötkyillyt ja lintsasikin ensimmäisestä tehtävästä aika lailla menemällä aivan puomien sisäreunaa. "Darlille energisempi ravi, ja ohjaa Senni ihan puomien keskelle, tee toinen ympyrä heti perään. Hyvä, nyt meni paremmin!"
Palle meni varmaan tyyliinsä eikä ratsukon menossa ollut moittimista, muistutin kuitenkin Elleniä kääntämään katseensa ajoissa puomeille.
Fae oli tänään melko energisellä tuulella ja Alana joutui kunnolla tekemään töitä pitääkseen sen ravissa ja keskittymään tehtävään. "Paljon puolipidätteitä, voit tehdä vaikka taivutuksia toisessa päässä, jotta saat Faen ajatukset pois esteistä", huusin kentän toisella laidalla ratsastavalle Alanalle.
"Nette muistaa kääntää Been ajoissa, nyt tuli melko huono tie! Teiden ratsastaminen on kaikki kaikessa esteillä", muistutin tyttöä Been kompuroidessa puomeihin. "Ota heti perään uusi ympyrä. Katse ajoissa ja ulkoavut kääntävät, hyvä!"
"Kaikilla näyttäisi ainakin kevyt istunta sujuvan hyvin, hieno juttu", kehuin tasapainoisesti hevosten selissä keikkuvia ratsastajia.
Mentyämme samaa tehtävää molempiin suuntiin muutaman kierroksen, oli välikäyntien paikka. Sillä aikaa kävin siirtämässä puomit lävistäjälle. Tulisimme tehtävää oikeasta kierroksesta, joten laitoin ravipuomin katsomopäädyn esteen eteen. "Sitten taas ohjat käteen! Tulemme ensimmäiselle esteelle ravissa ja siitä nostamme laukan. Laukkaa jatketaan toiselle esteellä laskien laukka askeleet, tähän väliin pitäisi mahtua viidestä kuuteen laukkaa kaikilla hevosilla. Muistakaa ettei hyppyä lasketa. Toisen esteen jälkeen siirretään hevoset raviin ennen kaarretta."
Alana ja Fae tulivat ensin. "Ja Alana tekee taas paljon pidätteitä, jotta saa Faen pysymään ravissa!" huusin Alanalle Faen kompastuessa laukkansa kanssa estettä edeltävään ravipuomiin. Tyttö keikahti eriskummallisen hypyn takia vaarallisen näköisesti satulassa, mutta säilytti kuitenkin tasapainonsa ja pystyi keskittymään laukkojen laskemiseen. Toinen hyppy sujui paremmin, mutta tamma ei meinannut siirtyä raviin: "Ohjaa Fae vaikka ihan sinne kulmaan, jos et muuten saa raviin siirrettyä. En halua nähdä yhtään vastalaukka kaarretta tänään! Kuinka monta laukkaa Alana?"
"Viisi!" huusi Alana urheasti kuumana käyvän Faen selästä.
"Hyvä, seuraavana Senni!"
Senni oli melko jännittyneen näköisessä asennossa Darlin selässä, mutta hypyt sujuivat ponilta hyvin. Laukka nousi esteen päällä, mutta meno oli hieman tahmeaa. Tasaisesti poni kuitenkin puksutti viimeiselle esteelle ja siirtyi pyynnostä takisin raviin ennen kulmaa. "Hyvä Senni, koita vain rentoutua siellä selässä, esteet ovat vain 40cm!" rohkaisin tyttöä. "Kuinka monta laukkaa?"
"Se.. Seitsemän."
"Jep, se tarkoittaa sitä että Darli tuli aikamoisessa mummoravissa. Voit kannustaa sitä reilusti eteenpäin", ohjeistin Sennia.
Seuraavana tehtävään kävivät käsiksi Nette ja Bee. Tyttö näytti varmalta ruunan selässä ja suoriutuivat mainiosti tehtävästä. "Hyvä Nette. Montako laukkaa tuli?"
"Viisi", tyttö vastasi kirkkaalla äänellä.
Ellen ja Palle suoriutuivat tehtävästä varman tasaisesti ja tyttö kailotti tehtävästä suoriuduttuaan Palle tulleen kuudella laukalla.
"Juuri niin Ellen, se on Pallelle ihan hyvä määrä. Hyvin meni", kehuin tyttöä ja pyysin sitten kaikkia tulemaan uudestaan.

Menimme samaa tehtävää vielä muutaman kierroksen ja sitten siirsin toisen esteistä pitkälle sivulle. Korotin sen noin 55 senttimetriin. "Vaihtakaa kaikki suuntaa ja tulkaa sitten vuoron perään tämä pikku este. Nostakaa laukka L:ssä ja sitten rauhallista laukkaa esteelle. Esteen päällä myötäys ja sitten laukka jatkuu toiseen päähän, missä tulette pääty-ympyrän kolme puomia, jotka olen vaihtanut laukkaan sopivampien etäisyyksien päähän. "Alana voi aloittaa."
Tyttö sai Faen pysymään tahdikkaassa laukassa ilman turhia kaahauksia ja puomitkin sujuivat melko hyvin kaarevalla uralla. "Hyvä Alana, muista vain taas myödätä siellä pääty-ympyrällä. Vaikka taivutatkin kaaren mukaan, älä jää roikkumaan sisäohjassa", muistutin tyttöä.
Senni ja Darli menivät varsin mallikkaasti ja suoriutuivat tehtävän molemmista osista hienosti. Sennikin näytti jo hieman rentoutuneen selässä.
Samoin Ellen ja Palle menivät varmaan tapaansa ja tyttö osasi hienosti antaa Pallelle ohjaa esteen päällä ja puomeilla. "Hyvä Ellen, minusta tuntuu että teille Pallen kanssa riitää tälle kerralle. Voit siirtää käyntiin."
Nettelta ja Beeltäkin tehtävä sujui hyvin ja annoin tytön siirtää puuskuttava Bee käyntiin.
Alana ja Senni tulivat tehtävän vielä uudestaan ja suoriutuivatkin edellistä paremmin. "Hyvä, olen tosi tyytyväinen teihin kaikkiin, hienosti ratsastettu!" kehuin ratsukoita. "Ottakaa vielä loppuravit ja sitten loppukäyntien jälkeen olemmekin valmiit tältäpäivältä.

Aleksin toinen junnutunti

Heti satulaan päästyäni tajusin, miksi mun ei olisi kannattanut käydä salilla eilen.

Kyljet kramppasivat kivusta, kun siirryimme Sennin ja Darlin jälkeen toiselle pääty-ympyrälle Pallen kanssa. Paino jalustimille, peppu ylös satulasta, myötää käsillä ja katse eteenpäin. Sitten käänsin Pallen ympyrälle. Tunsin kuinka vatsalihakset supistuivat inhottavasti, mutta suoritin siitä huolimatta tehtävän niin hyvin kuin kykenin; vasen pohje, ohjastuntuma, ohjaa puomin keskelle.. Kaikki tuntui menevän hienosti.
Aleksi muistutti minua siirtämään katseeni aikaisemmin puomeille, mutta muuten tehtävä sujui onnekseni hyvin. Positiivinen puoli oli, että Pallella oli pehmeät ja keinuvat liikkeet, toisin kuin esimerkiksi Darlin pomppuravissa istuvalla Sennillä. Painoin kuitenkin Aleksin ohjeet mieleeni, ja toisessa suunnassa muistin viedä katseeni ajoissa puomeille.
"Kaikilla näyttäisi ainakin kevyt istunta sujuvan hyvin, hieno juttu", Aleksi hymyili ratsukoille, ja pyysi sitten kaikkia siirtymään takaisin käyntiin ja antamaan pitkät ohjat välikäyntejen ajaksi. Taputtelin Pallea kaulalle, ja hymyilin huojentuneena kun sain taas vähäksi aikaa jättää lihakseni rauhaan. Jos olisin eilen muistanut Aleksin ratsastustunnin, en olisi todellakaan edes harkinnut salilla treenaamista.

Aleksi oli koonnut välikäyntejen aikana lävistäjälle kaksi matalaa estettä, joita meidän oli tarkoitus hypätä.
"Sitten taas ohjat käteen! Tulemme ensimmäiselle esteelle ravissa ja siitä nostamme laukan. Laukkaa jatketaan toiselle esteellä laskien laukka askeleet, tähän väliin pitäisi mahtua viidestä kuuteen laukkaa kaikilla hevosilla. Muistakaa ettei hyppyä lasketa. Toisen esteen jälkeen siirretään hevoset raviin ennen kaarretta”, Aleksi selitti. Alana aloitti Faen kanssa tehtävän, joten meillä oli Pallen kanssa reilusti aikaa odotella, kun myös Senni Darlilla ja joku toinen tyttö Beellä ratsastivat Alanan jälkeen. Meidän vuoro oli vasta viimeisinä.

Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi…
“Kuusi!”, huikkasin sitten Aleksille.
“Juuri niin Ellen, se on Pallelle ihan hyvä määrä. Hyvin meni”, mies kehui ja pyysi sitten kaikkia tulemaan tehtävä uudestaan.

Parin kierroksen jälkeen estettä nostettiin noin 55 senttiin, ja jokainen hyppäsi sen vielä kerran.
"Vaihtakaa kaikki suuntaa ja tulkaa sitten vuoron perään tämä pikku este. Nostakaa laukka L:ssä ja sitten rauhallista laukkaa esteelle. Esteen päällä myötäys ja sitten laukka jatkuu toiseen päähän, missä tulette pääty-ympyrän kolme puomia, jotka olen vaihtanut laukkaan sopivampien etäisyyksien päähän.", mies huuteli kauempaa ratsastajien nyökkäillessä päätään. Mun ja Pallen osalta tehtävä meni helpon oloisesti, ja Aleksi pyyti meitä ottamaan käyntiin ja antamaan pitkät ohjat. Niinpä mä taputusten kera jäin kiertämään loppukäyntejä hyvinkin tyytyväisellä mielellä.

Mutta kyllä niihin lihaksiin sitten sattuikin. Pari seuraavaa päivää.

Tein vielä viimeisen silauksen Faen satulahuopaan ennen kuin nousin ylös tamman korkeaan selkään. Se katseli maneesin tapahtumia korvat hörössä ja jalat tukevasti levällään, selkeästi ihmeissään alkeistunnin hevosten valutessa ulos. Kiristin sen vyön, nostin jalkani jalustimiin, ja taputin hevoseni kaulaa. Fae tuntui heräävän omista maailmoistaan silloin, ja lähti pyynnöstäni kävelemään uralla. Tai no, enemmänkin harppomaan normaaliin tapaansa. Aleksi raahaili puomeja paikoilleen, ja fiksu hevoseni säpsähti joka ikinen kerta. Ei se oikeasti pelännyt, kunhan pelleili.

Pääty-ympyrä puomien kanssa sujui ihan hyvin, mitä nyt Fae kommentoi kovasti pidätteitäni pitääkseni sen ravilla. Se heitti muutaman ärtyneen pukin ennen kuin keksi puomit, ja se innostui selkeästi. Ympyrä sujui hyvin ravissa, joskin aika reippaassa sellaisessa, mutta suoralle uralle päästyämme se meinasi lähteä kiihdyttelemään omiaan, onnistuen ottamaan vain muutaman laukka-askeleen. Teimme tehtävää molempiin suuntiin, ja Fae meni aika hyvin, joskin vauhdikkaasti.

Välikäyntien jälkeen olisi seuraavan tehtävän vuoro, ja kiitin onneani Faen rauhoittuneen edes hieman tauon aikana. Sen rauhallisuus kuitenkin katosi ottaessani ohjat käteen, ja siirtäessäni sen raviin. Kääntäessäni sen suoralle linjalle ensimmäistä estettä kohti sen ravi vaihtui jännittyneeksi laukaksi, mutten voinut enään tältä etäisyydeltä kääntää Faeta poiskaan. Olin siis varautunut myötäämään, ja onneksi olinkin, sillä ravipuomi ei aivan sopinut laukan askeliin, ja Fae hyppäsi kiukkuissaan korkean hypyn, viskaisten takajalkansa ilmaan pukittaakseen esteen päällä. Se kiihtyi hurjasti, ja jouduin tekemään hirveästi töitä saadakseni sen menemään viiden laukan välin itse asiassa viidellä laukalla, eikä neljällä tai kolmella ja puolella jolla se olisi myös päässyt jos olisin antanut. Toisen esteen jälkeen hidastaminen tapahtui kulman kautta, kun Fae olisi halunnut jatkaa laukkaansa maneesia ympäri. Menimme tätä tehtävää muutaman kerran, jonka aikana Fae myös todisti pääsevänsä sen välin kolmella laukalla, joskin viimeinen hyppy lähti aivan liian kaukaa...

Seuraava tehtävä oli este pitkällä sivulla ja pääty-ympyrä puomeineen. Saimme kunnian aloittaa, ja nyt Faekin keskittyi enemmän minuun kuin ralliauton leikkimiseen, joten se pääsi esteelle hyvään paikkaan, ja hyppäsi kepeästi yli, pukittaen taas esteen päällä. Nyt olin kuitenkin varautuneempi kuin aivan ensimmäisellä hypyllä, joten tamman takajalkojen liika heittely ei varsinaisesti haitannut työskentelyäni. Se pukitti vielä pari pikkupukkia esteen jälkeen, mutta suostui tulemaan puomit ympyrällä oikein mallikkaasti. Okei, ehkä vähän enemmän ulkoreunan kautta kuin olisi ollut tarkoitus, mutta hevosellani oli pitkä laukka, eikä se vielä oikein malttanut tai jaksanut koota itseään hirvittävän pitkiä aikoja. Muiden hypättyä minä ja Senni tulimme tehtävän vielä kerran uudelleen, ja olin aika varma minun uusiutumisen johtuneen pukittelusta. No, joka tapauksessa toinen kerta sujui edellistä paremmin, tällä kertaa ihan normaalin hevosen tavoin, joten pystyin hyvillä mielin jättämään esteet siihen.

//oi vitsi kun tyssäs ja pahasti tää kirjoittaminen :'D

http://aijaa.com/UjrMia

linkkinä sitten.

Kerkeää varmaan vielä mukaan..?

Jos, niin Sini - toiveina Nikita, Darcy & Bee

Juu kerkeää. Keskiviikkona tulee taas seuraava (:

Sini - Bee OK!
Alana - Fae
Ellen - Nikita OK!
Senni - Darli
Nette - Asta


”Moikka kaikki! Tällä kertaa meillä on taas koulua ja aiheenamme ovat erilaiset siirtymiset”, kerroin ratsukoiden kävellessä alkukäyntejä.

”Aloitetaan ottamalla ohjat ja ratsastamalla hevosten käyntiä kunnolla eteen. Haluan että jokainen hevonen kävelee koko kehonsa läpi ja lämpenee kunnolla. Se on erittäin tärkeää varsinkin näin kylmillä ilmoilla. Molemmilla pohkeilla vuorotellen käynnin rytmissä. Jos mitään ei tapahdu, niin sitten raipalla muistutus pohkeen taakse. Hyvä.”

”Sitten alamme ottamaan pysähdyksiä. Tullaan aina L:stä pituushalkaisijalle, jossa pysähdys tehdään I:ssä eli kentän keskellä. C:ssä sitten vuorotellen oikealle tai vasemmalle, ja pitkillä sivuilla pysähdykset jokaisen kirjaimen kohdalle. Muistakaa pitää pohkeet lähellä myös pysähdyksessä. Ensin pidätätte hyvin kevyesti ja tarpeen vaatiessa pidätätte enemmän, mutta heti kun hevonen pysähtyy, muistatte myödätä. Noin neljän sekunnin pysähtymisen jälkeen painatte taas pohkeilla ja kannustatte hevoset reippaaseen käyntiin. Pituushalkaisijalla varsinkin on hyvin tärkeää, että hevoset liikkuvat reippaasti eteen – siten niille jää vähemmän aikaa kiemurrella, ja pituushalkaisijallahan suora linja on hyvin tärkeä.”

”Hyvä Sini. Bee kuuntelee hyvin herkkiä apuja. Muista vain säilyttää tuntuma pysähdyksessä, vaikka myötäätkin”, sanoin Maikille, jolla oli heti alkutunnista lähtenyt sujumaan Been kanssa.

”Alana pitää Faen pysähdyksissä sen neljä sekuntia, ei hätiköintiä! Hyvä, nyt oli parempi.”
”Ja Nette komentaa sitä Astaa reippaampaan käyntiin, nyt ei laiskotella! Muistuta vähän raipalla Nette. No niin, nyt saatiin vähän eloa siihenkin nuokuskelijaan.” Asta oli melko tahmean oloinen, niin kuin aina, mutta Nette sai sen kyllä pikku hiljaa päättäväisyydellä liikkumaan eteen ja pian poni askelsikin melko energisesti.

Kun kaikilla alkoivat pysähtymiset sujua ja hevoset vetreytyä, pyysin kaikkia siirtymään raviin ja ravasimme muutaman kierroksen reipasta ravia keventäen.
”Seuraavaksi otamme sitten käynti – harjoitusravi -siirtymisiä joka kirjaimen kohdalla. L:ssä, R:ssä, C:ssä ja S:ssä raviin, H:ssa, M:ssä, B:ssä ja E:ssä käyntiin. Muistakaa taas pitää pohkeet lähellä ja käsi pehmeänä. Mitä pienemmillä avuilla saatte hevoset siirtymään, sitä parempi. Aloitetaan.”

”Ellen voi pyytää Nikkiä ravaamaan isommin eteen. Vaikka etäisyydet ovat lyhyitä, niin mummoravi ei kuitenkaan käy. Nopea pohje. Hyvä.”

”Sennin ei tarvitse ottaa noin suurta pidätettä siirtäessään Darlia käyntiin. Hyvin kevyt käsi. Siirtyminen tapahtuu pääasiassa istunnalla. Istu ensin siirtymisessä tiiviisti satulassa liikettä vastaan, ja kun Darli on siirtymässä käyntiin, rentoudu. Ajattele vaikka tyhjenevää ilmapalloa. Hyvä, juuri noin Senni!”

Seuraavaksi pyysin ratsukoita vaihtamaan suuntaa lävistäjän avulla Ellen ja Nikita kärjessä. ”Lävistäjä alkaa aina kirjaimesta ja päättyy kirjaimeen, eli ei oikomisia! Ratsastatte syvälle kulmiin asettaen ja taivuttaen, ja suoristatte sitten hevoset lävistäjän suuntaisesti”, muistutin ratsukoita, sillä osalle ratsastajista lävistäjä saattoi olla hieman vieras.

”Sitten sama tehtävä toiseen suuntaan, mutta tehkää M:ään, B:hen, E:hen ja H:hon voltit ravissa ennen kuin siirrätte käyntiin. Volttihan on pieni ympyrä, jolla hevosia taivutetaan kaaren mukaan. Voltti on yleensä halkaisijaltaan kymmenen metriä eli puolet lyhyestä sivusta. Ette siis saa volttia tehdessänne ylittää pituushalkaisijaa, muuten tulee törmäys toisella puolella valttia tekemässä olevan kanssa! Kai kaikki muistavat, kuinka hevosia taivutetaan edelliseltä koulutunniltamme? Hyvä, sitten voitte aloittaa tehtävän.”

”Ellen pyytä taas sitä Nikkiä ravaamaan isommin eteen, vaikka kaarevalla uralla se ei niin hauskaa Nikistä olisikaan. Nopeat pohkeet, hyvä.”
”Alana muistaa kääntää ulkoavuilla, nyt Fae menee vähän lapa edellä. Ulkopohje tiukkana muurina. Hyvä. Sitten pidäte ja käyntiin. Hyvä siirtymä Sini!”
Nette oli saanut Astan liikkumaan hyvin eteenpäin ja he tekivät täsmällisiä siirtymisiä ja tarkkoja pyöreitä voltteja. Myös Sinillä ja Beellä sujui erinomaisesti, vaikka tyttö pomppikin Been korkeissa poniaskelissa.

”Kaikilla näyttäisi sujuvan tosi hyvin, otetaan seuraavaksi pienet välikäynnit. Antakaa hevosille pitkät ohjat ja vaihtakaa suuntaa.”

Keräilin lantakasoja talteen sillä aikaa kun ratsukot kävelivät ja aloin sitten selostaa seuraavaa tehtävää: ”Teemme C:ssä ensin pysähdyksen ja peruutuksen. Sitten käyntiin, kulman jälkeen H:ssa ravi siirtyminen ja S:ssä laukan nosto. Laukassa tehdään toiseen päähän pääty-ympyrä, L:ssä siirtyminen raviin ja B:ssä takaisin käyntiin.”
”Peruutus tapahtuu pysähdyksen jälkeen siten, että istutte tiiviisti satulassa ja ajattelette taaksepäin menemistä. Kevyt pidäte ohjalla ja pohkeesta pyydätte hevosta liikkumaan. Peruuttakaa neljä askelta, sitten rentoudutte, myötäätte ohjasta ja pyydätte hevoset reippaaseen käyntiin. Näille kaikille peruutus on hyvin tuttu liike, joten siinä ei pitäisi olla sen kummempia ongelmia.”
”Ottakaas ohjat käteen ja sitten aloitetaan!”

”Sini muistaa istua harjoitusravissa, vaikka pompottaakin. Laukkaa ei nosteta koskaan kevyestä ravista. Puolipidäte, asetus sisään ja sisäpohje. Hyvä nosto Sini!”
”Ja Alana tekee laukka – ravi siirtymisen samalla ajatuksella kuin ravi –käynti siirtymisen. Mahdollisimman vähän ohjalla ja pääasiassa istunnalla, myötäys heti kun siirtyminen tapahtuu.”
”Senni pyytää Darlia liikkumaan kunnolla eteen heti laukasta raviin siirtymisen jälkeen. Molemmilla pohkeilla, hyvä!”
”No nyt Alanalta tuli parempi siirtyminen laukasta raviin kuin edellisellä kerralla, hienoa!”

Teimme vielä muutaman kierroksen tähän suuntaan ja vaihdoimme sitten taas suuntaa lävistäjällä. Jatkoimme samaa tehtävää myös toiseen suuntaan.
”Asta nosti nyt väärän laukan, ota takaisin raviin. Voit vaikka nostaa hieman sisäohjaa laukannotossa. Hyvä, nyt nousi oikea laukka!”
Ellenillä ja Nikillä alkoi sujua oikein mallikkaasti. Nikitan siirtymiset olivat mukavan pehmeitä ja askeleet lennokkaat ja irtonaiset. ”Hyvä Ellen, voit antaa Nikitan kävellä!”
”Samoin Senni!” huikkasin tytölle, jolla sujui myös Darlin kanssa varsin mallikkaasti. Muut tekivät vielä muutaman kierroksen ja annoin sitten kaikkien siirtää hevoset käyntiin.
”Pitkät ohjat kaikille, hienoa työtä!”

Ää, tuli nyt ihan yhtäkkiä ihan hirveesti asioita ja kamala tulevaisuusahdistus, joten enpä taida tänään ehtiä maksaa tota. /: Maksan sitten seuraavan maksun yhteydessä, jos käy? (:

Oli kiva taas pitkästä aikaa päästä Nikitan selkään. Vaikka tamman treenaajanahan multa varmaan oltais odotettu lähes jokaviikkoista ratsastusta ja ainakin tähtäämistä jonkin sortin kisoihin, niin mua ei suoraan sanottuna kiinnostanut kisailu. Siis nyt. Olinhan mä näyttänyt naamaani tallilla vaan keskiviikkoisin, kun kerran oli pakko raahautua taas tunneille. Taukotupaan en ollut edes yrittänyt mennä. Mä en vaan olisi sietänyt Valman naamaa enää missään, SEN illan jälkeen. Ja SE mitä SINÄ iltana tapahtui - niin sitä, sitä en antaisi Valmalle IKINÄ anteeksi.

--

Nikita tuntui alkutunnista tahmealta, ja sainkin siitä Aleksilta muutamaan otteeseen kommenttia. Kesti vähän aikaa, ennenkuin yhteinen tahti löytyi, sillä Nikitalla oli tainnut olla tänään vähän - mmmh, sätkyvä alkeistuntilainen selässään, mitä olin kököttänyt maneesin katsomossa viltteihin kääriytyneenä.

Piirrän kaikista osallistujista kuvat, ei siis pohjatarinaa. Luvassa lumisessa metsässä vaeltamista, hiekkatiellä ravaamista ja pellolla laukkaamista.

Senni - Darli, Asta, Minca kaksi tuntia rästissä
Ellen - Palle, Nikita ja Darli (minca, asta) jättää välistä
Alana - Celle
Nette - Bee OK!
Sini - Nikita
Aleksi - Palle

”Moikka kaikki! Tällä kertaa meillä on taas koulua ja aiheenamme ovat erilaiset siirtymiset”, Aleksi tervehti meitä saavuttuamme maneesiin.

Olin saanut ratsukseni kuvankauniin Been, joka tarjosi tasooni nähden melko helppoon kertaukseen sopivasti haastetta. Minulla meni hetki tajuta, miten herkkä ratsuni oli. Meidän tuli saada käynti rullaavaksi ja mukavan reippaaksi. Aluksi Bee olisi halunnut karkailla avuiltani, kunnes tajusin sen johtuvan liian vahvasta pohkeestani. Kun hölläsin vähän pohkeesta, Bee tukeutui nätisti ohjaan, kulkien melko hyvässä muodossa. Pian sainkin Aleksilta kehuja, jotka saivat minut motivoitumaan vieläkin parempaan ratsastukseen.

”Sitten alamme ottamaan pysähdyksiä. Tullaan aina L:stä pituushalkaisijalle, jossa pysähdys tehdään I:ssä eli kentän keskellä. C:ssä sitten vuorotellen oikealle tai vasemmalle, ja pitkillä sivuilla pysähdykset jokaisen kirjaimen kohdalle. Muistakaa pitää pohkeet lähellä myös pysähdyksessä. Ensin pidätätte hyvin kevyesti ja tarpeen vaatiessa pidätätte enemmän, mutta heti kun hevonen pysähtyy, muistatte myödätä. Noin neljän sekunnin pysähtymisen jälkeen painatte taas pohkeilla ja kannustatte hevoset reippaaseen käyntiin. Pituushalkaisijalla varsinkin on hyvin tärkeää, että hevoset liikkuvat reippaasti eteen – siten niille jää vähemmän aikaa kiemurrella, ja pituushalkaisijallahan suora linja on hyvin tärkeä", kuuntelin Aleksia.

Pysähdyksissä minulla oli yksi vaikea juttu - myötäsin liikaa. Minun olisi pitänyt säilyttää pysähdyksessäkin parempi tuntuma Been suuhun, jonka pyrin muistamaan aina seuraavassa pysähdyksessä. Pian huomasin, että Beehän oli sellanen ponipakkaus, jota voisin kokeilla jatkossakin! Sain sen kulkemaan hienosti suoraan, ainoastaan ne pysähdykset eivät olleet ihan meidän alaamme.

Yksi pysähdys jäi erityisesti mieleeni. Tein huolellisen puolipidätteen, tiivistin istuntaani ja jännitin hiukan vatsalihaksia. Bee pysähtyi. Pidin huolen, etten vetänyt ohjasta, mutten myöskään myödännyt liikaa. Silloin sain Aleksilta paljon kehuja, joita Beekin kuunteli korvat hörössä. Rapsutin onnistuneen pysähdyksen jälkeen ratsuani.
"Hieno poika", kehaisin sitä.

Hetken kuluttua saimme ottaa kevyttä ravia. Tein puolipidätteen ja puristin pohkeillani kevyesti Been kylkiä, joka lähti ravaamaan kiltisti, mutta vähän liiankin vauhdikkaasti. Tein mahdollisimman pienen pidätteen, jotten vahingossakaan siirtäisi Beetä käyntiin. Bee hidasti ravinsa tahtia pienestä merkistä. Tuntui, että me oltiin ratsukko!
”Seuraavaksi otamme sitten käynti – harjoitusravi -siirtymisiä joka kirjaimen kohdalla. L:ssä, R:ssä, C:ssä ja S:ssä raviin, H:ssa, M:ssä, B:ssä ja E:ssä käyntiin. Muistakaa taas pitää pohkeet lähellä ja käsi pehmeänä. Mitä pienemmillä avuilla saatte hevoset siirtymään, sitä parempi. Aloitetaan", Aleksi kertoi seuraavaa tehtävää.

Kun pääsin H-kirjaimen kohdalle, istuin tiiviimmin satulaan ja pidätin hiukan ohjilla. Bee siirtyi pehmeästi käyntiin. Valmistelin jo pian harjoitusraviin siirtymistä, joka tapahtui helposti pienilläkin avuilla.
"Hyvä Sini!" kuulin Aleksin suusta.
Tämä tunti tuntui kyllä menevän nappiin!

Seuraavaksi ohjasin Been Ellenin ja Nikitan taakse lävistäjää varten.
”Lävistäjä alkaa aina kirjaimesta ja päättyy kirjaimeen, eli ei oikomisia! Ratsastatte syvälle kulmiin asettaen ja taivuttaen, ja suoristatte sitten hevoset lävistäjän suuntaisesti”, Aleksi muistutteli ratsukoita.
Pidin Been kevyenä, ohjan ja pohkeen välissä. Pidin huolen, ettei Bee kulkisi vain possujonossa Nikin takana, vaan kuuntelisi minun apuja. Se onnistuikin aika hyvin.

Sitten sama tehtävä toiseen suuntaan, mutta tiettyihin kirjaimiin ravivoltti ennen käyntiä. Aleksi muistutteli mm. voltin koosta... Bee taipui melko kepeästi sisäpohkeeni ympäri, mutta sain varoa, ettei ulkolapa pullahtaisi pois voltilta. Bee meinasi siis vähän ylitaipua, johon auttoi tukeva ulkopohje ja ulko-ohja, jotka meinasivat unohtua sisäapujen taakse.

Aleksi kehui minua aika paljon. Minustakin meillä synkkasi Been kanssa hyvin. Tuntui, että koko tunnin ajan naamallani koreili leveä hymy. Etenkin siirtymiset tulivat jatkuvasti täsmällisimmäksi, voltitkin alkoivat onnistua entistä paremmin. Yhdellä voltilla Bee vähän säpsähti ulkoa kuuluvaa kolinaa, mutta onnistuin rauhoittelemaan juttelulla ja silittelyllä ponin. Minulla oli vähän vaikeuksia istua Been korkeissa poniaskelissa, mutta yritin mukautua niihin parhaani mukaan.

”Kaikilla näyttäisi sujuvan tosi hyvin, otetaan seuraavaksi pienet välikäynnit. Antakaa hevosille pitkät ohjat ja vaihtakaa suuntaa", meitä neuvottiin.

Aleksi keräili lantakasoja talteen sillä aikaa kun me kävelimme. Pian saimme kuulla seuraavan tehtävän ohjeistuksen.
”Teemme C:ssä ensin pysähdyksen ja peruutuksen. Sitten käyntiin, kulman jälkeen H:ssa ravi siirtyminen ja S:ssä laukan nosto. Laukassa tehdään toiseen päähän pääty-ympyrä, L:ssä siirtyminen raviin ja B:ssä takaisin käyntiin.”
”Peruutus tapahtuu pysähdyksen jälkeen siten, että istutte tiiviisti satulassa ja ajattelette taaksepäin menemistä. Kevyt pidäte ohjalla ja pohkeesta pyydätte hevosta liikkumaan. Peruuttakaa neljä askelta, sitten rentoudutte, myötäätte ohjasta ja pyydätte hevoset reippaaseen käyntiin. Näille kaikille peruutus on hyvin tuttu liike, joten siinä ei pitäisi olla sen kummempia ongelmia.”
”Ottakaas ohjat käteen ja sitten aloitetaan!”

Kuuntelin ohjeita tarkkaan. Pysähdys oli ensimmäisellä kerralla vähän hätäinen, peruutus onnistui hyvin. Käyntiin siirtyminen oli pehmeä ja tarkka. Ravissa oli erittäin vaikea istua alas harjoitusraviin, pompottavat askeleet eivät tosiaankaan ollut minun juttuni... Bee vähän mietti, mikä tuolla selässä oikein noin hytkyy, mutta onnistui pitämään lantioni ja ylävartaloni hallittuina.

”Sini muistaa istua harjoitusravissa, vaikka pompottaakin. Laukkaa ei nosteta koskaan kevyestä ravista. Puolipidäte, asetus sisään ja sisäpohje. Hyvä nosto Sini!” Aleksi kehaisi laukannoston aikana.
Been laukka oli paljon helpompi ja tasaisempi kuin ravi! Nautin vauhdista ja tasaisista askeleista, istuen kouluratsastajamaisesti syvemmin satulaan. Bee vain kokosi itseään lisää, se oli ihanaa!

Teimme vielä muutaman kierroksen tähän suuntaan ja vaihdoimme sitten taas suuntaa lävistäjällä. Jatkoimme samaa tehtävää myös toiseen suuntaan, joka oli vaikeampaa kuin toiseen. Kerran Bee nosti väärän laukan, mutta määrätietoisemmalla sisäohjalla oikeakin laukka nousi. Pian hyvin mennyt tunti loppuikin jo, kiitokset ja ratsailta!

http://aijaa.com/WE6MIT

B on kivs

Sini - Nikita
Ellen - Palle
Nette - Bee


Aloitin taas tavalliseen tapaani alustamalla tunnin aihetta ratsastajien säätäessä jalustimiaan ja aloittaessa lämmittelemään hevosia :
"Tänään käsittelemme sellaista aihetta kuin temponmuutokset. Ratsastusradan teistä tutustumme tänään täyskaartoon, joka on oiva tapa muuttaa suuntaa. Viime koulutunnillammehan käsittelimme siirtymisiä, mitkä olivat siis askellajien välillä tapahtuvia muutoksia. Temponmuutokset eroavat siirtymistä, siten että muutokset tapahtuvat askellajin sisällä.
Temponmuutoksissa tärkeää on ymmärtää tahdin merkitys. Tahti on säännöllinen mitta, jolla määritellään hevosen poljenta. Temponlisäyksessä hevosen poljennan tahti nopeutuu, mutta samalla askeleen tulee venyä. Askeleen pidennys taas eroaa temponmuutoksista siten, että tahti pysyy samana, vaikka askel venyykin. Keskiravi sijoittuu askeleen pidennyksen ja temponlisäyksen väliin. Siinä siis hevosen askel venyy ja tahti nopeutuu, mutta hevoselta ei vaadita yhtä nopeaa tahtia eikä pitkää askelta kuin temponlisäyksessä. Temponlisäystä ei vaadita Helppo:C -tasoisissa kouluohjelmissa, joten tutustumme siihen myöhemmin. Tänään aloitamme keskikäynnillä, minkä jälkeen harjoittelemme ensin hieman askeleen pidennystä ja lopuksi otamme keskiravia. Voitte alkaa kerätä ohjia pikkuhiljaa käteen ja herätellä hevosia ottamalla muutamia pysähdyksiä.”

Ratsukot vaikuttivat melko uneliailta ja jouduin muistuttamaan muutamia: ”Ellen, pysähdyksen jälkeen heti reipasta käyntiä eteen, ei jäädä vetelehtimään. Nette myös, Bee melkein nukkuu siellä!”

”Alamme seuraavaksi ottamaan mukaan keskikäyntiä. Pysähdykset voitte muuttaa melkein pysähdyksiksi, jolloin puolipidätteillä ja tiivistämällä istuntaa pyydätte hevosia hidastamaan melkein pysähdyksiin muutaman askeleen ajan. Sitten pyydätte pohkeilla eteenpäin ja annatte kädellä hevosille tilaa liikkua eteenpäin. Keskikäynnissä hevosen tulee liikkua rennosti matkaa voittavalla askeleella eteenpäin normaalia käyntiä reippaammassa tahdissa silti kiirehtimättä. Keskikäynnissä kättä saa työntää hieman eteenpäin, mutta kuolaintuntumaa ei saa menettää. Voitte aloittaa.”

”Hyvä Nette, Bee kulkee oikein rennosti ja matkaa voittavasti. Sitten taas tiivistät istuntaa ja otat muutaman puolipidätteen. Beellä voi hieman nousta niskasta ylöspäin hidastuksen aikana. Hyvä.”
”Sinillä ja Nikitaltakin alkaa sujua pikkuhiljaa, vaikka Nikita voisi kyllä liikkua vielä vähän paremmin eteen.”
”Ellen rentoutuu Pallen selässä, nyt ruuna on melko jännittynyt ja askel on lyhyt. Pohkeet lähelle ja myötää ohjalla askelten tahdissa. Hyvä!”

”Sitten vaihdamme suuntaa täyskaarrolla. Täyskaarto on pisaran mallinen kuvio, jota lähdetään ratsastamaan samalla tavalla kuin kymmenen metrin volttia, mutta ”takaisin päin lähdettäessä” pituushalkaisijan kohdalla oikaistaankin suoraan uralle ja suunta vaihtuu. Jokainen voi tehdä täyskaarron omalta paikaltaan nyt. Hyvä, kaikki saivat juonesta kiinni. Sitten voitte siirtää raviin ja tehdä omatoimisesti pääty-ympyröitä ja voltteja. Muistakaa, että ympyrällä ja voltilla menijät ovat ”etuajooikeutettuja”, joten jos joku tulee uraa pitkin samaan aikaan, tulee tämän hidastaa ja antaa ympyrää ratsastavan ratsastaa tiensä loppuun!”

”Nette voi pyytää Beetä ravaamaan vähän reippaammin eteen myös niillä ympyröillä. Ulkoavut kääntävät ja ulkopohje pitää tahtia yllä. Hyvä!”
”Sini painaa kantapäitä alas ja nostaa katseen Nikitan niskasta. Parempi.”

”Sitten teemme muutaman lävistäjän, joilla tarkoituksena olisi ratsastaa askeleenpidennys. Saatte yhä keventää. Muistakaa pitää ohjat tuntumalla, jottei hevosen tahti rikkoonnu pyytäessänne niitä pidentämään askeltaan pohkeilla. Ellen kärjessä H:sta B:hen! Sitten taas seuraavasta kulmasta uusi lävistäjä!”
”Hyvä Ellen, juuri noin askeleen pidennys tehdään!”
”Sini ottaa pidätteitä, jottei Nikitan tahti rikkoonnu. Ajattele koko ajan mielessäsi missä rytmissä Nikitan jalat osuvat maahan. Hyvä, tämä seuraava lävistäjä oli paljon parempi.”
”Nette voi kannustaa Beetä pidentämään askeltaan vielä vähän enemmän.”
”Sitten vielä yksi lävistäjä B:stä H:hon, nyt kaikki laittaa parastaan!”

”Hienosti sujui! Tehkää vielä voltteja ja ympyröitä tähänkin suuntaan ja sitten voitte antaa hevosille hetkeksi pitkät ohjat!”

Ratsukoilla näytti sujuvan varsin mallikkaasti. Parin kierroksen kävelyn jälkeen pyysin ratsastajia ottamaan taas ohjat käsiinsä, sillä ottaisimme muutamia laukan nostoja.
”Tehdään tällä kertaa siten, että laukka nostetaan aina pitkän sivun alusta ja R:stä ja S:stä käännetään keskiympyrälle. Pitkän sivun lopussa taas siirtyminen raviin, ja seuraavan pitkän sivun alusta sama tehtävä toisella puolella kenttää. Muistakaa katsoa ympärillenne, jottei tule törmäystä kun keskiympyrälle tulee ratsukoita kummaltakin pitkältä sivulta. Te osaatte kyllä säädellä laukan tempoa sen verran, ettei tule yhteen törmäyksiä. Voidaan aloittaa!”

”Hyvä nosto Ellen!”
”Sini muistaa pitää ne silmät auki, ei rinnakkain pääty-ympyrälle!” tyttö aiheutti melkoisen kaaoksen kiilatessaan Nikitalla Neten ja Been eteen. ”Pääty-ympyrällä jo olevia tulee väistää!”
Muutaman sekasortoisen tilanteen jälkeen homma alkoi sujua ja vaihdoimme suuntaa ravissa täyskaarron avulla. Teimme saman tehtävän myös toiseen suuntaan ja loppuravien aikana otimme muutaman keskiravipätkän: ”Tehkää aina päätyihin pääty-ympyrät ja R:n puoleisella pitkällä sivulla pyydätte hevosilta sitten sitä keskiravia. Toisella pitkällä sivulla voitte rauhoittaa hevosia volteilla. Kaikki näyttävät käyvän melko kuumina äskeisen laukkaamisen jälkeen.”
Kaikki ratsukot suoriutuivat keskiravista varsin mallikkaasti, sen verran paljon virtaa hevosilla oli. Oikeastaan ongelmallisempaa, oli saada hevoset rauhallisiksi pitkän sivun keskiravin jälkeen.
Vaihdoimme vielä kerran suuntaa ja otettuamme vielä muutamat pätkät keskiravia annoin puuskuttaville ratsastajille luvan siirtää hevoset käyntiin.

”Hienoa työtä taas kerran, hyvä tytöt!”