Pulinaboksi #4

Tuotanoin, minä aijon kans vaipua koomaan (kesämasennukseen) koska sää on vaan aivan hirveä ja mua ei inspaa yhtään. U_u Mutta pidän foorumia silmällä, että jos jotain tapahtuu, mutta katotaan tästä nyt, kuhan inspiroidun.. Eli vähän koomailua, mutten katöa minnekkään :-)

HOX! TILANNEPÄIVITYS! HOX!

Hevoset ovat koko heinäkuun laitumella Hallavan läheisyydessä. Kaikki hevoset ovat laitumella yötä päivää ja Aleksi käy päivittäin huolehtimassa että niillä on tarpeeksi vettä ja jakaa iltaisin kivennäiset ja väkirehut niitä tarvitseville.
Pikkupelto: Asta ja Bambo, Vanilla ja Oreo, Minca, Darli
Isopelto: Kyyhky, Tinttu, Darcy, Nikita, Hali
Tiepelto: Bee, Klikki, Celle, Palle

Yksityiset voivat halutessaan laittaa ruunansa tiepellolle/ tammansa isopellolle.

Hoitajat voivat koska tahansa mennä laitumelle katsomaan hevosia tai ottaa niitä talliin hoidettavaksi. Hevosten kanssa voi myös ratsastaa kevyesti kentällä/maneesissa/maastossa, käydä uittamassa, harjoitella poniagilityä yms. kunhan ilmoittaa etukäteen Aleksille. Aktiviteeteistä voi sopia kavereiden kanssa keskustelupalstalla ja voidaan järjestää esimerkiksi ponileikkikisat tai vaellusretki.

Varsat ovat nyt 3kk ikäisiä ja ne osaavat seistä paikoillaan harjattaessa, nostavat kaviot ja antavat kengittäjän vuolla ne, osaavat pitää riimua, seurata taluttajaa ja seistä rauhallisena riimusta kiinnitettynä. Varsat ovat olleet emosta erossa noin puoli tuntia kerrallaan karsinassa.
Seuraavaksi varsoja voi alkaa pitää emoistaan erillään kokonaisen tunnin esimerkiksi sen aikaa kun käy ratsastamassa emällä. Varsaa voi pitää joko karsinassa tai jättää laitumelle muiden hevosten kanssa. Varsat voi myös ottaa kahdestaan esimerkiski kentälle työskentelemään tai lähteä maastoon taluttelemaan ja jättää emät laitumelle.
Varsojen kanssa voi esimerkiski harrastaa poniagilityä, irtojuoksuttaa pienten esteiden yli ja tutustuttaa kaikkeen uuteen ja jännään kuten kahlata joen yli, kävellä autotien vieressä, mennä kuljetuskoppiin jne.

Ah Aleksi kiitos varsainfosta!! Nyt koetan nopeesti saada tarinan aikaan, kun sain mutsin koneen pöllittyä hetkeksi:-D Oma kone on iskällä korjauksessa, toivottavasti se saa siihen selkoa, kun mua ei yhtään huvittais käyttää kesätyöpalkkaa uuteen koneeseen.

//Tai sit en, toi masiina simahti.

Nonni, nyt on ulkomaanmatkat hoidettu ;-) (Hyvästi Italia!) Oli aivan järkyttävän kuuma, koska oltiin varattu matka sille viikolle, jonne iski se helleaalto. 40 lämpöasteen jättäminen ei kyllä aiheuttanut surua. Meikäläinen on nimittäin ihan älyttömän ruskettunut XDDDD Joo, mutta kivaa infoo, mulle tulikin tästä muutama tarina idis mieleen..

Joo hei sovitaanko että huomenna päästetään kaikki tuntihwvoset laitsalle niin ehin varmaan piirtää jonkun sarjakuvan tms :-D

Vitsi mä oon jo jonku aikaa miettiny et pitäis lähtee italiaa :-o
Missä päi olitte? Ite olin pari kolme vuotta sitten jossain siel como järven rannalla (:

Oltiin Roomassa. Käytiin Vatikaanissa ja katseltiin muita nähtävyyksiä yms. Itsekkin tiedän tuon como järven, kaunista aluetta! <3 Mutta Italiaa suosittelen kyllä täysillä, Kuhan vaan katot sään sellaseks, et ei joudu olee kuin saunassa xD

//Ja kuulostaa hauskalta!

Jeeee varsainfoa! Nyt on kesäkuun puuhista selviydytty, joten alan aktivoitua tälläkin puolella.

Ja vähänkö cool, Reetta! Me ollaan menossa Italiaan reilun viikon päästä, ihan vaan pikkuiseen kylään kun sisko menee sinne treenaamaan (on ampumahiihtäjä/-juoksija), mutta meen sitten sinne itse hillumaan.

Mä en oo vielä päässyt Italiaan, mutta haaveissa on :-)

Mutta hei, nyt on ilmotusluonteista asiaa!! (onks se yhdyssana...?) Sain ihan älyttömän inspapiikin mun unesta, se kerto lähinnä Sandran elämästä, mutta siinä sen luonne oli sellanen.. Erillainen, mutta parempi kuin nykynen. Ja sain ihan älyttömän inspiksen!8D Perun lomani ja hienosäädän tuota esittelyä himpun. Sitten saatte maistaa uudistunutta Sandraa tuolla dear diaryssa! Eli siis ulkonäkö ei muutu, paitsi sovitaan että pisamia olis reilusti. Mutta hei, oon ihan inspan lumoissa - alan kirjoittamaan!

Hei ja kaikille kans tiedoks, että Huhu menee tiepellolle laiduntamaan kesäksi. ;))

Mä en päässy minnekkää opiskelemaan. Musta ei oo mihinkään ja musta ei tuu koskaan mitään. Miks en menny peruskoulun jälkee automaatioasentajaks? Mulla ois varmaa jo työpaikka.
Ei helvetti, en varmasti mee Siwan kassalle. Pitäiskö hakee tallityöntekijäks espoosee... Saisin oman kämpän... Jos rahat riittäis ja kämppä löytyis ja ylipäätää pääsisin sinne töihi. Joudun joka tapaukses eroo mun poikaystäväst ellen mee Siwan kassalle tai jää kotii löhöömää.
Vitunvitunvittu

Rupeen taas alkoholistiks

Voi eiii, Aleksi:(((((( Et rupea alkoholistiksi, on varmasti olemassa oikea tie tai useampiakin sulle ja se ei oo alkoholistin tie eikä Siwan kassana oleminenkaan jos susta ei tunnu siltä. Elämässä ei voi jossitella, että "jos olisin tehnyt toisin niin millasta nyt olis", vaan pitää ajatella eteenpäin.
Sulla on nyt eessä vaikeita päätöksiä, tsemppiä<3 Tee silleen mikä tuntuu oikealta, muista että sä uskot kohtaloon. Et oo eka tai vika ihminen joka ei saa haluamaansa opiskelupaikkaa ekana tai tokana hakuvuonna.

Oj, Italia, meidän orkesteri kävi siellä keikalla harmittavasti just edellisenä keväänä ennen kuin pääsin sinne sisään '-.-
Ja hei Sandra, kuulostaa mielenkiintoselta:) Muista että hahmon historiaa ei voi pistää kokonaan uusiksi:D

Okei, murut, mulla on melko huonoja uutisia. Mietin pitkään että lopettaisinko Hallavassa ilman selityksiä, koska en halua järkyttää ketään.

Elikkäs, oon tän kesäloman aikana ollut harvinaisen epäaktiivinen, ja se ei johdu työkiireistä tai väsymyksestä tai mitä mä ikinä oonkaan tänne selittänyt. Se johtuu siitä, että mulla on muutaman viime kuukauden aikana tullut kamalaa päänsärkyä ruudun tuijottamisesta jos sitä tekee enemmän kuin vartin kerrallaan. Lisäksi mulla on ollut vähän huimausta. Viime viikolla nää oireet tuli niin pahoiksi että mentiin tutkimuksiin sairaalaan, ja maanantaina magneettikuvauksissa selvisi että mulla on kasvain aivojen näköalueella. Se kasvain voi olla kahtasorttia: pahanlaatuinen, mikä tarkoittaisi että mulla on syöpä, ja mun elinajanodote ei ole kovin pitkä tai vähintään sokeudun parin kuukauden kuluessa. Tai se voi olla hyvänlaatuinen, mikä tarkoittaa, että se ei kasva tai sitä voidaan hoitaa sillä tavalla että mulla on vielä hyvä elämä edessä. En kuitenkaan tiedä, pystynkö tulevaisuudessa harrastamaan tietokoneella olemista merkittävästi. Lääkärit sanoi, ettei mielellään leikkaa tuota, jos se on hyvänlaatuinen, ja oon kyllä ihan samaa mieltä, sillä aivoleikkaus on aina riski ja nää oireet on tosi mitättömät jos nää ei tästä pahene, kun kyseessä on sentään aivokasvain.
Meen huomenna lisätutkimuksiin, missä pitäis selvitä, mitä sorttia tää on, koitan infota teitä mahdollisimman nopeasti.

Mulla menee ihan hyvin nyt, musta ei tarvitse olla huolehtia, selviän tästä kyllä. Sanoisin että tää on rankinta mun sisaruksille, vanhemmille ja läheisille. Kun tulin maanantaina sairaalasta, oli jotenkin hirveetä kun viisvee pikkuveli kysyi uutiset kuultuaan "Kuoleeko *Valma*?", ja äiti sanoi vakavana, että "me ei tiedetä, kulta, mutta voidaan rukoilla että kaikki menee hyvin", ja pikkuveli alkoi itkemään. On raskainta nähdä omann perheen suru ja pelko, kun ne yrittää silti pysyä vahvoina ja rohkeina.
Mulla on kumminkin jotenkin valoisa fiilis. Lääkärit sanoi, että tää on todennäköisimmin hyvänlaatuinen kasvain, ja totta puhuen musta ei tunnu siltä, että mä olisin kuolemaisillani parin kuukauden sisään. Pelottaa tietenkin ihan hirveästi, mutta tästä eteenpäin mä en pysty vaikuttaan miten tässä käy, voin vaan heittäytyä tapahtumiin. Elän tällä hetkellä aika normaalisti ja teen niitä juttuja mistä tykkään eli soitan ja piirrän. Kävin myös keskiviikkona ratsastamassa, käytiin maastossa ja laukattiin kovempaa kuin oon ikinä laukannut. Se oli upeaa, ja tuntui kuin olis lentänyt.

Tällasta. Mulle saa lähettää virtuaalihaleja, tiedän että tällasen kuultuaan ei tiedä mitä sanois, mutta arvostan jokaista teidän mulle omistamaa sanaa.
Mutta, en lopeta täällä ainakaan vielä, vaan katson mitä tuleman pitää.

Val.. Mä en tiedä mitä sanoisin.. Siis.. Olin äsken pitkään hiljaa ja mietin. Sä selviät Valma. Mä lähetän sulle rukouksia, vaikka tässä kävis miten tahansa, voit olla varma, että sulle ei tapahdu mitään pahaa. Ja sua rakastetaan tosi tosi paljon, ja sun läheiset varmasti tukee sua, ja niin mekin. Tuon lukeminen tekee mulle tosi kipeää, oikeasti. Tiedän miltä susta tuntuu, koska muitakin ollaan arveltu, että mulla on syöpä. Muttei ollut. Mä en tiedä, olen todella huono sanomaan mitään, mutta rukoilen vaan niin paljon kuin vaan voin. Olet ajatuksissa.

Voi Valma, miten inhottava tilanne. Olet mun ajatuksissa ja toivon kaikkea hyvää - muuta en pysty antamaan. Olen seurannut vähän vastaavankaltaista tilannetta läheltä - näkö- ja liikealueiden yhteydessä oleva kasvain - ja toivon, että tämän tarinan käänteet ovat yhtä positiivisia kuin tätini kohdalla. Hänellä on nyt vuosia edessä ennalta laskematon määrä, vaikka leikata ei ole voitukaan. Pikkuhiljaa mennään kohti valoisampia aikoja, täti elää nyt ihan tavallista elämää, käy töissä ja näkee lapsensa kasvavan.

Aleksille myös tsempit. Opiskelupaikkojen saanti on kyllä tehty hurjan hankalaksi, kun hakijoita on useilla aloilla niin paljon suhteessa paikkoihin. Itselle oli kylläkin lottovoitto, etten päässyt haluamaani kouluun heti. Nyt työelämässä vietetyn ajan jälkeen tuntuu, että opiskelumotivaatio ja -valmiudet ovat vielä kovemmat kuin olisivat aiemmin olleet (: Ehkä ratkaisu tilanteeseesi osoittautuu lopulta hyväksi, mikä se sitten onkaan. Sitä paitsi voihan sitä ajatella, että ei tässä iässä ole oikeastaan kiire mihinkään, maailma ei tästä hetkessä katoa eivätkä sen tarjoamat mahdollisuudet.

Kylläpä elämällä on aina tarjota uusia yllätyksiä, niin positiivisia kuin harmillisiakin. Vaikka olen vähän synkistelyyn ja ahdistumiseen taipuvainen, uskon silti siihen, että huonojen juttujen jälkeen seuraa aina jotakin hyvää, kun vaan jaksaa odottaa ja taivaltaa. Vähän niin kuin sateen jälkeenkin tulee aina aurinko. Sitä ajatusta vaalimalla mä olen jaksanut potkiskella menemään ja jaksan vastedeskin. (:

Ei vitsi Valma nyt musta tuntuu ihan tyhmältä valittaa mun pikku ongelmista. Ihan hirveetä oikeesti mä vaan toivon että kaikki käy hyvin päin sulle. Jaksamisia ja haleja ja perhosia ja kukkasia ja auringon paistetta ja iloa ja rakkautta. Ja jaksamista myös sun läheisille! <3
Oot ihana

Kiitos, Eevi-Sofia ja Sandra ja Aleksi<3 Eniten mua hirvittää epätietoisuus siitä, että voi olla, että mun taival maan päällä loppuu ennen seuraavaa vuodenvaihdetta, vaikka todennäköisyys siihen on melko pieni. Tai sitten voi käydä niinkin hyvin, että elän ihan tavallisen mittaisen elämän.
Ihanaa ja kannustavaa kuulla että sun tädin tarinassa kävi hyvin! Oliko kasvain hyvänlaatuinen ja kasvoiko se, ja tehtiinkö sun tädille sädehoitoja? Vaikuttaako kasvain paljonkin sen arkielämään?

Mä olen nykyään vähän hassulla päällä, itken ihan tavallisten asioiden takia helposti sen takia, että vasta nyt tajuan, mitä kaikkea mulla on. Esim. piirtäessä tai soittaessa saatan alkaa itkemään ihan vaan ilosta, koska osaan tai voin tehdä niitä. Ja kun laukattiin maastossa keskiviikkona, itkin sillonkin mutta sanoin ohjaajalle että kyynelet johtui tuulesta. :-D Se on ihan totta että asioiden ihanuuden tajuaa vasta kun ne oon menettämäisillään.
Itken ihan kamalan helposti, oikeasti, pillitän nyt ihan sikana kun luen uudelleen ja uudelleen tota Aleksin "Jaksamisia ja haleja ja perhosia ja kukkasia ja auringon paistetta ja iloa ja rakkautta"-pätkää.
Ja ei tarvitse tuntea oloaan hölmöksi, se että opiskelupaikat menee ohi suun on vähän saman tapainen pulma kuin tää, sekin pysäyttää elämässä ja yhtäkkiä tuntuu kuin olin tyhjän päällä.

Ai saamari, päivän tietsikkakiintiö tullut täyteen. Uskokaa tai älkää, oon menossa huomenna töihin:D Kuten sanoin, teen niitä asioita joista tykkään, ja oon alkanut nauttia töissä olemisesta, kun meillä on niin kiva työporukka. Teen tosin lyhennettyä työaikaa ja saan lähteä kotiin missä välissä tahansa.

Mä nyt en osaa mitään romaania kirjottaa, joten toivotan täältä vain jaksamista ja voimia ja kaikkea hyvää teille molemmille. (:

Valma kirjoitti:

Ihanaa ja kannustavaa kuulla että sun tädin tarinassa kävi hyvin! Oliko kasvain hyvänlaatuinen ja kasvoiko se, ja tehtiinkö sun tädille sädehoitoja? Vaikuttaako kasvain paljonkin sen arkielämään?

Kasvain on hyvänlaatuinen. Se löydettiin jo jokunen vuosi sitten, taisin itse olla yläasteella tai korkeintaan lukiossa. Sitä ei uskallettu leikata paikan takia, mutta jos se olisi lähtenyt kovasti kasvamaan, se olisi todennäköisesti vienyt mukanaan näkö- ja/tai liikekyvyn tai ainakin heikentänyt niitä merkittävästi. Nyt tilanne on hoitojen (ja varmasti myös onnen, uskon) ansiosta niin hyvä, että kasvain ei juurikaan vaikuta arkeen. Pitkäaikainen meteli ja muut vastaavat ärsykkeet väsyttää enemmän kuin aiemmin ja aiheuttavat päänsärkyä, mutta muuten on kuulemma kuin kasvainta ei oikeastaan olisikaan. (: Tämmöinen kannustava tositarina mulla kerrottavana. Mitään ihan tarkkoja yksityiskohtia en tiedäkään, mutta pääpiirteittäin näin!

Voi Valma, tosi surullista! Kannattaa kuitenkin tosiaan yrittää pitää pää pystyssä eikä antaa tiedon masentaa itseään, koska se ei ainakaan auta. Kyllä tästä selvitään, hyvä uutinenhan on, että koska kasvain on hyvälaatuinen, sulla on ihan hyvät mahdollisuudet, kuten Eevi-Sofia onkin tässä kertonut jo ihan elävän elämän kokemusta. Mä pidän sulle kovasti peukkuja, mitä ikinä nyt tuleekaan vastaan.

Ja Aleksi, pidä säkin pää pystyssä! Maailma ei kaadu, vaikket saisikaan heti sitä opiskelupaikkaa, vaan tässä juuri merkitsee se, miten aiot nyt aikasi viettää. On ihan normaalia jäädä paikatta useampi vuosi peräkkäin, ja silti ne ihmiset ponnistaa eteenpäin. Koeta miettiä, mitä vaihtoehtoja sulla nyt on, loppujen lopuksi sähän voisit vaikka lähteä reissaamaan, hankkia arvokasta kokemusta, niin kuin jotkut tekee. Yritä nähdä tämä mahdollisuutena, älä vastaiskuna.

Valma haleja, haleja, haleja ja kaikkea samaa mitä Aleksikin sanoi! <33 Vasta kun jotain tapahtuu, tajuaa, mitä jo on. Jaksamista, ja pidä vaan pää pystyssä ja nauti niistä hetkistä mitä sulla nyt on. Tää on varmasti sun läheisillekkin tosi raskasta, mutta kukaan ei elä ikuisesti. Kaikkea hyvää sulle! <3 <3 <3 Voisin laittaa tän koko viestin täyteeen sydämmiä! <3 <3 <3 <3

Ja Aleksi, et varmaan ala alkoholistiksi, sain jo sen kattomisesta jo tarpeekseni viime vuonna! Just niinku muutkin sano, lähe vaikka kiertämään maailmaa, reissaile, matkusta, ja kato mitä elämä tuo tullessaan. Sullahan on vielä koko elämä edessä! <3 <3 Ah, vaikka tää on tosiaan kamalan surullista, mulla on jotenkin tosi hyvä olo. Ihan Niinkuin näkisin maailman vaaleanpunaisena <33 Ja mulla on vahva tunne siitä, että Valmalle tapahtuu vielä jotakin hyvää. (; Pusuja ja haleja molemmille!

Janelle, sitähän ei vielä tiietä onko kasvain hyvän- vai pahanlaatuinen. Jos se on hyvänlaatuinen niin elinajanodote on vähintään 20 vuotta, luultavasti normaali, jos se on pahanlaatuinen niin mulla on muutamia kuukausia, ellei tehdä leikkausta, missä on taas omat riskinsä. Tilanne on ehkä 60%-40% hyvänlaatuiselle. Toivon parasta, mutta edelleenkin musta tuntuu vahvasti, etten oo kuolemassa ennen joulua.

Kiitos, Janelle ja Reetta<3

By the way oon ihan rakastunut issikkaan millä menin keskiviikkona. Sen nimi on Mugga ja se on tässä. Se on koko tallin pienin poni. Se rakastaa puutarhaletkulla kastelemista, rapsutuksia ja etenkin harjan selvittämistä, mutta inhoaa satulavyön kiristämistä ja etukavioiden putsaamista. Sen töltti on useimmiten kamalaa höykytystä, mutta sitten on sitäkin hienompia ne hetket, kun saa sen tasoittumaan. Ja se on reippain hevonen millä oon ikinä mennyt (ootas, en oo mennyt kun kolmella hevosella elämäni aikana), ja innostuu varsinkin kun meidän toinen ryhmänohjaaja tulee maastossa rinnalle omalla issikallaan. Toinen ohjaaja sanoi, että me sovitaan Muggan kanssa niin hyvin yhteen, että voin saada sen useamminkin:)))

Toivotaan parasta Valma :-) Ja muuten tuo poni on todella suloinen! :-* Söpöin näkemäni issikka <3 Ja hyvä kun sulla on kivaa käydä siellä, alkujännitys menikin aika nopeasti ohi:-)

//Ja nyt työnnän vielä tähän keskusteluun, että Sandran uusi luonne-esittely on redy, ja sen saa käydä lukasemassa ;)) Muutama yksityiskohta uupuu, mutta alan silti jo kirjoittamaan (:

En sit tehnykkää sarjist, mut luonnostelin kolme uutta kuvaa mitkä piirrän varmaa lähipäivinä loppuu (:
Oon muuten lukenu kaikkien mahtavat tarinat vaikken ookkaan kerenny kommentoimaan! :-D

Tänään on kyl ollu ainaki tääl päin ihan sika kiva ilma (: Joku 27 astetta. Oon vaa loikoillu rannalla ja grillannu ja nyt istun terassil kuuntelee musaa ((:
Mitäs teille?

Mulla menee hyvi, sain älyttömän inspiksen nyt tosta Sandrasta! Meillä on sukulaisia kylässä, lähinnä nuo muut viihdyttää niitä :)) Nyt aloin kirjoittamaan tarinaa.

Valma paljon tsemppiä ja jaksamisia sulle ja sun perheelle! Toivottavasti sit kaikki menee hyvin. <3

Oon ollu viime viikon epäaktiivinen kun oltiin Lontoossa ja sit ens viikolla lähden leirille ja sit lähetään kans Italiaan tossa loppu heinäkuusta:D että en oo sit yhtään aktiivisempi mitä ennenkään... Ihanaa kuulla varsoista jtn ja kivaa kun varsat alkaa olla jo isoja:3 mutta joo nyt meen lukemaan teijän tarinoita mitä ootte kirjotellu:)

Huih, mitäs foorumin ulkoasulle on oikein tapahtunut? o_O
Edit // Jahaa, nyt toimii taas. Hyvä näin.

Musta alkaa vihdoin tuntua vähän kesältä! Duuniviikot kyllä venyy, mutta on ollut vielä lämmintä iltasin kun olen päässyt pois ja nyt on toinen vapaapäiväkin jo putkeen. Ehdin opiskelukavereiden kanssa pikniköidessä polttamaan nahkanikin jo - varma kesän merkki! Terveisiä kalkkilaivan kipparilta, joka punottaa pelkästä auringon ajattelemisesta.

Oon ihan reissufiiliksissä! Tällä viikolla lähdetään käymään Naantalissa, mutta ollaan mietitty jo jotain äkkilähtöjä ulkomaille heinäkuun vikalla viikolla. Onko teillä jotain suosikkikohteita, mitä suosittelisitte? Haluaisin kokeilla jotain uutta ja on aina kiva kuulla muiden kokemuksia! (:

Mä oon kyllä ihan rakastunu Italiaan (como järven rannalla jossain) ja Ranska on kanssa upea! Oon ollu siellä Geneven lähellä pikkukylässä ja sitten käytiin kans Yvoiressa (vai mikä sen nimi oli...) ja Kreeta on kans kiva (:

Ajoin tänään aamupäivästä 5h yksinää autolla Poriin, jossa nyt sitten shoppaillaan siskon kanssa. Illemmalla Yyteriin ja huomenna olis suuntana Tampere ja yhen meijän kaverin tuparit. Ja sitten keskiviikkona meitsi ajaa viel helsinkiin kun mun parhaalla kaverilla on vihdoin vapaapäivä (:

Ja mulla oli muuten iiihana viikonloppu. Talo oli tyhjillään ni saatiin olla poikaystävän kaa ihan kahestaan ((:

Voi, Ranskan kohteita mä jo katselinkin, mutta matkakumppani ei oikein innostu niistä. Itse vanhana ranskanlukijana menisin niin mielelläni herättämään kipinää kielitaidon kohentamiseen! Portugaliakin pallottelin, siellä kun en ole käynyt muualla kuin Lissabonissa ja Farossa. Pienenä matkustettiin paljon, kierrettiin asuntoautolla eurooppalaisia kaupunkeja ja kyliä. Nyt en oo useampaan vuoteen käynyt missään. Opiskelijan ikuinen dilemma: Jos on töissä, on rahaa muttei aikaa ja jos ei ole töissä, on aikaa muttei varaa matkustella... :-D

Tervetuloa Helsinkiin, käyn töissä siinä keskustan tuntumassa. Musta hirmu kiva kaupunki erityisesti kesäisin, kun kaikki terassit ja ihmiset heräilee (: Aikamoista ympäriinsäpörräilyä sulla kyllä, ehtispä itekin! Sen sijaan paistan vohveleita - niiden tuoksu alkaa tarttua mun ominaishajuksi :-D

Äh, mäkin haaveilisin ulkomaanmatkoista, varsinkin nyt kun sää on tällänen mitä on. Tasan kaks päivää hellettä ja sit alkaa taas se hiton kylmyys ja rankkasade. Kukaan vaan ei viitti kustantaa, ja sit omia kukkaronnyörejä ei nyt ihan vois venytellä. Ehkä sitten joskus.. Harmittaa toisaalta hirveesti, kun nyt lomaillaan lapissa (ja sää on ihan paska) ja sitten oon tyyliin päässyt kerran elämässäni ulkomaille. Olin silloin 12v ja menin Ruotsiin ihan yksin meidän tuttavien luokse.

Mutta joo, parantelinkin tota esittelyä vielä, joten siitä tuli nyt muutama muutos :)) Lukekaa kaikki juonipaljastuksetkin, koska niissä on tärkeää tietoa!

Täydellisesti aiheen vierestä: pääsin tänää aamupäivällä sairaalasta ja sain kuulla parhaat mahdolliset uutiset eli en kuole enkä edes sokeudu, ton jälkimmäisen ei ainakaan pitäis tapahtua kymmenen vuoden sisällä. Kasvain ei todennäköisesti kasva kovin paljon, mutta pitää silti käydä säännöllisesti kuvauttamassa. Sädehoitoihin ryhdytään vaan, jos tulee elämää hankaloittavia oireita tai kasvain rupeaa sittenkin kasvamaan hallitsemattomasti. Mun täytyy miettiä mitä teen Hallavan kanssa, en edelleenkään pysty olemaan koneella kuin enintään kymmenen minuuttia tai vartin kerrallaan enkä tuu varmaan pystymäänkään, ja se tekee kirjoittamisesta mahdotonta.

Hetken jo pelkäsin pahinta että mulla olis tyyliin vuosi jäljellä mutta sit kävikin tosi hyvin, ja nyt tuntuu että tää on vaan yks haaste lisää traumaattisen skolioosin, virheluutumien, yliliikkuvien nivelten, kananmuna-allergian ja ties minkä rinnalle. Tavallaan on tosi tyytyväinen että kävin tän läpi (vaikka elämä ois kyllä helpompaa ilman ylimäärästä random könttiä aivoissa), koska ikään kuin havahduin elämään ja tajusin esim. että mun ei kuulu lukea fysiikkaa ja kemiaa vaikka olisin kuinka hyvä niissä ja vaikka ne olis kuinka arvostettuja ja vaikeita aineita, kun mua itseäni ei kiinnosta. (Vähän myöhästä nyt, oon ilmottautunu kemian yo-kirjoituksiin syksyksi:DDD) Ja sen, ettei omat pelot saa liiaksi haitata elämää, vaan jotkut niistä pitää pystyä voittamaan, koska se on sen arvoista. Ja pari muuta juttua.

Ja vielä kaiken kivan päälle, mun on pakko kertoa teille että mulla on nyt kaikkien vaikeuksien ja pitkien selkkauksien jälkeen vierellä ihminen, jolle saa luvallisesti antaa pusun poskelle kun tavataan ja josta saa olla mustasukkainen ja jolle mä olen jotain erityistä:)))))) Saako näin onnellinen edes olla?

Heh, jatkakaa vaan keskusteluanne unelmamatkoista:-D Mä meen ehkä viikonloppuna kattoon siskoa ja se tulee mua vastaan Tukholmaan ja sit mennään yhdessä sen Dalarnan-kotiin:)

Ihanaa Valma! Ja onneks oot löytäny juuri tuollaisen ihmisen sun rinnalle <33 Kuulostaa ihanalta..! Mutta älä missään nimessä jatka hallavassa oloa, jos se tuottaa vaikeuksia tai pääset tekemään sitä niin vähän. Irl elämä aina ensin :-)

Mun osalta on jo lomailut lomailtu, yleensä käydään vaan Italiassa tai Kreetalla. Ruotsissa mun mielestä ei oo mitään nähtävää, mutta onhan naapurimaassa aina kiva vierailla ;-D Ja löytyyhän Suomestakin paljon nähtävää, vaikka ei ihan just niitä kaikkein eksoottisimpia kuin ulkomailla.

//Höhöö, mä aijon julkaista nyt kamalan sähellyksen Darlista XD

Mahtavaa, että sulla on nyt asiat hyvin. <3 Ja tollasesta tapahtumasta varmaan oppii tosi paljon, ja oli varmaan aika opettavaista myös siltä kantilta, että kaikki ei oo aina niin itsestäänselvyys. Aina voi sairastua ja tapahtua vaikka mitä, joten kannattaa nauttia niistä asioista joita jo on. Varmasti oli sun läheisillekkin suuri helpotus kuulla, että olet täysin kunnossa. Mutta katsele nyt ihan rauhassa mitä teet Hallavan suhteen, ja muista ettet pakota itseäs koneelle. :* Haleja!

Ihanaa, että sait hyviä uutisia, Valma!

Mitä kaikille kuuluu?

Itse iloitsen kahdesta asiasta: erikoiskahveista ja vesiväreistä. Mä olen nyt opetellut tekemään espresson, Laten ja cappuccinon käsin. Viime kesänä meillä oli vielä automaattikone mutta nyt saan leikkiä trendikästä baristaa ja jauhaa papuja ja vaahdotella maitoa. Niin hauskaa (ainakin jos ei ole kova kiire)! Ennen kesän loppua kyllä teen ensimmäisen sydämellisen cappuccinoni, tahdon oppia senkin jujun vielä.
Ostin myös uudet vesivärit ja näin vasta kotona, että ne onkin sellaiset tuubista puristettavat! Sellaisia mulla ei ole vielä ollut. Testasin niitä jo ja tykkäsin kyllä, niillä saa kivaa jälkeä kunhan tulee vähän rutiinia taas perinteisen median töihin. Testimaalauksesta tuli ihan jees ja julkasinkin sen deviantartissa: Http://jammiska.deviantart.com
Harmi, että Niksu on kinkkisen värinen - en ihan heti uskalla sitä maalata.

Elämän pieniä iloja. Uudet värit, uudet taidot ja hyvä kahvi. Ihan hyvää siis kuuluu, toivottavasti muillekin! (:

Heej, nyt mä kokeilen tätä en-muista-kenen-kertoma-myyttiä että jos mä herään niin herää kaikki muutkin. Eli wake up ihmiset, mulla on pöytälaatikossa pari kuvaa joita voisin julkaista, vaikken voikaan juuri nyt kirjoittaa kamalan pitkästi.

Mä näin viime yönä painajaista että olin menossa naimisiin:DDDD Se oli ihan karseeta, olin vaan sellasessa kirkon takana olevassa huoneessa oottamassa seremoniaa ja mietin tyyliin että voi eei, miten tässä on näin käynyt ja etten ikinä kehtaa sanoa alttarilla "en tahdo". Olin sika helpottunut kun heräsin ja tajusin että se oli vaan unta :'-D
//Random tiedonmuru XD

Mua ärsyttää ku olen täällä Italiassa, jossa netti pätkii saaaaatanasti, mutta kunhan tiistaina pääsen täältä niin pitäis hetimmiten tulla taas uutta tarinaa, koska jeejee. <3

Awwws Miro, ihana! :DD

Eikä mää lähen perjantaina Italiaan:D no mites sun reissu on menny siellä? Ite voisin kirjottaa tarinaa jossain vaiheessa tai tehä ees jotain Hallavan eteen, mutta en oo yksinkertaisesti jaksanut tai keksinyt mitään..

Ihan hyvinhän täällä on mennyt, tervetuloa vaan lämpöiseen Italiaan, on kuulemma yks lämpimimpiä kesiä täällä! Eihän tää meillä mikään löhöloma ole ollut, sisko on treenannut ahkerasti ku on ampumahiihtäjä, mutta mikäs tässä ollessa.

Noniin onhan se ihan kiva ettei tarvii paleltua mutta on siel kyllä sillon liian kuuma jos pitäs 40 asteessa jotain kunnon treeniä vetää tai noh ainakin mulle siel on liian kuuma treenaamiseen:D oliks sun eka kerta Italias vai ootko käyny siellä ennenkin ja missä pain Italiaa ootte?

Ollaan käyty joskus suunnistuskisamatkalla Italiassa kanssa, sitten lähdettiin asuntoautolla seikkailee Itävaltaan ja muihin naapurimaihin. Nyt ollaan Toblachissa, ihan pienessä vuoristokylässä, joten täällä se helle ei onneksi nouse ku korkeintaan 30 astetta on ollut. Mihinkäs sä oot menossa?

Aa okei, siellä on sit ihan inhimillistä ollu tai uskoisin ainakin niin. Ite meen sellaseen tuppukylään missä oon käyny koko ikäni kun meillä on siellä sellanen asunto tai sellanen rakennushommelli niin se on 300km Roomasta mutta kuitenkin aika Rooman korkeudella:D

Ärrrr, mä oon utan ulapalla näistä asioista, kun en oo hirveesti täällä ehtinyt pyöriä kesäkiireissä.. Mutta meinasin pyöritellä tarinaa Tässä jossain vaiheessa, kun ei siitä kuvasta tullutkaan mitään.. :-(

Oho täällä on kunnon matkapohdinnat:) Hei Reetta ja Salli kai te jatkatte?

Omg, Max ja Loki tulee takaisiiiin<3 :-D

Jeee kivaa <3

No käy lukasee ---->>>>

Ristin juuri tuntilaiset tallilaisiksi, sillä musta tuntilainen ei kuulosta siltä että se olis samanarvoinen kuin hoitaja:D

Kumoan nimenmuutoksen, koska tallilaisella yleensä tarkotetaan kaikkia Hallavalaisia tai silleen mä sen sanan ymmärrän. Ja eihän tuntilaiset nyt periaatteessa ookkaan saman arvonen kun hoitaja, koska se ei oo vastuussa minkään hevosen hoitamisesta. Kirjotan tänään jonku selostuksen siitä, mitä mitkäkin roolit tarkottaa ja mitä tehtäviä ja oikeuksia niillä on (:

Okei, perun tekemäni muutokset:)

NONNI, nyt on kunnon selvitykset kenenkin rooleista valmiina:

KÄYKÄÄ LUKEMASSA:
https://hallava.palstani.com/t196-roolit#9687

Weehee, noi näyttää ihanan selkeiltä! Muuten Aleksi, nyt kun täällä kerta on varsoista muutoinkin infoa niin kysyn täällä, että kuinkas kauan varsat ovat emän hoitajan vastuulla? (Mullon täällä jo nyt kato stressi et sit ku Oreolle etsitään oma hoitaja niin apua haluaisinko mieluummin hoitaa sitä vai Vanillaa hahahaaa.)

Huuh, kiitos, on jees kun omat tehtävät on tarkkaan määritelty eikä tarvi miettiä tekeekö jotain liikaa tai liian vähän:)