Kesäkurssien vaellusretki

Darli lompsi rennosti joen poikki vettä räiskyttäen. Ratsastushousut kastuivat reisiin asti ja toivoin, että ne kuivaisivat nopeasti. Tällä matkallahan tulisi vielä kylmä!

Huhu meni onneksi rauhallisesti veteen, mutta minun piti nostaa jalkoja, etteivät ne kastuisi

//laukataan vähän, mennään kiipeillään jollain kallioilla ja leiriydytään sit hetkeks johonki laavulle, missä annetaan hevosten levähtää hoitopuomissa kiinni ja syödään eväitä tms. Sit ratsastetaan takaisin. Jaa niin leirinuotioilta on tänään, mut roolitaan se joku toinen kerta (;

Käännyimme kapealle kuusien reunustamalle tielle. Toivottavasti vastaan ei tulisi karhuja... Polku oli neulasten peittämä ja juurakot risteilivät sinne tänne. Annoin Lokille pidempää ohjaa jotta se pystyisi asettelemaan jalkansa käynnissä tarkemmin.

Joen ylitettyämme jatkoimme tovin matkaa leppoisassa käynnissä. Pohdin, minne olimme matkalla, mutta tuumasin, että se selviäisi kyllä matkan edetessä. Bee huiski hännällään pitääkseen kaiken maailman öttiäisiä loitolla. Vaeltajien keskuudessa vallitsi hetkellinen hiljaisuus. Se tuntui sopivan vehreän luonnon keskelle. Aleksi katkaisi hiljaisuuden ilmoittamalla, että pian edettäisiin pieni pätkä reippaammassa vauhdissa. Sitä ennen matkamme kulki kuitenkin metsikön poikki.

Naurahdin pehmeästi, kun Valma harmitteli kesän loppumista.
"Kesää on vielä jäljellä, ja tulee se ensi vuonna taas uudestaan. Mitä tässä harmittelemaan; otetaan sen sijaan kaikki irti niistä kesäpäivistä, mitä on vielä jäljellä."

Tärisin innosta kuullessani laukkapätkästä. Darlilla laukkaaminen olisi varmasti mahtavaa!

Joudun lopettamaan ainakin tunniksi, jos edes pelaatte vielä sitten. Saa autohitata.

Kun polku leveni ja muuttui hiekkapohjaiseksi Aleksi huikkasi kaikkia nostamaan laukan. Loki ponnisti vauhtiin, mutta kuunteli hyvin pidätteitä eikä lähtenyt kaahaamaan. Laukkasimme melko kovaa vauhtia. Metsätie kaartuili välillä oikealle ja vasemmalle ja siinä oli loivia ylä- ja alamäkiä, jotka tuntuivat kivasti vatsassa.

"Niinpä", mumisin Valmalle. "Tais olla munkin paras kesä", jatkoin ja vilkaisin Topiaksen suuntaan. Harmittelin yhä, että koulu alkaisi pian. Että kaikkien kavereiden pitikin vaihtaa paikkakuntaa.
"Missä sä oot vuoden päästä?", kysyin sitten Valmalta.

Been laukkaanlähtö oli harvinaisen topakka. Minua nauratti, kun poni ponteva pinkaisi matkaan kuin paraskin laukkahevonen. Se kuitenkin tasaantui hyvin nopeasti ja laukkasi sitten sievästi Darlin rinnalla. Harva asia sai minut yhtä hyvälle tuulelle kuin innokas, liikkumisesta nauttiva hevonen.

//oho oon jäljessä

-Joo, menen, ja Topias voi hyvällä tuurilla tulla sun luokalle, hymyilin. -Mun kaikki kaverit vaan vaihto koulua.. Jatkoin sitten harmistuneena ja huokaisin.

Eeku se menee lukion vikalle, unohin

-Niinpä. Sitten tuntisin ees jonkun. Myönsin

Nelistimme vielä viimeisen pitkän ylämäen ja siirryimme sitten hengästyneen ravin jälkeen käyntiin. Loki puuskutti pienesti selvästi tyytyväisenä. Taputin ruunan kaulaa.